Browsing by Subject "Intia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Sallinen, Maarit (2008)
    General objective of the study is try to understand and explain as of why the child labour persists in India amidst the high economic growth rates experienced in the post-1991 economic reform era. The examination has a dual focus. At first, the nature of economic growth in the post-1991 reform period is studied in terms of its ability to reduce the supply and demand factors that cause child labour. Poverty reduction, economic inequalities, social sector expenditure and changes in the production structure of the economy are in the main focus. Second, the aim is to analyse the impact of Indian social structure in the post-1991 reform period on the persistence of child labour. Finally, a case study of Karur district in Tamil is used to compliment the analysis. The methods of qualitative research are applied and as such the thesis will not attempt to provide accurate quantitative interrelationships between factors that cause child labour in India but rather to provide explanations and proposals as of why this might be. The study and the case study shows that in terms of its impact on eradication of child labour, the impact of ten years of gradualist economic reforms sends a mixed picture. Poverty reduction has been uneven with great disparities between states and regions, in particular the disparities between rural and urban areas persist. Even as economy has been booming, many public services have worsened. In some sectors there has been impressive progress made but the differences in terms access to these services along caste and regional lines are remarkable. The development in provision of public services such as education and health care also suffer from regional and sectoral bias. In terms of education, for a developing country India still spends far more money on tertiary education than on primary education. The growth of industrial production requires educated labour force, therefore improving the quality of education would be essential for the future of India.The economic growth in India has in particular fuelled the capital-intensive sectors, at the expense of the labour-intensive industries which would bring employment and incomes for the poor. Agricultural sector has suffered from lack of government investments. In addition to these factors, and probably in part behind all these factors are the social and cultural factors. Most of the child workers of India belong to the Scheduled Castes, Scheduled Tribes or to the Muslim community. Despite the fact that economic growth in India proceeds, caste-based discrimination continues in India and access to education and social status are still determined by the individuals caste status. The case study of rural Karur district confirms many of these notions.
  • Koutaniemi, Riikka (Helsingfors universitet, 2011)
    This is a study on the changing practices of kinship in Northern India. The change in kinship arrangements, and particularly in intermarriage processes, is traced by analysing the reception of Hindi popular cinema. Films and their role and meaning in people´s lives in India was the object of my research. Films also provided me with a methodology for approaching my other subject-matters: family, marriage and love. Through my discussion of cultural change, the persistence of family as a core value and locus of identity, and the movie discourses depicting this dialogue, I have looked for a possibility of compromise and reconciliation in an Indian context. As the primary form of Indian public culture, cinema has the ability to take part in discourses about Indian identity and cultural change, and alleviate the conflicts that emerge within these discourses. Hindi popular films do this, I argue, by incorporating different familiar cultural narratives in a resourceful way, thus creating something new out of the old elements. The final word, however, is the one of the spectator. The 'new' must come from within the culture. The Indian modernity must be imaginable and distinctively Indian. The social imagination is not a 'Wild West' where new ideas enter the void and start living a life of their own. The way the young women in Dehra Dun interpreted family dramas and romantic movies highlights the importance of family and continuity in kinship arrangements. The institution of arranged marriage has changed its appearance and gained new alternative modes such as love cum arranged marriage. It nevertheless remains arranged by the parents. In my thesis I have offered a social description of a cultural reality in which movies act as a built-in part. Movies do not work as a distinct realm, but instead intertwine with the social realities of people as a part of a continuum. The social imagination is rooted in the everyday realities of people, as are the movies, in an ontological and categorical sense. According to my research, the links between imagination and social life were not so much what Arjun Appadurai would call global and deterritorialised, but instead local and conventional.
