Browsing by Subject "Goffman, Erving"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Viukari, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Paperittomien henkilöiden oikeus terveyspalveluihin on herättänyt laajaa keskustelua Suomessa viime vuosina. Huolena ovat terveysongelmat ja se, kuinka terveyspalvelut tulisi rajata luvattomasti maassa oleskeleville. Väestöryhmän terveyspalveluiden puutteisiin on vastattu perustamalla vuonna 2011 vapaaehtoisvoimin ylläpidetty maanalainen klinikka, joka tarjoaa maksutonta terveydenhoitoa paperittomille ja muille Suomen julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääville ryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää piilotetun klinikan arkea ja sen vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiantuntijatyötä, joka todentuu työntekijöiden välisissä tilanteissa ja potilaiden kohtaamisissa. Tarkastelussa painotetaan työntekijän näkökulmaa: millaisia kohtaamistilanteita arkityöhön liittyy ja miten näitä tilanteita tulkitaan? Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä sovelletaan Erving Goffmanin (1974) kehysanalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastellaan klinikan toimintaa ja työntekijöiden kohtaamisista tulkittuja merkitysrakenteita. Ensisijaisena aineistona hyödynnetään havainnointi- ja haastatteluaineistoa, joka on kerätty Helsingin alueella sijaitsevalta paperittomien klinikalta. Tukevana aineistona hyödynnetään klinikan tapahtumaraportointia tutkimuskontekstin suppean ajantasaisen tutkimuksen vuoksi. Kehysanalyysin avulla analysoidaan niitä keinoja ja käytäntöjä, joita hoitohenkilökunta käyttää eri tilanteissa. Tutkimus osoittaa klinikkatyöhön liittyvien toimintojen sijoittuvan neljään toimintakokonaisuuteen tai kehykseen: käytännölliseen, henkilökohtaiseen, professionaaliseen ja arkihallinnan kehykseen. Jokainen kehys välittää oman merkitysrakenteensa ja selittää ne velvollisuudet ja oikeudet, joita vuorovaikutustilanteessa läsnä olevat arvioivat itsellään ja muilla olevan. Käytännöllisessä kehyksessä työ määrittyy ihmisten, ympäristön ja ajan päivittäisenä organisointina. Henkilökohtaisessa kehyksessä työntekijä asettuu tuntevaksi ja kokevaksi subjektiksi, joka seuraa haavoittuvassa asemassa olevien kärsimystä. Professionaalisessa kehyksessä työn keskiössä on ruumiillisten tapahtumien arviointi ja hoito lääketieteellisen tiedon, käsitteistön ja instrumenttien avulla. Arkihallinnan kehyksessä työ määrittyy järjestyksen ylläpitämisenä ja kaaoksen välttämisenä. Työ klinikalla on ensisijaisesti lääketieteellistä työtä, mutta sen rinnalla toimii muita kehyksiä, joissa toiminta näyttäytyy lääketieteellisestä perspektiivistä poikkeavalla tavalla kullekin kehykselle ominaisten piirteiden mukaisesti. Tutkimus mahdollistaa päättäjien ja muiden tahojen perehtymisen paperittomien klinikan arkielämään, joka on suljetun luonteensa vuoksi osittain arkiymmärryksen ulkopuolella. Paperittomien terveyspalveluita tuottavat työyhteisöt voivat hyödyntää tutkimusta oman työnsä arvioinnissa. Sen tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi hoitotyön -ja vapaaehtoistyön täydennys -ja peruskoulutuksissa.
  • Kauppala, Heidi (2008)
    Pro gradu –tutkielmassani perehdyn kaupan alan työntekijöiden sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Vähittäiskaupan työntekijöiden työhön liittyy olennaisesti vuorovaikutus niin asiakkaiden kuin työtovereiden ja esimiehen kanssa, mutta sen merkitystä työntekijöille ei tähän mennessä juurikaan ole tieteellisesti tutkittu. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten kaupan työntekijät puhuvat erilaisista vuorovaikutustilanteista ja, onko vuorovaikutus erilaista eri vuorovaikutuskumppanien kanssa. Lisäksi tarkastelen sitä, nostavatko haastateltavat esiin sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteyden työssä jaksamiseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen piiriin kuuluvat rooliteoriat. Erityisesti olen hyödyntänyt Erving Goffmanin muotoilemaa näyttämöteoriaa erilaisten roolien esittämisestä muille vuorovaikutuksen osapuolille. Olen myös perehtynyt aiempiin tutkimuksiin sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteydestä työhön ja työuupumukseen. Tutkielman olen toteuttanut kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien avulla. Aineiston olen kerännyt yksilöhaastatteluilla haastateltavien toivomassa paikassa ja sen analyysin olen toteuttanut teoriasidonnaisen sisällönanalyysin menetelmin. Pro gradu –tutkielmani tärkeimmät tulokset ovat vuorovaikutuksen luonteen vaihteleminen sen mukaan kenen kanssa vuorovaikutus tapahtuu ja vuorovaikutuksen selkeä yhteys työssä jaksamiseen. Analyysien mukaan tutkittavien vuorovaikutus on erilaista sen mukaan tapahtuuko se asiakkaan, esimiehen vai työtoverin kanssa. Työtoverin kanssa tapahtuva vuorovaikutus on aineiston pohjalta määriteltävissä tasapainoiseksi, esimiehen kanssa tapahtuva vuorovaikutus ammattimaiseksi ja asiakkaan kanssa tapahtuva vuorovaikutus muodolliseksi. Lisäksi tutkittavat nostivat esiin sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä työssä jaksamista parantavia ja ehkäiseviä tekijöitä. Ne oli mahdollista luokitella työtoverin, asiakkaan ja esimiehen kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen mukaan. Vuorovaikutus työtoverin ja asiakkaan kohdalla nostettiin esiin ensisijaisesti työssä jaksamista parantavana tekijänä, mutta vuorovaikutus esimiehen kanssa mainittiin lähes aina jaksamista ehkäisevänä tekijänä.
