Browsing by Subject "Fonetik (talkommunikationslinjen)"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Lehtonen, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    The theme of this Master´s Thesis is the campaign rhetoric of a nonprofit organization. #Don´t tell Martti was a fundraising and brand building campaign of peace broker organization Crisis Management Initiative (CMI) during the spring 2017. This study aims to produce knowledge of what kind of rhetoric organizations are using in social media and how we can understand it through the theory of dramatism. Organization´s use of social media has not attracted a lot of research attention. Nonprofit organization´s campaign communication and persuasion to donate is new study field and lately it has captured the interest of many different scientific fields. Despite this, studies where nonprofit organizations campaign rhetoric and social media would have been studied together are rare. At the same time nonprofit organizations aim to fundraise more from the private sector and social media as a fundraising tool is very important to them. This qualitative study falls under the tradition of social constructionism. The method for analysis is dramatism that falls under to the tradition of new rhetoric and has been created by a philosopher and literature critic Kenneth Burke in the mid of 20th century. In this way this study combines old analysis method to very new and modern environment, social media. The data for the study are the campaign publications in Facebook from 20th of April to 15th of June 2017.These 48 publications included text, photos, photo album and videos. #Don´t tell Martti campaign had many different motivations: to surprise President Martti Ahtisaari on his birthday, to fundraise money to peace building, to raise CMI´s brand recognition and to create an image of CMI as a trustworthy, but relaxed and humorous nonprofit organization. In the campaign communication the context of social media is strongly present: the language is relaxed, interpersonal, not factual and informative. Building the trust to this not so well-known organization was done by advocates in high positions from different companies. This campaign combined the current moment, friskiness, humour, reliability and it was surprising. Social media has become the place for the organizations to be humorous. Humour is more and more popular in the nonprofit organizations communication as well. This study shows that humour works in fundraising at least when it was also combined with the professional image. Campaign communication in social media is more and more interactive and it is aiming to create content that would get likes, comments and it would be shared forward to get more visibility.
  • Saloniemi, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aalto-yliopiston perustaminen on ainutkertainen tapahtuma Suomen yliopistokentässä. Yliopisto aloitti toimintansa vuonna 2010 ensimmäisenä säätiömuotoisena yliopistona Tämän työn tarkoituksena oli kuvata Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun sekä niiden ylioppilaskuntien välistä keskustelua muodostumisesta Opetusministeriön kanssa aina säädekirjaa koskevaan keskuteluun saakka. Työssä aineistona käytettiin Opetusministeriön muistiota yhdistymisestä, säädekirjan luonnosta ja säädekirjan julkaisua. Kukin asiakirjoista viritti keskustelua, johon ylioppilaskunnat ottivat kantaa omilla tiedotteillaan tai puheillaan. Tutkimuksen kohteena oli siis kolme eri perustamisvaiheessa käytyä julkista keskustelua, joissa osapuolina olivat ylioppilaskunnat ja Opetusministeriö. Analyysimenetelmänä käytettiin retorisen analyysin mallia, jonka Karlberg ja Mral ovat esitelleet 1998. Tätä tutkimusta varten tätä perustaltaan neoklassista analyysimenetelmää muokattiin tekstien tutkimukseen sopivaksi. Analysoitavat osa-alueet olivat konteksti, dispositio, vaikuttamisen peruskeinot ja argumenttianalyysi. Tutkimuksessa todettiin, että yhdistymistä perusteltiin kansallisilla hyötynäkökohdilla ja uuden hallintomallin joustavuudella. Vastaavia uudistuksia oli tehty monissa Europan maissa. Säätiömalli helpottaa rahoituksen hankintaa ja tekee yliopistosta kilpailukykyisemmän. Ylioppiskunnista TKY ja KY pitivät perustettavaa yliopistoa mahdollisuutena. Opiskelijoiden asema on kuitenkin turvattava ja hallintomallin tulee ottaa huomioon opiskelijoiden kannat. TOKYO kanta yhdistymiseen oli varautunut, koska yhdistymistä pidettiin heidän arvojen vastaisena.
  • Mattila, Iida (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kerronnallisin menetelmin, millaisia kertomuksia aikuisiällä lähinäön heikkenemisen kokevat henkilöt eli aikuisnäköiset kertovat aikuisnäöstä ja millaisia käsityksiä he tuottavat kertomuksissaan identiteetistä. Aikuisnäkö eli lähinäön heikkeneminen aikuisiällä on yleinen ilmiö. Ihmisen lähinäkö alkaa heiketä merkittävästi noin 40 vuoden iässä, mistä seuraa usein silmälasien hankinta. Näön heikentymistä on tutkittu aiemmin osana ikäidentiteettiä, mutta omana kokonaisuutenaan aikuisnäköä ei identiteetin näkökulmasta ole aiemmin tutkittu. Puheviestinnässä identiteettejä on tutkittu vuorovaikutuksessa rakentuvina ja toisaalta vuorovaikutukseen vaikuttavina tekijöinä. Identiteettien nähdään rakentuvan tarinoissa, joita ihmiset jakavat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tutkimuksessa käytettiin kerronnallista tutkimustraditiota tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, aineistonkeruun ja analyysin lähtökohtana. Tutkimukseen osallistui 11 haastateltavaa, joiden käsityksiä ja kokemuksia aikuisnäöstä kerättiin kerronnallisilla haastatteluilla. Haastatteluaineistosta muodostettiin aikuisnäöstä kertovat kertomukset, jotka luokiteltiin kertomusten analyysin avulla. Identiteettipuhetta kertomuksista etsittiin holistis-sisällöllisellä analyysilla. Kertomukset jaettiin kolmeen luokkaan: hyväksymiskertomukset, sopeutumiskertomukset silmälaseista ja sopeutumiskertomukset näön heikkenemisestä. Identiteetin nähtiin aikuisnäön kontekstissa olevan vertailussa rakentuvaa, fysiologisesti, symbolisesti tai vuorovaikutuksessa annettua, tottumusten ja muutosten ristiriitoja, vaiheittain rakentuvaa sekä luonnollisesti jännitteistä. Kun aikuisnäköiset kertovat ensimmäisistä lukulaseistaan, he eivät puhu pelkästään iästä, vaan laajemmin identiteetin olemuksesta, ryhmistä, henkilökohtaisista identiteeteistään ja käsityksistään ikään liittyen. Aineiston perusteella voidaan siis nähdä olevan olemassa aikuisnäköön liittyvä identiteetti, aikuisnäköidentiteetti, joka on hybridi erilaisia identiteetin ulottuvuuksia ja erittäin yksilöllisesti koettu identiteetin muoto. Tulokset tarjoavat uutta tietoa aikuisnäöstä sekä identiteetistä vuorovaikutuksellisina ilmiöinä.