  • Metso, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma käsittelee Keith Hebdenin kristillistä anarkismia vastauksena dalit-teologiaan. Tutkielman keskiössä on kysymys toimijuudesta ja toiminnasta. Tutkimuskysymyksiä ovat: kuka Hebdenin ajattelussa toimii ja mitä toimijuus on? Mikä on oikeanlaista toimintaa ja mihin se tähtää? Minkälaisia oletuksia toiminta asettaa toimijalle ja toiminnan kohteelle? Lisäksi tutkielma vastaa kysymykseen siitä, miten Mohandas Gandhin filosofia liittyy Hebdenin ajatteluun ja miten se tukee dalitien toimijuutta. Päälähteenä tutkielmassa on Hebdenin teos Dalit Theology and Christian Anarchism (2011) sekä Hebdenin muu tuotanto niiltä osin, jossa hänen ajattelunsa liittyy tutkielman teemaan. Toissijainen lähde on Hebdenin ajattelun taustalla vaikuttavan Walter Winkin teos Powers That Be (1998). Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Analyysi nostaa esiin Hebdenin ajattelusta kolme erillistä toimijaa, jotka ovat dalit-toimija, me-toimija ja vihollinen. Dalit- ja me-toimijat toimivat yhdessä samaan päämäärää kohti. Heidän toimintansa kohteena on vihollinen, joka ylläpitää yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa ja kastisortoa. Päätoimija Hebdenin ajattelussa on dalit ja dalitien yhteisö. Dalitien toimijuus alkaa oman nimen valinnan prosessilla. Prosessi vahvistaa vastustuksen identiteettiä. Tutkielma osoittaa, että Hebden tulee vahvistaneeksi kuvaa dalitien kollektiivisesta identiteetistä samalla, kun hän toteaa dalitien identiteettien moninaisuuden. Tutkielmassa selviää että oikeanlainen toiminta määräytyy kristillisen anarkismin viitekehyksen kautta ja se tarkoittaa dominoivan, rakenteellista väkivaltaa ylläpitävän tahon väkivallatonta vastustamista. Hebdenin esiin nostamat esimerkit dalit-kulttuurista osoittavat, että toiminta on muun muassa notkeaa vastakulttuuria ja dalitien todellisuuden esiin nostamista. Analyysi osoittaa, että Hebden pitää dalitien kulttuuria luonnostaan anarkistisena. Tällä hän tarkoittaa dalitien vastustuksen identiteettiä, vallan jakauttamista, yhteisöllisyyttä ja daliteja alistaviin tahoihin kohdistuvaa väkivallatonta vastustusta. Hebdenin mukaan dalit-teologian tulisi olla sellaista, jossa otetaan huomioon dalitien luonnollinen anarkistisuus. Dalit-teologian tulisi uskaltaa kritisoida valtiota ja sen tulisi käyttää vastustuksen hermeneutiikkaa. Hermeneutiikan avulla löydetään väkivaltaa ylläpitävät tahot sekä väkivallattomuutta tukevat narratiivit, joilla kumotaan väkivaltaan oikeuttava myytti. Vastustuksen lopullinen tarkoitus on sekä sorrettujen että sortajien vapautuminen. Dalit-teologian tulisi siis olla kaikkia varten. Hebdenin koostamaa toimintamallia “Gandhi ja Jeesuksen vastustuksen taktiikka” analysoimalla selviää, että dalit-toimijalle asetetut oletukset liittyvät erityisesti luottamukseen. Toimijan on luotettava itseensä, toiminnan kohteeseen eli viholliseen sekä väkivallattoman taktiikan toimimiseen. Tutkielma osoittaa, että Gandhin filosofia ja esimerkki tukee huonosti dalitien toimijuutta, mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus lisätä solidaarisuutta eri kastiryhmien välillä kastisorron vastaisessa toiminnassa sekä motivoida väkivallattomaan vastustukseen.
  • Unknown author (Indiska Nationalkommittén, 1917)
  • Kaikkonen, Heidi (Helsingfors universitet, 2016)
    In my Master's Thesis, I have researched interviews made by the leader of the Tarun Bharat Sangh organisation, Rajendra Singh, between the years 2001, 2002, 2009, 2012, 2014 and 2015. Rajendra Singh has been working with environmental issues in Rajasthan, India, since the year 1984, and he has been awarded with several awards for his work. My research method is rhetorical analysis, which means that I look at the interviews of Rajendra Singh, and analyse what type of rhetorical devices he uses when presenting his arguments. My research aims to answer the question, what kind of persuading and empowering rhetoric does Rajendra Singh use when talking about the environmental issues of India and their solutions, and what kind of argumentative positions does he take in relation to public power, society and media. It is also my goal to see, whether there has been any change in his position during these years, and are there stylistic differences in those interviews that he has answered in Hindi and those that he has answered in English. By researching Singh's argumentative positions, I want to find out the core message of these interviews - in other words, what is Singh's solution to solving water-related environmental issues in India. I want to see whether a community-based conservation of the environment and going back to the past is the only cure for these issues, or what kind of solutions does he propose. In order to analyse Singh's rhetoric, I utilize the list of rhetorical devices presented by Arja Jokinen (1999). These devices, however, are not sufficient to analyse Hindi language material, so I have added the concept of religious rhetoric. Religious rhetoric is used commonly in India when there is a need to appeal to people when discussing environmental issues. Singh uses different kinds of persuading and empowering rhetorical devices to get his audience to support his positions. He argues, that our current lifestyle is not sustainable and that we should question our current habits and strive for a self-sufficient basis of life. He believes that taking care of the environment is everyone's responsibility, and that we need co-operation between societies and the government, in order to solve India's environmental issues in a sustainable way. Development and conservation belong together, and India should also utilize it's native wisdom by looking for solutions in traditional methods.
