Browsing by Subject "Hermann Hesse"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Ylilammi, Mikko (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee Hermann Hessen varhaisen tuotannon piirteitä Bildungsromanin perinteisen saksalaisen muodon ja parodisten tyyliseikkojen osalta. Valitut neljä tekstiä, Knulp, Muuan nuoruus (Unterm Rad), Demian ja "Haihattelija" ("Karl Eugen Eiselein"), osoitetaan sekä Bildungsroman-muodon perillisiksi että sen parodiaksi. Tutkielmassa näytetään niiden parodiset viittaukset genren tyypillisiin piirteisiin nähden sekä niiden etääntyminen perinteisen Bildungsromanin optimistisesta asenteesta. Tutkimusmetodina käytetään tekstianalyysiä ja vertailevaa kirjallisuudentutkimusta. Tärkeimpänä vertailukohtana käytetään Johann Wolfgang von Goethen arkkityyppistä Bildungsromania Wilhelm Meisterin oppivuodet (Wilhelm Meisters Lehrjahre). Teos on kirjallisuudentutkimuksessa usein saanut arvon Bildungsroman-muodon vakiinnuttajana ja sen selkeimpänä edustajana. Erityisen hyödyllinen teos on selkeyttämään Bildungin ja Bürgertumin (opin ja porvariston) asemaa Bildungsroman-muodossa. Teoreettinen taustatutkimus perustuu Bildungsroman-tutkimukseen, mm. James Hardinin, Rolf Selbmannin ja Liisa Saariluoman tutkimuksiin. Bildungsromania käsitellään rakenteena, genrenä ja tyylilajina. Parodian teoria nojautuu Linda Hutcheonin ja Simon Dentithin ajatuksiin, ja se ymmärretään tutkielmassa laajassa merkityksessä niin, että huomioidaan sekä ivaava että arvostava viittaus kohdetekstiin. Bildungsroman-muotoa käsitellään myös yksilön sosiaalistumisena yhteiskunnallisiin normeihin. Hessen varhaistuotannon teokset osoittautuvat hyvin tietoisesti Bildungsroman-muotoa mukaileviksi, mutta varsin erilaisia ratkaisuja sisältäviksi tarinoiksi. Hessen päähenkilöt joutuvat henkisten ja maallisten ihanteiden ristiriidan keskelle ja päätyvät vaihteleviin lopputuloksiin. Perinteisessä Bildungsromanissa oletettu harmonian saavuttaminen teoksen loppuvaiheessa esittäytyy mahdottomana tai naurettavana. Sen tilalla on kohtalokäsitys, joka käsittää sekä kärsimystä että korkeamman hengen tavoittelua, mutta ei lopullista yhteiskunnan arvojen sisäistämistä ja hyväksymistä. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että Hermann Hessen tekstit ovat voimakkaasti sidoksissa perinteiseen saksalaiseen Bildungsroman-muotoon, mutta myös, että Hesse pyrkii tietoisesti erottautumaan sen tavanomaisista ajattelutavoista. Hesselle tyypilliset yksilön sisäiset konfliktit, kahtia jakautuneet identiteetit ja pyrkimys korkeampaan henkiseen olemukseen sopivat hyvin kehityskertomukseen, mutta samalla hänen teksteissään on läsnä synkkyys joka leimaa myös hänen myöhempiä teoksiaan. Nämä erot genreen, jota kirjallisuushistoriassa kutsutaan Bildungsromaniksi, esiintyvät usein nimenomaan parodisessa muodossa.
  • Luo, Jianchen (Helsingfors universitet, 2016)
    Hermann Hesse was the most prominent German writer in the twentieth century. His writing was influenced by Eastern culture, especially the Chinese Philosophy. In Hesse’s later creation, Chinese Philosophy became one of the main sources for his inspiration, moreover, the canonical Taoist and Confucian texts appeared to be the precious primitive texts for Hesse’s appropriation. His final novel Das Glasperlenspiel, translated into The Glass Bead Game by Richard and Clara Winston, is a representative work that shows a crucial step in Hermann Hesse’s comprehension and presentation of ancient Chinese Philosophy from Taoist and Confucian perspectives. The thesis firstly analyzes Hesse’s encounter with Eastern culture and his digestion of Chinese Philosophy. He attained spiritual enlightenment in the wisdom of ancient Chinese philosophers in the Western context, hence Chinese Philosophy in Hesse’s perspective was not a school of philosophy as a whole, but a precise resource that was full of enlightened philosophical thoughts. Based on Hesse’s personal background, the specific appropriated elements of Chinese Philosophy are grounded in the textual analysis of The Glass Bead Game. Hesse was inspired by the doctrine of “music power” in Lü Buwei’s Spring and Autumn. He borrowed I Ching hexagrams to portray the oracular game played by the protagonist of the novel. The Taoist motifs of spiritual freedom and naturalness was borrowed as the fundamental themes throughout the novel. After examining the borrowings and recreations in Hesse’s novels, an investigation is conducted to discuss the reception of Hermann Hesse in China during 1988-2015. Even though Hesse’s novels were not prevailing among the general public, he was increasingly acknowledged and valued in the academic field in China.