Browsing by Subject "Foucault"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Mäkelä, Kalle (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims: My main problems of research are: How neoliberalism is producing obediant citizens through special pedagogy? How discourse of exclusion as a apparatus power and a result of collective mentality of governing strengthens the hegemony of neoliberalism and special pedagogy? How special pedagogy as a tool of neoliberalism produces social exclusion and inequality? The aim of my study was to find out, in a foucauldian way, with the help of the speech of special pedagogists, how discourse of special pedagogy as a tool of our neoliberalistic state, produces inequality, social exclusion and obedient citizens. The structure of my study consisted on special pedagogy, theory of Foucault, neoliberalism, empirical material and the phenomenon called social exclusion which encompassed also the thematic interviews of teachers. These forementioned five elements were interacting with each other in the analysis producing new knowledge about action of discourses in our society. Methods: With digital recorder I interviewed five special pedagogists by halfstructural method. My theme was social exclusion in our society. After written down the interviews I analyzed the texts with the help of foucauldian theoretical concepts. In this way I was able to deconstruct different discourses and "naturalities". In the field of qualatative methods my method of research represented the foucauldian way of analyzing the empirical material. In this manner the producers of the speeches were seen as representatives of certain discourse. Those producers of speeches were seen, in turn, as producing and reproducing certain kind of discourse and discoursive talk. Results and conclusions: Analysis of the material engendered following results; special pedagogy produced, pathologized, normalized and categorized its objects as obediant and vulnerable monolithic subjects which were to be stored as socially excluded proletarian labour force for our neoliberalistic nationstate. Medicalization, therapization, and psy-sciences as products of neoliberalism were addressing individual "liberties". Together with the discourse of special pedagogy they created inequality and social exclusion. This was made possible by making people to believe in their individual and "innerborn" qualities instead of seeing the changing and dynamical structures of our neoliberalistic society which produce and reproduce injustice.
  • Raunio, Elisa (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this pro gradu thesis is to find out what kinds of value and power discourses are constructed in teacher discourse. According to previous research, teachers' unity, exemplarity and teachership as a profession have been emphasized in Finnish teacher discourse. The theoretical framework of this thesis draws from critical pedagogy, Foucault's analysis of power, critical discourse analysis (CDA), as well as the tradition of social constructionism, according to which language is seen as social action. The research was qualitative and data-driven, utilizing approaches associated with CDA. The data consisted of 250 opinionated texts containing teacher discourse in Opettaja (The Teacher) magazine published by OAJ, the Trade Union of Education in Finland. The texts were collected from magazines published in 1994, 2014, and 2015. In the analysis, the power relations between and within discourses, as well as the transformation between the different years and various contexts, were examined. Four power discourses emerged from the data. The discourses were comprised of discoursive units that construct the power relations of teachership. These discourses belong to two metadiscourses, which were named the renewing discourse and the preserving discourse. Furthermore, four value discourses concerning teachership were distinguished from the data. From these four value discourses, a synthesis of the ideal teacher was constructed. The ideal teacher is versatile, professional, and collegial, and has adopted an ethical and research-based working method. According to the results of the study, The Teacher magazine defines teachership as the kind of idealized teachership that is mainly traditional, strives for consensus, and positions the teacher as a passive subject. Thus, as a significant political agency, OAJ should problematize the traditional and ideal image of the teacher. Moreover, the teacher discourse of OAJ ought to give prominence to the multivoicedness of teachership, as well as teachership as an ideological activity.
  • Kantola, Anu Marjaana; Seeck, Hannele Merja Johanna; Mannevuo, Mona (2019)
    This article explores the role of affect in governmentality and develops the concept of the ‘affective milieu’ to better understand liberal forms of managerial control in market environments. Taking Foucault’s writings on consent, security and technologies of self as a vantage point, we suggest that the regimes of governmentality are both rational and affective milieus and propose that the Spinozan–Deleuzian affect theory provides an entry point for exploring how regimes of governmentality operate as affective milieus. The Spinozan–Deleuzian affect theory helps in understanding affective complexities and attempts to create affective alliances in governmentality. Elucidating this point, we explore how top executives at globally operating paper and metal companies entered a new affective milieu when going through market liberalisation. The affective milieu oscillates between the dangers and promises of the market. Using the notion of priming, we analyse how the top executives use the affective threats and promises of the opening markets and how they attempted to develop managerial techniques to incite and orient employees in the new milieu.
  • Blyth, Pascale-L. (Science Direct, 2020)
    Energy Research Social Science 70 (2020), 101574
    Arguably the most powerful artifact of the 20th century, the private car brought profound spatial, social, and cultural changes, as well as wide-ranging mobility justice implications. Autonomous mobility technologies, with the power to supplant part or all of the action of the driver by collecting and processing large quantities of fine grained data, promise to shift power away from users to engineers and create new important spatial and social implications for mobility justice, of which little are known. This research draws from Foucauldian conceptualizations adapted for the study of geographies of power to investigate how autonomous mobility technology may diagram spatial rationalities and moralities into the built environment. To that effect, it draws from 30 interviews of intermediaries in Finland–a country actively pursuing a transition to automated and shared mobility as part of an ICT-driven innovation policy. Examining autonomous mobility through a Foucauldian lens helps highlight the complex power relations it affords–in terms of changes in social structure and infrastructure, and social justice. By shedding light on how technology may structure the built environment, the Foucauldian perspective shows itself to be a valuable tool for planning and policymaking, providing insight into how autonomous mobility (in)justice may be assembled.