  • Merikanto, Hanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Suntio on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ammatti, jonka työnkuvassa on suuriakin eroavaisuuksia eri seurakuntien välillä. Keskeisintä suntion työssä on kuitenkin kirkollisten tilaisuuksien valmistelu, kirkkorakennuksista ja seurakuntatiloista huolehtiminen ja ihmisten palveleminen. Tämän tutkielman aiheena on kuvata näistä viimeisintä ja tarkastella suntion työssä tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Tutkimusprosessia on ohjannut teoriasidonnaisuus sosiologi Erving Goffmanin (1922-1982) dramaturgiseen lähestymistapaan, joka jäsentää ihmisten välistä vuorovaikutusta teatterimetaforan avulla. Vuorovaikutustilanteet tapahtuvat sosiaalisen elämän näyttämöllä, jossa yksilö rakentaa esityksensä ja pyrkii ylläpitämään itsestään hallittua vaikutelmaa. Yleisö seuraa ja osallistuu esitykseen, joka on myös äärimmäisen hauras ja altis häiriöille. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaisia vaikutelmia suntiot pyrkivät vuorovaikutusprosesseissa luomaan, erityisesti suhteessa seurakuntalaisiin ja pappeihin. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota suntion esitystä haittaaviin häiriötekijöihin. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää suntiota Helsingin ja Tampereen hiippakunnista. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, joille suuntaviivat antoi Goffmanin dramaturgia. Tutkimuksen perusteella suntiot pyrkivät työssään luomaan ja ylläpitämään kolmenlaisia vaikutelmia. Tärkein on kohtaamisen vaikutelma, joka edellyttää suntiolta herkkyyttä ja palvelualttiutta. Suntion tulee olla yhtä lailla liikkuva ja ilmaista tehokkuutta fyysisellä työllä, mutta tarvittaessa myös pysyteltävä näkymättömissä. Suntiot joutuvat työpäivänsä aikana tasapainoilemaan näiden vaikutelmien välillä ja tästä aiheutuvat päällekkäisyydet altistavat esityksen häiriöille. Suntiot kokevat oman työnsä merkittäväksi ja palvelutehtävissä onnistuminen tuottaa iloa. Suntion ammattin tulevaisuus näyttäytyi kuitenkin epävarmana ja uhkaavaksi nähtiin vapaaehtoistyön kehityssuunnat. Taustalla painaa kirkon talouden kiristyminen, joka pakottaa seurakunnat uudelleenarvioimaan henkilöstöresurssejaan.
  • Vihavainen, Mirka (2003)
    Tutkimus käsittelee kännykänkäyttöön julkisessa tilassa liittyviä sosiaalisia normeja ja nimenomaan niitä normeja, joita kännykänkäyttäjällä on ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Sosiaaliset normit on jaettu 1) normeihin, joita kännykänkäyttäjällä on muita näkö- tai kuuloetäisyydellä olevia ihmisiä kohtaan ja 2) normeihin, joita kännykänkäyttäjällä on niitä ihmisiä kohtaan, joiden seurassa hän on. Tutkimus osallistuu sosiologiseen keskusteluun julkisessa tilassa vallitsevista normeista. Tutkimuskohteen lähestymisessä on käytetty apuna Erving Goffmanin käsitteitä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Näitä käsitteitä ovat mm. etutila - takatila ja moitteettomuus - kohteliaisuussäännöt. Tutkimuksessa on käytetty myös normin käsitettä sekä aikaisempaa tutkimusta kännykänkäytöstä julkisessa tilassa (pääasiassa Timo Kopomaan ja Pasi Mäenpään tutkimuksia). Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia ja aineistoina on käytetty ryhmähaastatteluja, haastatteluja ja havainnointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kännykänkäyttö on vakiintunut osaksi julkisen tilan toimintaa ja kännykänkäyttöön julkisessa tilassa on muodostunut oma normistonsa. Tämä normisto korostaa ihmisten anonymiteettiä sekä hyvien käytöstapojen noudattamista kännykänkäytössä. Keskeistä on, että kännykänkäyttöön muodostunut normisto noudattaa yleistä julkisessa tilassa vallitsevaa normistoa.