Browsing by Subject "Giardia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Sulonen, Annukka (Helsingfors universitet, 2009)
    Giardia ja Cryptosporidium ovat alkueläimiä, jotka voivat elää monissa eläimissä sekä ihmisissä suolistoloisena. Giardia- ja Cryptosporidium-tartunta tapahtuu ihmisillä tyypillisimmin saastuneen veden välityksellä. Tartunnan voi saada myös suoraan toisesta ihmisestä tai eläimestä sekä saastuneen ruoan välityksellä. Giardia- ja Cryptosporidium- alkueläimiä on pidetty zoonoottisena parasiittina, mutta zoonoottisuudesta ei ole olemassa varmaa ja todistettua tietoa. Risti-infektio-kokeissa on osoitettu, että osa Giardia-lajeista on isäntälajispesifisiä ja osa pystyy tartuttamaan useita lajeja. Giardia-alkueläimen elinkierto on kaksivaiheinen: trofotsoiittivaihe ja kystavaihe. Kystavaihe on infektiivinen vaihe, jossa kystat kulkeutuvat ulosteiden mukana ulos isäntälajista ja joutuvat uuteen isäntään tämän syödessä kystia. Kystistä vapautuu suolistossa trofotsoiitteja. Cryptosporidium-alkueläimen elinkierto on monimutkaisempi. Cryptosporidium-alkueläimen infektiivinen muoto on ookysta. Isäntälaji saa Cryptosporidium-tartunnan syömällä infektoituneen ookystan tai kontaminoituneen veden välityksellä Koirilla Giardia-tartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa akuuttia tai kroonista ripulia ja painonmenetystä. Ripuli on tyypillisesti ohutsuoliperäistä. Koirilla ei usein esiinny kliinisiä oireita Cryptosporidium-tartunnasta. Giardia- ja Cryprosporidium-alkueläinten esiintymistä on maailmalla tutkittu paljon sekä kennelolosuhteissa että yksittäisillä lemmikkikoirilla. Monet tutkimukset ovat osoittaneet erityisesti Giardia-alkueläimen esiintyvyyden olevan paljon suurempi kennelolosuhteissa kuin yksittäisessä omistuksessa olevilla koirilla Tutkimuksessani selvitettiin Giardia- ja Cryptosporidium-allkueläimen esiintyvyyttä pohjois-suomalaisen kennelin koirilla. Ulostenäytteet tutkittiin Elisa-testillä sekä immunofluoresenssin avulla mikroskoopilla. Saatuja tuloksia verrattiin lisäksi koirien ikään, sukupuoleen, esiintyneeseen ripuliin ja eri ryhmiin. Kennelissä oli kaikkiaan tutkimushetkellä 317 koiraa. Näytteitä tutkittiin yhteensä 125 koirasta. Tutkittujen koirien iän mediaani oli 4 vuotta ja ikäjakauma 2 kk -13 vuotta. Pennuiksi luokiteltiin kaikki alle yhden vuoden ikäiset koirat ja aikuisiksi kaikki yli vuoden ikäiset koirat. Pentuja tutkituista koirista oli 16. Giardia-positiivisten osuus oli 41,6 % (52 koiraa). Kaikki 16 pentua (100,0 %) olivat Giardia-positiivisia. Aikuisista koirista Giardia-positiivisia oli 34 (36,2 %). Cryptosporidium-positiivisten osuus oli 5,6 % (7 koiraa). Pennuista 5 koiraa (31,2 %) oli Cryprosporidium-positiivisia. Aikuisista koirista Cryptosporidium-positiivisia koiria oli 2 (2,1 %). Tutkimukseni perusteella Giardia-tartuntaa esiintyi kennelissä paljon. Pennuilla Giardia-tartuntaa esiintyi enemmän kuin aikuisilla koirilla, mikä on giardiatartunnoille tyypillistä. Tartuntoja todettiin eniten koiraryhmässä, jossa aikuiset koirat olivat kosketuksissa pentuihin. Sukupuolella ei ollut vaikutusta tartuntoihin. Kennelin koirissa todettiin myös muutamia Cryptosporidium-tartuntoja. Suurin osa tartunnoista todettiin pennuilla.
