Browsing by Subject "Georgia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Moliis, Jani (2004)
    The thesis examines the impact Soviet nationality policy had in the outburst of ethnic conflict in Georgia. The relations of five different minority groups (Abkhazians, Ossetians, Ajarians, Armenians and Azeris) with the central state are examined and analyzed with the purpose of coming to an understanding of how Soviet-era policies have affected the current state of those relations. The discrepancy between nationalism and communism is also presented. The development of socialist thinking on nationalism is examined in order to comprehend how Soviet nationality policy was developed. Although Lenin’s ideas were not the only socialist theories on nationality questions, they became the foundation of all future Soviet nationality policy. Being contradictory in themselves, Lenin’s theories proved to be a poor basis for policy, removing any coherence from Soviet nationality policy. Later Soviet leaders were free to pursue any kind of policy at all and still claim to be following in Lenin’s footsteps. With the collapse of the Soviet Union, Abkhazians and Ossetians took to arms and fought violent wars with the Georgian central state. In Ajaria, local leadership turned the region into a personal dictatorship, which Tbilisi has no practical control over. Only Armenians and Azeris have remained pacific for the time being and it is shown in the thesis that this is partially because of Soviet non-involvement. The effects of Soviet nationality policy are divided into four categories: tying of nationality to territory, articulating ethnic differences, creation of a hierarchical system between different ethnic groups and granting of autonomy. The three first mechanisms of involvement are used to examine the effects of Soviet nationality policy on each of the five ethnic groups. The main empirical sources of the thesis are Ronald Suny’s The Making of the Georgian Nation and Svante E. Cornell’s works on the Caucasus. Some interviews were also done in Georgia. Methodologically the thesis is a case-study with controlled comparison of five cases within Georgia. Theory is derived from Michael E. Brown’s work on ethnic conflicts and from several works on communism and nationalism, e.g. Jeremy Smith, Richard Pipes and Hélène Carrère d’Encausse.
  • Moliis, Jani (2004)
    Tutkimus käsittelee Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan vaikutusta Georgian etnisiin konflikteihin. Analyysin kohteena on viiden eri vähemmistöryhmän (abhaasien, osseetien, adzarien, armenialaisten ja azerien) suhteet Georgian keskushallintoon. Pääasiallisena kiinnostuksen kohteena on se, miten Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka vaikutti näiden vähemmistöryhmien ja keskushallinnon välillä syttyneisiin konflikteihin. Tutkimuksessa käsitellään myös nationalismin ja kommunismin välistä ristiriitaa. Sosialistiteoreetikoiden käsityksiä nationalismista käsitellään siitä näkökulmasta, miten näiden käsitysten kehittyminen vaikutti Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan muodostumiseen. Leninin ideoista, jotka olivat vain yksi monista sosialistien keskuudessa vallinneista käsityksistä, muodostui koko Neuvostoliiton ajan kansallisuuspolitiikan peruslähtökohta. Leninin teorioiden sisäinen ristiriitaisuus johti kuitenkin siihen, ettei niiden perusteella ollut mahdollista luoda koherenttia politiikkaa. Jokainen Leninin jälkeinen johtaja saattoikin luoda minkälaisen kansallisuuspolitiikan tahansa ja silti väittää sen perustuvan Leninin ajatuksille. Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikalla oli erityisen merkittävä vaikutus Georgiassa, jossa asuu useita vähemmistöjä. Georgian lyhyen itsenäisyyden aikana 1920-luvulla georgialaiset itse eivät onnistuneet ratkaisemaan vähemmistöongelmia, vaan ne olivat lyhytaikaisen tasavallan yksi kompastuskivi. Kun Neuvostoliitto valloitti Georgian, kaikki kansallisuusongelmat siirtyivät Moskovan ratkaistavaksi. Neuvostoliiton hajotessa abhaasit ja osseetit aloittivat väkivaltaisen konfliktin Georgian keskushallinnon kanssa. Adzariassa paikalliset johtajat loivat alueesta oman pienen diktatuurinsa, jonka asioihin Tbilisillä on hyvin vähän vaikutusvaltaa. Ainoastaan armenialaiset ja azerit ovat säilyttäneet suhteensa rauhallisina keskushallinnon kanssa. Tutkimuksessa osoitetaan, että suhteiden pysyminen rauhanomaisina johtuu osittain siitä, ettei Neuvostoliitto ollut yhtä aktiivinen näiden vähemmistöjen suhteen Georgiassa. Syynä Neuvostoliiton passiivisuuteen oli se, että näillä kansallisuusryhmillä oli omat tasavaltansa Georgian rajojen ulkopuolella. Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan vaikutukset jaetaan neljään ryhmään: kansallisuuden sitominen territorioon, etnisten eroavaisuuksien korostaminen, hierarkisen järjestelmän luominen eri etnisten ryhmien välille ja autonomian myöntäminen. Kolmen ensimmäisen kategorian vaikutuksia tutkitaan jokaisen viiden vähemmistöryhmän osalta erikseen. Tutkimuksen tärkeimmät empiiriset lähteet ovat Ronald Sunyn The Making of the Georgian Nation ja Svante E. Cornellin Kaukasusta koskevat teokset. Lisäksi lähteenä on itse kerättyä haastattelumateriaalia Georgiasta. Metodologisesti tutkimus on tapaustutkimus, jossa verrataan useampia saman maan sisällä olevia tapauksia. Teoriaa on kerätty muun muassa etnisten konfliktien osalta Michael E. Brownin tutkimuksista, kommunismin ja nationalismin osalta useammaltakin kirjoittajalta, esimerkiksi Jeremy Smithiltä, Richard Pipesilta ja Hélène Carrère d’Encausselta.
