Browsing by Subject "Irlanti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Gehör, Hanna (2008)
    Tutkielma käsittelee Irlannin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan eurooppalaistumista tarkastelemalla Irlannissa käytyä keskustelua maan osallistumisesta Euroopan unionin (EU) taisteluosastoihin vuosina 2004–2007. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta on kiinnostus kylmän sodan jälkeiseen Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin muutokseen. Tutkimuksessa oletetaan, että uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, jossa EU:n rooli kansainvälisenä toimijana on kasvava, jäsenvaltiot tarkastelevat maailmaa enenevästi yhteisestä eurooppalaisesta horisontista käsin ja ”Euroopasta” on tullut tärkeä osa jäsenmaiden kansallisia identiteettejä. Tutkimuskohdetta tarkastellaan näkökulmasta, jossa eurooppalaistuminen ymmärretään sosiaalisen konstruktivismin ja identiteetin käsitteen kautta. Aiemman eurooppalaistumistutkimuksen perusteella eurooppalaistuminen määritellään kansallisen ja EU-tason väliseksi vuorovaikutusprosessiksi. Jäsenvaltiot muotoilevat aktiivisesti EU-politiikan sisältöä, mutta samalla vaikuttavat EU-tason poliittisen kapasiteetin syntymiseen, joka puolestaan vaikuttaa kansalliseen politiikkaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tämä on johtanut muutoksiin itseymmärryksessä kansallisilla tasoilla. Analyysi perustuu olettamukseen siitä, että näitä identiteetti- ja intressirakenteita voidaan tutkia diskurssien merkitysjärjestelminä. Tutkielmassa esitetään, että Irlannin kanta EU-taisteluosastoihin heijastaa enemmän strategista ja oman etuun perustuvaa ajattelua, kuin normien ja arvojen eurooppalaistumista. Irlanti korostaa puolueettomuuttaan ja sitoutumistaan Yhdistyneitten Kansakuntien (YK) asemaan pääasiallisena kansainvälisenä toimijana. Eurooppalaistumisprosessin todetaan kuitenkin johtaneen yhteiseen käsitykseen Euroopasta ”eettisenä toimijana”. Tämän seurauksena Irlanti suhtautuu myönteisesti EU:n turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Ei kuitenkaan ole odotettavissa, että Irlanti tulisi kannattamaan aloitteita, jotka tukisivat yhteisen puolustuksen kehittämistä. Tutkielmassa todetaan, että eurooppalaistumisen vaikutukset ovat monimutkaisia ja kansallisvaltioilla on yhä keskeinen asema kansallisten identiteettien ja intressien muodostumisessa.
  • Tammio, Taru (2008)
    Tässä tutkimuksessa vertaillaan hallintokulttuuriltaan erilaisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisia EU-tiedotusjärjestelmiä ja niiden toimintatapoja. EU:n kansalaistiedotusta tutkimuksessa ei varsinaisesti käsitellä. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla hallintokulttuurit näkyvät jäsenvaltioiden kansallisissa EU-tiedotuksissa ja niiden toimintatavoissa. Tutkimuksen rajauksen pohjana on käytetty Temmeksen (1994) esittämää eurooppalaisten hallintokulttuurien jaottelua, sitä hiukan muuttaen. Suomi on valittu edustamaan pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, Irlanti anglosaksista hallintoperinnettä, Itävalta mannereurooppalaista traditiota ja Espanja Välimeren maiden latinistista hallintoa. Tshekin tasavalta edustaa tässä tutkimuksessa uusiksi jäsenmaiksi nimettyjen maiden ryhmää, jotka hallintokulttuuriltaan edustavat transitiomaita. Tämä uusien jäsenmaiden ryhmä muodostettiin 2000-luvulla unioniin liittyneistä valtioista (pl. Kypros ja Malta). Itse vertailun kriteereiksi on valittu hallitusohjelman kautta näkyvä kansalaismielipiteen huomioiminen, EU-tiedotusjärjestelmän keskittyneisyys, sen pysyvyys, rakenne ja toimintatavat, kansalaisjärjestöjen huomioiminen EU-tiedotuksessa ja luottamus hallitukseen ja Euroopan unioniin. Maiden EU-tiedotusjärjestelmiä on vertailtu näiden kuuden kriteerin pohjalta. Johtopäätöksenä on, että hallintokulttuuri näkyy kaikkien vertailussa mukana olleiden maiden EU-tiedotuksissa ja niiden toimintatavoissa. Suomessa hallintokulttuurin vaikutus näkyy hyvinkin vahvana, Irlannissa, Espanjassa ja Tshekin tasavallassa hieman heikommin, mutta kuitenkin selkeästi. Tshekin osalta ilmeni myös ristiriitaisuutta, sillä havaittavissa oli pohjoismaiseen hyvinvointivaltion kulttuuriin sopivia piirteitä. Itävallassa hallintokulttuurin vaikutus oli heikoimmin havaittavaa. Sen sijaan Itävallan ja Espanja välillä oli löydettävissä tiettyjä yhteneväisyyksiä muun muassa toimintatapojen kohdalla.
