Browsing by Subject "Giorgio Agamben"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Prozorov, Sergei (Edinburgh University Press, 2014)
    Thinking Politics
  • Prozorov, Sergei (Edinburgh University Press, 2016)
    Critical Connections
  • Prozorov, Sergei (2017)
    The article addresses the reinterpretation of the problematic of security in the messianic turn in contemporary continental political thought. I focus on Giorgio Agamben's reinterpretation of Hobbes's Leviathan in Stasis, which restores an eschatological dimension to this foundational text of modern security politics. Hobbes's commonwealth has been traditionally read as a secularized version of the katechon, a force that restrains the state of nature while drawing on its resources. Instead, Agamben argues that for Hobbes, the state is neither the analogue of God's kingdom on earth nor the katechon that delays its arrival, but the profane power that will disappear when the kingdom of God is established on earth. It is thus in principle incapable of attaining the peace and security that it claims to provide, perpetually producing insecurity and violence in the guise of protection. In Agamben's reading, it is precisely this failure of the state's security apparatuses that assists the advent of the messianic event in an oblique fashion. The exposure of this failure does not aspire to the improvement of the apparatuses of security or resign us to inescapable insecurity but only affirms the need to render the present apparatuses inoperative, bringing forth a future without them.
  • Suuronen, Ville (2018)
    Hannah Arendt's support for the right to have rights arises as a critical response to the modern biopolitical human condition. While Arendt's reflections on human rights have received broad recognition, the question concerning the economic preconditions of citizenship in her work remains an unduly neglected subject. This article takes up this issue and argues that, for Arendt, the fulfillment of basic social rights is the sine qua non without which the fulfillment of political rights is impossible. Thinking with and against Arendt, I show that her famous distinction between the private, the social, and the political can be fruitfully reinterpreted as an argument for basic income. When Arendt's reflections on human rights are read in the light of her ideas concerning technology and automation, she no longer appears as a theorist who ignores social justice, but as a thinker who seeks to counter the modern biopolitical human condition and open up new realms for democratic political action. Instead of ignoring social questions, Arendt argues that with the help of technology, we can strive to politicize fundamental social questions in a way that they would achieve a self-evident stature as human rights, and as fundamental human rights, rise above political debate, even though we would remain conscious of their political origins. Arendt does not simply exclude the social questions from politics but argues that this is what all technologically developed societies can strive to do. In Arendt's futuristic vision, the private life of citizens will be politicized through technological intervention: ancient slaves will be replaced by machines. By comparing Arendt with Foucault and Agamben, I maintain that a critical reading of her work can provide us with a pathway toward understanding the right to life's basic necessities, to zoe, as a future human right.
  • Prozorov, Sergei (2015)
    The article addresses the attempts of contemporary continental philosophy to develop a politics that would move beyond the Hobbesian logic of the constitution of political community. In their readings of Hobbes, Roberto Esposito and Giorgio Agamben emphasize the nihilistic character of Hobbes’s approach to community. For Esposito, Hobbes’s commonwealth is legitimized by a prior negation of the originary human community in the construction of the state of nature as the state of war. Yet, as Agamben shows, this negative state of nature is never fully transcended by the commonwealth, which persistently reproduces it in the state of exception. These critiques emphasize the complex relation between nature and artifice in Hobbes’s thought, which have profound implications for the attempts to arrive at a ‘post-Hobbesian’ mode of political community. Neither a facile search for a truer, more fundamental state of nature nor an affirmation of artifice and denaturation as constitutive of human community are sufficient to evade the Hobbesian constellation. A genuine move beyond Hobbes would rather consist in thoroughly deactivating the very relation between nature and artifice whereby they become indistinct and no longer negate each other.
