Browsing by Subject "Eurooppaoikeus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 172
  • Errib, Abu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Big Data is considered an essential asset for online business models and crucial for their services. These business models depend on the processing and monetization of the data; thus, big data is said to be the driving force of their market behavior. The emergence of big data for online platform businesses may give rise to a specific type of abuse under Article 102 TFEU. For instance, incumbents may prevent competitors from accessing valuable data. In this regard, this thesis will analyze the concept of refusal to supply, which is considered an abuse of dominance under Article 102 TFEU in certain circumstances. Therefore, the purpose is to analyze the applicability of the refusal to supply in big data situations. The research question of this thesis is – can an online platform´s refusal to provide access to data constitutes an abuse of dominant position according to Article 102 TFEU. The analysis leads to the conclusion that under certain conditions, a dominant company can be forced to provide access to its datasets if the requirement is met. This thesis will mainly consider the issue of the indispensability requirement of big data.
  • Pasanen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitisation of information has, together with the advent of the internet and the rise in computing power, changed our ability to access and distribute vast amounts of data among an increasing number of people all around the world. Transforming data into innovations drives the competitiveness and economic growth of the European Union. Online platforms play an important role in this process. Competition law of the EU prevents competition within the single market from being distorted, contributing to the welfare of consumers. Article 102 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU) prohibits the abusive behaviour of an undertaking holding a dominant position within the internal market. A dominant undertaking may not strengthen its dominance in a way restricting competition. A large part of the data processed in the digital economy is personal data. Personal data may serve as a raw-material for innovation, but protection of personal data is enshrined, together with privacy, as a fundamental right under the Charter of Fundamental Rights of the European Union and the European Convention on Human Rights. Processing of personal data must comply with the rules of the General Data Protection Regulation (GDPR) of the EU. Article 102(a) TFEU prescribes that an abuse may consist in imposing unfair trading conditions. It has been suggested that this kind of exploitative abuse could be committed by setting down unfair terms relating to the processing of personal data in accordance with the privacy policy of a dominant undertaking. The privacy terms of Facebook were found to be abusive in the decision of the German competition authority, Bundeskartellamt, in February 2019. This study aims to examine whether a dominant undertaking could commit an abuse within the meaning of Article 102(a) TFEU by breaching the data protection rules of the GDPR. Quality is a parameter of competition, and the European Commission has noted that privacy may be an important element of quality. Degrading the quality of privacy by imposing privacy terms in violation of data protection law has been suggested to be able to cause damage to consumers in a manner constituting an abuse. The European Commission and the Court of Justice of the European Union (CJEU) have found that trading conditions under Article 102(a) TFEU may be exploitative if they are unfair in the sense that they are disproportionate and not necessary in relation to their legitimate objective, or if they are unilaterally imposed and non-transparent. Committing an abuse within the meaning of Article 102(a) TFEU is possible by imposing privacy terms which infringe data protection law. The mere breach may not, however, automatically establish an abuse. The terms may be exploitative if they can be set above the competitive level by means of market power. A data breach which can profitably be carried out by a non-dominant undertaking does not involve use of market power and may thus not constitute an exploitative abuse. Exploitation differs from an exclusionary abuse in that it always involves exercise of market power. As there is in the EU competition law no requirement of a causal connection between an abuse and a dominant position, exclusion is possible even without use of market power. Finding an exclusionary abuse requires that the conduct has anticompetitive effects, but exploitation, on the other hand, does not cause direct detrimental effects on the structure of competition. Exploitation and exclusion are not mutually exclusive, and imposing privacy terms in violation of data protection law could be considered to constitute an exclusionary abuse if the conduct impedes competition. A dominant undertaking has a special responsibility not to impair the residual competition on the market. Competition law and data protection law of the EU both pursue the well-being of the EU and its citizens in slightly different ways. The scope of Article 102 TFEU is sufficiently broad to take into account issues relating to privacy and data protection. Assessing an abuse always requires taking into consideration all the relevant circumstances in accordance with the criteria established in the case-law of the CJEU.
  • Pham, Vinh (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman aiheena ovat Euroopan unionin turvapaikkaoikeuden ja kansainvälisen perus- ja ihmisoikeuden sekä pakolaisoikeuden väliset rajapinnat ja mahdolliset ristiriidat liittyen pääsyyn unionin alueelle ja kansainvälisen suojelun saamiseen (access to protection). Tutkimuskysymykset keskittyvät pohtimaan, mitä edellytyksiä unionin turvapaikkalainsäädäntö asettaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille suojelun takaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, luoko komission turvapaikkalainsäädäntöä koskevat muutosehdotukset vuodelta 2016 uusia edellytyksiä ja/tai rajoituksia kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille. EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklassa määrätään oikeudesta turvapaikkaan. Tässä tutkielmassa pyritään määrittämään artiklassa tarkoitetun oikeuden sisällön laajuus. Tämä riippuu etenkin vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisällöstä. Lisäksi sekä Euroopan unionin tuomioistuimen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö vaikuttavat oikeuden soveltamisalaan. Oikeuskäytännön huomioonottamisella voidaan osittain varmistua eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yhdenmukaisuudesta kansainvälisen pakolais- ja ihmisoikeuden kanssa. Tutkielmassa käydään läpi myös turvapaikkajärjestelmän kehitystä ja nykytilaa sekä tarkastellaan jäsenvaltioiden ajankohtaisia toimenpiteitä turvapaikka-asioissa. Unionin tarjoaman kansainvälisen suojelun kannalta luvussa käsitellään lisäksi palauttamiskiellon periaatetta ja hakijoihin kohdistuvan valtion vastuiden ulkoistamista kolmansille maille ja siirtämistä jäsenvaltioiden kesken. Unionin oikeudessa on erittäin laajat aineelliset ja menettelylliset takeet kansainvälisen suojelun saamiseksi. Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen turvapaikkaoikeus on käytännössä toteutunut unionin lainsäädännössä. Lisäksi unionin turvapaikkalainsäädännöllä on laajennettu pääsyä kansainväliseen suojelun saavien henkilöpiiriä kansainvälisen pakolaisoikeuden pakolaismääritelmästä. Euroopan unionin turvapaikkajärjestelmä on edistyksellinen oikeudellinen suojelukokonaisuus. Samalla järjestelmässä on kuitenkin ilmeisiä puutteita muun muassa vastuun jakamisessa oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken. Sen lisäksi suojelun tarpeessa olevilla henkilöillä ei myöskään ole käytössään kuin rajallisesti laillisia ja turvallisia keinoja, joilla voivat ylipäätään päästä hakemaan suojelua.
