Browsing by Subject "Insulin Resistance"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2020)Vertailemalla harvinaisia identtisiä mutta eripainoisia kaksosia voidaan selvittää lihavuuden vaikutusta aineenvaihduntaan DNA-sekvenssin samankaltaisuudesta riippumatta. Hankinnainen lihavuus vaikuttaa epäedullisesti veren rasvoihin, hyytymistekijöiden pitoisuuksiin ja tulehdusvälittäjäaineisiin sekä huonontaa endoteelitoimintaa ja altistaa ateroskleroosille. Tutkimusten perusteella rasvakudos on keskeisessä asemassa siinä, miten lihavuuden havaitut haitalliset aineenvaihdunnan muutokset syntyvät. Hankinnainen lihavuus liittyy rasvakudoksessa mitokondriotoiminnan heikentymiseen ja lievään tulehdukseen sekä insuliiniresistenssiin. Nämä muutokset heikentävät rasvakudoksen laajenemiskapasiteettia, jolloin ylimääräinen rasva alkaa varastoitua muihin kudoksiin, kuten maksaan, haimaan ja lihakseen, ja aiheuttaa aineenvaihdunnan laaja-alaisen häiriötilan. Erityisesti maksaan kertyvä rasva näyttää määrittävän lihavuuden haitallista metaboliaa.
-
(Helsingfors universitet, 2015)Målsättning: Att hitta kliniska och metaboliska riskfaktorer för typ 2 diabetes. Material och metoder: Under sex års tid uppföljdes 1669 personer (18 - 75 år) i Österbotten som en del av den populationsbaserade PPP-Botnia studien. Glukostoleransen fastställdes med glukosbelastningsprov. Deltagarna indelades i fyra grupper enligt förändringen i glukostolerans mellan grundundersökningen och uppföljningsbesöket. Skillnader mellan grupperna analyserades med multifaktoriell regressionsanalys. Resultat: Prevalensen för diabetes vid grundundersökningen var 6,5 % och vid uppföljningsbesöket 11,5 %. Ny diabetes korrelerade med dålig insulinsekretion, hög ålder, kardiovaskulära störningar, metabolt syndrom, dålig kondition och diabetes i släkten. Försämrad glukostolerans korrelerade med bukfetma, dålig kondition och hög ålder. Förbättrad glukostolerans associerades med en minskad ökning i BMI och midjemått. Slutsatser: Patogenesen för diabetes tycks innehålla en ärftlig komponent medan viktminskning tycks ha en positiv inverkan på glukostoleransen. Studien påvisar insulinsekretionens och insulinresistensens betydelse för uppkomsten av försämrad glukostolerans och diabetes. Livsstilsfaktorers och psykosociala faktorers betydelse för uppkomsten av diabetes kräver ytterligare studier.
-
(2018)Lihavuuteen liittyvät hormonaaliset muutokset, erityisesti insuliiniresistenssi, vaikuttavat sekä naisten että miesten lisääntymisterveyteen. Jo 5 %:n painonpudotus voi parantaa merkittävästi hedelmällisyyttä ja pienentää raskaudenaikaisia riskejä. Pysyvät elämäntapamuutokset näyttävät vaikuttavan merkittävästi myös tulevien jälkeläisten terveyteen epigeneettisten mekanismien ja ympäristövaikutusten kautta. Perusterveydenhuolto on keskeisessä asemassa lihavuuden ehkäisyssä ja varhaisessa hoidossa.Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja toimivia hoitoketjuja.
-
(2020)Diabeettinen munuaistauti kehittyy jopa joka toiselle diabetesta sairastavalle. Siihen liittyy suurentunut riski sairastua sekä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Diabeettisen munuaistaudin syntyyn vaikuttavat sekä ympäristötekijät että geneettinen alttius. Suurentunut verenglukoosipitoisuus, epäedulliset rasva-arvot ja korkea verenpaine johtavat moniin solutason muutoksiin, jotka vaikuttavat sairauden kehittymiseen ja etenemiseen. Näihin kuuluvat muun muassa insuliiniresistenssi, lievä tulehdus, hypoksia, oksidatiivinen stressi, lipotoksisuus, endoplasmakalvoston stressi ja epigeneettiset muutokset. Diabeettiselle munuaistaudille ei ole kohdennettua hoitoa eikä sen syntymistä voida estää, mutta useat jo käytössä olevat lääkkeet hidastavat sen etenemistä. Monet molekulaariset mekanismit ja signalointikaskadit liittyvät sairauden kulkuun. Niiden tarkempi ymmärtäminen luo mahdollisuuksia kehittää räätälöityjä, munuaistautiin kohdennettuja hoitoja.
-
(2021)Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus (Diabetes Prevention Study, DPS) loi näyttöön pohjautuvan perustan tyypin 2 diabeteksen ehkäisylle elintapaohjauksella Suomessa ja maailmanlaajuisesti. DPS-tutkimuksen tehostettu elintapaohjaus, jonka tavoitteena olivat suositusten mukainen ruokavalio, fyysinen aktiivisuus ja painon väheneminen, vaikutti suotuisasti diabetekseen liittyviin aineenvaihduntahäiriöihin ja pienensi diabeteksen ilmaantuvuutta 58 % henkilöillä, joiden glukoosinsieto oli lähtötilanteessa heikentynyt. Elintapaohjaus tehosi myös perinnöllisen diabetesalttiuden yhteydessä. Jatkoseurannassa elintapaohjauksen vaikutus diabeteksen ilmaantuvuuteen säilyi ainakin 13 vuoden ajan, vaikka elintapaohjaus lopetettiin keskimäärin neljän vuoden jälkeen. DPS-tutkimuksen aineistoa on tähän mennessä analysoitu ja raportoitu sekä sen tuloksia hyödynnetty monipuolisesti, ja osallistujien seuranta jatkuu rekisteritutkimuksena. Näin saamme tietoa myös diabeteksen lisäsairauksien kehittymisestä.
-
(2021)• Sekä hyperinsulinemialla että insuliiniresistenssillä on haitallisia vaikutuksia elimistöön. • Insuliiniresistenssi havaitaan energia-aineenvaihdunnan keskeisissä kudoksissa, eli rasvassa, lihaksissa ja maksassa. Tilaan liittyvän hyperinsulinemian aiheuttama anabolinen vaikutus ei kuitenkaan ole heikentynyt. • Hyperinsulinemia vaikuttaa sydän- ja verisuonisairauksien, lihavuuden sekä syöpäsairauksien syntyyn ja kehitykseen. Se on osallisena myös muistitoimintoja heikentävien sairauksien synnyssä ja kehityksessä. Lisäksi se vaikuttaa vanhenemiseen liittyviin perusmekanismeihin.
-
(2021)• Tyypin 2 diabetes on ilmiasultaan monimuotoinen metabolinen sairaus, jossa insuliiniresistenssi ja häiriöt insuliininerityksessä johtavat hyperglykemiaan. • Jos potilaalla on oireinen hyperglykemia hoidon alussa, insuliinihoito voi olla tarpeen ohimenevästi. • Insuliinihoito on aiheen niillä tyypin 2 diabetespotilailla, joilla on insuliinin puute. • Tilapäisesti insuliinihoitoa voidaan tarvita tulehdussairauden, kortisonihoidon tai leikkauksen yhteydessä. • Pitkäkestoisessa taudissa insuliinineritys heikkenee osalla tyypin 2 diabeetikoista niin, että tarvittaessa siirrytään insuliinihoitoon.
