Browsing by Subject "HIV-tartunta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Syrjäkari, Essi (Helsingfors universitet, 2013)
    This study assesses the relationship between education and HIV-status, and the contribution of HIV-related knowledge, attitudes, and sexual behavior to this association among 15-24 year old population in Zimbabwe. Zimbabwe bears a generalized, sexually transmitting epidemic with a declining HIV prevalence currently estimated at 15 percent. In earlier studies in sub-Saharan Africa, the relationship between education and HIV has been found to change during the epidemic. In mature epidemics, when the knowledge on the transmission mechanisms of the virus increases, education is suggested to become protective of the infection. In addition to increased HIV-related knowledge, more accepting attitudes towards people living with HIV and cognitive skills facilitated by education are argued to influence the behavior protecting from the infection. The aims of this study were two-fold: 1) to describe the trends in the level of HIV-related knowledge, attitudes and sexual behavior by the level of education, and 2) to assess the relationship between education and HIV-status based on the most recent data. This study focused on 15-24 years old only, among whom the acquired infections were assumed to be recent. The trend analyses were based on four cross-sectional, nationally representative Zimbabwe Demographic and Health Survey data sets collected between 1994 and 2010-11. In addition, the association between education and HIV-status was examined by calculating logistic regression models using the 2010-11 data, in which HIV-test results linked with the survey data were available. When trends between 1994 and 2011 were observed, both among women and men the level of education, HIV-related knowledge, and being tested for HIV had become more common, except among men with lower levels of education, who had worse HIV-related knowledge in the end of the periods studied. In 2010 more women in all educational groups, and men with lower levels of education, were married and had started their sex life, when men with higher levels of education, had postponed the onset of their sexual activity compared to 1994. Regardless of the level of education, both men and women had fewer lifetime partners and had less high-risk sex in 2010, though this was considerably more rare among women compared to men. In all other groups condom use in high-risk sex became more frequent during the periods studied, except among women with lower levels of education, who during the final study period were using condoms less often in high-risk sex than during the first study period. When the association between education and HIV status and the contribution of the intervening factors was assessed using the 2010 data, a statistically significant relationship between education and HIV status was found in women but not in men. Among women who had ever had sex having incomprehensive knowledge on HIV also increased the risk of the infection. Both in men and women having risky sexual behavior increased the risk of the infection. In line with earlier studies, the findings of this paper suggest that among young people in Zimbabwe, positive changes in HIV-related knowledge, and changes in high-risk behavior have occurred, though these changes vary according to the level of education and gender. More educated women seem to postpone the onset of their sexual activity, but those who have started their sex life have more often casual partnerships. Women with lower educational level marry and start their sex life early, but have very rarely casual partnerships, though condom use in these partnerships is lower and has even decreases, contrary to all other groups. Men with lower levels of education had most often incomprehensive knowledge on HIV, and had changed their behavior less compared to more educated men. More educated men had been able to alter their behavior more, but having many lifetime partners was still most common in this group. The findings of this study suggest that specific prevention measures are required to address these trends and the needs of different educational groups in both women and men.
  • Helminen, Marja-Liisa (Helsingfors universitet, 2011)
    This study presents a population projection for Namibia for years 2011–2020. In many countries of sub-Saharan Africa, including Namibia, the population growth is still continuing even though the fertility rates have declined. However, many of these countries suffer from a large HIV epidemic that is slowing down the population growth. In Namibia, the epidemic has been severe. Therefore, it is important to assess the effect of HIV/AIDS on the population of Namibia in the future. Demographic research on Namibia has not been very extensive, and data on population is not widely available. According to the studies made, fertility has been shown to be generally declining and mortality has been significantly increasing due to AIDS. Previous population projections predict population growth for Namibia in the near future, yet HIV/AIDS is affecting the future population developments. For the projection constructed in this study, data on population is taken from the two most recent censuses, from 1991 and 2001. Data on HIV is available from HIV Sentinel Surveys 1992–2008, which test pregnant women for HIV in antenatal clinics. Additional data are collected from different sources and recent studies. The projection is made with software (EPP and Spectrum) specially designed for developing countries with scarce data. The projection includes two main scenarios which have different assumptions concerning the development of the HIV epidemic. In addition, two hypothetical scenarios are made: the first considering the case where HIV epidemic would never have existed and the second considering the case where HIV treatment would never have existed. The results indicate population growth for Namibia. Population in the 2001 census was 1.83 million and is projected to result in 2.38/2.39 million in 2020 in the first two scenarios. Without HIV, population would be 2.61 million and without treatment 2.30 million in 2020. Urban population is growing faster than rural. Even though AIDS is increasing mortality, the past high fertility rates still keep young adult age groups quite large. The HIV epidemic shows to be slowing down, but it is still increasing the mortality of the working-aged population. The initiation of HIV treatment in 2004 in the public sector seems to have had an effect on many projected indicators, diminishing the impact of HIV on the population. For example, the rise of mortality is slowing down.