  • Kolehmainen, Jenni (Helsingfors universitet, 2005)
    Giardia on suoliston parasiittina elävä alkueläin, jota tavataan ihmisillä ja useilla muilla nisäkkäillä sekä sammakkoeläimillä, matelijoilla ja linnuilla. Nisäkkäillä esiintyvää G. intestinalis –lajia on tavattu ihmisen lisäksi mm. koiralla, kissalla, märehtijöillä, hevosella, rotalla ja majavalla. Tartunta tapahtuu feko-oraalisesti ulostesaastuneen juomaveden tai ruoan välityksellä tai kosketustartuntana eläimestä/ihmisestä toiseen. Koirilla infektio on usein oireeton, mutta se voi myös aiheuttaa voimakkuudeltaan vaihtelevaa ripulia. Muita mahdollisia oireita ovat laihtuminen, kasvun hidastuminen ja heikentynyt ruokahalu. Aikaisemmissa tutkimuksissa giardian prevalenssiksi koirilla on saatu 4-50 %. Suomessa prevalenssitutkimuksia ei ole aikaisemmin tehty koirilla. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään giardian esiintyvyyttä suomalaisilla koirilla immunofluoresenssimikroskooppitutkimuksen avulla. Ulostenäytteitä kerättiin 146 koiralta. Näistä alle 6 kk ikäisiä pentuja oli 26 kpl. 10 koirista oli Yliopistolliseen eläinsairaalaan tuotuja löytökoiria. Muut olivat yksityisten ihmisten lemmikkejä. Kultakin koiralta pyrittiin saamaan kaksi ulostenäytettä 5-7 vrk välein. Giardia-positiivisten koirien osuus tässä aineistossa oli 4,8 %. Alle 6 kk ikäisillä koirilla giardia-positiivisten koirien osuus oli 15,4 % ja yli 6 kk ikäisillä koirilla 2,5 %.
  • Lankila, Johanna (Helsingfors universitet, 2002)
    Giardia on siimaeliöihin kuuluva alkueläin, joka elää suolistoloisena nisäkkäissä, linnuissa ja sammakkoeläimissä. Tartunta tapahtuu feko-oraalisesti saastuneen juomaveden ja ruuan välityksellä tai suorassa kontaktissa. Giardian kaksi esiintymismuotoa ovat ohutsuolessa elävä trofotsoiitti ja infektiivinen, isännän ulkopuolella selviytyvä kysta. Infektio on usein oireeton, mutta erityisesti nuorilla tai immuunipuutteisilla yksilöillä se voi aiheuttaa vakavuudeltaan vaihtelevia oireita, kuten ripulia, malabsorptiota ja pahimmillaan jopa vakavia imeytymishäiriöitä. Giardioosia pidetään ihmisellä merkittävimpänä ei-bakteeriperäisen ripulin aiheuttajana. Kissoilla giardian prevalenssi on aikaisempien tutkimusten mukaan vaihdellut 2,5-21 %:n välillä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään giardioosin yleisyyttä suomalaisilla kissoilla koprologisten tutkimusten avulla. Ulostenäytteitä kerättiin yhteensä 98 kpl, joista osa oli yksittäisten kissojen näytteitä (n=74), sekä useamman kissan ryhmien yhteisnäytteitä (n=24). Aineisto oli peräisin löytökissoista sekä yksityisten ihmisten omistamista kissoista. Yksittäisillä kissoilla giardian prevalenssiksi saatiin 1,4 % ja useamman kissan yhteisnäytteillä 8,6 %.
