Browsing by Subject "Hallucinogens"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Peltonen, Teemu; Levola, Jonna; Niemelä, Solja (2019)
    Psykoottisen henkilön päihteiden käyttö tulee selvittää kattavasti. Psykoosioireet voivat liittyä päihtymys- tai vieroitustiloihin, päihdepsykoosiin tai päihteistä riippumattomaan, itsenäiseen psykoottiseen häiriöön. Itsenäinen psykoottinen häiriö on erotettava päihdepsykoosista. DSM- ja ICD-tautiluokitusten päihdepsykoosin määritelmät eroavat toisistaan. Akuutti psykoosi hoidetaan yleisten hoitolinjojen mukaisesti etiologiasta riippumatta. Päihdepsykoosin sairastaneita on seurattava. Merkittävällä osalla täyttyvät myöhemmin itsenäisen psykoosisairauden diagnostiset kriteerit.
  • Alho, Hannu; Aalto, Mauri; Castrén, Sari; Hytinantti, Timo; Kahila, Hanna; Komulainen, Jorma; Niemelä, Solja; Simojoki, Kaarlo (2018)
  • Isometsä, Erkki (2020)
  • Hynninen, Elina; Moliner, Rafael; Ekelund, Jesper; Korpi, Esa R.; Elsilä, Lauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Psykedeelit eli serotonergiset hallusinogeenit ovat herättäneet uutta mielenkiintoa neurotieteissä ja psykiatriassa viime vuosina. Psykedeelejä tutkitaan nykyään pääsiassa psykedeeliavusteisen terapian muodossa. Tähänastiset tutkimukset antavat viitteitä mahdollisista hoidollisista ominaisuuksista muun muassa masennuksen, ahdistuksen, riippuvuuksien sekä kivun hoidossa. Nykyisten tutkimustulosten mukaan hoidolliset vaikutukset saattavat osalla potilaista jatkua pitkään hoitojakson jälkeen. Psykedeelit sitoutuvat keskushermostossa useisiin välittäjäainereseptoreihin, mutta niiden pääasiallinen molekulaarinen vaikutusmekanismi on serotonergisen 5-HT2A-reseptorin aktivaatio. Subjektiivisesti koetut vaikutukset välittyvät useita eri välittäjäaineita käyttävien hermoratojen toiminnallisten muutosten kautta, toistaiseksi melko huonosti tunnetuilla molekulaarisilla mekanismeilla. Aivotasolla psykedeelien on havaittu vähentävän tärkeiden yhteyskeskusten aktiivisuutta, lisäävän toiminnallisia yhteyksiä korkean tason aistikeskusten välillä sekä lisäävän hermosolujen muovautuvuutta. Psykedeelien voimakkaita psykologisia vaikutuksia ovat muutokset omassa kehonkuvassa ja ympäröivän maailman havainnoinnissa. Lisääntynyt hyvänolontunne, joka kuitenkin voi hetkessä muuttua voimakkaaksi ahdistukseksi on tyypillistä. Psykedeelien aikaansaama kokemus riippuu vahvasti käyttäjän omasta mielentilasta ja käytönaikaisesta ympäristöstä. Yliannostustilanteessa yleisiä haittoja ovat oksentelu, kuume, veren hyytymisen häiriöt, sympaattinen yliaktiivisuus ja lyhyet koomajaksot. Psykedeelejä pidetään fysiologisesti turvallisina aineina, mutta valvomattomissa olosuhteissa psykedeelien käyttäjä voi ajautua voimakkaiden psyykkisten vaikutusten alaisena vaarallisiin tilanteisiin ja onnettomuuksiin. Toleranssi psykedeeleihin kehittyy jo muutaman keskisuuren päivittäisen annoksen jälkeen. Lääketieteellinen psykedeelitutkimus on hyvin alkuvaiheessa. Tutkimukset ovat toistaiseksi olleet otannoiltaan pieniä ja asetelmiltaan usein avoimia ja kontrolloimattomia, minkä vuoksi ne ovat toistaiseksi riittämättömiä kuvastamaaan psykedeelien todellista vaikuttavuutta ja turvallisuutta.
  • Hynninen, Elina; Moliner, Rafael; Ekelund, Jesper; Korpi, Esa R.; Elsilä, Lauri (2020)
    Psykedeelit eli serotonergiset hallusinogeenit ovat viime vuosikymmenen aikana keränneet yhä enemmän kiinnostusta neurobiologisessa ja psykiatrisessa tutkimuksessa. Psykedeeleillä on alustavan näytön perusteella positiivisia vaikutuksia masennuksen ja ahdistuksen sekä riippuvuuksien ja kivun hoidossa. Psykedeelien vaikutuksen tärkein molekulaarinen mekanismi on serotoniinireseptorin (5-HT2A-reseptorin) aktivointi. Subjektiivisesti koetut sekä hoidolliset vaikutukset välittynevät useita eri välittäjäaineita käyttävien hermoratojen toiminnallisten muutosten kautta. Näiden muutosten mekanismeja ei toistaiseksi tunneta. Psykedeelit muun muassa vähentävät aivojen tärkeiden yhteyskeskusten aktiivisuutta sekä mahdollisesti lisäävät hermosolujen muovautuvuutta.