Browsing by Subject "Ilta-Sanomat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Vuoti-Karvonen, Päivi (2008)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten Ilta-Sanomien parisuhdekirjoittelu on kehittynyt määrällisesti ajanjaksolla 1961–2001. Tutkimusasetelma noudattaa pitkittäisaineistoon perustuvaa kvantitatiivista sisällönanalyysiä. Pyrkimyksenäni oli saada tieteellisesti tutkittu kuva siitä, onko parisuhdekirjoittelu lisääntynyt mediajulkisuudessa, kuten yleisesti uskotaan. Tutkimuksen taustana ovat olleet teoriat julkisuudesta ja populaarikulttuurista. Tutkimuksessa pohditaan myös yhteiskunnan tunteellistumista. Tutkimuksen kysymyksenasettelu on kuvaileva. Tavoitteenani on selvittää, onko Ilta-Sanomien parisuhdekirjoittelussa tapahtunut määrällisiä muutoksia kyseessä olevina vuosina. Tutkimuksessa ei ole mahdollista empiirisesti osoittaa syitä, miksi parisuhdekirjoittelu on vaihdellut eri vuosikymmeninä, mutta toki tätäkin kysymystä tulen pohtimaan. Parisuhdekirjoittelun määrällisen kehityksen lisäksi tarkastelen mm. sitä, vaihteleeko parisuhteen eri teemoista kirjoittelu määrällisesti ajanjaksolla 1961-2001, esiintyykö kirjoittelussa enemmän miehiä vai naisia, kotimaan kasvoja vai ulkomaalaisia julkkiksia, mitä toimijarooleja edustavat ne henkilöt, jotka aihepiirin kirjoittelussa ovat mukana, jne. Aineisto koostuu 338 parisuhdeaiheisesta otsikosta vuosilta 1961, 1971, 1981, 1991 ja 2001. Vuosien valinnan perusteena on ollut käyttää viimeistä mahdollista kalenterivuotta, joka aineiston keruuta aloittaessani oli 2001, ja siitä aina kymmenen vuotta taaksepäin vuoteen 1961 saakka. Otsikko määräytyi parisuhdeaiheiseksi, jos siinä käsiteltiin seurustelua tai rakastumista, kihlautumista, avioliittoa, lapsen syntymää, avio- tai avoeroa, parisuhteen kuulumisia tai puolison kuolemaa. Tutkimukseen valitut parisuhdejutut luokiteltiin tätä tutkimusta varten luodun, 10 muuttujaa sisältävän luokitusrungon (liite 1) avulla, minkä jälkeen muuttujien välisiä suhteita tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Tutkimus osoitti, että vielä 1960- ja 1970-luvulla parisuhdekirjoittelu oli Ilta-Sanomissa vähäistä, mutta vuodesta 1981 vuoteen 1991 parisuhdeotsikoiden kokonaismäärä on kolminkertaistunut ja siitä vielä lähes kaksinkertaistunut vuoteen 2001 mennessä. Kepeitä ja helposti ymmärrettäviä parisuhdejuttuja tarjotaan usein viikonloppulukemiseksi, sillä eniten aihepiirin juttuja oli vuonna 2001 lauantain lehdessä. Mikään yksittäinen julkkis-ryhmä ei nouse kirjoittelussa ylitse muiden, vaan kirjoittelu vaihtelee tasaisesti eri julkisuuden henkilöiden välillä. Avioliitto-otsikoiden määrä on ollut laskusuuntainen koko tutkimusajanjakson, kun taas avio- ja avoeroista kirjoittelu on kasvanut rajusti vuosina 1991 ja 2001. Kyseisinä vuosina joka viides parisuhdeaiheinen otsikko käsitteli eroa, kun se aikaisempina vuosina oli vain muutaman prosentin luokkaa. Kaikissa aihepiirin kirjoittelussa naiset olivat äänessä miehiä enemmän ja he olivat enenevässä määrin suomalaisia julkkiksia. Parisuhdejutut ovat lähes aina (n. 90 %) kuvallisia ja vuonna 2001 parisuhdeaiheinen juttu oli lehden pääotsikkona noin kerran viikossa. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa on käytetty tutkimusmateriaalini lisäksi Riitta Jallinojan kirjaa ”Moderni säädyllisyys”, Stjepan Meštrovicin teosta ”Postemotional Society”, Peter Dahlgrenin ja Colin Sparksin toimittamaa kirjaa ”Journalism and Popular Culture” sekä Anu Koivusen, Susanna Paasosen ja Mari Pajalan toimittamaa kirjaa ”Populaarin lumo – mediat ja arki”.
