Browsing by Subject "Ilmastonmuutos"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Länsineva, Pekka; Mäenpää, Olli; Määttä, Tapio (2009)
  • Kuisma, Sanni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on yksi tämän päivän suurimmista ihmistä ja ympäristöä uhkaavista tekijöistä. Ilmastonmuutoksen ympärillä käytävä poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu on laaja-alaista, ja myös uskonnot ovat osallistuneet tähän keskusteluun. Katolilaisuuden ja laajemmin kristinuskon parissa ihmisellä katsotaan olevan erityisasema muuhun luontoon nähden. Tämä ihmiskäsitys on aikaisemmin ollut mahdollistamassa ajatusta ympäristöstä vain ihmistä varten olemassa olevana hyödykkeenä, mutta nykyään luonnolle on annettu kristinuskonkin parissa enemmän itseisarvoa. Vuonna 2013 paaviksi valittu Franciscus on aktiivisesti osallistunut keskusteluun ympäristön ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolesta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista toimijuutta paavi Franciscus antaa ihmiselle ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta ja sen ratkaisemisesta. Tutkielman aineistoksi valikoitui katolisen kirkon sosiaaliopetuksen kannalta merkittävin tiedonvälityksen muoto, kiertokirjeet. Paavi Franciscuksen kiertokirje Laudato Sí: Yhteisen kotimme hoitamisesta käsittelee ilmastonmuutosta ja nykyistä ympäristökatastrofia antaen samalla toimintaehdotuksia eri tahoille. Teoreettisena viitekehyksenä käytän toimijuuden käsitettä, jossa keskeisenä on ihmisen kyky ja mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja muuttaa vallitsevien asioiden, kuten instituutioiden tai yhteiskunnallisten rakenteiden laitaa. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielma osoittaa, että paavi Franciscuksen mukaan ihminen on toiminnallaan aiheuttanut ilmastonmuutosta, koska kolme ihmisen elämän kannalta perustavanlaatuista suhdetta ovat rikkoutuneet. Nämä suhteet ovat suhde luontoon, Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Perisynti on ollut pohjana näiden suhteiden rikkoutumisessa. Näiden perustavanlaatuisten suhteiden rikkoutumisesta on seurannut vääränlaista ihmiskeskeisyyttä, jolloin ihminen on ottanut oikeudekseen hallita luontoa ja kuluttaa luonnonvaroja mielensä mukaan. Koska ilmastonmuutokseen johtaneen toiminnan taustasyinä on ihmisen perustavanlaatuisten suhteiden rikkoutuminen, esittää paavi Franciscus ratkaisuksi ilmastonmuutokseen kokonaisvaltaista ekologista kääntymystä, jossa pyritään huomioimaan niin ympäristö, Jumalasuhde, kuin muut, erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.
  • Korhonen, Otso (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study was to identify the socio-economic and agro-ecological factors, reflecting the impact of agricultural mitigation actions for food security in Ethiopia and opportunities to develop on the basis of these factors indicators to assess the food security impact of Clean Development Mechanism projects. The study analyzed interviews conducted in three different locations in Ethiopia. The interviews were coded and the encodings were combined in to themes. Different categories of food security impacts were created on the basis of the themes. The CDM projects were analyzed using the themes and categories to form indicators so that the food security impact of the projects could be evaluated. The analyzed mitigation measures were composting, construction of terraces, limited use of areas and the use of agroforestry. Mitigation actions were found to have a positive impact on food security and climate change mitigation. Farmers felt that the mitigation measures were effective and decided to continue their use although the workload of the measures was described great. When developing of mitigation measures attention should be paid to the technical difficulties and feasibility of the action. Based on this analysis it was possible to form indicators for food security impacts of CDM projects. All the evaluated projects were found to have positive effects on food security on the basis of the indicators. Using the indicators directional assessment of food security impacts of CDM project can be made. The projects do not explicitly consider the food safety implications.
