Browsing by Subject "Germaaninen filologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Kaunisto, Mikko (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimukseni kohde on Rolf Hochhuthin näytelmän Der Stellvertreter (suom. Sijainen) tapahtumiin pohjautuva Constantin Costa-Gavrasin ohjaama elokuva Der Stellvertreter (suom. Amen – lopullinen ratkaisu). Etsin vastausta kysymyksiin, millainen elokuva on Der Stellvertreter? Vertaan elokuvan tapahtumia draaman tapahtumiin Freytagin draaman kaari -mallia ja Olssonin mallia käyttäen. Vertaan myös keskeisiä henkilöhahmoja ja heidän toimintaansa molemmissa teoksissa. Analysoin, miten elokuvan keinoin tuodaan esille tapahtumat, henkilöt ja heidän toimintansa motiivit. Tutkimusmenetelmäni on pohtiva, hermeneuttinen. Lukemalla draaman ja katsomalla elokuvan yhä uudelleen pyrin ymmärtämään, mitä elokuvalla halutaan sanoa. Draama ja elokuva kertovat natsien hirmuteoista ja siitä, miten roomalaiskatolinen kirkko, erityisesti paavi Pius XII sen johtajana, epäsivät tukensa juutalaisilta. Elokuvan päähenkilöitä ovat SS-upseeri Kurt Gerstein ja roomalaiskatolinen pappi Riccardo Fontana. Kun Gersteinille selviävät keskitysleirien tapahtumat, hän informoi eri tahoja pyytäen heitä toimimaan hirmutekojen estämiseksi. Elokuvassa hänen oma evankelis-luterilainen kirkkonsa näkee tehtävän mahdottomaksi. Hänen avukseen tulee Riccardo, joka uskoo paavin reagoivan juutalaisten puolesta. Molempien toiminta jää tuloksettomaksi. Elokuvassa päähenkilöiden tunteet – avuttomuus ja voimattomuus suurten ”koneistojen” ylivallan edessä, ulkopuolisuus omiensa joukossa, pettymys ja turhautuneisuus – kasvavat sellaisiin mittoihin, että niistä tulee elokuvaa eteenpäin vieviä voimia, motiiveja, joita tuodaan esille elokuvan monipuolisin keinoin. Joiltakin osin elokuva seuraa draamaa, mutta paljon on eroja sekä tapahtumien kulussa että henkilöhahmoissa. Draama keskittyy enemmän Riccardon ja katolisen kirkon väliseen kamppailuun. Elokuva avaa laajempia näkymiä saksalaiseen yhteiskuntaan ja maailman tilanteeseen tuomalla esille Gersteinin perhettä ja hänen uskontonsa kautta evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa sekä ottamalla mukaan Ruotsin ja Yhdysvaltojen suurlähettiläät. Vuosikymmenten mittaan tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset antavat leimansa niin filmin alkuteoksesta poikkeavan toteutukseen kuin katsojien reseptiokontekstiinkin.
  • Laari, Milja (Helsingfors universitet, 2017)
    Oppimisympäristöt ovat muuttuneet viime vuosien aikana ja erilaiset mobiililaitteet ovat kasvavassa määrin tulleet osaksi opetuksen välineistöä. Myös tablettien ja älypuhelinten tarjoamia sovelluksia on alettu hyödyntää eri oppiaineiden oppitunneilla. Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkin lukion saksan opettajien ja heidän oppilaidensa asenteita ja kokemuksia liittyen erilaisiin sovelluksiin ja niiden käyttöön osana lukion saksan opetusta. Selvitän tutkimuksessa myös, mihin kielitaidon sisältöihin sovelluksia käytetään sekä millaisissa tilanteissa sovelluksia erityisesti hyödynnetään. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä lukion saksan opettajan haastattelusta. Kyseisistä opettajista kolme hyödyntää opetuksessaan erilaisia sovelluksia. Kaksi opettajista puolestaan ei käytä opetuksessaan sovelluksia. Haastattelut ovat suoritettu opettajien kouluilla keväällä 2016. Toisen osan tutkimusaineistostani muodostavat kolmen tutkimukseeni osallistuneen opettajan oppilasryhmien antamat vastaukset kyselylomakkeisiini. Oppilasryhmien vastauksia on yhteensä 33. Tutkimuksen tulosten mukaan asenteet sovelluksia ja niiden käyttöä kohtaan vaihtelevat sekä opettajien että oppilaiden välillä. Kolmella opettajista on erittäin positiivinen asenne sovelluksia ja niiden käyttöä kohtaan. Yhdellä opettajalla puolestaan on neutraali asenne ja yhdellä erittäin skeptinen. Oppilasryhmistä löytyy sekä positiivisesti että negatiivisesti sovelluksiin suhtautuvia oppilaita. Osa oppilaista pitää sovelluksia hyvänä opetusvälineenä, kun taas osa kokee, ettei niitä käyttämällä opi. Jotkut oppilaat ovat myös sitä mieltä, että sovelluksia käytetään välillä turhaan. Sovellusten käyttöä oppitunneilla tulisikin harkita tarkasti. Sovelluksia käytetään erityisesti sanaston harjoitteluun ja kertaamiseen. Myös kieliopin harjoitteluun erilaisia sovelluksia hyödynnetään paljon. Opettajat käyttävät sovelluksia erityisesti motivoidakseen ja aktivoidakseen oppilaitaan. Kaikkia mobiililaitteiden ja niiden sisältämien sovellusten tarjoamia uusia mahdollisuuksia, esim. vieraan kielen puhumisen osalta, ei hyödynnetä opetuksessa useinkaan. Sovellukset voidaan kuitenkin nähdä osana monipuolista saksan opetusta. Ne voivat osaltaan auttaa saavuttamaan opetussuunnitelmissa esitettyjä tavoitteita liittyen tieto-ja viestintätekniikan monipuoliseen käyttöön oppitunneilla.
