Browsing by Subject "History of Law"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Möller, Ada (Helsingin yliopisto, 2021)
    Avhandlingen ser på ekonomisk brottslighet (white-collar crime, på svenska ofta kallat manschettbrottslighet) speciellt i formen av förskingringar, och hur de visar sig i välfärdsstater såsom Finland och Sverige. Avhandlingen ger även en översikt över kriminologisk teori, manschettbrottslighet och dess kopplingar till globalisering. I ljuset av avhandlingens källmaterial är en kort diskussion beträffande kriminaljournalistik även inkluderad. Teorimässigt ligger fokus på hur manschettbrottslighet och kriminologiska teorier har utvecklats genom åren. Avhandlingens källmaterial och fallen som analyseras samlades genom användning av internetbaserade nyhetsmedier i januari och februari 2021. Som sökmotor användes Google, där sökningen begränsats till www.yle.fi och www.svt.se. Finland och Sverige blev valda tack vare deras många likheter samt relativt lätta jämförbarhet. Det som skiljer avhandlingen från andra studier inom samma område är dess fokus på Finland och Sverige, samt dess metod för datainsamling, vilket ter sig unikt, eftersom en liknande analys mellan länderna inte gjorts tidigare. Forskningens resultat visar på en variation mellan gärningsmannens ställning och tillvägagångssätt, där brottsmetoden ofta var överraskande enkel. Dessutom kan man i analysen finna påfallande likheter mellan Finland och Sverige. Några uppenbara slutsatser på globaliseringens direkta inverkan på själva brottet förblir dock tvetydigt. Hursomhelst kan det ändå konstateras att medan globalisering i sig inte är källan till allt det onda, är det ändå ofrånkomligt att fenomenet globalisering samt allt vad det innebär nog underlättat genomförandet av en del former av ekonomisk brottslighet. Dock visar även avhandlingens slutsatser på att den stereotypiska manschettbrottslingen som en manlig medelålders chef inte stöds av källmaterialet. Poängteras bör ändå också att definitionen av manschettbrottslighet, som den används i denna avhandling, samt omfattningen av vad som räknats som förskingring, tvingar betydelsen av denna traditionella, och aningen konservativa, stereotypen att minska i värde.
  • Aterma, Timo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kartellit ovat kiellettyjä kilpailunrajoitustoimia. Kansainvälisillä kartelleilla on eri-tyisen voimallinen vaikutus. Suhtautuminen kartelleihin on muuttunut historiassa, ja nykyisin asenne on vakiintuneesti kielteinen. Erilaisia ennalta ja jälkikäteen suoritet-tavia torjuntatoimia on otettu osaksi Euroopan unionin kilpailulainsäädäntöä. Tut-kimuksessa on tarkasteltu kilpailulainsäädännön muutosta 2000-luvulla. Tutkimus kuvaa eri näkökulmia erilaisiin torjuntatapoihin ja seuraamuksiin sekä näiden perus-teluihin. Tarkastelun kohteena on se, millaista vaikuttavuutta torjuntatoimilla voi-daan arvioida olevan. Tutkimuksessa on arvioitu sitä, onko seuraamuksilla tutkimuk-seen valittuihin yhtiöihin, ja nimenomaan niiden omistajatahoon, selvästi näkyviä tai tuntuvia vaikutuksia. Tutkimuksesta voidaan havaita, että näiden yritysten osingon-maksuun kartelliseuraamuksilla ei ole ollut vaikutusta. Vaikuttavuuden osalta voi-daan päätellä, että eri torjuntatoimet ovat oikeansuuntaisia, mutta niiden yksittäistä painoarvoa on vaikea päätellä lähdeaineistosta.