  • Arpo, Marianna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimukseni kohteena on irlantilaisen Patrick McCaben romaani The Butcher Boy (1992). Tutkielmassani selvitän romaanin päähenkilön identiteetin rakentumista suhteessa traditionaalisiin ja moderneihin kulttuurisiin identiteetteihin. Tutkin, kuinka päähenkilö aktiivisesti konstruoi identiteettiään erilaisia kulttuurisia aineksia hyväksikäyttäen. Työssäni selvitän myös, mikä rooli romaanin yhteisöllä ja yksilön ja yhteisön välisellä vuorovaikutuksella on päähenkilön identiteetin rakentumisessa. Lisäksi pohdin romaanin kerrontaratkaisun merkitystä päähenkilön identiteetille. Teoreettisena taustana tutkimuksessani käytän Stuart Hallin, Mikko Lehtosen, Paul Ricoeurin ja Anthony Giddensin pohdintoja identiteetistä ja sen luonteesta. Taustoitan tutkimustani historiallisella tiedolla Irlannin itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenien erikoisesta sisäänpäinkääntyneisyyden ajasta, joka on vahvasti läsnä myös Patrick McCaben romaanissa ja sen avainkysymyksissä. Pro gradu -työssäni osoitan McCaben romaanin osallistuvan uudenlaiseen ja avoimeen irlantilaiseen historialliseen kerrontaan, joka tarkastelee kriittisesti presidentti Eamon de Valeran ajan tasavallan ”pimeää” aikaa, jota leimasi ahdasmielisyys, konservatismi ja takapajuisuus. McCabe kuvaa romaanissaan yksilöä, jolle toimivan ja tyydyttävän identiteetin rakentaminen tässä yhteiskunnassa on mahdotonta. Vasta irtauduttuaan yhteisönsä normeista ja säännöistä päähenkilö kykenee asettumaan identiteettiin, jonka hän voi lausua omakseen. Katson, että McCaben romaani antaa äänensä Irlannin virallisesta nationalistisesta retoriikasta puuttuneelle subjektille. Päähenkilön tarinalla Patrick McCabe nostaa romaanin keskiöön yksilöllisen kokemuksen merkityksen kansallisen historian tarkastelussa.
  • Alestalo, Aleksi (2008)
    Tutkielma käsittelee Irlannin ulkopolitiikkaa vuoden 2001 terrori-iskuja seuranneessa maailmanpolitiikan myllerryksessä. Kvalitatiivinen tutkimus selvittää, kuinka Irlanti on luovinut puolueettomuuden ja sen paineen välissä, että sodassa terrorismia vastaan ei suurvalta Yhdysvaltojen näkökulmasta ole "puolueettomuutta". Tutkimuksen johtopäätökset suhteessa määrittely- ja teoriaosuuteen toteutetaan perustuen kolmeen esitettävään tapauskuvaukseen – Irlannin suhtautumiseen Afganistanin operaatioon, Irakin sotaan ja Shannonin lentokentän käyttöön sotilaslentojen välilaskukohteena. Näiden pohjalta tutkielma vastaa kysymykseen, onko Irlannin ulkopolitiikka muuttunut vuoden 2001 terrori-iskujen jälkiseurauksena. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat Irlannin ulkopolitiikka ja Irlannin puolueettomuus. Lisäksi tutkimus tekee tarvittavan sivujuonteen Irlannin historiaan, joka omalta osaltaan omaa tärkeän roolin Irlannin nykypäivässä ja politiikan valinnoissa. Puolueettomuuskäsite on hyvin monitahoinen ja havaittu olevan myös joustava sekä muuttuva yleisten ympäristötekijöiden niin vaatiessa. Tärkeitä määrittelyjä puolueettomuudelle ja ulkopolitiikan valinnalle kansainvälisessä ympäristössä on muotoiltu läpi maailmanpolitiikan tutkimuksen, mutta tässä tutkielmassa keskitytään löytämään ne avaimet, jolla pienen puolueettoman valtion kohdalla ulkopolitiikan valinta tapahtuu kansainvälisten suhteiden teorian valossa. Apuna tähän määrittelyyn tuovat niin Raimo Väyrysen Suomen puolueettomuuden kohdalla muodostetut keskeiset teesit kuin myös kansainvälisen politiikan toimijakeskeisen ulkopolitiikan analyysin tarkastelu, jonka auktoriteettina Valerie Hudson on tämän tutkielman kannalta keskeinen. Sen lisäksi Katsumi Ishizukan tutkimus Irlannin rauhanturvamisoperaatioihin osallistumisesta sekä keskeisestä siteestä YK:n toimintaan on