  • Kemppinen, Petri (2000)
    Tutkimuksen kohteena ovat Ilta-Sanomat -lehdessä vuosina 1986-1999 ilmestyneet kotimaiset sarjakuvat. Tarkoituksena on tuottaa perustietoa suomalaisesta sarjakuvasta ja sen tekijöistä, tutkia sanomalehtisarjakuvien kerrontaeroja ja Ilta-Sanomien asemaa kotimaisen sarjakuvan 1980-luvun jälkeen muuttuneessa kentässä. Tutkimuksen aineisto koostuu Ilta-Sanomien Kuukauden kotimainen –sarjakuvapalstalla julkaistusta kaikkiaan 161 sarjakuvanimikkeestä. Suomalaisen sarjakuvan 1980- ja 1990-lukujen muutoksen taustoittamisessa käytetään myös kirjallisia lähteitä. Tutkimuksen teoreettinen pohja luodaan sarjakuvan peruskäsitteiden ja erityisesti kuvan ja tekstin välisen vuorovaikutussuhteen selvittelyllä. Menetelmältään tutkimus on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Yleistiedon saamiseksi tekijöistä ja sarjakuvista sarjakuvanimikkeet luokitellaan ensin sisällön erittelyn avulla muun muassa päähenkilöiden ja eri lajityyppien mukaan. Sen jälkeen valitaan kvalitatiiviseen kerrontatutkimukseen seitsemän Kuukauden kotimaista sarjakuvaa. Tavoitteena on tutkia eroja sarjakuvien kerronnassa ja tuoda esiin tekijän intentioiden ohella lukijan aktiivinen rooli sarjakuvan tulkitsemisessa. Menetelmä on semioottinen ja keskeisiä käsitteitä ovat Peircen merkkiluokat symboli, indeksi ja ikoni sekä Barthesin käsitepari denotaatio / konnotaatio. Tuloksien perusteella suomalainen sarjakuva on sekä sisällöltään että tekijöiltään hyvin miesvaltainen alue. Tekijöistä 81 prosenttia on miehiä ja 58 prosentissa sarjakuvista esiintyy ainoastaan tai pääosin mieshahmoja. Naistekijöiden osuus on kuitenkin tutkimusajanjakson (vuodet 1986-1999) kuluessa kohonnut. Suurimman osan sarjakuvista eli noin 94 prosentin kerronta perustuu kuvan ja sanan yhteistyölle. Yli 90 prosenttia sarjakuvista on huumorisarjakuvia. Tutkimuksen perusteella sarjakuvien kerrontaa erottelee keskeisesti kaksi piirrettä. Tekijöiden tapa käyttää konnotatiivista ilmaisua on keskenään hyvin erilainen, samoin kuin tekijöiden suhtautuminen sarjakuvalle tyypilliseen omaan merkkikieleen. Konnotaatiot ja vanhan merkkikielen osittainen hylkääminen tai uudelleenkäyttö liittyvät erityisesti sarjakuvailmaisun uudistamispyrkimyksiin. Joissain tapauksissa myös sarjakuvan perinteisestä poikkeavan piirrostyylin voi katsoa toimivan merkin tavoin. Ilta-Sanomien perustaman palstan rooli suomalaisen sarjakuvan muutoksessa ja institutionalisoitumisessa näyttäytyy merkittävänä. Se liittyy erityisesti sarjakuvan professionalisoitumiseen, naisten tuloon sarjakuvan tekijöiksi ja myös sarjakuvien sisältöjen laajentumiseen. Tutkimuksen keskeisiä lähteitä ovat sarjakuvan peruskäsitteiden osalta Juha Herkmanin teos Sarjakuvan mieli ja kieli ja sarjakuvasemiotiikan osalta Altti Kuusamon tutkimus Lyhyen sanomalehtisarjakuvan semiotiikkaa teoksessa Kuvien edessä.