  • El Agoz, Magda (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee Japanissa 1800-luvulla tapahtunutta laajamittaista länsimaisen oikeuden omaksumista. Japanin rajojen avautumisesta alkunsa saanut valtion tie kohti modernia suurvaltaa edellytti maan lainsäädännön perusteellista uudistamista. Japanin hallitus halusi luoda maalle kattavan ja kehittyneen oikeusjärjestyksen, jonka esikuvana päätettiin käyttää länsimaisia oikeusjärjestyksiä. Tutkielmassa tarkastellaan oikeusvertailevalla otteella tätä parikymmentä vuotta kestänyttä lainsäätämisprosessia, jonka lopputuloksena Japanin oikeusjärjestelmän voidaan lähes kokonaisuudessaan katsoa edustavan romaanis-germaanista eli mannereurooppalaista oikeusjärjestelmää. Tutkielmassa esitellään Alan Watsonin teoria oikeudellisista siirrännäisistä, ja peilataan sitä Japanin lainsäädännön länsimaistamiseen. Reseptiota eritellään sekä ulkoisesta että sisäisestä näkökulmasta, joista ensimmäinen viittaa reseption syihin ja toteuttamistapoihin, ja jälkimmäinen japanilaisten suhtautumiseen uuteen länsimaistyyliseen oikeusjärjestelmäänsä. Ymmärrettävästi näin merkittävä lainsäädännön uudistaminen vaati sopeutumista, sillä Japanin oikeusjärjestys oli koostunut lähinnä tapaoikeudesta ja uskonnollisista moraaliohjeista ennen kirjoitetun eurooppalaisen lainsäädännön omaksumista. Tutkielmassa käydään läpi varsin yksityiskohtaisesti itse lainsäätämisprosessin vaiheita ja esitellään Japanin valtiomiesten punnintaa eri länsimaisten oikeusjärjestysten välillä, kun he tekivät valintaa Japaniin parhaiten soveltuvasta lainsäädännön ja hallintomuodon mallista. Erityistä huomiota annetaan siviililaille ja perustuslaille, sillä ne olivat itsestään selvästi reseption merkittävimmät lainsäädäntöratkaisut. Tutkielmassa tarkastellaan näiden kahden lain erityispiirteitä ja vertaillaan niitä länsimaisiin, etupäässä ranskalaisiin ja saksalaisiin, esikuviinsa. Olennainen osa tutkielmaa on pohdinta reseption onnistumisesta. Lopputuloksena voidaan todeta, että Japanin oikeusjärjestyksen länsimaalaistaminen kiistatta onnistui, mistä on todisteena muun muassa siviililain pysyminen voimassa lähes muuttumattomana tähän päivään asti.
  • Hyvärinen, Ella-Rosa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä, mitä seksuaalirikosten kriminalisoinneilla pyritään suojelemaan. Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana esitellään tutkielmassa alkaen antiikin valtakuntien yhteiskunnista nykypäivään sekä tulevaan suostumuksen puutteeseen perustuvaan rikoslainsäädännön muutoksiin. Naisen yhteiskunnallisen aseman ollessa miehelle alisteinen, katsottiin seksuaalirikosten rikkovan miehen ja perheen oikeuksia. Rikoksentekijän tuli hyvittää tekonsa naisen aviomiehelle, isälle tai muulle miehelle, jonka vaikutusvallalle alisteinen uhri oli. Kristinuskon ja kirkon vaikutus näkyi sekä suhtautumisessa seksuaalirikoksiin mutta myös yleisesti yhteiskunnallisissa asenteissa sukupuolisuhteisiin ja seksuaalisuuteen vuosisatojen ajan. Absoluuttinen sukupuolimoraali perustui käsitykseen, että avioliitto loi ainoan sallitun pohjan varsinkin naisten sukupuolisuhteille. Yleistä siveellisyyttä pyrittiin suojelemaan seksuaalirikoslainsäädännöllä vielä pitkälle 1970-luvulle. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on ollut seksuaalirikoslainsäädännön suojan kohteena jo vuodesta 1971. Siitä huolimatta vielä nykyinenkin rikoslain raiskausta koskeva säännös perustuu väkivallan käyttöön tai sen uhkaan.