  • Partanen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa kuvataan samasta sukupuolesta kiinnostuneiden kokemuksia vuorovaikutustilanteista uskovaisten kanssa sekä tarkastellaan heidän käsityksiään supportiivisesta viestinnästä näissä tilanteissa. Tutkimusaineisto on äänitetty keskustelussa, joka käytiin hengellisistä asioista kiinnostuneiden seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien avoimessa ryhmässä. Aineistossa yhdeksän koehenkilöä kuvaa kaikkiaan 21 tilannetta, joissa heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa paljastuu tai muuten vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Aineisto on analysoitu fenomenografisesti. Lopputuloksena on kategoria-avaruus, joka paljastaa kaksi toisilleen vastakkaista näkemystä kiinnostuksesta samaan sukupuoleen: joillekin se on pahaa tai kiellettyä ja toiset suhtautuvat siihen myönteisesti. Molempia näkemyksiä on sekä samasta sukupuolesta kiinnostuneiden että uskovaisten joukossa. Näkemyksillä on suuri vaikutus heidän kohtaamisissaan. Kategoria-avaruus kuvaa näiden kohtaamisten kulkua ja vaikutusta koehenkilöiden elämään. Heteronormatiivisuus selittää kielteistä suhtautumista kiinnostukseen samasta sukupuolesta. Moni samasta sukupuolesta kiinnostunut kokee järkytystä, pahaa oloa ja tarvetta päästä puhumaan omasta seksuaalisuudestaan sekä jännittyneisyyttä tai pelkoa kohdata uskovaisia. Koehenkilöiden kokemus on, että monien uskovaisten on vaikea suhtautua asiallisesti samaan sukupuoleen suuntautuneisiin tai antaa näille tukea. He eivät osaa asettua samasta sukupuolesta kiinnostuneen asemaan vaan pyrkivät moralisoimaan ja ohjaamaan häntä omien käsitystensä mukaisesti. Koehenkilöiden käsityksiä saamastaan tuesta tarkastellaan Brant. R. Burlesonin supportiivisen viestinnän teorian avulla. Sen tarjoamien käsitteiden avulla tarkastellaan, miksi samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät koe kuvaamissaan kohtaamisissa uskovaisten viestintää kovin supportiivisena, vaikka osa uskovaisista pyrkiikin asennoitumaan myönteisesti. Tutkimus antaa näkökulman myös laajempaan yhteyteen, että vahvat asenteet eivät yleensä muutu yksittäisessä vuorovaikutustilanteessa, vaikka uudelleen asennoituminen olisikin tavoitteena. Tutkimuksen perusteella voidaan myös suositella, että kristillisten yhteisöjen jäseniä opetetaan kohtaamaan lähimmäisensä supportiivisesti silloinkin, kun näiden elämä ei ole uskovaisten oman normiston mukaista.
  • Silvasti, Katja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vuorovaikutus on olennainen osa kampaajan työtä ja kampaajalla käydessään asiakkaat kertovat itsestään, vaikka varsinaisesti ei tarvitsisikaan. Kampaamo on siis kontekstina sellainen, jossa itsestäkertomista tapahtuu. Tutkielmani tavoitteena onkin tarkastella kampaajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta kampaamossa kampaajan näkökulmasta sekä kampaajien käsityksiä ja kokemuksia itsestäkertomisesta kampaamon vuorovaikutuskontekstissa. Erityisesti olen kiinnostunut kampaajien asiakkaan itsestäkertomiselle antamista merkityksistä. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä kampaajan teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja analyysissä muodostettiin kaksi pääluokkaa: Vuorovaikutus kampaajan ammatissa ja Itsestäkertomisen merkitykset. Kampaajan työ on haastavaa vuorovaikutustyötä, jossa asiakkaan kanssa keskusteleminen on keskeinen osa työtä. Työn sosiaalinen luonne luo myös tarvetta hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen. Kampaajan rooli asiakkaalle voi olla muutakin kuin hiustenmuotoilija. Kampaajat pyrkivät auttamaan esimerkiksi kuuntelemalla asiakkaitaan, joilla on tarve puhua. Asiakkaat kertovat itsestään sekä laajasti että syvällisesti ja kampaajat kertovat, ettei ole aihetta, josta he eivät olisi kuulleet. Kampaamokäynti nähdäänkin asiakkaan aikana, jolloin asiakas saa kertoa itsestään tai olla hiljaa, jos haluaa. Varsinkin pitkäaikaisten asiakkaiden ja kampaajan välille voi muodostua kaupallinen ystävyyssuhde. Itsestäkertominen on kampaamossa niin yleistä, että se on jopa sosiaalinen normi. Haastattelut siis tukevat tätä arkihavaintoa. Koska asiakkaat kertovat itsestään paljon, ja oikeastaan mistä tahansa aiheesta, tunteet ovat esillä kampaamossa ja kampaajat tekevät emotionaalista työtä. Kampaaja toimiikin asiakkaan luotettuna, ja itsestäkertominen voidaan nähdä luottamuksen osoituksena.
  • Koponen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää uusien työntekijöiden ja perehdyttäjien käsityksiä ja kokemuksia asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämisestä, sekä hiljaisen tiedon välittymisestä perehdyttämisprosessin aikana. Tutkimuksessa hiljainen tieto ymmärretään kokemukseen ja osaamiseen perustuvina tietoina ja taitoina työstä, työyhteisöstä ja organisaatiosta. Perehdyttäminen tässä tutkimuksessa käsittää puolestaan virallisen perehdytysmateriaalin ulkopuolelle jäävän perehdyttämisen työhön, työyhteisöön ja organisaation kulttuuriin. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaisia kokemuksia ja käsityksiä uusilla työntekijöillä ja perehdyttäjillä on asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämisestä? Ja toisena tutkimuskysymyksenä: Millaisia kokemuksia ja käsityksiä uusilla työntekijöillä ja perehdyttäjillä on hiljaisen tiedon siirtymisestä perehdyttämisprosessin aikana? Laadullinen tutkimus tehtiin suomalaisessa koulutusalan kohdeorganisaatiossa. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu ja tutkimukseen osallistui yhteensä yksitoista haastateltavaa. Kuusi haastateltavista oli aloittanut organisaatiossa enintään kaksi vuotta ennen haastatteluajankohtaa, ja viisi haastateltavaa osallistui perehdyttämiseen osana työtään. Tutkimus oli teoriasidonnainen ja haastattelut analysoitiin teemoittelemalla. Asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämistä kuvaavat seuraavat teemat: kontekstisidonnaisuus, sosiaalistuminen, odotusten ja mielikuvien hallinta, tasapainoilu sopeutumisen ja kehittämisen välillä, resurssien luominen ja epävarmuuden sietäminen. Hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttaa tiedon luonne, sen tunnistaminen ja käytössä olevat resurssit. Hiljainen tieto perehdyttämisprosessin aikana välittyy erityisesti ongelmatilanteiden ratkaisemisessa ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Asiantuntijatyöhön perehdyttäminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen ovatkin tutkimuksen tulosten valossa osittain limittäisiä käsitteitä. Tutkimustulokset osoittavat, että perehdyttäminen on moniulotteinen ja vuorovaikutteinen prosessi, jossa uusi työntekijä sopeutuu työyhteisöön ja työyhteisö uuteen työntekijään. Työyhteisön jäsenet ovatkin merkityksellisessä roolissa hiljaisen tiedon välittämisessä ja organisaatioon sosiaalistumisessa. Hiljaisen tiedon välittymiseen organisaatiossa vaikuttavat vuorovaikutuskäytänteet sekä viestintäilmapiiri.
