Browsing by Subject "Historia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Holm, Sophie (Helsingin yliopisto, 2019)
    During the 1740s, the War of the Austrian Succession influenced the foreign policy of many European countries. The Swedish Diet of 1746–1747 dealt with different alliance options, resulting in the diplomatic corps to engage more actively in government affairs in Stockholm. This dissertation examines diplomacy as a social practice created by individual agents by focusing on the relationship between diplomacy, opinions, and everyday conflicts. The study builds on previous research on early-modern diplomacy, public opinion and foreign envoys in Sweden during the Age of Liberty. Contrary to studies highlighting foreign influence on Swedish politics, it focuses on influence in the opposite direction by discussing how local politics influenced the diplomatic agency of different embassies. The theoretical framework builds on the notion of early-modern diplomatic agents as an epistemic community with a shared set of norms and the notion that early-modern society was characterized by competing normative systems. The study addresses three questions. First, and building on ideas of parallel diplomatic cultures in Europe, I examine Stockholm as a diplomatic arena. Second, following the notion of normative competition, I examine the norms defining the social scope of diplomacy. Finally, I discuss the mechanisms behind diplomats’ management of opinion and conflict. Methodologically, the study is influenced by new diplomatic history. The perspective is actor-centred, focusing on the actions of individual diplomats rather than state interests on the macro level. The sources come largely from the British, Danish and French embassies in Stockholm and the Swedish authorities. I show that Stockholm, as a diplomatic arena, was a shared experience that nonetheless contained diverging elements for the envoys in the city. This confirms the need for taking local and regional characteristics of early-modern European diplomatic cultures into consideration. I further highlight several norms underlying diplomatic practice. Envoys were supposed to fulfil expectations of diplomatic cooperation, impartial behaviour in public, social obligations at court and at the embassy, as well as discretion and abstinence in relation to political debates and rumours amongst the public. In all, I demonstrate that the diplomatic conflict which took place during 1747-1748 in Stockholm was a result of tensions around these norms, but also the result of an accumulation of conflict within the diplomatic everyday life and the political situation in the Swedish capital.
  • Lankinen, Miira (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.
  • Vikström, Tarja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Anni Polva was a Finnish author who wrote children’s literature and romantic novels from 1945 to the early 1990’s. This study analyzes Anni Polva’s romantic novels from the late 1940s to the turn of the 1970s and argues that by the end of the period the author name Anni Polva formed a brand. The study examines the Anni Polva brand from the perspective of production process, marketing strategy, the audience, and the critical reception of the works. Brand is defined as a relationship and interaction, that consists of the values, presuppositions, and notions made by its various stakeholders. The theoretical framework is based on the concept of brand, cultural value judgements, and on the market-related issues. In the analysis of the brand's operating environment, Pierre Bourdieu's concept of a field of cultural production is used. The research method is close reading of the texts. In the study, Anni Polva’s writing process and strategy is analysed. The close reading of the novels indicates that besides offering the obvious familiar and harmless mishaps, the stories also built a mythical romantic world where a goal-oriented woman is the actor of the stories, and a tireless heroine of the everyday life. This story structure formed the core of the brand. Polva published one romantic novel each year and systematically built a customer promise of a moments rest in the middle of a stressful every day. This promise was the object of criticism, culminating on an attempt to ban the novels from public libraries in the 1960’s. Anni Polva built her brand from a commercial point of view, and sought good sales. However, Anni Polva's writings and her later recorded author interviews convey a genuine desire to serve and cheer up her readership, despite of the critics.
