Browsing by Subject "Gini-kerroin"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Roikonen, Petri (Helsingfors universitet, 2015)
    Suomen tuloerojen kehittymisestä 1800-luvulta nykypäivään on hyvin sirpaleinen kuva tuloerotutkimusten erilaisten lähtökohtien sekä niiden käyttämien eri tuloerojen indikaattoreiden vuoksi. Kohtuullisen kattavia tuloksia tuloeroista on vuodesta 1920 lähtien. 1800-luvulta koko maan käsittävää tuloerotutkimusta on vain vuodelta 1881, mutta tulokset eivät ole juurikaan vertailukelpoisia tilastokeskuksen julkaisemien uudempien tutkimusten kanssa. Tutkimus selvittää miten Suomen tuloerot ovat kehittyneet aikavälillä 1865–2013, minkä lisäksi kehitystä verrataan joihinkin länsimaihin. Tässä tutkimuksessa on laskettu tuloerojen indikaattoreita 1800-luvun suostuntaveroaineistosta ja 1900-luvun vaihteen kunnallisveroaineistosta. Lisäksi pohditaan, miten eri aineistoista ja tutkimuksista saatuja tuloksia pystytään yhdistämään vertailukelpoisemmiksi aikasarjoiksi. Tuloerojen indikaattorit ovat tuloerojen tutkimuksissa yleisesti käytetyt kotitalouden käytettävissä olevista tuloista lasketut Lorenz-käyrä eli tulojakauma, Gini-kerroin sekä tuloryhmien tulo-osuudet, joista on laskettu aikasarjat myös verotetusta tulosta veroyksikköä kohden. Tutkimus käyttää seuraavia aineistoja: suostuntavero (1865, 1871, 1877, 1881), kunnallisvero (1900, 1904), tulo- ja omaisuusvero (1920–2009), kulutustutkimukset (1966, 1971, 1976, 1981, 1985, 1990, 1994, 1995, 1996, 1998, 2001, 2006, 2012) ja tulonjakotilasto (1977–2013) sekä niistä tehtyjä tutkimuksia. Näiden eri aineistojen yhteensovittamisen keskeiset ongelmat on jaettu kolmeen osaan: 1) ajanjakso ja keräämistiheys, 2) käsitteiden muutokset (etenkin tilastoyksikkö ja tulonkäsite) sekä 3) tilastojen koonnin muutokset (keräämistapa, kattavuus ja edustavuus). Suostuntavero- ja kunnallisveroaineistojen tulojakauman selvittämiseksi arvioitiin tuloluokkien keskiarvotulot, jotka määriteltiin käyttämällä apuna vaivaishoidon tilastoja, elinkustannusindeksiä, tulokyselyitä, tuloluokkien suhteellisia osuuksia sekä tulorajoja. Tutkimus käytti Gini-kertoimien laskemiseen vuosilta 1920–1965 ns. trendimenetelmää, jossa vuosi 1966 oli verrannollisuusvuosi tulo- ja omaisuusveroaineiston vuosien 1920–1966 ja kulutustutkimusten sekä tulonjakotilaston vuosien 1966–2013 välillä. Suomesta saatuja tuloksia tuloeroista verrataan Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Ranskaan, Saksaan, Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että tuloerot olivat Suomessa 1800-luvulla melko korkealla tasolla verrattuna nykypäivään. Tarkasteltuihin maihin verrattuna tuloerot olivat kuitenkin varsin maltilliset ennen 1880-lukua, mutta 1800-luvun kolmella viimeisellä vuosikymmenellä tuloerot kasvoivat voimakkaasti. 1900-luvun taitteessa Suomessa vallinneet tuloerot olivat verrattain korkeat. 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana tuloerot puolestaan tasoittuivat voimakkaasti aina vuoteen 1924 asti. 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella tuloeroissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Vuosien 1938 ja 1947 välillä tuloerot pienenivät erittäin voimakkaasti. 1900-luvun ensimmäisen puoliskon tuloerojen kaventuminen oli kansainvälinen ilmiö, mikä jatkui maasta riippuen 1970- tai 1980-luvuille asti. Tosin Suomessa tuloerot palautuivat 1930-luvun tasolle jo 1950-luvun alkupuolella. Tuloerot kasvoivat maltillisesti vielä 1950-luvulla ja tasaantuivat 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin ne olivat vertailumaiden keskitasoa. Tuloerot laskivat Suomessa voimakkaasti 1960-luvun toiselta puoliskolta vuoteen 1976. Tuloerot kaventuivat vielä hieman 1980-luvun toiselle puoliskolle asti, jolloin Suomessa vallitsi verrattain tasainen tulonjako – yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Tuloerot ovat kasvaneet kansainvälisesti riippuen maasta jo 1970–80-luvuilta asti, tosin nykyiset talouskriisit (2008-) ovat ainakin hetkellisesti pysäyttäneet kasvun ja jopa kaventaneet tuloeroja. Tuloerot kasvoivat Suomessa voimakkaasti vuodesta 1994 lähtien noin vuoteen 2000 asti, jolloin ne olivat 1970-luvun alun tasolla. 2000-luvulla tuloerojen trendissä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Tutkimustulokset osoittavat, että 1800-luvulla tuloerot olivat Suomessa nykyistä suuremmat, mistä ne vielä kasvoivat voimakkaasti 1900-luvun alkupuolelle saakka. 1900-luvulla tuloerojen trendi on ollut laskeva vuoteen 1987 saakka. Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että Suomessa – huolimatta tuloerojen kasvusta 1990-luvulla – on kansainvälisesti sekä historiallisesti vertailtuna edelleen suhteellisen alhaiset tuloerot.
