Lääkehype uhkaa pyyhkäistä loput remdesiviiritutkimukset mennessään ja jättää maailman ikuisesti epätietoiseksi lääkkeen tehosta.

Näyttöön perustuva lääketiede käsitteenä esiteltiin suurelle yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1992, jonka jälkeen se on saanut laajaa kannatusta ja herättänyt runsasta keskustelua. Tässä kriittisessä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen EBM:n määrittelyä sekä sille esitettyjä argumentteja puolesta ja vastaan. Teen huomion, että käytännön tasolla EBM tarkoittaa usein tutkimusmetodologioiden arvottamista, jossa RCT-tutkimusten tuottama tieto nähdään arvokkaampana kuin muiden tutkimusten. Tarkastelen RCT:in puolesta esitettyjä perusteluja ja esitän, että satunnaistamisen arvoa tutkimuskäytössä on ylikorostettu. Lisäksi RCT:eihin liittyy omat virhelähteensä ja riskinsä, kuten esimerkiksi tekninen harha, joka saattaa suosia lääkkeellisiä interventioita. Evidenssihierarkian sijaan tutkimuksia ja laadullisesti erilaisia lääketieteellisen tiedon muotoja tulisikin tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin.