Browsing by Subject "German Language and Culture of the German Speaking Countries"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Koiranen, Marika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin ääntämisen opettamista kahdessa uudessa suomalaisessa saksan kielen oppimateriaalissa 1. ja 2. luokille sekä sitä, miten nämä kaksi oppimateriaalia eroavat toisistaan ääntämisen opettamisessa. Tutkimusaineistona toimi Sanoma Pron varhennetun saksan oppimateriaali Los! sekä Otavan Hallo, Berni! vuodelta 2018. Los! -materiaalista tutkittiin oppikirja, opettajan digiopetusaineisto sekä opettajan opas. Hallo, Berni! -materiaalista tutkittiin opettajan digiopetusaineisto sekä sen sisältämä opettajan opas. Kumpikin oppimateriaaleista on tarkoitettu 1. ja 2. luokan saksan kielen opetukseen. Metodina tutkimuksessa käytettiin oppimateriaalianalyysia. Kuuden tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, kuinka usein oppimateriaaleissa opetetaan ääntämistä, mitä foneettisia sisältöjä käsitellään, missä määrin puhutun ja kirjoitetun kielen suhdetta esitetään ja käytetäänkö materiaaleissa IPA:n kansainvälistä foneettista aakkostoa, millaisia ääntämistehtävät ovat sekä millä tavoin oppimateriaalit eroavat toisistaan ääntämisopetuksessa. Ääntämistehtäviksi laskettiin kuuntelutehtävät, joissa pääpaino ei ole kuullun ymmärtämisessä sekä kaikki suulliset tehtävät, joissa puhutaan saksaa. Tutkimuksessa selvisi sekä eroja että yhtäläisyyksiä oppimateriaalien välillä. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämistä harjoitellaan jokaisessa kappaleessa. Suurin osa materiaalien ääntämisharjoittelusta tapahtuu sanaston harjoittelun yhteydessä ja eksplisiittisiä ääntämistehtäviä, joissa pääpaino olisi ääntämisessä, on etenkin Hallo, Berni!:ssä vain vähän. Niinpä varsinkin Hallo, Berni!:n kohdalla monia suomenkielisille oppilaille vaikeita foneettisia sisältöjä ei erikseen harjoitella. Los!:ssa käsitellään verrattain enemmän yksittäisiä äänteitä, mutta sielläkin monet vaikeat äänteet jäävät käsittelemättä. Kummassakin materiaalissa harjoitellaan joitakin saksan kielen prosodisia piirteitä, esimerkiksi toistamalla kokonaisia lauseita, mutta eksplisiittisesti niitä ei opeteta kummassakaan materiaalissa. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämiseen liittyviä kuuntelutehtäviä on vähän. Hallo, Berni!:ssä yleisin ääntämistehtävä tyyppi on selkeästi ”Kuuntele ja toista”-tehtävät. Myös Los!:ssa näitä tehtäviä on paljon, jonka lisäksi myös soveltavat ääntämistehtävät, joissa puhutaan vapaasti, ovat yleisiä. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että kummassakin oppimateriaalissa ääntämisen opettaminen on keskeisessä osassa. Oppimateriaalien välisistä eroista huolimatta kummassakin materiaalissa luotetaan ääntämisen opetuksessa vahvasti oppilaiden imitaatiokykyyn, sillä perinteiset ”Kuuntele ja toista”-tehtävät ovat kummassakin materiaalissa suosittuja.
  • Eskola, Krista (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielman aiheena on lastenkirjallisuuden sukupuolikuva ja stereotyypit. Tutkimukseen valikoitui kolme lastenkirjaa: yksi saksalainen (Rico, Oskar und die Tieferschatten), yksi amerikkalainen (Neropatin päiväkirjat, Lunta tupaan) ja yksi suomalainen (Tatu ja Patu: Tapaus Puolittaja) lastenkirja. Kaksi viimei- sintä kirjaa on suosituimpien lainattujen lastenkirjojen joukossa Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueen kirjastoissa, joten kirjat ovat suosittuja ja niillä on aktiivinen lukijakunta. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkia ja analysoida kirjojen henkilöiden antamaa sukupuolikuvaa ja sitä, millaisia mahdollisia stereotypioita kirjoissa esiintyy sukupuoleen, identiteettiin ja toisaalta kulttuuriin liit- tyen. Näitä seikkoja analysoimalla on pyritty tutkimaan myös sitä, millaisia vaikutuksia näillä on lukijan ja yhteiskunnan kannalta. Tutkielma hyödyntää teema-analyysia, sisältäen sisällön- ja tekstianalyysin kei- noja metodina ja tutkimusmenetelmänä. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä lastenkirjallisuudessa esiintyvät stereotypiat ja henkilöhahmot ovat nousseet esille viime vuosien aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kirjojen hahmojen välillä on vaih- televuutta, kuten teemoissakin, mutta perinteiset poikakuvaan liittyvät asetelmat ovat silti selkeästi nähtä- vissä, kuten se, että kirjojen päähenkilöille, eli pojille, on tyypillistä huumorintaju, seikkailunhalu sekä itse- varma olemus. Näitä on kuitenkin myös pyritty myös tuomaan esille ja rikkomaan tietynlaisilla tietoisilla valinnoilla esimerkiksi vaatetuksen tai avoimen tunteiden näyttämisen suhteen.