  • Ovaska, Heidi (Helsingfors universitet, 2010)
    Pro gradu -tutkielmani tehtävänä on selvittää näkökulmia melankoliaterapiaan Martti Lutherin lohdutuskirjeissä. Lähteinä on ollut neljä lohdutuskirjettä sekä yksi kirje, joka muistuttaa sisällöltään lohdutuskirjettä. Metodina on ollut kirjeiden tyylillis-retorinen analyysi. Aihe on kiinnostava, koska Lutherin kirjeiden ja retoriikan tutkimus on ollut vähäistä verrattuna häntä koskevaan laajaan kansainväliseen tutkimukseen. Työn lähtökohtana on ollut, että yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä 1500-luvulla oli erilaisten melankolisten sairauksien parantaminen. Kirjallisuuden avulla voitiin torjua hengenvaarallisia melankolisia affekteja kuten epätoivoa, pelkoa, surua ja apatiaa. Lutherin lohdutuskirjeet soveltuvat hyvin melankoliaterapian tutkimiseen, koska ne on kirjoitettu lohtua tarvitseville ihmisille. Työn tutkimuskysymykset ovat: Mitä melankolian hoitokeinoja Luther mainitsee? Missä määrin Lutherin melankoliaterapia on sopusoinnussa 1500-luvulla vallinneiden hoitokäsitysten kanssa? Miten Luther hyödyntää retoriikan ja huumorin keinoja melankoliaterapiassaan? Työn teoriaosassa selvitetään 1500-luvun ihmiskäsitystä sekä teologisesta että lääketieteellisestä näkökulmasta ja esitellään ajalle tyypillisiä humoraaliopin mukaisia melankolian hoitokeinoja. Selvitetään myös retoriikan ja melankoliaterapian suhdetta toisiinsa. Analyysiosassa pääpaino on Lutherin käyttämissä retorisissa keinoissa, mutta siinä hyödynnetään myös teoriaosan havaintoja. Tutkielmassa kirjallisuustieteellinen ja teologinen näkökulma tukevat toisiaan. Kirjallisuustieteellisestä näkökulmasta lohdutuskirjeet on tutkittavissa retoriikan tarjoamien käsitteiden avulla, koska ne on kirjoitettu aikana, jolloin retoriikka oli tärkeä yliopistollinen oppiaine. Tutkielma huomioi myös aiheen teologisen näkökulman, koska ajan kieli on uskonnollisesti värittynyttä ja koska Lutherin melankoliaterapiaan kuuluu vahva hengellinen ulottuvuus. Ihmisen kyky lohduttaa rinnastuu Lutherilla Jumalan kykyyn lohduttaa ihmistä Raamatun sanan kautta. Lutherille Jumala on reetori, jonka työväline on Raamatun pyhä sana. Puhutulla ja kirjoitetulla sanalla on Lutherin melankoliaterapiassa erityisen keskeinen merkitys. Tutkielmani osoittaa, että sekä Lutherin käyttämät retoriset keinot että hänen melankoliaterapiansa ovat suuressa määrin sopusoinnussa 1500-luvun retoriikan ja lääketieteen oppien kanssa. Luther käyttää melankoliaterapiassaan laajasti apuna erilaisia retorisia keinoja kuten toistoa, variaatiota, metaforaa ja esimerkkikertomuksia. Lutherin mainitsemat hoitokeinot kuten esimerkiksi metsästys, ratsastus, syöminen ja juominen, pelien pelaaminen, leikinlasku ja ystävien kanssa seurustelu ovat sopusoinnussa ajan hoitokäsitysten kanssa. Kirjeissä esiintyy myös lääketieteellisestä ja uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna kyseenalaisia hoitokeinoja kuten tyhjänpäiväisten juttujen kertominen ja paholaisen kiroileminen. Nämä neuvot ylittävät ajan melankoliaterapiaan kuuluvan kohtuullisuuden säännön, ja ne on ymmärrettävä niiden teologisesta merkityksestä käsin. Lutherille kohtuullisuuden säännön rikkominen on toisinaan sallittua, kun on kysymys vaikeasta paholaisen aiheuttamasta melankoliasta. Kristillinen usko näyttää Lutherille tarjoavan vapauden käyttää tiettyjä hoitokeinoja, joita vielä keskiajalla ei olisi hyväksytty. Toisinaan Luther näkee kirjeen vastaanottajaa kohdanneen vaikeuden Jumalan eikä paholaisen aikaansaannoksena. Tällaisissa tapauksissa melankolia nähdään Jumalan työnä ihmisessä, joka mahdollistaa hengellisen kääntymisen Jumalan, kaiken lohdutuksen Isän puoleen.
  • Aarnio, Sirkka (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli vertailla eri aikakausien suomalaisissa saksan kielen oppikirjoissa esiintyviä tehtävätyyppejä. Vanhin oppikirja oli vuodelta 1949 ja uusin 2010-luvulta. Koin tärkeänä kirjoittaa tutkimukseni aiheesta, joka käsittelee saksan kielen asemaa Suomessa, sillä se on heikentynyt. Koin myös oppikirjojen tutkimisen hyödylliseksi, jotta saksan kielen opetusta kouluissa voitaisiin kehittää. Tehtävätyyppien lisäksi tutkielman oli tarkoituksena myös kuvata ja analysoida (oppikoulun ja peruskoulun) opetussuunnitelmien kehitystä sekä oppikirjojen tehtävätyyppien yhteyttä niihin. Tutkin myös oppikirjojen jakautumista kielen eri osataitojen välillä. Analysoin oppikirjojen tehtävätyyppejä kontrastiivisesti. Tehtävätyyppien jaottelussa käytin apunani Häussermannin ja Piephon käsikirjaa. Jaoin kirjojen tehtävät myös kielen osataitojen perusteella. Laskin sekä tehtävätyypeistä että kielen osataidoista prosentuaaliset osuudet. Tutkimukseni on siis laadullinen, mutta hyödynsin siinä määrällistä menetelmää. Tulosten perusteella oppikirjojen tehtävätyypeissä on suuria eroja, joihin ovat vaikuttaneet sekä opetussuunnitelmat että kulloinkin vallinneet opetusmenetelmät. Myös kielen osataitojen painotusalueet ovat muuttuneet vuosien myötä; kirjoittamisen merkitys on vähentynyt ja puhumisen (sekä joissakin määrin kuullunymmärtämisen) lisääntynyt. Kahdessa vanhimmassa oppikirjassa painottui kielioppi-käännös-menetelmässä suositut kielioppi- ja käännöstehtävät, joiden suosio pienentyi selvästi myöhemmissä oppikirjoissa. Ylipäänsä tehtävätyypit monipuolis- tuivat uudemmissa oppikirjoissa. Myös tehtävätyyppien sisällä tapahtui muutoksia; vanhimmissa oppikirjoissa käytettiin mm. paljon kielioppitermejä, joiden määrä vähentyi huomattavasti myöhemmissä kirjoissa. Myös kieliopin opettelu muuttui induktiiviseen suuntaan. Jotta saksan kielen asemaa saataisiin parannettua Suomessa, tulisi koulujen tarjota sitä enemmän jo mielellään alakouluissa A-kielenä. Tarvitaan myös lisää kielten opiskelua tukevia projekteja sekä taloudellista panostusta vieraiden kielten opiskeluun. On myös toivottavaa, että saksan kielen asemaan liittyviä tutkimuksia tehdään lisää. Myös oppikirjojen laatuun on panostettava.
  • Tarvainen, Liisa (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani käsittelee saksalaisen kirjailijan Günter de Bruynin omaelämäkertaa Zwischenbilanz. Eine Jugend in Berlin. Tutkielmani tavoitteena on selvittää de Bruynin omaelämäkerrassa esiintyviä piirteitä, jotka ovat tyypillisiä kehitysromaaneille, ja analysoida, kuinka ja missä määrin nämä piirteet ovat toteutuneet. Tutkimuskysymykseni käsittelevät sekä omaelämäkerrassa esiintyviä kehitysromaanille tyypillisiä piirteitä että niiden toteutumista. Yhtenä tutkimuskysymyksenä käsittelen myös kehitysromaanille tyypillisten piirteiden vaikutusta de Bruynin henkiseen kehitykseen. Kehitysromaani (saks. der Bildungsroman) on saksankieliselle kirjallisuudelle tyypillinen tyylilaji, joka kuvaa nuoren päähenkilön henkistä kehitystä ja oman identiteetin etsintää monien vaiheiden kautta. Kehitysromaanit päättyvät usein päähenkilön oman identiteetin löytymiseen ja yhteiskuntaan sopeutumiseen. Aineistona tutkimuksessani on kirjailija Günter de Bruynin omaelämäkertojen ensimmäinen osa Zwischenbilanz. Eine Jugend in Berlin, joka käsittelee kirjailijan lapsuutta ja nuoruutta Weimarin tasavallassa ja Kolmannessa valtakunnassa. Omaelämäkerta kulkee läpi toisen maailmansodan aina Saksan demokraattisen tasavallan perustamiseen saakka. Tutkimuksessani löysin monia yhtäläisyyksiä kehitysromaanien ja de Bruynin omaelämäkerran välillä. Selvimmät yhtäläisyydet käsittelivät tarinan kulkua ja päähenkilön henkistä kehitystä. Suurimmat eroavaisuudet kahden tyylilajin välillä samoin kuin omaelämäkerran rajat tulivat selville erityisesti loppua kohti, joka erosikin suuresti kehitysromaanin lopusta.
