Browsing by Subject "Immunologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Joenperä, Jasmin (Helsingfors universitet, 2015)
    Borrelia burgdorferi ja Anaplasma phagocytophilum ovat puutiaisvälitteisiä bakteereja. B. burgdorferi aiheuttaa ihmisille borrelioosia, mutta sen merkitystä hevosten taudinaiheuttajana ei täysin tunneta. A. phagocytophilum puolestaan aiheuttaa granulosyyttistä anaplasmoosia ihmisillä, koiralla ja hevosella sekä laidunkuumetta märehtijöillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Borrelia- ja Anaplasma-vasta-aineiden yleisyyttä suomalaisilla hevosilla. Eri Euroopan maissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu Borrelia-vasta-aineita noin 3-29 %:lla ja Anaplasma-vasta-aineita noin 9-73 %:lla hevosista. Suomessa aihetta ei ole aiemmin tutkittu tässä mittakaavassa. Hypoteesina oli, että hevosista löydetään vasta-aineita molempia taudinaiheuttajia vastaan erityisesti etelässä ja rannikkoalueilla sekä iäkkäillä ja Suomeen tuoduilla hevosilla. Tutkimuksessa kerättiin 281 varsojen ja 319 aikuisten hevosten verinäytettä Manner-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Hevosenomistajilta pyydettiin lisäksi tietoja hevosesta kysymyslomakkeella. Näytteet tutkittiin koirien vektorivälitteisten tartuntojen diagnostiikkaan kehitettyä SNAP 4DX Plus –pikatestiä. Tulosten tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS-ohjelmalla käyttäen yhden muuttujan logistista regressioanalyysiä ja ristiintaulukointia. Borrelia-vasta-aineita todettiin 60/319 (18,8 %) aikuisella ja 11/281 (3,9 %) varsalla ja Anaplasma-vasta-aineita 20/319 (6,3 %) aikuisella ja 4/281 varsalla (1,4 %). Seroprevalenssit olivat korkeimmat Ahvenanmaalla (aikuisilla Borrelia 89,5 % ja Anaplasma 47,4 %), Etelä-Suomessa (25,5 % ja 4.9 %) sekä Itä-Suomessa (17,0 % ja 4,9 %). Borrelia-seropositiivisuuden kannalta tilastollisesti merkitseviä tekijöitä olivat hevosessa havaitut puutiaiset, alue, hevosen alkuperämaa, ikä, käyttötarkoitus, roturyhmä sekä Anaplasma-seropositiivisuus yhden muuttujan mallissa. Anaplasma-seropositiivisuuden kannalta mahdollisesti merkitseviä tekijöitä olivat puutiaiset, alue, hevosen alkuperämaa, ikä sekä Borrelia-seropositiivisuus. Tulosten perusteella Borrelia burgdorferi- ja Anaplasma phagocytophilum -tartuntoja esiintyy yleisesti suomalaisilla hevosilla. Tartuntapaine oli korkein Ahvenanmaalla sekä Etelä- ja Itä-Suomessa. Käytännössä bakteeria kantavan puutiaisen purema on ainoa syy tartuntaan, mutta taustatekijät kuten asuminen puutiaisen levinneisyysalueella tai ulkoileminen maastossa tai laitumella ja voivat altistaa hevosen puutiaisille ja siten Borrelia- tai Anaplasma-tartunnalle. Riskitekijöiden selvittäminen vaatii laajempaa tilastollista analyysiä ja esimerkiksi Borrelia-tartunnan mahdollista yhteyttä kliinisiin oireisiin pitäisi selvittää lisätutkimuksin.
