Browsing by Subject "German Translation"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Kaurala, Saana (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee alaviitekäännökseksi nimittämääni käännösmuotoa, jossa näkyy samanaikaisesti kaksi tai useampia erikielisiä tekstejä, joista yksi on käännös ja joista vähintään yksi on alaviitteenä eli erillään sivun alareunassa. Tutkielman tavoitteena on luoda yleiskatsaus tähän formaattiin, joka on jäänyt tähänastisessa käännöstutkimuksessa varsin vähälle huomiolle. Vertailukohtana on niin kutsuttu perinteinen sarjakuvien kääntäminen, jossa sarjakuvan lähtökielinen kieliaines korvataan käännöksellä. Kuvaan alaviitekäännöksen erityispiirteitä tekemällä huomioita aineistosta, joka käsittää 70 kappaletta Suomessa vuosina 2000–2012 julkaistua alaviitekäännettyä sarjakuvakirjaa. Kustanteet ja niiden tiedot on koottu Helsingin kaupunginkirjastoista Fennica- ja HelMet-hakupalveluiden, kenttätutkimuksen, muutamien keskustelufoorumilta saatujen vinkkien sekä julkaisijoiden ja kääntäjien kanssa käydyn sähköpostinvaihdon avulla. Koska aineisto rajoittuu kirjastoista saataviin kustanteisiin, etenkin alaviitekäännettyjä omakustanteita lienee enemmän kuin mitä tässä työssä on lueteltu. Aineiston perusteella alaviitekäännös näyttäisi olevan eniten käytössä pienkustantamoiden julkaisemissa sarjakuvakirjoissa, jotka on käännetty suomesta englanniksi. Suomi–englanti käännössuunnan yleisyys antaisi ymmärtää, että moni kustanne on julkaistu ulkomaan markkinoita silmällä pitäen. Tähän viittaisi myös se, että ensimmäiset alaviitekäännetyt sarjakuvakirjat ilmestyivät samoihin aikoihin, kun suomalaisilla sarjakuvilla alkoi olla kysyntää ulkomailla. Lisäksi on mahdollista, että alaviitekäännöstä hyödynnetään myös esiteltäessä sarjakuvakirjaa käännösoikeuksista kiinnostuneille ulkomaisille julkaisijoille. Kääntäjän kannalta alaviitekäännöksen suurin hyöty lienee se, että se tuo joustoa tilarajoitteisiin, sillä mikäli käännösteksti ladotaan alaviitteeseen, sen ei tarvitse vastata pituudeltaan tarkkaan lähtötekstiä. Se ei kuitenkaan poista rajoitteita täysin, sillä alaviitteessäkään ei ole tilaa loputtomiin – joissakin tapauksissa jopa vähemmän kuin sarjakuvassa. Alaviitekäännöksen voi katsoa heikentävän sarjakuvatarinan luettavuutta, sillä alaviitteen teksti on yleensä varsin pienellä tekstikoolla ja sen sijainti pakottanee lukijan siirtämään katsettaan jatkuvasti sivun alalaitaan. Käännösmuoto lienee kuitenkin julkaisijan kannalta varsin kustannustehokas: yksien kansien väliin saa samoilla painokustannuksilla kaksi kieltä, minkä lisäksi kuvankäsittelyn tarve vähenee, mikäli käännöstä ei ladota tai tekstata sarjakuvaan.
  • Leinonen, Suvi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa käsitellään tämän päivän näytelmäkääntämistä saksasta suomeen. Tutkimusaineistona ovat Roland Schimmelpfennigin näytelmät Die arabische Nacht (2004) ja Der goldene Drache (2011) sekä niiden suomennokset: Arabialainen yö (Ville Koskivaara, 2013) ja Kultainen lohikäärme (Jukka- Pekka Pajunen, 2014). Tutkielman analyysi perustuu kirjoitettujen näytelmätekstien, ei teatteriesityksien tarkasteluun. Analyysissä vertailtiin saksankielisiä lähtötekstejä ja niiden suomennoksia. Työssä keskityt- tiin tarkastelemaan tekstuaalisten tyylikeinojen, ellipsin, toiston ja pronominivariaation suomentamiseen liittyviä haasteita. Tavoitteena oli selvittää: a) missä määrin ellipsejä ja toistoa siirtyi kohdeteksteihin, b) siirtyivätkö niiden funktiot ja merkitykset kohdeteksteihin, c) millaisia pronomivalintoja suomentajat tekivät ja miten nämä vaikuttivat kohdeteksteihin. Näytelmäkääntämistä yleensä, ja erityisesti saksa–suomi-kieliparissa, on tutkittu tähän mennessä vähän (ks. kuitenkin Sirkku Aaltonen 1993; 2010 ja Marja Jänis 1991). Niin ikään puheen illuusio näytelmäteks- teissä on jäänyt lähes huomiotta käännöstieteellisessä tutkimuksessa. Analyysiä varten poimittiin lähtöteksteistä repliikit, jotka sisältävät ellipsejä, toistoa ja pronomineja. Lähtöteksteissä ellipseillä ja toistolla luodaan repliikkeihin puheenomaisuutta, ei kuitenkaan erityisen puhekielistä tyyliä. Toisaalta ne ovat kirjailija Schimmelpfennigille ominaisia tekstuaalisia keinoja aineis- tossa. Ellipsien ja toiston funktioihin lukeutuvat niin ikään puhujan emootion ilmaiseminen. Pronomineja sisältävissä repliikeissä analyysin kannalta relevantiksi muodostui suomennosten pronominivariaatio (kirjakieliset vs. puhekieliset pronominit). Molemmissa lähtöteksteissä esiintyvät ellipsit ja toisto enimmäkseen säilyivät käännösprosessissa. Tapauksissa, joissa nämä tyylikeinot eivät siirtyneet kohdeteksteihin, vaikuttivat taustalla lähtö- ja kohdekielen rakenteelliset erot tai ellipsien ja toiston säilyttäminen olisi haitannut kohdekielisen ilmaisun idiomaattisuutta. Erityisesti näytelmässä Der goldene Drache toistoa esiintyi huomattavan tiheään, jolloin sen siirtäminen kohdetekstiin samassa mittakaavassa oli haasteellinen tehtävä. Lähtötekstissä Die ara- bische Nacht kirjailija taas oli luonut ellipseillä puhutun kielen vaikutelmaa, mitä suomentaja puolestaan toteutti suomen kielelle tyypillisillä piirteillä, mm. puhekielisillä pronominivarianteilla. Suomen kielen kirjakielisten pronominimuotojen rinnalla esiintyvillä puhekielisillä varianteilla ilmaistiin näytelmän Die arabische Nacht kohdetekstissä puhujien välisiä rekisterieroja, jotka lähtötekstissä ovat huomaamatto- mampia. Tutkimuksessa tulivat esiin saksan ja suomen väliset erot puheen esittämisessä. Toisaalta suomentajien toteuttamat käännösratkaisut ilmentävät yksilöllisiä käsityksiä esimerkiksi näytelmätekstin puheenomaisuudesta ja puhuttavuudesta.