  • Curro, Costanza (2020)
    This article investigates the making of personhood through conspicuous hospitality practices in the Republic of Georgia, focusing on how this process has underpinned moral boundary drawing in Georgia’s recent history – from the late Soviet era, through the 1990s, to the years following the Rose Revolution in 2003. Largely perceived and defined as tradition by local people and external observers, hospitality is a powerful device to organise social relationships and exchanges in the community. Excess is a fundamental feature of hospitality practices: people spend many hours around the table displaying, offering and consuming plenty of food and alcoholic drinks and engaging in conspicuous bodily gestures and speech. Analysing literary and media sources and data collected through participant observation and follow-up interviews, the article explores the way in which shifting moral boundaries drawn upon hospitality practices have transformed domination and counter-domination patterns in Georgian society. From a unifying marker of Georgians’ positive distinctiveness vis-a-vis other people, hospitality’s excesses became a token of increasing socio-economic inequality. The analysis contributes to the understanding of consumption, especially in its excessive aspects, as a fundamental element in the making of individual and collective personhood, which, in turn, shapes boundaries of exclusion and inclusion within and across smaller and larger communities.
  • Keitanen, Maarit (Helsingfors universitet, 2010)
    Naton Kosovon-interventiolla vuonna 1999 ja Venäjän Georgian-interventiolla vuonna 2008 ei äkkiseltään katsottuna ole juurikaan yhteistä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin suurempi valtio tai organisaatio toteutti sotilaallisen intervention suvereenin valtion fyysiselle alueelle ilman legitiimin kansainvälisen auktoriteetin, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston, siunausta. Molemmissa tapauksissa intervention kohteena oli monikulttuurinen, monien sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten jakolinjojen maa ja alue, jossa vähemmistöjen asema oli voimakkaan debatin aiheena. Tämän 'Pahaa hyvän puolesta?' -tutkielman tavoitteena on Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien puheissaan esittämien interventioiden oikeusperusteiden sekä niiden samankaltaisuuksien ja erojen määritteleminen. Tutkimuksen aineiston muodostavat presidentti Clintonin maalis-huhtikuussa 1999 ja presidentti Medvedevin elokuussa 2008 pitämät puheet, joissa he pyrkivät oikeuttamaan johtamaansa interventiota. Keskustelu Kosovon ja Georgian tapausten yhteneväisyyksistä heräsi syksyllä 2008: esimerkiksi pääministeri Vladimir Putin käytti Kosovon itsenäistymistä Georgian separatistialueiden itsenäistymisen esikuvana ja suomalaisten Venäjän-tutkijoiden piirissä interventioiden yhtäläisyyksiä pohdittiin jo pian Georgian tapahtumien alettua elokuussa 2008. Tähän keskusteluun haluan tällä tutkimuksella osallistua. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu valtiota, suvereniteettia, interventiota, sotaa, uhkaa ja identiteettiä käsittelevistä teorioista, Chaïm Perelmanin retoriikan teoriasta sekä aiemmasta Venäjän ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja Georgiaa ja Kosovoa käsittelevästä tutkimuksesta. Aineiston analyysi osoittaa, että presidenttien esittämissä oikeusperusteissa oli sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Medvedevin esittelemät oikeutusperusteet voidaan jakaa neljään eri ryhmään, joita ovat kansainvälisen lainsäädännön rikkominen, humanitaariset syyt ja omien kansalaisten suojelu, rauhanturvaamisen ja historiallisen tehtävän täyttäminen sekä interventio rangaistuksena. Clintonin esittämät oikeutusperusteet jaan tässä tutkimuksessa viiteen ryhmään: interventio suuremman katastrofin estämiskeinona, humanitaarisen katastrofin, etnisen väkivallan ja julmuuden lopettamiskeinona, Yhdysvallat rauhantekijänä, vapaan, rauhallisen ja vakaan Euroopan puolesta sekä interventio moraalisena valintana ja vastauksena kansainvälisten sopimusten rikkomiselle. Puheissa esiintyy voimakkaita tunteisiin vetoavia ilmaisuja ja niissä on havaittavissa ajallinen evoluutio, ilmaisujen vähittäinen muuttuminen ajan kuluessa. Aineisto keskittyy erityisesti intervention alkuvaiheeseen, jolloin legitimiteetin vahvistaminen oli erityisen tärkeää. Molemmissa presidenttien puheissa uhka ja toiseus määritellään selkeästi. Oma toiminta esitetään korostetun positiivisessa valossa, viattomien pelastajana ja lain, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden puolustajana. Puheet on suunnattu tarjoamaan jotain jokaiselle yleisölle. Poliittisina, virallisina dokumentteina niiden tehtävänä on vallankäyttö ja yleisöjen asenteisiin ja mielipiteisiin vaikuttaminen myös arvoihin vetoamalla. Puheet ovat viimeisteltyjä poliittisen teatterin näytöksiä. Näiden näytösten rooleja näyttelevät niin suuri valtio, pieni valtio, kansainvälinen yhteisö ja viattomien ihmisten kohtalokin.
