Browsing by Subject "General Linguistics"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Siewert, Janine (Helsingin yliopisto, 2019)
    I min pro gradu-avhandling granskar jag fem regionala skriftsystem för det hittills ostandardiserade västgermanska språket lågsaxiska. De senaste årens utvecklingar, såsom gränsöverskridande kontakt i sociala medier och gränsöverskridande samarbete, har gjort frågan om överregional skriftlig kommunikation aktuell. Därför genomförs undersökningen av skillnaderna i de regionala skriftsystemen och tillhörande dialekterna särskilt ur synpunkten av överregional kommunikation och olika möjligheter för tillnärmning eller förening av skriftsystemen. Jämförelsen bygger på parametrar för att bedöma skriftsystemens optimala egenskaper, med speciell hänsyn till lågsaxiskans situation. Parametrarna omfattar representationens maximalitet och fonemens funktionella belastning, ortografiskt djup och hanteringen av vissa särutvecklingar samt sociala parametrar, såsom målgrupp och användningsändamål, hur identitetsfrågan sammanhänger med grafeminventariet samt frågan om inlärning och överförande av läs- och skrivkunnighet. Som material använder jag fem regionala skriftsystem och deras beskrivningar samt tillhörande dialekters fonemuppsättningar. Två skriftsystem kommer från den nederländska sidan, skriftsystemet för Groningen och Standaard Schriefwieze för Twente, och tre från den tyska sidan, skriftsystemen för Münsterland och Mecklenburg-Vorpommern samt SASS-skriftsystemet. Därav används fyra i gränsregioner, vilket gör dem intressanta ur synvinkeln av gränsöverskridande kommunikation i skrift. Analysen visar att skillnader uppträder i alla delområden som ingick i undersökningen. Majoritetsspråkets ortografi påverkar grafemvalet och allmänna aspekter, såsom markeringssättet för vokallängden och omljud, vilket leder till större skillnader i representationen än vad skiljaktigheterna på fonemnivå skulle förutsätta. Till följd av detta finns det en stor potential för överregional tillnärmning av skriftsystemen, om man skulle komma överens om gemensamma fonem-grafem-korrespondenser. Ett gemensamt skriftsystem för hela språkområdet skulle däremot kräva speciella lösningar för att hantera asymmetrin i dialekternas fonemsystem och andra regionala särutvecklingar.
  • Philippova, Nailya (Helsingin yliopisto, 2021)
    This dissertation describes Amri Karbi, a language that has not received much attention in the past among linguists. This grammar is the first comprehensive and holistic description of the Amri Karbi language, which is a crucial step for the language community and their self-identity. Amri Karbi, also known as a variety of Karbi or Mikir is a Trans-Himalayan/Tibeto-Burman language spoken in scattered villages in the states of Assam and Meghalaya of North Eastern India. The Amri Karbis are agriculturalists, but at the same time some community members also practice hunter-gathering. Some Amri Karbi villages, especially those that are near or inside Guwahati, the capital of Assam, have shifted to Assamese, the state language of Assam. The vitality of Amri Karbi becomes gradually stronger as one moves away from Guwahati and further into the hills. The majority of the population in those areas are bilingual or multilingual; but other languages, like Assamese, English and Hindi are usually acquired through education. This grammar description is based mainly on data collected by the author during the fieldwork. There were three field trips in total, one was a two-year long stay in the area from 2013-2015, followed by two short trips in 2016 and 2017. Besides that, the main language consultant for the grammar visited Helsinki twice to work on the grammar. The theoretical approach for writing this grammar has been framework free but it has been guided and inspired by typological literature. The Amri Karbi phoneme inventory includes 23 consonants and 5 full vowels and two marginal vowels. Amri Karbi is a tonal language, with three tones, low, medium and high, which exhibit low functional load. Amri Karbi is a verb final and agglutinative language with more suffixes than prefixes. Verbs especially may be stacked with numerous suffixes, but a verb stem with a negative suffix may alone function as a predicate. The most frequently occurring morphemes are the general possessive prefix a- and the nominalizer ki-. These prefixes have a wide range of functions that include nominal modification and clause subordination. What is peculiar to Amri Karbi is that the personal names carry gender suffixes -po/-pe. Amri Karbi also has definiteness markers that intersect with gender, evaluative and plural meanings. Most of the adjectival functions are covered by adjectival verbs that convey property or state. As modifiers these verbs are nominalized and then often marked with the possessive prefix a-. Amri Karbi uses numeral classifiers in order to count nouns. The counting system is based on both ten and twenty. Like many related languages, Amri Karbi makes a clusivity distinction in first person plural pronouns.
  • Sundqvist, Katrin (Helsingin yliopisto, 2018)
    This master’s thesis treats native speakers’ attitudes to non-native speakers’ spoken vernacular and standard varieties. It examines which theoretical factors researchers have to pay special regard to when studying attitudes to non-native variation. Based on these factors, the thesis evaluates which methods of the language attitude paradigm suit the study of attitudes to non-native speakers’ varieties best. As theoretical background serves the Communication Accommodation Theory in its adapted form for intercultural communication. The thesis draws upon previous findings on relevant factors for the study of native varieties, upon previous findings on relevant factors for the study of non-native language and upon previous findings on the nature of non-native varieties. In order to gain further insights, a case study is conducted. The case study examines native Finnish speakers’ preference of non-native Finnish vernacular and standard varieties. As methods, it employs both a matched- and verbal-guise listening test and a direct question approach. Furthermore, it gathers the respondents’ justifications for their speaker choices in the listening test. The justifications allow an insight into the respondents’ attitudes to the varieties. A non-random sample of 101 native Finnish speaking students from the University of Helsinki is tested. The speaker choices in the listening test are analysed by statistical means (chi-square test). The answers to the direct question and the justifications for the speaker choices are classified into groups of similar answers. The results gained by the listening test and the results gained by the direct question are compared. The findings suggest that the students do not prefer either non-native variety per se. Their variety preference depends on the communication situation. The students do not prefer the same varieties in the case of native and of non-native speakers. While both non-native varieties may sound nice, enthusiastic, self-confident and clear, only vernacular speakers are seen as particularly natural, authentic, relaxed and close to native Finnish speakers. Only standard speakers are associated with professionality in a broad sense, but leave in some cases the impression of sounding foreigner-like or not natural. Differently than in earlier studies on non-native vernaculars, the non-native Finnish vernacular is thus seen as mainly positive. The results of the two different methods do not match. Either or both of them can thus not be fully reliable. This thesis shows that native speakers’ attitudes to non-native varieties are not necessarily the same as to native varieties. Attitudes to non-native varieties have to be studied in their own right, thus. A multitude of factors influences the formation of attitudes to non-native varieties. Non-native and native varieties differ from each other in their form, in the way they are learnt, used and perceived as well as in what they express. Non-native language not as objectively produced by the non-native speakers, but as subjectively perceived by the native interlocutors influences attitudes. Furthermore, attitudes to non-native varieties are likely even more prone to the social desirability bias than attitudes to native varieties. Methods that elicit the respondents’ attitudes directly should thus be avoided. The findings of the Finnish case study indicate that also matched-guise tests may suffer from the social desirability bias because of variety recognition. Furthermore, voice recognition is an increasing problem in the digital age. Most methods of the language attitude paradigm do not study natural language data in real-life communication situations. This thesis reveals the need for more innovative research designs. It suggests therefore several methods that researchers of attitudes to non-native variation may employ in future.
