Browsing by Subject "Injuries"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Rantakokko, Kirsimarja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Seksuaalirikosten uhrit kohtaavat seksuaalisen väkivallan lisäksi muutakin fyysistä väkivaltaa. Uhrin tutkimuksen osana tehdään fyysinen tutkimus, minkä tarkoituksena on, paitsi selvittää tarvitseeko uhri hoitoa, kerätä tietoa mahdollisista väkivallan merkeistä tulevaa oikeusprosessia varten. Tässä tutkielmassa käytettiin materiaalina Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien lääkärin lausunnoista kerättyjä tietoja vuosilta 1954, 1964, 1974, 1984, 1994, 2002 ja 2012. Tarkastelimme väkivallan merkkien määrää uhreissa, riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen saako uhri väkivallan merkkejä tai tuleeko tämä kuristetuksi, ja kuinka raa’alta heihin kohdistunut väkivalta vaikutti. Ulkoisten vamman merkkien perusteella väkivallan raakuuden arviointia varten kehitimme Violence Severity Scoren (VSS), jonka käyttöä pilotoimme tässä tutkielmassa. Yli puolilla uhreista oli todettavissa ei lainkaan tai hyvin vähän väkivallan merkkejä (VSS 0-5). Vakavaa väkivaltaa kohdanneiden osuus uhreista vaihteli vuosittain 1-15% välillä. Vamman merkeistä yleisin vammatyyppi oli mustelma, kaikkein harvinaisimpia olivat vakavammat merkit kuten murtumat. Yhteensä noin puolet vammojen merkeistä sijaitsi raajojen alueella ja neljäsosa taas erityisen vaarallisella alueella: päässä, kaulalla ja suussa. Aikuiset olivat suuremmassa riskissä saada väkivallan merkkejä ja joutua kuristetuksi kuin lapset. Tuntemattomien raiskaamat uhrit olivat suuremmassa riskissä joutua kuristetuksi kuin tuttujen raiskaamat. Osuus uhreista, joilla oli todettavissa fyysisten väkivallan merkkejä, aluksi kasvoi ollen korkeimmillaan 1984 ja 1994. 2000-luvulla väkivallan merkkejä saaneiden osuus jälleen pieneni. VSS:n avulla tarkastellen näimme samanlaisen kehityksen väkivallan raakuudessa. Kun asiaa tarkasteli pelkillä aikuisilla uhreilla, nähtiin, että vuonna 1954 väkivallan raakuus per uhri on ollut korkeimmillaan ja tämän jälkeen laskenut koko ajan kohti nykypäivää, lukuun ottamatta vuotta 1984, joka erottui poikkeuksellisen väkivaltaisena.
  • Mäkelä, Aaro (Helsingfors universitet, 2009)
    Teollisuusmaissa - ja siten Suomessakin - tapaturmakuolemat ovat ylivoimaisesti suurin syy lasten ja nuorten kuolemiin. Maailmanlaajuisesti tapaturmakuolleisuus lasten ja nuorten ikäluokissa on vielä suurempi. Tapaturmat muodostavat maailmassa hiukan alle puolet lasten ja nuorten kuolemista ollen toiseksi yleisin kuolinsyy. Tutkielma käsittelee Oikeuslääketieteen laitoksella vuosina 1996-2005 tutkittuja alle kaksikymmentävuotiaita lapsia ja nuoria, joiden kuolemanluokkana on ollut tapaturma. Tapauksia oli 249, joista 192 valittiin tutkimukseen. Kuolemantapaukset eroteltiin pääluokkiin kuolemantyypin ja -paikan suhteen. Korrelaatioita etsittiin ajan, iän ja sukupuolen suhteen. Poikien tapaturmat olivat yleisempiä kaikissa ikäluokissa, tapaturmatyypeissä ja - paikoissa. Tapaturmakuolemat yleistyivät pojilla iän suhteen, mutta tytöillä vastaavaa ilmiötä ei havaittu. Liikenneonnettomuudet muodostivat yli puolet tapaturmista. Tie ja yksityisasunto olivat yleisimmät tapaturmapaikat. Pienen otoksen takia ajan suhteen ei huomattu merkitsevää muutosta.