  • Vuorsalo, Sonja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on tuulivoimaloiden turvallisuusasiakirjojen analysointi virheanalyysin avulla, ja tutkimus tehtiin toimeksiantona Nordex Acciona Windpowerille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista käännöslaatu asiakirjoissa on ja minkälaisia virheitä niistä löytyy. Työssä analysoidaan neljää eri asiakirjaa, joista yksi on tuulivoimalan käyttöohje (70 sivua), yksi tuulivoimalan pelastussuunnitelma (2 sivua) ja kaksi viimeistä ovat tuulivoimalan raporttipohjia (1 sivu/raporttipohja). Teoreettinen viitekehys sisältää teoriaa käännöslaadusta, laadunvarmistamisesta, käännöksen kontrollointiprosessista, käännösten tarkistamisesta sekä taloudellisten tekijöiden ja aikapaineen vaikutuksesta käännöslaatuun. Tämän jälkeen tutkielmassa esitellään teoriaa käännösten virheanalyysistä, eri virheluokitteluista ja erilaisista lähtötekstiongelmista. Myöhemmin esitellään käännösvirheiden painoarvo ja analyysissa käytettävä virhematriisi, johon kootaan eri virheluokat, niiden painoarvot ja virheiden lukumäärät. Viimeisessä teorialuvussa kerrotaan lyhyesti tuulivoimasta, teknisistä asiakirjoista tuulivoima-alalla sekä teknisestä kääntämisestä yleisesti. Pro gradu -tutkielmassa käytettiin laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Turvallisuusasiakirjoista etsittiin virheitä ja tulokset esitetään esimerkkien avulla. Tutkielmassa analysoidaan eri virheluokissa esiintyvien virheiden lukumäärät ja niiden painoarvot. Määrällisen tutkimusmenetelmän osuus tutkielmassa rajoittuu virheanalyysin tulosten tilastointiin: virheistä 138 oli pieniä virheitä, 24 oli painavia virheitä ja 57 oli kriittisiä virheitä. Tulokset esitetään lisäksi virhematriisissa, joka on osa toimeksiantoa. Lopussa pohditaan lähtötekstien laadun ja asiakkaan termilistan vaikutusta käännöslaatuun sekä aikapaineen merkitystä tässä käännösprosessissa. Lisäksi teorialukujen pohjalta tarkastellaan asiakirjojen käännöslaatua. Lähtöteksteillä ja asiakkaan antamalla termilistalla on pieni vaikutus käännöslaatuun, mutta kääntämiseen annettu aika oli riittävä. Kokonaisuudessaan asiakirjojen käännöslaatu ei ollut korkeimmalla tasolla. Painavat ja kriittiset virheet ehdotetaan korjattavaksi. Tätä pro gradu -tutkielmaa käytetään kehittämään ja parantamaan Nordexin asiakirjojen käännöslaatua. Tutkimusta voisi jatkaa esimerkiksi siten, että analysoitavaksi otetaan lisää asiakirjoja ja perehdytään laajemmin eri virheluokkiin.
  • Väätänen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa käsittelen koodinvaihtoa kaunokirjallisuudessa ja käännöksissä. Koodinvaihto määritellään olevan useamman kielen tai variaation käyttöä saman tekstin sisällä. Tutkielmassa keskitytään eri kielten väliseen vaihteluun, ei kielen sisäiseen vaihteluun, kuten murteeseen. Aineistona on Ilkka Remeksen tuotantoa ja saksannoksia, jotka on tehnyt Stefan Moster. Tutkielma on teoriasidonnainen laadullinen tutkimus, jossa käytetään kvantifiointia aineiston analyysin apuvälineenä. Aineisto on kerätty manuaalisesti Remeksen romaaneista Ruttokellot ja Hiroshiman portti kirjaamalla koodinvaihtoesiintymät taulukkoon sivunumeroineen. Lisäksi aineistoa on kerätty näiden romaanien saksankielisistä käännöksistä Blutglocke ja Das Hiroshima-Tor. Kummallakin romaanilla on oma taulukkonsa, ja tähän taulukkoon on merkitty kunkin romaanin käännöksen koodinvaihtoesiintymät. Mikäli koodinvaihtoesiintymää ei ole käännöksessä, tai sitä ei ole alkuperäisessä romaanissa, tämä on kirjattu näkyviin. Mikäli alkuperäisen romaanin tai käännöksen kohta on löytynyt ilman koodinvaihtoa, se on kirjattu ylös sivunumeroineen. Tutkielmassa analysoidaan romaaneissa esiintyvää koodinvaihtoa käyttämällä lähtökohtana Cincottan (1996) esittämiä käännösstrategioita, joiden mukaan käännöksissä joko (1) vierasperäistä ainesta ei ole säilytetty, vaan kaikki on käännetty kohdekielelle, (2) vierasperäinen aines on säilytetty samalla lähdekielellä tai (3) vierasperäinen aines on käännetty kohdekielen slangilla tai puhekielellä tai vierasperäinen aines on käännetty toisella kohdekielellä. Analyysini tuloksena on, että kääntäjä on pääosin käyttänyt käännösstrategiaa, jonka mukaisesti koodinvaihto on säilytetty käännöksissä pääosin sellaisenaan. Tätä päästrategiaa on noudatettu kummankin romaanin käännöksessä, ja yhteensä sitä on käytetty yli puolessa koodinvaihtotilanteista. Käännösstrategiaa, jossa koodinvaihto on käännetty kohdekielelle, on käytetty erittäin vähän eikä kahta muuta strategiaa ole käytetty ollenkaan. Cincottan mainitsemien strategioiden lisäksi on käytetty lisäystä, poistoa ja muutosta, jotka tarkoittavat, että koodinvaihtoa on lisätty käännökseen, sitä on poistettu käännöksestä tai koodinvaihtoa on muokattu käännöksessä.
  • Solla, Iines (Helsingfors universitet, 2016)
    Työn tarkoituksena on tutkia ratkaisuehdotusten käännöksissä esiintyviä interpersoonaisia siirtymiä eli muutoksia, jotka vaikuttavat tekstin tapaan luoda kommunikaatiota kirjoittajan ja lukijan välille. Interpersoonaisuus on yksi kielen kolmesta funktiosta yhdessä ideationaalisen ja tekstuaalisen funktion kanssa. Funktionaalinen lähestymistapa valikoitui käyttöön ratkaisuehdotusten todellisuuteen vaikuttavan luonteen vuoksi. Tutkimusaineistona on kuusi unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen saksankielistä ratkaisuehdotusta ja niiden suomennokset. Ratkaisuehdotukset ovat julkisasiamiesten tuomioistuimelle antamia ehdotuksia oikeudelliseksi ratkaisuksi siellä käsiteltävänä olevassa asiassa. Tutkielmassa vertaillaan kieliversioita toisiinsa ensin kaikkien interpersoonaisten siirtymien osalta, sitten tutkitaan tarkemmin yksikön ensimmäisen persoonan sekä indikatiivin, konjunktiivien sekä konditionaalin käyttöä. Havaituista siirtymistä erottuvat merkittävimpinä seuraavat ryhmät: modaalisuuden muutokset, eksplikaatio, jonkun muuttaminen aktiiviseksi toimijaksi sekä passiivimuotoisen verbin tai nimetyn ihmistekijän käyttäminen elottoman tekijän sijaan. Julkisasiamies esiintyy yksikön ensimmäisessä persoonassa eri kieliversioissa käytännössä yhtä paljon. Tapaluokista konjunktiivi II:n suomentaminen indikatiivilla on yleisempää kuin indikatiivin suomentaminen konditionaalilla. Lisäksi konjunktiivi I muotojen suomentaminen konditionaalilla on melko yleistä, vaikka suomessa tavallisin epäsuoran kerronnan modus on indikatiivi. Siirtymät vaikuttavat ratkaisuehdotusten suomennoksiin mm. niin, että ne ovat jonkin verran lähtötekstejään eksplisiittisempiä, niissä suhtaudutaan tekstin sisältöön hieman varmemmin ja velvoitetaan hieman voimakkaammin. Asioiden esittäjät ovat lisäksi suomennoksissa enemmän esillä, ja epäsuora kerronta on vaikeammin siksi tunnistettavissa. Tärkeimpiä syitä interpersoonaisille siirtymille ovat saksan ja suomen väliset erot, pyrkimys parempaan luettavuuteen, lähtötekstin malli sekä kääntäjän tietoiset ja tiedostamattomat tulkinnat ja valinnat. Tutkimuksen avulla saadaan vahvistusta sille, että interpersoonaisia siirtymiä tapahtuu myös oikeudellisten EU-tekstien käännöksissä. Silkan kielestä toiseen siirtämisen sijaan kääntäjät siis tekevät valintoja, jotka vaikuttavat käännösten interpersoonaiseen funktioon.