  • Heikkari, Iida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sekä Suomen että suomalaisen arkeologian historia eli muutoksen aikaa 1900-luvun alussa. Arkeologia tutkii pääasiassa aikaa, jolta ei ole kirjallisia lähteitä, joten paljon tutkimusta ja tulkintoja esihistoriasta joudutaan tekemään kaivauksilla esiin tulleiden löytöjen pohjalta. Historia on kuitenkin aina tulkintaa, ja tulkintaa ohjaavat erilaiset seikat, jotka vaihtelevat ajan, paikan ja yksilön mukaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen arkeologian tutkimuksen historiaa sen aineiston perusteella, mitä on ollut käytettävissä aikalaistutkijoilla ja mitä on säilynyt nykypäivään saakka. Tarkoituksena on tutkia, millä tavoin arkeologista tutkimusta tehtiin, ja mitkä seikat vaikuttivat sekä kenttätöiden tekemiseen, löytöjen talteenottoon, muistiin merkitsemiseen, tulkintoihin ja myöhempään käyttöön Pirkanmaalla vuosina 1910–1939. Materiaalina tutkimuksessa toimivat ensisijaisesti arkeologisten kenttätöiden kenttätyöraportit sekä niiden löytöluettelot, sekä jossain määrin myös ajan oppikirjat ja artikkelit. Tarkoitus on lähdekriittisesti ja kontekstualisoiden tarkastella raportteja ja tutkia siten tutkimusalan historiaa ja sitä, mitkä seikat ovat ohjanneet tutkimusta tuolloin. Selvyyden vuoksi tutkielmassa on käytetty myös kaavioita, joissa kenttätyöraportit on jaettu tekijän, vuoden ja kunnan mukaan, mutta näiden käyttö on havainnollistavaa eikä varsinaisesti tilastollisten menetelmien hyödyntämistä. Jonkin verran tutkielmassa käydään läpi myös tutkijoiden henkilöhistoriaa, mutta pääpaino on raporteilla, jotka ovat olleet käytettävissä muilla tutkijoilla ennen ja nyt, mutta joita ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Kenttätyöraporttien perusteella kenttätöitä tehneiden arkeologien keskuudessa oli laajaa variaatiota kenttätöiden tekemisen ja niistä raportoimisen suhteen. Suoraan viitteitä siitä ei löytynyt, että nationalistinen historiankuva olisi ohjannut tulkintaa tai tutkimuskohteiden valintaa, mutta olemassa oleva historiankuva kuitenkin vaikutti tutkimukseen, ja tutkimus myös kuvaan historiasta. Lisäksi selkeiden, yhtenäisten käytäntöjen puute raportoinnin osalta loi lisää hajontaa ja variaatiota aineistoon. Aineistosta erottui kuitenkin muutoin selkeitä asioita, jotka toistuivat useissa töissä säännönmukaisesti, kuten paikallisten informanttien käyttö tutkimuksen apuna ja paikallisen perintötiedon kirjaaminen muistiin. Tutkimuksessa selvisi lisää siitä, mitä tietoa 1900-luvun kaivauksilta on säilytetty seuraaville tutkijoille.
  • Ahonen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2019)
    The study analyzes the historical formation of the Finnish gambling system with particular focus on non-economic factors related to the legalization of gambling. The development of the gambling system is examined from the perspective of three periods which turn out to be critical turning points in society. Firstly, the start of football pools during the year of the Winter War, 1940, and the subsequent Continuation War, and the “years of danger” at the end of the decade, when the agent networks of Finnish gambling corporations Veikkaustoimisto and Raha-automaattiyhdistys became organizations that monitored the moods and behaviors of citizens, in addition to their other functions. The second period was the rapid preparatory process of the lottery (Lotto) in 1970, a year of turbulent internal and foreign policy, and the subsequent period of strong social consensus development, when playing the lottery became a regular hobby of broad sections of the population. The third period of change was the recession of the 1990s. In the spirit of the liberalization of the financial markets of the previous decade, the range of gambling offered was expanded at that time toward the casino gambling ideal and gambling profits began to be used as a support of the austerity policies during the recession. The research showed that in addition to economic factors, one motive for the legalization of gambling was the nature of gambling, which relieves societal pressures and preserves the prevailing system; gambling was used to calm down the turmoil caused by the aforementioned crises. This applies especially to the first two periods of change, in which the activities of the extreme left were a key part of the societal unrest. From a theoretical perspective, gambling as a phenomenon that relieves societal pressures is examined in the study using Edward Devereux’s view, in particular, of gambling as a safety valve of a capitalist society. Gambling as a phenomenon that preserves the prevailing system is explored in greater depth using the system justification theory of social psychology. A second key research finding is also revealed from the perspective of preserving social order. Behind the scenes, during all three periods of social change the people who have significantly influenced the legalization of gambling or the directing of the use of gambling profits have been male-dominated elite groups that were seeking power; for its part, legalized gambling has been related to the legitimization of their goals and dominance in its own way. Another way of sustaining a dominant position has been propaganda; as a result, Finnish people have been taught to believe that gambling with Finnish gambling systems is a part of becoming a respectable citizen and a sacrifice for the survival of the country. In the 1940s the cadre of men consisted of comrades in arms acting in the spirit of the Winter War; in the 1970s they were fellow veterans united by a spirit of comradery and the ideals of a new direction in foreign policy, “Kekkonen’s men”; and in the 1990s they were the officials and ministers of the Ministry of Finance, sons of war veterans, who admired militarist traditions and violent means of solving problems. The study takes a deeper look at these man unions, who perceived themselves as saviors of society from the threatening power of chaos using the theory of hegemonic masculinity, which explores the ideological construction of male supremacy in Western societies. One of the results posited in the study is an interpretation according to which the strengthening of the gambling monopoly in 2017, which deviates from the European-wide development, can be partly explained by the historical formation and growth of the Finnish system through crises that threatened national existence and a social order based on traditional values. Historically, gambling and the organizations that have implemented it have been closely linked with the power networks that have significant influence on its legalization, defend the social order, and regulate conflict, as well as with their efforts to affect the mood and behavior of citizens. The study makes use of a variety of source material and a way of reading sources that is characteristic of modern historical research, in which interpretation and the researcher’s personal insight rise to complement the ideals of investigating the origin of sources and the factors that influence their emergence. Using diverse source material, gambling is contextualized as broadly as possible as part of the political and economic environment of each period under study.