  • Karjalainen, Emma (Helsingin yliopisto, 2021)
    The aim of the study was to describe climate change in primary school 5th and 6th grade environmental studies textbooks and teacher guides. In addition, the aim was to find out what ways do they provide to mitigate and adapt to climate change. Climate change is one of the biggest environmental problem that requires urgent action. The aim of climate education is to guide students towards more sustainable lifestyle and to find ways to mitigate and adapt to climate change. Previous studies have shown that climate education in schools is quite limited. Teachers need more high-quality and diverse materials related to climate change. Textbooks play a key role in schools and are the framework on which learning is often built. This study examines information on climate change in textbooks and teacher guides. Research material in this study consisted of 5th and 6th grade environmental studies books. The material consisted of 6 textbooks and 6 teacher guides. The material was analyzed using theory-guided content analysis. According to the results, the textbooks clearly differ in the amount of information. Some of the books deal with climate change much more than others. Textbooks and teacher guides address climate change through causes and consequences. The biggest causes of climate change are human action and industry. The consequences were described, for example, through melting ice and rising sea levels. The mitigation measures were the use of renewable energy sources and energy saving in general. Climate change mitigation was particularly evident in assignments that emphasized students own actions through, for example, video production or campaigning. One of the biggest shortcomings of the books was that they do not provide enough ways of mitigating climate change.
  • Peräniemi, Noora (Helsingin yliopisto, 2021)
    The purpose of this study was to find out how climate change is dealt with in geography textbooks commonly used in grades 7–9 in Finland. The research questions were based on theoretical models of the principles of climate education and misconceptions related to climate education that had been developed based on previous research. The principles of climate education were finally divided into four categories: understanding climate change, mitigation, adaptation to its changes and localization. Misconceptions about climate change were addressed through conceptualization, radiation and the ozone layer, the greenhouse effect and greenhouse gases. The content of the geography text-books was mirrored to these categories and the theory around them. The aim of this study is to help understand how geography textbooks respond to the principles of climate education and how they address misconceptions typically associated with climate change, particularly by young people. This research will allow textbooks to be developed to respond more effectively to climate education is-sues. The research was made by using qualitative, theory-driven content analysis. The content analysis focused on two sets of geography textbooks commonly used in Finnish secondary schools. In addition to the text contained in the books, the analysis also considered the illustrations printed on the pages of the books and the exercises associated with each chapter. All content on climate change was categorized according to the principles of theory-based content analysis. The study found that the textbooks consider all dimensions related to the principles of climate education. Themes related to understanding climate change were by far the most covered in the text-books, but themes related to mitigation, adaptation and localism were also included in the text-books. It was notable that the means of adaptation presented in the books varied widely between the series. Also, many of the themes that give rise to misconceptions were included in the text-books, with a potential deterrent effect on misconceptions. However, the number of concepts related to climate change introduced in the textbooks was low and concepts related to radiation were missing from the textbooks. This is an important observation, as previous studies have shown that the role of radiation in climate change is the subject of many misconceptions.