  • Juujärvi, Arttu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomessa ei ole voimassa asianajajamonopolia eikä asianajajapakkoa tuomioistuimissa. Oikeudenkäyntiavustajille ja -asiamiehille on kuitenkin säädetty erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Vuodesta 2013 lähtien oikeustieteellinen loppututkinto ei ole enää tuonut riittävää kelpoisuutta asiamiehen tehtävään oikeudenkäynti-menettelyssä yleisissä tuomioistuimissa. Muille oikeudenkäyntiasiamiehille ja -avustajille kuin asianajajille ja julkisille oikeusavustajille perustettiin lupajärjestelmä. Samalla säädettiin lupalakimiesten ammattieettisistä velvollisuuksista ja valvonnasta. Lupien myöntämistä ja lupaedellytysten kontrollointia varten perustetiin uusi viranomainen, oikeudenkäyntiavustajalautakunta. Valvonta taas annettiin Asianajajaliiton yhteyteen kuuluvan valvontalautakunnan tehtäväksi. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, miksi oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät luvanvaraistettiin. Oikeuden muutos pyritään liittämään yhteiskunnan muutokseen. Päätutkimuskysymykseen vastataan seuraavien apututkimuskysymysten avulla: • Ketkä kannattivat ja vastustivat muutosta ja millaisin argumentein? • Millaisia intressejä muutoksen kannattajilla ja vastustajilla oli? • Millaisia muita muutosvaihtoehtoja esitettiin ja miksi nämä ehdotukset eivät menestyneet? • Millaisiin yhteiskunnan muutoksiin oikeuden muutos liittyi? Tuomioistuimet ja Asianajajaliitto kannattivat lupa- ja valvontajärjestelmää. Tuomioistuimet tahtoivat parantaa edellytyksiään keskittyä oikeudenkäynnissä jutun puolueettomaan ratkaisemiseen asiamiesten laatutasoa nostamalla, sekä siirtämällä asiamiesten kelpoisuuden kontrolloinnin ja päävastuun valvonnasta pois itseltään. Asianajajaliitto halusi lisätä asiamiesten ja avustajien itsenäisyyttä ja riippumattomuutta sekä säilyttää oikeuspoliittisen vaikutusvaltansa ja jäsentensä kilpailukyvyn asiamiespalveluiden tarjoamisessa. Lakiasiaintoimistoille oli tärkeää ammatinharjoittamisen jatkamisen mahdollistaminen, perustettavan lupa- ja valvontajärjestelmän reiluus ja puolueettomuus sekä Asianajajaliiton lakiasiantoimistoihin kohdistaman vaikutusvallan rajoittaminen. Vaihtoehtoina lupa- ja valvontajärjestelmälle esitettiin tuomioistuinvalvonnan lisäämistä ja yliopistotutkinnon kehittelemistä. Muutos liittyi oikeudenkäyntimenettelyn vaikeutumiseen ja muutokseen tuomarikeskeisestä enemmän asiamieskeskeiseksi. Tuomioistuinvalvonnan lisääminen olisi ollut ristiriidassa asiamiesten vastuuta kasvattavan trendin kanssa eikä oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävässä ollut enää kyse sellaisesta perustehtävästä, jonka hallitsemisen voisi yliopistotutkinnon pakollisilla aineopinnoilla taata. Oikeuden muutos oli seurausta oikeudenkäyntiasiamiesten kasvaneesta merkityksestä, jonka taustalla olivat oikeudenkäyntimenettelyn monimutkaistumisen, syyttäjälaitoksen muutosten ja normitulvan kaltaiset seikat.
  • Tupamäki, Binga (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella oikeusvaltioperiaatteen ja marxisti-leninismin yhteensopivuutta aatteellisella tasolla ja selvittää, onko näiden kahden välillä sovittamattomia ristiriitoja. Marxismi-leninismin peilaaminen oikeusvaltioperiaatteeseen tuo esille kommunistisen ideologian fundamentaaliset erot liberaalin demokratian kanssa ja on siten mielenkiintoinen ja tuore näkökulma aihealueeseen. Tavoitteena on tehdä testi siitä, kuinka paljon oikeusvaltiossa toteutuvilla periaatteilla on sijaa tai onko sitä ollenkaan marxisti-leninistisessä järjestelmässä. Normatiivista tuomiota mihinkään suuntaan pyritään välttämään. Motiivina on ottaa