  • Hämeen-Anttila, Paula (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee latinisoitua kreikkaa internet-keskusteluissa. Latinisoitu kreikka tunnetaan yleisemmin nimellä Greeklish, ja se viittaa kreikan kirjoittamiseen latinalaisilla aakkosilla. Kirjoitustapa on yleinen tietokonevälitteisessä viestinnässä, ja sitä käytetään edelleen, vaikka teknologiset rajoitteet kreikkalaisten aakkosten käyttämiseen ovatkin pitkälti poistuneet. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata nykyisiä latinisointikäytänteitä. Yleensä kirjoittajan katsotaan noudattavan translitteroidessaan joko visuaalista tai foneettista mallia, eli hän yrittää joko jäljitellä alkuperäisen kreikkalaisen grafeemin ulkonäköä tai äännearvoa. Aiempi tutkimus on keskittynyt vahvasti yksittäisten kirjoittajien translitterointivalintojen tutkimiseen. Tämän tutkielman näkökulma luo katseen yksittäisiin grafeemeihin ja digrafeihin: mitkä niistä translitteroidaan yleensä visuaalisen mallin mukaan ja mitkä foneettisen mallin mukaan? Lisäksi tutkimuksen kohteena on translitteroinnin johdonmukaisuus, eli pysyykö kirjoittaja kunkin grafeemin ja digrafin kohdalla yhdessä translitterointiratkaisussa vai vaihteleeko hän niitä pitkin tekstiä. Tutkimuksessa käytetään kahta korpusta. Ensimmäinen on Dora Tseligan vuonna 2003 julkaistuun väitöskirjaan kerätty aineisto, jossa on taulukoitu translitterointikäytäntöjä 127 kirjoittajalta. Toinen aineistokokonaisuus on tätä tutkielmaa varten kerätty korpus, jossa on vuosina 2007–2016 kirjoitettuja viestejä internetin julkisilta kreikkalaisilta keskustelu- ja uutispalstoilta. Yksittäisiä kirjoittajia tässä korpuksessa on yhteensä 59. Korpukset paljastavat ensinnäkin sen, että eri grafeemien ja digrafien välillä on huomattavaa vaihtelua latinisointikäytänteissä. Jotkut kreikkalaiset grafeemit, kuten <ν>, <π> ja <ρ>, translitteroidaan käytännössä aina foneettisen mallin mukaan, kun taas erityisesti muun muassa digrafien tapauksissa visuaalinen translitterointi on selvästi yleisempää. Joidenkin grafeemien kohdalla molemmat mallit ovat suunnilleen yhtä käytettyjä. Tutkimuksen toinen tulos on se, että vaikka aiemman tutkimuksen mukaan kirjoittajat pysyvät valitsemassaan translitterointimallissaan eivätkä sekoita niitä keskenään, tämä ei pidä kovin hyvin paikkaansa kaikkien grafeemien ja digrafien kohdalla. Etenkin grafeemin <η> tapauksessa on varsin tavallista, että kirjoittaja translitteroi sen samassa viestissä paikoin visuaalisesti <h> ja paikoin foneettisesti <i>. Tutkimuksen tuloksista voi myös havaita, että latinisoitua kreikkaa kirjoitetaan internet-keskusteluissa kohtuullisen paljon visuaalisen mallin mukaan. Tämä on päinvastoin kuin viralliset translitterointistandardit, kuten ELOT 743 ja SFS 5807, suosittelevat.
  • Keinänen, Satu (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma tarkastelee termejä, joita evidentiaalisuuskategorioista on käytetty kieliopeissa ja muissa kielten kuvauksissa. Evidentiaalisuus on funktionaalinen domeeni, joka tarkoittaa tiedonlähteen tai tiedon saannin il-maisua: puhuja on voinut saada tietonsa esimerkiksi näkemällä tapahtuman, päättelemällä sen jäljelle jääneistä merkeistä tai kuulemalla siitä muilta. Kaikki kielet voivat ilmaista evidentiaalisuutta, mutta vain joissakin sen kieliopillistunut omaksi kategoriakseen. Tutkielma tarkastelee juuri kieliopillisia evidentiaalisuuskategorioita ja niistä käytettyjä termejä. Aihetta lähestytään niin kieltenvälisen vertailun kuin terminologian näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa esitellään myös evidentiaalisuutta ilmiönä sekä sen tutkimushistoriaa: erityisesti keskitytään evidentiaalisuuden määrittelyn näkökulmiin ja ongelmiin. Kielten vertailuun vaikuttaa näkemys kategorioista. Universalistisen näkö-kulman mukaan kielten kategoriat ovat pohjimmiltaan samoja, mutta partikularistisen näkemyksen, jota tässä tutkielmassa noudatetaan, kielten kategoriat ovat aina erilaisia, mutta voivat olla samankaltaisia. Tällöin vertailu toteutetaan käyttämällä vertailukäsitteitä, jotka perustuvat semanttisiin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin. Kiel-ten yksilölliset kategoriat, jotka on kuvattu ja määritelty kunkin kielen omilla ehdoilla, ovat sen sijaan kuvauska-tegorioita. Käytännön syistä olisi hyvä, jos vertailukäsitteistä ja kuvauskategorioista käytettäisiin samoja termejä, mutta toisaalta on toivottavaa, että kuvauskategorioiden termit kuvastaisivat juuri kyseistä kategoriaa. Lisäksi on yleisiä terminologisia ihanteita, kuten erottuvuus ja monosemia, eli termien tulisi erottua toisistaan ja kutakin käsitettä tulisi vastata yksi termi ja kutakin termiä yksi käsite. Tutkielma tarkastelee myös tällaisten kriteerien toteutumista evidentiaalisuuden terminologiassa. Tutkielman aineistona on 51 kielen evidentiaalisuusjärjestelmät, joiden tiedot on kerätty 57 eri kieliopista tai muusta kuvauksesta. Kieliopeista poimitaan evidentiaalisuuskategorioiden termit ja niiden määritelmiä verra-taan eri evidentiaalisuuskategorioiden vertailukäsittesiin, minkä jälkeen kuhunkin vertailukäsitteisiin sopivien kategorioiden termit kerätään yhteen ja niitä verrataan toisiinsa. Tutkielmassa selviää, että evidentiaalisuuskategorioista käytetty terminologia on runsasta ja vaihtelevaa. Polysemiaa ja etenkin synonymiaa esiintyy paljon, mikä haittaa termien ymmärrettävyyttä ja erottuvuutta. Ter-mien runsaus selittyy osittain evidentiaalisuuden lyhyehköllä tutkimushistorialla, jonka takia termit eivät ole ehti-neet vakiintua. On myös mahdollista, että evidentiaalisuus ilmiönä on edelleenkin heikommin tunnettu kuin jotkin toiset kieliopilliset ilmiöt, jolloin myös käsitteistön vakiintumattomuus synnyttää terminologista vaihtelua. Toi-saalta, kielten kategorioissa on eroja, minkä on syytä heijastua myös terminologiaan. Runsasta terminologista vaihtelua löytyykin ei-visuaalisen sensorisen evidentiaalisuuden sekä eri päättelytyyppien kategorioissa, jotka ovat semanttisesti monitahoisia. Tutkielman aineistosta löytyi myös yllättävän monta yleistiedon ja ego-evidentiaalisuuden kategoriaa, vaikka näitä kategorioita ei välttämättä ole otettu huomioon evidentiaalisuustypo-logioissa.