  • Pulkkinen, Joonas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee saksanjuutalaisen filosofin Walter Benjaminin (1892–1940) auran käsitettä. Käsite esiintyy tunnetuimmassa muodossaan Benjaminin esseessä ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakautena” (1935–1940). Aura edustaa esseessä merkitystä, joka ilmentää taidetta koskevaa historiallisteknistä kehitystä. Tämän myötä taide menettää alkuperäisen, uskonnollisen arvon luonteensa, jota kuvaa kulttiarvon käsite. Kopioinnin mahdollisuuden myötä korostuu taiteen näyttelyarvo, joka koskee esimerkiksi elokuvaa ja valokuvausta taidemuotoina. Näyttelyarvo ilmentää taiteen yhteiskunnallista muutosta, jossa taide tavoittaa suuremmat ihmisjoukot ja ero alkuperäisen ja kopioidun taideteoksen välillä muuttuu sosiaalisesti merkityksettömäksi. Tutkielman ensisijainen tutkimuskysymys on, voiko aura muodostaa esseetä laajemman käsitteellisen kokonaisuuden osana Benjaminin myöhäistuotantoa? Tutkielma tarkastelee auran käsitteen luonnetta, pyrkien muodostamaan käsitteestä tulkinnan vaihtoehtona Benjaminin reseptiohistoriassa kannatusta saaneelle käsitykselle aurasta autenttisen taideteoksen synonyyminä. Tutkielman toinen tutkimuskysymys pohtii auran suhdetta nykytaiteeseen. Mitä aura voi mahdollisesti kertoa nykytaiteen piirteistä ja taiteesta nykyisyydessä? Tutkielman kirjallisuus muodostuu Benjaminin myöhäistuotannon primäärilähteistä, Benjaminia käsittelevästä kommentaarikirjallisuudesta, paikkasidonnaista teoriaa käsittelevästä kirjallisuudesta sekä nykytaideteoksia taustoittavista verkkolähteistä. Auran tulkitsemisen kannalta tutkielman keskeisimmät lähteet mainitun “Taideteos-esseen” lisäksi ovat Benjaminin hashiksen käyttöä koskevat muistiinpanot sekä esseet “Pieni valokuvauksen historia” (1931) ja “Silmä väkijoukossa” (1939). Tutkielma käy läpi Benjaminin myöhäiset elämänvaiheet, myöhäisen tuotannon keskeiset teemat sekä esittelee mainittua Benjaminin primäärikirjallisuutta erilisessä luvussaan. Tutkielma käy läpi Theodor W. Adornon esittämän kritiikin koskien auraa “alkuperäisyyden myyttinä”, Giorgio Agambenin Benjaminia koskevan tulkinnan taiteen ja uskonnon välisen suhteen historiallisesta muutoksesta sekä Jacques Rancièren Benjaminia koskevan kritiikin taiteen ja politiikan välisestä suhteesta. Mainitut teemat koskevat myös tutkielmassa käsiteltävää kysymystä nykytaiteen yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta luonteesta. Tutkielman perusteella voidaan väittää, että Benjaminin myöhäistuotannosta on mahdollisuus muodostaa auraa koskien ”Taideteos-esseetä” laajempi tulkinnallinen kokonaisuus. Tutkielma väittää, että aura voidaan käsittää taidetta kuvaavan historiallisen muutoksen ohella myös yksilöllisen havainnon kohteena ja taidekokemuksen piirteenä. Aura muodostaa myös teeman inhimillisen kokemuksen yleisestä historiallisesta muutoksesta. Tutkielma esittää auralla olevan yhteys paikkasidonnaisen taiteen historialliseen kehitykseen ja piirteisiin. Näitä ovat paikkasidonnaisen taiteen tapa irtaantua modernin taiteen keskeisistä ideaaleista koskien taideteoksen muotoa, objektikeskeisyyttä sekä taideteoksen mediumiin liittyviä kysymyksiä. Tutkielman mukaan aura ilmentää myös nykytaiteelle ominaisen näyttelykeskeisyyden luonnetta sekä sopii multimediaalisten paikkasidonnaisten taideteosten tarkasteluun. Auran ajallinen yhteys paikkasidonnaiseen taiteeseen perustuu auran sopivuudessa paikkasidonnaisten taideteosten väliaikaisuudelle.