  • Haapasalmi, Jyrki (Helsingfors universitet, 1992)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa perehdyttiin zoonoottisten alkueläinten, suvut Giardia ja Cryptosporidiumium, yleisiinominaisuuksiin, niiden merkitykseen vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajina ja tutkittiin niiden esiintymistä suomalaisissa majavissa. Lisäksi tutkimuksessa perehdyttiin erilaisiin eristämis- ja diagnostisiin menetelmiin. Lähinnä viimeisen kymmenen vuoden aikana on selvinnyt giardioosin ja kryptosporidioosin merkitys maailmanlaajuisesti yleisinä ripulitautien aiheuttajina niin ihmisillä, kuin eläimilläkin. Niiden leviämistapana on vesivälitteisyys merkittävää, johtuen paljolti niiden ominaisuuksista, kuten esim. hyvästä säilyvyydestä kosteissa ja viileissä olosuhteissa. Tutkimuksessa perehdyttiin ja käytännössä kokeiltiin erilaisia laboratoriodiagnostisia menetelmiä näytteiden konsentroimiseksi, loisten ookystien värjäämiseksi ja tutkimiseksi. Melko uutena menetelmänä testattiin myös suoraan immunofluoresenssitekniikkaan perustuvaa värjäysmenetelmää. Tutkittavina näytteinä oli majavien peräsuolia, joista otetusta ulosteesta ookystia yritettiin eristää. Näytteet tulivat suoraan metsästäjiltä eri puolilta Suomea. Yhdestäkään tutkitusta majavanäytteestä ei löytynyt etsittyjen loisten ookystia.
  • Savolainen, Iines (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli kerätä kootusti tietoa keskeisimmistä koirilla esiintyvistä zoonoottisista taudinaiheuttajista Suomessa. Työ on kirjallisuuskatsaus, ja siinä kuvataan sairauksien patogeneesia, epidemiologiaa, levinneisyyttä, oireita koiralla ja ihmisellä, diagnostiikkaa, hoitoa koiralla, ehkäisyä ja lainsäädäntöä. Vastaavaa koostetta Suomessa keskeisistä zoonooseista koiralla ei ole aikaisemmin tehty. Taudinaiheuttajat on jaoteltu tässä työssä kolmeen ryhmään niiden merkityksen mukaan. Suomessa tärkeimmät koirien välittämät zoonoosit ovat puremahaavainfektiot ja moniresistentit bakteerit. Puremahaavainfektioiden aiheuttajista käsitellään Pasteurella- sekä Capnocytophaga canimorsus -infektioita. Molemmat bakteerit ovat koiran suun normaalimikrobistoa, mutta varsinkin C. canimorsus voi aiheuttaa ihmisillä puremahaavainfektioiden lisäksi vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektioita. Moniresistentit bakteerit ovat yleistyneet sekä koirilla että ihmisillä. Koirilla esiintyvistä moniresistenteistä bakteereista keskeisimpiä ovat metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus (MRSA), metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius (MRSP) ja laajakirjoisia beetalaktamaaseja (extended spectrum beta-lactamase, ESBL) sekä AmpC-beetalaktamaaseja tuottavat enterobakteerit. Tärkeimmät Suomea uhkaavat zoonoottiset taudinaiheuttajat koiralla ovat rabies ja ekinokokit. Rabies on pääasiassa puremien välityksellä leviävä virustauti, joka aiheuttaa kuolemaan johtavan sairauden kaikilla nisäkkäillä. Se on lakisääteisesti vastustettava vaarallinen eläintauti, jota voidaan ehkäistä rokotusten avulla. Ekinokokkilajeja on useita, joista ainoastaan Echinococcus canadesis -lajia on tavattu Suomessa. Koira on ekinokokkiloisten oireeton kantaja, mutta ihmisillä ne voivat aiheuttaa vakavan taudinkuvan. Echinococcus multilocularis on lakisääteisesti vastustettava eläintauti, ja sen leviämistä Suomeen pyritään ehkäisemään Suomeen tuotavien ja palaavien koirien ekinokokkilääkityksillä. Vähemmän tärkeitä zoonoottisia taudinaiheuttajia koiralla Suomessa ovat koiran suolinkainen (Toxocara canis), kapi, hilsepunkki ja dermatofyytit Näiden taudinaiheuttajien merkitys ihmisten terveydelle on vähäisempi, vaikka niitä koirilla Suomessa esiintyykin. Tuontikoirilla mahdollisia zoonooseja ovat Brucella canis, leptospiroosi ja leishmaniaasi, jotka ovat Suomessa harvinaisia. Suomessa harvinaisia zoonooseja ja sellaisia, joiden tartunnan lähteenä koiran merkitys on epäselvä, ovat mm. Giardia, kryptosporidit, korvapunkki, kampylobakteerit ja salmonellat. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitetään kootusti Suomessa oleellisimmat zoonoosit, jotka sekä eläinlääkäreiden että omistajien on hyvä tiedostaa. Tuontikoirien ja koirien matkustelun yleistyminen voivat myös lisätä Suomessa tällä hetkellä harvinaisten zoonoosien esiintymistä tai tuoda kokonaan uusia zoonooseja Suomeen. Täten koirien välittämien zoonoosien merkitys ei luultavasti tule ainakaan vähenemään Suomessa tulevaisuudessa. Avainsanat - Nyckelord – Keywords koira, zoonoosi, puremahaavat, Pasteurella spp., capnocytophaga canimorsus, moniresistentit bakteerit, MRSA, MRSP, ESBL, AmpC, rabies, ekinokokit, Toxocara canis, Sarcoptes scabiei, Cheyletiella yasguri, dermatofyytit, Brucella canis, leptospira, leishmania, Giardia, kryptosporidit, Otodectes cynotis, kampylobakteerit, salmonellat
  • Mero, Sointu; Kirveskari, Juha; Antikainen, Jenni; Ursing, Johan; Rombo, Lars; Kofoed, Poul-Erik; Kantele, Anu (2017)
    Background: In developing countries, diarrhoea is the most common cause of death for children under five years of age, with Giardia lamblia, Cryptosporidium and Entamoeba histolytica as the most frequent pathogenic parasites. Traditional microscopy for stool parasites has poor sensitivity and specificity, while new molecular methods may provide more accurate diagnostics. In poor regions with sample storage hampered by uncertain electricity supply, research would benefit from a method capable of analysing dried stools. Methods: A real-time multiplex PCR method with internal inhibition control was developed for detecting Giardia lamblia, Cryptosporidium hominis/parvum and Entamoeba histolytica directly from stool specimens. Applicability to dried samples was checked by comparing with fresh ones in a small test material. Finally, the assay was applied to dried specimens collected from Guinea-Bissauan children with diarrhoea. Results: The PCR's analytical sensitivity limit was 0.1 ng/ml for G. lamblia DNA, 0.01 ng/ml for E. histolytica DNA and 0.1 ng/ml for Cryptosporidium sp. In the test material, the assay performed similarly with fresh and dried stools. Of the 52 Guinea-Bissauan samples, local microscopy revealed a parasite in 15%, while PCR detected 62% positive for at least one parasite: 44% of the dried samples had Giardia, 23% Cryptosporidium and 0% E. histolytica. Conclusions: Our new multiplex real-time PCR for protozoa presents a sensitive method applicable to dried samples. As proof of concept, it worked well on stools collected from Guinea-Bissauan children with diarrhoea. It provides an epidemiological tool for analysing dried specimens from regions poor in resources.
  • Isomursu, Marja (Helsingfors universitet, 1996)
    Tutkielmassa esitellään saatavilla olleen kirjallisuuden perusteella useimmat porolla esiintyvät loislajit tai -suvut. Tutkielma jakautuu neljään osaan: alkueläimet (Protozoa), laakamadot (Platyhelminthes), pyörömadot (Nemathelminthes) ja niveljalkaiset (Arthropoda). Jokaisen osan lopussa on kirjallisuusluettelo. Kunkin loislajin tai -suvun kohdalla kasitellään morfologiaa, esiintymistä, epidemiologiaa, patogeneesiä, kliinistä merkitysotä, immuniteettia, diagnosointia ja lääkitystä. Porolle merkittävimmät ja tutkituimmat lajit ovat saaneet eniten tilaa. Näita ovat kurmu eli ihosaivartaja (Hypoderma tarandi), saulakka eli nenäsaivartaja (Cephenemyia trompe), aivomato (Elaphostrongylus rangiferi) ja keuhkomato (Dictyocaulus eckerti).
  • Hyvönen, Milla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Giardia duodenalis on ihmisillä sekä eläimillä yleisesti esiintyvä suolistoparasiitti. Ihmisillä esiintyy vuosittain arviolta 280 miljoonaa G. duodenalis -infektiota, joista suurin osa todetaan alle 5-vuotiailla lapsilla. Giardioosi on zoonoottinen sairaus, eli se voi tarttua eläimestä ihmiseen. Giardiainfektion yleisimpiin oireisiin kuuluvat ripuli, vatsakivut sekä ilmavaivat, mutta tutkimuksissa on havaittu myös ruoansulatuskanvan ulkopuolella esiintyviä pitkäaikaisiakin oireita. Näihin oireisiin kuuluvat muun muassa niveltulehdukset, allergiat sekä lihasvaivat. Suurimmassa osassa tapauksia giardioosi ei vaadi lääkkeellistä hoitoa. Giardiainfektio diagnosoidaan ulostenäytteestä. Suomessa giardiainfektioita on pidetty todennäköisimpinä lähinnä ulkomaanmatkoja tehneiden keskuudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) pitää yllä rekisteriä Suomen giardioositapauksista ja rekisteriin tulisi ilmoittaa esimerkiksi epäilty tartuntamaa, mutta todellisuudessa tämä tieto päätyy rekisteriin ani harvoin, tässä aineistossa vain 5 %:ssa ilmoitetuista tapauksista. Tutkimusten mukaan giardiaa kuitenkin esiintyy Suomen luonnonvesissä, joten infektion alkuperämaa olisi tärkeä tieto giardioositapausten raportoinnissa. Ilman tätä tietoa kotoperäisiä tapauksia on mahdotonta tunnistaa. Tämän lisensiaatin tutkielman lähtökohtana oli kartoittaa giardioosi yleisyyttä ja riskitekijöitä Suomessa, mutta puutteellisten rekisteritietojen takia tutkimus jäi kuvailevalle tasolle. Aineistona lisensiaatintyöhöni toimi THL:n tartuntatautirekisterin vuosina 1995–2018 todetuista giardioositapauksista kerätyt tiedot. Jokaisesta giardioositapauksesta olisi pitänyt olla rekisterissä seuraavat tiedot: tapauksen tunnus, sukupuoli, ikä vuosina, tartuntamaa, tilastointipäivä, potilaan syntymämaa, tilastointiviikko sekä sairaanhoitopiirin koodi. Kävin tartuntatautirekisterin tiedot läpi Microsoft Excel -ohjelmalla. Tuloksissa havaittiin Suomen giardioositapausten määrän pysyvän tasaisena tutkittujen vuosien välillä, lukuun ottamatta vuosia 2008 ja 2011. Vuoden 2008 tartuntamäärien nousun selittää Nokian vesikriisi, mutta koska isossa osassa tapauksia tieto epäillystä tartuntamaasta puuttuu, syytä vuoden 2011 tartuntamäärien nousulle on vaikea sanoa. Tutkimuksessa havaittu Suomen giardioositapausten ikä- ja sukupuolijakauma oli odotetun lainen, eikä tapausten määrissä huomattu merkityksellistä eroa eri kuukausien välillä. Suomen sisällä giardioosin ilmaantuvuus vaihteli paljon eri sairaanhoitopiirien välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella Suomen giardioositilanne on tällä hetkellä vakaa. Tartuntoja ilmoitetaan keskimäärin 300 vuodessa eikä Nokian vesikriisiä ennen tai sen jälkeen ole Suomessa tunnistettu yhtään giardioosiepidemiaa. Giardiainfektio saadaan useimmiten saastuneen veden välityksellä, mutta moni muukin asia lisää giardiainfektion riskiä. Kaukokohteisiin matkailevan on hyvä pitää mielessä toimet, joilla omaa riskiä saada giardioosi voidaan vähentää. Näihin kuuluu muun muassa käsihygieniasta huolehtiminen, vain pullotetun veden juominen sekä raakojen elintarvikkeiden nauttimisen välttäminen. Jotta kotoperäisiä tartuntoja ja epidemioita päästäisiin kartoittamaan, tulisi tartunnan alkuperämaa jatkossa lisätä tartuntatautirekisteriin aina, kun se on mahdollista.