  • Ahokas, Ville (Helsingin yliopisto, 2022)
    Seksuaalirikoksissa käytetyllä fyysisellä väkivallalla ja sen aiheuttamilla vammoilla on uhrin terveyden lisäksi vaikutusta oikeudellisten seuraamusten todennäköisyyteen. Käytetyn väkivallan vakavuus ohjaa myös rikosnimikkeen valintaa perusmuotoisen ja törkeän raiskauksen välillä. Vammojen huolellisella tutkimisella, dokumentoinnilla sekä vakavuuden arvioinnilla voi siis olla merkitystä tapauksen etenemiseen oikeusasteissa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin erilaisia seksuaalirikoksissa syntyneiden vammojen luokitteluun kehitettyjä menetelmiä ja verrattiin niistä kahta (Clinical Injury Extent Scale ja Penn Injury Classification Scale) Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella kehitettyyn Helsinki Rape Injury Scaleen (HELRIS). Vertailuun käytettiin aineistona vuosina 2002, 2004, 2012, 2014 ja 2017 Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien oikeuslääkärin kliinisen tutkimuksen lausuntoja. Vertailuun otettiin yhteensä 425 tapausta. Vertailussa kävi ilmi, että HELRIS-järjestelmän liukuva pisteytys tuo selkeämmin ilmi hajonnan uhrien vammojen vakavuudessa kuin vertailtavien järjestelmien kolmiportaiset asteikot. Lisäksi erityisesti pään alueen ja ano-genitaalialueen vammoissa havaittiin suuntauksia, jotka peittyvät käyttäessä vain kolmiportaista asteikkoa, kuten pään alueen vammojen painottuminen asteikon molempiin ääripäihin. Kaikista aineistossa havaituista vammoista 59 % sijoittui raajojen alueelle. Erityisen ongelmalliseksi huomattiin HELRISiin vertailtavien järjestelmien tapa käsitellä kuristamista. Vaatimus objektiivisesti havaittavista kuristamisen merkeistä jättää kirjallisuuden perusteella suuren osan kuristamisista havaitsematta. Tutkitussa aineistossa kuristamista raportoi 9 % uhreista. Johtopäätöksenä HELRISin yksityiskohtaisemmat luokittelu- ja pisteytysmenetelmät luovat paremmat lähtökohdat tapausten vakavuuden luokitteluun sekä vertailuun kuin tarkasteluun valittujen järjestelmien kolmiportaiset luokittelut.
  • Haagsma, Juanita A.; Charalampous, Periklis; Ariani, Filippo; Gallay, Anne; Moesgaard Iburg, Kim; Nena, Evangelia; Ngwa, Che Henry; Rommel, Alexander; Zelviene, Ausra; Abegaz, Kedir Hussein; Al Hamad, Hanadi; Albano, Luciana; Liliana Andrei, Catalina; Andrei, Tudorel; Antonazzo, Ippazio Cosimo; Aremu, Olatunde; Arumugam, Ashokan; Atreya, Alok; Aujayeb, Avinash; Ayuso-Mateos, Jose Luis; Engelbert Bain, Luchuo; Banach, Maciej; Winfried Baernighausen, Till; Barone-Adesi, Francesco; Beghi, Massimiliano; Bennett, Derrick A.; Bhagavathula, Akshaya S.; Carvalho, Felix; Castelpietra, Giulio; Caterina, Ledda; Chandan, Joht Singh; Couto, Rosa A. S.; Cruz-Martins, Natalia; Damiani, Giovanni; Dastiridou, Anna; Demetriades, Andreas K.; Dias-da-Silva, Diana; Francis Fagbamigbe, Adeniyi; Fereshtehnejad, Seyed-Mohammad; Fernandes, Eduarda; Ferrara, Pietro; Fischer, Florian; Fra Paleo, Urbano; Ghirini, Silvia; Glasbey, James C.; Glavan, Ionela-Roxana; Gomes, Nelson G. M.; Grivna, Michal; Harlianto, Netanja I.; Haro, Josep Maria; Hasan, M. Tasdik; Hostiuc, Sorin; Iavicoli, Ivo; Ilic, Milena D.; Ilic, Irena M.; Jakovljevic, Mihajlo; Jonas, Jost B.; Jerzy Jozwiak, Jacek; Jurisson, Mikk; Kauppila, Joonas H.; Kayode, Gbenga A.; han, Moien A. B.; Kisa, Adnan; Kisa, Sezer; Koyanagi, Ai; Kumar, Manasi; Kurmi, Om P.; La-Vecchia, Carlo; Lamnisos, Demetris; Lasrado, Savita; Lauriola, Paolo; Linn, Shai; Loureiro, Joana A.; Lunevicius, Raimundas; Madureira-Carvalho, Aurea; Mechili, Enkeleint A.; Majeed, Azeem; Menezes, Ritesh G.; Mentis, Alexios-Fotios