Browsing by Subject "ITS"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Wang, Kai (Helsingin yliopisto, 2015)
    Yeasts have huge agricultural, medical and economic importance, and consequently, their isolation and identification are needed for more potential microbe resources. Studies of plant-microbe interaction have revealed many molecular mechanisms using mostly filamentous fungi, bacteria and viruses. However, our knowledge of yeast-plant interactions is lagging behind and there is a lack of yeasts known to interact with the model plant Arabidopsis. There were two major aims of this study: isolating and identifying the yeasts from wild growing Arabidopsis, as well as screening possible immunity modulation patterns of the strains against Arabidopsis. More than 70 yeast strains were isolated and identified belonging to 6 genera, suggesting the huge abundance of yeast diversity on plant surface. With the help of phylogenetic analysis of sequences from the internal transcription spacer (ITS) and D1/D2 region of 28S ribosomal DNA large subunit, one strain within the genus of Protomyces is proposed to be a novel species. Further carbon assimilation tests confirmed this, demonstrating differences of assimilation patterns between the new strain and all well described species in this genus. Another interesting finding was the possible pathogenicity of several yeast strains. Significant disease-like symptoms appeared on Arabidopsis five days after infiltration. Additionally, two strains synthesized auxin or related compounds in culture. Although more infections are necessary to confirm the pathogenicity, these have potential for development of new systems to study plant-yeast interactions with the genetic model plant Arabidopsis. The mechanism of yeast pathogenesis will provide new knowledge about plant defense and further assists plant breeding to produce crops with more durable resistance.
  • Oksanen, Ilona (University of Helsinki, 2000)
  • Launis, Annina; Pykälä, Juha; van den Boom, Pieter; Serusiaux, Emmanuel; Myllys, Leena (2019)
    In this study we clarify the phylogeny and reassess the current taxonomy of the Micarea prasina group, focusing especially on the M. byssacea and M. micrococca complexes. The phylogeny was investigated using ITS, mtSSU and Mcm7 regions from 25 taxa belonging to the M. prasina group. A total of 107 new sequences were generated. Data were analyzed using maximum parsimony and maximum likelihood methods. The results reveal five undescribed well-supported lineages. Four of the lineages represent new species described as Micarea pseudomicrococca Launis & Myllys sp. nov., M. czarnotae Launis, van den Boom, Serusiaux & Myllys sp. nov., M. microareolata Launis, Pykala & Myllys sp. nov. and M. laeta Launis & Myllys sp. nov. In addition, a fifth lineage was revealed that requires further study. Micarea pseudomicrococca is characterized by an olive green granular thallus, small cream-white or brownish apothecia lacking the Sedifolia-grey pigment and two types of paraphyses up to 2 mu m wide. Micarea czarnotae forms a granular, densely granular or continuous olive green thallus, convex to hemispherical apothecia often with the Sedifolia-grey pigment and no crystalline granules in the thallus. Micarea microareolata is characterized by a +/- pale green areolate thallus (composed of goniocysts), cream-white apothecia lacking the Sedifolia-grey pigment and narrow spores. Micarea laeta has a vivid to olive green granular thallus, pale apothecia lacking the Sedifolia-grey pigment and wider spores compared to M. microareolata. Descriptions, images and a key are provided for the new species. Crystalline granules are introduced as a novel species-level character for Micarea.