  • Laurila, Tuulikki (Helsingfors universitet, 2012)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Kalevalan saksannosten paratekstien tarkoituksia ja tehtäviä. Paratekstejä ovat kaikki ne tekstit, jotka ovat teoksessa varsinaisen kaunokirjallisen osuuden lisäksi, kuten esi- ja jälkipuheet, omistuskirjoitukset sekä erilaiset viitteet ja hakemistot samoin kuin myös mahdolliset teoksen esittelytekstit. Tutkielmassa käsitellään Kalevalan runomuotoisten saksannosten paratekstejä. Yhtä lukuun ottamatta saksannokset koskevat Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalaa kokonaisuutena. Useammassa käsiteltävässä saksannoksessa on hyödynnetty aiemman saksantajan käännöstä. Käsiteltävien teosten saksantajina tai aiempien saksannosten muokkaajina ovat toimineet Anton Schiefner (1852), Hermann Paul (1885−1886), Martin Buber (1914), Dagmar Welding (1948), Hans Fromm (1967), Wolfgang Steinitz (1968) ja Gisbert Jänicke (2004). Anton Schiefnerin saksannos julkaistiin vain kolme vuotta Lönnrotin alkuperäisteoksen jälkeen. Se oli samalla ylipäätään ensimmäinen Kalevalan käännös. Viimeisin, Gisbert Jänicken käsialaa oleva saksannos on vuodelta 2004. Kaikissa käsiteltävissä teoksissa kääntäjä itse on kirjoittanut esi- tai jälkipuheen. Paratekstin käsitettä tarkastellaan etupäässä Gérard Genetten Paratexte-teoksen teorian kautta (alkuperäisteos on ilmestynyt ranskaksi nimellä Seuils vuonna 1987). Michael Schreiber ja Harald Kittel ovat käsitelleet erityisesti käännösten paratekstejä, ja myös heidän teoreettisia näkemyksiään hyödynnetään tutkielmassa. Tutkimuksen kohteena on paratekstien tarkoitus ja tehtävät eri saksannoksissa. Tutkielmassa käsitellään, millä tavoin kääntäjä valmistelee ja ohjaa saksankielistä lukijaansa kulttuurisesti, kielellisesti ja ajallisesti vieraan teoksen vastaanottamiseen. Mitä seikkoja paratekstin laatija pitää keskiössä, kun hänellä on mahdollisuus esitellä ja suositella teosta lukijalle? Onko paratekstillä muitakin tarkoitusperiä kuin vain teoksen esitteleminen? Mitä paratekstit kertovat laatijastaan ja teoksen kohdeyleisöstä? Mihin kontekstiin paratekstin laatija eepoksen asettaa, eli miten hän käsittelee Kalevalan kansallista ja kansainvälistä merkitystä? Entä miten kääntäjä arvioi teoksen kaunokirjallista arvoa ja Kalevalan asemaa maailmankirjallisuudessa? Tutkimuksen kohteena on myös, miten kääntäjät kommentoivat Kalevalan kieltä ja kääntämisen haasteita, sekä miten he ottavat kantaa edeltäjiinsä ja perustelevat uuden käännöksensä tarpeellisuuden. Tutkielmassa verrataan saksannosten esipuheita suomenkielisten Kalevalan laitosten esipuheisiin. Nämä esipuheet osoittautuivat hyvin erilaisiksi, mikä juontaa juurensa saksan- ja suomenkielisten lukijoiden erilaisiin lähtökohtiin. Saksannosten esipuheet ovat lukijalleen usein ensimmäinen tietolähde Kalevalaan, kun taas suomalainen lukija omaa jo koulusivistyksensä kautta tietoa kansalliseepoksesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevalan laitoksissa Lönnrotin esipuhe vuodelta 1849 on vielä 2000-luvullakin validi esipuhe, joka ei kaipaa lisäyksiä. Saksannosten esi- ja jälkipuheet kommentoivat Kalevalaa. Vaikka paratekstit ovat keskenään hyvin erilaisia, niitä yhdistää pyrkimys toimia kulttuurisina siltoina teoksen ja lukijan välillä. Saksannosten esi- ja jälkipuheet ovat hyvin tekijänsä näköisiä ja poikkeavat merkittävästi toisistaan. Kääntäjien henkilökohtaiset lähestymistavat Kalevalaan ja heille henkilökohtaisesti tärkeät painotukset tulevat parateksteissä selkeästi ilmi. Juutalaisen hasidismin ja Rudolf Steinerin ajattelun vaikutukset näkyvät eräiden saksantajien parateksteissä. Toisilla saksantajilla pääpaino on alkuperäisteoksen mahdollisimman uskollisessa ja tarkassa toisintamisessa, kun taas toisille saksantajille keskeisintä on edesauttaa saksankielisen lukijan lukukokemusta mahdollisimman paljon.
  • Bertus, Mikael (Helsingfors universitet, 2017)
    Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.
  • Kaleva, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmani käsittelee lukion uutta suullista kurssia “Puhu ja ymmärrä paremmin” saksan kielen opetuksessa. Opetushallituksen määräyksen (2009) myötä toinen vieraiden kielten A- ja B1-oppimäärien vapaaehtoisista syventävistä kursseista muutettiin vuonna 2010 suullisen kielitaidon kurssiksi, ja osana kurssia otettiin käyttöön suullisen kielitaidon koe. Opetussuunnitelman perusteissa suullisen kurssin sisältökuvaus on kuitenkin hyvin yleispiirteinen ja epämääräinen, eikä kurssia varten ole ainakaan saksan opetuksessa tarjolla oppikirjaa tai muuta valmista materiaalia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suullisen kurssin osallistujia, toimeenpanoa sekä osallistujien ja opettajien suhtautumista kurssiin kolmessa helsinkiläisessä lukiossa. Tutkimuskysymyksiä on neljä: Ensinnäkin tarkastellaan, minkälaiset oppilaat ottavat osaa suulliselle kurssille (esim. eritasoiset oppilaat vai ainoastaan sellaiset, jotka ovat jo valmiiksi hyviä saksassa). Toiseksi tutkitaan, miten kurssin sisältökuvaus on tulkittu kussakin lukiossa ja miten kurssi käytännössä toteutetaan (esim. millaisia opetus-materiaaleja ja työmuotoja kurssilla käytetään, missä suhteessa kurssilla käytetään kohde- ja äidinkieltä). Kolmanneksi selvitetään, miten suullisen kurssin osallistujat ja opettajat suhtautuvat kurssiin (esim. miten tarpeellisena he pitävät kurssia ja tulisiko sen olla yksi pakollisista kursseista). Viimeisenä tarkastellaan, saavuttavatko suullisen kurssin osallistujat kurssin päätteeksi opetus-suunnitelman perusteisiin kirjatun tavoitetason (B1.1) puhumisessa. Tämän kysymyksen käsittelyn yhteydessä annetaan myös esimerkkejä osallistujien suullisen kielitaidon tasosta. Voidakseni vastata tutkimuskysymyksiin observoin suullisen kurssin opetusta kolmessa helsinkiläisessä lukiossa, toteutin kurssin oppilaille ja opettajille kirjallisen kyselyn sekä tallensin oppilaiden suulliset loppukokeet ääni- tai videonauhalle. Tutkielman johdannon jälkeen esitetään toisessa luvussa uusinta tilastotietoa lukion kielivalinnoista ja erityisesti saksan kielen asemasta. Kolmannessa luvussa määritellään käsitettä suullinen kielitaito osana laajempaa kielitaidon käsitettä. Neljäs luku on lyhyt historiallinen katsaus suullisen kielitaidon asemasta eri opetusmetodien valtakausina, ja luvun lopussa esitellään, millaisia tavoitteita Lukion opetussuunnitelman perusteissa asetetaan suulliselle kielitaidolle. Tutkimusaineistoni koostuu oppituntiobservointien (yht. 20 x 75 min) muistiinpanoista, 16 oppilaan ja 3 opettajan kirjallisten kyselyiden vastauksista sekä suullisten kokeiden tallenteista. Tallennetuista kokeista osa valittiin ja litterointiin tarkempaa analyysia ja vertailua varten. Tutkimuksen metodit ovat näin ollen oppituntiobservointi, kyselylomaketutkimus sekä suullisten kokeiden eksemplaarinen analyysi opetussuunnitelman perusteiden kielitaidon tasojen kuvausasteikkoa hyödyntäen. Tutkittavien ryhmien pienestä koosta johtuen tutkimustulokset pätevät vain näihin ryhmiin, eikä niiden pohjalta voi esittää yleistyksiä. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikissa kolmessa koulussa suullisen kurssin tyypillinen osallistuja oli oppilas, joka hallitsee kielen jo valmiiksi hyvin ja joka on tekemisissä kielen kanssa myös vapaa-ajallaan. Kurssin osallistujien korkeasta tasosta kertovat myös suullisen loppukokeen tulokset: kaikki oppilaat saavuttivat vähintään opetussuunnitelman perusteissa asetetun tavoitetason B1.1 (arvosana 8), ja kolme neljäsosaa ylsi arvosanaan 9 tai 10. Olisi tärkeää pohtia, miten kurssia tulisi muuttaa, jotta se olisi houkuttelevampi myös heikommille oppilaille. Kaikissa kolmessa koulussa kurssi toteutettiin pääasiassa opettajan työstämän ja tuottaman materiaalin avulla. Tutkimuksen kolme kokenutta opettajaa eivät pitäneet oppikirjan ja muun valmiin materiaalin puutetta ongelmallisena, mutta tulevan opettajan näkökulmasta tilanne saattaa vaikuttaa huolestuttavalta. Kurssilla eniten käytetyt työmuodot olivat pari- ja ryhmäkeskustelut, ja yhdessäkään koulussa ei juurikaan annettu kotitehtäviä, sillä kurssin vapaaehtoisuuden vuoksi opettajat eivät halunneet enempää rasittaa jo muutenkin suuren työtaakan alla olevia abiturientteja. Tuntikeskustelujen pohjina käytettäviin vaativiin teksteihin tutustuminen jo kotona saattaisi kuitenkin tehdä keskusteluista syvällisempiä ja kielellisesti haastavampia, eikä tekstien kääntäminen veisi aikaa itse puhumiselta. Kurssin opettajat käyttivät tunneilla lähes koko ajan saksaa, kun taas oppilaat turvautuivat suomeen mm. kysyessään neuvoa opettajalta tai toisiltaan. Koska koulun jälkeisessä elämässä tarvitaan enemmän suullista kuin kirjallista kielitaitoa, oppilaat pitivät erillistä suullisen kielitaidon kurssia ”hyödyllisenä” ja opettajat ”erittäin hyödyllisenä”. Myös kurssin ajoitusta pidettiin onnistuneena, sillä vasta tällä tasolla kielen hallinta on tarpeeksi hyvää, jotta sen avulla pystyy keskustelemaan. Sekä oppilaiden että opettajien mielestä kurssin tulisi kuitenkin säilyä vapaaehtoisena, sillä pakollisia kursseja on jo muutenkin tarpeeksi eikä heidän mielestään ketään voi pakottaa puhumaan. Kurssin pakollisuutta voisi kuitenkin perustella sillä, että niin kauan kuin suullista kielitaitoa ei mitata ylioppilas-kirjoituksissa, kielen muiden osa-alueiden harjoittelu menee aina suullisen harjoittelun edelle.
  • Talasmo, Jenni (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma tarkastelee saksan kielen pertinenssidatiivia erottamattoman omistuksen ilmaisukeinona. Yhtenä tyypillisimmistä erottamattoman omistuksen suhteista pidetään osa-kokonaisuussuhdetta ruumiinosan ja sen omistajan välillä, minkä vuoksi tutkielmassa keskitytään pertinenssidatiivin käyttöön ruumiinosaa kuvaavien sanojen yhteydessä. Koska tälle saksan omistajaa merkitsevälle datiiville ei suomen kielessä ole suoraa vastinetta, on tutkielman tarkoituksena kartoittaa saksan pertinenssidatiivin suomenkieliset vastineet ja tuoda näin esiin mahdolliset kielten väliset erot ja yhtäläisyydet. Kyseessä on siis kontrastiivinen tutkimus. Apuna suomenkielisten vastineiden kartoituksessa on pääosin kaunokirjallisista teoksista koottu korpus, joka sisältää yhteensä 570 saksankielistä esimerkkiä ja 845 suomenkielistä vastineetta. Tutkimustuloksista käy ilmi, että saksan pertinenssidatiivilla on suomen kielessä yhteensä kymmenen mahdollista vastinetta. Selvästi yleisin vastine on genetiiviattribuutti ja/tai possessiivisuffiksi. Genetiiviattribuutilla ja possessiivisuffiksilla pystytään ilmaisemaan omistussuhde ruumiinosan ja omistajan välillä, mutta ei erottamattomaan omistukseen liitettyä omistajan elollisuutta ja osallisuutta tapahtumaan. Korpuksessa esiintyy kuitenkin myös viisi vastinetyyppiä, joiden avulla suomen kielessä voidaan tuoda esiin pertinenssidatiivin ilmaisema ruumiinosan ja omistajan välinen erottamaton omistussuhde.
  • Kytöhonka, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän Pro-Gradun tarkoituksena oli tutkia Saksan lukiotason historian oppikirjoja ja sitä, miten niissä on esitetty ajanjakso Saksan demokraattisen tasavallan päättymisestä Saksojen jälleenyhdistymiseen (”die Wende”, 1989-1990). Tutkimuksessa käytetyt neljä historian oppikirjaa valittiin niin, että kaksi niistä on ilmestynyt 1990-luvulla ja kaksi 2000-luvulla. Oppikirjojen Wende-ajanjaksoa käsitteleviä kappaleita tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta: a) Kappaleiden ulkoasu: tekstin muotoilu ja asettelu, visuaaliset elementit suhteessa tekstiin b) Kappaleiden kielelliset valinnat: millaisia ilmauksia käytetään ja miten niiden käyttö vaikuttaa tekstin sävyyn c) Mitä Wende-ajanjakson tapahtumia kirjojen kappaleissa painotetaan Teoriaosuudessa on tarkasteltu oppikirjan yleisiä ominaisuuksia, oppimateriaalitutkimusta, kielen ja kuvien merkitystä oppimateriaaleissa sekä historiaa oppiaineena. Tutkimus toteutettiin käyttäen kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Oppikirjoja tarkasteltiin ensin yksittäin induktiivisen lähestymistavan avulla ja lopuksi kirjoja vertailtiin keskenään ja suhteessa teoriaan. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikkien oppikirjojen sisältö on hyvin yhtenäinen ja niiden eroavaisuudet ovat pieniä. Kappaleiden kielellisten valintojen analyysissä huomattiin sävyeroja ja tapahtumien kulun painotuksissa kirjat erosivat toisistaan jossain määrin. Lopuksi todetaan, että kyseessä on kuitenkin neljä erilaista Wende-ajanjakson kuvausta.