  • Saloranta, Sanna-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2022)
    Sosiaalisen median teknologinen kehittyminen on johtanut perhealbumien perinteen digitalisoitumiseen sekä mahdollistanut erilaisia vertaistuen ja poliittisen vanhemmuuden muotoja. Samanaikaisesti vanhempien uudet käytännöt sosiaalisessa mediassa ovat synnyttäneet jännitteitä suhteessa lasten digitaalisiin oikeuksiin. Pro gradussa tutkitaan digitaalisen vanhemmuuden rakentumista suomalaisen 2010–2020-luvun dataistuneen yhteiskunnan ja Facebookin vertaisryhmien konteksteissa. Tutkielmassa avataan digitaalisen vanhemmuuden ihannesubjektiviteettien rakentumista Foucault’n hallinnan analyysin keinoin. Tutkielmassa kysytään, minkälaisten minätekniikoiden kautta Facebook ja kansalaisjärjestöt rakentavat digitaalisen vanhemmuuden ihanteita ja miten nämä ihanteet eroavat toisistaan. Aineisto on kerätty näiden verkostotoimijoiden tuottamista odottavia ja 0-2-vuotiaiden lasten vanhempia puhuttelevista julkaisuista, joita on analysoitu foucault’laisen kriittisen diskurssianalyysin metodilla. Ihannesubjektiviteettien tutkimiseen sisältyy emansipatorinen tavoite: niiden avulla voidaan tehdä näkyväksi verkostotoimijoiden tapoja hallinnoida vanhemman henkilökohtaisiltakin tuntuvia käyttäytymisen strategioita, huolia ja erilaisia arjen jännitteitä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme digitaalisen vanhemmuuden problematisoitumisen osa-aluetta. Toimijaverkostot rakensivat ihannesubjektiviteetteja vanhemman läsnäolon, mediakasvattajuuden ja hyvinvoinnin ulottuvuuksissa. Diskurssien keskeiset erot tulivat esiin makrodiskursseissa: Facebook rakensi ihannesubjektiviteettia voimaantuvan ja kansalaisjärjestöt vastuullistuvan vanhemmuuden makrodiskursseissa. Tutkielmassa tunnistettiin yhteensä kuusi digitaalisen vanhemmuuden ihannesubjektiviteettiä. Facebookin voimaantumisdiskurssin alla tunnistettiin kolme ihannesubjektiviteettiä, jotka nimettiin vanhemmuuden kuluttajaksi, stressin hallinnoijaksi sekä medialukutaitoiseksi mediakasvatuskumppaniksi. Kansalaisjärjestöjen vastuullistamisdiskurssin alla tunnistettiin kolme ihannesubjektiviteettiä: tiedostava läsnäolija, tasapainoileva itsetutkiskelija ja sitouttava portinvartija. Subjektiviteettien alla tunnistettiin lukuisia ihannesubjektiviteetteja rakentavia minätekniikoita. Tutkielman johtopäätöksenä on, että diskurssit digitaalisesta vanhemmuudesta dataistuneessa yhteiskunnassa ovat kauttaaltaan jännitteisiä. Vanhempien ja lapsen edun näkökulmasta, vanhemman toimijuus on siten monin paikoin heikentynyt. Tutkielman ihannesubjektiviteetit ja minätekniikat voivat toimia vanhempien osallistamisen ja poliittisen päätöksenteon välineenä, jos halutaan purkaa jännitteisiä digitaalisen vanhemmuuden diskursseja ja arvioida sen edellytyksiä teknologia- ja perhepolitiikalle.
  • Eivergård, Kristina; Enmarker, Ingela; Livholts, Mona Birgitta; Aléx, Lena; Hellzén, Ove (2021)
    Aims and objectives To examine how gendered discursive norms and notions of masculinity and femininity were (re)produced in professional conversations about users of long‐term municipality psychiatric care. Focus is on the staff’s use of language in relation to gender constructions. Background Psychiatric care in Sweden has undergone tremendous changes in recent decades from custodian care in large hospitals to a care mainly located in a municipal context. People who need psychiatric care services often live in supporting houses. In municipal psychiatric care, staff conduct weekly professional meetings to discuss daily matters and the users’ needs. Official reports of the Swedish government have shown that staff in municipal care services treat disabled women and men differently. Studies exploring gender in relation to users of long‐term psychiatric care in municipalities have problematised the care and how staff, through language, construct users’ gender. Therefore, language used by staff is a central tool for ascribing different gender identities of users. Design The content of speech derived from audio recordings were analysed using Foucauldian discursive analysis. The COREQ checklist was used in this article. Results The results indicate that by relying on gender discourses, staff create a conditional care related to how the users should demonstrate good conduct. In line with that, an overall discourse was created: Disciplined into good conduct. It was underpinned by three discourses inherent therein: The unreliable drinker and the confession, Threatened dignity, Doing different femininities. Conclusion The community psychiatric context generates a discourse of conduct in which staff, via spoken language (re)produces gendered patterns and power imbalances as a means to manage daily work routines. Such practices of care, in which constant, nearly panoptic, control despite the intention to promote autonomy, urgently require problematising current definitions of good conduct and normality.
  • Tirkkonen, Sanna (2010)
    Tutkielma käsittelee Michel Foucault’n (1929 - 1984) etiikkaa vuosina 1982 - 1984. Foucault tunnetaan parhaiten tiedon ja vallan filosofina, joka ajattelee subjektin muodostuvan erilaisissa säännönmukaistavissa sosiaalisissa koodistoissa, diskursseissa, pysyvän olemuksellisuuden sijaan. Lähtökohtana Foucault’n etiikalle on, ettei diskursiivinen subjektikäsitys pysty täysin vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka henkilö perustelee itselleen toimintansa ja asettaa itsensä oman toimintansa kohteeksi. Aluksi Foucault kääntyy yksilön itsesuhteen ja -reflektion pohdintaan. Tästä johtuen Foucault’n etiikkaa on tulkittu yksilökeskeisenä ja yhteiskunnallisesta toiminnasta irrallisena. Foucault on universaalietiikan kriitikko. Hän muodostaa tilannekohtaisuuteen perustuvaa etiikkaa ”olemassaolon taitojen” (l’art de l’existence) ja ”olemassaolon estetiikan” (esthétique de l’existence) käsitteillä. Englanninkielisessä keskustelussa tämä on johtanut tulkintoihin, joissa Foucault’n etiikka on vertautunut individualistisiin taiteisiin. Seksuaalisuuden historian osassa Huoli itsestä (1984) Foucault tarkastelee sitä, kuinka tiukentunut käsitys seksuaalimoraalista ei johda I ja II vuosisadalla suoriin kieltoihin vaan kehotuksiin ”pitää huolta itsestä”. Foucault tutkii, kuinka ”itsestä huolta pitäminen” liitetään ”itsensä tuntemiseen” ja erilaisiin itseen kohdistuviin harjoitteisiin (pratique de soi). Foucault’n Collège de Francessa pitämä luentosarja L’herméneutique du sujet (Subjektin hermeneutiikka, 2001) tutkii kuitenkin itsesuhteen etiikan lisäksi suhdetta, joka avautuu toiseen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka suhde toiseen neuvotellaan tasavertaiseksi, ja minkälaista yhteiskunnallista relevanssia Foucault suhteella näkee. Hiljattain ilmestynyt Le courage de la vérité (Totuuden rohkeus, 2009) irrottautuu kokonaan subjektin sisäisyyden etiikasta ja pohtii subjektipositioiden neuvottelusuhdetta yksilöiden välillä. Etiikka määrittyy tällöin uudella tavalla: ekspressiivisenä, yhteiskuntaan suuntautuvana toimintana ja kritiikkinä yhteisössä. Luentosarjoja on tutkittu Suomessa vähän. Tutkielman tarkoituksena on luoda uusi, Foucault’n etiikan eri tutkimuslinjat huomioiva tulkintakehys. Tutkielma tuo esille, että etiikka ”taiteen” sijaan määrittyy ”taitona”, myös sosiaalisessa merkitysyhteydessä. Etiikka taitona merkitsee ainutkertaisessa tilanteessa tapahtuvaa toimintaratkaisua, jolle annetaan erilaisia kontekstisidonnaisia ja suhteissa neuvoteltavia merkityssisältöjä. Foucault’n etiikka ei palaudu yhteen, subjektilähtöiseen tulkintakehykseen, vaan sitä on tutkittava genealogisen tutkimusmenetelmän mukaisesti useina eri lähtöpisteinä, jotka Foucault’n etiikan kohdalla löytyvät antiikin filosofiasta. Foucault’n antiikintutkimukset ovat analogisia kohteita nykyisyydelle, vaikka eksplisiittisesti nykyisyys on teksteissä pienessä roolissa; karkeiden antiikintulkintojen avulla Foucault tutkii lopuksi myös oman ajattelunsa ongelmallisuutta.