  • Kauppinen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman aiheena on kielellisen diversiteetin tutkiminen Etelä-Amerikassa. Tavoitteena on selvittää, miten kielellisiä eroavaisuuksia voidaan mitata, ja miten näitä eroja voidaan selittää. Tarkoituksena on myös kuvata diversiteetin vaihtelua diakronisesti Etelä-Amerikassa ja ehdottaa syitä diversiteetin muutoksille. Yhtäältä tutkielma on siis kvantitatiivinen, mutta toisaalta myös kvalitatiivinen. Tavoitteena on lisäksi vastata seuraaviin kysymyksiin: Missä määrin olemassaolevat sukulaisuussuhteet vaikuttavat kielten välisiin eroihin? Voivatko maantieteelliset ja sosioekonomiset tekijät selittää kielellisiä eroavaisuuksia kielten välillä? Tutkielmassa esitetään myös hypoteesi, jonka mukaan kielten elinympäristö ja kielelliset eroavaisuudet korreloivat keskenään. Tutkielman teoreettisena taustana toimii kielellisen diversiteetin kuvaaminen, sekä analyysi diversiteetin vaihteluista. Teoriaosassa käsitellään yksityiskohtaisesti eri lähestymistapoja, jotka tukevat tutkielman kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusta. Nämä lähestymistavat kuvaavat tarkemmin eri keinoja tutkia kielellisiä eroavaisuuksia, ja ne myös laajentavat kielellisten eroavaisuuksien selittämiseen käytettävää teoriaa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksästä eteläamerikkalaisesta kielestä, joita puhutaan trooppisilla Andeilla Kolumbian ja Ecuadorin alueella sekä Perun Amazonin alueella. Aineisto koostuu kolmesta isolaattikielestä, ja kuudesta eri kielikunnan kielestä. Analyysi suoritetaan vertailemalla kielien kuutta eri rakenteellista piirrettä käyttäen tilastollista menetelmää, joka mittaa kuinka erilaisia kielet oikeasti ovat. Mittaukset perustuvat etäisyysmatriisiin, jossa rakenteelliset piirteet esitetään numeerisina arvoina. Lopputuloksena on kuvaaja, jossa mitatut eroavaisuudet esitetään kaksiulotteisessa tasossa. Tilastollinen analyysi osoittaa, että kielten eroavaisuuksia voidaan mitata. Tutkielman pohdintaluvussa kuvataan myös syvällisesti, miten maantieteelliset ja sosioekonomiset tekijät voivat selittää kielellisiä eroja. Mitattujen eroavaisuuksien perusteella havaitaan esimerkiksi maantieteellisten sijaintien vaikutus eri kieliin, sillä samalla alueella puhuttavat kielet osoittavat suuria kielellisiä eroja, mikä on selitettävissä kielten elinympäristöjen mahdollistamalla eristyksellä. Lisäksi sosioekonomiset tekijät, kuten kaupungistuminen sekä alkuperäiskansojen sisäryhmäavioliittoisuus, voivat selittää sekä diversiteetin vähenemistä että kielellisten eroavaisuuksien kasvamista. Diversiteetin vaihtelua kuvataan esittämällä myös muita syitä, kuten maanviljelyn kehittyminen ja teollinen vallankumous. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kielikuntien viimeiset elossaolevat jäsenet, eli isolaattikielet, osoittavat huomattavia rakenteellisia eroavaisuuksia verrattuina kieliin, joilla on yhä olemassaolevia sukulaisuussuhteita. Tulokset vahvistavat myös hypoteesin, jonka mukaan kielten elinympäristö korreloi kielellisten eroavaisuuksien kanssa. Täten tutkielma tukee käsitystä kielten ja niiden elinympäristön välisestä monimutkaisesta suhteesta.
  • Nyberg, Romina (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis explores the family language policy (FLP) of mixed-language families living in Finland. More and more children are born in multicultural families, where parents have different first languages, and many of them wonder what language strategy to use in the home environment to be beneficial for the language development of their children. Sharing circumstances with other parents in multicultural families, and having a personal interest in multilingualism drove my interest in investigating the family language policy of mixed-language families who reside in Finland; how the daily use of more than one language is established, implemented and managed at the family level. With three main objectives - 1) identifying parental language practices, 2) examining parental views on multilingualism, 3) identifying influencing factors of language choice – this thesis intends to offer an overview of the family language policies employed by parents, and to reveal possible insightful information about attitudes towards language use. It also aims to highlight areas where parents who raise multilingual children in Finland might need practical guidance and support. A survey was conducted through an online questionnaire across Finland among parents of children up to 17 years old and whose spouses have different first languages. The questionnaire was both quantitative and qualitative in nature. The quantitative data was analysed by means of descriptive statistics, and for analysing the qualitative data, an inductive approach was used based on a thematic analysis performed at a semantic level. The main results identified one parent - one language (OPOL) as the most preferred language practice and showed that parents’ determination and plan to employ a language separation strategy does not fully materialize into practice. The type of parental language practice differs among parents of children from different age groups. Despite the myriad of factors that influence parents’ language choice, their family language policies seem to be oriented around a similar language ideology, one that places value on first language transmission and on equal early multilingual acquisition. The transmission of first language appears to be intrinsic to the nature of parenthood. In addition to the main findings, the timing of introducing a new language and the limited availability of language resources for minority languages were identified as the areas where parents who raise multilingual children in Finland need guidance and support. The results and findings of this study deepen our knowledge and understanding of relevant aspects and challenges related to the family language policies of mixed-language families.
  • Hallamaa, Panu (Helsingin yliopisto, 2020)
    This is a report on linguistic fieldwork I have conducted mainly during 1993–1999 in three settings, in Alaska, Finnish Lapland and the Karelian Republic in Russia. The focus of this study is the sociology of language, and the research question has been: in community x with regard to language y, what is the viability of the Native language there. The results are given primarily in the form of “linguistic profiles”, i.e. population pyramids, from which the state of the language can be seen, and secondarily, in the form of “language viability indices”, of which there are two, one with regard to the transmission of the language to new generations, and one which will describe the absolute viability of the language. The study has been conducted in Alaska with regard to Unangam tunuu, better known as the Aleut language (in three communities) in 1994–95, and Sugt’stun, also known as Alutiiq or Pacific Eskimo (in four communities), in 1993–95, in Finland with regard to the Skolt Sámi (three communities, 1996) and Inari Sámi (four communities, 1996–99) languages, with some additions in 2007, with regard to the Inari Sámi language immersion programme in the so-called Kielâpiervâl day care centre, and in 1996–97 in the Karelian Republic with regard to the Veps, the Olonets Karelian and the Central Karelian languages. For the Alaskan villages and for the Če´vetjäu´rr settlement of the Skolt Sámi, several retrospective language situation surveys are also presented. The surveys have been conducted with a method that I have developed on the basis of the methods of the Finnish linguist Pekka Sammallahti and the Russian linguist Nikolaĭ Vakhtin. The method was first used by myself in Alaska, then in Finnish Lapland, and finally it was tested on large populations in Russian Karelia, where during the summers of 1996 and 1997 I applied it to three different geographical locations with regard to a total population of 5660 persons, all of whom were given short interviews by myself. The language viability indices were developed by myself, based on a system that had been worked out by the Alaskan linguist Michael E. Krauss. I gave an exact definition for his viability index, and then I worked out an index for language transmission, which is perhaps the real innovation of this study. Previously, linguists had been asking the question, “how old are the youngest speakers of language x”, but in addition to this, I pose the question, “how old are the youngest people who have transmitted the language on to a new generation”. Having asked this question (i.e. “if you speak the language, have you spoken the native language to your children or have you spoken the majority language to them”), I have been able to extract the language transmission index from my data. On the basis of the language viability indices, I have been able to make projections on the language viability for 2020 for the Alaskan and Sámi communities that I have surveyed. In addition to this the concepts of “language resuscitation”, “bilingual education” and social advocacy are discussed in some detail.