  • Mäkinen, Emilia (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee saksanopettajien asenteita ja reaktioita sähköistyvää ylioppilastutkintoa kohtaan. Pienen kirjoittajamäärän vuoksi saksa oli maantiedon ja filosofian kanssa ensimmäinen sähköisesti kirjoitettava aine ylioppilaskirjoituksissa syksyllä 2016. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia ajatuksia ylioppilastutkinnon sähköistyminen saksan opettajissa aiheuttaa ja miten he valmistautuvat muutokseen. Tutkielmassa kartoitetaan myös sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten vaikutuksia käytännön saksan kielen opetukseen opettajien näkökulmasta. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen muun muassa ylioppilaskirjoitusten historiaa, koulumaailman digitalisoitumista sekä opettajien suhtautumista koulutusuudistuksiin. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää saksanopettajaa ennen sähköisten ylioppilaskirjoitusten voimaan tuloa alkuvuodesta 2016. Heidän haastattelunsa nauhoitettiin ja nauhoitteista tehtyjen litterointien perusteella haastattelut analysoidaan tutkielmassa teemoittain. Haastatteluissa käsitellään opettajien rektioita ja asenteita uudistusta kohtaan, heidän keinojaan valmistautua muutokseen ja kartoitetaan heidän saamaansa tukea ja koulutusta reformiin liittyen. Analyysin pohjalta selviää, että saksanopettajat suhtautuvat pääosin positiivisesti edessä olevaan uudistukseen. Huolenaiheita ovat esimerkiksi lisääntyvät työmäärä, uudistuksen tekninen toteutus sekä oma tekninen osaaminen. Haastatteluista tulee ilmi, että osa opettajista on havainnut tai kokenut muutosvastarintaa mutta se liitetään usein uudistuksen alkuvaiheeseen. Opettajayhteisön ja oman koulun tuki nousee haastatteluissa esille korvaamattoman tärkeänä. Saksan opetuksen sisältöihin saksanopettajat uskovat sähköisen ylioppilaskokeen tuovan enemmän digitaalista materiaalia.
  • Turpeinen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma edustaa nimistöntutkimusta ja sen aiheena ovat lehmien erisnimet Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessa selviää, millaisia nimiä lehmille annetaan sekä mitkä ovat tärkeimmät nimenantoperiaatteet. Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Teoriaosassa esitellään nimistöntutkimusta. Lisäksi perehdytään nimikategorioihin ja tutkimusalan tärkeimpiin käsitteisiin. Tutkimuksen varsinaista aihetta eli eläinten nimiä tarkastellaan hieman laajemmin ja esitellään lisäksi nautojen nimenannon historiallista kehitystä sekä nautojen lukumäärää Suomessa ja Saksassa. Lisäksi teoriaosassa esitellään Johann Kirchingerin tutkimus liittyen lehmännimiin Saksan Baijerissa. Tutkimusaineiston ensimmäinen osa koostuu 600 suomalaisesta ja 600 saksalaisesta lehmännimestä. Suomalaiset nimet ovat peräisin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen tilastosta. Saksalaiset nimet puolestaan ovat peräisin saksalaisesta maataloustietokannasta. Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu toisena osana kolmen suomalaisen ja yhden saksalaisen maatilan lehmien nimet. Tutkimuksessa lehmien nimet luokitellaan ensin neljään nimikategoriaan sen perusteella, muodostuuko nimi etunimestä, yleisnimestä, jostain muusta merkityksen omaavasta, kuten adjektiivista tai syntagmasta vai onko nimi täysin keksitty eli sellainen, joka ei selkeästi tarkoita mitään. Sen jälkeen tarkastellaan sitä, millainen osuus kullakin nimiryhmällä on tutkimusaineistossa. Lisäksi tutkimuksen analyysiosioon kuuluu tilan pitäjien haastattelut, jotka on suoritettu puhelimen välityksellä. Haastatteluissa on kysytty muun muassa millaisia nimenantoperiaatteita tiloilla on käytössä ja kuka osallistuu nimenantoon. Suomalaisessa 600 nimen aineistossa suurimman nimikategorian muodostaa erisnimet (48,5 prosenttia). Toiseksi suurin ryhmä, yleisnimiin pohjautuvat nimet, ei jää kuitenkaan paljon pienemmäksi (41,5 prosenttia). Pienimmän ryhmän puolestaan muodostaa vailla merkitystä olevat nimet (1,8 prosenttia). Saksalaisessa aineistossa puolestaan erisnimiin pohjautuvilla nimillä on huomattavan suuri osuus (83,5 prosenttia) koko aineistosta. Pienimmän osuuden muodostaa vailla merkitystä olevat nimet (0,7 prosenttia). Suomalaisilla maatiloilla lehmien nimet jakatuvat samantapaisesti. Kaikilla tiloilla suurimman ryhmän muodostaa yleisnimet ja toiseksi suurimman ryhmän taas erisnimet. Lisäksi tiloilla noudatetaan lehmien nimenannossa Suomessa yleisesti käytössä olevaa tapaa, jolloin vasikoille annettavat nimet alkavat tietyllä kirjaimella ja kirjaimet kiertävät käytössä vuosittain aakkosjärjestyksessä. Kaikilla tiloilla nimenantoon osallistuu tilanomistajapariskunta ja useissa tapauksissa myös muut perheenjäsenet, kuten lapset. Saksalaisella tilalla puolestaan kaikki lehmien nimet ovat yhtä lukuunottamatta naisten etunimiä. Tila ei ole maitotila, vaan lehmien vanhainkoti, jonne tulevilla lehmillä on useimmiten jo nimi annettuna ja sitä ei muuteta. Jollei näin ole, lehmälle mietitään jokin sopiva nimi yhdessä henkilökunnan kesken. Haastatteluista käy ilmi, että nimenantoa pidetään maatiloilla tärkeänä ja nimenantoon halutaan paneutua kunnolla. Kovin suuria yleistyksiä nimenannosta ei voi kuitenkaan aineiston pienuuden vuoksi tehdä. Myöskään suurta vertailua saksalaisten ja suomalaisten nimenantoperiaatteiden välillä ei voi tehdä, koska saksalaisia tiloja on tutkimuksessa vain yksi.