  • Pohjankyrö, Aki (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimukseni kohteena on helsinkiläisen graffitin ensimmäisen vaiheen suhde taiteen instituutioihin. Pyrin selvittämään, millaisia yhteyksiä graffitilla ja taiteen instituutioilla oli 1980-luvun Helsingissä. Pääasiallisena aineistonani on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien graffiti-termin sisältävät artikkelit vuosilta 1984–1989 sekä Taide-lehden graffitiaiheiset artikkelit 1980-luvulta. Tutkin graffiti-termin käyttötapoja ja merkityksen muuttumista, kun ns. New York -tyylinen graffiti saapuu Suomeen. Lisäksi analysoin artikkeleissa esitettyjä väitteitä graffitista ja tulkitsen kuuluvatko ne graffitin hyväksyvään diskursiiviseen käytäntöön tai graffitin hylkäävään diskursiiviseen käytäntöön. Toisin sanoen tarkastelen, esitetäänkö artikkeleissa väitelauseita, joissa todetaan graffitin olevan taidetta tai graffitin olevan töhryä (tai rikollisuutta, ilkivaltaa). Metodinani on ruotsalaisen graffititutkijan Jakob Kimvallin käyttämä diskurssiteoreettinen analyysi, joka pohjautuu Michel Foucault’n Tiedon arkeologiassa esittämään käsitteistöön. Yhdistän foucault’laisen diskurssianalyysin taidehistorialliseen, kontekstualisoivaan kriittiseen lähilukuun. Havaintoni noudattavat aiemmassa tutkimuksessa esitettyä kehitystä, jossa New York -graffiti saapuu Suomeen ja Helsinkiin 1984, mutta 1980-luvun loppua kohden graffitivastainen keskustelu lisääntyy voimakkaasti. Taidekontekstissa graffitiin suhtaudutaan pääosin hyväksyvästi, mutta taideinstituutioiden toimijat ovat ajoittain enemmän kiinnostuneita graffitin taide- ja yhteiskuntakriittisestä potentiaalista kuin graffitin nuoriso- tai alakulttuurisista ilmentymistä. Kuitenkin ensimmäiset julkiset graffitidokumentaatiot tehdään taideinstituutioiden piirissä ja Helsingissä vierailee graffititaiteilijoita New Yorkista. Ars Metro -näyttelyssä 1987 on helsinkiläistä New York -tyylistä graffitia ensimmäistä kertaa esillä taiteen kontekstissa, mutta aikalaiskritiikki suhtautuu siihen enemmän nuorisokulttuurina kuin vakavana taiteena. Graffitikulttuurin sisällä on havaittavissa myös jännite tilaustöinä tehdyn graffitin ja alakulttuurisemman graffitin välillä, kun taiteellisia tai teknisiä aspekteja korostavat graffitintekijät suhtautuvat katugraffitiin töhrynä. Samalla alakulttuurisemmin suuntautuneet graffitintekijät, erityisesti 1980-luvun lopussa, tuntuvat hylkäävän ensimmäisen graffitisukupolven auktoriteettiaseman. Foucault’n käsitteistöä seuraten helsinkiläisen 1980-luvun graffitin diskursiivisessa muodostelmassa on nähtävissä sekä graffitin hyväksyviä diskursiivisia käytäntöjä että graffitin hylkääviä diskursiivisia käytäntöjä. Aineistosta löytyy myös kolmas positio: graffitin statuksen problematisoiva näkökulma, jossa graffiti esitetään samanaikaisesti luvattomana ilkivaltana ja arvokkaana toimintana. New York -graffiti on ainoa graffitityyppi, joka synnyttää tällaisia ambivalentteja positioita.
  • Sassi, Lotta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassani käsittelen sitä miten julkishallinnon palveluiden sähköistymisen ja uusliberalistiset hallintomallit ja -aatteet muokkaavat hallinnon asiakkaan subjektivointia. Sovellan kysymykseen Michel Foucault’n ja François Ewaldin esittämiä ajatuksia vallan subjektivoivista ja normalisoivista vaikutuksista. Työssäni luon hahmotelman hallinnon käyttäjän genealogiasta ja esitän käsitykseni siitä millaisia subjektivoivia ja normalisoivia vaikutuksia muutoksella on hallinnon käyttäjiin. Katson että subjektivoinnissa on tapahtumassa muutos hallinnon asiakkaasta kohti hallinnon käyttäjää, sillä hallinnossa asioivat ymmärretään aiempaa aktiivisemmaksi toimijaksi. Sähköinen asiointi luo nähdäkseni myös kaksi uutta normia, jotka määrittävät hallinnossa asioivia. Nämä normit ovat mielestäni asiointikompetenssi sekä pääsy laitteisiin, ja ne määrittävät kuinka normaali tai epänormaali kukin käyttäjä on sähköisen viranomaisasioinnin maailmassa.
