Browsing by Subject "Infant, Newborn"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Färkkilä, Martti; Tiitinen, Aila (2016)
  • ALBINO Study Group; Maiwald, C.A.; Annink, K.V.; Rüdiger, M.; Benders, M.J.N.L.; Van Bel, F.; Allegaert, K.; Naulaers, G.; Bassler, D.; Klebermaß-Schrehof, K.; Vento, M.; Guimarães, H.; Stiris, T.; Cattarossi, L.; Metsäranta, M.; Vanhatalo, S.; Mazela, J.; Metsvaht, T.; Jacobs, Y. (2019)
    Background: Perinatal asphyxia and resulting hypoxic-ischemic encephalopathy is a major cause of death and long-term disability in term born neonates. Up to 20,000 infants each year are affected by HIE in Europe and even more in regions with lower level of perinatal care. The only established therapy to improve outcome in these infants is therapeutic hypothermia. Allopurinol is a xanthine oxidase inhibitor that reduces the production of oxygen radicals as superoxide, which contributes to secondary energy failure and apoptosis in neurons and glial cells after reperfusion of hypoxic brain tissue and may further improve outcome if administered in addition to therapeutic hypothermia. Methods: This study on the effects of ALlopurinol in addition to hypothermia treatment for hypoxic-ischemic Brain Injury on Neurocognitive Outcome (ALBINO), is a European double-blinded randomized placebo-controlled parallel group multicenter trial (Phase III) to evaluate the effect of postnatal allopurinol administered in addition to standard of care (including therapeutic hypothermia if indicated) on the incidence of death and severe neurodevelopmental impairment at 24 months of age in newborns with perinatal hypoxic-ischemic insult and signs of potentially evolving encephalopathy. Allopurinol or placebo will be given in addition to therapeutic hypothermia (where indicated) to infants with a gestational age ≥ 36 weeks and a birth weight ≥ 2500 g, with severe perinatal asphyxia and potentially evolving encephalopathy. The primary endpoint of this study will be death or severe neurodevelopmental impairment versus survival without severe neurodevelopmental impairment at the age of two years. Effects on brain injury by magnetic resonance imaging and cerebral ultrasound, electric brain activity, concentrations of peroxidation products and S100B, will also be studied along with effects on heart function and pharmacokinetics of allopurinol after iv-infusion. Discussion: This trial will provide data to assess the efficacy and safety of early postnatal allopurinol in term infants with evolving hypoxic-ischemic encephalopathy. If proven efficacious and safe, allopurinol could become part of a neuroprotective pharmacological treatment strategy in addition to therapeutic hypothermia in children with perinatal asphyxia. Trial registration: NCT03162653, www.ClinicalTrials.gov, May 22, 2017. © 2019 The Author(s).
  • Alho, Hannu; Aalto, Mauri; Castrén, Sari; Hytinantti, Timo; Kahila, Hanna; Komulainen, Jorma; Niemelä, Solja; Simojoki, Kaarlo (2018)
  • Varimo, Tero; Teivaanmäki, Tiina; Nieminen, Tea; Metsäranta, Marjo (2020)
  • Nevalainen, Päivi; Ilveskoski, Ismo; Vanhatalo, Sampsa; Lauronen, Leena (2019)
    Kliinisen neurofysiologian menetelmillä selvitetään keskus- ja ääreishermoston sekä lihaksiston sairauksia. Lapsilla yleisin tutkimus on aivosähkökäyrä eli EEG, jolla selvitetään erityisesti kohtausoireiden taustaa. Tavallisia ovat myös uni- ja vireystilatutkimukset, elektroneuromyografia ja herätevastetutkimukset. Erityistilanteissa tarvitaan akuuttihoidon aivomonitorointia, leikkauksenaikaista neuromonitorointia sekä aivotoimintojen paikantamista.