  • Svenfelt, Kajsa (Helsingin yliopisto, 2021)
    I denna avhandling undersöks hur resultaten av grävande journalistiska undersökningar framställs i olika medier. Avhandlingens syfte är att granska vilka möjligheter det audivisuella mediet tillför när det gäller framställningen av sådana undersökningar. Arbetet fokuserar på den del av den grävande journalistiken som kallas wallraffing. För analysen har två verk valts ut. Båda är resultatet av grävande journalistiskt arbete, utförd med de metoder som används inom wallraffing. Båda verken definieras inom genren reportage. Det första är ett bokreportage med titeln Ganz unten (svensk översättning: Längst därnere) från år 1985. Det andra är ett TV- reportage i serien Team Wallraff- Reporter undercover från år 2014. Günter Wallraff, Tysklands mest berömda grävande journalist, som också gett namn åt denna arbetsmetod, är upphovsman till båda verken. I avhandlingens teoretiska referensram presenteras de definitionskriterier som särskiljer den grävande journalistiken från traditionell, refererande nyhetsjournalistik. Den grävande journalistikens utmaningar och betydelse diskuteras också. Avhandlingen redogör för den grävande journalistiken historia, med fokus på dess utveckling i Tyskland. Eftersom grävande journalistiska undersökningar ibland också genomförs av personer utan journalistisk utbildning behandlas också medborgarjournalistiken som delområde. I avhandlingen presenteras även reportaget som genre. Den wallraffande journalistiken definieras som ett delområde inom den grävande journalistiken. Denna arbetsmetod är kontroversiell och spelar ofta på gränsen mellan det lagliga och olagliga. Trots det drömmer många journalister om att kunna påverka sin samtid och skapa sig ett gott rykte genom en grävande undersökning med uppseendeväckande resultat. Den enskilde reporterns motiv för att använda sig av wallraffande arbetsmetoder presenteras i detta arbete. Kritiken och de etiska frågeställningarna kring att wallraffa diskuteras också. Som en del av denna avhandling är det även relevant att i korthet presentera Günter Wallraff som person. Hans inflytande inom den grävande journalistiken och i det tyska medielandskapet är stort. Eftersom han också står som upphovsman till de verk som analyseras ges en överblick över hans liv och karriär. Innehållet i de båda verken återges grundligt. Avsnittet från Team Wallraff – Reporter undercover är ca 50 minuter långt. Ganz unten består av en samling av flera nedtecknade reportage och för analysen väljs ett av dessa ut för att jämföras med serieavsnittet. Urvalet görs på basen av reportagens tematiska likheter. För att besvara avhandlingens forskningsfrågor utförs både en kvalitativ innehållsanalys och en multimodal analys. Den kvalitativa innehållsanalysen kombineras med metoden ”close reading” och används för att presentera det grävande reportaget ur Ganz unten. Dessa metoder lämpar sig väl för att ge en holistisk bild av en texts innehåll, både på detaljnivå och som helhet. Den multimodala analysen appliceras på TV- reportaget. I fråga om multimodal analys av TV- reportage har sådana genomförts endast i begränsad utsträckning. För detta arbete används därför multimodala analysmetoder som är tänkta för TV- nyheter och filmer. I analysen granskas t.ex. kameravinkel och moderation. I jämförelse med reportaget i bokformat framkommer en rad fördelar som TV- reportagets akustiska och optiska element medför. Variationen i kameravinkeln gör det möjligt att gestalta det grävande arbetet från olika perspektiv, inte minst från den dolda kamerans vinkel. Interaktion och distans kan skapas mellan åskådare och producenter, vilket är viktigt för en grävande reporter, som med sin historia vill påverka sin publik så mycket som möjligt. Kameraperspektivet används för att förstärka dynamiken och spänningen. Genom såväl statiska som dynamiska bilder och även genom moderation kan fakta presenteras på ett komprimerat sätt för åskådaren. Detta understryker den grävande undersökningens autenticitet. I slutet av avhandlingen diskuteras framtidsutsikterna för den grävande journalistiken och i synnerhet för arbetsmetoderna inom wallraffande journalistik. I sammanfattningen diskuteras även övriga forskningsmöjligheter inom området för den wallraffande journalistiken.
  • Koskinen, Anne (Helsingin yliopisto, 2021)
    In the linguistic research of the last decades one can observe a development towards image-centricity. However, there is no clarity about what is meant by the word image. The varying lexicalization of the complex phenomenon in different languages (Bild in German, image/picture in English) additionally contributes to the confusion. Building on the idea of linguistics as cultural studies, in this study the concept of the image is approached as a cultural phenomenon constituted on a linguistic basis. Following the objective of contrastive lexical semantics, the goal of the work is to investigate language-bound differences in image concepts and word fields, and to identify lexical/conceptual gaps in German- and English-language image theories. Due to the traditionally central role of the German language in philosophy and the long tradition of German-language image research (Bildwissenschaft), the German concept of Bild (image/picture) has a special relevance, which also stimulates international discussions about the German word Bild. As can be seen from the research literature, words are not only used as a vehicle of theorization, but the image sciences (Bildwissenschaften) deal intensively with various aspects of the word Bild, its etymology, word formation, semantics, and word history as well as its equivalents in English and other languages. In order to trace the lexical influences and semantic problems, the considerations of the image theorists are supplemented and commented on with linguistic sources. As a general summary of Chapter 2, it could be said that etymologies and word histories offer a (with time growing) selection of word (sub) meanings for various theoretical needs, which can be used as required to emphasize suitable readings and thus etymologically substantiate one's own argumentation, so to speak. Subsequently, the question of an intuitively used word field concept arises, which serves as an invitation to further discussion of the lexeme Bild from the point of view of lexicology and word field theory using on corpus-based resources of contemporary German. Chapter 3 introduces the central concepts of lexical semantics and presents the background as well as fundamental methodological considerations and newer, especially ideologically critical approaches to word field research. Building on these thoughts, in Chapter 4 a philosophically oriented (i.e. not a conventional) word field analysis is carried out based on the procedure of word field modelling proposed by Lutzeier (2007) and Staffeldt (2017). In other words: the word field analysis is adapted for the linguistic foundation of image sciences. The complexity of the German concept of the image is reflected in the analysis of the selected sub-areas of the word field around Bild in the reading 'artistic representation' ('künstlerische Darstellung'). The role of encyclopedic knowledge in word field modelling is discussed using as an example the new digital art form of NFTs (Non-Fungible Tokens), which challenge not only the conventional understanding of the image/picture (Bild), but also legislation and the art market. This raises questions of image migration as well as the agency and subject status of the image, which require further consideration. An important challenge for research is to look not only at the different modes and media, but also at what surrounds the media: the system in which the media are embedded. In contrast to the considerations of the image theorists that sculptures can also be referred to with the word Bild in German, in the analyzed work "Blinder Gallerist" (König 2019), the word Bild is largely used 1) to refer to two-dimensional artworks, and 2) to be synonymic with the word Gemälde (painting). Thus, the use is in line with the discussed translations of the research texts as well as the results of the word field analysis. In the contemporary German language the word Bild in the reading 'artistic representation' is mainly used in the meaning 'painting' and Skulptur (sculpture) is to be understood as a cohyponym to Bild. How to deal with expressions for which there are no equivalents in other languages is a central challenge for a global image science. As demonstrated here, a comparison of language-related research questions may prove useful, since concepts that are diffuse in one language can be made clearer using another language. In addition to the Western concepts, the image science (Bildwissenschaft) discourse not only increasingly discusses selected aspects of image concepts outside the Indo-European language area, but also strives for a dialogue and polylogue, which counters the challenges of an inter-/transcultural and dia-/polylogical image science. The research must include not only translinguistic aspects, but also the multi- or transmodality of communication instead of building on a hegemony of one mode, medium, language, or scientific discipline. Thus, the desiderata that can be formulated as a result of this study can be described as translinguistic multimodality research.