  • Laine, Antti Olavi (Helsingfors universitet, 2016)
    Työ käsittelee aiemmin kuvaamattoman suurten järvien bantukielen (Lacustrine tai Great Lakes Bantu), isenjen, vokaalijärjestelmää kenttämateriaaliin perustuen. Kieltä puhutaan Maran alueella Pohjois-Tansaniassa. Isenje ja sen lähisukukielet ikoma ja nata luetaan tavallisesti yhden kielen (JE45) murteiksi. Kielissä on korkea leksikaalinen yhteneväisyys, mutta niiden välillä on kuitenkin merkittäviä, erityisesti fonologisia ja tonologisia, eroja. Ikoman ja natan vokaalijärjestelmät on aiemmin kuvattu, mutta isenjestä tällaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Työssä tarkastellaan ensin maailman vokaalijärjestelmien typologiaa. Kielissä yleisin järjestelmä on viiden vokaalin /i e a u o/ malli, jossa viisi perifeeristä vokaalia asettuu dispersioteorian mukaan vokaaliavaruuden ääripäihin maksimaalisen auditorisen erotettavuuden nimissä. Seuraavaksi yleisimmissä vokaalijärjestelmissä on kolme tai seitsemän vokaalia, ja seitsemän ja useamman vokaalin järjestelmissä on tavallisesti myös sisävokaaleja. Työssä käsitellään lisäksi maailman kielissä esiintyviä vokaaliharmoniajärjestelmiä, jotka ovat vokaalien esiintymistä rajoittavia fonotaktisia ilmiöitä. Vokaaliharmonia voi järjestyä eri piirteiden mukaan – esimerkiksi suomessa toimii palataali- eli etisyysharmonia, turkkilaisissa kielissä tavataan myös labiaaliharmoniaa, ja bantukielissä on usein vokaalien suppeuteen liittyviä harmonioita. Maran alueen kielten vokaalijärjestelmissä erityisen huomionarvoista on niin sanottujen ATR-vokaalien (advanced tongue root) olemassaolo. Näiden vokaalien ääntämisen aikana laajennetaan nieluonteloa kielen tyveä eteenpäin liikuttamalla ja kurkunpäätä laskemalla, ja tämä voi olla ainoa kahta vokaalia erottava kontrasti. ATR-vokaaleihin liittyy tyypillisesti monimuotoisia harmoniaprosesseja. Isenjessä on seitsemän vokaalifoneemia, /i e ɛ a u o ɔ /. Välisillä vokaaleilla on ATR-kontrasti: /e/ ja /o/ ovat [+ATR], /ɛ/ ja /ɔ/ [−ATR]. Monitavuisissa substantiivijuurissa ei vokaaliharmonian vaikutuksesta voi esiintyä vastakkaisten ATR-arvojen välisiä vokaaleja. Isenjessä on myös foneemisesti pitkiä vokaaleja sen lisäksi, että tietyissä ympäristöissä esiintyy ennustettavia, ehdollisia vokaalinpidennyksiä, jotka voidaan analysoida sijaispidennyksiksi. Isenjessä on vahvoja viitteitä samanlaisesta substantiiviprefiksiharmoniasta kuin sukukielissä ikomassa ja natassa. Näissä järjestelmissä juuren ensimmäisessa tavussa esiintyvä [−ATR]-vokaali laukaisee prefiksin vokaalin dissimilaation välisestä vokaalista suppeaksi. Isenjessä järjestelmä ei kuitenkaan toimi täysin johdonmukaisesti, vaan kielen harmonijärjestelmä on ilmeisesti hajoamassa kielenmuutoksen ja kontaktivaikutteiden johdosta. Myös alueen muissa kielissä on havaittavissa tällaista vokaali- ja toonijärjestelmien yksinkertaistumista.
  • Dyster, Wilhelmina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prototyyppiteoriaa osana länsimaisen kielitieteen historiaa. Tavoitteena on selvittää, millaiset taustat prototyyppiteorialla on ja millä tavoin se otettiin vastaan kielitieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus pyrkii kuvailemaan, millaisia kielellisiä ilmiöitä prototyyppiteorialla voidaan kuvata, mikä on sen sovellettavuusala kielitieteellisessä tutkimuksessa ja millaista kritiikkiä sitä vastaan on esitetty. Prototyyppiteoria on teoria kategorioista. Se pohjautuu 1970-luvulla suoritettuihin empiirisiin kokeisiin kognitiivisen psykologian saralla ja esittää tiivistetysti kaksi väitettä: (1) Kategorialla on keskeisempiä ja perifeerisempiä jäseniä. (2) Kategorian rajat ovat sumeat. Prototyyppiteoria ja prototyypin käsite ovat nousseet keskeiseen asemaan etenkin kognitiivisen kielitieteen keskuudessa. Tyypillisesti prototyyppiteoria nähdään vastakkaisena selkeärajaiselle klassiselle kategoriamallille, jonka kategoriakuuluvuuden ehdot määritellään binaaristen joko–tai -piirteiden perusteella. Klassinen kategoriamalli on erityisesti formaalin kielentutkimuksen käyttämä kategoriamalli. Kysymys kategorioista ja niiden olemuksesta on keskeinen tässä tutkimuksessa ja niitä koskevaan keskusteluun pyritään tutustumaan kattavasti. Sitoutuminen yhdenlaiseen kategoriamalliin nähdään usein kannanottona toisenlaista mallia vastaan, mikä on johtanut kiistoihin ja väittelyihin eri kielentutkimuksen suuntausten välillä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on formaalin ja funktionaalisen kielentutkimuksen lähestymistavan suhde toisiinsa. Kysymys nähdään rationaalisen ja empiirisen tieteen vastakkainasetteluna, joka vuosisatoja kestettyään on tuskin ratkaistavissa helposti. Eri lähestymistapojen välille on kuitenkin koetettu rakentaa siltaa ja dialogi jatkunee tulevaisuudessakin. Tämän tutkimuksen aineistona toimivat toiset tutkimukset sekä eri tieteenalojen – kuten filosofian, psykologian ja kielitieteen eri osa-alueiden – lähteet. Tutkimus vertailee ja kokoaa yhteen näkemyksiä eri vuosikymmeniltä sekä pyrkii kontekstualisoimaan niitä vallitseviin yhteiskunnallisiin oloihin ja tapahtumiin. Tavoitteena on muodostaa hermeneuttinen kehä, jonka aikana ymmärrys tutkittavasta kohteesta – rationalismin ja empirismin vastakkainasettelusta, kategorioista sekä prototyyppiteoriasta – syvenee ja monipuolistuu. Prototyyppiteorian matka empiirisestä kategorisaatiomallista teoreettiseksi kielellisten kategorioiden kuvausmalliksi vaikuttaa olleen melko saumaton, joskaan ei täysin ongelmaton, siirtymä. Prototyyppiteoriaa on moitittu mm. epäselvästä käsitteenmuodostuksesta ja siitä, että prototyypin käsitettä voi kukin tutkija käyttää oman näkökulmansa ja kulloistenkin tutkimustarpeidensa mukaisesti. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta ja tutkimustulosten yhteismitattomuutta. Toisaalta prototyyppiteoria nähdään eräänlaisena lingvistisenä yleistyökaluna, jonka vahvuuksia ovat joustavuus, selitysvoimaisuus ja sovellettavuus eri ilmiöiden tutkimiseen. Prototyyppiteoria vaikuttaa soveltuvan erityisen hyvin semantiikan alan kuvaukseen, mutta prototyyppisyyden käsitettä voidaan periaatteessa soveltaa kaikkiin ilmiöihin, jotka pohjautuvat kielelliseen luokitteluun.
