Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on perehtyä viime vuosina kehitettyihin tapoihin approksimoida suuria, anonyymeja, normaalimuotoisia pelejä. Peliteoriassa peliä kutsutaan suureksi, jos sen pelaajajoukko on suuri, ja anonyymiksi, jos jokaisen pelaajan hyöty riippuu vain hänen omasta valinnastaan sekä jokaisen sallitun strategian valinneiden vastustajien lukumääristä. Toisin sanoen pelaajan näkökulmasta anonyymin pelin vastustajat eivät poikkea merkittävästi toisistaan ja yksittäisen vastustajan identiteetillä ei ole siis vaikutusta pelaajan pelistä kokemaan hyötyyn. Pelaajamäärän kasvaessa pelin mahdollisten lopputulosten joukko kasvaa eksponentiaalisesti suhteessa pelaajajoukkoon. Yleensä tämä vaikeuttaa huomattavasti pelin Nash-tasapainojen ratkaisemista. Suuriin anonyymeihin peleihin on kuitenkin kehitetty niiden approksimoimiseen tarkoitettuja, helpommin ratkeavia malleja. Tämä tutkielma keskittyy erityisesti tarkastelemaan Nabil Al-Najjarin vuonna 2008 konstruoimia diskreettejä suuria pelejä. Diskreeteissä suurissa peleissä pelaajajoukko oletetaan numeroituvasti äärettömäksi ja pelaajajoukkojen kokoja mitataan äärellisesti additiivisella mitalla. Näin päästään operoimaan matemaattisen mitta- ja integrointiteorian välineillä ja mallien ratkaiseminen helpottuu. Toisaalta äärellisesti additiivinen mitta ratkaisee aiempia malleja, erityisesti David Schmeidlerin vuonna 1973 esittämää kontinuumipeliä vaivanneet tekniset mitallisuusongelmat. Keskeiseen osaan tutkielmassa nousee suurten lukujen lain versio, joka vähentää pelaajien diskreetissä suuressa pelissä kokemaa epävarmuutta pelin tuloksesta. Työssä todistetaan sen avulla mm. tuloksia, jotka takaavat, että tavallisimmissa tilanteissa diskreetit suuret pelit approksimoivat hyvin vastaavia anonyymeja, normaalimuotoisia pelejä, joissa pelaajajoukko on erittäin suuri mutta äärellinen. Työtä kirjoittaessani huomasin valitettavasti Al-Najjarin alkuperäistekstistä joitain virheitä, joiden johdosta eräitä tuloksia oli heikennettävä (ks. lauseet 5 ja 9). Annan lisäksi joillekin alkuperäistekstin virheellisistä todistuksista uuden korjatun todistuksen. Työssä esitettyjen lauseiden todistukset muodostavat keskeisen sisällön kirjoittajan matematiikan pro gradu -tutkielmasta, mutta ne on täydellisyyden vuoksi sisällytetty myös tämän työn liitteisiin.