  • Herkel, Kyanna (Helsingin yliopisto, 2009)
    My master's thesis will examine Tibetan Buddhist child monks’ lives and their values. My study sites and at the same time the subjects are Lamayuru monastery schoolchildren from about six to thirteen years old. In my research, the red thread is the villagers and the monks’ encounters of values. These encounters take place in different rituals where people are involved at home, and in the monastery. Main theoretical issue is how small boys are formed respectable and respected monks. The theoretical aim of this work is to examine how different values are built boys everyday life. I examine how values are constructed and how values may change, depending on location and context. My goal is to make different videos, which can support the theoretical analysis and provide the opportunity to introduce child monks´ life in the monastery. In addition, the other visual part was made in a photo project together with the children. Every child had an opportunity to make up to 20 photos of things for one day, about the events that were just important for him. After this project we all together decided to take a photo exhibition. My fieldwork was done in the summer of 2009 and 2010. All videos situated in Vimeo.com/Kyanna Herkel
  • Leminen, Samuli (2006)
    Tutkielma tarkastelee väkijoukkojen toimintaa vuoden 2002 hindu–muslimi-väkivaltaisuuksissa Gujaratin osavaltiossa Intiassa. Tutkimuskohde on rajattu muslimeja vastaan hyökkäävien hinduväkijoukkojen toimintaan. Aineisto koostuu väkivaltaisuuksia dokumentoineiden tutkimusryhmien raporteista. Tavoitteena on tarkastella väkivaltaisuuksissa esiintyviä toiminnan muotoja ja selvittää, mitkä asiat tekevät väkivaltaan osallistumisesta mielekästä toimintaa osanottajille ja minkälaiset kulttuuriset ajattelutavat saavat väkijoukon toimimaan juuri tietyillä tavoilla. Tutkielman näkökulma pohjautuu kahteen väkivaltaisuuksissa havaittavaan piirteeseen: toisaalta väkivaltaisuudet ovat raju poikkeama siitä, miten ihmiset arkielämässä ajattelevat ja toimivat, toisaalta tästä kulttuurisesta poikkeustilasta on löydettävissä ajattelun ja toiminnan tapoja ja malleja, joihin väkijoukon toiminta perustuu. Näin tutkielma yhdistää eri joukkotoiminnan tutkimuksen suuntauksia: poikkeustilaa käsitellään antropologisen liminaalisuus-keskustelun pohjalta, mutta samanaikaisesti väkijoukot ymmärretään myös rajatulla tavalla rationaalisesti toimiviksi ryhmiksi. Väkijoukon rationaliteetti rajautuu niihin kulttuurisiin ajattelun ja toiminnan malleihin, jotka juuri väkivaltaisen tilanteen erikoisluonne on nostanut keskeisiksi. Väkijoukkoihin vaikuttavat ajatukset ovat aineistosta selvästi nähtävissä, sillä väkivaltainen toiminta on luonteeltaan julkista ja kommunikoivaa. Väkivaltaista toimintaa motivoivien ja legitimoivien huhujen, ennakkokäsitysten ja ajattelutapojen joukko osoittautuu aineiston perusteella laajaksi. Eritasoisia tai keskenään ristiriitaisiakaan väkivaltaisen toiminnan motiiveja ei kuitenkaan pidä nähdä toisiaan poissulkevina. Suuret ihmismäärät kokevat väkivaltaisuuksiin osallistumisen mielekkäänä toimintana, koska tilanne antaa mahdollisuuden monenlaisiin ajatuskulkuihin ja päämääriin. Aineistossa on kuitenkin nähtävissä myös selkeitä yhteisiä piirteitä, jotka vaikuttivat väkijoukkojen toimintaan samalla tavalla eri puolilla Gujaratia. Tietyt keskeiset kulttuuriset ajattelun ja toiminnan mallit saavat toimintaa määrittävän merkityksen väkivaltaisuuksien aikana. Väkijoukon toiminnassa näyttää olevan kolme keskeistä tavoitetta: häpäiseminen, valloittaminen ja tuhoaminen. Väkivallassa esiintyvien ilmiöiden ja ajattelutapojen havaitseminen auttaa ymmärtämään paitsi Gujaratin väkivaltaisuuksien väkijoukkoja, myös väkivaltaisuuksien sisäistä dynamiikkaa ja väkivaltaisuuksista toiseen toistuvia tunnusomaisia piirteitä ja toimintatapoja.
  • Elo, Satu (2008)
    Tutkielma käsittelee Intian väestöpolitiikan kehittymistä ja tarkastelee sitä kehityksen ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta käsin. Tutkimustehtävänä on selvittää, onko väestöpolitiikassa tapahtuneet muutokset seuranneet kansainvälisessä toimintaympäristössä samanaikaisesti tapahtuneita muutoksia ja millä muilla tekijöillä voisi Intian väestöpolitiikan kehityksen kronologiaa mahdollisesti selittää. Tutkimuksessa on nostettu väestöpolitiikan kehittymisen kannalta merkittävimmiksi kansainvälisen toimintaympäristön muutoksiksi ihmisoikeuskeskustelun ja väestö ja kehitys -diskurssin eteneminen. Kehitysmaatutkimuksen parissa on pitkään tutkittu väestönkasvun ja kehityksen välistä suhdetta. Kun Intia ensimmäisenä valtiona maailmassa laati vuonna 1952 väestöpoliittisen ohjelman, oli vallitsevana käsityksenä ajatus, jonka mukaan liiallinen väestönkasvu on kehitykselle haitallista. Tästä syystä Intian väestöpolitiikka oli pitkään lähinnä pelkkää väestökontrollia. 90-luvulle tultaessa oli kansainvälisissä väestökeskusteluissa jo siirrytty ihmisoikeuksia ja inhimillistä kehitystä korostavaan ajatteluun, jossa valinnanvapautta lisäämällä, panostamalla koulutukseen ja naisten asemaa parantamalla uskotaan parhaiten voitavan vaikuttaa väestönkasvuun ja kehitykseen. Käänteentekevänä merkkipaaluna sekä kansainvälisessä väestökeskustelussa että Intian väestöpolitiikassa voidaan pitää YK:n väestö ja kehitys -konferenssia Kairossa vuonna 1994. Vaikka politiikkatekstien tasolla Intian väestöpolitiikka näyttäisi radikaalisti muuttuneen sen alkuajoista, ei politiikan toimeenpanossa vastaavaa muutosta ole (vielä) nähtävissä. Intian julkinen hallinto on nojannut voimakkaan rationalistiseen suunnittelu- ja päätöksentekomalliin, jossa ennalta asetettuihin tavoitteisiin pyritään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Julkisen hallinnon ja sen politiikoiden toimeenpanosta vastaavien virkamiesten totuttua vahvaan ylhäältä alas ohjaamiseen ja selkeästi mitattaviin tavoiteindikaattoreihin, ei muutos eri vaihtoehdoista keskustelevaan, asiakaslähtöiseen toimintatapaan ole ollut helppoa Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu rationaalisesta suunnitteluteoriasta, inkrementaalisesta suunnittelu- ja päätöksentekomenettelystä sekä politiikan systeemiteoriasta. Politiikkaprosessia kuvaavien teorioiden rinnalle tuodaan ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen. Tutkimuksen punaisena lankana toimii intialaisen, taloustieteen Nobel-palkinnon saaneen Amartya Senin kehitys vapautena -teoria, jossa kehitys nähdään ihmisten nauttimia vapauksia laajentavana prosessina. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytetään Intian suunnittelukomission viisivuotisohjelmia, Intian väestölaskennoista saatavaa dataa sekä kansallisia terveystutkimuksia.
