Browsing by Subject "Identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Pieri, Elisa (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2014)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 15
    A growing body of literature is accumulating around theories of cosmopolitanism. The concept is hotly debated within a number of disciplines, and similar debates circulate beyond academia, among national and transnational actors. This paper aims to critically appraise some of the current competing discourses and agendas around cosmopolitanism and their implications. The recent emphasis on cosmopolitanism is not without its detractors, and this paper engages with some of the key critiques of the current cosmopolitan turn. These touch on multiple dimensions of the cosmopolitan project, its essentialising and reductionist features, its western-centric bias and its postcolonial inflection. While some scholars mobilise the concept of cosmopolitics to contest the political nature of cosmopolitanism rhetoric and agenda, others historicise its political and economic context. Still others flesh out the figure of the cosmopolitan, offering alternative readings of the current postmodern condition, or undoing the cosmopolitan project from within. Through an exploration of the discrepancies between competing accounts of cosmopolitanism, and of contested understandings of who can or cannot aspire to be considered ‘cosmopolitan’, the paper sets out to highlight the situatedness of specific political projects associated with cosmopolitanism and to discuss the ramifications of privileging specific views of cosmopolitanism over others.
  • Renvall, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee saksalaista siirtomaakirjallisuutta ja postkoloniaalisen kritiikin pääsuuntia. Pääkirjallisuutena tutkielmassa toimivat Frieda von Bülowin Tropenkoller: Episode aus dem Kolonialleben sekä Alex Capus’n Eine Frage der Zeit. Tutkielma tutkii Saksan siirtomaahistorian jälkeisen ajan kirjallisuuden ja kulttuurin menetelmiä käsitellä siirtomaakirjallisuuden tematiikkaa ja vastata tärkeisiin käsitteisiin, kuten nationalismiin, identiteetin rakentumiseen sekä vieraannuttamiseen. Työ tutustuu sekä Saksan historiaan että interkulturellin kirjallisuuden peruskäsitteisiin. Teoriaosio avaa Dirk Göttschen, Michael Hofmannin ja Andrea Leskovecin teorioita siirtomaakirjallisuuden tavoitteista ja teemoista sekä postkoloniaalisen katsantotavan vaikutuksesta muutokseen modernissa siirtomaadiskurssissa. Teorialähtökohtien myötä luodaan malli menetelmistä, joita nykykirjallisuudessa käytetään siirtomaafantasian rikkomiseksi. Tähän sisältyy kerronnallisia keinoja, kuten ironia, pastissi, groteski ja liioittelu. Lisäksi työssä keskitytään vierauden käsitteen ilmenemiseen sekä siirtomaakirjallisuudessa osana rasistista retoriikkaa että Saksan valtion kasvuprosessia eurooppalaisena suurvaltana, ja menetelmiin, joilla tätä käsitellään postkolonialistisessa diskurssissa. Vastaukseksi tähän tutkielma nostaa esiin toisen maailmansodan jälkeisen siirtomaaretoriikan, neokolonialistisen ajatusmallin ja nykyaikaisen postkolonialistisen diskurssin siitä, mikä on siirtomaita käsittelevän tutkimuksen ja taiteen tärkein tehtävä. Työ vertailee keskenään kahta kirjaa ja rakentaa viitekehyksen, jonka avulla postkoloniaalisen kirjallisuuden menetelmät Capus’n Eine Frage der Zeit ovat tunnistettavissa, sekä luokittelee kirjan osaksi 2000-luvun siirtomaakriittistä kirjastoa. Samalla tutkielma ottaa kantaa siihen, mikä on modernin saksankielisen postkolonialistisen romaanin merkitys ja asema siirtomaahistorian käsittelyssä ja sen korjaamisessa.