  • Jolkin, Petri (2000)
    Tämä on pääosin keräämääni haastatteluaineistoon perustuva kvalitatiivinen tutkimus siitä, miten hi-virus vaikuttaa eräiden helsinkiläisten homoseksuaalisten miesten sosiaalisen maailman muodostumiseen. Aids ei ole tällöin vain epidemiologinen kysymys, vaan kyse on myös sosiaalisista suhteista: niiden määrästä ja laadusta, seksuaalisuhteiden asettumisesta osaksi sosiaalisia verkostoja, kommunikaatiosta ja konventioista, tiedoista ja tavoista toimia. Tutkimukseni rakentuu kahden teorettiisen viitekehyksen varaan. Ensiksikin tutkimukseeni vaikuttaa konstruktivistisen teoriamuodostuksen piiristä nouseva ajatus siitä, että käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ovat sosiaalisesti, historiallisesti ja kulttuurisesti rakentuneita, ja siten tarvittaessa muutettavissa. Toinen tutkimukseni teoreettiseen rakentumiseen vaikuttanut tekijä on saksalaisen professorin Ulrich Beckin esittelemä ajatus riskiyhteiskunnasta, joka homoseksuaalisten miesten kohdalla saattaa ilmetä valmiutena ja halukkuutena tietoiseen riskinottoon hiv-riskin kannalta kaikkein keskeisimmissä, kiintymyksen ja rakkauden nimittämissä ihmissuhteissa. Tutkimukseni perustuu etupäässä suorittamiini seitsemään teemahaastatteluun, niiden yhteydessä haastateltavien toimesta piirrettyihin ihmissuhdekarttoihin, sekä haastateltaviltani saamiini päiväkirjoihin. Tämän lisäksi minulla on ollut käytettävissäni Hiv-säätiön suorittaman miesseksitutkimuksen aineisto. Homoseksuaalisten miesten sosiaalisen maailman voi aineistoni perusteella sanoa rakentuvan subjektiivisesti merkityksellisistä ystävyyssuhteista koostuvan sosiaalisen verkoston luomalle perustalle. Vaikka tämä verkosto kaikkien tutkimukseni miesten kohdalla sisältääkin homoseksuaalisia ystäviä, ei seksuaalisuuden tai sukupuolen itsessään voi sanoa olevan määräävä tekijä miesten ystävyyssuhteiden muodostumisessa. Homoseksuaalisilla ystävillä on tärkeä, joskus jopa keskeinen rooli tutkimukseni miesten sosiaalisen maailman muodostumisessa, mutta yhdenkään tutkimukseni miehen sosiaalisen maailman ei voi sanoa rakentuvan pelkästään homoseksuaalisten ystävien kautta. Viime kädessä tutkimukseni miehille heitä ympäröivä sosiaalinen maailma näyttäytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen perustuvana toimintana, jonka kehystäjänä toimii monimuotoinen, vuorovaikutuksellisiin ystävyyssuhteisiin pohjautuva ihmissuhdeverkosto. Tutkimukseni homoseksuaalisten miesten sosiaalisen maailman rakentumisessa hi-virus konkretisoituu seksuaalisen kanssakäymisen alueella kiteytyen turvaseksikäyttäytymiseen liittyvissä päätöksissä, joissa hi-virus yhdistyy riskiyhteiskunnan vaatimuksiin pelkojen ja epävarmuuden hallitsemisesta. Aineistoni osoittaa, että turvaseksikäyttäytymiseen kuuluvan kielen ja koodiston omaksuminen on vanhemmille ikäryhmille ollut vaikeampaa kuin nuoremmille, jotka ovat kasvaneet aidsin olemassaoloaikana taudin riskit tiedostaen. Edelleen aineistostani käy ilmi se, että turvaseksikäyttäytyminen on helpommin toteutettavissa satunnaisissa seksisuhteissa kuin kiintymyksen ja rakkauden nimittämissä parisuhteissa, joissa turvaseksikäyttäytymisen mekanismit saattavat saada kantaakseen aitouden ja todellisen rakkauden vastaisia arvoja. Siten suojaamatonta seksiä sisältävät parisuhteet antavat hiv-riskin kannalta mahdollisuuden suurimpaan mahdolliseen riskinottoon. Tutkimuksestani käy ilmi, että homoseksuaalisten miesten parisuhteiden sisällä tällainen riskikäyttäytyminen on, paitsi mahdollista, usein myös täysin tietoista.