Tutkielman teoriaan pohjautuvana kantavana oletuksena on, että poliittisesta luottamustoimesta saatava palkkio on aina yhteiskunnan valinta. Luottamustoimen arvostus määrittää sen tavoiteltavuuden ja vaikuttaa polkuriippuvuuden kautta tulevien päätöksentekijöiden pätevyyteen. Tutkielman teoreettinen osuus pohjautuu pääosin Poutvaaran ja Takalon (2007) ja Messnerin ja Polbornin (2004) citizen-candidate- malleihin, joista ensimmäinen käsittelee vaaleja suurten (luku kolme), ja jälkimmäinen pienten vaalien näkökulmasta (luku neljä). Luvun kolme mallissa poliitikkojen saamat palkkiot ja kampanjointikustannukset ovat suuria. Luvussa neljä tilanne on päinvastoin, koska kansalaisten oletetaan tuntevan ehdokkaat. Luvun viisi empiirisessä osuudessa mallien tuloksia ja rakenteita on sovellettu kyselytutkimukseen (aineisto n=385), joka tehtiin Suomen ylioppilaskunnissa toimiville opiskelijapoliitikoille ja ylioppilaskunta-aktiiveille kevätlukukaudella 2009. Kyselyn tutkittavana perusjoukkona ovat Suomen ylioppilaskunnissa toimivat opiskelijapoliitikot, joiden ehdokkuuspäätökseen vaikuttavia tekijöitä (palkkioita, vaihtoehtoiskustannuksia ja kampanjointikustannuksia opiskelijapolitiikasta) sekä suhtautumista (ammatti)poliitikkoihin tarkastellaan lukujen 2-4 teorian oletusten suhteen. Teorian ja empiirisen aineiston yhteensovittaminen osoittautuu hyvin haastavaksi. Luvussa viisi havaitaan, että ehdokkuuspäätökseen vaikuttavat tekijät ovat moninaiset ja vaihtelevat etenkin opiskelija-aloittain, ja että näitä tekijöitä tulee tarkastella pitkällä aikavälillä. Yksittäisistä ehdokkuuspäätökseen vaikuttavista tekijöistä riskillä yksilön opiskeluajan pidentymisestä on ehdokkuuspäätöksen suhteen selvästi vaihtoehtoiskustannuksia lisäävä vaikutus. Opiskelija-aloittain vaihtoehtoiskustannukset ehdokkuudesta ovat tulosten mukaan pääsääntöisesti suurimmat etenkin lääketieteen, farmasian, eläinlääketieteen ja matemaattis-luonnontieteen opiskelijoilla. Toisaalta myös ehdokkuuspäätökseen positiivisesti vaikuttavat tekijät eli siitä saatavat taloudelliset, sosiaaliset ja psykologiset palkkiot ja oman luottamustoimen arvostus, ja luottamustoimen tuottamat positiiviset ulkoisvaikutukset ovat näissä ryhmissä pienimmät. Siksi myös näiden opiskelija-alojen joukossa on keskimääräistä huomattavasti vähemmän hallitsevia opiskelijapolitiikkoja. Yleisesti ottaen suurimpia hyötyjä opiskelijat kokevat saavansa ylioppilaskunnassa ja opiskelijapolitiikasta toimimisesta erityisesti sosiaalisen pääoman ja suhdeverkoston laajentumisen suhteen, joista koetaan olevan hyötyjä myös työelämän suhteen. Opiskelija-aloista yhteiskuntatieteiden (paitsi kansantalous ja taloustiede) ja osa humanististen alojen opiskelijoista kokee saavansa muita enemmän hyötyjä opiskelijapolitiikasta. Samoin poliitikon työstä (n=20) kiinnostuneiden opiskelijoiden joukossa hyödyt koettiin selvästi haittoja suuremmiksi. Signaloinnin merkitys osoittautuu teorian mukaiseksi, koska edustajistovaaleissa vaalimainostukseen (signaalin voimistamiseen) ei käytetä merkittäviä taloudellisia resursseja: 70 prosenttia vastaajista ei ollut käyttänyt ollenkaan rahaa kampanjointiin. Enemmistö vastaavista ei kannata luottamushenkilölle maksettavan kokouspalkkion maksamista edustajiston kokouksista eikä sillä koeta olevan positiivisista vaikutusta kokouksiin osallistumisaktiivisuuden suhteen. Naisilla on miehiä merkittävästi vähemmän halukkuutta päästä ylioppilaskunnassa johtavaan asemaan. Aineistossa naisten osuus on hallitsevien opiskelijapoliitikkojen joukossa kuitenkin lähes yhtä suuri miesten. Empiirisen osuuden osalta ei pystytä sanomaan, mihin luvun kolme poliittiseen tasapainoon se voidaan sijoittaa, koska edustajistovaaleilla on ominaisuuksia useammasta kuin yhdestä tasapainosta.