  • Heinemaa, Heidi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kuvailutulkkausohjeiden parhaita käytänteitä ja ohjeista esille nousevia maa-, kulttuuri- ja kielikohtaisia konventioita. Tutkimuksen ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää vertailevan tutkimuksen avulla, mitkä ohjeiden parhaat käytänteet ovat eli mitkä käytänteet toistuvat melkein kaikissa ohjeissa. Toisena tavoitteena on etsiä ohjeista maa-, kulttuuri- ja kielikohtaisia konventioita ja pohtia etenkin sitä, voiko suomalainen kuvailutulkki käyttää vierasmaalaisten kuvailutulkkausohjeiden neuvoja apunaan kuvailutulkkauksen teossa suoraan niitä muuttamatta. Pyrkimyksenä on myös saada selville, estävätkö jotkin konventiot mahdollisesti parhaiden käytänteiden käytön. Teoria-osiossa perehdyttiin keskeisiin käsitteisiin ja aikaisempiin kuvailutulkkausohjeita vertaileviin tutkimuksiin. Luvussa tutustuttiin myös konventioihin liittyvään tutkimukseen. Kuvailutulkkausohjeiden standardisoiminen oli myös teorian keskiössä. Aineistona toimi neljä kuvailutulkkausohjetta, joista kaksi oli suomenkielisiä, yksi saksankielinen sekä yksi englanninkielinen. Ohjeet olivat sisällöltään melko samanlaisia ja parhaimmiksi käytänteiksi nousivat neuvot muun muassa kuvailutulkkauskäsikirjoituksen teosta ja sen teknisistä aspekteista. Tutkimustulokset osoittivat, että ohjeen on hyvä syventyä käsikirjoituksen teon yhteydessä globaaleihin ja lokaaleihin käännösstrategioihin. Globaaleista strategioista etenkin kuvailun luonteen, tyylin ja ajoituksen mainitseminen on tärkeää ohjeessa. Lokaaleista strategioista taas ohjeen olisi hyvä esitellä hahmojen, paikkojen, tekstien, toiminnan, ajan, liikkuvien objektien, värien, epäselvien äänien ja muuttuneen tiedon kuvailua. Tutkimustuloksissa oli havaittavissa kahtiajakoisuutta parhaimmissa käytänteissä suomalaisten ohjeiden ja ulkomaalaisten ohjeiden välillä. Tutkimusaineistosta nousi esille myös eri konventioita, jotka voivat vaikuttaa ohjeiden sovellettavuuteen sekä parhaiden käytänteiden toteutumiseen. Maakohtaisia konventioita voivat olla lakiin liittyvät vaatimukset tai toiminnan laajuuteen liittyvät seikat. Kielikohtaiset konventiot tulevat esille kielen ominaisuuksissa ja tyylissä esimerkiksi kielestä riippuen määräisyyden ja epämääräisyyden ilmaisemisesta. Tuloksista kävi ilmi etenkin se, että suomalaisista kuvailutulkkausohjeista puuttuu suomalaiselle kuvailutulkille hyödyllisiä tietoja. Tämän takia suomalaisen kuvailutulkin on suotavaa käyttää ulkomaalaisia ohjeita suomalaisten ohjeiden tukena. Ulkomaalaisten ohjeiden neuvoja pitää kuitenkin käyttää harkiten.
  • Jussila, Mirka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradussa käsitellään kuvan ja sanan kääntämistä kuvitetussa fantasiaromaanissa. Tutkimuksessa pohditaan, mitä tapahtuu kuvitetun kirjan käännökselle, kun käännös painetaan ilman kuvia. Samalla analysoidaan kuvien funktiota kuvitetussa romaanissa. Aihe liittyy kuvan ja sanan, intersemioottisen kääntämisen sekä kuvakirjatutkimuksen perinteeseen. Teoriaosuudessa käsitellään Roman Jacobsonin (1987) intersemioottista teoriaa sekä Ulla Rhedinin (1992) ja Uri Shulevitzin (1985) kuvakirja-teorioita. Suomessa kuvan ja sanan aihepiiriä ovat tutkineet mm. Kai Mikkonen ja Riitta Oittinen. Pro gradun aineistona on Cornelia Funken Reckless, Steinerness Fleisch -romaani (2010) ja sen suomennos Reckless, Kiveen kadonnut (2011). Romaanin on suomentanut Marja Kyrö. Kirja on suunnattu nuorille. Lähdeteoksessa on 350 sivua ja suomennoksessa 299 sivua. Lähdeteoksen 80 kuvasta on valittu analysoitavaksi 16 mahdollisimman erilaista kuvaa. Kuvat sijoittuvat kirjan alkuun, loppuun sekä lukujen alkuihin ja loppuihin. Tekstistä on poimittu kuviin viittaavat kohdat, joita verrataan sekä kuviin että käännöksen vastaaviin kohtiin. Tutkimuksen metodi perustuu Hartmut Stöcklin (2011) kuva-analyysiin ja Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvakielioppiin (2006). Stöcklin teorian mukaisesti lähdeteoksesta on analysoitu kirjan ulkonäköä, kuvien sisältöä sekä kuvien ja tekstin välistä suhdetta. Kuvien sisällön tutkimuksessa on hyödynnetty Kressin ja van Leeuwenin kuvakielioppia. Tutkimuksessa saatiin vastaavia tuloksia kuin Ulla Rhedin (1992) on saanut eeppisestä kuvakirjasta. Reckless-romaanin kuvissa on hyvin vähän liikettä verrattaessa kuvia tekstiin. Kuvissa oleva liike taas on pienieleistä. Kuvissa kuvataan melko pitkiä tekstikappaleita. Kuvien aiheella on suuri merkitys tekstissä. Lisäksi todetaan, että kuvien ensisijainen funktio on teoriakirjallisuuden mukaisesti koristava sekä tarkentava. Kuvilla on kirjaa yhteen sitova sekä tekstiä ennakoiva funktio. Kuvia ei ole yhtä poikkeusta lukuun ottamatta huomioitu käännettäessä. Koska lähes kaikki kuvat olivat kuitenkin niin yhdenmukaisia tekstin kanssa kuin mahdollista, käännöksessä kuvia olisi ollut vaikea huomioida enää paremmin. Toisin kuin kuvakirjoissa, moni kuva on lineaarisessa suhteessa tekstiin eli kuvat ja teksti vuorottelevat vähemmän kerronnassa. Lopuksi voidaan todeta, että kuvien pois jättämisellä on vain vähäinen merkitys sisällön kannalta. Kuvien pois jättäminen saattaa silti vaikuttaa siihen, millaisen ensivaikutelman kirja tekee ostajaan. Lähdeteoksen kannet ja ulkoasu luovat sisältöä paremmin vastaavan mielikuvan kuin käännös. Tämän lisäksi lähdeteoksen kuvat ovat tekstiä ennakoivia, eli ne saavat lukijan odottamaan seuraavaa lukua. Kuvien funktio on siis saada lukija jatkamaan lukemista. Tämä funktio ei välity käännöksestä.
  • Saarela, Christa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassa vertaillaan saksalaisen Pflichtteilsrecht-oikeusinstituution ja suomalaisen lakiosajärjestelmän keskeisiä käsitteitä. Tutkimuksen tavoitteena on toimia kääntäjille tiedonlähteenä, joka helpottaa käännösratkaisujen tekemistä. Tutkielmalla ei pyritä antamaan yleispäteviä neuvoja kääntäjälle analyysissa käsiteltävien käsitteiden kääntämisessä. Teoreettisena ja menetelmällisenä viitekehyksenä on Peter Sandrinin (2009) määrittelemä systemaattinen vertailu, jonka kulmakiviä on vertailtavien käsitejärjestelmien itsenäinen tarkastelu ennen niiden varsinaista vertailua. Teorialuvussa käsiteltäviä aihealueita ovat kulttuurisidonnaisuus, intensio ja ekstensio sekä funktionaalista käsitevertailua koskeva teoria. Tutkielman kannalta keskeinen tutkija on Peter Sandrini. Analysoitavat termit poimitaan Knut Werner Langen teoksesta Erbrecht (2017) ja Aulis Aarnion ja Urpo Kankaan kirjasta Suomen Jäämistöoikeus I Perintöoikeus (2016). Analyysimenetelmänä käytetään funktionaalista käsiteanalyysiä. Käsitejärjestelmien ja käsitesuhteiden hahmottamisessa hyödynnetään Anita Nuopposen satelliittimenetelmää. Käsiteanalyysi toteutetaan kolmivaiheisena eli ensin analysoidaan saksalainen käsitejärjestelmä, seuraavaksi suomalainen käsitejärjestelmä ja vasta lopuksi vertaillaan kyseisten käsitejärjestelmien käsitteitä. Vertailuluvussa esitellään käsitepareja, joissa vertailtavia käsitteitä yhdistää käsitteen funktio. Yhteisen funktion hahmottamisessa hyödynnetään Ebertin (1978) autonomis-vertailevaa käsitettä, joka toimii käsiteparin yläkäsitteenä. Analyysissa käy ilmi, että käsitejärjestelmissä painottuvat erilaiset käsitteet. Ainoastaan osa käsitteistä soveltuu oikeusjärjestelmien väliseen vertailuun. Analyysi vahvistaa teorialuvussa esitetyn kirjallisuuden havaintoja kuten sen, että käsite-eroja ilmenee viimeistään joukkomääritelmissä sekä tunnusmerkistöissä. Analyysista löytyy kuitenkin aidosti keskenään vertailukelpoisia käsitepareja.