  • Holm, Malin (Helsingfors universitet, 2014)
    The right of private applicants to bring actions for annulment in European Union courts is regulated by article 263(4) TFEU. According to the article, private parties may bring actions for annulment only in three situations. First, as stated in the first limb, they may institute proceedings against an act addressed to them. Second, the second limb enables instituting proceedings against an act, which is of direct and individual concern to them. The third limb and last possibility is to institute proceedings against a regulatory act, which is of direct concern to them and does not entail implementing measures. These limitations raise the question of whether the effective judicial protection is sufficiently ensured in the Union legal order. The principle of effective judicial protection is a general principle of Union law. It can be seen as one of the emanations of rule of law, which is a foundational value of the European Union. The principle is also laid down in article 47 of the Charter of Fundamental Rights of the European Union, which is inspired by articles 6 and 13 of the European Convention of Human Rights. The judicial protection in the European Union rests on two pillars: the Union remedies and the remedies before national courts. Although the European Union offers a complete legal system of legal remedies and procedures, the effectiveness of the alternative remedies is not always adequate. The Court of Justice of the European Union has consequently interpreted especially the criterion of individual concern strictly. However, it has used a more generous approach in the fields of competition, state aid, and anti-dumping. It seems like the Court has been more willing to safeguard the effectiveness of European Union law than the effective judicial protection of individuals. If the Union legal system wishes to be a modern, value-driven legal system that is accountable for its substance, it should match its effectiveness understanding with a right to effective judicial protection.
  • Härö, Otto (Helsingfors universitet, 2017)
    The Commission of the EU has recently decided that Advance Pricing Agreement rulings (the APA rulings) that Ireland, Luxembourg and the Netherlands have granted for Apple, Fiat and Starbucks (respectively) constitute illegal State aid according to Article 107 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU). The Commission claims that the APA rulings deviate from the arm´s length principle and that they grant economic benefit for the beneficiary undertakings in a selective manner. Major part of the criticism towards the decisions concerns the selectivity criteria. According to this criticism, the APA rulings do not favour exclusively certain undertakings and therefore they are not selective. Since selectivity is one of the cumulative criteria concerning State aid, lack of selectivity would mean that the APA rulings are legal according to Article 107 TFEU. The Aim of this dissertation is to investigate whether the APA rulings are selective State aid. The method used in the dissertation is doctrinal legal research. Therefore, the selectivity of the APA rulings is assessed in the light of EU legislation and case law of the European Court of Justice (ECJ). In addition, the Commission has published the Notice on State aid in 2016 and it is an important soft-law instrument concerning the selectivity criterion. EU State aid rules are strongly objective-based. Therefore, also teleological argumentation plays a part in the analysis. In addition to the analysis of selectivity, I will analyse whether the Commission has merged two criteria, selectivity and advantage, together in its assessment, as some critics claim. The conclusion of the dissertation is that the APA rulings are selective as the Commission has claimed. The ECJ has been active in establishing new rules and principles for the selectivity assessment especially concerning tax measures. These rules, such as the effect-based approach, support even further the conclusion of selectivity of the APA rulings. Furthermore, in the dissertation it is concluded that contrary to the criticism, the Commission has separated the assessment of selectivity from the assessment of advantage in the decisions. The use of State aid rules in tax matters in general has caused criticism, and the APA decisions of the Commission have increased this kind of criticism. However, in the light of the findings of this dissertation, the use of State aid rules in taxation is justified. The wording and the objectives of EU State aid rules support the deployment of State aid rules in taxation matters, since it prevents the circumvention of the rules.
  • Kokko, Salla (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkittavan tietoon perustuva suostumus on lääketieteellisen tutkimuksen suorittamisen keskeisimpiä edellytyksiä. Biopankkitoiminta perustuu näytteenantajan suostumukseen, mutta alaikäisen biopankkisuostumuksesta ei ole tällä hetkellä nimenomaisia säännöksiä. Ongelma on ajankohtainen, sillä biopankkeihin ollaan alkamassa kerätä myös lasten näytteitä ja tietoja. Henkilötietojen suojan kannalta biopankkitoiminnan erityispiirteenä on, että biopankkiin annettua näytettä ja sitä koskevia tietoja voidaan myöhemmin käyttää sellaisiin tutkimustarkoituksiin, jotka eivät vielä ole tiedossa suostumusta annettaessa. Suostumus voisi tätä kautta muodostua sen antajan kannalta ennakoimattoman laajaksi. Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus ei vaikuta antavan selvää vastausta siihen, onko tällainen jatkossa mahdollista ja jos on, niin missä määrin. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja arvioida normeja, periaatteita ja näkökohtia, jotka voivat vaikuttaa alaikäisen biopankkisuostuksen muotoon, edellytyksiin ja antamistapaan tietosuoja-asetuksen jälkeisessä maailmassa. Erityisesti alaikäisiin liittyviä seikkoja ovat alaikäisen ja huoltajan suhde sekä alaikäisen itsemääräämisaseman dynaamisuus. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen: mitä erityisiä näkökohtia olisi otettava huomioon muotoiltaessa alaikäisen biopankkisuostumusta? Tietosuoja-asetuksen tarkemmat vaikutukset biopankkitoimintaan ja biopankkisuostumukseen eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä selvillä, joten pyrin tarkastelemaan, miten asetus olisi otettava huomioon lasten biopankkisuostumusta muotoiltaessa. Tutkielman teema on rajapinta-aihe, jolla on liittymiä ainakin lapsioikeuteen, lääkintä- ja bio-oikeuteen sekä tietosuoja-oikeuteen. Kullakin oikeudenalalla eurooppaoikeudelliset ja muut Euroopassa vaikuttavat kansainväliset normistot ovat keskeisessä asemassa, mutta merkittävimpänä yhteisenä rajapintana tässä tutkielmassa on Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus. Lisäksi aiheen oikeudenalarajoja ylittävän luonteen vuoksi on otettava huomioon laajasti muuta tutkimus- ja potilaslainsäädäntöä, tietosuojalainsäädäntöä sekä alaikäisen asemaa koskevia normistoja ja alaikäisten tutkimuksen etiikasta käytyä keskustelua. Alaikäisen itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi olisi harkittava ikärajan säätämistä itsenäiselle biopankkisuostumukselle. Tätä puoltavat lukuisat alaikäisen asemaa sääntelevät säännökset ja periaatteet, joissa korostetaan alaikäisen iän ja kehitystason myötä kasvavaa päätösvaltaa itseään koskevissa asioissa. Ikärajan soveltaminen ei saisi kuitenkaan olla mekaanista, vaan lapsen tilanne olisi aina otettava huomioon tapauskohtaisesti. Mahdollista ikärajaa säädettäessä, tai päätettäessä olla säätämättä, on ratkaistava kysymys siitä, kuinka merkittävän ratkaisun biopankkisuostumus alaikäisen kannalta muodostaa.