  • Liu, Li-Na; Razaq, Abdul; Atri, Narender Singh; Bau, Tolgor; Belbahri, Lassaad; Bouket, Ali Chenari; Chen, Lai-Ping; Deng, Chu; Ilyas, Sobia; Khalid, Abdul Nasir; Kitaura, Marcos Junji; Kobayashi, Takahito; Li, Yu; Lorenz, Aline Pedroso; Ma, Yuan-Hao; Malysheva, Ekaterina; Malysheva, Vera; Nuytinck, Jorinde; Qiao, Min; Saini, Munruchi Kaur; Scur, Mayara Camila; Sharma, Samidha; Shu, Li-Li; Spirin, Viacheslav; Tanaka, Yoshikazu; Tojo, Motoaki; Uzuhashi, Shihomi; Valerio-Junior, Claudio; Verbeken, Annemieke; Verma, Balwant; Wu, Ri-Han; Xu, Jian-Ping; Yu, Ze-Fen; Zeng, Hui; Zhang, Bo; Banerjee, Arghya; Beddiar, Arifa; Bordallo, Juan-Julian; Dafri, Ahlem; Dima, Balint; Krisai-Greilhuber, Irmgard; Lorenzini, Marilinda; Mandal, Raghunath; Morte, Asuncion; Nath, Partha Sarathi; Papp, Viktor; Pavlik, Jozef; Rodriguez, Antonio; Sevcikova, Hana; Urban, Alexander; Voglmayr, Hermann; Zapparoli, Giacomo (2018)
    Eight new species presented are Calostoma areolatum collected in Wuyishan National Park (China), Crinipellis bidens from Hubei Province (China), Lactifluus sainii from Himalayan India, Inocybe elata from Yunnan (China), Inocybe himalayensis from Pakistan. Specimens previously identified as Massalongia carnosa represent a new species, namely M. patagonica restricted to southern South America. Saprolegnia maragheica is a new oomycete species of fresh water in Maraghe (Iran). Uncispora wuzhishanensis is a new aquatic hyphomycete species. A type specimen of Raddetes turkestanicus was studied and based on this the new combination Conocybe turkestanica, is proposed. Argyranthemum frutescens is a new host for Alternaria alternata and Syzygium cumini for Phyllosticta capitalensis in India. Crepidotus ehrendorferi is confirmed for Hungary and Pluteus leucoborealis for Central Europe, and for the phytogeographical region of Carpaticum. Pseudopithomyces palmicola is shown to occur on grapevine and it is validated by adding a unique identifier. Terfezia fanfani is reported first from Algeria.
  • Eskola, Aino-Inkeri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Panssarisiimalevät ovat suuri, morfologisesti ja ekologisesti monimuotoinen kasviplanktonryhmä.Panssarisiimalevien tuntemus on painottunut suurikokoisiin, yhteyttäviin ja laboratoriossa kasvatettaviin lajeihin, jaerityisesti pienten hetero- ja miksotrofisten panssarisiimalevien monimuotoisuus tunnetaan puutteellisesti. Itämerion maantieteellisesti ja ekologisesti eristynyt merialue. Panssarisiimalevien suhteellinen osuus Itämerenkasviplanktonista on kasvanut viime vuosikymmeninä. Tunnistamisen vaikeuden vuoksi Itämerenkasviplanktonseurannoissa pienikokoiset panssarisiimalevät kuitenkin usein sivuutetaan tai niitä käsitellään yhtenä,vain lahkotasolle määriteltynä ryhmänä. Pfiesteriaceae-heimon lajit ja Karlodinium veneficum ovat pienikokoisiahetero- ja miksotrofisia, mahdollisesti toksisia, haitallisia leväesiintymiä muodostavia panssarisiimaleviä. Näistäpanssarisiimalevistä ei ole vahvistettuja havaintoja Itämerestä. Lajeja pidetään kosmopoliittisina ja niidenasettuminen Itämeren murtoveteen on mahdollista. Tutkimukseni tavoite on selvittää pienikokoisten (alle 20 μm)panssarisiimalevien monimuotoisuutta Itämeressä ja arvioida näiden panssarisiimaleväkantojen suhdetta kantojenmuilta merialueilta eristettyihin lajitovereihin. Aineisto kerättiin Hankoniemen itäpuolelta Tvärminnen eläintieteellisen aseman läheisyydestä ja AhvenanmaanFöglöstä matalista ja suojaisista lahdelmista. Vesinäytteistä eristettiin kuoppalevylle valomikroskoopin avullapieniä (alle 20 μm) panssarisiimaleviä puhdasviljelmiä varten. Menestyksellisesti eristettyjäpanssarisiimaleväkantoja kasvatettiin Itämeren murtoveteen valmistetussa f/2-Si-kasvatusliuoksessa. Tiheiksikasvaneista soluviljelmistä eristin DNAn ja selvitin kantojen suku- ja lajitason identiteetin sekvensoimallaribosomaalisen DNAn SSU-, LSU- ja ITS-alueet. Tutkimuksessa luotujen sekvenssien ja GenBank-tietokannastaladattujen sekvenssien avulla laskin aineistosta neljä fylogeneettistä puuta. Kuvasin havaitut lajit morfologisestipyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Toksisuusanalyysejä varten suodatin