  • Alanko, Salli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomessa dialogista ja dialogisuudesta puhutaan yhteiskunnan ja työelämän konteksteissa nykyisin yhä enemmän. Dialogi liitetään muun muassa työelämän muutoksiin, kehittämiseen ja johtamiseen. Suomalaista lastensuojelua kehitetään parhaillaan systeemisen lastensuojelun toimintamallin mukaisesti. Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa hyödynnetään systeemisiä, perheterapeuttisia ja dialogisia työtapoja sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja. Dialogi ja sen toteutumisen edellytykset ovat keskeisellä sijalla lastensuojelutyössä. Asiakastyötä tekevien työntekijöiden odotetaan toimivan dialogisesti suhteessa asiakkaisiinsa, mikä edellyttää dialogisuutta lastensuojeluorganisaation johtamiselta ja rakenteelta. Tässä puheviestinnän pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, minkälaisia käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelun henkilöstöllä on johtamisesta, sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta, työyhteisöjen ilmapiiristä sekä työn kehittämisestä ja systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Tutkimuksen aineisto koostuu SoteDialogit-hankkeen (2019-2021) lastensuojelun työpaikoille ja organisaatioille suunnatun työhyvinvointikyselyn avovastauksista (N=199). Hankkeeseen osallistuvat organisaatiot ovat kunnallisia ja yksityisiä lastensuojelun palveluja tuottavia organisaatioita useasta eri maakunnasta. Työhyvinvointikyselyn suurimmat vastaajaryhmät ovat ammattinimikkeiltään sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja ohjaaja. Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön lausumia dialogisen työtavan toteutumisen näkökulmasta ja tehdään tulkintoja siitä, mitä asioiden tila merkitsee lastensuojelun henkilöstölle. Tässä tutkimuksessa nimettiin kirjallisuuteen perustuen dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiksi 1) dialoginen johtaminen, 2) sosiaalinen tuki, 3) tasavertainen vuorovaikutus ja osallistava viestintä, 4) avoimen, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä 5) ongelmien huomaaminen ja varhainen puuttuminen niihin. Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, jossa teemoittelu yhdistetään teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Teoriaohjaavuus toteutui siten, että lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön kokemuksia ja käsityksiä peilattiin dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiin. Lastensuojelun henkilöstön työhyvinvointikyselyn vastauksissa keskeisiä teemoja ovat johtamistapa, arvostus, luottamus ja ilmapiiri, henkilöstön kuuleminen ja osallisuus, johdon ja esimiesten läsnäolo ja tuki, työkavereiden tuki, jälkipuinti ja työnohjaus, asiakas- ja työmäärät sekä henkilöstö- ja aikaresurssit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastensuojeluorganisaatioiden johtajien ja esimiesten dialogisen johtamisen taitoja pitäisi vahvistaa siten, että osallistava viestintä, sosiaalisen tuen tarjoaminen sekä ongelmien varhainen huomaaminen ja niiden ratkaiseminen mahdollistuisivat organisaatioissa. Tasavertaisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentuminen edellyttäisi johdolta ja esimiehiltä aitoa arvostuksen osoittamista ja henkilöstön kuuntelemista. Johdon ja esimiesten pitäisi osallistaa henkilöstöä ja ennakoida muutoksia niin, että henkilöstölle tarjotaan vaikutusmahdollisuuksia jo ennen muutosten toimeenpanoa tai kehittämistyön aloittamista. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että lastensuojelun organisaatioissa pitäisi turvata henkilöstöresurssit sekä rajata asiakas- ja työmäärää niin, että lastensuojelutyöntekijöiden olisi mahdollista toimia dialogisen työtavan ja lastensuojelun systeemisen toimintamallin mukaisesti. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että myös organisaatioiden rakenteet olisivat dialogisia, mikä mahdollistaisi dialogisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen organisaation eri tasoilla toimivien henkilöiden välillä sekä asiakastyön ja verkostotyön rajapinnoilla.
  • Reinsaari, Pia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Aikaisempien tutkimusten mukaan lasten vertaissuhdekokemuksilla on vaikutusta heidän psykososiaaliseen hyvinvointiin kauaskantoisesti. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa niitä merkityksiä, joita esikoululaiset itse antavat vertaissuhteille päiväkodissa, lisäksi haluttiin selvittää, millaisia diskursiivisia selontekoja esikoululaisen haastattelussa on tunnistettavissa. Tavoitteena oli tuoda esiin aiemmin tutkimatonta lapsinäkökulmaista diskurssianalyyttistä tutkimusta puheviestinnän tieteenalalle. Tutkielmaan haastateltiin 20 esikoululaista päiväkodissa. Pääanalyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä ja merkitysten tunnistamiseen käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi. Analyysissä esikoululaisten vertaissuhteissa toimimista jäsentävät merkitykset, liittyminen, oleminen ja säätely, jaettiin kolmeen merkityksenantopariin: Osallistuminen–ulkopuolisuus tarkasteli vertaissuhteisiin liittymistä, sitoutuminen–vetäytyminen kuvasi vertaissuhteissa olemisen intensiteettiä ja institutionaalisuus–itsesäätely tarkasteli vertaissuhteiden leikkitoiminnassa tapahtuvaa säätelyä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että esikoululaiset arvostavat vertaissuhteissa eniten leikkitoiminnan rakentumiseen ja jatkuvuuteen liittyvää ymmärrystä osana joustavia leikkitaitoja. Tilallisuudella on merkitystä vertaissuhteisiin liittymisessä ja niiden toimintaan sitoutumisessa. Liittymisen ja olemisen säätelyllä jäsennetään vertaissuhteissa toimijuutta, suojelua ja kontrollia. Tutkimukset osoittavat, että esikoululaisen haastattelussa vallitsee kaksi jännitteistä diskursiivista selontekoa, välttely ja asiantuntijuus, jotka haastatteluvuorovaikutuksessa rakentavat esikoululaisen tutkimustietoa peitellen, sulkien ja aukaisten. Haastattelussa käydään myös jatkuvaa eettistä neuvottelua vuorovaikutukseen suostumisesta haastattelun konventioissa. Tuloksia voidaan hyödyntää esiopetusryhmien leikkitoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen sekä lasten tiedon tuottamisen ja kohtaamisen konteksteihin. Tuloksia sovellettaessa on huomioitava esitettyjen tutkimustulosten jaettu yhteinen tulkinta sosiaalisessa todellisuudessa. Jatkotutkimuksiin ehdotetaan tutkimusaiheiden eriyttämistä toisistaan.