  • Melakari, Aino (Helsingin yliopisto, 2018)
    Taloudellinen eriarvoisuus on viime vuosien aikana ollut kiivaan yhteiskunta- ja talouspoliittisen keskustelun aiheena. Sen on laajan tutkija- ja asiantuntijajoukon keskuudessa katsottu heikentävän niin yhteiskunnallista kuin myös yksilön hyvinvointia. Keskustelussa tunnetuimpia näkemyksiä on edustanut brittiläisten epidemiologien Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin tuloerohypoteesi, jonka mukaan eriarvoisuus heikentää eri väestöryhmien välistä tasa-arvoa suhteessa esimerkiksi terveyteen, koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan taloudellisen eriarvoisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin mahdollisia yhteyksiä suomalaiskunnissa. Taloudellista eriarvoisuutta analysoidaan sekä tuloeroina että suhteellisena köyhyytenä. Teoriaosuudessa kuvataan tuloerojen ja köyhyyden ajallista kehitystä sekä luodaan kuvaa niihin vaikuttaneista ja vaikuttavista asioista. Esiin nostetaan myös Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksiin ja johtopäätöksiin kohdistu-nutta kritiikkiä, joka koskee suurimmaksi osaksi varsin yksinkertaisia regressiomallinnuksia sekä maa- ja osavaltiotasoisista aineistoista saatujen tulosten yksioikoista ulottamista yksilötasoa koskeviin yleistyksiin. Paneeliaineisto on muodostettu Sotkanet-indikaattoripankista kerätyistä kuntakohtaisista tilastoista, ja se ulottuu vuosille 1995-2015. Psyykkisen hyvinvoinnin kuvaamiseen käytetään mielenterveyden avohoitokäyntien mää-riä, psykiatrian laitoshoidon potilasmääriä sekä depressiolääkkeistä Kela-korvausta saaneiden määriä ilmaisevia indikaattoreita. Selittävät muuttujat ovat tuloeroja ilmaisevan Gini-kertoimen ja suhteellista köyhyyttä kuvaavan kunnan yleisen pienituloisuusasteen lisäksi kunnan työttömyysprosentti sekä kuntalaisten koulutustasoa, avioerojen määriä ja yksinasumista mittaavat indikaattorit. Havaintojen lukumäärä on enimmillään 5647 havaintoa, ja tarkastelussa ovat mukana yli 2000 asukkaan kunnat (267-280 kuntaa vuodesta ja muuttujasta riippuen). Analyysit suoritetaan kiinteiden vaikutusten regressiomallinnuksella. Tutkielman tulokset kumoavat osittain tuloerohypoteesin. Vaikka Gini-kertoimella mitattujen tuloerojen ja kun-talaisten psyykkistä hyvinvointia kuvaavien selitettävien muuttujien väliset yhteydet osoittautuivat positiivisiksi, eivät ne psykiatrista laitoshoitoa lukuun ottamatta olleet tilastollisesti merkitseviä. Pienituloisuusasteen tilastolli-nen merkitsevyys korostui sen sijaan liki kaikissa regressiomalleissa. Laitoshoidon kohdalla Gini-kertoimen ja vasteen välinen yhteys muodostuu pienituloisuusasteen muodostamaa yhteyttä suuremmaksi. Gini-kertoimen saamat regressiokertoimet ovat muiden kahden vasteen kohdalla suurimmillaan silloin, kun se on ainoana selittä-vänä muuttujana mallissa. Muista muuttujista työttömyysprosentti muodostaa tilastollisesti merkitsevän, mutta negatiivisen yhteyden sekä laitoshoidon että depressiolääkityksen suhteen. Myös koulutustason sekä avohoitokäyntien ja laitoshoidon välille muodostuu tilastollisesti merkitsevä, mutta negatiivinen yhteys. Avioerojen määrää kuvaava muuttuja ei muodostunut tilastollisesti merkitseväksi selittäväksi tekijäksi yhdenkään vasteen kohdalla, yksinasumisen regressiokerroin oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan suhteessa laitoshoitoon. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että maa- ja aluetasoisista tutkimusasetelmista johdetut tulokset eivät ole kaikissa yhteyksissä keskenään vertailukelpoisia. Pelkästään maa- tai aluetason indikaattoreiden käyttämisen ohella hyötyisi tutkimus monitasomallinnuksiin perustuvista asetelmista. Tutkimusta taloudellisen eriarvoisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä tarvitaan myös jatkossa, etenkin Suomen kontekstissa.