  • Lemberg, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma edustaa nimistöntutkimusta ja sen aiheena on koirien erisnimet Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessa selviää minkälaisia nimiä koirille annetaan ja millä perusteella nimiä annetaan. Teoriaosuus esittelee yleisesti nimistöntutkimusta tutkimusalana sekä määrittää käsitteet erisnimi ja yleisnimi. Teoriaosuudessa esitellään myös erisnimien nimikategorioita ja perehdytään tarkemmin eläinten erisnimien nimenantoperiaatteisiin. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään koirien nimenantoon liittyviä periaatteita Suomessa ja Saksassa, sekä perehdytään Eva Schaabin koiranimitutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu 200 suomalaisesta ja 200 saksalaisesta koirannimestä ja nimenantoon liittyvistä lisätiedoista. Aineisto kerättiin verkkokyselynä maaliskuussa 2018. Tutkimusosuus jakautuu kolmeen eri osaan. Ensimmäisessä osassa analysoidaan nimien esiintymisfrekvenssiä ja esitellään kunkin aineiston nimet, jotka esiintyvät useammin kuin kerran. Tässä osiossa myös verrataan, löytyykö saksankielisistä ja suomenkielisistä aineistoista samoja nimiä. Toisessa osassa aineiston nimet jaotellaan eri nimikategorioihin ja selvitetään, mitkä nimikategoriat ovat yleisimpiä. Tuloksia verrataan Eva Schaabin tutkimustuloksiin. Kolmannessa osassa tutkitaan koirien nimenantoperiaatteita ja selvitetään, mitkä ovat yleisimmät nimenantoperiaatteet. Aineistojen tutkimustulokset ovat suomalaisen ja saksalaisen aineiston välillä kaikissa kolmessa osatutkimuksessa melko samankaltaisia. Suomalaisen aineiston suosituimmat nimet ovat Luna, Sulo ja Urho ja Saksan Balou ja Lilly. Kukin nimi esiintyy kolme kertaa. Luna on viidellä nimellä suosituin, kun aineistoja tarkasteltiin yhdessä. Suurimman nimikategorian muodostavat molemmissa aineistoissa erisnimet (Suomi 70,5 %, Saksa 70 %). Merkittävin ero esiintyy henkilönimissä (Suomi 52,5 %, Saksa 40,5 %). Nimenantoperiaatteet jaoteltiin vastauksien perusteella 24 eri kategoriaan. Suurin saksalaisen ja toiseksi suurin suomalaisen aineiston nimikategoria on koiran ulkonäköön tai ominaisuuksiin viittaava kategoria (Saksa 49 nimeä, Suomi 29 nimeä). Suurin kategoria (30 nimeä) suomalaisen aineiston koiranimissä on kategoria, jonka mukaan koiralle valittiin vain jokin sopivalta kuulostava nimi.