  • Koskinen, Joonas (Helsingin yliopisto, 2017)
    Voimakas sosiaalinen ahdistus rajoittaa merkittävästi ihmisen elämää ja estää häntä toteuttamasta henkilökohtaisia tavoitteitaan, osallistumasta häntä ympäröivien yhteisöjen toimintaan, sekä tyydyttämästä näihin liittyviä perustavanlaatuisia inhimillisiä tarpeita. Voimakkaan sosiaalisen ahdistuksen aiemmin luultua laajempi esiintyvyys ja sen elämää rajoittavien vaikutuksien tiedostaminen on moninkertaistanut aiheen tutkimuksen 1990 – luvun puolivälin jälkeen. Vielä 2010 – luvun alkuvuosina sosiaalisen ahdistuksen tutkimus oli yksinomaan intrapersonaalista, sosiaalisesti ahdistuneeseen henkilöön kohdistunutta. Sosiaalinen ahdistus on kuitenkin perustavanlaatuisella tavalla interpersonaalinen ilmiö. Aiheen tarkastelun rajoittuneisuus on näkynyt käytännössä muun muassa siinä, että terapeuttiset interventiot eivät ole pystyneet auttamaan lähes puolta avuntarvitsijoista. Ilmiön tuominen interpersonaaliseen tarkasteluun avaa uusia näkökulmia, jotka aiempi tarkastelukehys on jättänyt pitkälti huomiotta. Interpersonaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevät ja siinä rakentuvat merkitykset valaisevat sitä kaikenkattavaa ja kokonaisvaltaista vaikutusta, joka voimakkaalla sosiaalisella ahdistuksella voi ihmisen elämään olla. Tutkielman empiirinen osuus on toteutettu tulkinnallisen fenomenologisen analyysin avulla. Tutkimustehtävää ohjaa sosiaalisen ahdistuksen interpersonaalinen näkökulma. Tutkimuksen aineistona toimii viisi nuorta aikuista, jotka ovat kokeneet sosiaalisen ahdistuksen rajoittaneen merkittävällä tavalla elämäänsä. Tutkimuksen etenemistä ohjasi kiinnostus siihen, millä tavoin muut ihmiset vaikuttavat sosiaalisen ahdistuksen kokemukseen. Aineisto kerättiin fenomenologisen metodin ohjaamin haastatteluin. Haastatteluissa kysyttiin vuorovaikutustilanteista sekä ahdistusta aiheuttavien, että ahdistusta aiheuttamattomien ihmisten kanssa. Näin pyrittiin tavoittamaan kokonaisvaltainen ymmärrys vuorovaikutuksesta tutkittavien kokemuksellisissa maailmasuhteissa. Tutkimus nostaa esiin hienovaraisia merkityksiä, joita tutkittavien maailmasuhteissa ilmenee. Tutkittavien kokema sosiaaliseen ahdistukseen kytkeytyvä uhka näyttäytyy minuutena tai minäkokemuksena, joka merkittävästi eroaa heidän toivotusta minästään. Sosiaalista ahdistusta aiheuttava minuus tai minäkokemus rakentuu vuorovaikutteisina viestintätekoina yhdessä tiettyjen muiden ihmisten kanssa. Uhkakokemukseen kytkeytyvän minuuden sisältö rakentuu vertailu-ulottuvuuden kontekstissa. Tuo konteksti aktivoituu vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ilmentävät tutkittavien toivottua minää tai jotka tutkittavat näkevät kykenevinä näyttämään tutkittavien todellisen minän ja toivotun minän välisen eron. Tutkittavien viestinnällisten selviytymiskeinojen pyrkimyksenä on välttää todellisen minän ja toivotun minän välisen eron ilmentyminen. Vastaavasti sosiaalista ahdistusta ei ilmene, jos vertailu-ulottuvuus ei aktivoidu tai jos sen kontekstissa todellisen ja toivotun minän välillä ei ilmene eroa.
  • Lin, Jinquan (Helsingin yliopisto, 2019)
    When international students from mainland China go abroad and start their new life in Finland, they have the choice of using social media platforms such as Facebook and Twitter which have been blocked by mainland China for many years. Additionally, they may keep using platforms that of their native language, like WeChat and Sina Weibo. The current research studies Chinese international students’ perception of their cultural adaptation to Finnish society, with a particular focus on the role of social media usage during their process of adaptation. This study also aims to give attention to intercultural adaptation in the Finnish context. The study conducts a semi-structured interview among eight Chinese mainland students who study in Finland. Interviews are audio-recorded. All data collected are transcribed in Chinese and then translated into English. The qualitative research of content analysis is employed in this study for analysing the research data. The analysis indicates that most Chinese students have positive feelings about Finland. However, the ties between Chinese students and Finnish natives are weak due to various reasons including languages, cultural differences and personalities. These findings further state that the social media usage patterns and preferences of Chinese students are different depending on their length of stay in Finland and the gratification of social media. The analysis demonstrates that the majority of Chinese students prefer to use social media platforms that of their native language, other than Facebook and Twitter. The analysis also highlights different perceptions of cultural adaptation from Chinese students, which reveals that each respondent has his/her way of adapting to Finland.
  • Jalava, Päivi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli analysoida ideologista retoriikkaa Yleisradion (Ylen) vuoden 2015 vaalitenteistä. Analysoitavaksi valittiin kahden eri puolueen, Perussuomalaiset ja Vihreät, kansanedustajaehdokkaiden vaalitentit Pirkanmaalta. Analysoituja vaalitenttejä oli yhteensä 35 kappaletta. Poliittisessa haastattelupuheessa ilmentyvää ideologista retoriikkaa tutkittiin retorisen analyysin avulla. Vaalitenttien ideologinen retoriikka on kiinnostava puheviestinnän tutkimuksen kohde, sillä Ylen vaalitentti on uudenlainen poliittisen haastattelun muoto ja esimerkki nykypolitiikan medioitumisesta. Medioitumisella tarkoitetaan mediajulkisuuden vallan lisääntymistä politiikassa (Herkman, 2011). Vaalitentit olivat osa Ylen vaalikonetta, eli haastattelut liitettiin jokaisen ehdokkaan vaalikonevastausten yhteyteen. Vaalikoneita puolestaan on viime vuosina kritisoitu liiallisesta ehdokaskeskeisyydestä eli siitä, että ehdokkaiden puoluetaustat eivät ole vaaleissa esillä yhtä vahvasti kuin aiemmin (Haukio \& Suojanen, 2004; Mickelsson, 2015). Tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli löytää haastattelupuheen retoriikasta ideologisia ilmentymiä ideologisen retoriikan teoriataustan avulla. Samalla vaalitenttejä peilattiin aikaisempaan tutkimukseen poliittisista haastatteluista. Ideologiseksi retoriikaksi huomioitiin ehdokkaiden taustoja, poliittisia kannanottoja, motiiveja ja arvomaailmoja koskeva haastattelupuhe sekä ideografit. McGeen (1980) mukaan ideografit toimivat linkkeinä retoriikan ja ideologioiden välillä. Ideografeina pidetään esimerkiksi sanoja ''demokratia'' ja ''tasa-arvo'', joita toistellaan poliittisessa retoriikassa usein