  • Komulainen, Jyri (Kirkon tutkimuskeskus, 2020)
    Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja
  • Virtanen, Maiju (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä työssä tutkitaan sitä, heijastuiko Britanniassa vallinnut klassisen poliittisen taloustieteen ihannointi Intian koleratodellisuuteen Itä-Intian kauppakomppanian ja Englannin kruunun hallintokausilla vuosina 1817–1914. Klassinen poliittinen taloustiede oli Britanniassa eli emämaassa dominantti ideologia ja sen vaikutus etenkin Intiassa oli huomattava. Työn lähdeaineisto koostuu pääasiassa Intiassa ja Iso-Britanniassa julkaistuista koleraa käsittelevistä teoksista. Tutkimus tarjoaa oman pienen panoksensa sekä Intian siirtomaahistoriaa että siirtomaajärjestelmän toimintaa käsittelevään tutkimukseen. Työssä esitetään, miten Intian koleraepidemiat alkoivat ja levisivät kauppakomppanian kaudella, miten kruunun alaisuuteen siirryttäessä Intiaan rakennettiin omanlaisensa koleratodellisuus ja -teoria ja miten todellisuus vasta hieman ennen 1900-luvun vaihdetta alkoi yhdentyä muun maailman koleratodellisuuden kanssa. Tutkielmasta voidaan päätellä klassisen poliittisen taloustieteen ajatusten heijastuneen Intian koleratodellisuuteen. Intian rooli raaka-aineiden tuottajana ja myöhemmin myös valmiiden tuotteiden markkinakenttänä heijastui sekä karanteenien vastustamisena että Euroopassa hyviksi todettujen koleraa ehkäisevien keinojen soveltamatta jättämisenä. Investoiminen Intian sosiaali- ja terveyssektorille ei sopinut klassisen poliittisen taloustieteen ihanteisiin, jotka painottivat markkinoiden toimintaan puuttumattomuutta ja näkymättömän käden kaikille jakamaa hyvinvointia. Kauppakomppanian kaudella puuttumattomuutta voitiin perustella yritysmäisellä toiminnalla, johon ei kuulut valtiolle kuuluvien tehtävien hoitaminen. Kruunun alaisuuteen siirtymisen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Valtiolla oli suuremmat velvollisuudet kansalaistensa hyvinvointia kohtaan, joten kruunu joutui perustelemaan toimimattomuuttaan painokkaammin. Suurten sosiaalisektorin investointien ja karanteenien välttämiseksi Intiaan luotiin aivan oma koleratodellisuutensa, jonka mukaan kolera ei tarttunut ihmisestä toiseen, eikä sen leviämistä voinut estää, sillä se syntyi maasta nousevista höyryistä ja kulki tuulten mukana. Vääristynyt teoriapohja johti vääristyneeseen todellisuuteen. Epätietoisuus kolerasta ja sen hoidosta säilyi Intiassa 1800-luvun lopulle asti. Britannia hyväksyi saksalaisen epidemiologin, Robert Kochin esittämän bakteeriteorian vasta, kun Koch ja muu maailma totesivat, etteivät merille asetetut karanteenit enää pystyneet ehkäisemään koleran leviämistä. Merten ja kaupankäynnin vapaus ei tällöin enää ollut uhattuna, eikä Britannian siis koskaan tarvinnut luopua siirtomaajärjestelmälle niin olennaisesta tavaroiden liikkumisen esteettömyydestä.