This thesis analyses the evolutionary stability of different matching and pricing mechanisms. The aim of the thesis is to determine the evolutionary stable structure of an economy where buyers and sellers have a choice between a symmetric random matching and an asymmetric efficient matching market that differ in pricing mechanisms. Additionally, a stability property of an asymmetric market, where buyers differ in their possibility of meeting a seller, is studied. Two efficient markets with different pricing mechanisms are compared to a random matching market where prices are set by auctions. All the possible matches are made in the efficient markets. In the first comparison, prices are set by bargaining in the efficient market. In the other efficient market, prices are set via altered auctions. In neither of the comparisons can the random matching and an efficient matching market function simultaneously in an evolutionary stable equilibrium configuration. In the first comparison, the asymmetric efficient bargaining market structure is evolutionary stable if the ratio of buyers to sellers in the economy is small. The random matching market with auctions is evolutionary stable if the ratio is large. For intermediate values of the ratio, the starting state of the economy determines the stable equilibrium that the economy reaches. In the second comparison, the efficient market with altered auctions is always evolutionary stable over the random matching market with standard auctions. An asymmetric market is analysed further, by treating efficiently matched and consumers without the advantage of a determinate match separately, to determine the share of sellers that choose to serve consumers restricted from certain matching. The results show that the determinate matching market breaks down at a quite low ratio of restricted buyers to matched buyers. The evolutionary stability of different equilibrium pricing mechanisms in a random matching setting has been studied earlier. Lu and McAfee (1996) and Halko et al. (2007) respectively show that auctions are the evolutionary stable pricing mechanism when compared to bargaining or altered auctions. Kultti and Takalo (1999) demonstrate that auctions retain their superiority over bargaining if agents can choose to search or wait. The thesis uses a mathematical model to depict the economy, that is markedly similar to models of the abovementioned authors. The specifications of the matching and the pricing procedures are from search-theoretic models. The equilibrium selection criterion is the evolutionary stability of an equilibrium, which comes from evolutionary game theory. Replicator dynamics are applied to depict dynamic adjustment processes and to determine evolutionary stable equilibria in the comparisons.

Tasapainoinen väestönkasvu on edellytys sille, että huoltosuhde pysyy vakaana. Länsimaissa ja Suomessa tämä huoltosuhde on ollut uhattuna liian hitaan väestönkasvun takia. Lapsia hankitaan liian vähän. Tässä tutkielmassa analysoidaan poliittisten toimien mahdollisuutta lisätä lasten kysyntää. Tutkielman lähtökohtana on, että lapsi on hyödyke, josta vanhemmat saavat hyötyä. Lapsi poikkeaa muista normaalihyödykkeistä siinä mielessä, että vanhempien palkka vaikuttaa lasten hintaan. Tämä johtuu siitä, että lapsi on aikaintensiivinen hyödyke, jonka kanssa on vietettävä aikaa, joka taas on pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää työntekoon. Tämä on perinteinen premissi perhetaloustieteissä. Tutkimusote on mikrotalousteoreettinen ja pohjaa erityisesti Appsin ja Reesin (2004) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia. Tutkielmassa esitellään aluksi perhetalousteorian perusteita ja erityisesti perehdytään beckeriläiseen syntyvyyden mikroteoriaan ja totutellaan ajatteluun lapsesta hyödykkeenä. Osoitetaan että syntyvyyden subventointi voi olla yhteiskunnallisesti optimaalista, jos esimerkiksi eläkejärjestelmän rahoitustarpeen myötä lapset aiheuttavat positiivisia ulkoisvaikutuksia. Jotta teoreettinen analyysi ankkuroituisi reaalimaailman, työssä esitellään eri maiden perhepoliittisia instrumentteja. Lasten kysyntä on riippuvainen perheen taloudellisesta tilanteesta. Niinpä perhepolitiikan aiheuttamilla taloudellisilla insentiiveillä on myös vaikutusta lasten kysyntään. Tässä tutkielmassa analysoidaan useita eri perhepoliittisia instrumentteja; lapsilisää, päivähoidon tukea, kotihoidon tukea ja perheverotusta. Havaitaan, että kaikki instrumentit, perheverotusta lukuun ottamatta, nostavat lasten kysyntää sopivissa olosuhteissa. Lapsilisä laskee lasten hintaa, jolloin voisi olettaa, että lasten kysyntä kasvaa. Toisaalta lapsilisä myös vähentää naisen työntarjontaa, jolloin tulovaikutus taas vähentää lasten kysyntää. Tutkielmassa havaitaan, että olemassa tilanteita, jolloin lapsilisän kasvattaminen itse asiassa vähentää naisten työhön osallistumisen ohella myös lasten kysyntää. Apps ja Rees (2004) eivät analysoineet kotihoidon tukea, mutta tutkielmassa osoitetaan että se rinnastuu lapsilisään. Siten kotihoidon tuen vaikutus lasten kysyntään on samansuuntainen kuin lapsilisällä. Perheverotuksesta sen sijaan voidaan tämän analyysin perusteella yksiselitteisesti todeta, että se vähentää sekä naisten työn tarjontaa että lasten kysyntää. Päivähoidon subventio kasvattaa sekä lasten kysyntää että naisten työhönosallistumisastetta ja se voidaan mieltää tehokkuuden merkiksi. Niinpä päivähoidon subvention suosiminen suhteessa muihin instrumentteihin on tämän analyysin mukaan talousteoreettisesti perusteltua.