  • Aho, Laura (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten saksanopettajien käsityksiä monikielisyydestä ja monikielisyysdidaktiikasta saksan kielen opetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millainen kielellinen tausta saksanopettajilla on. Monikielisyys on ajankohtainen teema vieraan kielen tutkimuksessa ja Euroopan koulutuspolitiikassa. Monikielisyys korostuu myös uudistetuissa peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmissa, joissa painotetaan, että jokainen kouluyhteisön on monikielinen. Vieraan kielen opetuksen tulee mm. tukea yksilöllistä kaksi- ja monikielisyyttä ja parantaa oppilaiden kielitietoisuutta. Tutkimus pohjautuu ajankohtaiseen monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen, jotka puoltavat tutkimuksen aiheellisuutta saksan kielen aseman huomioon ottaen. Saksaa opiskellaan usein vasta toisena vieraana kielenä eli tertiäärikielenä englannin jälkeen, jolloin saksan kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon, kielten vertailun ja kieltenoppimisstrategioiden avulla. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan identiteetti- ja asennetutkimuksen tärkeimpiä käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimuksen kannalta. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla. Kyselylomake on puolistrukturoitu ja sisältää kielibiografisen osuuden, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kolmekymmentäyksi saksanopettajaa. Tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopettajat ovat taustaltaan monikielisiä. Kaikki saksanopettajat käyttävät säännöllisesti vähintään kahta oppimaansa vierasta kieltä äidinkielen ohella. Aktiivisesti käytetyt kielet, erityisesti opetuskielet, ovat osa saksanopettajien ammatillista, henkilökohtaista ja monikielistä identiteettiä. Saksanopettajat suhtautuvat positiivisesti sekä monikielisyyteen että monikielisyysdidaktiikkaan. He kokevat, että monikielisyys helpottaa uuden kielen oppimista, mutta myös lisää avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. He kannustavat oppilaitaan opiskelemaan useita kieliä ja pitävät tärkeänä, että oppilaan kielellinen tausta huomioidaan opetuksessa. Saksanopettajat kokevat, että kaikenlainen kielten vertailu tehostaa oppimista. Myös kielten välinen interaktio koetaan enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Monikielinen kompetenssi nähdään hyödyllisenä kaikilla elämän osa-alueilla sekä yhtenä vieraan kielen opetuksen tärkeimmistä tavoitteista. Toisaalta osa saksanopettajien asenteista on ristiriidassa keskenään, esimerkiksi kohdekieli on edelleen tärkeintä saksan opetuksessa. Saksanopettajat käyttävät opetuksessaan mieluiten vain niitä kieliä, joita osaavat. Koska monikielisyys on vielä uusi teema opetussuunnitelmissa, saksanopettajat toivoivat erityisesti jatkokoulutusta, uusia materiaaleja sekä yhteistyötä eri opettajien kanssa monikielisen opetuksen tueksi.
  • Anttonen, Miia Susanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli selvittää ja tutkia kahden teoksen samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Leyla- romaanin ilmestyminen aiheutti kuohuntaa kirjallisissa piireissä, ja kirjailijaa syytettiin plagioinnista. Tavoitteenani oli selvittää plagiointiväitteiden todenperäisyyttä. Tutkin ja vertailin myös teosten yhteiskunnallista ja historiallista kuvaa. Tavoitteenani oli tutkia teosten erilaisia ulottuvuuksia. Vertailin tutkimuksessani myös teosten tyylilajeja. Pääasiallisena tutkimusmateriaalinani käytin Emine Sevgi Özdamarin Das Leben ist eine Karawanserei hat zwei Türen aus einer kam ich rein aus der anderen ging ich raus ja Feridun Zaimoglun Leyla romaaneja. Tutkimuksessa vertailin edellä mainittuja teoksia. Itse teosten lisäksi käytin tutkimusmateriaalina kirjallisuuskriitikkojen julkaisuja aiheesta, sekä Tom Cheesmanin ja Karin Emine Yeşiladan vuonna 2012 ilmestynyttä kirjaa Feridun Zaimoglu. Vertailin ja analysoin kirjallisuuskriitikkojen kritiikkejä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että osa kirjallisuuskritiikeistä oli asiattomalla pohjalla. Vanhoja orientaaliseen perinteeseen ja uskontoon liittyviä asioita oli tulkittu plagioinniksi. Kun kyseessä on kaksi samankaltaisesta yhteiskunnasta kertovaa teosta on selvää, että paralleelisuuksia syntyy helposti. Ei kuitenkaan voida tietää, että onko Zaimoglu plagioinut osia Özdamarin teoksesta. Analyysini mukaan teokset ovat kirjoitettu täysin erilaisilla tyyleillä. Teokset eroavat toisistaan myös rakenteellisesti.
  • Jääskeläinen, Annamari (Helsingfors universitet, 2016)
    Kirjallisuusfilmatisoinnit ovat suhteellisen uusi tutkimusalue. Alalla tehty vähäinen tutkimus on osoittanut, että kirjallisuusfilmatisointeja ei ole tähän asti pidetty itsenäisinä teoksina, vaan pikemminkin hieman väheksyttyinä yritelminä toistaa kirjallisia alkuteoksiaan. Suuri osa nykyfilmeistä kuitenkin perustuu kirjalliseen alkuteokseen, ja siksi aihe kaipaa lisätutkimusta. Tässä tutkielmassa paneudutaan saksankielisen kirjallisuusfilmatisoinnin tutkimukseen. Tutkielmassa pyritään analysoimaan, miten tutkimusmateriaalina olleen kirjallisen alkuteoksen kerrontatekniikat on siirretty elokuvakerronnan muotoon, miten tämä on onnistunut sekä miten teokset mahdollisesti eroavat toisistaan ja miksi. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, voisiko kirjallisuusfilmatisointi vihdoin saada tunnustusta itsenäisenä teoksena. Tutkimusmateriaalina käytettiin Claudia Schreiberin saksankielistä romaania Emmas Glück (2003) sekä samannimistä Sven Taddickenin ohjaamaa elokuvaa vuodelta 2006. Tutkimuksessa käytettiin hermeneuttista aineistontulkintamenetelmää, sisällönanalyysiä sekä joiltakin osin vertailua. Materiaalista valittiin tutkittava aines ja työstettiin edellisten tulkintojen perusteella aina uusia tulkintoja. Kumpikin teos käytiin läpi lukuisia kertoja. Kirjallisen alkuteoksen tutkittaville parametreille pyrittiin löytämään vastaavuuksia elokuvassa. Elokuvan ohjaaja oli luonut teoksestaan alkuperäisteokselle suhteellisen uskollisen elo-kuvasovituksen. Elokuva kuitenkin eroaa tietyiltä osin alkuperäisteoksestaan (esim. elo-kuvan loppu), mikä muuttaa oleellisesti tarinan tunnelmaa ja tekee elokuvasta harmonisemman kokonaisuuden kuin alkuperäisteoksensa, jonka tyyli poikkeaa lopussa liikaa alkuperäisideasta. Kun elokuvan genre pysyy loppuun asti draamana, voi kirjallisen alku-teoksen loppuosaa kutsua pikemminkin viihteeksi. Tässä tutkimuksessa analysoidun kirjallisuusfilmatisoinnin perusteella on aiheellista todeta, että kirjallisuusfilmatisointi voi myös olla itsenäinen ja toimiva kokonaisuus sekä myös sellaisena tunnustettu teoksensa.