  • Jääskeläinen, Pasi (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen neljän Intiassa vuosina 1794-1866 vaikuttaneen protestanttisen lähetystyöntekijän aikalaiselämäkertoja. He ovat William Carey (1791l–1834), Michael Wilkinson (1797–1848), Edward Lynch Cotton (1813–1866) ja Alexander Duff (1806–1878). Tutkitut elämäkerrat kuuluvat lähetystyökirjallisuuteen, jota erityisesti evankelikaaliset yhteisöt suosivat. Careyn elämäkerta ilmestyi vuonna 1837, Wilkinsonin vuonna 1858, Cottonin vuonna 1872 ja Duffin vuonna 1879. Menetelmäni oli kuvailla heidän elämänkaartaan ja sen tärkeimpiä tapahtumia kysyen, tuottiko lähetystyö Intiassa heille sellaista elämän tarkoituksellisuutta, josta Viktor Frankl teoriassaan puhuu ja joka on konkreettinen, havaittavissa oleva. Franklin mukaan elämän tarkoitus voi täyttyä luovien arvojen eli tekemisen, elämysarvojen tai asennearvojen kautta. Lisäksi pyrin selvittämään, oliko Raamattu puhutellut heitä nuorina johtaen Intiaan lähtöön ja toimintaan lähetystyössä. Lähetystyön metodit ja suhtautuminen maan kulttuuriin ovat myös tutkimuskysymyksiä. Tutkimani ajanjakso Intiassa alkoi Careyn saapumisesta vuonna 1794 silloin lähetystyökiellossa olevaan maahan ja päättyi Cottonin hukkumiseen Ganges-virtaan vuonna 1866. Careylle Intiasta tuli toinen kotimaa, hän vaikutti siellä 40 vuotta. Wilkinson oli Intiassa 25 vuotta ja Duff yli 30 vuotta. Näin pitkät ajanjaksot kertovat lähetystyön tärkeydestä ja merkityksestä heille. Tosin Duff ja Wilkinson palasivat terveydellisistä syistä välillä kotimaahan. Cotton ehti olla Intiassa vain kahdeksan vuotta. Vanhana Duff palasi Skotlantiin, mutta omisti loppuelämänsäkin Intian lähetystyölle. Lähetystyön metodeihin heistä kolme antoi oman erityispanoksensa, jonka rinnalla jokaisella oli perinteinen saarna ja julistus. Carey nosti kansankieliset Raamatut lähetystyön metodien keskiöön. Wilkinsonin erityispanos oli käännynnäisten taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkivän yhteisön perustaminen ja Duffin kristillisen opetuksen lisääminen intialaisten koulutukseen ja englannin kielen sekä länsimaisen tiedon tuominen oleelliseksi osaksi sitä. Cotton tuki näitä pyrkimyksiä, mutta hän oli hallintomies, Kalkutan piispa. He kaikki hyväksyivät britti-imperiumin ja sen oikeutuksen muuttaa Intiaa. He myös brittien tapaan uskoivat suurten muutosten olevan mahdollisia. Varsinkin Carey ja Duff asettivat itselleen epärealistisen suuria velvoitteita, he lähtivät Intiaan pelastamaan miljoonia sieluja kadotukselta. Duff ja Cotton katsoivat, että englannin kielen taito toisi mukanaan brittien hyvät tavat ja moraalin. Carey ja Wilkinson hyväksyivät Intian kansankielet ja käänsivät sille uskonnollisia tekstejä. Careylle kääntämisestä tuli hänen kuolemattoman maineensa perusta, hän työtovereineen teki ja painoi Seramporessa raamatunkäännöksiä 25 kielelle. Intian ihmisiin, historiaan ja kulttuuriin tutkitut lähetystyöntekijät suhtautuivat hieman ristiriitaisesti, mutta paheksuivat näkemiään pakanallisia tapoja ja rituaaleja. Vain Cotton hyväksyi jossain määrin myös aasialaisperäisen sivistyksen. Vieraan kulttuurin kestäminen edellytti elämysarvojen ylläpitämistä. Careylle niitä tuotti botaniikan harrastus ja nuoruuden ammatin, suutarin, askareet, Duffille matkustelu ja tekniset askareet. Cottonia miellyttivät taide-elämykset ja arkkitehtuuri, myös itämainen. Wilkinsonin harrastuksena mainittiin urheilu. Heille kaikille perhepiiri oli tärkeä, vaikka sitä kovin vähän kuvailtiin. Asennearvo eli suhtautuminen kärsimykseen ja onnettomuuksiin, oli heillä aluksi muutokseen pyrkivä. Omaan kuolemaansa he suhtautuivat arvokkaasti ja näkivät itsensä uudessa todellisuudessa. Tutkielman pääkysymykseen Intian lähetystyöstä tarkoituksellisen elämän muotona voidaan vastata, että Careyn, Wilkinsonin ja Duffin elämässä Intian lähetystyö oli sisäistetty uusitestamentillisena lähetyseetoksena ja tuotti heidän elämäänsä vahvan tarkoituksellisuuden. He lähtivät Intiaan pelastamaan sieluja, tuomaan sinne evankeliumin sanomaa. Cottonin suhde lähetystyöhön oli erilainen, muut katsoivat hänen soveltuvan sen hallinnollisiin tehtäviin, Kalkutan piispanistuimelle. Cotton vain suostui tähän.
  • Kuusela, Kullervo (Suomen metsätieteellinen seura, 1959)
  • Glebova, Ksenia (2008)
    This thesis critically examines securitisation of migration from Bangladesh to the Northeast Indian state of Assam in the regional English-medium press. The study aims to establish how Bangladeshi migrants are constructed as a security threat to the Assamese identity and how the linkages between migration, security and identity are expressed. The thesis also seeks to identify frames and linguistic devices by means of which securitisation is enacted in the press and assess the possibility of desecuritising the migration discourse. The empirical data consists of 264 articles dealing with Bangladeshi migration published in the ten selected newspapers from the Northeast India between 2005 and 2007. The linkages between migration and security are explored through the lens of the Copenhagen School of security studies and its concept of securitisation. Wodak’s discourse-historical approach to critical discourse analysis integrates historical background of Bangladeshi migration and Assamese identity, which is necessary to critically assess the narrow and static identity construction that characterises the discourse. Bangladeshi migration to Assam is constructed as a security threat by means of identified discursive strategies of positive self and negative Other representation. The discriminatory utterances are expressed in explicit terms and intensified through various linguistic devices. The securitisation is successful as the grammar of security is deeply ingrained in the migration discourse that shifts the issue from the domain of 'normal' politics to legitimise extraordinary measures such as discrimination and exclusion. The implications of securitisation are tangible and severe, especially for the Bangladeshi migrants and the Assamese Muslim minority. Securitisation acts to reduce the complexity of Bangladeshi migration to a simplified security frame and in doing so it greatly limits potential solutions. Once examined from a historical perspective, Assamese identity is a lot more complex than its construction in the process of securitisation. Desecuritisation is not feasible within the current securitisation framework that excludes other conceptualisations of Bangladeshi migration such as migrant labour and humanitarian crisis frames. The thesis devises practical guidelines for desecuritising the migration discourse in the media.