itsestäänselvyyksinä. Lopuksi vaalitenteistä löydettyjä ideografeja etsittiin ehdokkaiden edustamien puolueiden puolueohjelmista ja tarkasteltiin, onko ideografien ympärille rakentuvassa retoriikassa yhtymäkohtia haastattelupuheen kanssa. Ideologiseksi retoriikaksi tulkittavaa aineistoa löytyi vaalitenttien haastattelupuheesta runsaasti. Sekä toimittajan esittämät kysymykset että ehdokkaan vastaukset sisälsivät ideologista retoriikkaa, mutta tutkimus keskittyi ehdokkaiden ideologisiin taustoihin. Poliittisille haastatteluille tyypillisiä piirteitä vaalitenteissä olivat erityisesti toimittajan tekemät ennakko-oletukset (Fairclough, 1992, 1997; Chilton, 2004), jotka sisälsivät viittauksia ja oletuksia poliitikon taustoihin liittyen. Toimittajat ehdottivat ehdokkaille identifikaatioita (Burke, 1969) eli samastumista johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvaksi, jonka ehdokas vastauksessaan joko hyväksyi tai kiisti. Vihreille ehdokkaille esitettiin kaksi kertaa enemmän identifikaatioehdotuksia ammattia ja työelämää, sekä henkilökohtaista elämää koskien. Poliittisille haastatteluille tyypillinen piirre, politiikkojen voimakas haastaminen (Fairclough, 1992, 1997; Isotalus, 2011) näkyi toimittajien esittämissä kysymyksissä. Vaalitenttien erityisyys omana poliittisen haastattelun alagenrenä eli lajityylinä vahvistui, kun oli nähtävissä etteivät kaikki poliittisille haastatteluille tyypilliset piirteet toteudu. Haastattelut etenivät pääasiassa nopealla tahdilla, ja esimerkiksi päällekkäin puhumista, joka on yksi vallankäytön muoto poliittisissa haastatteluissa (Chilton, 2004), ei tapahtunut. Ehdokkaiden poliittisissa kannanotoissa löytyi sekä eroavaisuuksia että samankaltaisuuksia. Molempien puolueiden ehdokkaat pitivät Suomea koskevina turvallisuusuhkina taloudellista tilannetta, työttömyyttä ja Venäjää. Vihreät ottivat uhkana esiin myös ilmastonmuutoksen. Molemmissa puolueissa alueellista kehittämistä pidettiin erittäin tärkeänä, mutta näkemyseroja löytyi kehittämiskohteiden tärkeysjärjestyksestä. Eettisissä kannanotoissa näkyi puoluekohtaisia eroja. Vihreät kannattivat esimerkiksi selvemmin delfinaariotoiminnan lakkauttamista ja perussuomalaiset suhtautuivat kerjäämiseen jyrkemmin. Molempien puolueiden ehdokkaat olivat yhtä mieltä kuitenkin siitä, että yhteiskunnan on otettava vastuu elintapa- ja elintasosairauksista. Ideografeista käytetyimmät olivat ''byrokratia'', ''tasa-arvo'' ja ''yhdenvertaisuus''. ''Byrokratia'' ja ''tasa-arvo'' olivat esillä vain perussuomalaisten vaalitenteissä. ''Byrokratian'' esiin nostivat pääasiassa ehdokkaat ja ''tasa-arvon'' puolestaan toimittajat. ''Yhdenvertaisuus'' esiintyi vain vihreiden ehdokkaiden vaalitenteissä. Nämä käytetyimmät ideografit olivat vahvasti nähtävissä myös puolueohjelmissa. Haastattelupuheesta löydetyt ideografit saivat puolueohjelmissa kuitenkin huomattavasti enemmän merkityksiä. Retorinen analyysi soveltui hyvin aineiston monipuoliseen käsittelyyn ja vaalitenttien ideologisen retoriikan tarkasteluun. Esimerkiksi ideografien tutkimusta olisi kuitenkin kiinnostavaa jatkaa laajemmalla aineistolla ja rajattuna vain tiettyihin ideografeihin.
  • Salminen, Marja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työelämä on murroksessa robotiikan, tekoälyn ja koneoppimisen muuttaessa tulevaisuuden työn tekemisen tapoja. Myös finanssiala on murroksessa muun muassa asiakaskäyttäytymisen muutoksen, terveyden- ja hyvinvointipalvelujen ja teknologisten uudistusten myötä. Useissa eri tulevaisuuteen luotaavissa työelämän raporteissa korostetaan vuorovaikutusosaamisen merkityksen kasvamista. Johtajan vuorovaikutusosaamiseen liittyvää tutkimusta on Suomessa kuitenkin tehty toistaiseksi vähän. Tässä puheviestinnän tutkimusalan pro gradu -tutkielmassa syvennytään finanssialalla työskentelevien johtajien kokemuksiin, käsityksiin ja niihin merkityksiin, joita he liittävät vuorovaikutusosaamiseensa ja sen kehittymiseen työelämässä. Tutkimuksen todellisuus- ja tietokäsitys kiinnittyy sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimusasetelma pohjaa fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. Tutkimusaineisto kerättiin verkkolomakkeella 10.1.-6.3.2020 välisenä aikana. Aineiston keruussa hyödynnettiin teemakirjoittamista. Kysely lähetettiin 141:lle esimiesasemassa toimivalle johtajalle. Vastauksia kyselyyn saatiin 25 johtajalta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustuloksina todetaan, että johtajat kuvaavat vuorovaikutusta olemuksellisesti klassisen lineaarisen mallin, vuorovaikutteisen mallin, systeemisen mallin, dialogisuuden ja agendateorian mukaisesti. Johtamisen he kuvaavat tapahtuvan vuorovaikutuksessa ja olevan vuorovaikutusta. Vuorovaikutusosaamisen johtajat kiinnittävät vahvasti yksilön osaamiseksi. He myös asettavat itselleen paikoin korkeita vuorovaikutusosaamis- ja kehittymisvaatimuksia. Aineistossa korostuvat seuraavat vuorovaikutusosaamisen osa-alueet: nonverbaalinen viestintä, tunnetaidot, kuunteleminen, viestinnän mukauttaminen sekä reflektointi- ja havainnointitaidot. Kiinnostavana havaintona pidetään sitä, että tunnetaito-osaaminen korostuu aineistossa vahvasti. Tuloksen katsotaan olevan erityinen sen vuoksi, että vuorovaikutustutkimus tunnistaa tunnetaidot osaksi vuorovaikutusosaamista, mutta siihen liittyvää tutkimustietoa löytyy organisaatiokontekstissa vähän. Aineistosta havaitaan lisäksi huomattava määrä vuorovaikutusosaamisen eettiseen ulottuvuuteen liittyviä kriteereitä: toisen arvostaminen, kiinnostuksen osoittaminen, reiluus, oikeudenmukaisuus ja luottamuksen rakentaminen. Vuorovaikutusosaamisen kehittymistä jäsennetään aineistossa ajallisesti, tapahtumallisesti sekä organisaatiossa tehtyjen muutosten kautta. Tietyn yksittäisen käännekohdan kuvataan vaikuttaneen siihen, että vuorovaikutusosaamisen katsotaan merkittävästi kehittyneen. Kuvaukset siitä, miten johtajan vuorovaikutusosaamisen katsotaan tulevaisuudessa kehittyvän, ovat kahtiajakoisia: sen uskotaan joko ilman muuta kehittyvän tai merkittävään muutokseen ei uskota. Johtopäätöksenä todetaan, että vuorovaikutusosaamista tulee organisaatioissa jatkossa jäsentää ja kehittää entistä enemmän myös vuorovaikutusosapuolten yhteisenä osaamisena yksilöosaamisnäkökulman lisäksi. Tästä tarvitaan myös laajempaa tieteellistä jäsennystä olemassa olevan tutkimustiedon lisäksi. Jatkossa on myös tärkeää tutkia vuorovaikutusosaamista paikkariippumattomassa työssä COVID19 vaikutusten myötä. Lisäksi jatkotutkimusehdotuksena esitetään, että tunnetaito-osaamista osana vuorovaikutusosaamista tulee organisaatiokontekstissa tutkia lisää.