  • Sorjonen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani käsittelee Suomessa puhuttavien saamelaiskielten pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen kirjakieliin liittyviä käsityksiä ja näiden merkitystä uhanalaisten saamen kielten elvytykselle. Kirjakielen luomista eli kirjallistamista on pidetty keskeisenä kielen käyttöaloja laajentavana elvytyskeinona, mutta historiallisista syistä johtuen merkittävä osa saamelaisista ei ole oppinut lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielellään. Tuoreet viranomaisselvitykset viittaavat siihen, että tämä heikentää myös saamelaisten muiden kielellisten oikeuksien toteutumista.Tässä tutkimuksessa selvitän, millaisia käsityksiä Suomessa puhuttavien saamelaiskielten kirjakieliin liittyy. Pohdin, mitä nämä käsitykset kertovat kirjakielten potentiaalista kielten elinvoimaisuuden vahvistamisessa, ja millaisilla kirjakieliä kehittävillä toimenpiteillä tätä potentiaalia voitaisiin lisätä. Tutkimusotteeni kysymysten selvittämisessä on empiirinen ja monimetodinen, ja tutkimuskysymysteni ohella pohdin työssäni sosiolingvistisen tutkimuksen metodologiaa. Tutkimus sijoittuu kirjoitusjärjestelmien sosiolingvistiikan alalle. Ilmiön käsittelyssä hyödynnän kielen elvytyksen, kirjallistamisen ja standardisoinnin tutkimuksen käsitteistöä. Kielen elvytyksen tarkastelussa viitekehyksenä korostuu kieliekologinen lähestymistapaa, jossa kielen elinvoimaisuutta tarkastellaan erilaisten käyttöalojen muodostamassa ekologiassa. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenäni toimivat kieli-ideologioiden ja kielen normien käsitteet, joiden kautta tarkastelen kirjoittamista sosiaalisena toimintana ja kirjoitusjärjestelmiä historiallisesti ja kulttuurisesti määräytyneinä sosiaalisina normeina. Tutkielman aineisto koostuu tätä tutkimusta varten keräämästäni 61 vastaajan kyselyaineistosta sekä 15 haastattelusta. Tutkimuksen osallistujat ovat pohjoissaamea, inarinsaamea tai kolttaa osaavia, käyttäviä tai kieleen samastuvia aikuisia. Analyysini pääpaino on haastattelujen ja laadullisen kyselyaineiston sisällönanalyysissä, jonka avulla tunnistan aineistosta kirjalliseen kieleen liittyviä käsityksiä. Lisäksi analysoin numeerista kyselyaineistoa kuvailevan kvantitatiivisen analyysin keinoin, jonka avulla esitän tuloksia vastaajien mielipiteiden jakautumisesta. Tulokseni edustavat uutta tietoa Suomen saamelaiskielten kirjallistumisen nykytilasta aikuisten kielenkäyttäjien kielikäsitysten näkökulmasta tarkasteltuna. Kirjakieleen liittyvät käsitykset ovat yleisellä tasolla positiivisia, mikä ei kuitenkaan vaikuta heijastuvan kielen kirjalliseen käyttöön. Kirjakieltä merkityksellistetään aineistossa kolmella tavalla: kielellisenä kompetenssina, viestien välittämisen välineenä sekä puhutun kielen ja kielenpuhujien representaationa. Kuhunkin käsitykseen kirjallisen kielen luonteesta kytkeytyy omanlaisiaan normeja ja arvioita siitä, millaiset tekijät näyttäytyvät kirjallisen kielen käytön kynnyksenä. Haasteina näyttäytyvät erityisesti kirjoitusjärjestelmän oppiminen, erikoismerkkien tuottaminen sekä kirjallisen standardin hyväksyntä kieliyhteisössä. Analyysin valossa kirjakielten vahvistamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kielenopetukseen, kirjoittamista tukeviin kieliteknologisiin ratkaisuihin sekä murrevariaation huomiointiin kirjallisen standardin kehittämisessä. Kieliekologinen lähestymistapa kielisuunnitteluun vaikuttaa tukevan näitä tavoitteita. Tutkimus tukee aiempaa teoreettista ymmärrystä kielikäsityksistä kirjallistumisen onnistumista määrittävänä tekijänä ja osoittaa, että erityisesti kielen normit ovat prosessien keskiössä. Tulokseni myös vahvistavat käsitystä kirjallistumisesta sekä kieleen että kielenpuhujiin vaikuttavana ilmiönä.
  • Protassova, Maria Margarita (Helsingin yliopisto, 2021)
    Koronaviruspandemia vaikutti koko yhteiskuntaan vuonna 2020. Myös Suomi sulki valtionrajansa muulta kuin välttämättömältä liikenteeltä. Tästä johtuen kesällä 2020 ulkomaanmatkailijat hävisivät Helsingistä lähes täysin. Matkailijoihin keskittyvät yritykset joutuivat suuntaamaan markkinointinsa uudelleen kotimaisiin asiakkaisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten markkinoiden uudelleensuuntautuminen on vaikuttanut matkailijoihin keskittyvien yritysten kielenkäyttöön ja kielimaisemaan. Tavoitteena on selvittää paitsi muutokset, myös perustelut niiden takana, samoin kuin syyt sille, että muutosta ei olekaan tapahtunut. Tutkielma keskittyy yritysten kieliasioiden päättäjiin, heidän ratkaisuihinsa sekä heidän tyytyväisyyteensä omiin ratkaisuihinsa. Kielimaisema on sosiolingvistiikan tutkimussuunta, jossa tarkastellaan kielten esillepanoa tietyssä paikassa. Tutkimuksen kohteena ovat usein esimerkiksi katukyltit, mainosjulisteet ja infotaulut, niin julkisten kuin yksityisten tahojen tekemät. Kirjallisuuden mukaan keskeisiä ongelmia alalla on mm. tutkimusmenetelmien kehittymättömyys sekä dynaamisen näkökulman vähäisyys. Tämä tutkielma pyrkii osiltaan korjaamaan näitä puutteita. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella sekä jatkohaastattelulla halukkaille. Lomakkeessa kysyttiin muutoksista suomen, ruotsin, englannin ja muiden kielten käytössä yrityksen sosiaalisessa mediassa. kotisivuilla, teksteissä tilojen ulkopuolella, julkisten tilojen sisäpuolella ja henkilöstötiloissa sekä yrityksen sisäisessä viestinnässä. Haastattelussa jokaista ratkaisua pyydettiin perustelemaan. Lisäksi kysyttiin erikseen koronaohjeistusta koskevista teksteistä. Sekä lomakkeessa että haastattelussa käsiteltiin myös vastaajien tyytyväisyyttä omiin kielivalintoihin. Lomakkeeseen vastasi 51 yritystä ja haastatteluihin osallistui näistä kahdeksan. Vastaukset koottiin yhteenvetotaulukoihin, joita analysoitiin pysty- ja vaakasuunnassa eri näkökulmista mahdollisimman kattavien tulosten saamiseksi. Tutkimuksesta selviää, että muutosta kielimaisemassa tapahtui suhteellisen vähän. Muutoksilla oli kuitenkin selkeä suunta: suomen kieltä lisättiin, englannin kieltä vähennettiin ja muut kielet poistettiin lähes kokonaan. Poikkeuksena oli ruotsi, joka selvästi jakoi mielipiteet yritysten kesken. Avaintekijänä yrityksen kielipäätöksiin toimi usein työntekijöiden kielitaito. Päätöksiin vaikuttivat selvästi myös toisaalta ulkomaalaisten turistien puuttuminen, toisaalta maahanmuuttajien ym. suomea osaamattomien asiakkaiden läsnäolo, joka ei ollut muuttunut. 92% vastaajista oli erittäin tai jossain määrin tyytyväisiä kieliratkaisuihinsa pandemian aikana.