panssarisiimaleväkannoista näytteetlasikuitusuodattimille, jotka lähetettiin tutkittaviksi Yhdysvaltoihin. Tutkimuksessa eristetyistä 512 panssarisiimalevästä 100 kantaa jakautui kuoppalevyillä. Lopullisiin analyyseihinvalikoitui 12 kantaa. Fylogeneettisten ja morfologisten analyysien perusteella Itämerestä eristetyt kannat kuuluvatCryptoperidiniopsis brodyi-, K. veneficum- ja Pfiesteria piscicida-lajeihin. Itämeren K. veneficum -kantojen eitässä tutkimuksessa havaittu tuottavan karlotoksiineja. Itämerestä eristetyt C.brodyi-, K.veneficum- ja P.piscicida-kannat eivät eroa geneettisesti tai morfologisestimuilta merialueilta eristetyistä lajitovereistaan. Taustalla voi olla jatkuva geenivirta lajien eri populaatioidenvälillä. On myös mahdollista, että ribosomaalinen DNA on liian konservatiivinen alue kuvastamaan lajinsisäistävaihtelua. K. veneficum ja P. piscicida voivat tuottaa toksiineja ja muodostaa haitallisia leväesiintymiä. Vaikkatässä tutkimuksessa toksiinituotantoa ei havaittu, luonnonpopulaatiot voivat sisältää toksisuusfenotyypiltäänerilaisia kantoja, ja haitallisten leväesiintymien seurannan ja ennakoinnin kannalta tulisikin selvittää mahdollisestitoksiineja tuottavien kantojen esiintymistä Itämeressä. Suurin osa tutkimuksessa eristetyistä panssarisiimalevistä eimenestynyt laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa havaitut lajit eivät siis todennäköisesti edusta Itämerenpienikokoisten panssarisiimalevien koko monimuotoisuutta. Panssarisiimaleviin kohdistettu ympäristönäytteidensekvensointi eristyneessä ja vesimassoiltaan kerrostuneessa Itämeressä voisikin tuottaa lisätietoa niinpanssarisiimalevien monimuotoisuudesta yleensä kuin niiden erityispiirteistä Itämeressä.
  • Liimatainen, Kare; Niskanen, Tuula; Dima, Bálint; Ammirati, Joseph F.; Kirk, Paul M.; Kytövuori, Ilkka (2020)
    So far approximately 144,000 species of fungi have been named but sequences of the majority of them do not exist in the public databases. Therefore, the quality and coverage of public barcode databases is a bottleneck that hinders the study of fungi. Cortinarius is the largest genus of Agaricales with thousands of species world-wide. The most diverse subgenus in Cortinarius is Telamonia and its species have been considered one of the most taxonomically challenging in the Agaricales. Its high diversity combined with convergent, similar appearing taxa have earned it a reputation of being an impossible group to study. In this study a total of 746 specimens, including 482 type specimens representing 184 species were sequenced. Also, a significant number of old types were successfully sequenced, 105 type specimens were over 50 years old and 18 type specimens over 100 years old. Altogether, 20 epi- or neotypes are proposed for recently commonly used older names. Our study doubles the number of reliable DNA-barcodes of species of C. subgenus Telamonia in the public sequence databases. This is also the first extensive phylogenetic study of the subgenus. A majority of the sections and species are shown in a phylogenetic context for the first time. Our study shows that nomenclatural problems, even in difficult groups like C. subgenus Telamonia, can be solved and consequently identification of species based on ITS barcodes becomes an easy task even for non-experts of the genus.
  • Kivivirta, Kimmo (Helsingfors universitet, 2016)
    Elintarvikeväärennösten havaitsemiseen käytetään DNA-pohjaisia tunnistusmenetelmiä. DNA-viivakoodaus on tunnistusmenetelmä, jolla pystytään toteamaan laji tuntemattomasta näytteestä lyhyen DNA-jakson eli viivakoodin perusteella. Tämänhetkiset viivakoodit kasveilla sisältävät nukleotiditasolla vähän lajien välisiä eroja, mikä heikentää näytteiden erottelukykyä ja näytteen oikeaa tunnistamista. Viivakoodien erottelukykyä arvioitiin eri puolukoiden (Vaccinium) suvun lajien kesken. Arviointi tehtiin viivakoodeista matK, ycf1, rpoC1 ja ITS. Puolukoiden suvulle ei löydetty viivakoodia, joka kykenisi tunnistamaan täydellisesti näytteitä lajitasolla. Kloroplastiset viivakoodit matK ja rpoC1 onnistuivat parhaiten PCR:ssa, monistamisessa ja sekvensoinnissa. Genomisen viivakoodin, ITS:n monistamisessa ilmeni