  • Bogdanoff, Matilda (Helsingin yliopisto, 2020)
    Urheiluvalmennuksessa henkilökohtaisella valmentajalla on tärkeä rooli urheilijan henkisessä ja fyysisessä kehittämisessä. Urheilijan ja valmentajan välinen vuorovaikutussuhde toimii ympäristönä, jossa tätä yhteistä tehtävää suoritetaan. Suomalaisessa yleisurheilussa urheilijan ja valmentajan välistä vuorovaikutussuhdetta ei juurikaan ole tutkittu. Kansainvälisesti valmennussuhdetta on alettu tarkastella relationaalisesta näkökulmasta vasta 2000- luvulla. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella valmennussuhdetta tulkinnallisesta ja dialogisesta näkökulmasta käyttäen apuna relationaalisen dialektiikan teoriaa (Baxter & Montgomery 1994; Baxter 2011). Valmennussuhteen katsottiin rakentuvan vuorovaikutuksessa erilaisten, usein toisilleen vastakkaisten diskurssien kilpaillessa. Tarkoituksena oli tunnistaa valmennussuhteeseen liittyviä kilpailevia diskursseja, joiden myötä valmennussuhteelle luodaan merkityksiä. Tutkielmaa varten haastateltiin 7 maajoukkuetason yleisurheilijaa. Aineisto kerättiin käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineiston analyysi toteutettiin kontrapuntaalisen analyysin avulla. Kontrapuntaalisessa analyysissä etsittiin yleisurheilijoiden puheesta valmennussuhteeseen ja sen osapuoliin liittyviä kilpailevia diskursseja sekä tarkasteltiin sitä, miten nämä diskurssit kilpailevat keskenään puheessa. Yleisurheilijoiden puheessa havaittiin neljä diskurssiparia. 1) Tasavertaisuuden ja epäsymmetrisyyden diskurssit toivat näkyväksi osapuolten keskinäistä asetelmaa suhteessa toisiinsa. Tasavertaisuuden diskurssi ilmensi tasa-arvoisempaa kumppanuussuhdetta ja epäsymmetrisyys valmentajan taholta ohjattua hierarkisempaa suhdetta. 2) Välittömyyden ja instrumentaalisuuden diskurssien kamppailussa vaihtelivat valmennussuhteen luonne toisaalta tehtäväsuuntautuneena työsuhteena ja toisaalta läheisenä, henkilökohtaisena ihmissuhteena. 3) Riippuvaisuuden ja itsenäisyyden diskurssien kamppailu toi näkyväksi toisaalta urheilijan itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja toisaalta urheilijan riippuvaisuutta valmentajan tuesta ja avusta. 4) Vaativuuden ja inhimillisyyden diskurssien kilpailu kuvasi molempien osapuolten osaksi vaativaa ja arvioivaa suhtautumista toisiinsa ja toisaalta hyväksyvää ja huomioonottavaa otetta toiseen. Diskurssien kilpailu puheessa toi näkyväksi valmennussuhteen moniäänistä luonnetta. Valtaan asetetut diskurssit vaihtelivat tilanteesta ja kontekstista toiseen. Diskursseissa kuului paitsi urheilijoiden oma vuorovaikutushistoria myös laajemmat kulttuuriset oletukset kilpaurheilun ja urheiluvalmennuksen luonteesta. Havaittuja diskursseja läpäisi puhe kilpaurheilun raakuudesta, osapuolten keskinäisestä välimatkasta ja vallasta.
  • Kukka, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomalaisessa puheviestinnän tutkimuksessa parisuhteen seksuaaliviestintää on käsitelty niukasti. Kansainvälisessä viestinnän tutkimuksessa seksuaaliviestintää on tutkittu pääosin kvantitatiivisesti. Kvalitatiivinen tutkimus sen sijaan on valtaosin keskittynyt tutkimaan parisuhteen osapuolia erillään toisistaan. Tässä tutkimuksessa parisuhteen seksuaaliviestintää tutkitaan tarkastelemalla parien yhdessä tuottamaa puhetta seksistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kilpailevia diskursseja esiintyy parisuhteessa olevien keskusteluissa seksistä. Teoreettiseksi viitekehykseksi tutkimukseen valittiin Leslie Baxterin (2011) kilpailevien diskurssien teoria. Tutkimus toteutettiin keräämällä haastatteluaineistoa vakiintuneissa vähintään kaksi vuotta kestäneissä suhteissa olevilta pareilta. Haastateltavia pareja oli 10, eli haastatteluihin osallistui yhteensä 20 henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina etähaastatteluina, joissa tutkija ei ollut fyysisesti läsnä. Parit nauhoittivat haastattelun itsenäisesti tutkijan toimittamien ohjeiden mukaan ja palauttivat keskustelunauhoitteen äänitiedostona sähköpostitse. Aineisto oli litteroituna 198 sivun mittainen. Aineisto analysoitiin Baxterin (2011) jalostamalla kontrapunktisen analyysin menetelmällä. Haastateltavien puheesta tunnistettiin kolme diskurssiparia: ”Yksilön tarpeet – parisuhteen tarpeet”, ”luottamus – vaihtelu” sekä ”norminmukainen – vapaus”. Yksilön tarpeiden ja parisuhteen tarpeiden diskurssit esiintyivät haastateltavien puheessa, joka käsitteli omien ja kumppanin seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä ja kumppanin fyysisen itsemääräämisoikeuden huomioon ottamista. Luottamuksen ja vaihtelun diskurssit esiintyivät puheessa luottamuksen merkityksestä seksielämälle ja puheessa seksielämän uudistamisesta. Norminmukaisen ja vapauden diskurssit esiintyivät puheessa, jossa haastateltavat käsittelivät yhteisön synnyttämiä paineita, jotka kohdistuvat parisuhteen seksielämään ja seksuaalisuuden toteuttamiseen. Johtopäätöksenä on, että parisuhteen seksuaaliviestintä on ilmiönä hyvin moniulotteinen, johon vaikuttavat yksilöllisten mielihalujen lisäksi kulttuuriset käsitykset siitä, minkälainen seksielämä on ihanteellinen.
  • Lius, Milla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Long-distance romantic relationships (LDR’s) are under-studied area in research. LDR’s defy precise definition and differ from close-distance relationships (GCR’s) in multiple ways. LDR couples experience longer geographical distance within their relationship and their communication is more restricted. The aim of the study is to understand what meanings do informants attach to distance in their LDR and to understand what kinds of Turning Points (Bolton 1961) do they experience in the course of their relationships. This study follows the social constructionist research tradition and is qualitative in its methods. The interviews were conducted via video calls and they were thematic in nature. There were 9 informants all of whom where female university students or graduates from Finland. The data was analyzed inductively with qualitative content analysis. Results show that distance is experienced as opposite to being together in LDR’s. Informants described distance as negative and non-ideal in its meaning while being together was perceived positive and ideal. Even when distance was perceived negatively, it was described to be worth achieving personal goals. Distance was found to set challenges to relationship and it was seen to cause notable amounts of time alone. Meanings associated to distance were: challenges posed by geographical distance, attitude, comparison, mood, opinions of surrounding people and possibility to keep in touch. Following Turning Points were derived from the data: first meeting with family and friends, trips made together and moving in together, changes at work or school life, health problems and changes in technology-mediated communication. Multiple meanings were attached to the Turning Points. Results support previous research in many ways, but also bring further understanding about LDR’s. That being together was viewed so positively can be explained with LDR couples’ tendency to idealize moments spent together. Importance of personal goals may be related to LDR couples’ personal ambitious traits. Certain Turning Points are different in meaning in LDR’s and GCR’s. More research is needed to explain the idealization process related to being together in LDR’s, to understand LDR couples’ personal ambitions, and to obtain more holistic picture of Turning Points in LDR’s.