  • Steidel, Isa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuodesta 2019 lähtien ylioppilaskoe on järjestetty kaikissa oppiaineissa sähköisesti. Tämä muutos on vaikuttanut merkittävästi oppimateriaalien digitalisointiin, ja vuonna 2020 digitaalisten oppikirjojen liikevaihto oli viidesosa kaikista myydyistä oppikirjoista. Digitaalisten oppikirjojen yleistyessä on tärkeää tietää, mitä käyttäjät niistä ajattelevat. Tähän mennessä saksan oppiaineen digioppikirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei ole tutkittu. Siksi tässä maisterintutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä mieltä saksaa opiskelevat lukiolaiset ovat digioppikirjoista. Toinen tavoite oli selvittää, miten saksan oppiaineen digioppikirjoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden vastausten perusteella ja miltä digitaalisen oppimateriaalin tulisi näyttää. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020 ja tutkimukseen osallistui 44 lukiolaista: 18 opiskelijaa käytti Plan D -kirjasarjaa, 18 Magazin.de-kirjasarjaa ja 8 Unter uns -kirjasarjaa. Tutkimusaineisto kerättiin online-kyselyllä yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodia. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksena sisällönanalyysista saatiin seitsemän kategoriaa: a) sanasto, b) osioiden välillä navigointi, c) tehtävät ja niiden tarkistaminen, d) jatkuvasti käytettävissä, e) tehtävien ja kappaleiden kuuntelu, f) muistiinpanot ja g) digi vs. painettu. Kaikkien kolmen kirjasarjan käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että digitaalista oppikirjaa on helppo käyttää ja tekstien ja tehtävien kuunteleminen nähtiin hyvänä ominaisuutena. Lisäksi pidettiin siitä, että digioppikirja on aina saatavilla ja painettua kirjaa ei tarvitse kantaa mukana. Monissa vastauksissa ilmaistiin toive paremmista muistiinpanomahdollisuuksista. Tarkasteltaessa tarkemmin kolmen oppikirjasarjan välisiä eroja kävi ilmi, että Magazin.de-käyttäjät pitivät tehtäviä ja niiden automaattista korjausominaisuutta erittäin hyvänä, mutta toivoivat, että eri osioiden välillä navigoiminen olisi helpompaa. Plan D -oppikirjasarjan käyttäjistä toiset pitivät digitaalista oppikirjaa virkistävänä ja toiset taas pitivät enemmän käsin kirjoittamisesta. Sanasto-osion sijaintia kritisoitiin ja toivottiin, että sanastoa voisi pitää ruudulla sivua vaihdettaessa. Unter uns -oppikirjasarjan käyttäjät olivat myös monta mieltä digitaalisuudesta, sillä jotkut pitivät digioppikirjoja hyvänä valmistautumisena sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin, ja toiset taas eivät pitäneet pitkien tekstien lukemisesta näytöltä. Unter Uns -sarjan käyttäjät olivat tyytymättömiä vastausten tarkistustoimintoon. Toivottiin, että digioppikirja hyväksyisi useita vastausvaihtoehtoja eikä sakottaisi pienistä kirjoitusvirheistä.
  • Valtonen, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää mitkä aiheet nousevat keskeisimmiksi aiheiksi Suomessa vaihdossa olleiden saksalaisten opiskelijoiden vaihtoblogeissa. Tämän lisäksi tutkielma tarkastelee kuinka blogien kirjoittajat kuvailevat positiivisia ja negatiivisia kokemuksiaan vaihtonsa aikana ja millaisia eroja he ovat huomanneet Saksan ja Suomen välillä. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä vaihtoblogista, jotka on julkaistu vuosien 2014 ja 2018 välillä. Blogien kirjoittajat ovat suomalaisissa korkeakouluissa vaihdossa olleita saksalaisia opiskelijoita, jotka kuvailevat arkeaan ja opintojaan vaihtonsa aikana. Tutkielman keskeiseen teoriataustaan kuuluu median ja sosiaalisen median käsitteet, multimodaaliset piirteet sosiaalisessa medioissa sekä blogit. Lisäksi teoriataustaan kuuluu vaihtovuosi ja vaihto-ohjelmat pääpiirteineen sekä liikkuvuus Suomen ja Saksan välillä. Sekä opiskelijavaihtojen että sosiaalisen median alustojen suosio on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sosiaalisessa mediassa blogit ovat tyypillinen tapa jakaa kokemuksia vaihdosta niin tutuille kuin muillekin aiheesta kiinnostuneille. Tutkielmassa hyödynnetään laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Blogien aiheille luotiin 11 kategoriaa. Blogeja analysoitiin kvantitatiivisesti aiheiden suosittuusjärjestyksen selvittämiseksi, minkä jälkeen aiheita analysoitiin yksitellen kvalitatiivisesti. Aiheita, Saksan ja Suomen välisiä eroja sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia analysoitiin kvalitatiivisesti lainauksia hyödyntäen. Analyysissa tarkasteltiin blogien tekstejä, kuvia ja videoita sekä niiden suhdetta toisiinsa. Tutkimustulokset osoittavat, että blogien suosituimmat aiheet ovat suosittuusjärjestyksessä luonto, sää ja eläimet, suomalainen kulttuuri ja tavat, ystävät sekä tapahtumat. Näitä aiheita suosittuudessa seuraavat opinnot, matkat ulkomaille ja matkailu Suomessa. Aiheista vähiten mainintoja puolestaan keräsivät vaihtokaupunki, asuminen, suomalaiset ja perhe. Blogien kirjoittajat kertoivat blogeissaan enemmän positiivisista kuin negatiivisista kokemuksista. Positiivisina asioina he kokivat odotukset täyttävät kokemukset, kuten revontulien näkemisen, sekä ystävien kanssa vietetyn ajan ja monipuoliset matkailumahdollisuudet. Negatiivisina asioina blogien kirjoittajat puolestaan kokivat arkiset ongelmat, kuten kommunikaatio-ongelmat paikallisten kanssa ja huonon sään, sekä tärkeiden vaihtokokemusten kokematta jäämisen. Keskeisimmät blogien kirjoittajien mainitsemat erot Saksan ja Suomen välillä liittyivät erilaisiin toimintatapoihin, matalaan hierarkiaan, koulutukseen sekä säähän.