  • Finell, Eerika; Olakivi, Antero; Liebkind, Karmela; Lipsanen, Jari Olavi (2013)
  • Kerola, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee identiteettiä solidaarisuuden perustana identiteettipoliittisessa kontekstissa. Kysymystä käsitellään sekä käytännön poliittisella tasolla, että teoreettisesti. Tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, onko kollektiiviseen vähemmistöidentiteettiin perustuva solidaarisuus hyvä politiikan lähtökohta, jos tavoitteena on aidosti inklusiivinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Tutkimuskysymystä käsitellään feministisessä ja jälkistrukturalistisessa viitekehyksessä. Tutkielman teoreettisena perustana on Judith Butlerin teoria performatiivisesta sukupuoli-identiteetistä sekä Michel Foucault’n valta-analytiikka, joka muodostaa subjektiviteetin mahdollisuusehdot sosiaalisessa todellisuudessa. Tutkielmassa tehdään käsitteellinen erottelu yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin, sekä subjektin ja identiteetin käsitteisiin liittyvän olemusajattelun ja sosiaalisen rakentuneisuuden välillä. Tutkielmassa esitetään hypoteesi, että esimerkkinä käytetyn sukupuoli-identiteetin ohella performatiivisuuden teoria on tietyin ehdoin sovellettavissa myös muiden identiteettikategorioiden analysoimiseen. Tutkielmassa peilataan jälkimodernin subjektikäsityksen ja sen pohjalta ymmärretyn identiteetin muodostumisen suhdetta poliittisen liberaalin humanismin yksilökäsitykseen, vapaaseen tahtoon, determinismiin ja toimijuuteen. Tutkielmassa yhdistetään teoreettinen viitekehys käytännön poliittiseen tasoon, ja tuodaan esiin Wendy Brownin näkemykseen perustuen, että liberaalissa poliittisessa kontekstissa kollektiiviseen identiteettiin perustuva identiteettipolitiikka paradoksaalisesti päätyy vahvistamaan niitä samoja sortavia rakenteita, joita alun perin oli tarkoitus vastustaa. Tätä mekanismia Brown kutsuu haavoittuneeksi kiinnittymiseksi identiteettiin. Tutkielmassa esitetään, että tämän haavoittuneisuuden kaiun voi kuulla myös Butlerin ajattelussa. Tutkielmassa pohditaan lisäksi inkluusioon ja solidaarisuuteen liitettyjä epistemologisia vaatimuksia, sekä sitä, ratkeaako olemusajatteluun yhdistetyt ongelmat sillä, että kollektiivisiin identiteetteihin liitetty olemuksellisuus käsitetään strategisena. Lisäksi esitellään Allison Weirin teoria transformatiivisesta identiteettipolitiikasta. Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että mikäli hyväksymme ajatuksen subjektista sosiaalisesti rakentuneena, ajallis-historiallisesti muuttuvana, emme voi samaan aikaan toisaalla vedota sen olemuksellisuuteen, joten näin ollen identiteettipolitiikka, ja laajemmin identiteettiin kiinnitetty solidaarisuuspyrkimys on sisäisesti ristiriitainen ja paradoksaalinen, mikäli se perustaa itsensä johonkin olemukselliseen identiteettiin tai suljettuun identiteettikategoriaan. Tutkielmassa esitetään, että identiteetti tulisi käsittää alkuperäisen ja olemuksellisen sijaan eräänlaisena funktiona; toimintana, joka pyrkii purkamaan epätasa-arvoisia rakenteita. Tällaisen ryhmäytymisen taustalla olisi jaetut tiedolliset viitekehykset luonnollisten ja muuttumattomien ominaisuuksien sijaan. Näin ollen toiminnan motivaationa olisi epäoikeudenmukaisuuden tunnistaminen ilman samuuden vaatimusta. Tutkielman lopuksi tehdään yhteenveto, jossa arvioidaan tutkielman onnistumista sekä pohditaan identiteettipolitiikan merkitystä laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kontekstissa.
  • Kaunonen, Leena (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2014)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 15
  • Hintsala, Matleena (Helsingin yliopisto, 2015)
    The study examines the meanings associated with baking through the autobiographical reports. Cooking has been found satisfactory variety of social and mental needs. The purpose of this study is to examine what kind of memories and experiences of baking has accumulated in different life stages. Through the experience is to be observed also, what factors have contributed the most to baking methods at the present time. It is possible to search for typical baking cultural characteristics in autobiographical narratives by linking similar experiences together. The data consisted the stories of bakers. They told in stories about their own baking experiences and associated memories. The aim was to get a variety of stories, and writers' age was meaningless. Two were men from the seventeen (17) writers. The data was processed according to the structure of phenomenological-hermeneutic study submitted by Laine (2007). From the baking stories was taken out the structural similarities (Ihanus, 1999), which describe the underlying value of the baking world. Against this mirrored the development of baker's identity. The meaning unities were worthwhile to group according to the different age groups. Thus behind them, it was possible to see related values in different phases of life. The pleasure and a feeling of security guide the baking as a child. In addition to previous in adolescence overcoming and stimulation are emphasized in baking. As an adult are baked because of the traditions and economical aspects. In old days the baking is associated more strongly with communal values. The baking is connected with working together surprisingly strongly through the life. The baking stories are based on memories. The significant memories are forming a baker's identity. The childhood experiences seem to have an essential influence to what kind of baker the person will become. Alongside the golden memories of childhood come the realities of life, when the ideals and values encounter the everyday life. However, the perception of the ideal baker lives in these narratives. In old age it is still possible to complete its own narrative and defective baking experiences by future plans.