  • Puranen, Emma (Helsingin yliopisto, 2022)
    Suomeen tuodaan jatkuvasti ulkomailta rescue-koiria, joiden historiaa ei tunneta. Rescue-koirat ovat kadulle hylättyjä tai sinne syntyneitä koiria, joilla ei ole omistajaa. Niitä otetaan kiinni paikallisille koiratarhoille, joista osa tekee yhteistyötä suomalaisten rescue-järjestöjen kanssa. Järjestöt auttavat usein koiria niiden kotimaassa ja järjestävät niiden adoptioita suomalaisiin koteihin. Myös yksityishenkilöt adoptoivat ulkomailta löytämiään koiria, mutta tämä on selvästi harvinaisempaa. Yleisimpiä tuontimaita ovat Espanja, Romania, Venäjä ja Viro. Näissä maissa esiintyy kotoperäisenä sellaisia parasiitteja ja niiden kantamia taudinaiheuttajia, joita Suomessa ei toistaiseksi esiinny. Koirien lisääntynyt matkustus ja adoptio ulkomailta voivat lisätä Suomessa aiemmin vähäisenä esiintyneiden tai täältä aiemmin kokonaan puuttuneiden patogeenien esiintymistä ja ilmaston lämpeneminen voi mahdollistaa sellaisten loisten elämänkierron, joille Suomen olosuhteet ovat aiemmin olleet epäsuotuisat. Vektorivälitteisten tautien inkubaatioaika on usein pitkä, eikä niitä voida aina havaita ennen tuontia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää tärkeimpien tuontimaiden tiettyjen vektorivälitteisten tautien esiintyvyyttä ja verrata tilannetta tietoihin suomalaiskoirista. Suomessa yleisimmät vektorivälitteiset taudit ovat puutiaisen levittämät anaplasmoosi ja borrelioosi, koiranpuutiaisen levittämä ehrlichioosi on harvinainen. Amerikkalaista sydänmatoa ei esiinny Suomessa kotoperäisenä, mutta täällä tavataan sen vektoriksi sopivia hyttyslajeja. Tuontimaista Virossa tautitilanne on melko samanlainen kuin Suomessa, mutta Itä- ja Etelä-Euroopassa endeemisenä esiintyvät yleisesti myös esimerkiksi ehrlichioosi, dirofilarioosi, babesioosi ja leishmanioosi. Kirjallisuuskatsaukseen liitetyn retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vektorivälitteisten bakteerien, Ehrlichia ssp, Anaplasma ssp, Borrelia burgdorferi (sensu lato) ja sukkulamato Dirofilaria immitiksen sekä sisäloisten esiintyvyyttä Suomeen jo adoptoiduissa rescue-koirissa. Tutkimuksessa oli mukana 259 Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa tutkittua rescue-taustaista koiraa, joille oli tehty verinäytteestä SNAP 4Dx -pikatesti, ulostetutkimus flotaatio- tai Baermann-menetelmällä ja/tai FASTest Giardia -pikatesti. Tässä aineistossa A. phagocytophilumin esiintyvyys rescue-koirissa oli 4,6 %, B. burgdorferin 4,1 %, E. caniksen 6,6 % ja D. immitiksen 2,5 %. Ulostetutkimuksissa giardian esiintyvyys oli 7,9 %, flotaatiomenetelmällä tutkituista 6,7 % oli positiivisia jollekin parasiitille Isospora ssp. ollen löydöksistä yleisin. Baermann-menetelmällä ainoana löydöksenä oli yksi Strongyloides stercoralis. Vektorivälitteisten patogeenien esiintyvyys oli odotetusti A. phagocytophilumia lukuun ottamatta yleisempää rescue-koirissa kuin suomalaisissa koirissa. Sisäloisten esiintyvyydessä rescue-koirilla ei ollut merkittävää eroa suomalaisten ja rescue-koirien välillä. Tämän aineiston sekä aikaisempien julkaisujen perusteella rescue-koirat ovat todennäköisemmin Suomessa harvinaisena esiintyvien vektorivälitteisten patogeenien kantajia. Koirien testaaminen on tärkeää tuonnin yhteydessä, jotta mahdolliset tartunnat voidaan havaita ja hoitaa ajoissa.