  • Uunila, Oona (Helsingfors universitet, 2017)
    Hevosen kesäihottuma (engl. insect bite hypersensitivity, IBH) on tyypin I yliherkkyysreaktio Culicoides spp. -lajin hyönteisille. Yliherkkyysreaktiota tavataan kaikilla mantereilla kaikilla alueilla, joissa hyönteislajia esiintyy, lukuun ottamatta pieniä maantieteellisesti eristettyjä alueita. Suomessa lajista esiintyy Culicoiden nubeculos:ta ja C. obsoletus:ta. Yliherkkyyden esiintyvyys vaihtelee 3 %:sta 60 %:iin ja se koetaan omistajien keskuudessa haastavaksi ja vaikeaksi taudiksi. Hevosen kesäihottumassa hevosen immuunivasteen T-auttajasolupopulaatio (Th) kääntyy normaalin terveen hevosen Th1- soluvasteesta Th2-soluvasteen puolelle aiheuttaen allergeenille spesifisen vasta-aineen immunoglobuliini E:n (IgE) ylituotannon immunoglobuliini G:n ja A:n sijasta. Immunologisen vasteen muutokseen vaikuttaa major histocombatibility II (MHCII)- allergeeniesittelijämolekyylin geenin monimuotoisuus sekä vallitseva sytokiiniprofiili. Akuuteissa ja kroonisissa taudeissa on havaittu Th-soluvasteen ja sytokiinien eroavaisuuksia ja siten hankaloittaa taudin kulun ja hoitovaihtoehtojen tutkimista. Kesäihottuman diagnosointi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja taudin kausiluontoisuuteen. Allergeenipaneeleja on kehitetty luomaan uusi diagnosointimenetelmä. Myös ihmisillä ja koirilla on tyypin I yliherkkyyttä, atooppista dermatiittiä eli atopiaa. Ihmisen ja koiran yliherkkyyksistä on runsaammin tutkimuksia kuin hevosten ja taudeissa on huomattavia yhtäläisyyksiä, joita voidaan käyttää apuna kesäihottuman tutkimuksessa. Koiran ja ihmisten atopia noudattavat sytokiiniprofiililtaan hevosen kesäihottumaa kroonisissa ja akuuteissa taudinkuvissa. Kutinan syntymekanismia on tutkittu hiiri- ja koiramallein ja kutinasytokiineja ovat mm. histamiini ja interleukiini 31 (IL-31). Histamiinia vapautuu syöttösolujen pinnalle kiinnittyneen allergeenispesifisen IgE:n kohdatessa allergeenin. IL-31 on Th2-solujen tuottama soluvälittäjäaine, joka aiheuttaa kutinaa. Hevosilla IL-31 -välitteistä kutinaa ei ole raportoitu. Myös serotoniini, asetyylikoliini, substanssi P, eri leukotrieenit ja bradykiniinit, proteaasit ja lysofostidiinihappo aiheuttavat kutinaa eri signaalireittien kautta. Yhtenä yhdistävänä, epäspesifisenä signaalireittinä pidetään Transient Receptor Potential Vallinoid 1:stä (TRPV1), joka aktivoituu toissijaisesti hermosolun depolarisoituessa muiden kutinaa aiheuttavien sytokiinien läsnäollessa. Vastaavia tutkimuksia hevosilla ei ole tehty. Kesäihottuman lääkkeelliset hoitovaihtoehdot ovat kutinan hillitseminen kortisonilla, mutta ei sovellu pirkäaikaiskäyttöön. Teoriassa on mahdollista käyttää koiran atopiassa käytettävää oklasitinibiä kutinan hillitsemiseksi myös kesäihottumassa, mikäli hevosen kutinamekanismi on yhteneväinen koiran kutinan signaalireittien kanssa. Siklosporiinia käytetään koirien ja ihmisten atopiaan, mutta se toimii parhaiten Th1-soluvasteen torjumiseen. Antihistamiinien teho hevosella on huono. Nykyinen markkinoilla oleva siedätyshoito koetaan kalliiksi ja hoitovasteeltaan huonoksi. Uudet tutkimukset apuaineen kanssa injektoidusta allergeenistä ovat lupaavia, mutta vaativat lisätutkimuksia. Muut hoitovaihtoehdot ovat tieteellisiltä perusteiltaan heikkoja, näyttö puuttuu täysin tai tutkimukset ovat olleet heikkolaatuisia. Hevosen kesäihottuman diagnostiikka on toistaiseksi haastavaa ja hoitovaihtoehdot heikohkot tieteelliseltä näytöltään.
  • Mannerström, Helga (Helsingfors universitet, 2013)
    Autoimmune polyendocrinopathy-candidasis-ectodermal dystrophy, APECED, is a rare monogenic autoimmune disease in humans, which is caused by loss-of-function mutation in Autoimmune Regulator gene, AIRE. Previous results have shown impairments in the circulating T cells of the APECED patients. In this study we wanted to look closer on the disturbance in the T cell receptor development of APECED patients. By studying the TCR-mediated responsiveness of CD3 stimulation and comparing the activation threshold between APECED patients and controls we here show a lower response on Zap-70 phosphorylation to TCR-mediated stimulation in naïve T cell population of APECED patients as well as an increased IFN-γ production in lymphocytes of APECED patients. The higher cytokine production and the insensitivity toward further activation could in part explain some of the pathogenesis behind disease manifestations seen in APECED.