  • Tsering, Tenzin; Sillanpää, Mika; Sillanpää, Markus; Viitala, Mirka; Reinikainen, Satu-Pia (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 789: 147968
    Rivers act as temporary sinks of microplastics and a key medium allowing microplastics to enter the ocean. In this study, microplastics pollution in river shore sediment of the Indian Himalaya, including the Brahmaputra River and the Indus River was discussed. Sampling campaigns were performed in years 2018 and 2019. Sample pretreatment was performed using Na2WO4·2H2O for density separation and H2O2 for oxidation of organic material. Microplastics analysis was performed by using FTIR microscope. The smaller size of microplastics 20–150 μm were more abundant (531–3485 MP/kg in the Brahmaputra River and 525–1752 MP/kg in the Indus River) than microplastics in size range between 150 μm and 5 mm (20–240 MP/kg in the Brahmaputra River and 60–340 MP/kg in the Indus River). Microplastics were found in sediments of all sampling sites. Fragmented, secondary microplastics were dominant in the river shore sediment of the Indian Himalaya. This study contributes towards filling research gap of microplastics in India's freshwater source and highlights the importance of in-depth complete studies of microplastics in the rivers that act as pathways and sinks for microplastics.
  • Härkönen, Mitra (2005)
    Pro gradu-tutkielmani tarkastelee tiibetinbuddhalaisten nunnien asemaa ja sukupuolten eroa tiibetiläisen kulttuurin ehkä merkittävimmässä instituutiossa, luostarijärjestelmässä. Tutkimus perustuu kolmen kuukauden mittaiseen etnografiseen kenttätyöhön pakolaisuuteen perustetussa tiibetinbuddhalaisessa nunnaluostarissa Pohjois-Intiassa. Luostarielämään osallistumalla ja nunnia haastattelemalla pyrin selvittämään paisti nunnien asemaa myös heidän sukupuolikäsityksiään sekä näkemyksiään sukupuolen merkityksestä luostarielämään omistautumisessa, luostarielämän vietossa ja valaistumisen saavuttamisessa. Tutkimuksen kohteeksi ja subjekteiksi naiset ja naisten kokemukset ottava tutkimukseni on paikannettavissa feministisen (uskonto)antropologian kysymyksiin sukupuolen merkityksestä naisen aseman määrittäjänä. Sukupuolitietoisen lähestymisen lisäksi tavoitteena on ollut ymmärtää erityisesti ideologiaa, jonka puitteissa tutkimani nunnat ajattelussaan ja toiminnassaan orientoituvat. Tiibetinbuddhalaisen luostarielämän ideologian ja sitä strukturoivan arvon selvittämiseen ovat analyyttiset välineet tarjonneet Louis Dumontin näkemykset modernin ja traditionaalisen ideologian eroista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nunnien empiirinen asema poikkeaa munkkien asemasta, ja nunnat ovat uskonnollisessa hierarkiassa munkkien alapuolella. Buddhalainen auktoriteettikirjallisuus ja tiibetiläinen kulttuuri omaavat ristiriitaisia mielikuvia naisista ja naisten uskonnollisista mahdollisuuksista, ja myös tutkimani nunnat ovat omaksuneet nämä käsitykset. Edes sukupuolieroja minimoivaan luostarielämään liittyminen ei tee tyhjiksi naisiin liitettyjä negatiivisia ja miehiin yhdistettyjä positiivisia ominaisuuksia. Myös nunnien lähtökohdat ja olosuhteet harjoittaa uskontoa poikkeavat munkkien lähtökohdista ja olosuhteista: Tiibetinbuddhalaiset nunnat eivät saa täyttä luostarivihkimystä ja elävät elämänsä noviiseina. Maallikkojen heikommin tukemat nunnaluostarit ovat yleisesti munkkiluostareita köyhempiä, ja nunnien mahdollisuudet saada uskonnollista opetusta ovat munkkeja heikommat. Nunnista tuleekin vain harvoin korkeita uskonnollisia opettajia, lamoja, tai näiden inkarnaatioita. Nunnat uskovat kaikkien voivan valaistua sukupuolesta ja asemasta riippumatta, mutta valtaosa heistä syntyisi seuraavassa elämässä mieluiten mieheksi ja ryhtyisi munkiksi. Nunnat näkevät sukupuolihierarkian, mutta eivät epätasa-arvoa. Nähdäkseni kyseessä ei kuitenkaan ole kykenemättömyys nähdä valtahierarkiaa, kuten feministinen tutkimus on toisinaan esittänyt. Tiibetinbuddhalaisen luostarielämän ideologian tarkastelun perusteella esitän, että individualistisista piirteistä huolimatta siinä ei ensisijaisesti ole kyse maailmasta irrottautumisesta henkilökohtaisten uskonnollisten päämäärien saavuttamiseksi, vaan korkeimmaksi arvoksi nousee universaali myötätunto ja muiden pelastaminen. Toiset ilmentävät myötätuntoa toisia enemmän ja asettuvat siksi hierarkiassa korkeammalle. Uskonnollinen hierarkia ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhteiskunnan empiirinen muoto, valtasuhteet ja sosiaalinen stratifikaatio. Universaalia myötätuntoa ruumiillistavien miespuolisten lamojen myötätunnosta pääsevät osallisiksi myös nunnat. Tiibetinbuddhalaisessa ideologiassa ei näin ole kysymys länsimaisen individualismin tapaan autonomisista ja atomistisista yksilöistä koostuvasta totaliteetista, vaan holistisesta kokonaisuudesta, jossa henkilöt ovat relationaalisessa riippuvuussuhteessa. Tätä ideologista kokonaisuutta strukturoi tiibetinbuddhalaisuudessa sen korkein arvo, myötätunto.