  • Hentunen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Vladimir Putinin ensimmäisten kausien länsiretoriikkaa ja historiapolitiikkaa. Työn taustalla on havainto siitä, että Venäjän suhtautuminen Neuvostoliittoon alkoi selvästi muuttua 2000luvulla. Putin palautti Venäjän kansallislaulun pohjaksi Neuvostohymnin sävelen, nosti suuren isänmaallisen sodan eräänlaiseksi menneisyyskultiksi ja kävi vuosikymmenen lopulla historiasotia naapuriensa kanssa. Neuvostoliiton aikana länsi edusti sosialistisen itäblokin vastapuolta, sen toiseutta, josta erottautumalla omaa identiteettiä rakennettiin. Mikäli Neuvostoliitto ja sen aika rehabilitoitiin Putinin toimesta ja nostettiin korotettuun asemaan Venäjän kollektiivisessa muistissa, mitä lännelle ”tehtiin”? Valtioiden ja kansojen itseymmärryksen oleellisena ytimenä on käsitys yhteisestä historiasta ja siksi historia on aina ollut valtaapitävien suosiossa. Putin pyrki valtaan noustuaan paitsi kehittämään ja uudistamaan Venäjän talouden ja valtarakenteet, myös palauttamaan sen kansainvälisen aseman, venäläisiä yhdistävän kansallistunteen sekä suurvaltaidentiteetin. Tutkimuksen hypoteesina on, että Putin ymmärsi historian poliittisen käytön potentiaalin ja hyödynsi sitä aktiivisesti tavoitteitaan ajaessaan. Putin rakensi kuitenkin menneisyyden avulla sellaisen kertomuksen Venäjästä, ettei sen suhteita länteen ollut mahdollista kehittää 90-luvun pohjalta. Oletuksena on, että Putinille oli kuitenkin tärkeämpää lujittaa kansallista yhtenäisyyttä ja vahvistaa uuden Venäjän ideaa, kuin varmistaa hyvät suhteet länsimaiden kanssa. Analysoimalla sekä Putinin historia-argumentteja että länsiretoriikkaa tutkielma selvittää, rehabilitoiko Putin ensimmäisten kausiensa aikana Neuvostoliiton lisäksi siihen tiukasti liitetyn käsityksen lännestä Venäjän ”toisena”, uhkana tai jopa vihollisena. Aineisto koostuu Venäjän presidenttien vuosittain pitämät Kansakunnan tila -puheet Putinin kahdeksalta ensimmäiseltä presidenttivuodelta. Putinin puheita analysoitiin kolmesta toisiaan tukevasta näkökulmasta. Ensin selvitettiin, miten Putin muovasi historian avulla Venäjän valtarakenteita, taloutta ja turvallisuuspolitiikkaa. Tässä kategoriassa esiin nousi ennen kaikkea vakaan ja vahvan Venäjän diskurssi, jota rakennettiin tekemällä pesäeroa etenkin 90-luvun heikkoon Venäjään. Seuraavaksi keskityttiin Putinin identiteettipolitiikkaan ja osoitettiin, että Venäjän ja venäläisten identiteettiä rakennettiin ajan kuluessa yhä vahvemmin toiseuttamalla länttä. Menneisyydestä haettiin tukea ennen kaikkea Venäjän kansallisen yhtenäisyyden ja identiteetin määrittelylle. Samalla havaittiin, että siinä missä Venäjästä tehtiin uniikki, muista selvästi erottuva kokonaisuus vasta Putinin toisen kauden loppupuolella, näyttää venäläisyys olleen sitä koko ajan: ”Venäjä” saattoi olla eurooppalainen, ”venäläinen” ei. Lopuksi analysoitiin Putinin rakentamaa länsikuvaa ja lännelle annettuja monia merkityksiä. Näiden kolmen analyysitason tuloksia tarkastelemalla voidaan todeta, että Putinin retoriikan Venäjä oli hitaasti mutta varmasti matkalla törmäykseen lännen kanssa. Putin vaikutti jopa valmistautuvan tähän varmistamalla venäläisten tuen etukäteen näiden yleistä länsikuvaa heikentämällä. Tutkielma osoittaa, että kahdeksassa vuodessa lännen rooli muuttui Putinin puheissa taloudellisen kehityksen ja turvallisuuden takaajana toimivasta kumppanista ensin kritiikin kohteena olevaksi kilpailijaksi ja lopuksi konkreettiseksi turvallisuusuhaksi. Menneisyyden avulla välitetyt tarinat käänsivät venäläisten toiveita ja odotuksia pois lännestä, kohti Venäjän omaa tietä.