  • Khurtsidze, Giorgi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Main aim of this study is to understand the role of the church in Georgian politics, from start of the fall of the Soviet Union till the present days. How church gained power, how they behaved through different ruling parties, how they become from the poorest institution in Georgia to one of the most powerful and rich ones. How they communicate with state, do they interfere in states business, what is the relationship between state and church? All of these questions will be asked in thesis and answered feasibly. Main source materials of the thesis are, interviews with politicians and clerics as well as detailed analysis of newspaper articles, ombudsman annual reports, TV programs and financial data analysis from past 27 years. My thesis is unique in a way that not so much is written in academic circles in Georgia about church and state relationship, it was very hard to find credible book or research in this field, of course there are some works which I analyzed in detail, but as I mentioned this research is unique so it was very hard to gather and structure all the materials about church that was available. Even though it was very hard to find one clear answer, I think that reader will understand the role of the church in Georgian politics, after sixty pages I gradually came to an answer, church needs state and state needs church, even though sometimes both state and church denies, the involvement in one another business, through analysis of the facts and different cases, conclusion is the same every time, state and church are not fully separated in Georgia.
  • Burgaz, Ana Rosa; Ahti, Teuvo T; Inashvili, Tzimi; Batsatsashvili, Ketevan; Kupradze, Inga (2018)
    Through updating of the identifications of 1306 specimens housed at the largest herbarium collection in Tbilisi (TBI) and some new collections made in the summer of 2015 along the Greater Caucasus Range in Georgia, a comprehensive list and a key of forty three Georgian Cladonia species are presented. Cladonia acuminata, C.bacilliformis, C. borealis, C. conista, C. cyanipes, C. cyathomorpha, C. cf. libifera, C. macrophyllodes, C. sulphurina, and C. symphycarpa are reported as new to Georgia. Thirteen species of Cladonia were deleted from the earlier checklists.
  • University of Helsinki, Aleksanteri Institute 2010-2017; Palonkorpi, Mikko; (Ministry for Foreign Affairs of Finland, 2015)
  • Koskenniemi, Tuomas (Helsingfors universitet, 2010)
    In this thesis I examine the U.S. foreign policy discussion that followed the war between Russia and Georgia in August 2008. In the politically charged setting that preceded the presidential elections, the subject of the debate was not only Washingtons response to the crisis in the Caucasus but, more generally, the direction of U.S. foreign policy after the presidency of George W. Bush. As of November 2010, the reasons for and consequences of the Russia-Georgia war continue to be contested. My thesis demonstrates that there were already a number of different stories about the conflict immediately after the outbreak of hostilities. I want to argue that among these stories one can discern a 'neoconservative narrative' that described the war as a confrontation between the East and the West and considered it as a test for Washington’s global leadership. I draw on the theory of securitization, particularly on a framework introduced by Holger Stritzel. Accordingly, I consider statements about the conflict as 'threat texts' and analyze these based on the existing discursive context, the performative force of the threat texts and the positional power of the actors presenting them. My thesis suggests that a notion of narrativity can complement Stritzel’s securitization framework and take it further. Threat texts are established as narratives by attaching causal connections, meaning and actorship to the discourse. By focusing on this process I want to shed light on the relationship between the text and the context, capture the time dimension of a speech act articulation and help to explain how some interpretations of the conflict are privileged and others marginalized. I develop the theoretical discussion through an empirical analysis of the neoconservative narrative. Drawing on Stritzel’s framework, I argue that the internal logic of the narrative which was presented as self-evident can be analyzed in its historicity. Asking what was perceived to be at stake in the conflict, how the narrative was formed and what purposes it served also reveals the possibility for alternative explanations. My main source material consists of transcripts of think tank seminars organized in Washington, D.C. in August 2008. In addition, I resort to the foreign policy discussion in the mainstream media.