selvää, miksi marxisti-leninistiset valtiot ovat tähän asti aina päätyneet oikeusvaltion vastaiseen tilaan: onko sille selitys marxismi-leninismin käytännön epäonnistumisissa vai jopa ideologisella yhteensopimattomuudella? Keskustelu kommunismista on monesti keskittynyt enemmän sen taloudelliseen ulottuvuuteen, onhan kommunismi pääasiallisesti kapitalistisen talousjärjestelmän kritiikkiä. Kuitenkin kyseessä on laaja yhteiskuntafilosofinen maailmankatsomus, joka ylettyy kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan jokaiselle saralle. Siksi oikeustieteellinen tutkimus kommunismista on tärkeää yhtä lailla taloustieteellisen tutkimuksen ohella, vaikka se onkin tällä hetkellä merkittävästi vähäisempää. Oikeustieteellä tai edes oikeushistorialla ei ole oikeastaan yleispätevää metodia, mutta tässä tutkielmassa on yhdistetty oikeuden rakenteellista selittämistä sekä oikeusteoreettista ja aatehistoriallista tarkastelua. Tärkeänä tavoitteena tässä tutkielmassa on säilyttää tasapaino kontekstualisoinnin ja aatehistoriallisten selitysten välillä. Mikään idea ei ole syntynyt tyhjyydessä, mutta toisaalta vallankumouksellisten ajatusten voimaa ei kannata aliarvioida. Marxisti-leninistisen aatteen perimmäinen luonne ja juuret on kaivettava esiin kontekstualisoinnin mahdollistamiseksi. Tässä tutkielmassa on johdannon jälkeen neljä aihetta käsittelevää päälukua ja lopuksi johtopäätökset. Tutkimuskysymykseen vastataan vaiheittain. Ensiksi marxismi-leninismi asetetaan poliittiselle kartalle ja se määritellään tarkasti, jotta voidaan edetä aiheen varsinaiseen käsittelyyn mahdollisimman selkeistä lähtökohdista. Seuraavat kolme lukua ovat oikeusvaltion eri osa-alueista: vallanjako-opista, legaliteettiperiaatteesta ja perus- ja ihmisoikeuksista. Jotakin haastetta luo se, etteivät oikeusvaltion periaatteet ole täysin lokeroitavissa omille sektoreilleen, koska ne liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Niiden käsittely toisistaan irrallaan on mahdotonta, joten ne päätyvät viittaamaan toistensa välillä paikoittain. Näin ollen tutkielmassa käsitellään kerrostuksellisesti oikeusvaltioperiaatteiden osa-alueita tautologian välttämiseksi. Johtopäätösten osalta tutkielmassa päädytään siihen, että on ilmeistä, ettei marxismi-leninismi ole toteutettavissa yhdessä oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Marxismi-leninismi jättää oikeusvaltioperiaatteen huomiotta sen kaikilla osa-alueilla. Yhteensopimattomuutta ei voi laskea sattumaksi, vaan marxismi-leninismissä on taustalla sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole periaatteellisellakaan tasolla sovitettavissa yhteen oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Marxisti-leninistinen maailmankuva on oikeusvaltioperiaatteen kanssa niin vastakkainen, ettei näiden kahden samanaikainen toteuttaminen ole mahdollista. Yhteensovittamisen epäonnistumisen syyksi tutkielmassa esitellään marxisti-leninistisen aatteen jatkuva vallankumouksen periaate, vallan keskittyminen yhdelle puolueelle ja siten poliittiselle eliitille sekä marxismi-leninismin taustalla olevan tieteellisen sosialismin dogmaattisuus.
  • Yli-Hukkala-Siira, Lotta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Yleisradio nousi otsikoihin kesällä 2020, kun Medialiiton tekemästä kantelusta kimmokkeensa saanut hallituksen esitys yleisradiolain muuttamisesta eteni lausuntokierrokselle. Hallituksen esityksessä esitettiin Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ää muutettavaksi siten, että se rajoittaisi Yleisradion mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Tämä mediahuomio aloitti Yleisradiota koskevan yhteiskunnallisen keskustelun. Tutkielmassani olen