  • Haataja, Alli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimukseni tavoitteena on selvittää lapsikäsityksen muutoksen vaikutuksia käännösratkaisuihin saksankielisessä lastenkirjallisuudessa. Tutkimusaineistona on kaksi Komet im Mumintal -saksannosta (Vivica ja Kurt Bandler, 1970 ja Birgitta Kircherer, 2001). Toisen käännöksen lähtöteksti on Tove Janssonin Kometjakten (1946) ja toisen Janssonin Kometen kommer (1968). Käännösten ilmestymisillä on aikaväliä runsaat 30 vuotta. Tämä luo hyvän asetelman tarkastella sekä mahdollisia kohdekulttuurin lapsikäsityksen muutoksia että niiden vaikutuksia kääntäjien käännösratkaisuihin. Tutkimukseni sijoittuu lastenkirjallisuuden genreen. Lastenkirjallisuuden kääntämistä ovat maassamme tutkineet erityisesti Riitta Oittinen ja Tiina Puurtinen. Tutkimusaineistoni lähtötekstien perustarina on sama. Tarkastelen tämän vuoksi tutkimuksessani myös uudelleenkääntämistä, jota maassamme ovat tutkineet laajemmin Kaisa Koskinen ja Outi Paloposki, Antoine Berman on tutkinut uudelleenkääntämistä ulkomailla. Muumit ovat innoittaneet monia tutkijoita sekä kotimaassa että ulkomailla. Viittaan työssäni myös Mareike Jendisiin, joka on tutkinut muumien vastaanottoa saksankielisissä maissa. Tutkimani aihe lapsikäsitys kääntäjien käännösratkaisujen kannalta on tutkimusaiheena uusi näkökulma muumeihin. Käännösten tuottamiseen vaikuttavat monet tekijät kohdekulttuurissa ja myös kyseisessä genressä. Lastenkirjallisuudessa toimivat monet kirja-alan ammattilaiset. He ovat niin sanottuja kirjallisuuden portinvartijoita, jotka päättävät muun muassa käännöskirjallisuuden osalta siitä, mitkä kirjat käännetään. He päättävät myös kääntäjän lisäksi siitä, miten kirja käännetään. Lastenkirjallisuuden kääntäjän lapsikäsitys vaikuttaa vain yhtenä tekijänä siihen, millainen käännöksestä on mahdollista tulla. Tutkimusmenetelmäni on vertailu. Tutkimusaineistona on teoksen yksi luku.Teen vertailun ensin kummankin lähtö- ja kohdetekstin välillä. Teen vertailun lopuksi myös saksannosten välillä. Tutkimukseni tulokset ovat tiivistetysti seuraavat: vanhemmassa saksannoksessa esiintyy muutoksia sekä kertomuksen juonessa että sanatasolla. Lähtö- ja kohdekielen välillä esiintyy myös poistoja ja lisäyksiä. Uudemmassa saksannoksessa ei tutkimassani luvussa ole merkityksen muutoksia tarinan juonessa. Pienempiä muutoksia lähtötekstiin verrattuna kuitenkin löytyy säännöllisesti, mutta määrällisesti huomattavasti vähemmän kuin runsaat kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Uudemmassa käännöksessä on välillä pyritty vivahteikkaampaan verbi-ilmaisuun ja tekstin rakennetta on kevennetty. Kääntäjien käännösratkaisuista voi päätellä sen, että jokin kohdekulttuurissa on muuttunut. Nämä muutokset saattavat olla yhteydessä lapsikäsityksen muutokseen lastenkirjallisuudessa ja kohdekulttuurin portinvartijoiden avarampaan suhtautumiseen siitä, mitä lastenkirjassa voi esittää. Tove Jansson totesi itse, että lapselle rakennuspalikat ovat parempi lahja kuin valmis talo. Hän luotti lapsen päättelykykyyn. Toivon, että tutkimukseni pystyy tuoman lastenkirjallisuuden kääntämiseen yhden näkökulman lisää. Lastenkirjojen käännöksissä on hyvä olla myös niitä kohtia, jossa lapsi pääsee itse päättelemään ja jatkamaan matkaa; rakentamaan juuri omanlaisensa talon. Lapselle ei ole vaarallista se, jos kaikki kertomuksen merkitykset eivät avaudu hänelle ensimmäisellä luku- tai kuuntelukerralla. Kääntäjän olisi hyvä kunnioittaa haastavien kertomusten kohtien kääntämisessä myös lähtötekstin kirjoittajan lapsikäsitystä.
  • Tyynilahti, Vesa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia maallikkotulkeilla on tilanteista, joissa he ovat olleet sukulaisensa tai muuten läheisen henkilönsä tulkkina tai muuna apuna, kun tämä on tarvinnut lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksen metodologisena perustana on etnografia. Tutkimusta tehtäessä huomiota on kiinnitetty tutkimuseettisiin seikkoihin, kuten tietoiseen suostumukseen, henkilötietojen suojaan ja henkilötietojen anonymisointiin. Tutkimusmateriaalina on viisi puolistrukturoitua haastattelua, jotka on tehty Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa vuosina 2014 ja 2017. Haastateltavat ovat koulutettuja, kielitaitoisia keski-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat toimineet läheistensä maallikkotulkkeina. Tutkimusaineisto koostuu siten erikielisten ja eri kulttuureissa elävien henkilöiden kokemuksista. Tutkimuksessa selviää, että maallikkotulkit toimivat useissa erilaisissa rooleissa. Maallikko voi olla tulkki mutta myös avustamansa henkilön asiamies, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Maallikkotulkki voi tämän ohella toimia kielenopettajana opettaessaan hoitajille joitakin vieraskielisiä sanoja tai fraaseja, jotta nämä pystyvät kommunikoimaan potilaan kanssa, kun tulkki ei ole paikalla. Maallikkotulkki voi lisäksi toimia tulkin neuvojana opastaessaan ammattitulkkia työssään. Aineistosta havaitaan yhteensä kaksikymmentä erilaista roolia. Tyypillinen piirre maallikkotulkkauksessa on roolikasautuma. Maallikkotulkki joutuu joskus toimimaan samanaikaisesti esimerkiksi tulkin, sairaanhoitajan ja sukulaisen roolissa. Tutkimuksessa selviää myös, että maallikkotulkkaus ei ajallisesti rajoitu vain varsinaiseen tulkkaustilanteeseen vaan alkaa ennen sitä ja jatkuu myös sen jälkeen. Maallikkotulkkaukselle on lisäksi ominaista luottamus, jota potilas tuntee maallikkotulkkiaan kohtaan. Potilas turvautuu maallikkotulkin apuun, koska luottaa tähän. Tässä tutkimuksessa selviää, että Suomen laissa taatut kielelliset oikeudet eivät aina toteudu käytännön elämässä: Kaikki julkisella sektorilla kaksikielisessä kunnassa työskentelevät lääkärit eivät osaa maan virallisia kieliä riittävän hyvin, jotta voisivat palvella potilasta tämän äidinkielellä. Terveydenhoidon asiakas ei myöskään välttämättä tiedä oikeudestaan saada yhteiskunnan kustantamia tulkkauspalveluita, koska tästä mahdollisuudesta ei aina kerrota hänelle. Ongelmana on lisäksi se, että viranomaiset ovat julkaisseet maallikkotulkkausta koskevia ohjeita, jotka ovat puutteellisia. Näistä ohjeista ei käy ilmi potilaan oikeuksia koskevan lain, potilaslain, keskeinen periaate, potilaan itsemääräämisoikeus, jonka mukaan potilas itse päättää − ei lääkäri tai muu hoitohenkilökuntaan kuuluva − hoitaako tulkkauksen ammatti- vai maallikkotulkki. Potilas voi myös kieltäytyä tulkin avusta. Tämä tutkimus osoittaa, että maallikkotulkkaus terveydenhoidossa on vaativaa, koska maallikko joutuu toimimaan monissa erilaisissa rooleissa. Hän joutuu myös joskus toimimaan samanaikaisesti keskenään ristiriitaisissa rooleissa. Tämän vuoksi tulkkaaminen terveydenhoidon kontekstissa on maallikkotulkille henkisesti kuormittavaa