  • Lilja, Taru (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työ käsittelee isiNdebelen lämpötiladomeenia. IsiNdebele on eteläafrikkalainen bantukieli, joka kuuluu nguni-kielten haaraan. Se on yksi Etelä-Afrikan virallisista kielistä, ja sillä on noin miljoona äidinkielistä puhujaa. Tutkimuksen kohteena ovat isiNdebelen lämpötilaa ilmaisevien lekseemien metaforiset ekstensiot tunteiden suuntaan. Tutkimus kartoittaa myös yleisesti lämpötilaa ilmaisevia lekseemejä isiNdebelessä ja sitä, ovatko toiset keskeisempiä kuin toiset. Tutkimusaineistona on isiNdebeleä äidinkielenään puhuvan informantin haastattelut ja eri elisitaatiomenetelmin kerätyt lämpötilanilmaukset ja metaforat, joissa lähdealueena on lämpötila ja kohdealueena jokin tunne tai ihmisen ominaisuus. Lämpötilanilmaukset analysoidaan peruslämpötilatermien näkökulmasta, ja tuloksena on, että isiNdebelen keskeisimmät lämpötilatermit ovat lekseemit -tjhisa (kuuma), -futhumala (lämmin), -makhaza ja -qanda (kylmä). Näiden lekseemien lisäksi mukaan tutkimukseen otetaan lekseemien -pholila (jäähtyä) ja -bila (kiehua) metaforiset ekstensiot. Löytyneet metaforat luokitellaan lähdealueen perusteella. Tunteisiin tai ihmisten ominaisuuksiin viittaavia lämpötilalekseemien metaforisia ekstensioita löytyi yhteensä 16 kappaletta, joista kuuman ekstensioita on seitsemän, lämpimän neljä ja kylmän kolme. Tulokset esitellään 26 esimerkkilauseen avulla. Luokittelulla on saatu esiin se, mille kohdealueille kuumuutta, lämpöä ja kylmää ilmaisevat lekseemit ovat isiNdebelessä laajentuneet. Näitä lähde- ja kohdealueiden yhdistelmiä tarkastellaan ensisijaisesti isiNdebelen systeemistä käsin, tarkoituksena kuvailla isiNdebelen lämpötila- ja tunnemetaforien järjestelmää. Löytyneitä metaforia verrataan myös Lakoffin ja Johnsonin klassiseen käsitemetaforateoriaan ja erityisesti sen lämpötila- ja tunneyhdistelmiin AFFECTION IS WARMTH, ANGER IS HEAT ja FEAR IS COLD sekä lämpötilatermien metaforisten ekstensioiden typologiseen variaatioon. IsiNdebelen lämpötila- ja tunnemetaforista löytyy samankaltaisia ja erilaisia metaforia kuin yllä mainitut käsitemetaforat, ja niistä löytyy yhtäläisyyksiä muiden afrikkalaisten kielten metaforiin. IsiNdebelen lämpötilatermit ovat laajentuneet merkitsemään sekä positiivisia että negatiivisia tunteita: mm. vihaa, pelkoa, ystävällisyyttä, epäystävällisyyttä sekä ihmisen hyvyyttä ja pahuutta. Tutkimus toimii alustavana isiNdebelen lämpötiladomeenin kartoituksena ja avaa mahdollisuuden tutkia isiNdebelen lämpötilalekseemejä sekä muita metaforia laajemminkin.
  • Seppänen, Erkki (Helsingfors universitet, 2012)
    This thesis examines the problem of "meaning" from an evolutionary perspective. It seeks to understand how linguistic meaning arises and what is its prehistory by examining simpler, non-linguistic phenomena. The work takes a relatively wide, cognitive view on "meaning", where this phenomenon is interpreted as a continuum of "representations" of the world, created by organisms in the course of the actions in the world. In the end, these representations are seen more as functional postulates, the ontological status of which is not necessarily real, but rather that "meaning" is perceived from an "intentional stance", a term introduced by the philosopher Daniel Dennett. This thesis also discusses criticism directed at the notions of "representation" and "intentional stance". Various crucial theories concerning the evolution of meaning are discussed, from such linguists as Bickerton, Hurford and Jackendoff, as well as philosopher Dennett. In addition, the work considers computer and robot simulations that have been done in evolutionary linguistics, as well as empirical evidence from paleoanthropology and animal cognition studies.
  • Mikkonen, Seija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee selkokielen nominitaivutuksen periaatteiden toteutumista informoivissa selkoteksteissä. Tavoitteena on selvittää, toteutuvatko selkokielen mittarissa olevat nominitaivutuksen kriteerit teksteissä. Selkokielen mittarin avulla voidaan arvioida tekstin selkokielisyyttä. Mittarin kriteereissä kehotetaan suosimaan nominien perusmuotoja sekä välttämään vajaakäyttöisiä sijoja. Lisäksi selvitetään, mitä keinoja selkokirjoittajat ovat käyttäneet muuttaessaan nominien taivutusmuotoja perusmuodoiksi. Tavoitteena on kytkeä tulokset osaksi selkokielen mittarin kehitystyötä. Tutkielman taustalla on funktionaalinen kielikäsitys. Teoriaosa esittelee selkokielen kehittämistä, selkokielen ohjeistusta sekä luetun ymmärtämistä. Aineisto on kerätty korpus- ja kyselytutkimuksen menetelmin. Tutkielmassa vertaillaan kolmea selkokielistä esitettä tai opasta ja yleiskielisiä lähtötekstejä. Kustakin selkokielisestä tekstistä aineistoon kuuluu 1200–1300 sanaa. Kyselyllä selvitetään selkokielen kirjoittajien (n = 21) näkemyksiä sekä keinoja rakentaa tekstiin perusmuotoja. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa lasketaan nominien perusmuotojen ja taivutusmuotojen esiintymien määrät. Perusmuotojen rakentumista selvitetään kvalitatiivisin menetelmin analysoimalla yleis- ja selkokielisten tekstien sanapareja sekä kyselytutkimuksen vastauksia. Tulosten mukaan nominien perusmuotoja esiintyy kaikissa selkokielisissä teksteissä enemmän kuin lähtöteksteissä. Myös erikseen tarkasteltujen substantiivien perusmuotoja esiintyy selkokielessä enemmän kuin yleiskielessä. Vajaakäyttöisiä sijoja ei selkoteksteissä ole käytetty. Nominitaivutuksen kriteereiden periaatteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa teksteissä. Perusmuodon rakentamisen keinoina on käytetty esimerkiksi lausekkeiden muuttamista sivulauseiksi, lausetyypin muutoksia, sanavalintoja ja aktiivimuotoisia lauseita. Korpus- ja kyselytutkimuksen tulokset tukevat toisiaan, mutta tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia informoivia selkotekstejä. Tulosten perusteella selkokielen mittarin nominitaivutuksen kriteereihin esitetään joitakin tarkennuksia.