perehtynyt kolmeen kysymykseen, jotka koskevat Yleisradion sääntelyn kehitystä sotien jälkeisessä Suomessa, Yleisradion ja sananvapauden historian liitännäisyyttä sekä Medialiiton ja Sanoman tekemien kanteluiden sisältöä. Sotien jälkeisessä Suomessa Yleisradion sääntelystä erotetaan yleensä viisi vaihetta: Vuodet 1934–1945 eli Yleisradion aika valtionyhtiönä ennen Lex Jahvettia, Lex Jahvetti, vuodet 1950–1993 eli komiteoiden aika ja Yleisradion hallintoneuvoston asemaa sekä yhtiön hallintomuotoa koskevat kiistat, laki Yleisradiosta ja pääjohtaja Paasilinnan erottaminen vuonna 1993 ja vuodet 2000-edelleen eli parlamentaaristen työryhmien aika, rahoitusratkaisu ja eduskunnan aseman vahvistuminen. Merkittävää sääntelyn muuttumisessa on ollut, että Yleisradiosta on tullut yhä voimakkaammin parlamentaristisesti hallittu toimija, kun suhteellisen merkittävistäkin asioista päättäminen siirrettiin 2000-luvulla komiteoilta parlamentaarisille työryhmille. Eduskunnan merkitys Yleisradion hallinnollisissa asioissa onkin kasvanut ja voimistunut merkittävästi sotien jälkeisessä Suomessa. Medialiitto jätti vuonna 2017 Euroopan unionin komissiolle kantelun Yleisradion toiminnasta ja Yle-laista. Kantelu koski Yleisradion verkkosanomalehteä eli laajamittaista tekstimuotoisen journalistisen verkkosisällön julkaisutoimintaa, jonka Medialiitto epäili olevan EU:n valtiontukisääntelyn vastaista. Kantelu osoitettiin komissiolle, sillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklojen 107 ja 108 mukaan EU:n valtiontukisääntely kuuluu komission toimivaltaan. Sääntelyn tavoitteena on taata EU-alueella toimivien yritysten yhdenvertaiset kilpailuolosuhteet ja vähentää jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaa tukikilpailua. Valtiontukia valvoo komissio siten, että jäsenvaltioiden on tehtävä valtiontuista erillinen ilmoitus komissiolle, joka päättää tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Komissio vastasi Medialiiton kanteluun toteamalla, ettei nykyisin voimassa oleva Yle-laki (1380/1993) ole EU:n valtiontukisääntelyn mukainen. Mediakonserni Sanoma teki Yleisradiosta valtiontukikantelun EU:n kilpailuviranomaiselle toukokuussa 2021. Kantelun tarkoituksena on selvittää, noudattaako Yleisradion toiminta EU:n valtiontukisääntelyä. Sanoman kantelun keskuudessa ovat Yle Areena ja Ylen oppimisen sisällöt. Tutkimukseni tärkeimmät havainnot koskevat uuden Yleisradio-lain hallituksen esitystä, joka ei tutkimustulosteni perusteella ole tarpeeksi perusteltu.
  • Hieta-aho, Helmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee poliisin voimakeinojen käyttöä ajalla 1995–2020. Tarkastelen voimankäyttöä koskevaa sääntelyä kyseisellä ajanjaksolla ja nostan esille siinä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi käsittelen rajanvetoa sallitun ja liiallisen voimankäytön välillä tuomioistuinten näkökulmasta ja tuon esille mahdollista oikeuskäytännöstä ilmenevää muutoslinjaa. Aluksi käyn läpi voimankäytön käsitteen määritelmää ja erilaisia voimakeinoja. Käsittelen alussa myös lyhyesti niitä perus- ja ihmisoikeuksia, joihin voimankäytöllä voidaan puuttua. Olennaista on tuoda myös esille sääntelyn tausta, joka oikeuttaa rajoittamaan näitä perus- ja ihmisoikeuksia. Tämän jälkeen käyn tutkielmassani kattavasti läpi voimakeinojen käyttöä koskevaa eritasoista sääntelyä. Ennen oikeuskäytännön käsittelemistä, esittelen vielä poliisimiehen virka- ja rikosvastuuta liiallisissa voimankäyttötilanteissa. Lisäksi nostan esille erilaiset anteeksiantoperusteet, joilla vastuu liioitellusta voimankäytöstä voidaan kumota. Käsittelen lopuksi aiheen kannalta olennaista oikeuskäytäntöä tuomioistuinten antamien ratkaisujen pohjalta.