  • Sainio, Merja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan sidoksia, joilla kääntäminen ja typografia liittyvät toisiinsa. Tavoitteena on vahvistaa kääntäjien tietoisuutta typografisten valintojen merkityksestä ja selvittää nykykääntäjien typografista kompetenssia ja mahdollista koulutustarvetta. Kääntäjä tarvitsee typografiaa vahvistaakseen asiantuntijuuttaan viestinnässä ja tekstintuotannossa. Julkaisun ulkoasun vaikutusta viestin vastaanottamiseen tarkastellaan käännöstieteen, semiotiikan, typografian ja kulttuurisen tekstintutkimuksen näkökulmasta. Erikseen paneudutaan typografian merkitykseen sarjakuvan kääntämisessä. Käännöstieteellinen tarkastelu pohjautuu mm. Jürgen F. Schoppin typografiaa ja kääntämistä käsitteleviin teksteihin sekä Klaus Kaindlin tutkimuksiin typografian vaikutuksista sarjakuvan kääntämisessä. Typografian osalta keskeisimpiä lähteitä ovat Markus Itkosen, Sarah Hyndmanin ja Jorma Hinkan kirjoitukset sekä Riitta Brusilan kirjoittamat ja toimittamat tekstit. Typografian varhaisia teoreetikkoja edustavat Beatrice Warde ja Jan Tschichold. Marraskuussa 2017 sain 93 vastausta KAJ:n ja SKTL:n jäsenille tekemääni verkkokyselyyn, joka koski työelämän odotuksia ja kääntäjien typografisia valmiuksia. Kyselyssä oli monivalintatehtäviä, joista osaa oli mahdollista täydentää omin sanoin. Vastauksissa todentuu tekstin sisällön ja ulkoasun jopa symbioottinen suhde, ja tutkimuksesta voi tehdä seuraavat päätelmät: Tulkin työssä typografialla on selvästi vähäisempi rooli kuin useimmilla kääntäjillä, mutta kääntäjän työhön typografia nivoutuu monin tavoin. Kääntäjien työnkuvat ovat moninaisia, mistä johtuen osaamiseen kohdistuu vaihtelevia odotuksia. Typografiasta tullaan tietoisiksi viimeistään silloin, kun työhön liittyy esim. fontti-, merkki-, mahtumis- tai näkyvyysongelmia. Tekniset muutokset tai rajoitteet käyttöympäristössä vaikuttavat luettavuuteen. Eniten typografiaan liittyviä kysymyksiä pohtivat asiatekstinkääntäjät. Tilaongelmia ilmenee varsinkin av-kääntämisessä, lokalisoinnissa, ohjelmisto- ja käyttöliittymäkääntämisessä ja sekä runsaasti kuvitettujen julkaisujen kääntämisessä. Kirjaintyypit kiinnostavat pääosaa kääntäjistä, neljännestä paljon tai erittäin paljon. Vastaajat arvostavat kirjainten selkeyttä, neutraaliksi koettua luonnetta ja hyvää luettavuutta, mutta tarpeet ja mieltymykset vaihtelevat. Yli puolet vastanneista on ollut vastuussa julkaistavan tekstin ulkoasusta, runsas viidennes usein. Neljännes kertoi taittaneensa. Osaamisen taso on kirjava: vain harvoilla on typografista koulutustaustaa. Lähes puolet vastaajista on tehnyt työssään typografisia valintoja julkaistavaksi tarkoitetulle tekstille. Kieliversioita tekeviltä kääntäjiltä odotetaan vähintäänkin typografian hienosäätöä. Käännösmuistiohjelmissa vaikuttaa olevan kehittämisen varaa niin ergonomian kuin käytettävyyden osalta. Käyttämiinsä käännösmuistiohjelmiin tyytymättömiä oli vastaajista 18 prosenttia. Kääntäjät tuntevat typografian kulttuurikohtaisia konventioita, mutta typografisessa kompetenssissa on puutteita. 31 prosenttia vastaajista oli tästä tietoinen ja haluaisi parantaa osaamistaan. 33 prosenttia ei kuitenkaan kaivannut typografiaan liittyvää koulutusta ja 35 prosenttia ei osannut sanoa.
  • Häkämies, Hiski (Helsingin yliopisto, 2018)
    Oikeustulkkaus ja sen toimivuus ovat ajankohtaisia aiheita Suomen tulkkaus- ja oikeuspiireissä. Oikeustulkkauksen toimivuus onkin tärkeä kysymys, sillä heikosti toimiva tai täysin toimimaton oikeustulkkaus voi pahimmassa tapauksessa heikentää tulkattavan oikeusturvaa tai peräti vaarantaa Suomen koko oikeusjärjestelmän oikeusvarmuuden. Muun muassa asianajajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että oikeustulkkauksessa esiintyy liian usein tapauksia, joissa sen toimivuus joko vaihtelee liikaa tai on riittämätön tulkkaukseen viranomaisasioissa. Syyt tulkkauksen toimimattomuuteen voivat liittyä esimerkiksi tulkin ammatti- tai työkieleen, roolin, etiikan tai ammattisäännöstön riittämättömään hallintaan tai jopa oikeustulkkauksen perusteiden osaamattomuuteen. Viimeaikaiset uudistukset Suomen oikeustulkkauksen lainsäädäntöön ja koulutusmahdollisuuksiin pyrkivät osaltaan parantamaan oikeustulkkauksen toimivuutta. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä vaikuttaa oikeustulkkauksen toimivuuteen ja mitä mieltä asianajajat ovat oikeustulkkauksen toimivuudesta Suomessa. Oikeustulkkaus Suomessa on ollut kuten monissa muissa Euroopan unionin maissa jo pidemmän aikaa murroksessa. Lainsäädännöllisesti tärkein uudistus Suomen oikeustulkkauksessa on oikeustulkkirekisterin perustaminen. Oikeustulkkirekisteriin merkitään vain riittävän pätevät oikeustulkit. Tulevalla oikeustulkilla on nykyisin monia koulutusmahdollisuuksia esimerkiksi Helsingin yliopistossa, Diakonia-ammattikorkeakoulussa tai Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa. Asianmukaisen koulutuksen myötä oikeustulkki tiedostaa oikeustulkin etiikan ja roolin tärkeyden sekä niiden vaikutuksen toimivaan oikeustulkkaukseen. Tutkielma selvittää kahden oikeustulkkausta käsittelevän kyselyn avulla asianajajien näkemyksiä oikeustulkkauksen toimivuudesta Suomessa. Kyselyt ovat Asianajajaliiton oikeustulkkauskysely vuodelta 2016 ja O-ERKO-hankkeen sidosryhmäkysely vuodelta 2017. Aineisto koostuu kyselyiden anonyymeistä vastauksista, jotka on saatu edellä mainituilta tahoilta. Kyselyiden vastaajien mielestä oikeustulkkauksen toimivuuden vaihtelu riippuu muun muassa heikosta kieli- ja tulkkaustaidosta, puutteellisesta etiikan ja roolin hallinnasta sekä tulkkaukseen liittyvistä virheistä. Vastaajat toivovat oikeustulkeilta esimerkiksi oikeustietämystä ja -sanastoa, asianmukaista käyttäytymistä oikeustulkkaustilanteessa ja tulkkeen ymmärrettävyyttä. Vastanneet asianajajat painottaisivat myös mieluummin laatua hinnan sijaan oikeustulkkauspalveluita valittaessa. Vaikka asianajajat moittivat Suomen oikeustulkkauksen toimivuuden vaihtelevuutta ja sekä oikeustulkkaus että oikeustulkit ovat saaneet kritiikkiä osakseen, ollaan Suomessa matkalla kohti parempaa toimivuutta oikeustulkkauksessa. Suomen oikeustulkkauksen kokonaisvaltainen toimivuus ei ole utopiaa, sillä lainsäädännöllisten ja koulutuksellisten uudistusten sekä kaikkien osapuolten välisen yhteistyön avulla siitä on mahdollista tehdä totta.
