Browsing by Subject "Gulf of Bothnia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Finér, Leena; Lepistö, Ahti; Karlsson, Kristian; Räike, Antti; Härkönen, Laura; Huttunen, Markus; Joensuu, Samuli; Kortelainen, Pirkko; Mattsson, Tuija; Piirainen, Sirpa; Sallantaus, Tapani; Sarkkola, Sakari; Tattari, Sirkka; Ukonmaanaho, Liisa (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 762 (2021), 144098
    More reliable assessments of nutrient export to surface waters and the Baltic Sea are required to achieve good ecological status of all water bodies. Previous nutrient export estimates have recently been questioned since they did not include the long-term impacts of drainage for forestry. We made new estimates of the total nitrogen (N), total phosphorus (P) and total organic carbon (TOC) export from forests to surface waters at different spatial scales in Finland. This was done by formulating statistical equations between streamwater concentrations and climate, soil, forest management and runoff variables and spatial data on catchment characteristics. The equations were based on a large, long-term runoff and streamwater quality dataset, which was collected from 28 pristine and 61 managed boreal forest catchments located around Finland. We found that the concentrations increased with temperature sum (TS), i.e. from north to south. Nitrogen, P and TOC concentrations increased with the proportion of drained areas in the catchment; those of N and TOC also increased with the proportion of peatlands. In contrast, with the increasing concentrations of N and TOC with time, P concentrations showed a decreasing trend over the last few decades. According to our estimates, altogether 47,300 Mg of N, 1780 Mg of P and 1814 Gg of TOC is transported from forest areas to surface waters in Finland. Forest management contributes 17% of the N export, 35% of the P export and 12% of the TOC export. Our new forest management export estimates for N and P are more than two times higher than the old estimates used by the environment authorities. The differences may be explained by the long-term impact of forest drainage. The spatial results indicate that peatland forests are hotspots for N, P and TOC export, especially in the river basins draining to the Gulf of Bothnia.
  • Westerlund, Antti; Miettunen, Elina; Tuomi, Laura; Alenius, Pekka (Copernicus GmbH, 2022)
    Ocean Science
    Water exchange through the Åland Sea (in the Baltic Sea) greatly affects the environmental conditions in the neighbouring Gulf of Bothnia. Recently observed changes in the eutrophication status of the Gulf of Bothnia may be connected to changing nutrient fluxes through the Åland Sea. Pathways and variability of sub-halocline northward-bound flows towards the Bothnian Sea are important for these studies. While the general nature of the water exchange is known, that knowledge is based on only a few studies that are somewhat limited in detail. Notably, no high-resolution modelling studies of water exchange in the Åland Sea area have been published. In this study, we present a configuration of the NEMO 3D hydrodynamic model for the Åland Sea–Archipelago Sea area at around 500 m horizontal resolution. We then use it to study the water exchange in the Åland Sea and volume transports through the area. We first ran the model for the years 2013–2017 and validated the results, with a focus on the simulated current fields. We found that the model reproduced current direction distributions and layered structure of currents in the water column with reasonably good accuracy. Next, we used the model to calculate volume transports across several transects in the Åland Sea. These calculations provided new details about water transport in the area. Time series of monthly mean volume transports showed consistent northward transport in the deep layer. In the surface layer there was more variability: while net transport was towards the south, in several years some months in late summer or early autumn showed net transport to the north. Furthermore, based on our model calculations, it seems that dynamics in the Lågskär Deep are more complex than has been previously understood. While Lågskär Deep is the primary route of deep-water exchange, a significant volume of deep water still enters the Åland Sea through the depression west of the Lågskär Deep. Better spatial and temporal coverage of current measurements is needed to further refine the understanding of water exchange in the area. Future studies of transport and nutrient dynamics will eventually enable a deeper understanding of eutrophication changes in the Gulf of Bothnia.
  • Kokko, Aira; Ojanen, Paavo; Aapala, Kaisu; Hotanen, Juha-Pekka; Laitinen, Jarmo; Punttila, Pekka; Rehell, Sakari; Tiainen, Juha; Vasander, Harri (Suoseura, 2020)
    Suo 71(2): 149–155 (2020)
    Suoluonnon muutosten takia monet soiden luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Vuonna 2018 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa suoluontoa tarkasteltiin ja arvioitiin kahdella hierarkiatasolla. Yhtäältä tarkasteltiin suokasviyhteisöjä, joita voidaan luokitella suotyypeiksi. Toisaalta tarkasteltiin useiden suotyyppien muodostamia laajempia suokokonaisuuksia eli suoyhdistymiä sekä useista erillisistä suolaikuista muodostuvia maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja (Kaakinen ym. 2018a, b). Soiden luokiteltuja kasviyhteisöjä kutsutaan suotyypeiksi (Eurola ym. 2015, Kaakinen ym. 2018b, Laine ym. 2018). Yhdellä suolla on yleensä useiden, jopa kymmenien eri suotyyppien kasvillisuutta. Suokasviyhteisöjen pääryhmiksi katsotaan kasvitieteellisessä suoluokittelussa korvet, rämeet, nevat ja letot, mutta myös luhtaja lähdekasvillisuus (Eurola & Kaakinen 1978, Eurola ym. 2015, ks. Soiden kasvillisuus). Luhdat ja lähteiköt vaihettuvat ilman selvää rajaa vesiluontotyyppeihin. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteikköluontotyypit on käsitelty ja arvioitu sisävesiluontotyyppien yhteydessä (Lammi ym. 2018). Luhdat ja lähdekasvillisuus mainitaan myös uusimmissa metsätieteellisissä suotyyppioppaissa (esim. Laine ym. 2018). Eri päätyyppiryhmiin kuuluva suokasvillisuus muodostaa myös yhdistelmätyyppejä: neva- ja lettokorpia sekä neva- ja lettorämeitä. Suoyhdistymä on yhtenäinen suoalue, jossa on eri suotyypeistä koostuvia osia (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962, Kaakinen ym. 2018b). Suoyhdistymätyypit jakautuvat ilmastollisiin ja paikallisiin tyyppeihin. Ilmastollisista suoyhdistymätyypeistä keidassoiden eli kohosoiden esiintyminen painottuu eteläisen Suomen muuta Suomea kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon, kun taas aapasoiden esiintyminen painottuu pohjoisen Suomen kosteaan ja viileään ilmastoon (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962). Myös rinnesuot vaativat viileän ja kostean ilmaston (Havas 1961), ja palsasoita esiintyy vain pohjoisimmassa Lapissa, missä on tarpeeksi kylmää paikallisen ikiroudan syntymiselle (Kaakinen ym. 2018b). Paikallisia suoyhdistymätyyppejä ovat rannikkosuot, boreaaliset piensuot ja tunturisuot, joiden ominaispiirteet ja esiintyminen riippuvat enemmän paikallisista olosuhteista kuin ilmastosta (Kaakinen ym. 2018b). Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja syntyy, kun maata kohoaa Pohjanlahden rannikolla vähitellen merenpinnan yläpuolelle (Rehell ym. 2012, Laitinen 2013). Sarjan nuorimmat suot lähinnä meren rantaa ovat tyypillisesti luhtia ja vanhimmat suot ovat kehittyneet aapa- tai keidassoiksi (Kaakinen ym. 2018b).