  • Antonacci, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä työssä käsitellään sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin sääntelyä ja sen kehitystä 1970 – luvulta nykypäivään. Tutkimuskysymykseksi muodostuu, miten ja miksi sääntely on kehittynyt kyseisenä ajanjaksona. Tutkimuskysymystä käsitellään erityisesti kuluttajiin kohdistuvan markkinoinnin näkökulmasta, joka perustelee valittua aikaväliä, sillä Kuluttajansuojalaki astui voimaan 1978. Tutkimuksen tukena käytetään lainsäädäntöä, alan itsesääntelyä, oikeuskäytäntöä, sekä markkinointia valvovien tahojen, kuten Kilpailu – ja kuluttajaviraston ja Mainonnan eettisen neuvoston päätöksiä ja suosituksia. Tutkimuskysymykseeni nähden alan itsesääntelyllä, oikeuskäytännöllä ja markkinointia valvovien tahojen päätöksillä ja suosituksilla on korostunut merkitys sosiaalisen median ollessa vielä tuntematon termi lainsäädännössämme ja lain ollessa yleisluontoista. Oikeuskirjallisuuden osalta tutkimuskysymystäni suoraan käsittelevää lähdekirjallisuutta on niukasti aiheen ollessa sen verran tuore, mutta oikeuskirjallisuudesta löytyy kuitenkin markkinointioikeutta ja kuluttajansuojaa käsitteleviä perusteoksia, jotka toimivat myös hyvin tutkimuksen tukena. Sosiaalisen median ja siellä käytettävien uusien markkinointimuotojen syntymisen myötä markkinointijuridiikan kenttä on kasvanut ja monimutkaistunut. Suomessa markkinointioikeus ei ole täysin pysynyt yhteiskunnan kehityksen perässä ja muun muassa termit ”sosiaalinen media” ja ”sisältömarkkinointi” ovat Suomen lainsäädännölle tuntemattomia. Tästä johtuen markkinointia koskevien säädöksiemme soveltaminen sosiaalisessa mediassa pelkästään lainsäädäntöä tukea käyttäen on mahdotonta, sillä lainsäädännössä ei ole huomioitu uusien markkinointialustojen ja markkinointikeinojen erityispiirteitä. Tarve yhtenäisille pelisäännöille ja yhtenäiselle linjalle on kuitenkin myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin osalta suuri, koska markkinointitavasta huolimatta markkinoinnille asetettujen vaatimusten, kuten esimerkiksi kuluttajansuojan on toteuduttava. Tarve korostuu vielä sen osalta, että sosiaalisen median käyttäjäkunta ja sen ikähaarukka on laaja. Sosiaalisen median kanavat ovat todella suosittuja niin täysi-ikäisten kuin alaikäistenkin keskuudessa. Tällä hetkellä suuressa roolissa aiemmin mainitun tarpeen täyttämisessä on alan itsesääntely, sekä esimerkiksi Kilpailu – ja kuluttajaviraston antamat ohjeet ja kuluttaja-asiamiehen päätökset.
  • Sundell, Jan (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee Onnettomuustutkintakeskuksen turvallisuustutkinnoissa vuosina 1997-2017 annettujen lainsäädäntöön kohdistettujen turvallisuussuositusten toteutuvuutta. Tutkielman alkupuolella hahmottelen turvallisuustutkintojen yhteiskunnallista kontekstia katsauksessa suomalaisen turvallisuustutkinnan historiaan. Samalla esittelen Onnettomuustutkintakeskuksen synty- ja kehitysvaiheita. Lyhyiden tapausesimerkkien avulla esittelen myös turvallisuustutkinnan menetelmiä ja toimintatapoja. Keskeisenä tutkimusaineistona on 775 tutkintaselostusta, joissa on annettu 1533 turvallisuussuositusta. Tälle aineistolle tehdyssä kvantitatiivisessa analyysissä selvisi, että eri liikennemuotoihin liittyvien tutkintojen määrä on vuosien varrella vähentynyt, vaikka liikennemäärät ovat kasvaneet ja onnettomuusmäärät ovat pysyneet samalla tasolla. Tälle ilmiölle ei löytynyt selkeää syytä. Aineistosta seuloutui 42 lainsäädäntöön kohdistuvaa turvallisuussuositusta. Näistä noin puolet oli toteutettu. Keskeisiä syitä toteutumattomuuteen olivat vastuutahon tai sen toimivallan puute, sekä erimielisyydet suosituksen tavoitteista tai keinoista. Tutkielman teoreettisessa osassa pohdin Onnettomuustutkintakeskuksen aseman muutosta osana riskiyhteiskuntakehitystä. Onnettomuustutkintakeskuksen yhteiskunnallinen merkitys ja institutionaalinen asema on tutkittavalla aikavälillä selkeästi vahvistunut, mitä riskiyhteiskuntakehitys osaltaan selittää.