  • Hakola, Iina (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen yhdysvaltalaisten upseerien ja brittiläisten virkamiesten vaimojen teoksia, joissa naiset kuvaavat elämäänsä 1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen lännessä ja Iso-Britannian Intiassa. Tutkin tekstejä postkolonialistisesta näkökulmasta ja tarkastelen, millaisia kolonialistisia diskursseja kirjoittajat teksteissään toistavat ja tuottavat. Kysyn, miten kirjoittajat kuvaavat vieraan kulttuurin ympäristöä ja ihmisiä, sekä miten heidän oma roolinsa naisena rakentuu suhteessa imperiumiin teksteissä. Pohjaan tarkasteluni Millsin analyysiin kolonialismista ja naisten matkakertomuksista sekä sukupuolen merkityksestä naiskirjoittajia rajoittavana tai mahdollistavana tekijänä. Hyödynnän myös Prattin ja Bhabhan teorioita. Tutkielmani lähteinä minulla on neljän naisen kirjoittamat teokset, jotka on julkaistu 1900-luvun alussa. Teokset ovat noin 300–400 sivuisia muistelmia tai matkakertomuksia. Valitsin lähteet kahden eri tutkijan, McInnisin ja Procidan, laatimien laajojen bibliografioiden pohjalta. Tarkastelustani käy ilmi, että kirjoittajat sekä Yhdysvalloissa että Intiassa kiinnittävät ympäristöä kuvaillessaan huomiota samoihin asioihin: lämpötilaan, eläimiin ja maisemiin. Yhdysvaltalaisnaisten teksteissä näkyy ajatus villistä lännestä, joka oikeuttaa valkoisen väestön lännessä olemista. Brittinaisten luontokuvailuissa näkyy erityisesti pittoreskin ihanne ja Intian staattisuuden korostaminen. Amerikkalaisnaiset kuvaavat alkuperäisasukkaita lähes yksiselitteisen kielteisesti ja inhoten. Brittinaisten diskurssit ovat ristiriitaisia ja monisyisiä; heidän kuvailunsa paikallisista ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Heidän teksteissään näkyy kolonialistisen vallan häilyvyys ja neuvottelu vallasta. Transnationaalisia eroja naisten kuvauksissa voi selittää se, että brittinaiset olivat teosten mukaan enemmän henkilökohtaisesti tekemisissä paikallisväestön kanssa kuin amerikkalaisnaiset. Kaikki naiset korostavat omaa tarpeellisuuttaan ja osallisuuttaan imperiumissa. Amerikkalaisnaisilla korostuu päättäväisen armeijanaisen ihanne ja imperialistisen maskuliinisuuden korostaminen. Brittinaiset korostavat osallisuuttaan miestensä työssä ja imperialistisessa projektissa. Kaikki kirjoittajat kritisoivat imperiumia jollain tapaa, mutta enemmän teksteissä korostuu imperialistisen vallan korostaminen ja oikeutus. Tarkasteluni osoittaa, että naisilla on julkaistujen teostensa kautta aktiivinen rooli imperialistisina toimijoina. Kolonialistiset diskurssit, joille tyypillistä on vieraan kulttuurin toiseuttaminen, alistaminen, yhtenäistäminen tai kärjistäminen, näkyvät kaikissa teoksissa. Teosten kirjoittajat nostavat esille samanlaisia asioita molemmilla puolilla maailmaa, vaikka teksteissä on myös yksilöllisiä ja transnationaalisia eroja.
