Hyvinvointierojen kaventaminen on ollut kärkitavoitteita Suomen politiikassa jo vuosikymmenien ajan. Edelleen hyvinvointierot ovat sitkeästi säilyneet ja heikompi hyvinvointi kasaantuu heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Työttömyyden on todettu olevan merkittävä tekijä yksilön köyhyysriskin kasvamisen ja heikon hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkielmassa pyrittiin laadullisen haastattelututkimuksen avulla selvittämään työttömien nuorten käsityksiä toimeentulosta, hyvinvoinnistä sekä näiden välisestä yhteydestä. Tutkielman aineisto koostui kolmesta 20-29-vuotiaiden työttömien nuorten ryhmähaastattelusta. Haastattelut kerättiin loka-marraskuussa 2016 osana ECOSOS-tutkimushanketta, jossa tutkittiin ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä työn ja toimeentulon muotoja erityisesti nuorten näkökulmasta. Tässä tutkielmassa hyvinvoinnin teoreettisena taustana on käytetty Pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa tunnettua ja käytettyä Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat, ettät työttömät nuoret kokivat vaikeuksia täyttää kohtuulliseen elintasoon vaadittavia perustarpeita. Niukka taloudellinen tilanne aiheutti jatkuvan taloudellisen suunnittelun ja tulojen epävarmuuden vuoksi myös psyykkistä kuormitusta ja stressiä. Niukka toimeentulo myös rajasi elämistä ja se vaikutti sekä elintasoon, sosiaalisiin suhteisiin että itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Hyvinvointi ja sen komponentit rakentuivat nuorten puheessa elintasosta ja perustarpeiden tyydyttämisestä, sosiaalisista suhteista sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista, jotka mukailivat Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia (elintaso, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot). Toimeentulon ja hyvinvoinnin yhteyttä tarkastellessa nuorten puheesta nousi toimeentulon merkitys perustarpeiden täyttämisessä. Lisäksi rahan riittäminen myös muuhun, kuten vapaa-ajan aktiviteetteihin, harrastamiseen ja muihin itsensä toteuttamisen muotoihin koettiin olevan keskeinen asia riittäväksi koetussa toimeentulossa. Tutkielma osoitti, että työttömät nuoret kokivat toimeentulovaikeuksia ja riittävä toimeentulo oli nuorten puheissa sidoksissa hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta työttömien merkittävästä köyhyysriskistä ja toimeentulovaikeuksien yleisyydestä. Työttömyyden aiheuttama taloudellinen niukkuus luo ylimääräisiä stressitekijöitä ja psyykkistä kuormitusta, jotka pitkään kestäessään nostavat terveyden heikkenemisen riskiä ja näin ollen vaikeuttavat työttömän uudelleen työllistymistä. Työttömien nuorten hyvinvoinnin tarkastelu laadullisin keinoin antaa mahdollisuuksia muun muassa työllistymistoimenpiteiden kehittämiselle sekä työttömän yksilölliselle kohtaamiselle, jota vaaditaan työllistymisen esteiden muodostuessa yksilöllisesti.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää kisapappien tarjoamaa apua urheilijoille. Tämä tutkimus pyrkii myös selventämään kisapapin uutta roolia, jossa kisapappi keskittyy urheilijoiden lisäksi koko olympiajoukkueen henkilökuntaan ja heidän auttamiseen. Tutkimuskysymykseni on: Mitä apua kisapapista on olympiakisojen urheilijoille ja kilpailuissa mukana oleville toimihenkilöille, sekä miten kisapappiin suhtaudutaan. Tutkimuksen toissijaisena tarkoituksena on selventää uskonnon ja urheilun välistä yhteistyötä läpi historian sekä kisapappien historiaa. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla seitsemän olympia urheilijaa ja viisi toimihenkilöä (valmentajia, joukkueenjohtajia ynm). Haastateltavista viisi oli naisia ja seitsemän miehiä. Urheilijoista kaksi oli paraurheilijoita ja yhteensä kolme oli lopettanut aktiivisen kilpaurheilun. Käytän tutkimuksessani puolistrukturoitua haastattelua eli niin sanottua teemahaastattelua. Teoriataustaa tutkimukselleni sain olympiakomitean tekemistä palautekyselyistä, jotka sain käyttööni, jotta voin vertailla kisojenjälkeisiä vastauksia haastatteluiden vastauksiin. Tutkimukseni kannalta suoranaista aineistoa kisapapeista on todella heikosti. Aiheesta on aikaisemmin tehty ainoastaan yksi pro- gradu tutkielma vuonna 1997. Jouduin tutkimuksen aikana soveltamaan paljon yleistä urheilun historiaa sekä uutisissa, että sosiaalisessa mediassa tehtyjä julkaisuja. Tutkimukseni mukaan kisapappi on puolueeton joukkuelainen, joka on osa joukkuetta, mutta silti joukkueen ulkopuolinen. Kisapapin neutraali olemus joukkueen mukana auttaa urheilijoita keskustelemaan kisapapin kanssa. Vastaajien mukaan kisapapille on helpompi puhua, kun tietää että kisapappi on suorituksesta vapaa ihminen. Etenkin kipeistä tai vaikeista asioista puhumisen vastaajat kokivat helpoksi. Kisapapit ovat onnistuneet tekemään kynnyksen keskustelulle matalaksi ja urheilijat sekä toimihenkilöt kokevat keskustelun aloittamisen vaivattomaksi. Ulkopuolisuus koettiin myös hyväksi asiaksi, kun joukkueessa tulee jokin ongelmatilanne esimerkiksi joukkuelaisten välillä. Kisapapit toimivat ikään kuin neutraaleina sovittelijoina, joiden on helppo toimia urheilijoiden tai toimihenkilöiden parissa. Toimihenkilöt nostivat kisapapin avun työhyvinvoinnin kannalta merkittäväksi. Tämä työhyvinvointiin keskittyvä näkökulma on ollut tietoinen valinta olympiakomitealta, koska kisapappi Huovinen on myös työnohjauksen ammattilainen. Kisapappi käy keskusteluja toimihenkilöiden kanssa tasaisin väliajoin ja yrittää parantaa heidän työhyvinvointiaan. Monet toimihenkilöistä tapaavat kisapappia kilpailujen ja leirien ulkopuolella. Useilla vastaajista keskustelut kisapapin kanssa liittyivät heidän työhönsä sekä siihen, miten he voisivat hoitaa työnsä paremmin. Urheilijat toivoivat kisapapeilta aktiivisempaa osallistumista kilpailuja edeltävään harjoitteluun ja valmistautumiseen. Etenkin paraurheilun puolella kisapapin toiminta painottuu ainoastaan kilpailuihin, joten valmistavilla leireillä ja harjoittelussa heillä ei ole mahdollisuutta kisapapin apuun. Kaikki haastateltavani toivoivat, että kisapapit pysyvät toiminnassa mukana ja että myös tulevaisuudessa on mahdollisuus keskustella kisapapin kanssa arvokilpailuissa.