  • Tyrväinen, Helena (2017)
    In this paper I analyse the ‘Russian celebrations’ organised in France in October 1893. Research into Franco–German relations has already produced abundant information on the musical consequences of the rejection of the Second Empire’s cosmopolitanism by Third Republic France. I aim to round out this picture of Third Republic musical aspirations by examining these Russian festivities, and in doing so demonstrating how nationalism steered the evolution of musical tastes in late 19th-century Europe. The October 1893 festivities, organised to honour a Russian naval visit to France, encompassed all strata of French society. Music constituted an integral part of the ceremonies that took place all over France. The most important events were in Paris and Toulon, and they were steered to a great extent by the French press, itself placed under governmental protection. The terms of the Franco–Russian diplomatic and military alliance were ratified soon thereafter. I illustrate the press committee’s use of music in various contexts from gala occasions to popular open-air celebrations. Using archival documents (Bibliothèque nationale de France, Archive of the French Ministry of Foreign Affairs), published contemporary testimonies, as well as daily newspapers and journals of amateur music associations as my sources, I analyse the interaction between the press committee and the participants of the events. The organisers drew on experience gained from previous public ceremonies of the young Third Republic. Regardless of the different social systems in France and Russia, and despite the apparent cosmopolitanism of the Franco–Russian celebrations, an attempt to strengthen French Republican identity can be perceived. The success of Russian music in France cannot be discussed in terms of musical taste alone. Franco–Russian friendship ensured the popularity in France of Russian composers and performers of many different orientations well before the arrival of Diaghilev’s famous Ballets Russes.
  • Lehikoinen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa analysoidaan Syyrian regiimin kannattajien Facebook-sivuja ja -ryhmiä, niissä julkaistua materiaalia, sekä käyttäjien vuorovaikutusta vuoden 2019 heinäkuusta syyskuuhun. Tutkielmassa kysytään, miten Syyrian regiimin kannattajat käyttävät Facebookia identiteetin ja yhteisöllisyyden diskursiiviseen tuottamiseen, merkityksellistävät sodan vaikeita kokemuksia, ja legitimoivat Syyrian regiimiä erityisesti itsen ja toisen representaatioiden kollektiivisen tuottamisen kautta. Tutkielma pyrkii arabiankieliseen lähdemateriaaliin perustuvana tapaustutkimuksena ja diskurssianalyysina tarkastelemaan aikaisemmin hyvin vähän tutkittua demografiaa – Syyrian regiimiä kannattavia syyrialaisia – ja heidän kokemustaan sodasta. Analyysi rakentuu useamman pääteeman ympärille. Tutkimuksessa pohditaan Assadien perheen ja Syyrian armeijan roolia nationalistisina symboleina ja analysoidaan marttyyrien ja haavoittuneiden asemaa internetissä tapahtuvissa yhteisöllisyyden performansseissa. Toiseuden rakentaminen terrorismina, ja uskonnon rooli regiimin kannattajien maailmassa muodostavat toisen tulkinnallisen akselin, minkä lisäksi analysoidaan sitä, kuinka ’virallinen’ Syyria asemoidaan suhteessa kansainväliseen yhteisöön ja miten sodan traumaa kompensoidaan toisaalta tuottamalla kuva normaalista ja toimivasta yhteiskunnasta, ja kuinka toisaalta yhteisöllisyyttä rakennetaan idyllisen menneisyyden kollektiivisen muistelun kautta. Tämän lisäksi työssä pohditaan, mikä Facebookin merkitys Syyrialaisille regiimin kannattajille on laajemmin, ja mitä eri käyttötarkoituksia se käytännössä palvelee. Tutkielman löydösten perusteella kysytään, onko sektarianismiin perustuvia selitysmalleja kenties sovellettu Syyrian sotaan turhan kritiikittömästi, todetaan, että Syyrian regiimi ja sen kannattajat käyvät tärkeässä mielessä ’eri sotaa’ kuin aseistettu oppositio, ja korostetaan Syyrian regiimin kannattajien merkitysmaailmaan kohdistuvan tutkimuksen tärkeyttä. Lisäksi pohditaan Facebookin ominaisuuksia erilaisten sosiaalisten prosessien mahdollistajana ja sitä, miten Facebookin erityispiirteet muovaavat alustalla tapahtuvaa vuorovaikutusta.