  • Sorvoja, Lotta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää saksalaisen klassisen musiikin kaupallisen radiokanavan, Klassik Radion, toimintaa sosiaalisen median mobiilisovellus Instagramissa. Toimintaa tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: ensiksi Klassik Radion, toiseksi radiokanavan Instagram-sisällön ja kolmanneksi Klassik Radion 18–34-vuotiaiden Instagram-seuraajien näkökulmasta. Laajemmin tutkielma pyrkii selvittämään sosiaalisen median mahdollisuuksia siinä, miten nuoria voitaisiin saada klassisen musiikin ja sitä tarjoavien radiokanavien kuulijoiksi. Tutkielma hyödyntää ns. ”Mixed Methods”, eli sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Analyysin pohjana käytetään sisältöanalyysiä ja tavallisimpia tilastoanalyysin käsitteitä. Tutkittavaa dataa on neljänlaista: Klassik Radion CCO:n (Chief Content Officer) asiantuntijahaastattelu, Klassik Radion sosiaalisen median yleisohjeet (Social Media Guidelines), 50 peräkkäin julkaistua Instagram-postausta aikavälillä 21.5.–9.7.2020 sekä Klassik Radion 18–34-vuotiaille Instagram-seuraajille kohdennetun kyselytutkimuksen vastaukset. Tutkielman tulokset osoittivat, että 18–34-vuotiaiden keskuudessa on kiinnostusta klassista musiikkia kohtaan. Niiden instituutioiden, jotka tarjoavat kuulijoille klassista musiikkia, tulisi osata vastata tähän tarpeeseen. Klassik Radio ei tutkimuksen perusteella tavoitteellisesti pyri laajentamaan kohderyhmäänsä tähän ikäryhmään kuuluviin henkilöihin. Heidän Instagram-tilinsä toimii tunnettuuden lisäämisen välineenä ja yhteytenä kuulijoihin. Instagram-postausten sisältötutkimuksessa selvisi, että Klassik Radio julkaisee tilillään pääsääntöisesti mainontaa ohjelmatarjontaansa liittyen. Kyselytutkimuksen tulokset näyttivät, että 18–34-vuotiaat pitävät Klassik Radion Instagram-sisältöä mielenkiintoisena ja toivovat radiokanavalta lisää tietoa klassisesta musiikista sekä informatiivisessa että hauskassa muodossa.
  • Toropainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani keskittyy Uwe Timm:in kirjoittaman romaanin nimeltä Morenga tutkimiseen postkoloniaalisen kirjallisuusteorian avulla. Sitä pidetään Saksassa ensimmäisenä postkoloniaalisena teoksena, jossa pureudutaan kriittisesti Saksan siirtomaahistorian 1904-1907 väliseen aikaan nykyisen Namibian alueella. 28.5.21 Saksan ulkoministeri myönsi Saksan syyllistyneen kansanmurhaan tuona aikana, surmaten kymmeniä tuhansia Herero- ja Nama-kansojen jäseniä. Morenga käsittelee Nama-kansaan kohdistunutta systemaattista tuhoa historiallisten lähteitten turvin, joihin sekoittuu fiktiivinen juoni ja fiktiivisiä henkilöitä. Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa alkoi virallisesti 1884 ns. Kongo-konferenssin jälkeen, jossa Afrikka jaettiin Euroopan suurvaltojen kesken. Saksalaiset alkoivat hankkia maita Herero- ja Nama-kansoilta, mutta alkuperäiskansojen kokemat vääryydet johtivat ensin hererojen ja sitten namojen vastarintataistelun alkamiseen, joka johti hävityskäskyn antamiseen. Käskyn mukaan kaikki Saksan siirtomaarajojen sisäpuolella olevat hererot – naiset, lapset ja miehet – ammutaan. Eloon jääneet hererot ja namat laitettiin pakkotyöhön tai keskitysleireille, joissa he kuolivat nälkään, janoon tai tauteihin. Siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäisen maailmansodan loppuun, jonka jälkeen vuonna 1914 Saksa joutui luopumaan siirtomaistaan. Postkoloniaalinen kirjallisuusteoria keskittyy kolonialismin ja sen jäänteiden poistamiseen nyky-yhteiskunnasta. Tämän suuntauksen tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Edward Said, Gayatri C. Spivak ja Homi K. Bhabha. Heidän teoreettinen tutkimus perustuu pitkälti ranskankieliseen antikoloniaaliseen kirjallisuuteen. Näistä useimmiten esille tulevia kirjailijoita ovat Albert Memmi, Frantz Fanon ja Michel Foucault. Saksassa postkoloniaalinen tutkimus on ottanut enemmän jalansijaa (1) siirtomaa historian työstämisen tarpeen vuoksi, (2) kulttuuritieteellisen ja kulttuurien välisen germanistiikan jatkeena, sekä (3) sillä globalisaatioprosessien tutkimuksessa olevan jalansijan vuoksi. Analyysissä esille nousi siirtomaaherrojen ja alkuperäisasukkaiden välisen suhteen yksipuolisuus. Siirtomaaherrat päättivät ja alistetut alkuperäiskansojen edustajat joko tottelivat, tai kuolivat. Muutamia alkuperäisasukkaita yksilöidään tarkemmin, mutta kertaakaan heidän elämää ei kuvata sisältäpäin. Päähenkilö, Gottschalk, taistelee sisäisten ristiriitojen kanssa. Hän on ns. ”Mitläufer” ja ”Mittäter” (kanssakulkija ja kanssaosallistuja) Saksan siirtomaapolitiikassa. Morenga on teoksen sankari, tosin suurimman osan aikaa häntä ei teoksessa, sissitaistelijan tapaan, nähdä. Wenstrup on kärkäs toisinajattelija joka loikkaa jättäen siirtomaan. Wenstrup ja Gottschalk eroavat suhtautumisessaan ja toiminnassaan siirtomaapolitiikkaan nähden. Vastarintataistelua kuvataan sissisotana, joka kesti kolme vuotta. Saksalaisille tällainen sodankäynti oli vierasta, mistä johtuen kärsivät myös he mittavia tappioita.