häiriötä näytteissä, joissa oli vähän DNA:ta. Avoin lukukehys ycf1 puuttuu puolukoiden (Vaccinium) suvulta, mikä esti viivakoodin käyttämistä. DNA-viivakoodeista matK kykeni tunnistamaan BLAST-tietokantavertailussa seitsemän 14:sta näytteestä ja BOLD-tietokantavertailussa yhdeksän näytettä 14:sta näytteestä. ITS kykeni tunnistamaan BLAST-tietokantavertailussa kahdeksan näytettä 14:sta näytteestä. ITS:lle ei ollut riittävästi vastaavuuksia BOLD-tietokannassa ja rpoC1:lle ei kummassakaan tietokannassa. Sekvenssilinjauksessa matK ja rpoC1 olivat lajien välillä hyvin samankaltaisia. ITS sisälsi lajien välillä enemmän variaatiota, mutta tietokannoista puuttui vastaavia sekvenssejä, mistä syystä positiivisia tunnistuksia saatiin heikosti. DNA-viivakoodauksessa kasveilla kahden viivakoodin käyttö on edelleen suositeltavaa lajitason tunnistuksen tarkentamiseksi. Reaaliaikaisella PCR:lla (qPCR) pystytään spesifisesti toteamaan lajin läsnäolo näytteessä havaitsemalla DNA-jaksoja, jotka ovat ainutlaatuisia kohdelajin perimässä. Spesifinen tunnistusmenetelmä pyrittiin luomaan mustikalle (Vaccinium myrtillus) sijoittamalla alukkeet ja koetin lokuksille dfr ja MADS-box. Mustikan spesifisen menetelmän kehittelyssä ei saavutettu täydellistä spesifisyyttä. Mustikan lisäksi myös lajit V. praestans, V. smallii ja V. ovalifolium tuottivat positiivisen signaalin dfr-geenille suunnitelluilla alukkeilla ja koettimella. Positiivista ekspressiota tuottaneet lajit sisälsivät oletettavasti samankaltaisen dfr-geenin, jolle mustikalle spesifiset alukkeet ja koetin sitoutuivat. Spesifinen menetelmä kykeni kuitenkin sulkemaan pois muiden kasvisukujen näytteet sekä suurimman osan puolukoiden suvun näytteistä. Menetelmää voidaan hienosäätää kun dfr-geenin sekvenssi saadaan selville positiivisen signaalin antaneista lajeista tai kun muita suuremman muuntelun alueita paljastuu sekvensoinnin tuloksena.
  • Pykälä, Juha; Kantelinen, Annina; Myllys, Leena (2020)
    Species of Verrucaria, characterised by large spores (at least some spores exceeding 25 mu m in length), perithecia leaving pits in the rock and a pale thin thallus, form a taxonomically-difficult and poorlyknown group. In this study, such species occurring in Finland are revised, based on ITS sequences and morphology. Maximum likelihood analysis of ITS sequence data was used to examine if the species belong to the Thelidium group, as suggested by BLAST search. Twelve species are accepted in Finland: Verrucaria bifurcata sp. nov., V. cavernarum sp. nov., V. devergens, V. difficilis sp. nov., V. foveolata, V. fuscozonata sp. nov., V. karelica, V. kuusamoensis sp. nov., V. subdevergens sp. nov., V. subjunctiva, V. subtilis and V. vacillans sp. nov. Verrucaria foveolata is nested in V. subjunctiva in the phylogeny, but due to morphological and ecogeographical differences, the two taxa are treated as separate species pending further studies. Based on the analysis, the study species belong to the Thelidium group. The studied species show a rather high infraspecific morphological, but a low genetic variation. Furthermore, they show considerable overlap in their morphology and many specimens cannot be reliably identified, based on morphology only. All species arc restricted to calcareous rocks. Verrucaria alpigena, V. cinereoruh and V. bochstetteri are excluded from the lichen flora of Finland. Verrucaria gmssa is considered a species with unresolved identity. Verrucaria foveolata and V. subtilis are rather common on calcareous rocks of Finland while V. devergens and V. kuusamoensis are restricted to northern Finland. Verrucaria subjunctiva occurs mainly in northern Finland. Verrucaria bifurcata has been found only from southern Finland. Verrucaria difficilis has few localities both in SW and NE Finland. Verrucaria vaeillans is restricted to calcareous roc ks (dolomite) on the mountains of the NW corner of Finland. Verrucaria Jiacozonata, V. karelica and V. sulideveTens occur only in the Oulanka area in NE Finland. A lectotype is designated for V. subjunctiva. The morphology of the Finnish species was compared with 51 European species of Verrucaria presumably belonging to the Theliolium group.