  • Kärppä, Mai (Helsingin yliopisto, 2020)
    Arctic peatlands are globally extensive and long-lasting storages of carbon and are therefore important ecosystems controlling global carbon cycling. Changes in climate affect peatlands’ ability to accumulate carbon through changes in hydrology and water table level, vegetation, soil temperature and permafrost thaw. As climate warming is projected mostly to northern and arctic regions, it may change the peatlands’ capacity to sequester and release carbon as carbon dioxide and methane. In this Master’s Thesis I studied how the past climate changes are reflected in carbon accumulation rates over the past millennia. Known climate anomalies, such as the Medieval Climate Anomaly, Little Ice Age and the last rapid warming starting from 1980, and their impact on average long-term apparent rate of carbon accumulation were studied from the peat proxies. 15 peat cores were collected from northern subarctic Swedish Lapland and from North-East European Russia. Cores were collected from the active peat layer above permafrost that is known to be sensitive to climate warming. Cores were dated with radiocarbon (14C) and lead (210Pb) methods and peat properties and accumulation patterns were calculated for one centimeter thick subsamples based on chronologies. The Little Ice Age and the last rapid warming affected the carbon accumulation rate considerably whereas for Medieval Climate Anomaly period the peat records did not show very distinctive response. During the Little Ice Age the carbon accumulation rates were low (median 10,5 g m-2v-1) but during the post-Little Ice Age and especially during the last warm decades after 1980 carbon accumulation rates have been high (median 48,5 g m-2v-1). Medieval Climate Anomaly had only a minor positive effect on accumulation rates. On average, the long-term apparent rate of carbon accumulation during the past millennia was 43,3 g m-2v-1 which is distinctly higher than the previously studied rate of 22,9 g m-2v-1 for northern peatlands (p-value 0,0003). Based on results it can be concluded that warm climate periods accelerated the carbon accumulation rate whereas during cold periods accumulation decelerated. Warm climate prolongs the growth period and accelerates the decomposition of peat; cold climate shortens the period of plant growth and thickens the permafrost layer in peatlands, respectively. However, peat layers that are formed after the Little Ice Age are incompletely decomposed which amplifies the carbon accumulation rate partly. Nevertheless, permafrost thawing has been shown to increase accumulation rates, as well. Studying past carbon accumulation rates helps to understand the peatland and carbon cycling dynamics better. Even though accumulation rates reveal a lot about carbon sequestration capabilities of peat, it does not indicate whether a peatland has been a carbon sink or a source.
  • Mankki, Sarianna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Päästökauppaa pidetään kustannustehokkaana tapana torjua ilmastonmuutosta, joten sen suosio on vuosi vuodelta kasvanut. Yli 100 maata on ilmoittanut Pariisin ilmastosopimuksen sihteeristölle käyttävänsä tai aikovansa käyttää hiilen hinnoittelua ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi. Samalla globaalien päästömarkkinoiden instituutiot ovat muotoutumassa uudelleen, kun siirrytään Kioton pöytäkirjan markkinamekanismeista Pariisin ilmastosopimukseen. Tutkielman tavoite on vastata kysymykseen, miten globaalien päästömarkkinoiden arkkitehtuuri on rakentunut, miten se mahdollisesti kehittyy Pariisin sopimuksen myötä ja mitä merkitystä kehityksellä on ilmastonmuutoksen globaalin hallinnan kannalta. Tutkielmassa kartoitetaan päästökaupan globaalin hallinnan arkkitehtuuri ja analysoidaan sitä institutionaalisen fragmentaation viitekehyksen kautta. Aineisto