  • Haavisto, Mari (2007)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Haavisto, Mari (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Olander, Ilkka (2006)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani henkilöivän retoriikan käyttöä suomalaisessa iltapäivälehdistössä. Tarkoitukseni on selvittää, mitä viime vuosina kasvanut henkilö- ja julkkisjournalismi merkitsee median kulttuuris-moraalisten tehtävien kannalta. Pitäisikö uskoa tabloidisaatiokriitikoiden väitteisiin, joiden mukaan julkkiksien ympärillä pyörivä media trivialisoi julkisuuden sisällöt ja lamauttaa siten demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa? Vai onko kyseessä vain harmiton julkisuuden sisältöjen muotoutuminen markkinamekanismin kautta helpommin lähestyttäviksi ja ihmisläheisemmiksi, kuten demokraattiset populistit väittävät? Empiirinen aineistoni koostuu Ilta-Sanomien tsunamiuutisoinnista 17.12.2004 - 15.1.2005 sekä sattumanvaraisesti valitusta Ilta-Sanomien kahden viikon periodista vuodelta 2005. Tutkielmani tärkeimpinä teoreettisina lähteinä mainittakoon viimeaikainen journalismikritiikin vuosikirjoissa käyty arvokeskustelu sekä kansainvälinen tabloidisaatiokeskustelu. Tukeudun pitkälti median poliittisen talouden tutkimuksen näkökulmaan, ja painotan siten median taloudellisiin reunaehtoihin liittyviä selitysmalleja. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan. Tutkielman ensimmäisessä osassa (luvut 4-7) kuvaan tabloidien keskeistä retorista keinovarastoa. Hahmotan historiallisen ja tilastollisen katsauksen avulla tabloidlehdistön aseman muutosta koko journalismin kentällä. Osoitan tässä tarkastelussa, että henkilötarinat ja julkkikset erottuvat tabloidien keskeisimpänä myyntiartikkelina ja sisältönä, ja että julkkisjulkisuuden määrä on kasvanut Suomessa viimeisinä vuosikymmeninä. Etenen tästä erittelemällä julkkisjuorun logiikkaa ja tunnistamalla sen avainelementit: draaman, tarinan kerronnan jännitteet ja moraalin. Hyödynnän näitä näkökulmia käsitellessäni valitsemaani erityistapausta, Ilta-Sanomien tsunamiuutisointia. Erityisinä piirteinä nostan tsunamiuutisoinnista esiin sen henkilö- ja kokemuskeskeisyyden, draamallisten ääripäiden tavoittelun ja moraalisen asetelmallisuuden. Päätän tutkielmani ensimmäisen osuuden siirtymällä toimittajien näkökulmaan. Osoitan, kuinka toimittajat pohtivat nykyisin yhä enemmän juttujen "jalkauttamista" eli sitoutumista ihmisten arkielämään, mikä johtaa käytännössä henkilöaiheiden suosimiseen. Tämän taustalla on nähtävissä etenkin toimitustyötä ohjaavat taloudelliset paineet, toimittajien kasvanut tietoisuus yleisöstä ja kiireellinen aikataulu. Tutkielmani toisessa osassa (luvut 8-10) siirryn käsittelemään tabloidlehdistöä yhteiskunnallisemmalla otteella. Tämän tarkastelun lähtökohtana on Jürgen Habermasin demokraattisesta julkisuusteoriasta kasvanut ajattelun perinne. Pohdin tässä osuudessa sitä, miten kestävänä tabloidlehdistön tarjoama sisältö näyttäytyy kansalaisyhteiskunnan, etiikan ja demokratian perspektiiveistä. Kytken henkilökeskeisen retoriikan nousun median yleiseen siirtymään kulttuuris-moraalisesta säätelystä kohti markkinasäätelyä. Tämän siirtymän palautan puolestaan maailmanlaajuisesti levinneeseen uusliberaaliin vapaita markkinoita korostavaan ajatteluun ja sitä myötäilevään mediapolitiikkaan. Väitän, että mediatarjonnan kasvava henkilökeskeisyys heijastuu vähitellen siirtymänä kansalaisyhteiskunnasta kohti suppeampaa kulutusyhteiskuntaa. Lopulta otan kantaa siihen tabloidisaatiokeskustelun polttavaan kysymykseen, missä määrin tabloidisaatio tulisi nähdä uhkana yhteiskunnalle ja missä määrin journalismin rikastumisena ja demokratisoitumisena.