erittäin tärkeä lähde työlle. Tutkimuksen perusteella Irlannin ulkopolitiikka ei ole pohjalla olevista periaatteistaan luopunut. Itse asiassa Irlanti on luovinut varsin menestyksekkäästi terrorismin vastaisen sodan implementoinnin aikakaudella. Sisäpoliittinen riita Shannonin lentokentän välilaskuista on tutkimuksen perusteella lähinnä toisintoa vuosikymmenen takaisesta Persianlahden sodasta. Lopuksi tutkielma avaa irlantilaisten puolueettomuus käsitettä. Irlannin puolueettomuutta kuvataan usein myyttiseksi, mutta syvempi tarkastelu tuottaa johdonmukaisen kuvan Irlannin jatkuvasta poliittisesta puolueettomuudesta – periaatteet ja arvot taustalla eivät suinkaan ole sattumalta syntyneitä ilmiöitä.
  • Salmela, Sini (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimukseni tavoitteena on kartoittaa eroavaisuuksia, joita ilmenee Irlannin valtaväestön ja irlantilaiseen kiertolaisyhteisöön kuuluvien naisten asemassa avioliitossa. Aion myös selvittää ryhmien välillä ilmeneviä mahdollisia yhtäläisyyksiä, sekä tutkia mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ryhmien naisten asemien muutoksiin ja toisaalta niiden pysyvyyteen viimeisten vuosikymmenien aikana, aina nykypäivään saakka. Tutkimukseni on luonteeltaan vertaileva ja teen siinä esiintyvän vertailun valtaväestöön sekä kiertolaisyhteisöön kuuluvia naisia käsittelevän tutkimuksen perusteella. Irlannin valtaväestön naisia koskevaa tutkimusta on saatavilla runsaasti ja moni hyödyntämäni tutkimus käsittelee heidän asemaansa avioliitossa, sekä laajemmin koko irlantilaisessa yhteiskunnassa. Kiertolaisnaisia koskevaa tutkimusta oli sen sijaan hankalampaa löytää ja erityisesti ajankohtainen tutkimus odottaa vielä tekijäänsä. Merkittävimmät tässä tutkimuksessa hyödyntämäni kiertolaisnaisia käsittelevät tutkimukset ovat luonteeltaan etnografisia. Niiden tekijät viettivät pidempiä aikoja kiertolaisyhteisön keskuudessa ja saivat sen ansiosta arvokasta tutkimustietoa kiertolaisten omista näkökulmista heitä koskevien aiheiden suhteen. Valitsin tutkimukseni teoreettiseksi näkökulmaksi marxistisen feminismin, sillä naisten työelämään liittyvät teemat kytkeytyvät olennaisesti tutkielmassani vertailun kohteena oleviin naisryhmiin. Tekemäni vertailun avulla selvisi, että valtaväestöön ja kiertolaisyhteisöön kuuluvien naisten asemassa avioliitossa ilmenee merkittäviä eroja, mutta kaikki niistä eivät ole yksiselitteisiä. Kiertolaisyhteisön ja valtaväestön naisten asema avioliitossa oli hyvin samankaltainen 1950-luvulle saakka, jolloin alkanut Irlantilaisen yhteiskunnan modernisaatio loi pohjan naisen aseman tasa-arvoistumiselle. Valtaväestön naiset näyttäisivät olevan tänä päivänä vahvemmassa asemassa suhteessa aviomiehiinsä, kuin kiertolaisnaiset ovat. Valtaväestön naisilla näyttäisi myös olevan laajempi vapaus valita ja päättää omasta elämästään ja moni heistä osallistuu myös aktiivisesti moderniin työelämään. Suurin osa kiertolaisnaisista noudattaa yhä perinteistä naisen roolia vaimona ja äitinä. Kiertolaisyhteisössä vallitsevat sukupuoliroolit ovat luonteeltaan fundamentalistisia. Valtaväestön naiset ovat keskimäärin kouluttautuneempia ja solmivat avioliiton, sekä perustavat perheen keskiarvoisesti vanhempana, kuin kiertolaisyhteisön naiset. Moni hyödyntämäni tutkimus näkee kiertolaisnaiset miesvaltaisen kulttuurin alistettuina uhreina, vaikka todellisuudessa asia on monimutkaisempi. Kiertolaisnaiset eivät itse välttämättä koe asemaansa alisteiseksi, vaan pitävät perinteisiä sukupuolirooleja luontaisina ja äidin sekä vaimon rooleja naisen elämälle tärkeimpinä tehtävinä. Tämän ristiriidan vuoksi on tärkeää, että tulevaisuudessa kiertolaisnaisten omia näkemyksiä asemansa ja perinteisten sukupuoliroolien suhteen tutkittaan lisää.