  • Asikainen, Joni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sukupuolittuneiden asenteiden kielellistä toteutumista vanhemmuusdiskurssin sisällä. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii Norman Fairclough’n kriittinen diskurssianalyysi (CDA). Fairclough’n teoria on kriittisen lingvistiikan sovellus M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliopista, joskin kielen metafunktioiden sijaan kieltä analysoidaan merkitystyyppien mukaan. Fairclough’n metodiikkaa ja käsitteistöä määrittää oletus ideologisesti määräytyneistä sosiaalista valtasuhteista ja niiden seurauksena syntyvästä sosiaalisesta epätasa-arvosta. Vanhemmuusdiskurssia koskeva aineisto liittää tutkimuksen myös osaksi kielen ja sukupuolen tutkimusta. Tutkimuskohteena on Vau’Kirjan kustantama Vauvan odotus 2009-2010 (VO). VO on poikkeuksellinen vanhemmuusopas, sillä se sisältää toisistaan erilliset isän ja äidin osion. Aineistoanalyysiin on valittu koko isän osio sekä äidin osiosta temaattisesti isän osiota vastaavat kappaleet. Aineisto koostuu 18717 sanasta, josta isän osio koostuu 6360 sanasta ja äidin osio 12357 sanasta. Korpukselle on tehty leksikaalinen analyysi, joka palauttaa taivutettu sanat niiden perusmuotoonsa ja tekee niille kieliopillisen kuvauksen. Kaiken kaikkiaan leksikaalinen analyysi koostuu 4141 lekseemistä, joista isän osiossa on 1274 lekseemiä ja äidin osiossa 2492 lekseemiä. Fairclough’lla aineistoanalyysi tapahtuu merkitystyyppien kautta. Fairclough’n mukaan diskurssi kuvautuu osana sosiaalista toimintaa genrejen, diskurssien ja tyylien kautta, jotka ovat merkityksen kolme aspektia. Genret ovat tässä viitekehyksessä erilaisia tapoja toimia diskurssissa. Genrejä määrittää erityisesti tiettyjen kommunikatiivisten päämäärien saavuttaminen. Diskurssit kuvautuvat tapoina ilmaista asioita, jotka voivat liittyä muun muassa materiaalisen maailman asioiden tai asiaintilojen kuvauksiin ja sosiaalisten prosessien kuvauksiin. Kolmas merkityksiä rakentava aspekti on tyyli, joilla Fairclough viittaa tiettyjen olemistapojen konstituoimiseen. Tyylit erottelevat myös tietyt sosiaaliset ja persoonalliset identiteetit toisistaan, joten sillä on identifioiva ulottuvuus. Fairclough’n CDA:n ydin perustuu kvalitatiiviseen analyysiin, joka muodostaa tutkimuksen selkärangan. Täydennämme tätä leksikaalisen analyysin tuottamalla kvantitatiivisella aineistolla. Tutkielmassani osoitan, että VO:n isän ja äidin osiot rakentuvat ainakin osittain eri vanhemmuusdiskurssien varaan. Osoitan myös, että mies on vanhemmuusdiskurssissa ”Toinen”, jonka vanhemmuusrooli määräytyy äidin roolin mukaan. Kyseessä on tapaustutkimus, joten tutkimus ei pyri esittämään koko vanhemmuusdiskurssia koskevia yleistyksiä.
  • Sorila, Susanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tavoitteena on vertailla luoteisen Papua-Uuden-Guinean papualaisia kieliä. Papualaiset kielet on yleisnimitys Uuden-Guinean alueen niistä kielistä, joita ei ole konklusiivisesti luokiteltu Austronesialaisiksi kieliksi. Tämän tutkielman tutkimuksellinen viitekehys on mikrotypologinen, koska tutkimuskohteena on pieni, rajattu, korkean kielellisen diversiteetin omaava alue. Typologinen näkökulma on teoriaviitekehyksen kulmakiviä, sillä typologisten piirteiden vertailua pidetään uusiguinealaista kielikontekstia kuvaavissa aineistoissa alueen kielellisen kompleksisuuden valossa soveltuvimpana vertailumetodologiana. Alueen kielellinen kompleksisuus johtuu esimerkiksi kieliyhteisöjen monimutkaisista vuorovaikutus- ja kielikontaktiverkostoista, monikielisyydestä, kieliyhteisöjen pienestä koosta sekä eri kieliperheiden korkeasta lukumäärästä. Tutkielmassa vertaillaan kymmenen kielen kymmentä eri piirrettä. Valitut kielet sijaitsevat samalla pienellä alueella Papua-Uuden-Guinean luoteisosassa. Kukin kieli edustaa eri kieliperhettä ja kaksi kielistä on isolaatteja. Kieliyhteisöt ovat pieniä. Tutkielman parametreiksi valitut piirteet, sekä muu tarvittava aineisto koostuu WALS-tietokannan piirreluetteloista, lukuisista eri kielikohtaisista kieliopeista, uusiguinealaisiin kieliin ja lingvistiikkaan erikoistuneista teoksista sekä muista aineistoista, kuten esimerkiksi kielten konsonanttikartoista. Tutkimuksessa kielten kootut piirteet esitetään taulukoituna siten, että (+) esittää piirteen kyllä-arvoa ja (-) piirteen ei-arvoa. Kussakin taulukossa luetellaan kielet ja niiden piirrekohtaiset (+) tai (-) arvot. Tuloksia analysoidaan ensin piirrekohtaisesti, eli minkä verran kielten välillä näkyy samankaltaisuutta ja minkä verran erilaisuutta. Taipumuksia tiettyihin piirretyyppeihin kielten välillä verrataan myös niihin piirteisiin, joita pidetään tyypillisinä papualaisille kielille. Tutkielman tavoitteena on siis tutkia ja havainnollistaa valittujen papualaisten kielten samankaltaisuutta ja erilaisuutta konkreettisin keinoin, sekä tarkastella, missä piirteissä samankaltaisuus ja erilaisuus näkyvät selvimmin. Tutkielmassa arvioidaan piirretyyppien papualaisuusastetta, eli kuinka monet kielistä osoittavat typologisesti papualaisille kielille tyypillistä piirteistöä. Tulokset osoittavat valitun alueen kielissä typologista monipuolisuutta, eli papualaisille kielille tyypillinen piirteistö ei ole yhdenmukaisesti edustettuna. Tutkimuksen lopputulemana todetaan, että papualaisten kielten typologinen yhdenmukaisuus ei näin ollen ole todennäköistä myöskään laajemmassa kontekstissa.
  • Haakana, Viljami (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.