  • Nurmi, Juho (Helsingfors universitet, 2017)
    Tavoitteet. Tämän kirjallisuustieteellisen tutkielman tavoitteena oli tarkastella saksalaisen Bernhard Schlinkin romaanin Lukija vastaanottoa Suomessa. Teos käsittelee Saksan sodanjälkeisen sukupolven suhdetta vanhempiinsa ja holokaustia, ja se luetaan aikamme merkittävimpiin saksalaisromaaneihin. Kansainvälinen vastaanotto on ollut ristiriitainen: yhtäältä romaania ylistetään, toisaalta parjataan. Katharina Hall on jakanut Lukijan kansainvälisen vastaanoton niin kutsuttuihin aaltoihin, mutta Suomea ei ollut aiemmin tutkittu kattavasti. Pietrzycka-Isid sivuaa aihetta vuoden 2006 artikkelissaan, mutta hän tarkastelee vain yhtä suomalaista arvostelua. Romaani on saanut Suomessa paljon huomiota ja voittanut Eeva Joenpelto -kirjallisuuspalkinnon. Suomen osalta vastaanotosta teki erityisen Saksan ja Suomen välinen suhde toisessa maailmansodassa. Schlinkin käsittelemät kysymykset syyllisyydestä sotarikoksiin eivät sodanaikaisen liittolaisuuden takia ole merkityksettömiä Suomelle. Tutkimuksessa kysytään, mihin Stefan Neuhausin määrittämiin arvostelutyyppeihin suomalaiset tekstit kuuluvat, millaisia ne ovat sisällöltään ja miten ja miksi sisällöt eroavat Lukijan saksan- ja englanninkielisestä vastaanotosta. Lisäksi tarkastellaan, viitataanko arvosteluissa Suomen ja Saksan yhteiseen historiaan. Menetelmät. Tutkimusaineisto rajoitettiin Lukijan suomalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiarvosteluihin, koska niitä pidettiin merkittävimpinä mielipiteenmuodostuksessa. Rajaukseen vaikuttivat myös tilasyyt. Arvosteluita etsittiin ARTO-tietokannasta, sanomalehtien arkistoista ja Google-hauilla. Suomenruotsalaiset arvostelut haettiin Brages Pressarkivista. Hakumenetelmillä löydettiin 13 Lukijaa ja Schlinkiä käsittelevää artikkelia. Aineistolle tehtiin aluksi karkea tekstilingvistinen, muodollinen analyysi, jonka perusteella artikkelit jaettiin Stefan Neuhausin määrittämiin arvostelutyyppeihin. Sisällöllinen analyysi tehtiin soveltamalla aineistoon kunkin arvostelutyypin ominaisuuksista johdettuja kysymyksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tekstilingvistisessä jaottelussa todettiin, ettei yksi artikkeli täyttänyt kirjallisuuskritiikin edellytyksiä, joten sisällölliseen analyysiin päätyi 12 artikkelia. Analyysi osoitti, että Lukijan vastaanotto Suomessa on pääosin hillityn positiivinen ja että suomalaiset tulkitsevat teoksen aiheita kansainväliseen tapaan. Sekä romaanin kirjallista laatua, teemoja että teemojen käsittelyä arvostetaan. Vain yksi suomalaisartikkeli moittii teemojen käsittelyä, vaikka kansainvälinen kritiikki kohdistuu juuri siihen. Suomen ja Saksan yhteiseen historiaan ei viitata. Tästä pääteltiin, että suomalaiset arvostelijat ovat liian etäällä kritisoidakseen Schlinkin teemoja: kirja on suunnattu saksalaisyleisölle. Hallin havaitsemia vastaanottoaaltoja on Suomessa vain yksi, positiivinen, mutta ainoa Lukijaa moittiva arvostelu sopisi niin ajallisesti kuin sisällöllisesti toiseen, kriittisempään aaltoon. Jatkotutkimusta varten tarvittaisiin lisää arvosteluja. Niitä voisi löytyä ennen muuta internetistä, ja romaanin vastaanottoa voisi myös verrata romaanin filmatisoinnin vastaanottoon.
  • Tikkanen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimus käsittelee kulttuurienvälistä kompetenssia ja sen merkitystä lukion saksan kielen opetuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan kulttuurienvälisen kompetenssin toteutumista saksan uusissa oppikirjoissa sekä lukion oppitunnilla saksanopettajien näkökulmasta. Työn teoriaosuudessa avataan ensin kulttuurin ja kulttuurienvälisen kompetenssin käsitteitä. Kulttuurienvälisen kompetenssin osa-alueet kulttuuritietous, asenteet, taito tulkita kulttuureja ja suhteuttaa niitä toisiinsa, taito hankkia uutta tietoa kulttuureista ja toimia vuorovaikutuksessa sekä kriittinen kulttuuritietoisuus esitellään Michael Byramin mallista käsin. Kulttuurienvälistä kompetenssia tarkastellaan myös Eurooppalaisessa viitekehyksessä sekä lukion vuosien 2003 ja 2015 opetussuunnitelmien perusteissa, joiden vertailu osoittaa kulttuurin merkityksen olevan uusissa opetussuunnitelman perusteissa yhä näkyvämpi. Lisäksi tutustutaan kulttuurienvälisen kompetenssin opetusmetodeihin sekä sen välittämiseen oppikirjojen ja kieltenopettajien näkökulmasta. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, joka jakautuu kahteen osaan. Tutkimusaineiston ensimmäinen osa koostuu kahdesta saksan oppikirjasta Magazin.de 1 ja Plan D 1, jotka perustuvat uuden opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimuksen toinen osa puolestaan käsittää neljä lukion saksan opettajan haastattelua. jotka on suoritettu keväällä 2017. Sekä oppikirjojen että haastattelujen analyysi suoritetaan ennen kaikkea Byramin mallin osa-alueiden pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kulttuurilla on tutkituissa oppikirjoissa näkyvä rooli. Ne välittävät ennen kaikkea kulttuuritietoutta, mutta tarjoavat oppilaille mahdollisuuden myös kulttuurienvälisten asenteiden ja joissain määrin myös taitojen kehittämiseen. Myös haastateltujen opettajien mukaan kulttuurienvälinen kompetenssi on tärkeä tavoite saksan kielen opetuksessa ja suurin osa heistä pyrkii myös tietoisesti ja monipuolisesti huomioimaan tätä tavoitetta opetuksessaan. Myös he keskittyvät enimmäkseen kulttuuritietouden välittämiseen. Videot ja muut mediat sekä opettajien jakamat kokemukset kohdekulttuurissa ovat käytetyimpiä tapoja välittää kulttuurienvälistä kompetenssia oppitunnilla. Kulttuurienväliset kontaktit sekä vaihto kohdemaassa koetaan erityisen tehokkaina kulttuurienvälisen oppimisen kannalta. Tutkimustulokset havainnollistavat, millä keinoin kulttuurienvälisen kompetenssin eri osa-alueita voidaan toteuttaa lukion saksan kielen opetuksessa.
  • Heino, Laura (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee saksankielistä muotialan nettimainontaa niin rakenteellisesti kuin kielellisesti ja pohtii sen mahdollisia kehityssuuntia. Tavoitteena on tarkastella, millaisista elementeistä muotialan nettimainokset rakentuvat, mikä on niissä esiintyvien neologismien merkitys sekä mitä kehittymismahdollisuuksia nettimainonnalla on tulevaisuudessa, etenkin sosiaalisessa mediassa ja mobiilikanavissa. Tutkimuksen taustalla tarkastellaan tieteellisinä lähestymistapoina medialingvistiikkaa ja viestintätiedettä sekä luodaan kirjallisuuspohjainen katsaus nettimainonnan menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuden näkymiin. Tutkielma-aineisto koostuu 21 mainoksesta ja yhdestä mainosvideosta kuuden saksalaisen ja itävaltaisen muotitavaratalon ja/tai nettikaupan internetsivuilla. Aineisto kerättiin syyskuun loppupuolella vuonna 2015. Aineistosta tarkasteltiin nettimainosten rakennetta ja mainoksista löytyviä neologismeja. Mainokset valittiin pääosin tavaratalojen ja/tai nettikauppojen etusivulta. Aineistossa jokainen sana, joka ensi silmäyksellä vaikutti neologismilta, varmistettiin eri lähteistä ja analysoitiin niiden pohjalta. Lähteisiin lukeutuu sekä tavallisia että digitaalisia sanakirjoja ja ajankohtaista listaa neologismeista päivittävä internet-sivusto. Tutkimus osoittaa, että ainestoon valikoituneet mainokset noudattavat lähes poikkeuksetta samaa rakennetta, ja että mainokset ovat suotuisia konteksteja neologismeille. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että mainonta, myös internetmainonta, on osa toimivaa kokonaismarkkinointia. Tutkimusaineisto kattaa vain osan saksalaisista ja itävaltalaisista muotitavarataloista ja -nettikaupoista, joten mielekkäitä yleistyksiä aineiston mainosten pohjalta ei voida tehdä. Huomattavaa on yritysten mahdollisuus kohdentaa mainontaansa sellaisille internetsivustoille, joista heidän potentiaalisia asiakkaitaan on helppo houkutella yrityksen omille sivuille. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että sosiaalisen median ja mobiilikanavien sekä internetin tarjoamien mahdollisuuksien, esimerkiksi blogien ja hakukonenäkyvyyden huomioiminen ja ymmärtäminen markkinoinnissa on tärkeää.