  • Talja, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.
  • Uusoksa, Julia (Helsingfors universitet, 2017)
    Luon tutkimuksessani katsauksen englantilais-irlantilaisen naiskirjailija Maria Edgeworthin (1768―1849) kaunokirjalliseen ja kasvatusopilliseen tuotantoon keskittyen Irlantia koskeviin teoksiin. Selvitän, millaisen kuvan tuotanto antaa 1800-luvun vaihteen vallan teknologioista: koulutukseen, sukupuoleen, rotuun sekä sääty-luokkaan liittyvistä diskursseista. Rekonstruoin kuvan aikakauden säädynmukaisista toimintatavoista, sukupuolirooleista, sääty-luokkien suhteista sekä luokkaistetuista ja rodullistetuista stereotypioista Englannissa, Irlannissa ja osittain myös Pariisin seurapiireissä. Lisäksi hahmottelen, miten Maria itse näihin asennoitui. Tarkastelen Marian tuotannossa esiintyviä diskursseja Foucaultin eri tulkitsijoiden, eritoten postkolonialistisen tutkimusperinteen historijoitsijan Ann Laura Stolerin tarjoamassa viitekehyksessä. Tutkimukseni osoittaa, että vallan teknologiat olivat limittyneitä, ja rotu- ja luokkadiskurssit kietoutuivat toisiinsa Stolerin foucaultin tulkinnan mukaisesti. Kiistän tutkimuksessani aiemmat tulkinnat Marian rasistisesta ja elitistisestä suhtautumisesta kansallisuus- ja sääty-luokkakysymyksiin. Maria on noussut historiallisena hahmona esiin nimenomaan feministisessä tutkimusperinteessä, jonka kanssa tutkimuksessani postkolonialistisen tutkimuksen ohella keskustelen. Osoitan, kuinka Maria kontrastoi tuotannossaan naisen arkkityyppejä ja asettui tukemaan konservatiivista ihannetta, kuten aiempi tutkimus on esittänyt. Kyseenalaistan kuitenkin sen, ettei Mariaa ole hyväksytty feministien kaanoniin. Esitän, että vaikkakin maltillisesti joihinkin aikalaisiinsa verrattuna, pyrki Maria luonnostelemaan tapaa, jolla naiset saisivat äänensä esiin poliittisessa ja tieteellisessä diskurssissa. Osoitan tutkimuksessani, että Maria ajoi paitsi eri kansallisuuksien myös naisten emansipaatiota koulutuksen kautta ja oli niin koulutusnäkemyksiltään kuin suvaitsevaisuudeltaankin parisataa vuotta aikaansa edellä.