  • Niiranen, Janette (Helsingin yliopisto, 2018)
    Koulukotinuoria on tutkittu pääosin ongelmakeskeisesti. Sen sijaan hyvin pärjänneiden koulukotinuorten tutkimus on jäänyt vähäiseksi, ja positiivista elämänpolkua tukevat tekijät tunnetaan melko heikosti. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän ongelmaan. Aihetta lähestytään tarkastelemalla hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeiden entisten koulukotinuorten elämäntarinoita, ja niissä esiintyvää toimijuutta sekä toimijuuden muotojen kehitystä. Työn teoreettinen viitekehys koostuu narratiivisesta lähestymistavasta sekä toimijuutta koskevista teorioista. Tutkielman aineiston muodostaa 13:n hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeen koulukotinuoren elämäntarinahaastattelut. Tarinoita lähestytään narratiivisen konstruktivistisen menetelmän avulla. Tarkoituksena on tutkia, kuinka koulukotinuoret itse ymmärtävät ja selittävät elämäntapahtumiaan, ja millaisia merkityksiä he antavat niille. Haastattelut analysoidaan hahmottaen tarinoiden käännekohdissa esiintyvää toimijuutta erikseen kolmesta eri elämänvaiheesta. Myös käännekohdissa esiintyviä identiteettisiirtymiä analysoidaan toimijuuden kuvaajina. Tulokset osoittavat, että koulukotinuorten elämäntarinoissa esiintyy kahta eri toimijuustyyppiä. Nämä toimijuustyypit ovat ykköstyypin toimijuus, eli yksilön kyky osallistua toimintaan sekä ymmärtää oman toimintansa tavoitteet, sekä kakkostyypin toimijuus, eli subjektin itsenäinen toiminta ympäröivissä rakenteissa. Elämäntarinoissa esiintyy myös näiden kahden toimijuustyypin yhdistelmä. Ykköstyypin toimijuutta esiintyy useimmiten koulukodin aikaisessa elämänvaiheessa, kakkostyypin toimijuutta koulukotia edeltävässä elämänvaiheessa ja toimijuustyyppien yhdistelmää koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa. Toimijuustyypit eroteltiin lisäksi alakategorioihin sen perusteella, että kenen intressejä niissä palveltiin. Koulukotinuorten elämäntarinat voitiin myös jaotella kahteen erilaiseen tarinakategoriaan toimijuuden muotojen kehityksen perusteella. Näitä olivat sopeutumistarina ja itsenäisen toimijan tarina. Sopeutumistarinassa toimijuus esiintyi ennen koulukotia kapinointina, mutta koulukodin aikana se muuttui sopeutumiseksi ja myöhemmin koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa vastuullisen aikuisen toiminnaksi. Itsenäisen toimijan tarinassa kertojat palvelivat omia intressejään läpi tarinan, mutta luopuivat kapinallisen nuoren identiteetistä koulukodin aikaisessa tai koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa. Tutkielman tulosten perustella hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeet entiset koulukotinuoret muodostavat omista kokemuksistaan eheän elämäntarinan. Se auttaa heitä kokemaan elämän merkitykselliseksi, yhtenäiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Tarinoissa korostetaan sitä, kuinka vaikeista olosuhteista huolimatta oltiin päästy hyvään nykytilanteeseen. Tulosten perusteella koulukoti ei ainoastaan rajoita nuorten toimijuutta, vaan mahdollistaa yksilön autonomisen ja vapaaehtoisen toiminnan. Tämä näkyy muiden intressejä palvelevan ykköstyypin toimijuuden yleistymisenä, joka merkitsee esimerkiksi kykyä tahdonvoiman hyödyntämiseen sekä itsesäätelyyn. Koulukotinuoret liikkuivat myös usean eri identiteetin rajapinnoilla elämäntarinan tasolla tarkasteltuna. Tämä kuvastaa heidän elämänkulullista toimijuuttaan, eli kykyä vaikuttaa omaan elämään pitkällä aikatähtäimellä.