  • Kallio, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Alkoholin etämyynnin oikeustila on ollut epäselvä Suomessa jo vuosia. Erilaiset viranomaisohjeet, oikeuskäytäntö ja laintasolta puuttuva alkoholin etämyynnin kielto ovat hämärtäneet asian tulkintaa. Sosiaali- ja terveysminiseriö (STM) aloitti alkoholilain muuttamisen ja alkoholin etämyynnin nimenomaisen kieltämisen alkoholilaissa ja asiasta notifioitiin Euroopan unionin komissiota kesällä 2018. Komissio antoi lausuntonsa asiasta syksyllä 2018, jonka jälkeen STM luopui lakihankkeesta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voiko Suomi kieltää alkoholin etämyynnin EU:n sisämarkkinoilla. Pohdin tutkimuksessani, mitä eri vaihtoehtoja Suomella on epäselvän etämyyntikysymyksen ratkaisemiseksi. Käyn myös läpi 2018 voimaan tulleen uuden alkoholilain (1102/2017) keskeisimmät uudistukset alkoholin etämyyntiä koskien. Tämän perusteella arvioin, miten uusi alkoholilaki on vaikuttanut etämyynnin oikeudelliseen tilanteeseen ja EU:n suhtautumiseen Suomen alkoholipolitiikan tavoitteita, alkoholimonopolia ja alkoholin etämyynnin kieltoa koskien. Tutkimusmetodinani olen käyttänyt lainopillista metodia ja eurooppaoikeuden osalta olen tehnyt teleologista laintulkintaa. Tutkimusmateriaalina olen käyttänyt Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuutta, yksittäisiä kotimaisia oikeustapauksia, lainvalmisteluaineistoa, EU:n perussopimuksia, asetuksia ja direktiivejä sekä kotimaisia lakeja ja viranomaisohjeistuksia. Näiden perusteella olen koonnut oleellisen asiaa koskevan eurooppaoikeuden ja tuonut esille perustellun käsitykseni alkoholin etämyynnin kieltämisen mahdollisuuksista. Tutkimukseni perusteella alkoholin etämyynnin täyskielto ei olisi EU-oikeuden mukainen. Varsinkaan mietojen alkoholijuomien osalta kieltäminen ei minusta olisi mahdollista. Väkevien alkoholijuomien etämyynnin kielto saattaisi olla perusteltavissa ihmisten elämän ja terveyden suojelulla, mutta tämänkin toimenpiteen oikeasuhtaisuuden osoittaminen tavoiteltuun päämäärään nähden voisi hyvinkin osoittautua Suomelle mahdottomaksi, johtuen alkoholin etämyynnin pienestä osasta alkoholin kokonaiskulutukseen nähden. Etämyynnin valvominen esimerkiksi luovutuspisteillä olisi EU:n sisämarkkinoiden tavaroiden vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittava toimenpide, ja täten täyskieltoa käyttökelpoisempi vaihtoehto. Alkoholin saatavuuden lisääminen alkoholilain uudistuksella ei ainakaan parantanut Suomen mahdollisuuksia kieltää alkoholin etämyyntiä EU:n näkökulmasta.
  • Tahvanainen, Janina (Helsingfors universitet, 2013)
    Olennaiset toimintaedellytykset- oppi liittyy määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Eräät toimintaedellytykset ovat niin olennaisia, että määräävässä markkina-asemassa oleva toimija ei voi kieltäytyä toimittamasta niitä kilpailijalleen ilman, että se syyllistyisi artiklan 102 (SEUT) rikkomukseen. Tutkielmassani tarkastellaan kyseisen opin soveltamisessa ilmeneviä eroja erityisesti energiasektorilla sekä erityisesti suhteessa aloihin, joilla immateriaalioikeudet ovat merkittävässä roolissa. Näin pystytään pohtimaan opin soveltamista kahdessa täysin erilaisessa markkinaympäristössä. Keskeinen ongelma doktriinin soveltamisessa on sen negatiivinen vaikutus määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kannustimiin panostaa innovaatioon. Bronner- tapauksen mukaan toimittamasta kieltäytymisen pitäisi poistaa kilpailu kokonaan sellaisen kilpailijan osalta, joka haluaa käyttää toimintaedellytystä. Lisäksi edellytetään, että kieltäytymiselle ei ole objektiivisia perusteita ja että toimintaedellytys on välttämätön, eikä ilman sitä toiminta markkinoilla ole mahdollista. Suhteessa immateriaalioikeuksiin opin soveltaminen on edellyttänyt, että kieltäytyminen estää uuden tuotteen markkinoille tulon. Microsoft- tapauksessa lähestymistapaa muutettiin. Kieltäytymisen ei tarvinnut estää uuden tuotteen markkinoille tuloa vaan opin soveltamiselle riittävää oli, että tekninen kehitys markkinoilla rajoittuu. Tapauksessa määriteltiin myös, että muutaman kilpailijan läsnäolo markkinoilla ei estä opin soveltamista. Pian tämän jälkeen komission ensisijaisia täytäntöönpanotavoitteita koskevassa tiedonannossa teknisen kehityksen rajoittaminen korvattiin kuluttajahaitalla. Tämä edellyttää, että toimittamisesta kieltäytymiseen liittyvät kielteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin toimintaedellytyksen käytön sallimisesta aiheutuvat seuraukset. Komission tiedoksiannossa ei tehdä eroa eri immateriaalioikeuksien välillä. Näin ollen opin soveltamista patentteihin ei pidä rajoittaa. Standardisointeihin sisällytettyjen patenttien osalta uusi tuote- vaatimusta ei edes välttämättä ole perusteltua soveltaa, koska asiakkaat saattavat tarvita enemmän yhteensopivia tuotteita kuin uutta tuotetta. Kyseisen edellytyksen soveltaminen olisi hankalaa myös energiasektorilla, jossa tuote on yleensä homogeeninen. Huomioon pitää myös ottaa, että komission tiedoksiannon mukaan käytön sallimisesta aiheutuvien negatiivisten vaikutusten puuttuminen voidaan olettaa, jos toimintaedellytyksen rakentamiseen on käytetty julkisia varoja, toimija on nauttinut yksinoikeuksia tai lainsäädäntö velvoittaa sallimaan kilpailijoiden toimintaedellytyksen käytön. Tällainen tilanne saattaa olla käsillä esimerkiksi vasta liberalisoiduilla markkinoilla. Microsoft-tapaukseen liittyy kuitenkin sellaisia erityispiirteitä, jotka saattavat hankaloittaa siinä käytettyjen edellytysten soveltamista. EU-tuomioistuimet ovat olleet myös vastahakoisia soveltamaan komission tiedoksiantoa. Post Danmark- tapaus kuitenkin antaa aihetta uskoa, että tämä linja olisi muuttumassa.