  • Uljas, Päivi; Uljas, Risto (Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto ry, 2019)
    Niihin aikoihin, kun ajatus yhteenliittymisestä alkoi viritä helsinkiläisten leipurityöläisten mielissä, elettiin 1880-luvun viime vuosia. Helsingissä toimi noin 85 leipomoa ja niissä työskenteli likimain 250 työntekijää. Perinteisten ammattileipomoiden rinnalla olivat lisääntyneet opinkäymättömien naisten pitämät ”kotileipomot”. Kaikki leipomatyö tehtiin lihasvoimin. Työtä helpottavia koneita tai laitteita ei ollut, joten oli leipomahomma perin raskasta. Ja se oli kahta raskaampaa, koska työtä tehtiin öin ja päivin ja melkein vuoden jokaisena päivänä. Leivintupa oli useimmin kuuma ja kostea kellarihuone. Sen peräseinällä korvensi kivinen uuni eli pätsi, joka piti kuumentaa puilla useamman kerran vuorokauden aikana. Vähäistä valoa pidettiin kynttilöillä tai käryisällä öljylyhdyllä. Palkka oli oppipojalla vähäinen, kisälli tienasi jonkun markan viikoittain. Mestariltaan he saivat ylöspidon: siis asunnon ohella ruoan ja ehkä jonkun työvaatteenkin. Omaa kotia ei monellakaan ollut, vaan asuttiin siinä sijassa, jonka mestari oli asunnoksi osoittanut. Työnantajan isäntävalta oli ehdoton ja kuri kova. Mutta historian ratas pyöri nyt vilkkaasti: teollinen vallankumous mullisti tuotannon ja työnteon järjestelmät, syntyi kapitalistinen tuotantotapa ja sen tärkein voima, teollisen ajan työväenluokka. Uusi tuotantotapa kouri myös leipuriammattilaisten työ- ja elinoloja, vaikka leipomoissa käsityö säilyi pitkään vallitsevana. Helsingin kaupunki kasvoi kohisten. Konevoimaa käyttäviä tehtaita ja verstaita syntyi Siltasaareen ja Sörnäisten rantaan. Maaseudulta kulki muuttovirta kun puutteen piinaama tilaton köyhälistö etsi leveämpää leipää uusista kaupunkielinkeinoista. Helsingin leipomotyöväen tarinan taustaksi tarkastelemme ensiksi ammattiosaston ”esihistoriaa”: käsityöläistä tuotantotapaa ja Helsingin leipurien ammattikuntaa, jonka puitteissa leipurityöläiset aher- sivat. Noilta ajoilta periytyvät monet työelämän käytännöt, jotka jäivät elämään kaupungin leivintuvissa pitkään – ja elävät ehkä osin vieläkin. Esihistorian jälkeen seuraamme leipomotyöläisten järjestymistä ja heidän 130-vuotista taivaltaan läpi historian myrskyjen. Tarina on jaoteltu suurten käänteiden rajaamaan neljään ajanjaksoon. Niistä ensimmäinen käsittää ammattiosaston perustamisen ja sen kuohuvat alkuajat huipentuen Suomen työväen vallankumoukseen 1918. Sitä seuraa maailmansotien välinen kausi (1919–1948), jota leimaa oikeistoterrori, onnettomat sodat ja työväen uusi nousu. Kolmas jakso kattaa työväen ”kultaiset vuodet” (1949–1988), ja neljäs laman, oikeistokäänteen, globalisaation ja rahavallan esiinmarssin (1991–2018). Kullakin jaksolla tarkastellemme leipurityöläisten ammatillista toimintaa sekä työ- ja elinolojen kehitystä yhteiskunnan ja leipomoelinkeinon asettamissa kehyksissä.