  • Pursimo, Katariina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee COVID-19-epidemiaa ja valmiuslain 93-95 §:n nojalla annettujen hoitajien perusoikeuksia rajoittaneiden asetusten soveltamista Suomessa kevään 2020 poikkeusolojen aikana. Asetusten poikkeusvaltuudet koskivat lepoaikoja, ylitöitä ja vuosiloman antamista koskevia säännöksiä, irtisanomisajan pidennyksiä ja työvelvollisuutta. Tutkielma nivoo hoitajien oikeuksien rajoittamisen osaksi koronaviruspandemian sukupuolittuneita vaikutuksia ja yhteiskunnallista kontekstia, jossa on kyse hoiva-alan naisvaltaisuudesta, sukupuolisegregaatiosta ja työvoimapulasta kärsivästä matalapalkka-alasta. Tutkielman aineisto käsittää muun muassa valmiuslain nojalla annettujen asetusten eduskuntakäsittelyn asiakirjoja, kuten asetusehdotuksia, valiokuntien mietintöjä ja lausuntoja sekä asiantuntijalausuntoja. Perustuslakivaliokunta ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta olivat saaneet tietoonsa valmiuslain toimivaltuuksien väärinkäytöksiä. Tutkielman tulokset käsittävät ensinnäkin havainnon, ettei valtioneuvosto seurannut ja raportoinut eduskunnalle perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla valmiuslain 93 ja 94 §:n toimivaltuuksien käyttöä. Toiseksi, työsuojeluviranomainen ei aineiston perusteella ollut tietoinen valvontavastuustaan poikkeusoloissa, mikä heikensi työntekijöiden oikeussuojaa. Lisäksi, valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönottovaiheessa ei eritelty ja arvioitu eri toimien vaihtoehtoisuutta eikä valmiuslain eri soveltamisvaihtoehdot käyneet riittävällä tavalla ilmi asetusten perusteluista. Asetusehdotuksissa ei tuotu esille muun sääntelyn, kuten KVTES:n, mahdollistamien toimien vaihtoehtoisuutta suhteessa valmiuslain toimivaltuuksiin. Valmiuslain käyttö pandemiassa ei voi automaattisesti tarkoittaa hoitajien perusoikeuksien rajoittamisen tarvetta. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään muun muassa tarve selvittää sekä työnantajien poikkeusvaltuuksien väärinkäytökset että keinot työntekijöiden oikeusturvan vahvistamiseksi. Valmiuslakia uudistettaessa tulee ottaa huomioon hoitajien oikeudet. Hoiva-ala tulee myös nostaa varautumisen keskiöön.
  • Sainio, Markus (Helsingin yliopisto, 2021)
    Yksityisyys ja tietosuoja ovat nykyisin keskeisiä perusoikeuksia, joita pidetään välttämättöminä nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Samalla yksityisyys on tutkijoille hankala käsite sen moniulotteisuuden sekä kulttuurin ja aikaan sitoutumisensa vuoksi, eikä yleismaailmallista määritelmää yksityisyydelle ole. Tutkielman rakenne ja taustalla oleva teoreettinen viitekehys pohjautuu oikeustieteilijä James Q. Whitmanin teorialle kahdesta yksityisyydestä, jolla hän kuvaa eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten perustavanlaatuisesti eroavaa suhdetta yksityisyyteen. Tutkimuskysymyksenä on selvittää lähdeaineiston avulla niitä tekijöitä, jotka ovat olleet vaikutta-massa yksityisyyden syntyyn ja kehittymiseen Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää muutostekijöitä Whitmanin kuvaaman eron syntymisen taustalla. Varsinai-sesti yksityisyyden synty oikeutena voidaan ajoittaa yksittäiseen Yhdysvalloissa vuonna 1890 julkaistuun oikeustieteelliseen artikkeliin. Yksityisyyttä merkittävästi uudempi oikeus, tietosuoja, syntyi vasta 1960-luvulla tietotekniikan kehittymisen myötä ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin Euroo-passa. Tutkielmassa tarkastellaan niitä teknologisia ja yhteyskunnallisia muutoksia, joiden seurauksena yksityisyys lopulta tunnistettiin itsenäiseksi oikeudeksi ja lopulta perusoikeudeksi toisen maailman-sodan jälkeen ja miten tämä tapahtui. Tarkastelu tapahtuu kontekstuaalisen oikeushistorian keinoin ja tutkielmassa kuvataan ylätasolla yksityisyyden ja tietosuojan kehityskaari 1800-luvulta 1980-luvulle Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja kiinnitetään se luontevilta vaikuttaviin käännepisteisiin. Näitä käännepisteitä tutkielmassa hahmotellaan sen selvittämiseksi, miten yksityisyys oikeudellise-na käsitteenä syntyi uuden ajan alussa common law’n puitteissa Englannissa ja siirtyi siirtolaisten mukana Yhdysvaltoihin ja miten tietosuoja syntyi Atlantin molemmin puolin.