  • Keinänen, Juho (Helsingfors universitet, 2014)
    Työntekijöiden vapaalla liikkuvuudella on Euroopan unionin yhtenä sisämarkkinavapautena vakiintunut asema eurooppaoikeudessa. Jäsenvaltioiden kansalaisten subjektiivinen oikeus etsiä ja tehdä työtä toisen jäsenvaltion alueella ja nauttia yhdenvertaisesta kohtelusta vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa on turvattu perussopimuksissa, johdetussa oikeudessa ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Vapaaseen liikkuuvuuteen liittyviin oikeuksiin vetoaminen edellyttää kuitenkin jäsenvaltion kansalaisuutta. Mikäli jäsenvaltion alueella työskentelevä kolmannen valtion kansalainen ei ole liikkumisvapauttaan käyttäneen EU-kansalaisen perheenjäsen, kolmannen valtion kansalainen voi kuitenkin vedota EU:n oikeusjärjestykseen kuuluviin kansainvälisiin sopimuksiin ja unionin työperäistä maahanmuuttoa koskevaan sekundaarilainsäädäntöön. Tutkielmassa tarkastellaan kolmansien valtioiden kansalaisten asemaa unionin solmimien ulkosopimusten ja yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa toteuttavan sekundaarilainsäädännön perusteella sekä näiden oikeuslähteiden välisiä suhteita. Assosiaatiosopimuksilla on perustettu etuoikeutettuja yhteyksiä EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä kolmansien valtioiden välille. Sopimuksissa on voitu määrätä muun muassa sopimuspuolten kansalaisten työskentely- ja oleskeluoikeudesta jäsenvaltioissa sekä oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa. Sopimuksissa turvattujen oikeuksien laajuus kuitenkin vaihtelee, siten kolmansien valtioiden kansalaiset ovat kansalaisuutensa perusteella eriarvoisessa asemassa. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työntekijöiden asemaa koskevat sopimusmääräykset ovat välittömästi vaikuttavia kansallisissa oikeusjärjestyksissä mikäli ne asettavat selkeitä, ehdottomia ja tulevista täytäntöönpanotoimista riippumattomia velvoitteita, eikä välittömän vaikutuksen myöntäminen ole sopimuksen tavoitteiden tai luonteen vastaista. EU-tuomioistuin on myöntänyt tavoitteiltaan hyvin erilaisiin sopimuksiin sisältyville määräyksille välittömän vaikutuksen. Tuomioistuin on korostanut ulkosopimuksia koskevassa oikeuskäytännössä erityisesti sopimusmääräysten tehokkaan toteutumisen merkitystä. Tämän lisäksi tuomioistuin on tulkinnut määräysten jäsenvaltioille asettamien velvollisuuksien ulottuvuutta analogisesti työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 45 artiklan kanssa riippumatta siitä, minkälaiseen sopimuskokonaisuuteen tulkittava sopimusmääräys liittyy. EU:n yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa tähtää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamiseen. Tämän osana unionin tehtäväksi on SEUT 79 artiklassa asetettu yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen. Työperäistä maahanmuuttoa kolmansista maista säännellään sektorikohtaisen lainsäädännön takia usealla säädöksellä työntekijäryhmäkohtaisesti. Tutkielmassa käydään läpi direktiivien sisältöä sekä arvioidaan sitä, miten hyvin säädöksillä on ratkaistu ne ongelmat, joihin niillä on pyritty vaikuttamaan. Koska työperäistä maahanmuuttoa koskeva sekundaarinormisto on uutta, säädöksiä koskevaa oikeuskäytäntöä ei vielä ole kertynyt. Tutkielmassa käsitellään tämän vuoksi perheenyhdistämisdirektiiviä ja pitkään oleskelleiden kolmansien valtioiden kansalaisten asemasta annettua direktiiviä koskevaa oikeuskäytäntöä. Laillista maahanmuuttoa koskevassa oikeuskäytännössä on assosiaatiosopimuksia koskevan oikeuskäytännön tavoin korostettu säädösten tavoitteiden tehokkaan toteutumisen merkitystä ja rajoitettu jäsenvaltioiden harkintavaltaa. Lisäksi EU-tuomioistuin on oikeuskäytännössä luonut yhteyksiä EU-kansalaisten liikkumisvapauteen liittyvien oikeuksien ja sekundaarioikeudessa turvattujen kolmansien valtioiden kansalaisten oikeuksien välillä. Tutkielmassa pohditaan EU-tuomioistuimen ratkaisujen taustalla vaikuttavia syitä ja tavoitteita sekä sitä, voidaanko oikeuskäytännön perusteella ennakoida työperäistä maahanmuuttoa koskevien direktiivien vaikutuksia niiden soveltamisalaan kuuluvien kolmansien valtioiden kansalaisten oikeusasemaan ja jäsenvaltioiden velvollisuuksiin. Maahanmuuttoa koskeva sekundaarinormisto on kansainvälisiin sopimuksiin nähden toissijaista sääntelyä, sillä direktiivit eivät estä kansainvälisistä sopimuksista johtuvien suotuisampien säännösten soveltamista. Johdetun oikeuden tulkinnan tulee olla sopusoinnussa unionia ja jäsenvaltioita sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Tutkielman lopuksi käydään läpi esimerkkejä kansainvälisten sopimusten etusijan vaikutuksista työperäistä maahanmuuttoa koskevan sekundaarinormiston tulkintaan.