  • Aalto-Setälä, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tarkastelen tutkielmassani äidinkielen ja aikaisemmin opittujen vieraiden kielten hyödyntämistä saksan kielen suomalaisissa ja ruotsalaisissa oppikirjoissa. Monikielisyyden merkitys korostuu nykypäivän kieltenopetuksessa ja pyrkimyksenä on monipuolisesti hyödyntää oppilaiden aikaisempaa kielitaitoa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten tällä hetkellä käytössä olevat saksan kielen oppikirjat ottavat huomioon tämän näkökulman. Lisäksi tutkin suomalaisten ja ruotsalaisten oppikirjojen eroja tässä suhteessa. Tutkimuksessa käytetty metodi on oppikirja-analyysi, joka sisältää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia osia. Aineisto koostuu kahden suomalaisen ja kahden ruotsalaisen lukion saksankielen oppikirjasarjan ensimmäisistä osista. Analysoitava materiaali on jokaisen kirjasarjan osalta laajuudeltaan vertailukelpoinen. Analyysin aluksi keräsin materiaalista kohdat, joissa a) kieliä verrataan keskenään, b) hyödynnetään äidinkieltä tai muita vieraita kieliä tai c) esitellään lainasanoja, internationalismeja tai muita kielellisiä vastaavuuksia. Jaottelin materiaalin sen perusteella hyödynnetäänkö siinä äidinkieltä vai aiemmin opittua vierasta kieltä. Jaottelun jälkeen tarkastelin materiaalia sen perusteella, millä kielenoppimisen osa-alueella (sanasto, kielioppi, ääntäminen) monikielisyyttä oppikirjoissa hyödynnetään ja millä tavoin. Suomalaisissa oppikirjoissa äidinkieltä hyödynnettiin 59 %:ssa tapauksista. Näistä merkittävin osa liittyi ääntämisen opetukseen. Aiemmin opittuihin kieliin (englanti ja ruotsi) viitattiin 41 %:ssa tapauksista. Nämä käsittelivät sanaston ja kieliopin opetusta, joissa hyödynnettiin muita jo opittuja germaanisia kieliä. Ruotsalaisissa oppikirjoissa viittauksia äidinkieleen oli kaikista analysoimistani tapauksista 86 %. Kieliopin opetuksessa äidinkieltä hyödynnettiin korostamalla ruotsin ja saksan kielten välisiä eroja. Ääntämisen opetuksessa ruotsin kieltä käytettiin apuna saksan kielen äänteiden opettamisessa. Ruotsalaisissa oppikirjoissa aiemmin opittua vierasta kieltä eli englantia hyödynnettiin 14 %:ssa tapauksista, pääsääntöisesti sanaston opetuksessa. Näissä tapauksissa korostettiin kielten samankaltaisuutta. Tutkielmani osoittaa, että äidinkieltä tai aikaisemmin opittuja vieraita kieliä käytetään vielä toistaiseksi suhteellisen vähän apuna saksan kielen oppikirjoissa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Materiaalin perusteella voi kuitenkin todeta, että monikielisyyden laajempi hyödyntäminen oppikirjoissa olisi melko yksinkertaista, jos siihen tietoisesti kiinnitettäisiin huomiota.
  • Hyvärinen, Valtteri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan saksalaisen heavy metal -yhtye Rammsteinin kappaleiden sanoituksista löytyviä intertekstuaalisia viittauksia sekä muiden kirjailijoiden teksteihin, että yhtyeen omiinsa teksteihin, näiden viittausten lähteitä, intertekstuaalisten viittausten kehittymistä yhtyeen uran varrella sekä niiden funktioita ja merkityksiä yhtyeen teoksissa. Tutkielman ensimmäisessä osassa esitellään aihe, toisessa taas Rammsteinin historia ja sen kappaleissaan yleiseti käsittelemät teemat. Kolmanneessa osassa määritellään tutkimuskirjallisuuden avulla intertekstuaalisuuden käsite Pfisterin ja Ulrich Broichin intertekstuaalisuusteorian mukaisesti sekä se, kuinka intertekstuaaliset viittaukset voivat esiintyä teksteissä. Intertekstuaalisuudella tarkoitetaan tässä sitä, kuinka kaikki tekstit perustuvat aikaisempiin teksteihin tavalla tai toisella ja saattavat muuttaa, integroida tai kommentoida niitä. Siinä missä laajemmat intertekstuaalisuusteoriat esittävät intertekstuaalisuuden abstraktina, kaikkien tekstien universaalina ominaisuutena, Pfisterin ja Broichin suppea intertekstuaalisuusteoria keskittyy käytännön teksteistä löytyviin konkreettisiin viittauksiin muihin teoksiin ja tarjoaa välineitä niiden analysoimiseen käytännössä. Neljännessä osassa esitellään analyysin kohteena oleva korpus ja Pfisterin ja Broichin intertekstuaalisuusteorian perusteella kehitetty analyysimetodi ja tutkitaan kappaleista löytyviä intertekstuaalisia viittauksia. Työn aineistona toimivat Rammsteinin saksankieliset sanoitukset, joista on valittu 17. Analyyseissä etsitään ensin intertekstuaaliset viittaukset ja se, mihin teksteihin niissä viitataan, minkä jälkeen niitä verrataan alkuperäisiin teksteihin. Lopuksi pohdiskellaan, mikä intertekstuaalisten viittausten funktio sanoituksessa on. Viidennessä osassa kootaan analyysin tulokset ja pohditaan niiden merkityksiä. Analyysin perusteella Rammsteinin sanoituksissa esiintyy viittauksia raamatusta ja kristillisestä liturgiasta aina satuihin ja saksalaisen kirjallisuuden klassikoihin ja nettikirjoituksista yhtyeen omiin sanoituksiin. Tekstit, joihin sanoituksissa viitataan on integroitu Rammsteinin teksteihin monenlaisilla tavoilla tekstuaalisella ja rakenteellisella tasolla. Viittauksilla on monenlaisia funktioita: Usein ne tarjoavat viittauksen kohteena oleville teksteille vaihtoehtoisia merkityksiä ja tulkintoja, toisinaan ne kommentoivat niitä suoraan, ja toisinaan ne kommentoivat Rammsteinin asemaa saksalaisena kulttuurientiteettinä ja yhtyeen musiikkia saksalaisina kulttuurituotteina. Koska yhtye on kansainvälisesti merkittävimpiä saksalaisen kielialueen kulttuuria ja kieltä levittäviä tahoja, mm. opetus- ja kulttuurityössä on tärkeää tiedostaa, millaisia tekstejä Rammstein käyttää inspiraationaan ja kuinka niitä voi hyödyntää.