  • Korhonen, Miila (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomalaisessa mediassa esiintyvistä henkilöistä vain 27 prosenttia on naisia. Naisen vähäinen näkyvyys mediassa on haitallista tasa-arvolle ja sananvapaudelle. Uutistuotanto on sukupuolittunutta ja feminiinisiksi mielletyt aiheet koetaan epärationaalisiksi ja epäuskottaviksi. Niin sanotut kovat uutisaiheet, kuten talous ja politiikka koetaan miehisiksi alueiksi ja niistä kirjoittavat toimittajat ja uutisissa esiintyvät asiantuntijat ovat pääsääntöisesti miehiä. Naisiin yhdistetään vapaa-ajan aiheet sekä perheen ja kodin piiriin rajautuvat uutisalueet. Mediassa naiskuva on usein vahvasti seksualisoitu ja naisen arvo liitetään usein ulkonäköön. Naiset esitetään emotionaalisina, irrationaalisina ja pinnallisina ja vain harvoin asiantuntijoina. Sukupuolten epätasainen näkyminen mediassa vaikuttaa yhteiskunnallisiin valta-asemiin ja laajempiin käsityksiin naiseudesta ja mieheydestä. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia sisältöjä Ilta-Sanomien viihdeuutisissa tuotetaan naisista ja miehistä. Valitsin tutkimuskohteekseni Ilta-Sanomien viihdeuutiset, koska Ilta-Sanomat on Suomen luetuin media ja toisin kuin monissa muissa uutisalueissa, viihdeuutisissa naisia esiintyy vähintään yhtä paljon kuin miehiä. Aineistoni koostuu yhteensä 142 uutisesta, joista 71 käsitteli naisia ja 71 miehiä. Analyysimenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Sekä naisia että miehiä käsittelevissä uutisissa aiheet jakautuvat viiteen pääluokkaan. Sekä naisilla että miehillä pääluokkina ovat ura, terveys, ulkonäkö sekä perhe ja parisuhde. Lisäksi viidentenä pääluokkana on naisia käsittelevissä uutisissa naiseen kohdistuva kritiikki ja miehiä käsittelevissä uutisissa miehen toiminta ja teot. Sekä naisia että miehiä käsittelevissä uutissisällöissä ylläpidetään melko perinteisiä sukupuolirooleja. Etenkin miehiä käsitellään enimmäkseen perinteisen maskuliinisuuden kautta korostamalla uralla menestymistä. Terveyteen, isyyteen ja parisuhteeseen liittyvissä uutisissa esiteltiin kuitenkin myös pehmeämpää maskuliinisuutta. Naisia käsittelevissä uutisissa nostettiin lähes poikkeuksetta esiin naisen ulkonäkö, äitiys tai parisuhdetilanne. Miehiä käsittelevissä uutisissa ulkonäköön, perheeseen ja puolisoon viitattiin huomattavasti harvemmin. Naisia käsittelevä aineisto on perinteisyydestään huolimatta melko monipuolista. Maskuliiniseen mieskuvaan verrattuna naisiin liittyvä sisältö antaa monipuolisemman kuvan naiseudesta. Naisessa kiinnostaa muukin kuin ura ja saavutukset, miehillä uutisiin pääsemisen ehtona vaikuttaa olevan uralla menestyminen tai muuta kautta saavutettu näkyvyys. Mieskuva osoittautuikin mielestäni lopulta naiskuvaa ongelmallisemmaksi ja rajoittuneemmaksi.
  • Werkkomäki, Meri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Huumoria on tutkittu paljon eri näkökulmista ja siihen liittyviä teorioita on runsaasti. Kuitenkin nonverbaalisen viestinnän merkitys osana esitettyä huumoria on jäänyt muun tarkastelun varjoon, vaikka nonverbaalinen viestintä on iso osa ihmisten välistä kokonaisviestintää ja myös esiintymistä. Tämän tutkimuksen tarkoitus olikin tuottaa tietoa tästä lähes tutkimattomasta aiheesta tarkastelemalla ääni rekvisiittana -kohtien aikana tapahtuvien käsien liikkeiden merkityksiä embleemin ja illustraattorin käsitteiden avulla suomalaisen stand up -komiikan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata sitä, millaisia merkityksiä embleemit ja illustraattorit tuottavat ja millä tavoin nämä merkitykset ovat osallisia humorististen vaikutelmien synnyttämiseen yhteensopimattomuusteorian näkökulmasta eli siitä, että huumoria syntyy silloin, kun odotuksia rikkomalla jonkin asian ymmärtämisen tapaan tuotetaan muutos. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla valmista videoaineistoa. Neljätoista stand up -rutiinia litteroitiin, jonka jälkeen niistä määriteltiin ääni rekvisiittana -kohdat ja havainnoitiin niissä tapahtuneet käsien liikkeet. Käsien liikkeet litteroitiin tarkasti, jonka jälkeen ne luokiteltiin teorialähtöisesti sisällönanalyysin mukaisesti embleemeihin ja eri illustraattoriluokkiin. Löydettyjen embleemien ja illustraattoreiden merkitykset luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla kahteentoista eri merkitysluokkaan. Merkitysten osallisuutta humorististen vaikutelmien synnyttämiseen yhteensopimattomuusteorian näkökulmasta tarkasteltiin sen jälkeen, kun aineistosta oli teorialähtöisellä sisällönanalyysillä määritelty ne nonverbaaliset merkitykset, jotka eivät pelkästään toistaneet verbaalista merkitystä vaan tässä aineistossa joko korvasivat tai kiistivät puhutun. Näiden nonverbaalisten merkitysten havaittiin toteuttavan neljää eri funktiota, joista kaksi osallistui humorististen vaikutelmien tuottamiseen ymmärrystapaa muuttamalla joko rinnastuksen avulla tai vallitsevaa tilannetta äkillisesti muuttamalla. Muutoksia tuottamattomia funktioita olivat puheen tukeminen ja puheen koristeleminen Tutkimuksen tulokset tukevat sitä kirjallisuudessakin todettua ajatusta, että vitsitekstien analysoimiseen keskittyvät teoriat eivät kykene selittämään esitettyä huumoria kokonaisvaltaisesti nonverbaalisen viestinnän jäädessä täysin niiden tarkastelun ulkopuolelle. Jotta nonverbaalisen viestinnän merkityksiä huumorille voitaisiin ymmärtää aiempaa paremmin, tarvitaan kinesiikan yhtä alakohtaa tarkastelevan tutkimuksen lisäksi sen muiden alakohtien sekä nonverbaalisen viestinnän muiden osa-alueiden kuten paralingvistiikan tutkimusta esitetyn huumorin eri konteksteissa.