  • Steen, Iida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Digitalisaation myötä rahoituspalvelut tulevat yhä suuremman joukon saataville. Palvelujen digitaalinen käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja markkinatoimijat innovoivat uusia liiketoimintamalleja. Digitaaliset palvelut lisäävät mittakaavaetuja, jolloin yhä laadukkaampia palveluja on saatavilla edullisemmin. EU:n tavoitteena on edistää digitaalisten palvelujen käyttöönottoa kuluttajien ja yritysten eduksi ja tulla johtajaksi digitaaliseksi toimijaksi. Samalla muutokseen liittyviä riskejä on pyrittävä hallinnoimaan sijoittajansuoja varmistaen. Digitalisaation myötä myös sijoitusneuvonta on alkanut automatisoitua. Automatisoidussa sijoitusneuvonnassa sijoitussuosituksen tuottaa algoritmi, eikä ihmisten välistä vuorovaikutusta ole välttämättä ollenkaan. Automatisaatio demokratisoi sijoituspalveluja ja siihen liittyy huomattavia tehokkuusetuja palvelun edullisuuden ansiosta. Toisaalta uudenlainen liiketoimintamalli saattaa tuoda mukanaan sijoittajansuojaa vaarantavia riskejä. Tutkielmassa on pyritty hahmottamaan automatisoitua sijoitusneuvontaa koskeva eurooppaoikeudellinen sääntelykehys, jolloin keskeiseen asemaan nousee rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi (MiFID II). Sama sääntely kattaa niin perinteisen kuin automatisoidunkin sijoitusneuvonnan, minkä vuoksi tutkielmassa on pyritty luomaan digitaalisten palveluiden erityispiirteet huomioon ottavia tulkintasuosituksia. Tutkielman ollessa eurooppaoikeudellinen, tulkinnassa korostuvat EU-oikeuden tavoitteet, periaatteet ja EU-oikeudelle tyypillinen tulkintametodiikka, erityisesti teleologinen tulkinta. EU-oikeuden tavoitteiden taloudellisen luonteen vuoksi tutkielmassa painottuu oikeustaloustiede sekä paikoin myös oikeustaloustieteellisesti orientoitunut sääntelyteoria. Sijoituspalvelun tarjoajaan kohdistuvien MiFID II -direktiivin mukaisten velvoitteiden lisäksi tutkielmassa tarkastellaan relevantin sääntelyn roolia kansallisessa täytäntöönpanossa. Automatisoitua sijoitusneuvontaa rasittaa palvelun rajat ylittävän luonteen vuoksi korostunut sääntelyarbitraasin riski, joka johtuu kansallisen täytäntöönpanon eriävyydestä jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi oikeuksien täytäntöönpanoon liittyy tiettyjä teknologian käytöstä johtuvia ongelmia, kuten uudenlaisia vastuukysymyksiä ja algoritmin läpinäkymättömyydestä johtuvia ongelmia näytön esittämisessä. Tältä osin tutkielma esittelee MiFID II -direktiiville tulkintatapoja, jotka johtavat mahdollisimman yhdenmukaiseen oikeuksien täytäntöönpanoon. Tutkielmassa päädytään esittämään, että teleologisesti tulkiten sama sääntely voi onnistuneesti olla sovellettavissa niin perinteiseen kuin automatisoituun sijoitusneuvontaan. Tulkinta ei kaikissa tapauksissa ole ongelmatonta, mutta uutta EU-sääntelyä on aiheen tiimoilta jo tulossa. Tuleva sääntely saattaa vähentää niin tutkielmassa havaittuja tulkintaongelmia kuin sääntelyarbitraasin riskiä.
  • Smedman, Joakim (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this study is to examine the application of the Charter of Fundamental Rights of the European Union in the light of the principle of subsidiarity in EU law. The Charter constitutes a point of intersection of subsidiarity and fundamental rights, brought together by their common purpose of guiding the exercise of public powers and reconciling a diversity of Member State values with the need for European unity. With a particular focus on the case law of the Court of Justice of the European Union, the study embraces the principle of subsidiarity for the purpose of interpreting the legal nature of the Charter and systemising its application. The formal link between subsidiarity and fundamental rights under the Charter is found in Article 51(1). In order to clarify the legal nature of the Charter and the context in which it operates, the study looks into how fundamental rights and subsidiarity have developed in EU law as well as how they are interrelated. The subsidiary nature of EU fundamental rights law is demonstrated by the restrictive personal and material scope of the Charter. Similarly, the principle of subsidiarity is used to analyse the Charter’s minimum and maximum level of protection. The Court’s application of the Charter is analysed by examining the expressions that the principle of subsidiarity takes when the Charter is balanced with economic freedoms, applied in conjunction with other norms, used to invalidate EU norms or called to set aside national legal acts. In addition to this, the analysis considers the role of subsidiarity in cases where the Charter was not applied, either because the Court lacked jurisdiction or remained silent on its applicability. The study demonstrates how the legal nature of the Charter to a great extent can be explained through the principle of subsidiarity. However, the EU legal order has its proper understanding of subsidiarity in relation to fundamental rights. Fundamental rights protection is only one of several EU objectives that need to be balanced when determining the appropriate level of action. Ultimately, the application of the Charter is triggered by the need to preserve the primacy, unity and effectiveness of EU law. Only in exceptional circumstances, these requirements may be overridden with reference to the principle of legal certainty, as recognised by the Charter. Conversely, subsidiarity as an interpretative principle of EU fundamental rights law may also contribute to enhanced legal certainty regarding the application of the Charter.
  • Laulajainen, Anette (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this Master's thesis is to assess how the first criterion of the notion of State aid laid down in Article 107(1) TFEU, that of aid having been granted by the Member State or through State resources, is interpreted. The purpose is to assess what the basic rules governing the interpretation and application of the criterion are, how the criterion has been interpreted and applied in practice, and what problematic aspects and challenges the application of the criterion has brought about. Instead of attempting to identify an exhaustive list of aid schemes in which the assessment of the criterion has been relevant, the focus of this thesis is on its interpretation through a series of interesting categories of aid schemes and recent examples of cases. The analysis of the research question relies primarily on the jurisprudence of the Court of Justice of the European Union. The main rule guiding the interpretation of the criterion is simple: it consists of two cumulative subconditions. In order to fulfil the public origin criterion, a measure must be imputable to the State and granted through State resources. The concept of State is interpreted broadly. Nevertheless, case law shows that the application of this test in practice is not necessarily as clear as it may seem. Although the Court of Justice of the European Union has rendered a number of significant judgments on the matter in recent years, what the first criterion of Article 107(1) TFEU actually means remains unclear. Aid schemes can be very complex in one way or another. For example, they might involve intermediary bodies or areas previously uncontested from the point of view of State intervention in terms of State aid control. Sometimes it can prove challenging to apply principles already laid down in case law to other schemes in a consistent manner. The difficulty of assessing public undertakings' actions in terms of the fulfilment of the criterion lies in the necessity of case-by-case assessments of whether the State has influenced an undertakings' actions. Applying the indicators for imputability in a clear, consistent and detailed way may prove challenging. It is evident that the issue of forgone revenue can be relevant in more creative schemes than one would think. The issue of private bodies and private resources involved in aid schemes is particularly problematic due to the fluctuating results it has led to and the seemingly illogical outcomes of cases with very similar circumstances and effects. One of the challenges regarding the interpretation of the criterion is finding a balance between the influence of the organisational model chosen by the State for the execution of an aid scheme and the influence of the effects of the measure on its categorisation as State aid. Another important issue surrounding the interpretation of the criterion is whether its second leg, the requirement of the use of State resources, should be abandoned. Nevertheless, no clear signs of a permanent shift towards this approach have been witnessed. For the moment, the general principles surrounding the interpretation of the criterion are not so clear as to remove the need for a detailed case-by-case analysis of whether measures fulfil the criterion or eliminate the risk of surprising results for stakeholders and Member States. Clearer guidance on the interpretation of the criterion would be more than welcome in order to improve legal certainty.