  • Juntunen, Tiia (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan, hyödynnetäänkö Suomen kääntäjänkoulutuksessa käännösten tarkistamista. Lisäksi selvitetään, millä tavoin ja missä opinnoissa sitä hyödynnetään ja kuinka opiskelijat suhtautuvat siihen. Aineistona on 66 Helsingin, Itä-Suomen, Tampereen ja Turun yliopiston englannin, ranskan, saksan ja venäjän kääntämisen pääaineopiskelijoilta sähköisen kyselylomakkeen avulla kerättyä vastausta. Kyselyn suljettujen monivalintakysymysten vastaukset analysoitiin määrällisesti ja avointen kysymysten vastaukset laadullisesti. Käännösten tarkistamisella osana yliopisto-opetusta tarkoitetaan tässä tutkielmassa toimintaa, jossa opiskelijat tarkastavat joko toisten opiskelijoiden tai ulkopuolisen toimeksiantajan käännöksiä ja tekevät niihin korjauksia. Tarkistuksen kohteena on lähes valmis käännös, joka palautetaan tarkistamisen jälkeen joko takaisin kääntäjälle korjauksien tekemistä varten tai opettajalle arviointia varten. Tutkielmassa tarkastellaan sekä vertailevaa tekstintarkistusta, jossa lähtö- ja kohdetekstiä vertaillaan toisiinsa, että yksikielistä tekstintarkistusta, jossa käännös tarkistetaan keskittyen ainoastaan kohdetekstiin. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli osallistunut käännösten tarkistamista hyödyntävään opetukseen. Ne vastaajat, jotka eivät olleet osallistuneet käännösten tarkistamista hyödyntävään opetukseen, olivat pääasiassa kandidaattivaiheen opiskelijoita. Vertailevaa tekstintarkistusta hyödynnettiin selvästi eniten pääaineen opinnoissa, kun taas yksikielistä tekstintarkistusta hyödynnettiin lähes yhtä paljon sekä pääaineen että suomen kielen opinnoissa. Vertailevaa tekstintarkistusta hyödynnettiin lähes ainoastaan muiden kurssien yhteydessä, mutta yksikielistä tekstintarkistusta hyödynnettiin selvästi enemmän myös käännösten tarkistamiseen keskittyvillä kursseilla. Suurin osa yksikielistä tekstintarkistusta hyödyntäneistä oli saanut opettajalta ohjeita käännösten tarkistamiseen. Sen sijaan vertailevaa tekstintarkistusta hyödyntäneistä vastaajista ohjeita oli saanut vain noin puolet. Selvä enemmistö vastaajista ei kuitenkaan ollut saanut opettajalta palautetta tarkistustavastaan. Lähes kaikki vastaajat pitivät käännösten tarkistamista hyödyllisenä osana opintoja. Lievä enemmistö vastaajista toivoi tarkistamisen osuuden lisäämistä opinnoissa. Myös vertaistarkistamiseen suhtauduttiin myönteisesti, vaikka osa vastaajista piti toisilta opiskelijoilta saatua palautetta jokseenkin turhana. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että käännösten tarkistamista hyödynnetään kääntäjänkoulutuksessa ennen kaikkea keinona antaa opiskelijoille palautetta käännöksistä sen sijaan, että päällimmäisenä tarkoituksena olisi käännösten tarkistamisen harjoitteleminen. Aihetta pitäisi kuitenkin tutkia suuremmalla aineistolla, jotta tuloksista voitaisiin tehdä yleisiä johtopäätöksiä käännösten tarkistamisen hyödyntämisestä kääntämisen yliopisto-opetuksessa.
  • Fagerlund, Iina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, onnistuvatko elokuvan tekstitykset antamaan käännöksen vastaanottajalle samanlaisen katseluelämyksen kuin lähtötekstin vastaanottajalle. Kyseessä on vastaanottotutkimus, jonka metodina käytettiin ryhmäkeskustelua. Keskusteluihin osallistui kaksi ryhmää: toinen koostui suomea äidinkielenään puhuvista, jotka eivät osanneet lainkaan saksaa, ja toinen saksaa äidinkielenään puhuvista. Molemmat ryhmät katsoivat saksankielisen koulumaailmaan sijoittuvan komedian Fack ju Göhte (2013), suomenkieliset suomeksi tekstitettynä, saksankieliset ilman tekstityksiä. Keskusteluissa oli tarkoituksena selvittää, mitä mieltä he ovat elokuvasta, millainen kuva heille siitä tuli ja millaisia asioita heidän mieleensä nousi elokuvasta. Näiden lisäksi tarkasteltiin, oliko tekstityksillä vaikutusta suomenkielisten vastaanottoon. Tutkielman teoriaosiossa käsitellään tekstittämistä kääntämisen lajina, esitellään käännöstieteen vastaanottotutkimuksia audiovisuaalisen kääntämisen alalta, kuten esimerkiksi Tiina Tuomisen väitöskirjaa (2012), sekä elokuvatutkimuksen alalta David Bordwellin (1988) vastaanottoteorioita, jotka käsittelevät skeemoja ja hypoteesien tekemistä. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että ryhmillä oli osittain samanlainen katseluelämys. Juonesta ja elokuvassa käytettävästä kielestä osallistujilla oli samankaltaisia mielipiteitä. Eroavaisuuksiakin löytyi. Saksankieliset osallistujat keskustelivat paljon koulujärjestelmästä ja vertailivat elokuvan ja todellisuuden välisiä yhtäläisyyksiä. Suomenkieliset puhuivat puolestaan tekstityksestä, elokuvan sisäisestä maailmasta ja muista elokuvista. Suomenkieliset vertasivat elokuvan tapahtumia myös todellisuuteen, mutta kriittisempään sävyyn kuin saksankieliset. Erot johtunevat siitä, että tekstitykset eivät pysty aina välittämään elementtejä, joiden tulkintaan vaikuttaa kulttuurinen tietoa tai katsojan omat ennakkotiedot ja kokemukset. Lähtötekstin vastaanottajilla on paljon tietoa lähtökulttuurista toisin kuin käännöksen vastaanottajilla. Saksankielisillä oli elokuvan maailmasta omakohtaisia kokemuksia, joita he hyödynsivät elokuvan katselussa. Suomenkielisille maailma oli vieras, joten he käsittelivät elokuvaa enemmän pelkkänä fiktiona.
  • Fauth, Mirja (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassani tarkastellaan reaalioiden eli kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä Günter Grassin Die Blechtrommel -romaanin (1959) kahden suomennoksen pohjalta. Ensimmäinen suomennos Peltirumpu on Aarno Peromiehen käsialaa vuodelta 1961. Samaa nimeä kantava Oili Suomisen uudelleensuomennos julkaistiin vuonna 2009. Tutkimuksessani lähdetään siitä oletuksesta, että uusi käännös on vanhaa käännöstä vieraannuttavampi ja tarkempi. Poimin lähdetekstistä satunnaisotannalla 100 reaaliaa. Otan kohteekseni alkuperäisen saksankielisen Die Blechtrommel -teoksen joka kymmenennen sivun. Tarkastelen kutakin sivua aina kahden suomennoksen vastaavan tekstikatkelman kanssa rinnakkain reaalioiden löytämiseksi. Tämän jälkeen jaottelen reaaliat Pekka Kujamäen luokitteluun pohjautuen arjen, erisnimien, yhteiskunnan ja kulttuurin kategorioihin analyysin helpottamiseksi. Analyysissä jaottelen suomentajien käännösratkaisut Kujamäen kehittelemän luokittelun pohjalta seuraaviin reaalioiden käännösstrategialuokkiin: suora lainaus, käännöslaina, selittävä kääntäminen, analogian käyttäminen kohdekielellä, hyperonyminen käännös, kohyperonyminen käännös, poisto sekä lisäys. Tutkin aineistosta poimittujen esimerkkien avulla, mitä strategioita kääntäjät ovat valinneet ja miten heidän ratkaisunsa eroavat toisistaan. Tutkimukseni perusteella Peromiehen ja Suomisen reaalioiden käännökset ovat hyvin samankaltaiset sekä strategiavalintojen että kotouttamisen ja vieraannuttamisen osalta. Molempien kääntäjien globaali strategia on vieraannuttava. Suominen on käyttänyt vieraannuttavia paikallisstrategioita vain kolmesti Peromiestä useammin, eikä eroa voida pitää tilastollisesti merkittävänä. Tämä havainto poikkeaa lähtöoletuksestani, jonka mukaan uudelleensuomennos on vanhaa vieraannuttavampi. Lähtöoletukseni täyttyy kuitenkin siltä osin, että Suomisen reaalioiden käännökset ovat monin paikoin Peromiehen suomennoksia tarkempia. Tutkimukseni pohjalta voidaan myös todeta, että reaalioiden kääntämisessä tehdyillä valinnoilla voi olla suuri vaikutus koko käännökseen: yhdenkin reaalian kotouttaminen voi vaikuttaa teoksen tematiikkaan ja katkoa kirjan sisäisiä yhteyksiä.