  • Niiniketo, Viivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielman tavoite oli laatia kehollisia sanasto- ja suullisen kielitaidon harjoituksia varhennetun vieraan kielen opetukseen. Työn keskiössä oli monitieteisiin embodied cognition -teorioihin pohjautuva pyrkimys huomioida keho ei vain mielelle alisteisena vaan aktiivisena osana oppimisprosessia. Varhennettu vieraan kielen opetus tarjosi ajankohtaisen kontekstin aiheen tutkimiselle. Tutkielman teoreettisessa osassa selvitettiin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta, miten kehollisuutta voisi parhaiten hyödyntää varhennetun vieraan kielen harjoituksissa. Selvisi, että harjoitusten tulisi olla oppilaille hauskoja, niissä tulisi hyödyntää sanojen ja fraasien toistoa sekä mahdollistaa ja rohkaista oppilaiden oma kielen käyttö ja kommunikaatio vieraalla kielellä. Kehollisuuden osalta selvisi sekä eleiden että koko kehon liikkeen huomattava hyöty vieraan kielen sanojen oppimisessa, joka toteutuu luomalla sanoista monipuolisia representaatioita aistien ja motoriikan avulla. Tärkeää olisi huomioida, että luotu kehollinen representaatio vastaa sanojen merkitystä. Teoriasta esiinnousseen tiedon pohjalta syntyivät raamit harjoitteille. Tutkielman empiirisessä osassa teorian pohjalta laadittuja harjoitteita kokeiltiin käytännössä ja kehitettiin eteenpäin toimintatutkimuksen menetelmällä. Tutkimus toteutettiin osana Zodiak – uuden tanssin keskuksen TALK-hanketta helsinkiläisessä alakoulussa yhteensä kahdeksalla 1. ja 2. luokan saksan oppi-tunnilla syyskuussa 2019. Tutkimuksen aikana syntyi yhteensä 10 erilaista harjoitusta. Aineisto koostui harjoitusten lisäksi tutkijan sekä ryhmien oman opettajan havainnoista oppitunneilta, tutkijan tuntisuunnitelmista ja oppilaiden joka tunnilla täyttämästä kyselylomakkeesta. Aineiston analyysissä selvitettiin, miten teoriasta nousseet periaatteet realisoituivat harjoitteiden käytännön toteutuksessa ja mitä mahdollisia haasteita oppitunneilla ilmeni. Keskiössä olevan laadullisen tiedon rinnalla oppilaiden mielipiteet tulivat määrällisenä aineistona tarkasteluun. Periaatteet realisoituivat harjoitteissa vaihtelevasti. Neljässä harjoituksessa ne toteutuivat hyvin. Erilaisilla liikkeiden variaatioilla ja rajauksilla oli mahdollisuus lisätä toistoa ja oppilaiden mielenkiintoa. Haasteina harjoitteissa nousi esiin oppitunnin rauhattomuus. Lisäksi selvisi, etteivät keholliset harjoitteet välttämättä ole oppilaiden mielestä hauskoja. Huomattava hyöty puolestaan osoittautui oppilaiden rohkeudessa käyttää vierasta kieltä oppi-tunnilla. Teorian mukaan kehollisuuden integroimisesta vieraan kielen opetukseen on huomattavasti hyötyä. Tutkimus osoitti kuitenkin suuren tarpeen selvittää lisätutkimuksilla, miten teorian voi siirtää käytäntöön, jotta hyöty tulisi esiin myös harjoitteiden käytännön toteutuksessa.
  • Peltonen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielma tarkastelee oman monikielisyyden reflektointia kielipotrettitehtävän avulla. Monikielisyys on yleinen ilmiö nykyisessä globaalissa maailmassa, ja monin paikoin se on poikkeuksen sijaan normi. Työssä tarkastellaan Helsingin Saksalaisen koulun 25 yhdeksäsluokkalaisen tekemää kielipotrettia ja potreteista kirjoitettua kirjoitelmaa. Tavoitteena on selvittää, kuinka oppilaat kielipotretin avulla reflektoivat omaa monikielisyyttään, sekä kielipotrettien toimivuutta koulussa käytettävänä työvälineenä. Teoriaosuudessa avataan monikielisyyskäsitteen määritelmää sekä määritellään siihen liittyviä käsitteitä kielitietoisuus, kielikokemus, kieli-identiteetti ja kieliasenteet. Lisäksi tarkastellaan, mitä monikielisyydestä puhutaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ja Helsingin Saksalaisen koulun perusopetuksen opetussuunnitelman yleisessä osassa. Nykyisten monikielisyysmääritelmien mukaan jokainen useampaa kuin yhtä kieltä käyttävä henkilö on monikielinen riippumatta kielitaidon tasosta tai siitä, onko useampaa kieltä osannut lapsesta saakka vai ei. Opetussuunnitelmissa monikielisyys on vahvasti esillä ja sitä arvostetaan. Työn metodina toimii kielipotrettitehtävä, jossa omat kielet väritetään eri väreillä piirrettyyn ihmissiluettiin. Potretin sanallistaminen tuottaa kielibiografian, joka kertoo henkilön monikielisyydestä, kielikokemuksesta ja kieli-identiteetistä. Tässä tutkimuksessa oppilaat ovat kirjoittaneet johdattelevien tukikysymysten avulla lyhyen kirjoitelman, jossa he kertovat omasta potretistaan. Kirjoitelmat on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, jota täydentää kvantitatiivinen sisällön erittely. Potreteista ja kirjoitelmista tarkastellaan, kuinka oppilaat kertovat omista kielistään kielipotretin avulla, millaista oppilaiden kielitietoisuutta kielipotretit ilmentävät sekä sitä, millainen kielikokemus, kieli-identiteetti ja millaisia kieliasenteita oppilailla on. Neljäntenä tutkimuskysymyksenä on tarkoitus selvittää, missä määrin oppilaat, jotka eivät ole lapsesta saakka omaksuneet useampaa kieltä, kokevat itsensä monikielisiksi käydessään vieraskielistä koulua. Tulokset osoittavat, että kielipotrettitehtävä toimii hyvänä työkaluna omaa monikielisyyttä reflektoitaessa ja että kielipotretin valmistaminen johtaa kielitietoisuuteen. Monet oppilaat reflektoivat omaa monikielisyyttään erinomaisesti ja osoittivat hyvää kielitietosuutta. Aineiston perusteella ei selvinnyt, kokevatko yksikielisistä perheistä tulevat oppilaat itsensä monikielisiksi, mutta suurin osa kirjoitti hyvin positiivisesti omista kielistään ja kielitaidostaan, eikä kukaan kuvannut itseään yksikieliseksi, minkä voi tulkita viitteeksi siitä, että näiden oppilaiden käsitys itsestä voisi olla monikielinen. Pääsääntöisesti oppilaat suhtautuivat kieliin ja kieltenopiskeluun hyvin positiivisesti. Kokemus omasta monikielisyydestä ja suhteesta omiin kieliin oli pääsääntöisesti positiivinen, mutta monikielisyyteen liitettiin myös negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi pelkoa kielitaidon menettämisestä myöhemmin.