  • Mittler, Cea (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this Thesis is to evaluate the underlying access regulation pertaining to LNG terminals resulting in the coexistence of unregulated and regulated LNG terminals. Correspondingly comparing the situation on liberalised markets with the proposed regulation in Finland. There are two ground presumptions that lays down the frame for the Thesis. The first presumption believes that a liberalised market model is better for Finland compared to the current isolated market status. The rationale is based on the common targets set by the EU supporting the full implementation of the Third Gas Directive and opening the market for competition. Although the argumentation of the Thesis support a liberalised market, there are certain concerns lingering in the legislative air pertaining to the LNG terminal access regime. In light of these the Thesis’s discussion is built around these possible shortcomings. As the thesis concludes that a well-formulated, thoughtful and comprehensive liberalisation will bring about more advantages than disadvantages, a thoroughly discussion on the market triggers will be given. The second presumption is that regulated and unregulated regimes are not good or bad per se, the decision to choose between them by regulators should take into account the characteristics of the market. As will be later demonstrated, many regulatory schemes are hybrid, showing features of both access regimes. These two presumptions embodies the supporting pillars of this Thesis, the theme of which is the relationship between and the evaluation of unregulated and regulated access to LNG terminals. The object is to discuss and evaluate the legal framework around access regimes pertaining to LNG terminals and consequently add content to the presumptions. The complexity of the questions is demonstrated by the opinions given by market participants during the comment round of the proposal. There is a visible opposition to apply the reformed NGMA to off-grid terminals. These opinions, the opposition and the arguments surrounding the proposed legislation, gives this Thesis its core. However, this is not only a national resistance but a commonly discussed question: whether the access regime, where a coexistence of both unregulated and regulated access regimes is applicable, fully serve the intention of a liberalised LNG market?
  • Hotta, Vanessa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ilmiö joukkoviestintämarkkinoiden keskittymisestä ja uusien teknologien aiheuttamista muutoksista media-alalle on maailmanlaajuinen; osa mediataloista on lakkauttanut toimintansa kokonaan, kun taas osa yrityksistä on myyty suuremmille kilpailijoille tai muille alan toimijoille. Tämä on johtanut suurien, eri aloilla toimivien monialayritysten syntymiseen ja vähentänyt markkinoilla toimivia yrityksiä. Kehitys on havaittavissa myös Suomessa: esimerkiksi vuonna 2016 päivälehtiä oli 30 vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Maaliskuussa 2020 sanomalehtien keskittymiskehitys kulminoitui, kun Sanoma Oyj osti Alma Media Oyj:n paikallislehdet, mikä herätti julkista keskustelua siitä, uhkaako yrityskauppa Suomen median monimuotoisuutta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kuitenkin (KKV) jätti kysymykset median monimuotoisuudesta huomioimatta vedoten kilpailulain asettamien toimivaltarajojen lisäksi Euroopan komission viimeaikaiseen tapauskäytäntöön, jossa kysymyksiä yrityskauppojen vaikutuksista median monimuotoisuudelle pidetään kilpailuoikeuden alaan kuulumattomina. Tämä opinnäytetyö tutkii Euroopan unionin (EU) kilpailuoikeuden suhdetta median monimuotoisuuteen liittyviin kysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että vaikka komission viimeaikainen tapauskäytäntö on keskittynyt yrityskauppojen taloudellisiin vaikutuksiin – antaen painoarvoa erityisesti hintakilpailulle – komissio on aikaisemmin antanut painoarvoa myös median monimuotoisuutta käsitteleville seikoille. Koska EU:lla ei ole toimivaltaa antaa kulttuurialaan liittyviä säännöksiä, on ensisijainen vastuu median monimuotoisuuden suojelusta kuitenkin jäsenvaltioilla. Kun huomioon otetaan kilpailusääntöjen joustavuus ja monimuotoisen median merkitys demokratialle, joka on yksi EU:n perusarvoista, tukee teleologinen laintulkinta kuitenkin myös median monimuotoisuusnäkökulmien huomioonottamista myös kilpailuanalyysissä. Lisäksi EU:n kilpailusäännöissä huomioidaan hinnan olevan vain yksi kilpailuparametreistä mm. tuotteen laadun ohella. Tämä puolestaan mahdollistaisi sen arvioimisen, heikentääkö yrityskauppa mediamarkkinoilla olevien tuotteiden laatua. Opinnäytetyö ottaa myös kantaa laajempaan keskusteluun siitä, tulisiko niin kutsuttuun yleiseen etuun (public interest) liittyviä kysymyksiä käsitellä kilpailuoikeudellisessa analyysissä. Keskeinen argumentti on, että vaikka nykyinen, vahvasti hintakilpailuun perustuva analyysi ei palvele kuluttajia parhaalla mahdollisella tavalla, ei kilpailuoikeutta ole tarkoituksenmukaista käyttää ensisijaisena keinona median monimuotoisuuden suojelussa. Kilpailuoikeuden vallalla olevia menetelmiä ja käytäntöjä olisi kuitenkin suotavaa uudistaa siten, että ne ottavat jokaisen markkinan erityispiirteet huomioon. Media-alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sen huomioimista, ettei hinta ole keskeinen kuluttajaa ohjaava tekijä. Tämä tukisi mahdollisesti myös median monimuotoisuuden säilymistä ja palvelisi kuluttajien hyvinvointia nykyistä staattista analyysiä paremmin. Media-ala tarvitsee kuitenkin säilyäkseen tuekseen myös erityislainsäädäntöä, mikä on kilpailuoikeutta tarkoituksenmukaisempi keino vastata median monimuotoisuutta koskeviin uhkiin, vaikka kilpailuoikeutta voidaan käyttää erityislainsäädännön tukena.