  • Kuismanen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen aiheena ovat reaaliat eli kulttuurisidonnaiset elementit, ja niihin sovellettavat käännösstrategiat. Tutkielmassa analysoidaan F.E. Sillanpään teoksessa Nuorena nukkunut: eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta (1931) esiintyviä reaalioita ja niiden kääntämistä sen kahdessa saksankielisessä käännöksessä Silja, die Magd (1932, kääntäjä Rita Öhquist) ja Jung entschlafen: eines alten Stammbaums letzter Trieb (2017, kääntäjä Reetta Karjalainen). Tutkielmassa selvitetään, onko reaalioita kadonnut käännettäessä, minkälaisia käännösstrategioita käännöksissä on käytetty ja millaisia vaikutuksia valituilla strategioilla on kohdetekstin ymmärrettävyyteen ja merkitykseen. Tutkimuksen teoriatausta pohjaa soveltuvin osin Pekka Kujamäen väitöskirjatutkimukseen (1998) Seitsemän veljeksen kahdeksasta saksannoksesta. Tutkimuksessa hyödynnetään Kujamäen tutkimustuloksia reaalioista ja niiden kääntämiseen sovellettavista käännösstrategioista sekä luodaan Kujamäen tapaan käännösprofiilit Nuorena nukkuneen kahdesta käännöksestä, tosin suppeampina. Käännösstrategioiden kohdalla hyödynnetään myös Ritva Leppihalmeen luokittelua joidenkin strategioiden osalta. Analyysin pohjana käytettävät käännösstrategiat ovat sitaattilaina, käännöslaina, eksplikointi, analogia, yläkäsite, vieruskäsite, assosiatiivinen käännös, lisäys ja poisto. Alkuperäisteoksesta on poimittu reaaliat kahdesta eri tekstikatkelmasta (31 s. + 11 s.). Reaaliat on luokiteltu teemoittain (yhteiskunta, vapaa-aika, erisnimet, luonto ja arkipäivä) sekä sovellettujen käännösstrategioiden mukaan. Epäselvät rajatapaukset on luokiteltu erikseen, kuten myös useampaa strategiaa yhdistelevät yhdistelmästrategiat. Työssä analysoidaan tarkemmin esimerkkejä kustakin käännösstrategiasta. Analyysin pohjalta huomataan, että käännökset eroavat toisistaan käännösstrategioiden käytön suhteen paikoin selvästi. Reaalioiden kääntämisessä sovelletut käännösstrategiat palvelevat pääsääntöisesti kohdelukijaa molemmissa käännöksissä. Esitellyistä käännösstrategioista molemmissa käännöksissä on sovellettu eniten sitaattilainaa, mikä selittyy suurella erisnimien määrällä. Esimerkkien analyysissä käy ilmi, että valitut käännösstrategiat lisäävät kohdetekstin ymmärrettävyyttä ja häivyttävät mahdollisia kulttuuritöyssyjä. Päätelmissä todetaan, ettei tutkimus sinällään luo uutta tietoa reaalioista, mutta luo tapaustutkimuksena kuvan reaalioista juuri tässä aineistossa. Tulokset limittyvät reaalioiden tutkimusperinteeseen siten, että ne tukevat ajatusta reaalioista käännösongelmana. Tapaustutkimuksena työ on jatkumoa Kujamäen aloittamaan käännöstieteelliseen reaalioiden tutkimukseen sekä tuo osaltaan uutta tietoa Öhquistin käännösten tuntemukseen. Työn tulokset vahvistavat myös näkemystä siitä, kuinka reaalioiden käännösstrategioita sovelletaan usein limittäin kohdetekstin tarpeiden mukaan.
  • Suomela, Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan adaptaatiota lastenkirjallisuuden kääntämisessä. Työn aineistona on L. M. Montgomeryn Anna-sarjan viimeinen osa Rilla of Ingleside ja sen saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten saksan- ja suomenkielisiä käännöksiä on muutettu. Toisin sanoen, miten niitä on adaptoitu ja minkälaisia muutoksia eli pragmaattisia adaptaatioita lähde- ja kohdetekstien välillä on. Lisäksi pohditaan, mitkä ovat mahdollisia syitä adaptaatioihin. Aineistoon perehtyminen on toteutettu vertailemalla alkuperäistä englanninkielistä teosta käännöksiin luku kerrallaan, ja lopulta verrattu käännöksiä toisiinsa. Pragmaattisella adaptaatiolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa käännökseen tehtäviä lisäyksiä, poistoja ja korvauksia. Näiden avulla otetaan huomioon käännöksen lukijat, joille lähtötekstin kulttuuri ei ole välttämättä tuttua. Pragmaattisilla adaptaatioilla muutetaan lähtökulttuurin vierasperäinen asia kohdekulttuuriin ja sen kieliympäristöön sopivammaksi. Lastenkirjallisuuden kääntämisen yhteydessä pragmaattiset adaptaatiot ovat keinoja muokata käännös nuorelle lukijakunnalle sopivaksi. Analyysistä kävi ilmi, että pragmaattisten adaptaatioiden määrä on huomattava Rilla of Inglesiden suomennoksessa. Erityisesti poistojen määrä korostuu siinä. Poistot liittyivät julmina ja ikävinä pidettäviin asioihin, joita on todennäköisesti pidetty epäsopivina nuorelle lukijalle. Toiseksi merkittäväksi ryhmäksi voi luokitella poistot, joita ei ole todennäköisesti pidetty oleellisena tarinan juonen kannalta. Saksankielisessä käännöksessä korostuu lisäysten määrä. Lisäykset vaikuttavat olevan kääntäjän täysin sattumanvaraisesti keksimiä. Niillä on todennäköisesti haluttu tuoda esille esimerkiksi taustatietoa. Huomattavaa on myös se, että saksan- ja suomenkielisissä käännöksissä on keskenään samoja lisäyksiä, mutta kyseinen kohta puuttuu alkuperäisestä teoksesta. Korvaukset olivat vähemmistössä kummassakin käännöksessä. Analyysin perusteella voi päätellä, että pragmaattisilla adaptaatioilla on merkitystä, kun teosta muokataan käännettäessä sopivaksi nuorille lukijoille. Kääntäjällä on monenlaisia vaihtoehtoja, kuinka hän kohtelee asioita, joita ei pidetä lapsille sopivina. Käännös on aina oman aikakautensa tuote, johon oleellisesti vaikuttavat aikakauden normit ja käsitys, mitä voi kääntää.