koostuu merkittävimmistä päästömarkkinaa sääntelevistä ja markkinoita edistävistä instituutioista, jotka on koostettu tutkimuskirjallisuuden, tietokantojen ja päästömarkkinoita seuraavien organisaatioiden raporttien pohjalta. Aineistossa on tunnistettu 47 olennaista instituutiota, joista koostuvaa arkkitehtuuria jäsennetään kaavioin ja kuvin. Fragmentaation teorian avulla tunnistetaan arkkitehtuurissa esiintyviä synergian, yhteistyön ja konfliktin elementtejä sekä arvioidaan, onko arkkitehtuuri kehittymässä kohti suurempaa fragmentaatiota vai koheesiota. Tutkielman hypoteesi on, että Pariisin sopimuksen ja päästömarkkinoiden yhdentymisen myötä koheesio lisääntyisi. Kartoituksen perusteella päästömarkkinoiden sääntelyssä ja edistämisessä on mukana instituutioita niin kansainvälisellä, ylikansallisella, kansallisella kuin aluehallintojen tasolla. Kehitykseen vaikuttavat kansainväliset ja transnationaaliset toimijat valtioiden yhteistyöfoorumeista ja kansainvälisistä järjestöistä yrityksiin, kansalaisjärjestöihin ja tutkijoihin. Instituutioiden määrä on kasvanut erityisesti 2010-luvulla niin virallisten päästökauppajärjestelmien kuin kansainvälisen ja transnationaalisen yhteistyön osalta. Yhteistyön kasvu, uusien instituutioiden valmistelu ja Pariisin sopimuksen sääntely viittaavat siihen, että päästökauppa tulee lisääntymään globaalisti lähivuosina. Analyysin perusteella päästömarkkinoiden globaali hallinta on keskellä murrosta, jonka myötä arkkitehtuuri voi kehittyä joko fragmentoituneempaan tai koherentimpaan suuntaan. Tutkielmassa tunnistetaan tekijöitä, jotka voivat viedä arkkitehtuuria kohti synergiaa ja parempia tuloksia. Enemmän tunnistetaan kuitenkin riskejä, joiden myötä ristiriidat, päällekkäisyydet ja toimivaltakiistat instituutioiden välillä saattavat kasvaa. Analyysi osoittaa siis hypoteesin osittain vääräksi. Mikäli päästökaupan sääntely Pariisin sopimuksessa muodostuu vahvaksi, voi kansainvälinen ja transnationaalinen yhteistyö päästömarkkinoilla toimia hyvin. Vaikeudet sopia päästömarkkinoita käsittelevän artikla 6:n sisällöstä ja näköpiirissä olevat ristiriidat muiden kansainvälisten instituutioiden kanssa viittaavat kuitenkin siihen, että lisääntyvien konfliktien mahdollisuus on merkittävä. Päästömarkkinainstituutioiden koordinaatiolle on merkittävä tarve, jotta voidaan varmistaa luotettava päästölaskenta, todelliset päästövähennykset ja instituutioiden toimiva yhteispeli.
  • Valtonen, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ilmastonmuutos on yksi aikamme merkittävimmistä ongelmista. Ihminen voimistaa luonnollista kasvihuoneilmiötä erityisesti polttamalla fossiilisia polttoaineita. Yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista on liikenne, joka aiheuttaa globaalisti noin 13 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Euroopassa liikenteen osuus päästöistä on noin neljännes. Lisäksi kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) ennustaa, että liikenteen päästöt kasvavat globaalisti nopeammin kuin muiden sektoreiden päästöt. Euroopan komissio on linjannut, että pitkällä tähtäimellä fossiilisia polttoaineita käyttävistä kulkuneuvoista tulee luopua, ja samalla on asetettu tiukat velvoitteet autonvalmistajille päästövähennysten saavuttamiseksi liikennesektorilla. Vuonna 2021 uusien autojen hiilidioksidipäästöt saavat olla keskimäärin ainoastaan 95 grammaa kilometriltä. Myös Suomessa on asetettu tavoitteet liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Suomen lyhyen aikavälin suunnitelmana on vähentää liikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaisi enintään 2,6 Mt päästöjä vuonna 2050. Tässä työssä on tutkittu sähköautoja vaihtoehtona polttomoottoriautoille. Koska sähköauton korkea hankintakustannus on tällä hetkellä suurin este uuden teknologian käyttöönotolle, työssä on selvitetty sähköauton hintakehitystä. Sähköauto on tällä hetkellä noin 10 000- 15 000 euroa kalliimpi kuin vastaava polttomoottoriauto. Hintaero johtuu pääsosin sähköauton kalliista akusta. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta on todettu, että sähköauton hankintakustannus vastaa polttomoottoriauton kustannusta, kun akun hinta laskee 100 dollariin kilowattitunnilta. Työssä on ennustettu tämän tapahtuvan vuoteen 2024 mennessä. Lisäksi työssä on laskettu vertaileva kustannusanalyysi kolmen sähköauton ja vastaavan polttomoottoriauton osalta. Esimerkkeinä on käytetty Kia Soul EV sähköautoa sekä bensiiniautoa Kia Soul 1.6 Funk ja dieselautoa Kia Soul 1.6 CRDi Supreme DCT, Nissanin sähköautoa Nissan Leaf Visia, polttomoottoriautoa Nissan Qashqai Visia DIG-T 115 sekä dieselautoa Nissan Qashqai Visia DCI 130 sekä Volksawagen Golf malleja e-Golf, Comfortline 1.5 TSI EVO Blue Motion sekä Comfortline 2.0 TDI Motion. Kyseiset mallit vastaavat moottoreiden teholtaan parhaiten toisiaan, joten ne ovat vertailukelpoisia kustannusanalyysin kannalta. Analyysin perusteella todetaan, että koko elinkaaren kustannuksilta Kia Soul EV ja Nissan Leaf Visia ovat vastaavia polttomoottoriautoja edullisempia. Toisaalta taas isomman akun omaava Volkswagen e-Golf on koko elinkaaren kustannuksilta kalliimpi kuin vastaava polttomoottoriauto. Työssä on myös tutkittu sähköautojen ympäristövaikutuksia. Sähköautojen ympäristövaikutuksia tutkittaessa kävi ilmi, että akun valmistaminen on hyvin energiaintensiivistä. Sähköauton akun valmistuksesta aiheutuvat päästöt ovat 38-356 kg CO2–eq/ kWh. Tästä johtuen sähköauton valmistuksesta aiheutuvat päästöt ovat suuremmat kuin polttomoottoriauton valmistuksesta aiheutuvat päästöt. Sähköauto on kuitenkin ajon aikana vähäpäästöinen tai jopa nollapäästöinen riippuen akkuun ladatun sähkön alkuperästä. Sähköauton valmistuksen aikaiset päästöt kompensoituvat siten nykyisin käytössä olevilla energianlähteillä 70 000 ajokilometriin mennessä. Sähköautot ovat analyysin perusteella varteenotettava vaihtoehto polttomoottoriautoille, kunhan hankintakustannus laskee polttomoottoriautoa vastaavalle tasolle. Sähköautot mahdollistavat liikenteen päästöjen vähentämisen sekä kaupunkien ilmanlaadun parantamisen. Ne eivät kuitenkaan ole yksinään ratkaisu liikenteen päästöihin vaan myös rinnakkaisia toimenpiteitä vaaditaan päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Somerto, Kaarlo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ilmastonmuutos on ihmiskunnan vakavin ongelma. Tämä ongelma ja se, mitä sen hillitseminen vaatii, on jo pitkään tiedostettu tieteellisen tutkimuksen piirissä. Poliittiset ratkaisut asiaan liittyen ovat kuitenkin edenneet hitaasti. Suomen eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2019 ilmastonmuutos oli ehkä ensimmäistä kertaa eduskuntavaalien historiassa keskeisin vaaliteema, herättäen runsaasti mediakeskustelua vaalien ympärillä. Kyseessä olivat myös maailman ensimmäiset merkitykselliset vaalit, jotka käytiin YK:n alaisen ympäristöpaneeli IPCC:n niin sanotun puolentoista asteen raportin lokakuussa 2018 tapahtuneen julkaisun jälkeen, joka tekee vaaleista kansainvälisestikin mielenkiintoisen tapauksen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ilmastonmuutoskeskustelua suomalaisessa mediassa eduskuntavaalien 2019 ympärillä syksyllä 2018 sekä keväällä ja kesällä 2019. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmastonmuutosta käsitteleviä artikkeleita Helsingin Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perussuomalainen-lehdessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, ketkä artikkeleissa olivat äänessä, minkä aiheiden kanssa ilmastonmuutosta käsiteltiin ja minkälaisia niin sanottuja oikeuttamismaailmoja keskustelussa käytettiin. Ilmastonmuutoskeskustelun analyysiin luodaan luokittelujärjestelmä, ja keskustelussa esiintyviä argumentteja analysoidaan yhdistäen kyseistä luokittelujärjestelmää laadulliseen sisällönanalyysiin ja oikeuttamisanalyysiin. Tutkimuksen mukaan keskustelussa oli äänessä runsaasti erilaisia toimijoita, erityisesti poliitikkoja, toimittajia ja monien eri alojen asiantuntijoita. Ilmastonmuutosta käsiteltiin keskustelussa laajasti eri aiheiden kuten eduskuntavaalien, maa- ja metsätalouden sekä energiantuotannon yhteydessä, ja erityisesti niin sanottuja ekologian, kansalaisuuden sekä teollisuuden oikeuttamismaailmoja käyttäen. Tutkimuksen ensimmäinen päätulos on, että vaaleja ympäröineessä mediakeskustelussa ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja siitä, että se edellyttää joitain poliittisia toimenpiteitä, oli laaja konsensus tai jopa hegemonia. Tätä konsensusta kohtaan esiintyi kuitenkin myös kritiikkiä, eikä ilmastonmuutoksen edellyttämien toimenpiteiden sisällöstä ollut konsensusta. Tutkimuksen toinen päätulos on, että IPCC:n puolentoista asteen raportilla oli vaikutusta ilmastonmuutoskeskusteluun eduskuntavaalien 2019 ympärillä. Tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin suomalaisen ilmastonmuutoskeskustelun ja ilmastonmuutoksen politiikan luonnetta, joka on tärkeää, koska ilmastonmuutoksella on 2020-luvulla ja todennäköisesti myöhemminkin valtava vaikutus myös yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
  • Autere, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni ilmastonmuutosta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua yksilön vastuun ja vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta. Aineistoni muodostuu aihetta käsittelevistä sanomalehtikirjoituksista Helsingin Sanomissa vuonna 2019. Yhteensä tarkastelussa on mukana 339 kirjoitusta. Tutkin, millä tavoin kyseisissä sanomalehtiteksteissä representoidaan yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia ilmastonmuutokseen. Erottelen ilmastonmuutosjulkisuuden representaatioista diskurssianalyysin avulla useita itsenäisiä merkitysjärjestelmiä eli diskursseja, jotka merkityksellistävät yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia eri tavoin. Aineistosta esiin nousevat merkitysjärjestelmät eli diskurssit ovat vapaaehtoisten valintojen diskurssi, sääntelydiskurssi, poliittisen vastuun diskurssi sekä erilaiset vastuun kyseenalaistamisen diskurssit. Vapaaehtoisten valintojen diskurssi korostaa yksilön vastuuta omista kulutusvalinnoistaan. Tässä diskurssissa yksilö representoidaan vastuullisena ja ekologisesti motivoituneena kuluttajana, joka tekee kestäviä valintoja. Kuluttajavalinnat toimivat markkinavoimien lailla ja ohjaavat yrityksiä ekologisempaan tuotantoon. Vapaaehtoisten valintojen diskurssissa oletetaan, että tieto ympäristövaikutuksista ohjaa yksilön valintoja. Sääntelydiskurssissa ei kielletä yksilön vastuuta ilmastotoimiin, mutta päättäjien vastuu korostuu: heillä on vastuu yksilön valintojen mahdollistamisesta. Sääntelydiskurssin mukaan kestävät kulutusvalinnat vaativat ohjausta ja sääntelyä. Tarvittava muutos on mittakaavaltaan niin suuri, että pelkät kuluttajien vapaaehtoiset valinnat eivät riitä. Poliittisen vastuun diskurssissa yksilö on kansalainen, jonka ensisijainen vastuu ja vaikuttamismahdollisuus ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi on poliittinen vaikuttaminen. Tässä diskurssissa ilmastonmuutos representoidaan rakenteellisena ongelmana, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan laajamittaisia järjestelmätason toimia ja poliittista päätöksentekoa. Kyseenalaistamisen diskurssit pyrkivät kyseenalaistamaan vastuun ilmastonmuutoksesta monin eri tavoin. Vapaaehtoisten valintojen diskurssi nousee aineistossa ilmastonmuutoskeskustelun hallitsevaksi yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia representoivaksi merkitysjärjestelmäksi. Diskurssilla voi olla vaikutusta siihen, minkälaiset politiikkatoimenpiteet nähdään keskeisinä.