  • Lüscher, Dominique (Helsingin yliopisto, 2021)
    Diese Masterarbeit beschäftigt sich mit den Zusammenhängen der interkulturellen Kommunikation, mit den Kommunikationsprozessen, verschiedenen Kulturkonzepten und Machtdimensionen. Das Ziel ist es, eine Betrachtungsweise auf interkulturelle Kommunikation anzubieten, die nicht von (kulturellen) Definitionen geprägt ist, sondern auf der Konstruktion von intermenschlichen Relationen beruht. In der Arbeit wird auch Stellung zur Konfliktbedingtheit und zum Vorwurf des „sich Missverstehens“ genommen, die oft mit interkultureller Kommunikation verbunden werden. Der Kommunikationsprozess wird mit Hilfe der Sprechakttheorie von Austin (1963) und des Kommunikationsmodells von Mustajoki (2012, 2020) vorgestellt. Dabei werden die häufigsten Missverständnisse in interpersoneller Kommunikation erläutert. Als weitere Grundlage gelten das Nationalkulturkonzept, geprägt von u. a. Hofstede (2010, 2011), das „Fuzzy Sandberge“ -Konzept von Bolten (2014), Die dritte Kultur (TCB) von Casmir (1978), die Transkulturalität von Welsch (2019), die Rhizomtheorie von Deleuze und Guattari (1987), die Netzwerke von Castells (2009) und die Kreolisierung von Glissant (2010), die als verschiedene Konzeptionen des Kulturbegriffes genauer betrachtet werden. In der Analyse werden die verschiedenen Kulturkonzepte miteinander verglichen, indem die wissenschaftlich-paradigmatischen Erstehungsgründe und Forschungsgegenstände ausgeführt werden. Dies geschieht mittels des Paradigma-Ansatzes (Kuhn 1970) und der Framing-Theorie von Tersky und Kahneman (1981). Ein zweiter Vergleich erfolgt durch die Aspekte der kommunikativen Macht der Kulturkonzepte in Kommunikationssituationen auf Mikro- und Makroebene, d. h. diskursiv und interpersönlich. Die Mächte der Bedeutung, der Inklusion und Exklusion und Unveränderlichkeit werden besonders in der Analyse betont. Die Ergebnisse der Arbeit zeigen, dass Kommunikationssituationen auch im interkulturellen Bereich von anderen Mächten, außer kulturellen, beeinflusst werden. Interkulturelle Kommunikation leidet unter keinem erhöhten Risiko des Missverstehens. Dabei ist die Macht der kulturellen Definition in der Begegnung des „Anderen“ anwesend. Diese Definition hängt mit der Art zusammen, in der die Kultur als Konzept verstanden wird und wie sie wissenschaftlich behandelt wird. Der heutigen Interkulturalitätsforschung liegen daher meistens dynamische und relationale Kulturkonzept zugrunde, die u. a. durch Interdisziplinarität und Studieren von realistischen Korpora von interkulturellen Kommunikationssituationen weiterentwickelt werden können.
  • Suominen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan saksalaisen turkkilaistaustaisen elokuvantekijän Fatih Akinin kahteen elokuvaan, Gegen die Wand (Suoraan seinään) ja Auf der anderen Seite (Taivaan reunalla), liittyviä yhteensä neljää saksankielistä oppimateriaalia. Oppimateriaalien julkaisijat ovat Goethe-Institut Brüssel, Bundeszentrale für politische Bildung, Goethe-Institut Paris ja Vision Kino. Näistä materiaaleista selvitetään niiden yhteiset ja erilaiset piirteet, tehtävätyypit sekä -sisällöt ja arvioidaan materiaalien soveltuvuutta saksa vieraana kielenä -opetukseen. Teoriaosassa luodaan katsaus saksa vieraana kielenä -opetuksen käsitteisiin kuten kielellisiin valmiuksiin, maantuntemukseen ja kulttuuriin sekä oppimateriaaleihin ja tehtäviin. Lisäksi käsitellään elokuvien ja kulttuurienvälisyyden merkitystä vieraan kielen opetuksessa. Työssä tarkastellaan myös elokuva-analyysin käsitteitä sekä Fatih Akinin taustaa ja elokuvauraa, erityisesti elokuvia Gegen die Wand ja Auf der anderen Seite. Analyysiosassa jokainen oppimateriaalien sisältämä tehtävä arvioidaan suorittamistavan, harjoiteltavan kielellisen valmiuden samoin kuin elokuvasisältöä, elokuvakasvatusta ja kulttuurienvälisyyttä käsittelevän sisällön kannalta. Tuloksena todetaan, että oppimateriaalien painopisteet ja kohderyhmät ovat osittain erilaiset. Brysselin ja Pariisin Goethe-Instituuttien materiaalit on tarkoitettu saksa vieraana kielenä -opetukseen ja erityisesti Brysselin Goethe-Instituutin materiaali on muita suppeampi ja kielioppipainotteisempi. Bundeszentrale für politische Bildungin ja Vision Kinon materiaalit on suunniteltu lähtökohtaisesti saksalaiseen kouluopetukseen, joten ne edellyttävät kielenoppijalta varsin korkeaa kielitaitotasoa. Kaikki oppimateriaalit sisältävät kattavasti elokuvasisältöjä ja elokuvakasvatusta käsitteleviä tehtäviä. Kuitenkin kulttuurienvälisyyttä edistäviä tehtäviä on kahdessa oppimateriaalissa (Bundeszentrale für politische Bildung ja Goethe-Institut Paris) runsaasti ja kahdessa (Goethe-Institut Brüssel ja Vision Kino) vain vähän. Materiaalien tehtävät ovat monipuolisia ja suurelta osin käyttökelpoisia suomalaiseen saksanopetukseen.