  • Kontiainen, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Health apps that are used by individuals in multiple ways to improve their health and wellbeing are promoted as empowering the individual to control their health. Their increasing use means that they also gather more data concerning the health of the users. This data could be used for research or other public interest purposes, but its availability for secondary use is limited. In the EU there is also political interest to both increase availability of personal data in the inner market, as well as facilitate the use of eHealth solutions, including health apps. In this thesis, I will use legal dogmatics as a method to analyse how health apps could be used to gather data for public interest purposes. I look at what type of data is gathered by the health apps and why it is useful, how the GDPR sets criteria for the gathering of data through the apps and it’s secondary use, and how in special cases of research and other public interests, the rights of the data subject can be derogated. I will also compare this to the planned regulatory framework for data sharing, of the proposal for the Data Governance Act has been published. The main conclusion of the thesis is that that the framework for processing data for public interest purposes does not, in most cases, suit either gathering data by health apps, or secondary use of this data. This is both because the public interest as a processing basis needs to be based on law and needs to be balanced similar to a limitation of fundamental rights in the Charter of Fundamental Rights of the European Union. This approach would in most cases be too heavy for this purpose. Instead, the processing is mainly possible on a consent basis. This could, even with the possibility of easier mechanisms for data sharing through data altruism organisations, affect the quality of the data gained, as the willingness to share data – and to even use a health app - vary between different demographic groups.
  • Hakala, Kim (Helsingin yliopisto, 2020)
    Jäsenvaltioilla on mahdollisuus olla noudattamatta Euroopan unionin oikeutta tilanteissa, joissa eurooppaoikeudellinen normi on vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. Tanskan korkein oikeus päätti olla noudattamatta Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua sillä perusteella, että se olisi contra legem, toisin sanoen vastoin Tanskan vallitsevaa lakia. Unionilla on perustamissopimuksista johdettu velvoite kunnioittaa kansallista identiteettiä, jolla halutaan turvata unionin sisäisen monimuotoisuuden säilyminen. Tutkielman tarkoitus on ensisijaisesti selvittää, mikä on usein oikeustieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvä oikeusjärjestelmä. Tämä toteutetaan koostamalla oikeusjärjestelmälle välittämättömät kriteerit, joita peilataan keskeisiin oikeusteoreettisiin suuntauksiin kuten oikeuspositivismiin, oikeusrealismiin sekä Tuorin kriittiseen oikeuspositivismiin. Tuorin kriittinen oikeuspositivismi valikoitui tutkimuksen keskiöön yhtäältä siksi, että se tarjoaa kaikkein pitkälle viedyimmän oikeuspositivistisen teorian. Toisaalta Tuori on itsekin todennut, että voimassa olevat oikeusteoreettiset kehikot eivät täysin kykene selittämään unionin oikeuden luonnetta. Tämän vuoksi koin tarpeelliseksi selvittää, tarjoaako Tuorin kriittinen oikeuspositivismi edeltäjiään parempia työkaluja Eurooppalaisen oikeuden selittämiseksi. Oikeusjärjestelmän kriteereitä peilataan myös unionin oikeuteen, ja niistä lähtökohdista luodaan yksi lähtöasetelma oikeusjärjestelmien perusteiden selvittämiseksi. Erityisen haasteen tutkimukseen tuo jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien moninaisuus. Tämän myötä niin oikeusjärjestelmät kuin myös oikeusjärjestelmien perusteet saattavat vaihdella keskenään. Oikeusjärjestelmän kriteeriksi valikoitui normikokonaisuus, tehokkuus, pätevyys, legitimiteetti sekä autonomisuus. Yhdessä nämä kriteerit luovat oikeusjärjestelmän. Euroopan unionin voidaan sanoa täyttävän jokaisen näistä kriteereistä. Se, kuinka se nämä kriteerit täyttää, riippuu siitä, kuinka me kulloisetkin käsitteet määrittelemme.
  • Uitto, Elina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Countries worldwide are faced with the challenge of climate change mitigation. Even with the current climate targets, not enough is being done to reduce greenhouse gas emissions and the consumption of fossil-based energy. The hydrogen economy is believed to contribute to the green transition since green hydrogen is a carbon-free energy carrier and it provides an opportunity to decarbonize energy sectors where electrification is not possible. Such sectors where hydrogen could be utilized are, for example, the transport sector and various industry sectors, like chemicals and steel. A supportive policy framework is required to guarantee a swift and structured transition to functioning hydrogen markets. Finland, however, does not have a national strategy for the development of a hydrogen economy yet. This study explores the strategic possibilities in terms of developing a well-functioning hydrogen economy for Finland that would contribute to climate-neutrality. After describing and systemizing the current hydrogen scene in Finland, this study compares and analyzes the hydrogen strategies of the EU, Germany, and Norway. The aim is to find possible policy solutions that support the emerging Finnish hydrogen markets in the best way. This study concentrates on two specific aspects of hydrogen policy. What type of hydrogen should be supported in Finland – green or blue hydrogen, or both, and what kind of support mechanisms should be used to promote green hydrogen? The study concludes that the main conflict relating to the hydrogen economy, which is also inherent to energy law related issues in general, is the conflict between environmental interests and economic interests. We need quick actions to mitigate climate change, but green hydrogen is not cost-competitive, and it requires a lot of support to become feasible. It is found that the transitional period will play a crucial role in the development of the hydrogen economy, and blue hydrogen should lead the path towards fully green hydrogen markets. The shift to green hydrogen should be well-planned and structured, keeping in mind Finland’s prerequisites to produce both blue and green hydrogen. Realistic and concrete production targets for both blue and green hydrogen, defined and clear terminology, and well-designed support schemes are key for the future Finnish national hydrogen strategy. Hydrogen will likely require various forms of support, and the main rule is that direct financial support should be gradually removed, and the market-based support schemes should slowly take over.