A.; Meretoja, Atte; Mestrovic, Tomislav; Miazgowski, Tomasz; Miazgowski, Bartosz; Mirica, Andreea; Molokhia, Mariam; Mohammed, Shafiu; Monasta, Lorenzo; Mulita, Francesk; David Naimzada, Mukhammad; Negoi, Ionut; Neupane, Subas; Oancea, Bogdan; Orru, Hans; Otoiu, Adrian; Otstavnov, Nikita; Otstavnov, Stanislav S.; Padron-Monedero, Alicia; Panda-Jonas, Songhomitra; Pardhan, Shahina; Patel, Jay; Pedersini, Paolo; Pinheiro, Marina; Rakovac, Ivo; Rao, Chythra R.; Rawaf, Salman; Rawaf, David Laith; Rodrigues, Violet; Ronfani, Luca; Sagoe, Dominic; Sanmarchi, Francesco; Santric-Milicevic, Milena M.; Sathian, Brijesh; Sheikh, Aziz; Shiri, Rahman; Shivalli, Siddharudha; Dora Sigfusdottir, Inga; Sigurvinsdottir, Rannveig; Yurievich Skryabin, Valentin; Aleksandrovna Skryabina, Anna; Smarandache, Catalin-Gabriel; Socea, Bogdan; Sousa, Raul A. R. C.; Steiropoulos, Paschalis; Tabares-Seisdedos, Rafael; Roberto Tovani-Palone, Marcos; Tozija, Fimka; Van de Velde, Sarah; Juhani Vasankari, Tommi; Veroux, Massimiliano; Violante, Francesco S.; Vlassov, Vasiliy; Wang, Yanzhong; Yadollahpour, Ali; Yaya, Sanni; Sergeevich Zastrozhin, Mikhail; Zastrozhina, Anasthasia; Polinder, Suzanne; Majdan, Marek (2022)
    Background Injury remains a major concern to public health in the European region. Previous iterations of the Global Burden of Disease (GBD) study showed wide variation in injury death and disability adjusted life year (DALY) rates across Europe, indicating injury inequality gaps between sub-regions and countries. The objectives of this study were to: 1) compare GBD 2019 estimates on injury mortality and DALYs across European sub-regions and countries by cause-of-injury category and sex; 2) examine changes in injury DALY rates over a 20 year-period by cause-of-injury category, sub-region and country; and 3) assess inequalities in injury mortality and DALY rates across the countries. Methods We performed a secondary database descriptive study using the GBD 2019 results on injuries in 44 European countries from 2000 to 2019. Inequality in DALY rates between these countries was assessed by calculating the DALY rate ratio between the highest-ranking country and lowest-ranking country in each year. Results In 2019, in Eastern Europe 80 [95% uncertainty interval (UI): 71 to 89] people per 100,000 died from injuries; twice as high compared to Central Europe (38 injury deaths per 100,000; 95% UI 34 to 42) and three times as high compared to Western Europe (27 injury deaths per 100,000; 95%UI 25 to 28). The injury DALY rates showed less pronounced differences between Eastern (5129 DALYs per 100,000; 95% UI: 4547 to 5864), Central (2940 DALYs per 100,000; 95% UI: 2452 to 3546) and Western Europe (1782 DALYs per 100,000; 95% UI: 1523 to 2115). Injury DALY rate was lowest in Italy (1489 DALYs per 100,000) and highest in Ukraine (5553 DALYs per 100,000). The difference in injury DALY rates by country was larger for males compared to females. The DALY rate ratio was highest in 2005, with DALY rate in the lowest-ranking country (Russian Federation) 6.0 times higher compared to the highest-ranking country (Malta). After 2005, the DALY rate ratio between the lowest- and the highest-ranking country gradually decreased to 3.7 in 2019. Conclusions Injury mortality and DALY rates were highest in Eastern Europe and lowest in Western Europe, although differences in injury DALY rates declined rapidly, particularly in the past decade. The injury DALY rate ratio of highest- and lowest-ranking country declined from 2005 onwards, indicating declining inequalities in injuries between European countries.