  • Laine, Oona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin, millä tavoin Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehdistöä jutuissaan. Kyseiset mediat olen tutkimuksessani määritellyt laatumedian edustajiksi suhteessa niistä eroaviin iltapäivälehtiin, jotka voi nähdä tabloidijournalismin edustajina Suomessa. Oletukseni on, että mediarajojen yli on havaittavissa siteeraamisen lisäksi moninaisempaa mediapuhetta, kuten journalismikritiikkiä. Tutkielmani viitekehyksenä on suomalaisen iltapäivälehdistön, tabloidisaation sekä medioiden välisen vuorovaikutuksen parissa tehty tutkimus. Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on: Millaisen kuvan Helsingin Sanomat ja Yle luovat iltapäivälehdistöstä sekä tarkemmin Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä? Toinen kysymykseni liittyy tutkielmassani olevaan ajalliseen vertailuun: Onko iltapäivälehtien käsittely muuttunut ajan saatossa? Tutkielmani on määrällinen tutkimus, jossa aineistonani on 711 Helsingin Sanomien ja Ylen hakukoneiden avulla kerättyä juttua. Otannat sijoittuvat helmikuulle, heinäkuulle ja marraskuulle vuosina 2012, 2015 ja 2019. Menetelmäni on sisällönerittely, jossa keskeistä on luoda aineiston luokittelua varten erinäisiä sisältöluokkia. Keräsin aineistoni syksyllä 2020 luokittelemalla jutut ja kävin ne sitten toistamiseen läpi täydentämällä luokitusrunkoon muutamia luokkia. Analysoin aineistoani kolmen ulottuvuuden kautta: ajallisen, Helsingin Sanomien ja Ylen sekä iltapäivälehtien välisen vertailun kautta. Varsinaisten määrällisten tulosten ohella paneudun tarkemmin juttujen sävyeroihin sekä siteeraamiseen, joista olen koonnut erillisen luvun. Luvun havainnot kumpuavat aineistosta nostetuista esimerkkijutuista. Maisterintutkielmani osoittaa, että iltapäivälehdet näkyvät Helsingin Sanomissa ja Ylessä merkittävällä tavalla. Niiden näkyvyys on vuosien aikana kasvanut ja niitä siteerataan monipuolisesti, eivätkä ne näyttäydy mediakentällä yhtä ilmeisinä tabloidijournalismin edustajina kuin tabloidimediat ulkomailla. Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehtiä hyvin samalla tavalla, mutta etenkin hakusanojen eli iltapäivälehtien välillä on eroavaisuuksia. Ilta-Sanomat mainitaan Iltalehteä huomattavasti useammin, ja sitä myös lainataan Iltalehteä jonkin verran enemmän esimerkiksi urheilu- ja politiikka-aiheissa sekä niin, että lehden tietoja siteerataan lähes sellaisenaan. Iltapäivälehtiin kohdistuva kriittinen ja ambivalentti suhtautuminen on kaikkina otantavuosinani ollut marginaalista ja yksittäisten mainintojen varassa. Iltapäivälehdistä puhutaan monikkomuodossa hieman kriittisemmin kuin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä. Kokonaisuudessaan kriittisyys on vähentynyt vuosi vuodelta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Positiivisten juttujen määrä on kaikkina otantavuosina ollut minimaalinen. Sen sijaan neutraali tapa käsitellä iltapäivälehtiä on lisääntynyt entisestään.