Steep and rapid reductions in greenhouse gas emissions are required from industrialized countries. An important policy concern is that these emission reductions could lead to increases in emissions elsewhere. This leakage effect can be avoided by suitable choice of policies. I study the greenhouse gas abatement policy of a large coalition of countries that faces competition from countries with laxer emission policies, comparing the changes in emissions from the rest of the world and in competitiveness of dirty industries caused by different policy options. My analysis is based on a two-region, two-good model of endogenous growth with directed technical change. I compare two approaches to allocation of emissions associated with the supply of internationally traded goods and services: production-based and consumption-based accounting. When technical change and complementary policies are omitted, emission constraints based on either approach cause emissions in the rest of the world to increase, although through different mechanisms. However, an emission constraint creates incentives for energy-saving innovation and countries' emission policies can include various complementary measures in addition to the emission constraint. These factors can cause also the rest of the world to reduce emissions. Models that omit these factors yield too low recommendations on emission reduction targets. In order to maximize global emission reductions achieved with unilateral policy, production-based emission constraints should be applied on sectors where there are good possibilities to substitute other inputs for fossil energy, and there are decreasing returns to scale in carbon intensive activities. Consumption-based emission constraints achieve larger global emission reductions in sectors in which fossil energy and other inputs are strongly complementary and returns to scale on the regional level are not strongly decreasing. Complementary policies, such as subsidies to energy efficiency investments, subsidies to R&D of energy-saving technologies, transfer of technology to developing countries and relaxing the protection of intellectual property rights, can reduce or reverse carbon leakage. Each of these policies only reduces global emissions under specific conditions. Choosing suitable policies and differentiating between economic sectors is of great importance. If border measures are applied on imported carbon-intensive goods, it is important to account for the relative carbon intensity of individual producers. A regular border tax levied per tonne

This licentiate thesis studies the accuracy of the pension expectations of Finnish workers and the distribution of pension wealth in Finland. The Finnish pension system was reformed in 2005. The aims of the reform were to make the earnings-related pension scheme more sustainable, to increase labour force participation of older workers, and to make the system more equitable. In the old system, pension rights were calculated based on the average earnings of the ten last years in each job, so earnings in the other years were ignored. From 2005 on, pension rights will be based on all earnings between ages 18 to 68. The reform meant that for each worker, the earned pension rights until the end of year 2004 had to be calculated. So the registers in the Finnish pension system contain information on actual earned pension rights for every worker. This data is used in this licentiate thesis to study the accuracy of pension benefit expectations of Finnish workers and the distribution of pension wealth in Finland. Börsch-Supan (2005) has evaluated the Finnish 2005 pension reform. His conclusion is that the reform is a step in the right direction, but more steps will be needed in the future. The reform has tightened the relation between earnings and pension benefits, which is important. However, even though the reform was aimed to increase labour force participation of older workers, there still are incentives to retire early. The system is also unnecessarily complicated, which increases to cost of acquiring information that individuals need in order to make retirement decisions. This licentiate thesis consists of two essays, one on the accuracy of pension benefit expectations of Finnish workers, and the other on the distribution of pension wealth in Finland. The essays use the same data set, a combination of survey and register data. The individuals in the sample are 45 years old or older...