  • Kerola, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee identiteettiä solidaarisuuden perustana identiteettipoliittisessa kontekstissa. Kysymystä käsitellään sekä käytännön poliittisella tasolla, että teoreettisesti. Tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, onko kollektiiviseen vähemmistöidentiteettiin perustuva solidaarisuus hyvä politiikan lähtökohta, jos tavoitteena on aidosti inklusiivinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Tutkimuskysymystä käsitellään feministisessä ja jälkistrukturalistisessa viitekehyksessä. Tutkielman teoreettisena perustana on Judith Butlerin teoria performatiivisesta sukupuoli-identiteetistä sekä Michel Foucault’n valta-analytiikka, joka muodostaa subjektiviteetin mahdollisuusehdot sosiaalisessa todellisuudessa. Tutkielmassa tehdään käsitteellinen erottelu yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin, sekä subjektin ja identiteetin käsitteisiin liittyvän olemusajattelun ja sosiaalisen rakentuneisuuden välillä. Tutkielmassa esitetään hypoteesi, että esimerkkinä käytetyn sukupuoli-identiteetin ohella performatiivisuuden teoria on tietyin ehdoin sovellettavissa myös muiden identiteettikategorioiden analysoimiseen. Tutkielmassa peilataan jälkimodernin subjektikäsityksen ja sen pohjalta ymmärretyn identiteetin muodostumisen suhdetta poliittisen liberaalin humanismin yksilökäsitykseen, vapaaseen tahtoon, determinismiin ja toimijuuteen. Tutkielmassa yhdistetään teoreettinen viitekehys käytännön poliittiseen tasoon, ja tuodaan esiin Wendy Brownin näkemykseen perustuen, että liberaalissa poliittisessa kontekstissa kollektiiviseen identiteettiin perustuva identiteettipolitiikka paradoksaalisesti päätyy vahvistamaan niitä samoja sortavia rakenteita, joita alun perin oli tarkoitus vastustaa. Tätä mekanismia Brown kutsuu haavoittuneeksi kiinnittymiseksi identiteettiin. Tutkielmassa esitetään, että tämän haavoittuneisuuden kaiun voi kuulla myös Butlerin ajattelussa. Tutkielmassa pohditaan lisäksi inkluusioon ja solidaarisuuteen liitettyjä epistemologisia vaatimuksia, sekä sitä, ratkeaako olemusajatteluun yhdistetyt ongelmat sillä, että kollektiivisiin identiteetteihin liitetty olemuksellisuus käsitetään strategisena. Lisäksi esitellään Allison Weirin teoria transformatiivisesta identiteettipolitiikasta. Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että mikäli hyväksymme ajatuksen subjektista sosiaalisesti rakentuneena, ajallis-historiallisesti muuttuvana, emme voi samaan aikaan toisaalla vedota sen olemuksellisuuteen, joten näin ollen identiteettipolitiikka, ja laajemmin identiteettiin kiinnitetty solidaarisuuspyrkimys on sisäisesti ristiriitainen ja paradoksaalinen, mikäli se perustaa itsensä johonkin olemukselliseen identiteettiin tai suljettuun identiteettikategoriaan. Tutkielmassa esitetään, että identiteetti tulisi käsittää alkuperäisen ja olemuksellisen sijaan eräänlaisena funktiona; toimintana, joka pyrkii purkamaan epätasa-arvoisia rakenteita. Tällaisen ryhmäytymisen taustalla olisi jaetut tiedolliset viitekehykset luonnollisten ja muuttumattomien ominaisuuksien sijaan. Näin ollen toiminnan motivaationa olisi epäoikeudenmukaisuuden tunnistaminen ilman samuuden vaatimusta. Tutkielman lopuksi tehdään yhteenveto, jossa arvioidaan tutkielman onnistumista sekä pohditaan identiteettipolitiikan merkitystä laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kontekstissa.
  • Taipale, Jaakko (2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan yhteistoimintaa Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kontekstissa. Neuvottelukunta tuo yhteen julkisen vallan, kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän edustajia. Neuvottelukunnan tavoitteena on edistää kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä, parantaa julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan keskinäistä vuorovaikutusta, edistää poliittista ja yhteiskunnallista osallistumista sekä vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen nähdään keskeisenä toimenpiteenä tasapainoisen yhteiskunnallisen kehityksen jatkumiselle. KANE on tähän tehtävään luotu poliittinen yhteisö, jolla on yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää vallankäyttöä, joka on tämän tutkimuksen kohteena. Tutkimus avaa uuden näkökulman neuvottelukunnan toiminnan tarkasteluun. KANEsta ei ole tehty aiempaa tutkimusta. Neuvottelukunnasta ei myöskään ole tehty tulkintaa tutkimuksen käyttämästä hallinnan valtateoreettisesta näkökulmasta käsin. Käytettävä teoria ja valta-analytiikka pohjautuvat Michel Foucault'n ajatteluun vallasta. Vallan käsitteleminen hallintana tarkoittaa vallan tarkastelemista toimintaan kohdistuvana