  • Rajamäki, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Huoli Suomen kielivarannosta ja oppilaiden kielivalinnoista on ollut esillä jo pitkään. Tammikuusta 2020 alkaen A1-kieli on varhennettu valtakunnallisesti alkamaan ensimmäiseltä luokalta. Ensimmäisen luokan oppilaat aloittavat siis ensimmäisen vieraan kielensä viimeistään ensimmäisen luokan keväällä. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan tätä asetusmuutosta monipuolisten kielivalintojen näkökulmasta seuraavasti: Tutkimuksessa kerättiin saksanopettajien näkemyksiä siitä, miten A1-kielen varhentaminen on tähän mennessä vaikuttanut kielten ryhmien muodostamiseen alakoulussa ja miten kielten ryhmien käytänteet ovat muuttuneet varhentamisen jälkeen. Lisäksi tutkittiin, millaisia käytänteitä kouluissa ja kunnissa on, jotta saksan opetusryhmiä muodostuu A1- tai A2-kielessä. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan varhaista ja varhennettua kieltenopetusta erityisesti Suomen kontekstissa. Lisäksi tässä osassa tarkastellaan saksankielen valintojen tilastoja viimeisen 20 vuoden ajalta; luodaan katsaus niihin koulutuspoliittisiin linjauksiin, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet kielivalintojen määrään; tarkastellaan sekä aiempia valtakunnallisia kielihankkeita kuten Kielten kärkihanketta että varhentamispäätöstä; ja tarkastellaan kielivalintoihin vaikuttavia tekijöitä ja kielten ryhmien muodostamisen käytänteitä. Keräsin itse tutkielman aineiston. Tutkimuksen osallistujat olivat alakoulussa opettavia saksanopettajia, jotka opettivat A1- tai A2-saksaa. Opettajat olivat enimmäkseen alakouluista, joissa Vipunen-tietokannan mukaan oli muodostunut A1-saksanryhmiä vuosina 2017 tai 2018. Lisäksi osallistujia haettiin kieltenopettajien Facebook-ryhmistä sekä Suomen Saksanopettajat ry:n sähköpostilistalta. Tutkimukseen osallistujia oli yhteensä 13 ja vastaajat työskentelivät 6 eri kunnassa. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä sekä täydentävillä teemahaastatteluilla. Aineiston tarkastelussa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa eri muuttujia vertailtiin keskenään. Kvalitatiiviseen tutkimukseen käytettiin laadullista sisällönanalyysia Miles & Hubermanin mukaan. Tutkimustuloksista käy ilmi, että opettajien näkemykset varhennetun kieltenopetuksen vaikutuksista ryhmien muodostamiseen ovat vaihtelevia. Kielivalintaan vaikuttavat monet tekijät, joten yksistään varhentamisen vaikutusta oli käytännössä vaikea arvioida. A1-saksan kannalta varhentamiseen liittyi positiivisia kokemuksia esim. kielisuihkutuksista mutta myös haasteita. Opettajat pelkäsivät, että vanhemmat valitsevat englannin yhä useammin toisen vieraan kielen sijaan, kun kielivalinta tehdään entistä nuoremmassa iässä. Lisäksi varhentamisen jälkeen opettajien on pitänyt itse aktiivisesti kehittää uusia käytänteitä kieltenryhmien muodostamiseen. Tämän tutkimusaineiston perusteella se, että kieli alkaa viimeistään ensimmäisen luokan keväällä, saattaa vaikeuttaa monipuolisten kielivalintojen toteutumista. Syynä tähän on se, että kielivalinta käytännössä joudutaan tekemään jo esikoulun puolella. A2-saksan näkökulmasta A1-kielen varhentamisen vaikutus nähtiin vain positiivisessa valossa. Tutkimustuloksista käy lisäksi ilmi, miten monet eri sidosryhmät vaikuttavat A1- ja A2-saksanryhmien muodostumiseen alakoulussa. Sidosryhmiä olivat kieltenopettajat, koulut, kunta, perheet ja yhteisö, esikoulut ja muut sidosryhmät. Muodostumiseen vaikuttivat lukuisat eri käytänteet (kuten kielisuihkut ja kielivalintaillat) ja muut tekijät (kuten kieltenopiskelun perinne tietyssä koulussa tai kunnassa). Kaksi keskeistä yhdistävää teemaa tässä prosessissa olivat yhteistyö ja avoimuus. Yleisimmät tehokkaat käytänteet A1-saksanryhmien muodostamiseen olivat kielisuihkutus esikoululaisille tai ensimmäisen luokan oppilaille sekä kielivalintojen mainonta perheille. Suurimpina haasteina eri kieltenryhmien toteutumiseen ylipäätään nähtiin kuntien taloudellinen tilanne sekä eri toimijoiden asenteet kieltenopiskelua kohtaan. Erityisesti haastatteluissa kävi ilmi, miten alakoulujen kielivalinnat ovat tärkeä osa sekä kielivalintoja yleisesti että Suomen kielivarantoa tulevaisuudessa.