  • Ferreira Miranda, Luiza (Helsingin yliopisto, 2015)
    The European Union’s data protection legislation has been under development for many years. The society changed and the need for a contemporary legislation arrived. Therefore, after many years of discussions and debates, the Directive 95/46/EC was repealed by the EU Regulation 2016/67 (GDPR,), effective as from 25 May 2018. The GDPR is committed to bring strength regarding the protection of individual’s personal data and also modernize the current business operational model, therefore, once the cross-border transfer plays an important role in such business the present paper aims to analyse (i) what is the process under European legislation when transferring personal data to third-countries, (ii) how the companies can ensure compliance under the GDPR, and (iii) what are the consequences for non-compliance from a business and legal points of view. The process for transferring personal data to a third country is well established under Section V of the GDPR. The Regulation now formally brings, for example, the mechanism of Binding Corporate Rules in its scope, and also provides further guidance on how data exporters must act when willing to have the personal data sent out of European Union or European Economic Area. The present research paper determined that the process to have Transborder flow (i) is now more straightforward, because it formally brings alternative methods and solutions for the companies to lawfully transfer such data, (ii) it is also more harmonised than before, because it has direct effect in the Member States' legislations, (iii) it is more effective, once the supervisory authorities holds more power and autonomy to act independently, and (iv) it is more severe on regards of its enforcement, due to the value of the administrative fines that can be imposed by the authorities. The lack of real case-laws and practical discussions conducted the author to make many assumptions and choose a more descriptive approach instead of providing clear implications of the new Regulation. Therefore, the conclusions are based on the comparison of the old Directive and the new Regulation, as well as practical experience in dealing with privacy on a regular basis. Nevertheless, it will be necessary more time after the GDPR comes into force in order to define if the new legislation is effective as expected, and if the cross-border transfer to third-countries actually safeguards the same European level of data protection or not.
  • Olsson, Onni (Helsingin yliopisto, 2021)
    The growing volume and importance of data have benefited consumers in the form of new technological innovations. By collecting large amounts of data, big technology companies have been able to improve their services, for example through machine learning and artificial intelligence, but at the same time they have limited competition in the digital markets. The characteristics of digital markets, such as network effects and the tipping effect, have allowed Google, Amazon, Facebook and Apple, among others, to become gatekeepers of their respective markets. The concentration of data to a few companies has made it difficult for smaller competitors to develop competitive products and services and may have effectively prevented them from entering the market. To address this imbalance, it has been proposed, inter alia, to impose data sharing obligations on gatekeeper firms. The aim of my thesis is to assess what kind of competition remedy data sharing could be in the digital markets. For example, a data sharing obligation could be imposed under the so-called essential facilities doctrine (EFD) where a dominant company refuses to provide data to a competitor in an adjacent market. The doctrine was originally developed in the United States and has been applied mainly to physical infrastructures. The sharing obligation is assessed based on criteria developed in the case law. The criteria assess the impact of the refusal to supply on competition in the adjacent market, the objective justification for the refusal, the indispensability of the facility and the impact of the refusal on technological development. The application of the criteria in the digital markets has proved challenging, leading to calls for the abandonment of the doctrine and the development of a new set of criteria better suited to the digital markets. In addition, the imposition of an obligation to share data has been seen as posing practical problems, for example in terms of data protection and data portability. In my thesis, I have examined various alternative methods that could be used in addition to or instead of the doctrine. The ability of the competition authorities to intervene in the activities of companies in a gatekeeper position on the dynamic and fast-paced digital markets has been questioned. Also, it has been suggested that legislative solutions would be a more effective way of imposing data sharing obligations. The case law and literature analysed in the thesis show that the role of competition authorities, especially in the current transition phase, is crucial. The evidence also shows that data sharing is practically possible, as long as companies are required to comply with data protection legislation and to enable data portability when imposing data sharing obligations. One of the tools used by competition authorities is the EFD. Despite the criticisms it has received, the material in the thesis demonstrates the usefulness of the EFD also in the competition law of the digital markets. However, its use requires a more flexible application of the doctrine and a consideration of the specific characteristics of digital markets, such as the versatile possibilities of data usage.
  • Suokko, Elisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis is a comparative study of how the European Convention of Human Rights, the European Union and Finland protect companies’ right to privacy in unannounced competition authority inspections. More precisely, it aims to establish the current scope of companies’ right to privacy under Article 8 of the European Convention of Human Rights and to assess if the European Union and Finland meet this standard. The key points of interests are the definition of the right from the perspective of companies, the limitations it sets to competition authorities, and the safeguards required to ensure that the right to privacy is respected. Article 8 of the European Convention of Human Rights is drafted to protect natural and legal persons from arbitrary actions of public authorities. This protection takes various forms. Pursuant to the wording of the article, the right to respect to private and family life, home and correspondence is protected. The article employs concepts that at the level of everyday language seem best suited for natural persons. During the past three decades, the European Court of Human Rights has interpreted the article as granting protection also to legal persons, companies included. The concept of home has been extended to business premises and the concept of correspondence to confidential communications between a lawyer and a company client. However, the Court has reserved contracting states a wider margin of appreciation regarding the rights of legal persons. This interpretation of Article 8 of the European Convention of Human Rights entails that unannounced competition authority inspections interfere, by their nature, with companies right to respect to home and, depending of the materials under inspection, also with the right to respect to correspondence. An interference does not amount to a violation of the article, but it triggers a number of safeguards to ensure that the interference is necessary and proportionate. The European Court of Human Rights has established in its case-law that all interferences with rights protected under Article 8 should be subject to prior judicial authorization or a posteriori judicial review. Other safeguards depend on the individual circumstances of each case, but judicial review has been established as an absolute requirement. This means that in competition authority inspections, both the inspection decision and the authority measures during an inspection should be subjected to judicial review. In Finland, this is not the case. Competition Act sets out a prohibition against appeal of the inspection decision. The inspection decision and the measures taken during an inspection may be appealed only if the Finnish Competition and Consumer Authority makes a proposition of a penalty payment to the Market Court. This entails that all interferences with companies’ right to privacy under Article 8 of the European Convention of Human Rights are not subject to judicial review. As a contracting party to the Convention, Finland is under the obligation to comply with relevant interpretations of the Court. The requirement of judicial review appears to be one. The Finnish Government is preparing a reform of the Competition Act, whereby this question could be addressed as a part of the reform. The Report of the Working Group of the reform, which is addressed in this thesis, does not propose any improvements in this regard. The European Union, for its part, is not bound by the Convention. Nevertheless, the Convention still plays an important role in the European Union and it does contribute to the fundamental rights protection of companies in the European Union. This is the case particularly with Article 8 of the European Convention of Human Rights, as the fundamental right to privacy provided by Article 7 of the Charter of Fundamental Rights of the European Union should correspond to that provided by the Convention. In practice, the question is more complex. Companies may subject the inspection decisions of European Commission to judicial review but the possibility to appeal inspection measures is more limited. Thereby, the European Union does not either meet the standard set out by the Article 8 of the Convention.