Yrittäjyys on kansantaloudellisesta näkökulmasta erittäin tärkeä kasvun edellytys. Näin ollen, yrittäjyyteen kannustaminen ja sen kehittäminen ovat olleet keskeinen huolenaihe sekä yleinen keskustelunaihe ympäri maailmaa. Yrityksillä on tärkeä rooli luoda lisäarvoa, jonka varassa yhteiskunnan hyvinvointi on. Yrittäjien ja yritysten verotus on tämän seurauksena oleellista, sillä se vaikuttaa todennäköisyyteen ryhtyä yrittäjäksi. Gradussani tutkin yrittäjyysteorian ja -verotuksen tuloksia. Yksi keskeinen käyttämäni lähde on Kanniaisen, Karin ja Ylä-Liedenpohjan (2007) kehittämä partiaalitasapainon malli. Toinen lähestymistapa on Kanniaisen ja Panteghinin (2008), jossa esitetään intertemporaalinen malli, keskittyen verotuksen neutraalisuuteen sekä yritäjien päätöksentekoon. Lopuksi tutkin Kanniaisen ja Poutvaaran (2007) kehittämää mallia, sen laajennusta ja yhtenäisen verojärjestelmän vaikutusta yrittäjäksi ryhtymiseen. Myös muita mahdollisia yrittäjyystoiminnan esteitä huomioidaan. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Matemaattista ohjelmaa ei ole tutkielmassa käytetty. Tulokset on esitetty liitteissä. Ensimmäinen tutkimusongelmani perehtyy siihen, mikä saa yksilön ryhtymään yrittäjäksi ja mitkä ovat mahdolliset rajoitukset, erityisesti veroista koituvia, joita aiheutuu. Toinen tutkimuskysymys koskee yrityksen kasvu- ja investointikäyttäytymistä Pohjoismaiden kaksoistuloverojärjestelmän alla. Verotuksen neutraalisuutta ja sen vaikutusta yritystoiminnan päätöksentekoon on myös tutkittavana. Tutkielma osoittaa, että yrittäjien henkilökohtaiset kyvyt ja valinnat, uusien ideoiden keksiminen sekä motivaatio ovat selvästi vahvimmat ominaisuudet, jotka vaikuttavat yksilön päätökseen ryhtyä yrittäjäksi. Lisäksi, verot, epävarmuus, riski, liiallinen julkinen sääntely, hiljaisen tiedon tehoton siirtyminen sukupolvelta toiselle, markkinoilletulokustannukset ja epäsymmetrinen informaatio voivat kaikki toimia mahdollisina esteinä yrittäjyydelle. Pohjoismaisen kaksoistuloverotuksen vallitessa, yrityksen laajennusinvestointeihin vaikuttaa yrityksen kannattavuuden taso. Tuloveron neutraalisuudessa on puolestaan kyse enemmänkin illuusiosta kuin todellisuudesta. Lopuksi, korkeampi veroaste vähentää yritystoimintaa, korostaen sitä, että yhtenäinen vero vähentää yritysten muodostumista.