  • Kreivi-Shishak, Pauliina (2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä syitä Intian keskushallinnon ja Nagalandissa vaikuttavien aseellisten naga-nationalistien välisen konfliktin syttymiselle on esitetty, ja mikä syistä vaikuttaa uskottavimmalta sekä miten konfliktin taustalla olevat ja sitä ylläpitävät syyt ovat muuttuneet konfliktin kuluessa. Etsin vastauksi I. William Zartmanin luoman sisäisen konfliktin mallin avulla, joka yhdistää ahneuden vääryyden ja identiteeetin sisäsllissotien taustalla olevaksi prosessiksi. Zartman mallin mukaan konflitit syttyvät kun emävaltio jättää tietyn alueen ongelmat huomioimatta samalla kun kyseisen alueen asukkaiden toiveet muutoksesta kohti parempaa kohoavat. Etniset toimijoijat mobilisoivat epäoikeudenmukaisuuden tunteen konfliktiksi emävaltaa vastaa. Jos konflikti ei lopu toisen osapuolen voittoon tai rauhansopimukseen, se jumittuu ja konfliktin osapuolet joutuvat etsimään uusia keinoja konfliktin ylläpitämiseen. Tällöin konflikti siirtyy kolmanteen vaiheeseen, eli ahneusvaiheeseen. Kriisin olemassa olosta tulee itseisarvo. Konfliktissa ei ole enää kyse alueen ihmisten eduista, vaan yksittäisten poliittisten toimijoiden henkilökohtaisista eduista. Tässä vaiheessa konfliktin lopettaminen vaikeutuu, koska kysymys on taloudellisista eduista. Poliittisille yrittäjille rauha tarkoittaa taloudellisia menetyksiä. Nagalandin konflikti alkoi Zartmanin mallin mukaisesti vääryyksistä johtuneista syistä. Zartmanin malli näkee identiteettivaiheen erillisenä vääryysvaiheesta, mutta Nagalandin konfliktin vääryys ja identiteettivaihe vaikuttavat osin samanaikaisesti. Vuonna 1997 alkaneen naga-nationalistien suuremman ryhmittymän NSCN-IM:n ja Intian keskushallinnon sopiman tulitaukosopimuksen jälkeen Nagalandin konflikti on jälleen lujitus- ja/tai identiteetivaiheessa. Ensinnäkin toinen merkittävä naga-nationalistien ryhmä NSCN-K ei allekirjoittanut sopimusta Intian keskushallinnon kanssa ja toiseksi NSCN-IM ja NSCN-K eivät ole onnistuneet sopimaan ristiriitojaan. T'allaisessa tilanteessa rauhansopimuksen allekirjoittaminen ja pysyvä rauha ovat epätodennäköistä. Työ on selittävä tapaustutkimus. Työn teoreettisen viitekehyksen kannalta keskeisiä lähteitä ovat Paul Collier & Anke Hoefflerin Greed and Grievance in Civil War(2002); Mansoob Mursheed & Mohammad Tadjoeddin Revisiting the Greed and Grievance Explanations for Violent Internal Conflict (2009); Nicholas Sambanisen A Review of Recent Advances and Future Directions in the Quantative Literature on Civil War (2002) ja I. William Zartmanin Need, Creed, and Greed in Intrastate Conflict (2004). Nagalandin konfliktin kannalta keskeisimpiä lähteitä ovat Abraham Lothan Articulating Naga Nationalism (2009); Murkot Ramunnyn The World of Nagas (1993); Michael Scottin The Nagas India's Problem -- or the World's? (1967) sekä Intian ja Nagalandin sanomalehdissä ilmestyneet Nagalandin konfliktia kästtelevät artikkelit.
  • Osmaston, A. E. (Suomen metsätieteellinen seura, 1929)
  • Miettinen, Jukka O.; Rosenberg, Veli (2016)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
  • Ahlqvist, Maria (2008)
    Nouseva suurvalta Intia elää merkittävää yhteiskunnan kulttuuris-taloudellisen muutoksen aikakautta. Erityisesti maan uusi keskiluokka on noussut keskeiseen rooliin sekä taloudellisena toimijana että monien kulttuurillisten ihanteiden edustajana ja sen sanotaankin määrittävän maan tulevaisuuden suuntaa. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Intian muutosta modernin intialaisnaisen käsitteen kautta ja uuden intialaisen keskiluokan viitekehyksessä. Teoreettisesti työ pohjautuu Pierre Bourdieun kulttuurisen pääoman käsitteeseen, jonka intialainen sosiologi Satish Deshpande esittää ajankohtaisena Intian nyky-yhteiskunnan ja sen keskiluokan yhteiskunnallisen roolin käsitteellistämisen työkaluna. Tutkimus tätä Pro gradu -tutkielmaa varten tehtiin laadullisin menetelmin, jotka koostuvat haastatteluista, printtimediasta kerätystä aineistosta sekä osallistuvasta havainnoinnista kuusi kuukautta kestäneen kenttäjakson aikana Delhissä vuonna 2006. Kulttuurisen pääoman yhdistäminen modernin intialaisnaisen tarkasteluun näyttäytyy tässä työssä merkityksellisenä lähestymistapana: kulttuurisen pääoman sukupuolittuneiden merkitysten analyysi avaa näkökulmia ei vain modernin intialaisnaisen käsitteeseen vaan myös laajemmin nyky-Intian yhteiskuntaan. Tutkielman kantava argumentti on, että vallitseva käsitys modernista intialaisnaisesta urbaanina, korkeasti koulutettuna, urasuuntautuneena ja taloudellisesti itsenäisenä nivoutuu vahvasti keskiluokkaiseen kulttuurisen pääomaan, joka muodostuu identiteeteistä ja kyvyistä / ominaisuuksista. Lisäksi kulutuksen merkitys osana kulttuurista pääomaa saa huomattavia merkityksiä modernin intialaisnaisen perusolemuksessa – moderni intialaisnainen on merkittävä kuluttaja, ja tässä roolissa hän on myös olennainen toimija kulutuksen kulttuurisessa prosessissa. Käyttäessään valinnanvapauttaan kuluttajana moderni intialaisnainen myös elää todeksi oletettua ”voimaantumistaan”, jonka markkinatalous hänelle tarjoaa. Samalla modernin intialaisnaisen yhteiskunnallista asemaa leimaa kuitenkin monisyisen tasapainottelun vaatimus hänen joutuessaan sovittamaan yhteen voimakkaat perinteiset rooliodotukset ja globalisoituvan yhteiskunnan tarjoamat uudet roolit ja mahdollisuudet.