toimintana. KANE tulkitaan tutkimuksessa yhteiskuntapoliittisen ohjauksen välineeksi. Siten foucault'lainen valta-ajattelu soveltuu KANEn kaltaisten yhteistoiminnallisten hallintokäytäntöjen tutkimiseen. Tutkimuksen erityisen mielenkiinnon kohteena on kansalaisjärjestöjen valta-asema neuvottelukunnan toiminnassa ja yhteistoiminnan vaikutukset julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan välisille suhteille. Tutkimuksessa KANEa analysoidaan 1) vallankäyttönä 2) vallankäyttäjänä ja 3) KANEn sisällä käytävän valtakamppailun näkökulmista. Näitä kolmea näkökulmaa tarkastellaan valtateoreettisella ja empiirisellä tasolla. Aineiston analyysissa osoitetaan teoreettisen problematiikan esiintulopintoja. Tutkimuksessa osoitetaan hallinnan järjestelmän toiminta tutkittavassa kontekstissa edellä eriteltyjen näkökulmien mukaisesti. Hallinnan näkökulmasta neuvottelukunnan päämääränä on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan ohjaaminen, ja siten hallittavaksi tekeminen. KANEn ja sen sisältämien asiantuntijakäytäntöjen tehtävänä on välittää hallinnan päämäärien mukaiset tulkinnat ja käytännöt yksittäisten kansalaisyhteiskuntatoimijoiden tasolle. KANE käyttää valtaa tuottamalla auktoritatiivista tietoa ja tulkintoja tarkastelemistaan asiakysymyksistä. KANEn toiminnassa on poliittinen ulottuvuus jaostojen ja työryhmien työssä, kun neuvottelukunnan osapuolten intressejä yritetään sovittaa yhteen KANEn yhteisten kannanottojen mahdollistamiseksi. Järjestöosapuolen mahdollisuudet edistää kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä arvioidaan hyviksi, joskin osallistuminen KANEn toimintaan liittää järjestöt tiukemmin osaksi hallinnollista järjestelmää. Tutkimuksen aineisto on kerätty osallistumalla KANEn toimintaan. Havainnointia on tehty KANEn ja sen asettamien työryhmien ja jaostojen kokouksissa. Verojaoston ja Yleishyödylliset palvelut -työryhmän kokoukset avasivat KANEn tarkastelemaa tematiikkaa ja asiakysymyksiä. Osallistuminen neuvottelukunnan toimintaan on mahdollistanut kattavan kuvan muodostamisen neuvottelukunnan toiminnasta ja neuvottelukunnan käsittelemien teemojen merkityksestä neuvottelukunnan työlle. Tutkimusta varten on kerätty kaikki neuvottelukunnan tuottama ja neuvottelukunnan perustamiseen liittyvä materiaali. Aineistosta kannattaa erikseen mainita Valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämiseksi. KANEn tuottamista dokumenteista tärkeimpiä on Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan toimintasuunnitelman luonnos. KANE on myös tuottanut useita kokouspöytäkirjoja, muistioita ja selvityksiä, joita hyödynnetään neuvottelukunnan toiminnan tarkastelussa.
  • Uusoksa, Julia (Helsingfors universitet, 2017)
    Luon tutkimuksessani katsauksen englantilais-irlantilaisen naiskirjailija Maria Edgeworthin (1768―1849) kaunokirjalliseen ja kasvatusopilliseen tuotantoon keskittyen Irlantia koskeviin teoksiin. Selvitän, millaisen kuvan tuotanto antaa 1800-luvun vaihteen vallan teknologioista: koulutukseen, sukupuoleen, rotuun sekä sääty-luokkaan liittyvistä diskursseista. Rekonstruoin kuvan aikakauden säädynmukaisista toimintatavoista, sukupuolirooleista, sääty-luokkien suhteista sekä luokkaistetuista ja rodullistetuista stereotypioista Englannissa, Irlannissa ja osittain myös Pariisin seurapiireissä. Lisäksi hahmottelen, miten Maria itse näihin asennoitui. Tarkastelen Marian tuotannossa esiintyviä diskursseja Foucaultin eri tulkitsijoiden, eritoten postkolonialistisen tutkimusperinteen historijoitsijan Ann Laura Stolerin tarjoamassa viitekehyksessä. Tutkimukseni osoittaa, että vallan teknologiat olivat limittyneitä, ja rotu- ja luokkadiskurssit kietoutuivat toisiinsa Stolerin foucaultin tulkinnan mukaisesti. Kiistän tutkimuksessani aiemmat tulkinnat Marian rasistisesta ja elitistisestä suhtautumisesta kansallisuus- ja sääty-luokkakysymyksiin. Maria on noussut historiallisena hahmona esiin nimenomaan feministisessä tutkimusperinteessä, jonka kanssa tutkimuksessani postkolonialistisen tutkimuksen ohella keskustelen. Osoitan, kuinka Maria kontrastoi tuotannossaan naisen arkkityyppejä ja asettui tukemaan konservatiivista ihannetta, kuten aiempi tutkimus on esittänyt. Kyseenalaistan kuitenkin sen, ettei Mariaa ole hyväksytty feministien kaanoniin. Esitän, että vaikkakin maltillisesti joihinkin aikalaisiinsa verrattuna, pyrki Maria luonnostelemaan tapaa, jolla naiset saisivat äänensä esiin poliittisessa ja tieteellisessä diskurssissa. Osoitan tutkimuksessani, että Maria ajoi paitsi eri kansallisuuksien myös naisten emansipaatiota koulutuksen kautta ja oli niin koulutusnäkemyksiltään kuin suvaitsevaisuudeltaankin parisataa vuotta aikaansa edellä.