  • Vanhanen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2019)
    A diverse T cell receptor (TCR) repertoire is essential for the adaptive immune system. T cells have to recognise and react to a huge variety of potential pathogens and at the same time maintain tolerance to self-antigens. TCR repertoire is established in the thymus during T cell development. Previous estimates of TCR diversity have studied the mature repertoire in the peripheral blood, identifying 1-3 x 106 unique TCRβ and 0.5 x 106 TCRα sequences, but the human intrathymic diversity has not been previously measured. In this thesis I provide the first estimate of the total TCR diversity in the human thymus. We have used high-throughput TCR sequencing and detected up to 10.3 x 106 unique TCRβ sequences and 3.7 x 106 TCRα sequences, which sets a new lower limit for TCR diversity. Computational estimators preseq, DivE and Chao2 produced 40 to 70 x 106 unique TCRβ sequences and 60 to 100 x 106 TCRα sequences in the human thymus. Somatic recombination produces a diverse thymic TCR repertoire that includes also the thymocytes instructed to develop into natural regulatory T cells. They are characterised by stable expression of the forkhead/winged-helix transcription factor FOXP3 and demethylation of Treg-specific-demethylated region (TSDR). Regulatory T cells develop as a separate cell lineage in the thymus and commitment occurs already at the CD4+CD8+ double positive (DP) stage. TCR-mediated signalling instructs the selection to the regulatory lineage and cytokines promote Treg development. We have used high-throughput TCR sequencing and methylation analysis of TSDR to track the timing of Treg commitment. Comparing the common TCR sequences showed that regulatory DP CD25+ and CD4SP CD25+ populations were clearly closer to each other than any other population, indicating that they are part of the common clonal and developmental pathway. The methylation analysis of TSDR in the DP and CD4+ single positive (SP) regulatory populations showed no difference between them. Thus a stable Treg phenotype can already be detected at the double positive stage. In this thesis I have studied the role of common γ chain cytokines in regulatory T cell development in the human thymus. Since thymic commitment of human Tregs begins at the double positive stage I have studied the effects and mechanisms of interleukin-2, interleukin-7 and interleukin-15 at the DP phase. Previous studies in murine models have established a two-step model. According to these studies, TCR signalling upregulates interleukin-2 receptor (IL-2R) and increases the responsiveness of developing Tregs to common γ chain cytokines that induce the expression of FOXP3. IL-7 has been considered to have a minor role in Treg development since mature peripheral Tregs express low levels of interleukin-7 receptor (IL-7R). We show that during thymic development DP FOXP3+ thymocytes upregulate IL-7R and are responsive to IL-7. At the DP stage TCR-signalling dictates Treg maturation during positive selection and IL-15 enhances Treg survival. After positive selection IL-2 and IL-7 increase the expression of FOXP3 and anti-apoptotic protein BCL-2 (B cell lymphoma 2) and promote Treg phenotype. DP FOXP3+ cells are highly susceptible to apoptosis but all three cytokines enhance their survival. Suppressing apoptosis is a key mechanism in promoting Treg development at the DP and CD4SP stage in the human thymus.
  • Koivula, Tuisku-Tuulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Regulatory T cells (Tregs) form a subpopulation of approximately 5–10% of CD4+ T cells. The best marker for Tregs is the forkhead transcription factor P3 (FOXP3), which is essential for their development and function. In humans, functionally mature FOXP3+ Tregs are already found in the foetus at the beginning of the second trimester of pregnancy, but the kinetics of their maturation are not fully understood. In this thesis, we have studied the thymic production of Tregs in relation to their frequency in peripheral blood using flow cytometry and quantitative polymerase chain reaction (PCR). Our data indicate that the thymic output of human Tregs is very stable, but in the periphery, the increased proliferation and homeostasis of FOXP3+ Tregs, as well as the transient expression of FOXP3 by activated conventional cells, affect the level of FOXP3 expression. Autoimmune polyendocrinopathy-candidiasis-ectodermal dystrophy (APECED) is a rare, recessively inherited autoimmune disease caused by mutations in the autoimmune regulator gene (AIRE), and provides a unique setup to study the pathogenesis of human autoimmunity. The loss of AIRE function impairs the deletion of autoreactive T cells in the thymus as well as the function of Tregs in the periphery. We showed that in APECED patients, the peripheral naïve recent thymic emigrant (RTE) Tregs are rapidly dividing and decreased in numbers compared with healthy individuals. Furthermore, the patients’ activated Tregs express FOXP3 in substantially lower levels than those in healthy controls. To assess the origin of this defect in the activated Tregs in APECED patients, we used T cell receptor sequencing to analyse the clonal relationship between four T cell subsets in healthy controls and APECED patients. Activated and naïve subsets in Tregs and T helper cells were analysed, and the clonal sharing patterns were strikingly similar in patients and healthy controls. The naïve Tregs had only a minor overlap with the helper T cell subsets, supporting the distinction between these lineages in the thymus. The activated/memory Treg subset shared some clones with helper T cells, but mainly with the naïve Treg population. Our data give a more detailed view of the defect of Tregs in APECED patients, emphasising the role of impaired thymic selection. Puumala hantavirus (PUUV) infection is a rodent-borne zoonosis causing a haemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS), also known as nephropatia epidemica (NE). The clinical course of the infection is generally mild but has a high interindividual variation. Indeed, immunopathology is thought to be important in the outcome of the hantaviral disease, but the balance between beneficial and potentially harmful responses has been unknown. We studied the acute T cell response in 24 patients with acute PUUV infection and compared the results with the clinical data. As expected, the CD4 and CD8 T cells showed a significantly increased expression of the cell cycle marker Ki-67 during the acute phase of the infection, whereas the magnitude of the response did not correlate with the disease severity measured with clinical parameters. However, the level of FOXP3 expression, indicating the suppressive phenotype, had a strong positive correlation with the disease severity. Interestingly, the correlation was also observed in samples taken 6–12 months after the clinical disease and might be significant in the regulation of other immune responses.