  • Wehkalampi, Karoliina; Miettinen, Päivi J. (2019)
  • Kauma, Iiro (Helsingfors universitet, 2016)
    Bronchopulmonary dysplasia (BPD) is a chronic lung condition of extremely premature neonates. In most cases BPD is a treatable condition, however it is still a major complication in neonatal intensive care. Inflammatory processes have been strongly linked to BPD pathophysiology. NF-κB is a transcription factor family, which is associated with immunity and cell stress responses. We assessed the association of NF-κB and bronchopulmonary dysplasia, elucidated the NF-κB activity during development of BPD and compared NF-κB activity in BPD and adult idiopathic pulmonary fibrosis. Methods: We assessed NF-κB activity with immunohistochemical methods. Respiratory distress syndrome (RDS) (n=7) and BPD (n=7) samples were gathered in autopsies. IPF (n=6) samples were taken from explanted lungs in transplant surgeries. Results: NF-κB activity in the RDS group was 0 %, whereas in the BPD group it was 57 %. 66 % of the samples in the IPF group were NF-κB active. NF-κB activity was significantly higher at a bronchiolar level in the BPD group compared to the RDS group (p= 0.024), no significant difference was observed at an alveolar level. BDP and IPF samples were similar when comparing bronchiolar level activity, but at an alveolar level, IPF samples were more active, although this failed to reach statistical significance (p=0.113). Conclusion: Our study does not implicate a central role for NF-κB in BPD pathophysiology. NF-κB activity, however, increased from RDS to BPD, which might underlie the disease development. IPF samples contained same pattern of NF-κB activity than BPD samples indicating that a similar mechanism could be driving fibrosis in both BPD and IPF. This is a new insight, since typically, inflammatory processes and NF-κB have not been associated with IPF.
  • Helle, Emmi; Ojala, Tiina (2020)
    • Synnynnäiset sydänviat ovat vastasyntyneiden yleisimpiä rakennepoikkeamia. Ne voivat esiintyä yksittäin ilman liitännäisvikoja tai osana oireyhtymää. • Yksittäin esiintyvien sydänvikojen periytyminen on monitekijäistä. Niiden syntyyn vaikuttavat sekä geenit että ympäristötekijät. • Molekyylikaryotyypitys tehdään, mikäli sydänvikaa sairastavalla todetaan muitakin rakenteellisia poikkeamia ja sydänvian epäillään olevan osa oireyhtymää. • Yksittäin esiintyvissä sydänvioissa geenidiagnostiikka ei ole vielä laajamittaisessa käytössä
  • Pietikäinen, Johanna; Hakulinen, Tuovi; Holopainen, Arja (2020)
  • Merras-Salmio, Laura; Pakarinen, Mikko (2016)
    Vasta­syn­tyneen kel­taisuus on yleistä ensim­mäi­sinä elin­vuo­ro­kau­sina, ja hyper­bi­li­ru­bi­nemiaan liit­tyvän ­aivo­sai­rauden estä­mi­seksi sen hoi­tona käy­tetään sini­valoa. Keltai­suuden pitkit­ty­minen yli kah­den vii­kon, konju­goi­tuneen bili­ru­biinin yli 20 %:n osuus koko­nais­bi­li­ru­bii­nista tai vaa­leat ulosteet voi­vat vii­tata koles­taasiin. Vasta­syn­tyneen koles­taasi edel­lyttää ri­peää diagnos­tiikkaa ja hoi­toa. Sappi­tieat­resia on yleisin ime­väisen koles­taasin aiheut­taja, ja sen hoi­to on mahdol­li­simman varhai­sessa vai­heessa suori­tettu leik­kaus. Suo­messa leikkaus­hoito on keski­tetty HYKS:n Lastenk­li­ni­kalle. Koles­taat­tisen ime­väisen ravit­se­mus­hoito aloi­tetaan viivy­tyk­settä seu­raten myös mak­san toi­mintaa ja luus­ton aineen­vaih­duntaa.
  • Sankilampi, Ulla; Hirvonen, Mikko; Hyödynmaa, Elina; Härkin, Pia; Kiviranta, Panu; Korhonen, Kalle; Korhonen, Päivi; Koskikallio-Westling, Elina; Mikkola, Kaija; Nupponen, Irmeli; Ronkainen, Eveliina; Silvennoinen, Sanna; Soukka, Hanna; Tammela, Outi (2021)
    Hätätilanteisiin varautuminen on keskeinen potilasturvallisuuden elementti. Suomen Perinatologisen Seuran neonatologijaos laati vastasyntyneiden hätätilanteiden koulutusohjelman parantamaan syntymän turvallisuutta.