  • Lepistö, Antti (2019)
    In the 1980s and 1990s, a prominent group of neoconservative intellectuals provided an intellectual revolution in conservative thought by embracing the “common sense” of “ordinary people,” going against cultural and intellectual liberal elites and their espousal of multiculturalism and welfare statism. Traditionally, conservative intellectuals, including the neoconservatives, had been extremely nervous about popular rule, demagogy, and the dangers of a mob mentality. How, then, did conservative intellectuals who had previously associated cultural problems with the masses come to argue in the 1980s and 1990s that the culture and morality of the very same people was not the problem, but rather the solution to a crisis created by the elites? In trying to solve this puzzle, this dissertation offers an intellectual history of how prominent neoconservative thinkers—authors such as Irving Kristol, Gertrude Himmelfarb, James Q. Wilson, and Francis Fukuyama—contributed to the American culture wars and the rise of conservative populism. It argues that the neoconservatives’ new willingness to speak for the assumedly unerring American “common man”—their embrace of a populist epistemology—was a result of a serious engagement with, and reinvention of, the Scottish Enlightenment philosophy of “common sense,” “moral sense,” and “moral sentiments.” Based on their analysis of the texts of eighteenth-century Scottish moralists, such as Francis Hutcheson, David Hume, and Adam Smith, neoconservatives came to argue that ordinary people had an instinctive sense of right and wrong and that amoral or immoral elites were the problem for American culture. Exploring and reinterpreting these older ideas first generated by Scottish thinkers was a way for the neoconservatives to explain, as Irving Kristol said, “to the people why they are right, and to the intellectuals why they are wrong” in the context of cultural debates over the family, crime, race, poverty, and multiculturalism. Reinventing the Scottish intellectual tradition, neoconservative intellectuals turned it into a weapon against the supposed authority of American liberal elites, higher education, and social reformist policies. The scholarly significance of this study is then that it presents neoconservatism in a new light, not merely as a movement of foreign policy hawks and analysts of the unintended consequences of liberal social policy, but of the intellectuals who shaped the Scottish intellectual tradition—common-sense populists in a fractured post-1960s America. Methodologically, this study draws on both conceptual and intellectual history. An underlying assumption is that an analysis of the neoconservative use of such terms as moral sense, moral sentiments, and common sense helps us understand the evolution of neoconservative thought during the culture wars of the 1980s and 1990s in a way that is not achieved in more conventional play-by-play accounts of neoconservatism’s intellectual and political battles. The study views its subjects as rational agents who borrowed linguistic elements from older moral philosophy, but who did much to reinterpret and reshape, for conservative political purposes in various culture wars contexts, the moral vocabularies and ideas that derived from such Scottish Enlightenment authors as Adam Smith, David Hume, and Francis Hutcheson.
  • Rantanen, Saijaleena; Välimäki, Susanna; Mononen, Sini (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja Tutkimusyhdistys Suoni, 2020)
    Työväen taide ja kulttuuri muutosvoimana tarkastelee työväen taidetta ja kulttuuritoimintaa Suomessa 1800-luvulta 2000-luvulle. Taiteen ja kulttuuritoiminnan merkitystä työväestölle pohditaan niin huvina ja virkistyksenä kuin yhteiskunnallisena keskusteluna ja poliittisena liikehdintänä. Artikkelikokoelmassa käsitellään muun muassa musiikkia, eatteria, kirjallisuutta ja kuvataidetta; iltamia, käsityökulttuuria, lyhytelokuvia, laulujuhlia ja arkkiveisuja. Näkökulmat vaihtelevat affektien politiikasta naisliikkeeseen ja taistolaisuudesta prekaariin 2000-lukuun. Kokoelma tuo esiin, miten kaikkine ristiriitaisuuksineenkin työväen taide on luonut muutosvoimaista ajattelua, tunteiden ilmaisua, yhteisöllisyyttä, utopioita ja joukkovoimaa. Mutta se on ollut myös agitaation, väkivallan ja trauman alue. Työväen taiteella on kiistelty historiasta ja rakennettu tulevaisuutta, mutta mikä on työväen taiteen ja kulttuurin ja sen tutkimuksen merkitys nykypäivänä? Tähän eri alojen kirjoittajat vastaavat kirjan artikkeleissa moninaisin tavoin.