  • Vilander, Daniela (Helsingfors universitet, 2016)
    Thaimaa on suomalaisten suosima matkakohde, ja matkailun lisääntymisen seurauksena ovat myös Thaimaasta saadut hiv-tartunnat lisääntyneet. Valtaosa tartunnan saaneista on miehiä, ja suurin osa tartunnoista on raportoitu heteroseksitartunnoiksi. Tutkimuksen taustalla on Hiv-tukikeskuksen Turvallisesti Thaimaassa -kampanja, jonka kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa suomalaismiesten matkustamisesta Thaimaassa ja erityisesti heidän seksikäyttäytymisensä taustasta. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa turismi-ilmiötä merkityksenannon kautta. Tutkimus sijoittuu sosiaalitieteelliseen turismin tutkimuksen kenttään. Aineistonkeruu on suoritettu etnografisella tutkimusotteella Pattayalla, ja pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastateltavat suomalaiset miespuoliset turistit tavoitettiin lumipallomenetelmän avulla matkakohteessa. Haastattelut ja kenttämuistiinpanot analysoitiin laadullisen analyysin keinoin, soveltaen koodaamisessa Grounded Theory –menetelmän periaatteita. Teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, eikä aineistoa ole tarkasteltu minkään yhden teorian valossa. Aineisto on analysoitu pääasiassa Cohenin (1979) ja Endensorin (2001) turismin teorioiden sekä Foucault’n (2010) ja Douglasin(1996) teorioiden valossa. Turismi-ilmiössä keskeisenä näyttäytyy matalan budjetin omatoimimatkailu sekä sosiaalisten suhteiden merkitys matkakokemuksessa. Lisäksi turismi-ilmiötä kuvastaa matkustajien sijoittuminen jatkumolle, jossa eri matkustajakategorioita ovat uudet kävijät ja vanhat kävijät. Kehon kontrolloimisen vastustaminen näyttäytyy keskeisenä, ja se ilmenee vapauspuheena. Matkustaminen merkitsee sosiaalisuutta ja seksin helppoa saatavuutta. Seksi on osa Pattayan turistista kulttuuria. Suomalaisten miesten ja paikallisten naisten välille muodostuu erimittaisia suhteita ja seksikohtaamisia. Riskikäyttäytymisen konteksteja ovat Pattayan turistinen hetkessä elämisen ja nautinnon kulttuuri sekä luottamus kumppaniin, korkea ikä sekä likaisuuden ja toisaalta puhtauden liittäminen tiettyihin konteksteihin. Pitkät suhteet ovat keskeinen riskikonteksti.
  • Luoma-aho, Veera (2008)
    Tutkin pro gradu -työssäni, kuinka sukupuolta jäsennetään ja tuotetaan YK:n HIV-politiikassa. Tarkoitukseni on tutkia YK:n kaltaista kansainvälistä instituutiota sukupuolesta kertovan tiedon tuottajana sekä HIV-politiikkaa sukupuolitettuna politiikkana ja sukupuolen tuottajana. Kysyn myös, millaisen argumentatiivisen strategian kautta politiikan syntymiseen pyritään vaikuttamaan, miten sukupuolta tuotetaan hegemonisten diskurssien avulla ja millaisia subjektipositioita sukupuolet saavat. Teoreettisena viitekehyksenäni on feministinen kansainvälisten suhteiden tutkimus. Sukupuolen käsitettä jäsennän jälkistrukturalistisen feministisen teorian, muun muassa Judith Butlerin teorioiden kautta. Väljänä teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkimuksessani on sosiaalinen konstruktionismi. Metodinani käytän kriittistä diskurssianalyysia ja uutta retoriikkaa. Tutkin YK:n HIV-politiikkaa lähteenäni neljä poliittista ohjelmaa. Kaksi niistä, Declaration of Commitment on HIV/AIDS sekä Political Declaration on HIV/AIDS ovat YK:n yleiskokouksen hyväksymiä poliittisia julistuksia ja HIV-politiikan yleisiä linjaajia. Kaksi muuta poliittista ohjelmaa, Operatinal Guide on Gender & HIV/AIDS sekä Integrating Gender into HIV/AIDS Programmes taas käsittelevät nimenomaan sukupuolen ja HIVin suhdetta, ja ne ovat WHO:n tuottamia ohjelmia asiantuntijoilta asiantuntijoille. Analysoin työssä sukupuolen jäsentämisen tapoja. Tulokseni on, että sukupuolta jäsennetään YK:n HIV-politiikassa lähinnä naisen kategorian kautta, kun taas miehen kategoria ja miehen käsittely sukupuolena puuttuu politiikasta miltei kokokaan. Nostan HIV-politiikasta esiin myös neljä erilaista vetoamisen ja faktuaalistamisen strategiaa, yhteisen vihollisen strategian, vahvan johtajuuden strategian, YK naisten suojelijana -strategian sekä tehokkaan tasa-arvon strategian. Kun tutkin, kuinka YK:n HIV-politiikka tuottaa sukupuolta, nostan aineistosta esiin kolme sukupuolta tuottavaa diskurssia: tasaveroisten kumppanien diskurssin, haavoittuvaisen, alttiin ja suojellun naisen diskurssin sekä osaa ottavan miehen diskurssin. Tuloksenani esitän, että YK:n HIV-politiikka samaan aikaan sekä luonnollistaa HIVin yleisyyttä miesten keskuudessa että rakentaa miehestä ja maskuliinisuudesta politiikan normin. HIV-politiikan diskurssit tuottavat hegemonista maskuliinisuutta tarjoamalla miehille ja naisille hyvin erilaisia subjektipositioita. Näiden subjektipositioiden seurauksena mies unohtuu HIVin uhrina, kun taas naisen toimijan rooli jää kapeaksi ja naisten sosiaalinen ja seksuaalinen kontrollointi legitimoidaan naisten suojelun nimissä.