  • Rovamo, Liisa; Suominen, Pertti (2016)
    Lähtökohdat Suomessa hyvin ennenaikaisten (alle 32 raskausviikkoa) ja vaikeasti poikkeavien lasten synnytykset on ­keskitetty yliopistosairaaloihin. Vastasyntyneiden siirto hoitoon toiseen sairaalaan on lähettävän sairaalan vastuulla. Selvitimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen (HUS-Erva) vastasyntyneiden sairaalasiirtojen määriä ja mahdollisia haittatapahtumia. Lisäksi selvitimme ennen siirtoa annettua hoitoa sekä lasten selviytymistä tehohoidon jälkeen. Menetelmät Tiedot kerättiin prospektiivisesti kuljetuksen aikana täytetyillä lomakkeilla 1.2.–31.7.2012. Potilastietoja ­täydennettiin HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan potilastietojärjestelmistä. Tulokset Kaikkiaan vastasyntyneiden siirtokuljetuksia tehtiin 361. Eniten tehtiin paluusiirtoja yliopistosairaalan teho-osastolta omiin sairaaloihin jatkohoitoon, kaikkiaan 228 (63,2 % kuljetuksista). Muista sairaaloista yliopisto­sairaalaan lisätutkimuksiin, toimenpiteisiin tai sairauden vuoksi jatkohoitoon siirrettiin 83 vastasyntynyttä (23,0 % kuljetuksista). HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan vastasyntyneiden ja lasten teho-osastoille siirrettiin 50 vakavasti sairasta vastasyntynyttä (13,8 % kuljetuksista) seitsemästä synnytyssairaalasta. Yleisimmät hätäsiirtojen syyt olivat hengitysvaikeus (26 lasta), rakenteelliset poikkeavuudet kuten palleatyrä tai sydänvika (13 lasta) sekä hapenpuute synnytyksen yhteydessä (11 lasta). Hengityksen tukena oli hengityskonehoito 34 lapsella, nenäylipainehoito 7 lapsella, ja lisähappea happiviiksillä sai 4 lasta. Hätäsiirtojen aikaisia haittatapahtumia raportoitiin 20 siirrossa (40 %), ja niistä kaksi oli henkeä uhkaavia (intubaatioputken ulosluiskahtaminen ja hengityskoneen toimimattomuus). Hätäsiirtoihin osallistui 29 eri lääkäriä ja sama lääkäri osallistui kuljetukseen 1–4 kertaa. Muu kuljetuksiin ­osallistunut henkilöstö vaihtui jokaisessa siirrossa. Kaikissa siirroissa oli yksi tai useampia haittatapahtumia 55 eri siirrossa (15,2 %). Haittatapahtumista 72 % oli merkittäviä. Haitat liittyivät lapsen sairauteen, kuljetuskaappiin ja ambulanssiin. Päätelmät Huonokuntoisen vastasyntyneen syntyminen vähäisen riskin synnytyksiä hoitavassa synnytyssairaalassa on harvinaista. Synnytyssairaaloista tapahtuneisiin siirtoihin osallistui lähes aina eri henkilöstö, joten kokemusta ei juurikaan kertynyt yksilö- tai ryhmätasolle. HUS-Erva-alueella tarvittaisiin lisää koulutusta ja yliopistosairaalaan siirtokuljetuksiin erikoistunut henkilöstö, joka noutaisi vakavasti sairaat vastasyntyneet lähialueen synnytys­sairaaloista.
  • Seppä-Moilanen, Maija; Isohanni, Pirjo; Lönnqvist, Tuula (2019)
  • Jyränki, Mari; Taskinen, Seppo (2019)
  • Korhonen, Marie; Luoma, Ilona (2017)
    •Äidin masennus suurentaa lapsen käytösongelmien ja tunne-elämän oireiden riskiä. •Etenkin raskausaikana tai synnytyksen jälkeen ilmenevät masennusoireet voivat vaikuttaa sikiön ja imeväisen aivojen kehitykseen ja siten myöhemmin lapsen stressinsietokykyyn, oppimiseen sekä käytöksen ja tunne-elämän säätelyyn. •Masennuksen negatiivisia vaikutuksia voivat lisätä tai välittää geneettinen alttius ja herkkyys, kiintymys¬suhteen laatu, lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde, lapsen yksilölliset ominaisuudet, sukupuoli ja -riskitekijöiden kumuloituminen. •Interventiot tulisi kohdistaa ennaltaehkäisevästi koko perheeseen.