  • Virtanen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan kahden vähemmistökielenä puhutun kelttikielen ‒ iirin ja kymrin ‒ elvytysprosessia Irlannin tasavallassa ja Walesissa. Molemmat kielet ovat olleet enemmistön puhumia kieliä omalla maantieteellisellä alueellaan, mutta ovat marginalisoituneet vuosisatojen saatossa englannin kielen valta-aseman seurauksena. Samankaltaisesta menneisyydestä huolimatta kielistä puhutaan hyvin eri tavalla sekä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa. Iirin tilannetta pidetään yleisesti esimerkkinä epäonnistuneesta kielipolitiikasta ja kielenelvytyksestä, kun taas kymristä puhutaan usein esimerkkinä uhanalaisen kielen onnistuneesta säilyttämisestä. Nämä näkemykset ovat tämän vertailevan tutkielman lähtökohtana, sillä sen perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, mistä tämä ero johtuu. Tutkielma kuuluu kielen sosiologian alaan ja menetelmän osalta tutkimus on kirjallisuuskatsaus. Teoriaosassa esitellään keskeisiä uhanalaisiin kieliin, niiden elvytykseen sekä kielipolitiikkaan liittyviä käsitteitä. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluu useita kielten historiaa ja niiden aseman kehitystä käsitteleviä teoksia ja tutkimusartikkeleja sekä maiden virallisia kielipoliittisia asiakirjoja. Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan siis kielten aseman kehitystä menneisyydessä kielen eri käyttöalueilla sekä luodaan yleiskatsaus kielten tämänhetkiseen tilaan. Tässä sovelletaan Unescon uhanalaisiin kieliin keskittyneen työryhmän kehittämää kielten elinvoimaisuuden arvioimiseen tarkoitettua viitekehystä. Englannin asemaa vahvistavien kielilakien lisäksi useat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten teollistuminen ja kaupungistuminen ovat menneisyydessä vaikuttaneet kielten marginalisoitumiseen ja toisaalta jotkin ilmiöt, kuten kymrin kielen käyttö uskonnollisissa yhteyksissä, ovat edesauttaneet kielten säilymistä. Varsinaisena poliittisena teemana kielenelvytys kehittyi hieman eri tavalla Irlannissa ja Walesissa. Iiri julistettiin heti valtion itsenäistyessä viralliseksi kansalliskieleksi ja itsenäistymisestä lähtien harjoitettu niin sanottu ylhäältä alas suuntautuva kielenelvytys on todennäköisesti vaikuttanut kielen elvytyksen onnistumiseen negatiivisesti. Kymrin kielen elvytys ja kielen puhujien kielellisistä oikeuksista taisteleminen olivat 1900-luvun loppuun asti pitkälti kieliaktivistien vastuulla. Walesissa kielen elvytys prosessina on siis suuntautunut alhaalta ylös toisin kuin Irlannissa. Nämä seikat osittain selittävät, miksi kielistä puhutaan niin eri tavalla. Kampanjoidessaan kielen puolesta ruohonjuuritason toimijat pitävät huolen siitä, että kieli pysyy puheenaiheena yhteiskunnallisessa keskustelussa, minkä myötä yleinen tietoisuus kielestä ja sen merkityksestä kasvaa ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy. Nykyisin molemmat kielet on maiden lainsäädännössä määritelty virallisiksi kansalliskieliksi ja maiden kielipolitiikka tähtää ennen kaikkea kielten puhujamäärien kasvattamiseen ja yhteiskunnan kaksikielistymiseen.
  • Dumitrescu, Andrei Călin (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee spatiaalisten sijojen, adpositioiden ja relationaalisten substantiivien (joista käytän kattotermiä tilagrammit) muodostamia järjestelmiä ja niiden paradigmaattista symmetriaa ja asymmetriaa euraasialaisissa kielissä. Tarkastelen järjestelmiä kahden tärkeimmän merkitysosatekijän kannalta, nimittäin hakualueen ja suuntaisuuden. Aineistoa keräsin videolomakkeen avulla 20 euraasialaisen kielen äidinkielisiltä puhujilta. Aineiston pohjalta laadin jokaisesta kielestä profiilin, josta ilmenevät mahdolliset asymmetriailmiöt. Kahden olion välisiä spatiaalisia suhteita (tästä eteenpäin tilasuhteita) ilmaistaan maailman kielissä yleensä niin, että toisen, liikkuvamman olion eli muuttujan olinpaikkaa tai liikkeen suuntaa kuvaillaan suhteessa vähemmän liikkuvan eli kiintopisteen avulla. Tilasuhteessa ilmaistaan ensinnäkin hakualuetta, joka on kiintopisteen tai sen ympäristön alue, johon muuttuja sijoittuu. Lisäksi tilasuhteessa ilmaistaan myös suuntaisuutta, eli sitä, liikkuuko muuttuja hakualueelle (päämäärä) vai hakualueelta pois (lähde), vai onko se vain paikallaan hakualueellaan (sijainti). Euraasialaisten kielten tilagrammit sisältävät merkityksessään tietoa sekä hakualueesta, että suuntaisuudesta. Yksittäisen kielen tilagrammien välillä on tiettyjä semanttisia suhteita niin, että esimerkiksi suomen kielessä on tyypillisesti kolmen tilagrammin sarjoja, jotka tarkoittavat samaa hakualuetta, mutta kukin eri suuntaisuutta. Tilasuhteiden merkitysavaruuden jaottelu hakualue- ja suuntaisuuskategorioihin on kuitenkin kielikohtaista. Tilagrammijärjestelmässä on paradigmaattista asymmetriaa, jos esimerkiksi sijaintia kahdella eri hakualueella merkitään kahdella eri tilagrammilla, mutta näitä hakualueita merkitään yhdellä ja samalla tilagrammilla silloin, kun kiintopiste on lähteenä. Samaten paradigmaattista asymmetriaa esiintyy, jos yhtä hakualuetta varten on päämäärän ja sijainnin merkinnässä eri tilagrammeja, mutta toisen hakualueen sijainti- ja päämäärämerkintä tapahtuu saman tilagrammin avulla. Tutkimuksen päätavoite on selvittää, millaisia asymmetriatyyppejä Euroopan ja Aasian kielistä löytyy. Kieliotos koostuu 20 euraasialaisesta kielestä, joista suurin osa on Euroopassa puhuttuja. Kielet kuuluvat 8 eri kielikuntaan ja 17 kielihaaraan. Tutkimusmenetelmä on empiirinen eli olen kerännyt aineiston suoraan kielten äidinkielisiltä puhujilta videolomakkeen avulla. Videolomake koostuu 77 lyhyestä videosta, joissa kuvataan yksinkertaisia tilasuhteita. Vastaajat (yhteensä 110) ovat katsoneet videot ja kuvailleet jokaista niistä omalla kielellään. Videoissa on erilaisia hakualueiden ja suuntaisuuksien yhdistelmiä niin, että vastauksista käyvät ilmi kunkin kielen tilagrammien väliset semanttiset suhteet. Muutamaa kieltä vertailemalla voi huomata, että kolme yllä esitettyä yleistä suuntaisuuskategoriaa ei riitä aineiston kielten tilagrammijärjestelmien kuvailuun. Siksi ehdotan termin asettelu suuntaisuudelle, joka viittaa liikkeeseen kiintopisteen läheisyydestä saman kiintopisteen toiselle, läheisemmälle tai tarkemmalle hakualueelle. Tulokset osoittavat, että yli puolissa otoksen kielistä on erilaisia asymmetriailmiöitä. Yleisin asymmetriatyyppi on useamman hakualueen distinktion yhteenlankeaminen lähteen merkinnässä, kuten esimerkiksi latviassa, georgiassa tai kreikassa. Kuitenkin myös päämäärän merkinnässä on muutamassa kielessä yhteenlankeamista. Toisaalta aineistosta löytyy myös muutama hakualuedistinktio, joka tehdään vain päämäärässä. Suuntaisuuksien jaottelussa esiintyy vähemmän asymmetriaa, ja se yleensä liittyy asettelun yhteenlankeamisen vaihtelevasti päämäärän tai sijainnin kanssa, kuten puolassa.