  • Abney (ent. Jallinoja), Venla (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimus käsittelee suomalaista vankeinhoidon ja kriminaalipolitiikan murrosta 1950 – 1980-luvuilla analysoimalla suomalaisia vankisääntöjä. Vankisäännöt olivat vangeille jaettuja pieniä kirjasia, joiden tarkoituksena oli auttaa vankeja kotoutumaan vankilaan ja kuvata tiiviisti vankilan sääntöjä ja käytäntöjä.Tutkimusaineisto muodostuu vuosien 1951, 1962, 1969, 1977 ja 1982 vankisäännöistä. Esittelen vankisääntöjen analyysin rinnalla kirjallisuuskatsauksen, jossa kartoitan sitä, miten yhteiskunta, vankeinhoito ja kriminaalipolitiikka vankisääntöjen ympärillä kehittyivät 1950 – 1980-lukujen Suomessa. Tutkimuksen analyysissä käytettiin vertailevaa tutkimusmenetelmää. Vankisääntöjen tai vankiloiden järjestyssääntöjen tutkimus on ollut vähäistä Suomessa ja maailmalla. Sen sijaan vankeja ja vankiloita käsittelevä tutkimus tarkastelee vankilainstituutiota usein henkilöiden tai kriminaalipolitiikan näkökulmasta. Vankisäännöt ovat kuitenkin olleet iso osa vankien ja vangin henkilökunnan arkea, mikä tekee myös niiden historiallisen kontekstin tutkimisesta tärkeää. Tämän tutkimus selvittää, minkälaisia muutoksia vankisäännöissä on tapahtunut tutkimusjakson aikana ja miten yhteiskunnan, vankeinhoidon ja kriminaalipolitiikan muutokset ovat nähtävissä vankisäännöissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Michel Foucaultin teoriaa vankilan periaatteista ja perusohjeista. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten nämä periaatteet näkyivät suomalaisten vankiloiden vankisäännöissä. Foucaultin rinnalla teoreettisina pohjana toimii Giorgio Agamben (1998) bare life -käsite. Sen avulla voidaan nähdä, mitkä tekijät ovat mahdollistaneet vankien erilaiset roolit 1950 – 1980-lukujen on suomalaisessa yhteiskunnassa. Vankisäännöissä oli ensinnäkin nähtävissä etenkin 1960 – 1970-lukujen taitteen arvomaailman muutos ja siihen kytköksissä ollut kriminaalipolitikan murros. Suomessa rakennettiin 1960 – 1970-luvuilla hyvinvointivaltiota. Tämä heijastui myös vankeinhoitoon ja sitä kautta vankisääntöihin. Yhteiskunnan arvot muuttuivat, ja kuriin ja kovaan työhön perustuvan kriminaalipolitiikan tilalle tuli humaani uusklassinen kriminaalipolitiikka. Tavoitteena oli nyt rikollisuuden ennaltaehkäiseminen, vankien yhdenvertaisuus muihin kansalaisiin nähden sekä vankilan haittapuolien minimoiminen. Tämä muutos näkyi vankisäännöissä vankien oikeuksien ja ohjaamisen lisääntymisenä ja velvollisuuksien vähentymisessä. Vankisäännöissä tapahtui muutos myös vangin roolin suhteen. Vielä vuoden 1962 vankisäännöissä vanki esitettiin parannettavana ja yhteiskunnasta eristettävänä henkilönä. Vuoden 1969 vankisäännöissä alettiin puolestaan korostamaan vankilan ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Vuonna 1971 käyttöönotettu poistumislupajärjestelmä vahvisti entisestään vangin siviilirooleja esimerkiksi isänä tai äitinä.Toinen tutkimusjakson aikana tapahtunut merkittävä muutos oli jo 1950-luvulta käyntiin lähtenyt ammatillistumisen murros, jossa vankilan henkilökunnan ammatilliset vaatimukset kehittyivät. Vartijoilta vaadittiin enemmän hoidollista osaamista ja psykologit tulivat 1970-luvulla vankilapastorien tilalle. Myös vankilan kuntouttavaa puolta pyrittiin tehostamaan ja hoitovirkailijan (myöhemmin sosiaaliohjaaja) roolia vankien arjessa vahvistettiin. Tämä kehityskulku näkyi kuitenkin vankisäännöissä vain niukasti. Tutkielma näyttää, että monet Foucaultin esittämien vankilan perusohjeiden ja periaatteiden piirteet säilyivät, mutta myös muutosta tapahtui – esimerkiksi vankien oikeuksien ja vankilan ulkopuolisten kontaktein lisääntymisen kohdalla.
  • Kettumäki, Suvi (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this study is power strategies that children use in play situations. In my work as a kindergarten teacher, I noticed that children use power over each other during their interaction with peers. Previous studies have focused on interaction between children, marginalization, bullying and power between adults and children. These studies have showed that negative use of power in interaction between children can lead to bullying, marginalization and can promote inequality. Theoretical frame of reference is based on Michel Foucault's theory of power. According to him, power is universal and can be represented through social interaction. This study is focused on power strategies. These strategies are totalities of means through which one can influence others attitudes, emotions and action. Critical discourse analysis was used as a method of analysis and the research data consist of video and audio material. The data was collected outside and inside play situations in day care centre. The study involved 10 children from one day care centre in metropolitan area in Finland. Children were two to three year olds and six of them were girls and four were boys. Children used leading, play negotiations and forbidden as power strategies in play. Through leading children shared and stayed in the same play idea, they were committed to play and the play was rich. In play negotiations children created common understanding on play and developed the play further. Through play negations the play enriched and got new features. Forbidding as a power strategy diminished children possibilities to influence on play and in the end the play was suffocated. Curriculum of Early Childhood education (2016, 29) says that early childhood educators have the means to indentify factors that limit play and develop factors that promoted play in early childhood education settings. My study offers information on children power strategies. With this information the staff can promote play in day care centers and supports children as they investigate and learn to practice power through play.
  • Haikonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka peruskoulussa on onnistuttu tukemaan translapsia ja -nuoria sekä tuomaan näkyviin niitä tapoja, joilla peruskoulussa voidaan tukea myös jatkossa heitä. Tranlasten ja -nuorten vanhemmat ovat kokeneet tarvetta saada opettajille ajantasaista tietoa translasten ja -nuorten huomioimisesta peruskoulussa ja siitä, kuinka translapsia ja -nuoria voitaisiin tukea koulussa parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielman kirjoitushetkellä ei ole olemassa valtakunnallisia suosituksia tai virallista ohjeistusta kouluihin trans-lasten ja -nuorten koulupolun tukemisesta konkreettisin keinoin. Tutkielmaani varten pyysin translasten ja -nuorten vanhempia vastaamaan sähköiseen kyselylomakkeeseen, kuinka peruskoulussa on tuettu heidän lapsiaan ja nuoriaan. Kyselyyn vastasi 23 vanhempaa. Yksi vastauksista oli asiaton. Hyödyntämistäni 22 vastauksesta kahdeksan vastaajan nuori oli yläkouluikäinen ja 14 vastaajan lapsi oli alakoulussa. Tarkastelen tutkielmani tuloksia Foucault’n (1975) vallananalyysin kautta sekä cis- ja hete-ronormatiivisuuden vaikutuksia translasten ja -nuorten vanhempien kokemuksiin koulun antamasta tuesta heidän lapsilleen ja nuorilleen. Translasten ja -nuorten huomioiminen peruskouluissa on pääosin onnistunutta tutkielmani tulosten perusteella. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että osa opettajista oli loukannut tai mitätöinyt lapsen tai nuoren sukupuolikoke-muksen ja tasa-arvolain tavoitteet jäivät toteutumatta. Tutkielmani tuloksista kävi ilmi, että noin 36 % vastaajien lapsista koki, ettei heidän sukupuolikokemuksensa tullut nähdyksi koulussa. Joidenkin opettajien asenteet ja tietotaito sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta eivät olleet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain mukaisia. Erityi-nen huomio aineistostani oli, että translapsia ja -nuoria tukevat käytänteet ovat mahdollisia toteuttaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä taloudellisella panostuksella. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja tasa-arvoisen sekä yhdenvertaisen koulupolun mahdollistaminen kouluissa on jäänyt tutkielmani perusteella osittain toteutumatta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että translapset ja -nuoret saavat epätasa-arvoista kohtelua koulussa riippuen koulusta ja opettajasta. Yhtenäistä linjaa sukupuolivähemmistöjen huomioimiseen kouluissa ei vielä ole. Opettajien ja muun henkilökunnan akateemiseen tutkimukseen pohjaavalle koulutukselle on selkeästi tarvetta. Myös asennekasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan. Normikriittistä työtä on tehtävä järjestelmällisesti, jotta cisnormatiiviset rakenteet saadaan näkyviksi ja niitä voidaan alkaa muuttamaan. Kouluterveyskyselyt 2017 ja 2019 tukevat tut-kielmani tuloksia translasten ja -nuorten tuen tarpeesta peruskoulussa ja kertovat karua kieltä sukupuolivähem-mistöön kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.