  • Heikkilä, Pia-Leena (Helsingin yliopisto, 2019)
    Elämäntaito-oppaat ovat suosittu kirjallisuuden laji länsimaissa. Ne ovat luonteeltaan yleistajuisia ja suurelle yleisölle suunnattuja teoksia, joissa annetaan usein erilaisia neuvoja ja ohjeita hyvän elämän saavuttamiseksi. Kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta aiheesta on kuitenkin vain vähän ilmiön laajuudesta huolimatta. Elämäntaito-oppaita on tutkittu vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta kerran aikaisemmin, joten kyseinen aiheen tarkastelukulma on uusi, tärkeä ja ajankohtainen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada lisätietoa kotimaisten elämäntaito-oppaiden sisältämistä nonverbaalisen viestinnän kuvauksista. Tutkimus on laadullinen puheviestinnän alan tutkimus. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Helmet-kirjastojen (Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kirjastoyhtymä) tuottamaa tilastoa vuoden 2017 lainatuimmista elämäntaito-oppaista. Näistä teoksista rajattiin analyysiin 10 teosta. Tutkimustehtävänä oli tarkastella teosten nonverbaalisen viestinnän kuvauksia ja saada lisätietoa siitä 1) millaisia nonverbaalisen viestinnän kanavakoodeja niissä esiintyy, sekä 2) mikä on näiden kuvausten keskeisin interpersonaalisen viestinnän funktio. Aineistolle tehtiin sisällön kvantifiointi ja laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että aineiston teoksissa kuvattiin eniten kinesiikan kanavakoodeja. Nonverbaalinen viestintä näyttäytyi rajallisena, konkreettisesti ja välittömästi havaittavana kehollisena ja ylävartaloon keskittyneenä viestintänä. Yleisin keskeinen interpersonaalisen viestinnän funktio kuvauksissa oli vaikutelmien muodostaminen ja hallinta. Vaikutelmia hallittiin erityisesti ulkoisen olemuksen ja kasvojen kautta. Tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset olivat, että nonverbaalinen viestintä oli aineistossa yksilökeskeistä, tietoista ja performatiivista toimintaa. Nonverbaalisella viestinnällä oli aineistossa intstrumentalisia piirteitä, sillä se näyttäytyi välineenä vaikutelmien hallinnassa. Aineistossa vaikutelmilla tähdättiin mielikuvaan hyvinvoivasta, aidosta ja kiinnostavasta ihmisestä, joka on kiinnostunut muista ihmisistä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Lisäksi tärkeää oli halutun statuksen ja myönteisen ensivaikutelman viestiminen. Nonverbaalisella viestinnällä oli elämäntaito-oppaissa sosiaalisesti jaettuja merkityksiä, joiden lukijoiden oletettiin tarkentamatta ymmärtävän. Nonverbaalisen viestinnän kuvausten ja niiden instrumentalistisen luonteen voi nähdä ilmentävän osaltaan elämäntaito-oppaiden yksilökeskeistä ja terapisoitunutta diskurssia.
  • Mälkiä, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Doula on synnytystukihenkilö, jonka tärkeimpänä tehtävänä on tukea synnyttäjää ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Doulan ja synnyttäjän välisen suhteen voidaan katsoa olevan pitkäkestoinen ja poikkeuksellisen intiimi professionaalinen vuorovaikutussuhde. Synnytystukihenkilönä doulan viestinnässä isossa roolissa ovat sosiaalisen tuen osoittaminen ja supportiivinen viestintä eli se, mitä tapahtuu tuen antajan ja saajan välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tutkitaan sosiaalista tukea ja supportiivista viestintää tuen antajan näkökulmasta. Tutkielman päätavoitteena on kuvata ja ymmärtää doulien näkemyksiä ja kokemuksia supportiivisen viestinnän ja sosiaalisen tuen muodoista ja prosesseista vuorovaikutuksessa synnyttäjän kanssa. Tutkimuskohteena on myös, millaisena doulat näkevät doulan roolin ja miten se eroaa kätilön tai kumppanin roolista synnytystukihenkilönä. Tutkielma on muodoltaan laadullinen tutkimus. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla viittä kokenutta ja koulutettua doulaa. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua. Osa haastatteluista tehtiin kasvotusten ja osa puhelimitse. Haastattelut kestivät keskimäärin 80 minuuttia. Tallennetut haastattelut litteroitiin ja analysoitiin teemoittelemalla. Teemat valittiin kirjallisuuskatsauksen pohjalta. Tutkimustuloksista selvisi, että doulat tarjoavat niin emotionaalista, välineellistä kuin tiedollistakin tukea, mutta niiden määrä korostuu eri tavalla eri vaiheissa lapsensaantia. Ennen synnytystä tuen muoto on useimmiten tiedollista tukea kuten tiedon antamista synnytyksen vaiheista, synnytysasennoista ja erilaisista kivunlievitysmenetelmistä. Ennen synnytystä sosiaalinen tuki on myös emotionaalista kuten rohkaisemista ja kuuntelemista. Synnytyksen aikana tuen muoto on ennen kaikkea emotionaalista, mutta myös välineellistä. Emotionaalista tukea on muun muassa kannustaminen ja rohkaiseminen. Välineellistä tukea on esimerkiksi hierominen, fyysinen koskettaminen sekä erilaiset lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät. Kumppania doulat tukevat muun muassa neuvomalla, kuinka kumppani voi olla synnyttäjän tukena. Synnytyksen jälkeen korostuu jälleen tiedollinen tuki. Doulat muun muassa opastavat imetykseen, lapsen hoitoon ja äidin hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Doulan ja synnyttäjän välinen vuorovaikutussuhde rakentuu sosiaalisen tuen ja supportiivisen ympärille. Doulat käyttävät monipuolisesti supportiivisen viestinnän muotoja. Tuen tarve lapsensaannissa on yksilö- ja tilannekohtaista. Doulan tulee tulkita millaista tukea synnyttäjä kaipaa missäkin vaiheessa. Voikin siis päätellä, että doulan vuorovaikutusosaamisen tulee olla hyvin vahva.
  • Salla, Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma tarkastelee supportiivista viestintää esimiehen ja alaisen välillä vuokratyön kontekstissa. Muuttuva työelämä, epätyypilliset työsuhteet ja katkonaiset kokemukset työstä eivät muodosta samankaltaista suhdetta esimiehen ja alaisen välille, mitä tähänastisessa vuorovaikutuksen ja supportiivisen viestinnän tutkimuksessa on käsitelty. Ilmiötä lähestytään tutkimalla vuokratyösuhteessa työskentelevien nuorten työntekijöiden ja heidän esimiestensä kokemuksia supportiivisestä viestinnästä työsuhteen aikana. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään millaisena vuokratyöntekijät ja esimiehet kokevat tukea antavan viestinnän, millaisilla keinoilla sitä rakennetaan, millaisia merkityksiä se saa ja millaisia toiveita ja odotuksia osapuolilla on supportiiviselle viestinnälle. Tutkimus suositettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa haastateltiin viittä vuokratyöyrityksen koordinaattoria ja viittä nuorta vuokratyöntekijää. Aineistolähtöinen analyysi suoritettiin teemoittelemalla. Tutkimuksen tulosten mukaan tukea antavan viestinnän pääsisällöt vuokratyösuhteessa ovat: tiedon jakaminen, palautteen antaminen ja henkilökohtaiset keskustelut. Sekä esimiehet että alaiset kokivat tuen antamisen ja saamisen merkitykselliseksi työelämässä, mutta eivät kokeneet, että vuokratyössä syntyvä esimies-alasuhde mahdollistaisi supportiivisia keskusteluja ideaalilla tavalla. Suhdetta hankaloittavaksi tekijäksi tunnistettiin: kiire, vaihtuvat esimiehet ja työntekijät, osaamisen puute, suhteessa oleva etäisyys ja kasvokkaisen viestinnän vähäisyys. Tuloksista voidaan päätellä, että vuokratyö on epätyypillinen työsuhde, jossa ei ole stabiilia esimiehen ja alaisen välistä vuorovaikutussuhdetta. Sekä nuoret vuokratyöntekijät että vuokratyöyrityksen koordinaattorit joutuvat ponnistelemaan tukea antaakseen tai saadakseen, eikä vuorovaikutussuhteessa synny sen sirpaleisuuden vuoksi luottamusta. Tiedon jakaminen voidaan suorittaa esimerkiksi automaattisella perehdytyksellä, mutta esimies-alaissuhteessa syntyvää tuen antamisen kokemusta on vaikeaa korvata.