  • Lukkarila, Annina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan saksasta suomennettua tietokirjallisuutta tilastollisesti viiden vuoden välein vuodesta 1975 vuoteen 2015. Kansalliskirjaston ylläpitämästä Fennica-tietokannasta tilastoitujen tietojen avulla selvitetään, paljonko saksankielistä tietokirjallisuutta on julkaistu suomennettuna käännöskirjallisuutena tarkasteluvuosina ja millaisia aihepiirejä suomennokset ovat käsitelleet. Tutkielmassa tietokirja määritellään painetuksi kirjaksi, jonka päätehtävä on välittää tietoa eri aloilta ajankohtansa tietämyksen valossa kohdeyleisöstä riippumatta. Määritelmää mukaillen muut kirjallisuuden julkaisumuodot kuin painetut kirjat rajataan tutkielman ulkopuolelle. Määritelmän ei myöskään katsota sisältävän aforismikirjoja, katselukirjoja, sarjakuvia, eikä myöskään sellaisia lasten tietokirjoja, joissa pääosassa on fiktiivinen tarina. Tutkielman ensisijainen aineisto kerätään Kansalliskirjaston ylläpitämästä Fennica-tietokannasta tehdyllä tarkennetulla haulla. Kun yhteensä 1244 hakutuloksesta rajataan pois tutkielman ulkopuolinen kirjallisuus, jäljelle jääneet 508 nimekettä tilastoidaan Fennica-tietokantaan tallennettujen yleisen kymmenluokituksen eli UDK:n eri aihepiirejä käsittelevien luokkien mukaan. UDK-luokitukseen perustuvissa tilastoissa yhtä hakutulosten nimekettä vastaa lukuarvo 1, joka jaetaan tarvittaessa UDK-luokkien lukumäärällä, mikäli nimeke on Fennica-tietokannassa luokiteltu useampaan kuin yhteen UDK-luokkaan. Näitä tilastoja verrataan saksasta suomennetun tietokirjallisuuden historiaan hyödyntämällä lähde- ja aineistokirjallisuutena olleen Outi Paloposken ja H. K. Riikosen Suomennetun tietokirjallisuuden historia 1800-luvulta 2000-luvulle -teoksen tietoja. Myös Tilastokeskuksen tilastoja hyödynnetään analyysin tukena. Aineistosta nostetaan lisäksi esiin esimerkkiteoksia, joiden tarkoituksena on laajentaa kuvaa siitä, millaista tietokirjallisuutta saksasta on suomennettu. Lopuksi esitellään myös aineistossa esiintyneitä yleisimpiä saksasta suomennetun tietokirjallisuuden kustantajia. Vaikka saksasta suomennetun kirjallisuuden osuus kaikesta suomennoskirjallisuudesta näyttää olevan laskussa, saksasta suomennetun tietokirjallisuuden julkaisumäärä on lähes kaikkina tarkasteluvuosina pysynyt tasaisesti noin 50–60 nimekkeessä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan saksa on lisäksi julkaistun suomennoskirjallisuuden kolmanneksi tai neljänneksi yleisin alkukieli. Tulokset antavat ymmärtää, että saksasta käännetään enemmän kaunokirjallisuutta kuin tietokirjallisuutta. Tästä huolimatta tietokirjallisuuden osuus kaikesta saksasta suomennetusta kirjallisuudesta on pysynyt tarkasteluvuosina noin 40 prosentissa. Onkin perusteltua väittää, että Saksan kielellä on suomennoskirjallisuudessa ja erityisesti tietokirjallisuuden suomennosten keskuudessa yhä vankka asema. Tarkasteluvuosina suosituimpia saksasta suomennetun tietokirjallisuuden aihepiirejä olivat kristinusko, kristillinen teologia ja lääketiede. Muita suosittuja aihepiirejä olivat filosofiset suuntaukset, henkilöhistoria, elämäkerrat ja muistelmat sekä psykologia. Erityisen suosittua saksasta suomennettujen tietokirjojen parissa on ollut erilainen opaskirjallisuus, hengellinen kirjallisuus ja toisen maailman sodan ajalle sijoittuva muistelma- ja elämäkertakirjallisuus. Saksasta suomennetun tietokirjallisuuden käännöshistoriaan verratessa voidaan todeta, että suurin osa aihepiireistä on säilyttänyt suosionsa läpi 1900-luvun, mutta esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden aloilla saksasta suomennettu tietokirjallisuus ei ole enää yhtä yleistä kuin aiemmin. Yksittäisten aihepiirien suosioon vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet mm. eri alojen kuuluisat saksalaiset tutkijat, kirjailijat ja merkkihenkilöt ja asialleen omistautuneet kustantamot, jotka ovat pitäneet huolen oman alan kirjallisuuden julkaisusta. Muita julkaisumääriin vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet esimerkiksi erilaiset juhlavuodet ja kirjasarjat, joiden seurauksena jokin tietty aihepiiri on kasvattanut suosiotaan yksittäisenä tarkasteluvuonna. Joidenkin aihepiirien suomennosten vähäiseen määrään vaikutti puolestaan se, että lähes kaikki alan kirjallisuus tuotetaan jo ensisijaisesti Suomen kielellä. Näillä aloilla kyse ei ole suinkaan saksan suosion alenemisesta tietokirjallisuuden lähtökielenä, vaan yleisesti käännöskirjallisuuden tarpeen vähentymisestä.
  • Berner, Madeleine (Helsingfors universitet, 2016)
    Syftet med denna avhandling är att klarlägga vilka olikheter och likheter det finns mellan tolkningen i ett finskt och tyskt tv-program. Samtidigt granskas också hur val av tolkningsmetod påverkar tolkningen. Som föremål för undersökningen valdes tre intervjuer i YLEs Aamu-tv och två intervjuer i den tyska 3Sat-kanalens Kulturzeit-program. I alla fem sändningar intervjuades utländska gäster på engelska och svaren tolkades till finska i Aamu-tv och till tyska i Kulturzeit. I Aamu-tv var det journalisterna som ansvarade för tolkningen, medan man till Kulturzeits sändningar hade valt professionella tolkar. Hypotesen för arbetet är att en del av olikheterna mellan tolkningen i det finska och tyska programmet beror på att tolkningen sker med olika tolkningsmetoder. Därtill är det förmodligt att tolkningen som utförs av YLEs journalister har sådana egenskaper som inte finns i tolkningen i Kulturzeit. Materialet för analysen har samlats från YLE Areena och 3Sat:s nätsida. Tolkningens egenskaper i de båda programmen har granskats med hjälp av de transkriberade intervjuerna och programinspelningarna. Under analysen fästes särskild uppmärksamhet vid hur valet av tolkningsmetoden påverkar tolkningen i programmen och om metoden tillför ytterligare olikheter mellan tolkningen i Aamu-tv och Kulturzeit. Därtill granskades huruvida tolkningen följer vissa principer inom medietolkning, samt också om journalisternas tolkning har egenskaper som kan anses vara typiska för icke-professionella tolkar. Forskningsresultatet påvisar att val av tolkningsmetoden ledde till flera olikheter mellan tolkningen i programmen. I Aamu-tv tolkade journalisterna konsekutivt medan Kulturzeits tolkar tolkade simultant. Journalisternas tolkning visar sig innehålla sådana egenskaper som inte finns i Kulturzeits tolkning. Dessa är att journalisterna indirekt refererar talarna i tredje person singular och separat markerar sin tolkning på olika sätt. Sådana egenskaper beskrivs som vanliga för icke-professionella tolkar. Journalisterna har också en tendens att i informeringssyfte lägga till sådan information i tolkningen som inte funnits i det ursprungliga inlägget. I Kulturzeit tolkar tolkarna i första person singular utan att lägga till information i sin tolkning, snarare tvärtom: vid behov får de även förkorta tolkningen av inlägget. Andra olikheter innefattar tolkningsriktningarna samt tolkarnas och journalisternas synlighet i programmen. En del likheter finns det också mellan tolkningarna. Både i Aamu-tv och Kulturzeit har man anpassat journalisternas och tolkarnas röster till de intervjuade personerna så att de kvinnliga utländska gästerna tolkas av kvinnor och den manliga utländska gästen av en man. Dessutom förekommer det att tolkningarna till en stor del är en sammanfattning av det sagda. Likheterna mellan tolkningarna representerar principer för medietolkning som upptäckts i tidigare forskning. Undersökningen påvisar att journalistens och tolkens uppgifter närmar sig varandra, dvs. får egenskaper av varandra i medietolkning.
  • Livio, Maiju (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradussa tutkittiin itsehoitolääkkeiden verkkosivuilta löytyviä markkinointitekstejä. Analyysi keskittyi erityisesti tekstilajikonventioihin eli tälle tekstilajille tyypillisiin piirteisiin saksaksi ja suomeksi julkaistuista teksteistä. Aineisto koostui itsehoitolääkkeiden markkinointiteksteistä, tarkemmin rajattuna kyseisten tuotteiden esittelyistä tuotteiden tai valmistajien nettisivuilla. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, onko itsehoitolääkkeiden suomen- tai saksankielisissä esittelyteksteissä jonkinlaisia vakiintuneita konventioita. Toisena tavoitteena on analysoida, eroavatko konventiot suomen- ja saksankielisten tekstien välillä, ja jos, niin miten. Tutkimuksessa käytetään Christiane Nordin tekstianalyysimallia. Kokonaisuutena saksankielinen aineisto vaikutti analyysin perusteella olevan hieman heterogeenisempi kuin suomenkielinen. Saksankielisissä teksteissä esiintyy enemmän luovia ratkaisuja ja poikkeamia oletusarvoista, kun taas suomenkieliset tekstit ovat hieman suoraviivaisempia ja yllätyksettömämpiä. Kielten välisistä eroista huolimatta erikielisten tekstien olemus on yhtenäinen. Esimerkiksi painottuvat kohdat, kuten tekstin alussa esiintyvät teemat sekä toistuvat teemat, eivät aineistossa ole kovin vahvasti riippuvaisia kielestä. Sisällössä, rakenteessa, syntaksissa, sanastossa, presuppositioissa, nonverbaalisissa elementeissä ja suprasegmentaalisissa elementeissä on kaikissa selvästi enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja. Konventiot vaikuttavat säätelevän tekstilajia melko voimakkaasti. Tutkimuksen aineisto on kuitenkin liian pieni, jotta analyysin perusteella voitaisiin päätellä muuta kuin yleisiä suuntaviivoja. Yleisesti aineiston tekstien perusteella voidaan todeta, että suomen- ja saksankieliset tekstilajikonventiot ovat samankaltaisia, mutta eivät identtisiä. Suomalaisten yritysten teksteissä ero saksankielisiin teksteihin oli lähes kaikissa tutkimuksen osa-alueissa suurempi kuin muun maalaisten yritysten suomenkielisissä teksteissä. Tulokset tukevat olettamusta, että kääntäminen vaikuttaa tekstilajiin.