  • Rahikkala, Petri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa luodaan uudenlaisia käsityksiä ja valtateorioita, joiden kautta valtapositioita voidaan ymmärtää paremmin 2000-luvun eriasteisesti digitalisoituneessa maailmassa. Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi ihmisten välistä vuorovaikutusta moniulotteisemmaksi ja nopeammaksi, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, miten valtasuhteet rakentuvat ja muuttuvat. Digitalisaatiolla on todistetusti positiivisia vaikutuksia ihmisten ja yhteiskuntien kehitykseen, mutta se omaa myös negatiivisia ulottuvuuksia. Digitalisaation vaikutukset valtasuhteisiin ja ihmisiin korostuvat erityisesti yhteiskunnissa, joita leimaavat eriarvoisuus, konfliktit ja yhteiskunnallinen epävakaus. Digitalisaatio ei noudata fyysisiä rajoja vaan se on globaali ilmiö, jonka taustavoimana vaikuttavat kuitenkin ylikansalliset kaupalliset yritykset, jotka toimivat omien kaupallisten tavoitteidensa ohjaamina, mikä itsessään on ongelmallista. Tämän tutkielman keskeinen argumentti on, että digitalisaatiolla ja globalisaatiolla on merkittävä vaikutus ihmisten välisten valtasuhteiden muodostumiseen ja konteksteihin monella eri tavalla. Yhteiskunnallisesta perspektiivistä digitalisaation vaikutusten ja koheesion tutkiminen on tärkeää, sillä digitalisaation ja uusien viestintävälineiden saatavuus vaikuttaa merkittävästi kehittyvien yhteiskuntien rakenteisiin ja valtasuhteisiin. Tutkielmassa käsitellään miten John Locken, Michel Foucault’n ja Manuell Castellsin tunnetut teorioita vallasta, vuorovaikutussuhteista ja yhteiskunnista ovat sovellettavissa 2000-luvun digitalisoituneeseen maailmaan. Kehittyvissä ja autoritäärisissä valtioissa sosioekonominen kehitys, eriarvoisuus, digitalisaatio ja disinformaatio muodostavat haastavan kokonaisuuden valtapositioiden tutkimuksen kannalta, koska valtaa ja vuorovaikutussuhteita on vaikea havaita tai ymmärtää. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa digitalisaatio asettaa haasteita positiivisten vaikutustensa vastapainoksi, sillä samoja välineitä käytetään yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, mutta eri motiivein. Tässä tutkielmassa havaitaan, että edellä mainittujen tutkijoiden teoriat ovat hyvä perusta uudelle valtateorialle ja valtatutkimukselle digitalisaation aikakaudella. Locken teoriat legitimiteetistä ja oikeutuksesta kansalaisten ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa ovat edelleen relevantteja kehittyvien yhteiskuntien kansanousujen taustalla. Foucault’n teoriat vallan moniulotteisuudesta ja vastavallasta korostuvat digitalisaation aikakaudella, mutta ne sisältävät uusia haasteita mm. anonymiteetin vuoksi. Castellsin voidaan mieltää jatkavan Foucault’n teoriaa siten, että digitalisaatio ja globalisaatio hajauttavat valtaa fyysisiä rajoja rikkoen ja uusia verkostoja muodostaen. Arabikevään tapahtumat ovat kuitenkin konkreettinen esimerkki digitalisaation ja internetin vaikutuksesta kansannousuihin, joissa vallan moniulotteisuus ei noudata perinteisiä rakenteita ja joissa toisaalta kaupallisilla tahoilla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Digitalisaatio voi auttaa vallankumouksissa, mutta se ei vielä pysty luomaan uusia tai parempia ja demokraattisempia instituutioita. Jotta näitä ilmiöitä voidaan tutkia ja ymmärtää paremmin 2000-luvulla, tarvitaan uusia valtateorioita ja lähestymistapoja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset. Lopuksi tässä tutkielmassa muodostan aiempien teorioiden ja arabikevään tapahtumien kautta perustan digitalisaation valtateorioille sekä valotan jatkotutkimuksen merkitystä.
  • Odendaal, Albi; Levänen, Sari; Westerlund, Heidi (2020)
    Expert musical memory has been the fundamental focus of research in the field of musical memory, and this line of research has demonstrably informed the ways memory is understood by the current generation of music professionals. In this theoretical inquiry, we draw on Foucault to first argue that the dominant Western classical music expert gaze in music and memory studies can be seen as a form of ocularcentrism. Second, due to this narrow gaze, the field also fails to recognise that the human memory system is characterised by a unique symbiosis of not just learning and remembering, but also forgetting, a potentially powerful theoretical aspect of memory in music education. Third, we argue that the recent 'genetification' of musical memory, together with the narrow expert gaze, may further reinforce old dichotomies between the talented and untalented, abled and non-abled. Through a critical lens towards the politics of knowledge production in memory studies, we argue that there is a need for a more critical, holistic and ethically reflexive understanding of memory in professional education in music and music education.
