Browsing by Subject "Filippiinit"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2004)Christian and Muslim conflict in Southern Philippines intensified during the last few decades although a shared history dates back 435 years ago. The government has so far failed to deliver genuine peace and stability to 22 million people in Mindanao suffering from poverty, displacement, and bloodshed. After the Sept. 11 terrorist attacks, the international community became aware of Islamic fundamentalist movements in Southeast Asia. The US government linked a Filipino Muslim group, Abu Sayyaf, to Osama bin Laden and Al-Qaeda, justifying the staging in Mindanao of what US Pres. George Bush said as the second largest 'war against terrorism' after Afghanistan. Whatever impact terrorist acts may have from Basilan to Manhattan, peace research is more urgent and significant than ever. This study looks at the causes of violence amongst Christian and Muslim Filipinos and consequently explores areas for peace by asking: "What are the reasons of conflict? Who are the actors and agenda-setters? How can a local conflict become linked to international terrorism? What are the ways and means of effective and immediate conflict resolution in Mindanao?" To acquire firsthand insight, in-depth qualitative interviews were conducted in the Philippines in June-October 2002 using a 60-day participant observation and the triangulation method for data gathering. Through snowball sampling, talks with different groups (government, military, rebels, academics, and NGOs) gave comprehensive and balanced analyses. Second, a quantitative survey of 400 youth respondents gave different views from Muslim and Christian perspectives, especially on concepts of alienation, animosity, and political participation. Finally, international newspaper reports, journals, and local publications were cautiously used as primary sources. Results showed contradictory views on the causes of conflict, whether economic, socio-political, or religious, depending on individuals and groups. Respondents said aggression was caused by economic neglect, frustration with the government, and lack of socio-political influence. Solutions offered are poverty alleviation, tolerance of socio-cultural diversity, strong leadership, and recognition of international peace agreements. Other means of conflict resolution involve empowering citizens, creating a balance of forces, channeling resources at the grassroots level, and cultivating a culture of peace.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)1800-luvun loppupuoli oli klassisen siirtomaaimperialismin kulta-aikaa maailmassa. Myös Yhdysvallat valloitti 1800-luvun viimeisinä vuosina Espanjaa vastaan käydyn sodan seurauksena Filippiinit, Guamin, Havaijin ja Puerto Ricon siirtomaikseen ja asetti näennäisesti itsenäisen Kuuban valtansa alle vuosikymmeniksi. Kaikki Yhdysvalloissa eivät hyväksyneet tätä uutta suuntaa amerikkalaisessa ulkopolitiikassa vaan perustivat aktiivisen anti-imperialistisen liikkeen siirtomaiden valloituksen vastustamiseksi. Toimintaa organisoimaan perustettiin kansallinen järjestö nimeltä Anti-Imperialist League, joka oli olemassa vuodesta 1898 vuoteen 1920. Anti-imperialistien ensisijaisena tavoitteena oli estää Yhdysvaltoja virallisesti valloittamasta Havaijia, Filippiinejä, Puerto Ricoa ja Guamia, mutta he epäonnistuivat tässä Yhdysvaltojen kongressin vahvistaessa alkuvuodesta 1899 Pariisin rauhansopimuksen, jolla Espanjan entiset alueet liitettiin osaksi Yhdysvaltoja. Tämän jälkeen anti-imperialistit pyrkivät estämään sodan Filippiineillä ja takaamaan alueille mahdollisimman nopean itsenäistymisen saattamalla Yhdysvalloissa virkaan anti-imperialistisen presidentin vuoden 1900 vaaleissa. Aktiivisesta kampanjoinnista huolimatta anti-imperialistit kokivat tappion näidenkin tavoitteiden suhteen. Yhdysvallat kävi veristä sotaa Filippiinien itsenäisyysliikettä vastaan kolmen vuoden ajan, ja presidenttinä jatkoi vaalien jälkeen edelleen republikaanien William McKinley varapresidenttinään imperialistien keulahahmo Theodore Roosevelt. Tässä tutkielmassa perehdyn amerikkalaiseen anti-imperialismiin vuosina 1893–1902, alkaen ensimmäisestä amerikkalaisyrityksestä valloittaa Havaiji ja päättyen Filippiinien sotaan. Käytän aineistona keskeisten anti-imperialististen järjestöjen ja vaikuttajien materiaaleja, kuten Anti-Imperialist Leaguen julkaisuita ja liikkeen johtohahmojen kirjoituksia. Ensimmäisissä luvuissa tarkastelen liikkeen kehittymistä 1890-luvun mittaan ja toimintaa Filippiinien sodan aikana. Kolmannessa käsittelyluvussa syvennyn anti-imperialistien esittämiin argumentteihin ja sitä kautta heidän aatemaailmaansa. Anti-imperialistit olivat konservatiiveja, jotka halusivat pitää kiinni Yhdysvaltojen perinteisestä ulkopoliittisesta puuttumattomuudesta ja vaalivat itsehallinnon periaatetta. He eivät kuitenkaan aina uskoneet ”sivistymättömien” kansojen kykyyn luoda ja pitää yllä demokraattista hallintoa, eivätkä halunneet heitä osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa. Lisäksi anti-imperialistit olivat huolissaan siirtomaiden tuomista taloudellisista ja geopoliittisista seurauksista. Häviöistään huolimatta anti-imperialismilla oli merkittävä rooli vuosisadan lopun poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa Yhdysvalloissa. Liikkeellä oli parhaimmillaan Filippiinien sodan aikana satoja tuhansia kannattajia ja sen johtohahmoihin kuului vaikutusvaltaisia hahmoja niin politiikasta, liike-elämästä kuin kulttuurimaailmastakin. Anti-imperialistit nostivat keskusteluun tärkeitä kysymyksiä Yhdysvaltojen kansallisesta identiteetistä sekä kansainvälisestä roolista, ja monet näistä keskusteluista jatkuvat tänäkin päivänä. Heidän toimintaansa kuitenkin haittasivat sisäiset ristiriidat, keskeisten henkilöiden elitismi sekä ulospäin taantumuksellisena näyttäytynyt konservatiivisuus.
-
(The Finnish Society of Forest Science and The Finnish Forest Research Institute, 1996)The impact of carbon sequestration on the financial profitability of four tree plantation cases in Finland and the Philippines were examined. On the basis of stem wood growth; the accumulation of carbon in forest biomass, the formation and decomposition of litter, and the carbon flows in wood-based products were assessed for each reforestation case representing boreal (Finland) and moist tropical conditions (the Philippines). Using different unit values for carbon sequestration the profitability of reforestation was estimated for a fixed 100 year period on a per hectare basis. The financial profitability of reforestation increased notably when the sequestered carbon had high positive values. For example, when the value of carbon sequestration was set to be Twenty-five United States Dollars per megagram of carbon (25 USD/Mg C), the internal rate of return (IRR) of a reforestation investment with spruce (Picea abies) in Finland increased from 3.2% to 4.1%. Equally, the IRR of reforestation with mahogany (Swietenia macrophylla King) in the Philippines increased from 12.8% to 15.5%. The present value of carbon sequestration ranged from 39–48% and from 77–101% of the present value of the reforestation costs in Finland and the Philippines, respectively, when a 25 USD/Mg C shadow price and a 5% discount rate were applied. Sequestration of one Mg of carbon in reforestation in Finland and the Philippines was estimated to cost from 10.5–20.0 and from 4.0–13.6 USD, respectively.