  • Joutsen, Janne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Daniil Harms syntyi Pietarissa vuonna 1905 ja kuoli vankilassa 1942. Hänen tuotantonsa käsittää näytelmiä, yhden pidemmän kertomuksen, runoja, lasten satuja sekä valtavan määrän lyhyitä tekstifragmentteja, juttuja, joita Harms ei elinaikanaan järjestellyt lukuun ottamatta yhtä sarjaa, jota kutsutaan Sattumiksi. Tutkielmaan on valittu aineistoksi Harmsin absurdeja tekstejä, joita voidaan maailmansa tai ajatusmalliensa perusteella yhdistää valtaan, valtiolliseen sosialismiin muotina sekä suurkaupungin ja siellä elävien ihmisten toimintatapoihin ja vertailtu niitä muun muassa Andrei Belyj’n, Anatoli Mariengofin ja Mihail Zoštšenkon teoksiin. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka absurdi muuttuu realistiseksi ja päinvastoin. Harmsin tekstejä tarkastellaan yhteydessä Michel Foucault’n näkemyksiin vallan ilmenemisestä ja sen asteittaisesta muotoutumisesta teknologiaksi ja miten nämä ajatukset ovat yhdistettävissä neuvostotodellisuuteen. Harmsin neuvostososialistisessa hallinnossa sosialistinen yhteiskunta on osa ihmisten arkipäiväisiä ajattelu- ja toimintamalleja, joissa ennen kaikkea normaalista muodista poikkeavat nousevat esiin massasta ja altistuvat valvovalle katseelle. Georg Simmelin eri ”muodinseuraaja” -tyyppien valossa verrataan Harmsin tarinoiden hahmoja myös oman historiallisen aikansa muodin, oikeaoppisen valtiollisen sosialismin rinnalla. Koko tutkielman lävitse Neuvostoyhteiskunnan ajan henki on voimakkaasti mukana tulkinnassa, mutta kolmannessa luvussa pääpaino siirtyy myös siihen, kuinka Harmsin hahmojen elämänasenteessa ja suhtautumisessa ympäröivään on jotain hyvin yleistä, suurkaupunkilaista. Tutkielman alkuosa toimii näin johdatteluna Harmsin juttujen kaupunkilaisuuden hahmottamisessa, sekä kaupunkien katukuvaan elimellisesti liittyvän vallan ja muodin käsittelynä. Tarkastelun lähtökohtana olleet valta ja sosiologiset ajatusmallit laajensivat Harmsin tekstien tulkintakehyksiä yhdistettynä kyseisen ajanjakson yhteiskunnallisiin muutoksiin. Harmsin teksteistä löytyi selvästi piirteitä, jotka ovat yhdistettävissä kaupunkilaiseen ajattelutapaan, suurkaupunkimentaliteettiin.
  • Sahamies, Miika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen vammaisuuden käsitteen muodostumista sekä teoreettisesti että käytännön esimerkin avulla: analysoimalla Sanna Marinin hallituksen ohjelman Osallistava ja hyvinvoiva Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta (2019) vammaisia koskevia kirjauksia foucault’laisen diskurssianalyysin avulla. Työni kuuluu soveltavan filosofian alaan ja sen teoreettinen viitekehys on kriittisessä feministisessä vammaistutkimuksessa. Työssäni keskityn erityisesti vammaistutkija Shelley Tremainin tulkintoihin Michel Foucault’n (1926 – 1984) kirjoituksista. Niitä hyödyntäen Tremain muodostaa näkemyksensä vammaisuudesta dispositiivina eli historiallisesti syntyneiden diskurssien ja yhteiskunnallisten käytäntöjen muodostamana kokonaisuutena. Pro gradu -tutkimuksessani kuvaan vammaisuuden dispositiivin toimintaa eri näkökulmista. Ensimmäisessä osassa tutkin vammaisuuden dispositiivia yleisellä tasolla. Erittelen vammaisuuden käsitteen muodostumisen taustalla vaikuttavia diskursseja. Analysoin, mitä tarkoitetaan väitteellä, että henkilö on vammainen, ja mitä kyseinen määrittely kertoo laajemmin normaalina ja normatiivisena pidetystä. Esitän Tremainin performatiiviseen vammaiskäsitykseen vedoten, kuinka ymmärrys vammaisuudesta on sidottu aina vallitsevaan kulttuuriin ja historialliseen ajanjaksoon sekä kyseisen ajan tuottamiin vammaisuutta ja vammaisia henkilöitä koskeviin esityksiin. Tutkimukseni toisessa osassa analysoin vammaisuuden dispositiivin toimintaa yksityiskohtaisemmalla tasolla eli tutkimalla Marinin hallitusohjelman vammaisia käsitteleviä diskursseja. Esitän, että hallitusohjelmasta on löydettävissä ainakin kahdenlaisia vammaisuutta koskevia diskursseja, joiden molempien tavoitteena on lisätä vammaisten yhteiskunnallista osallisuutta toisistaan poikkeavin tavoin: aktiivisena työelämätoimijana tai yhdenvertaisena kansalaisena. Lopuksi arvioin, millaisia identiteettimahdollisuuksia kyseiset diskurssit avaavat subjektiviteettiaan muodostavalle, vammaiseksi luokitellulle yksilölle.
  • Frerichs, Sabine (2010)
    In modern society, the law contributes as much to individualization (subjectivation) as to social integration (cohesion). In this paper, these relations are explored with regard to the role of the legal subject in the market society. In a market society, the markets are no longer “embedded” in the normative order of society but society has itself adopted the logic of markets. Drawing on Michel Foucault’s Rio lectures and his governmentality lectures, I will show that within the modern ‘governmental state’ – understood both as a ‘state of law’ (Rechtsstaat) and an ‘economic state’ (Wirtschaftsstaat) – the law moves between the poles of (juridical) justice and (economic) truth. The economization of the rule of law is paralleled by an economization of the legal subject, which corresponds to a shift from the principle of jurisdiction (speaking the law) to the principle of veridiction (speaking the truth). This means nothing else than the scientization of classical notions of the law according to the criteria of modern economics. The legal subject is thus brought in line with the market citizen who – as an entity of both governance and self-governance – fits well into the market society. However, his self-concept is not only affected by the liberalization but, at the same time, also by the naturalization of the rules that the market has imported into the law.