  • Kauppinen, Markus (2008)
    Matkailusta on tullut viime vuosikymmenten aikana yksi maailman merkittävimmistä toimialoista. Se on noussut samalla yhdeksi maailman suurimmista vientiteollisuuden aloista, ja kansainvälinen matkailu on 25-kertaistunut vuodesta 1950 vuoteen 2007. Kansainvälisen matkailun arvioidaan kasvavan vuoteen 2020 asti noin neljän prosentin vuosivauhdilla, mikä tarkoittaa, että vuonna 2020 maailmassa tehtäisiin noin 1,6 miljardia ulkomaanmatkaa. Huolimatta matkailun globaaleista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä merkityksistä matkailupolitiikkaa ei ole liiemmin tutkittu. Tämä voi johtua siitä, etteivät matkailualan kysymykset ole poliittisille puolueille primäärikysymyksiä tai matkailun kehityskysymyksiä eivät suunnittele politiikan osaajat, vaan markkinoinnin ammattilaiset, joilla ei ole näkemystä matkailun yhteiskunnallisista vaikutuksista eikä tämän vuoksi kiinnostusta niiden tutkimiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen matkailupolitiikkaa vertailevan tutkimuksen menetelmin verrattuna Australiassa ja Irlannissa toteutettuun matkailupolitiikkaan sekä sen konkreettiseen ilmenemismuotoon, matkailustrategiaan. Tavoitteena on löytää näiden kolmen maan matkailupolitiikkaa yhdistäviä ja erottavia tekijöitä ja pyrkiä hahmottamaan, voidaanko Suomen matkailupolitiikassa päästä tavoitteisiin, jotka valtioneuvosto on periaatepäätöksessään asettanut. Kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa matkailustrategioissa käsitellään matkailun kehittämistä hyvin samantyyppisesti. Maiden matkailustrategioista voi kuitenkin havaita selvästi teeman, joka erottaa ne toisistaan. Australian teema on kokeiltujen ja hyväksi havaittujen toimintamallien vahvistaminen, Irlannin pääteema on kilpailukyvyn vahvistaminen, ja Suomen kohdalla kysymys on matkailun suunnittelun ja markkinoinnin rakenteellisesta uudistamisesta. Australiassa ja Irlannissa kattavia matkailustrategioita on laadittu useampia, ja uusin versio on aina edellisen evoluutio. Suomen kohdalla näyttää siltä, että työssä on päädytty radikaalisti uudistamaan Suomen matkailustrategiaa. Suomen matkailustrategia sisältää vain vähän analyysia siitä, miten Suomen matkailuelinkeinon tilasta. Matkailustrategiassa tuodaan hyvin esille ne osa-alueet, joilla toimia tarvitaan, sekä myös ilmaistaan, mitkä osapuolet ovat näistä toimista vastuussa, mutta tavoitteita ei pureta auki niin, että voitaisiin arvioida millaisin keinoin ja miksi niihin pyritään. Näin ollen Suomen matkailustrategia saattaa jäädä enemmänkin näkemykseksi siitä, mitä pitäisi tehdä kuin aktiiviseksi kehitystyön ohjaajaksi.
  • Ruotanen, Heikki (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro-gradu tutkielmassani tarkastelen anglo-irlantilaisen papin ja kirjailijan Jonathan Swiftin poliittisia satiireja 1720-luvulta. Hänen uransa poliittisten pamflettien kirjoittajana alkoi Englannissa 1600-luvun lopulla ja palatessaan Irlantiin Pyhän Patrickin katedraalin kirkkoherraksi vuonna 1713 hän oli hyvinkin tunnettu satiireistaan ja pamfleteistaan. Irlannissa 1720-luvulla Swift osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun anglo-irlantilaisten oikeuksista ja vapauksista, kritisioiden Englantia ja Ison-Britannian parlamenttia anglo-irlantilaisten oikeuksien polkemisesta. Erityisesti kauppa ja talous muodostivat merkittävän osan kyseistä keskustelua. Swiftin 1720-luvulla kirjoittamista pamfleteista merkittävä osa kytkeytyykin keskusteluun Irlannin taloudesta ja sen kehittämisestä. Ensisijaisina lähteinäni tutkielmassani käytän Jonathan Swiftiin 1720-luvulla kirjoittamia pamfletteja, joista merkittävä osa on koottu John Nicholsin 1801 toimittamaan kokoelmaan Jonathan Swiftin kirjoituksista. Pamflettien tukena käytän tutkielmassani Harold Williamsin toimittamaa Jonathan Swiftin kirjeenvaihtoa. Monipuolisemman kuvan luomiseksi 1720-luvun julkisesta keskustelusta olen tutkielmassani nostanut esiin myös joitakin muita merkittäviä pamfletteja. Irlannin englantilaisen hallinnon näkökulmaa olen nostanut tutkielmassani esiin käytttämällä Irlannin priimaksena toimineen englantilaisen Hugh Boulterin kirjeenvaihtoa. Tutkielmassani esitän, että Jonathan Swift oli merkittävässä asemassa 1720-luvun julkisessa keskustelussa. Hänen pamflettinsa osoittavat, että Englannin vastainen ajattelu nousi keskeiseksi teemaksi 1700-luvun talouspoliittisessa keskustelussa Irlannissa. Englannin vastainen kirjoittelu ja ajattelu 1720-luvulla Irlannissa pakotti Ison-Britannian hallintokoneiston muuttamaan politiikkaansa Irlannin suhteen.
  • Kaasalainen, Henni-Maarit (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee paavin vierailua Irlannissa 25—26.8.2018. Paavin vierailu oli osa katolisen kirkon järjestämää Maailman perhetapahtumaa. Käsittelen johdantona Irlannin katolisen kirkon murrosta 1960-luvulta vuoteen 2018 ja katolisen kirkon hyväksikäyttökriisiä 2000-ja 2010-luvuilla. Päätutkimuskysymykseni on, kuinka paavin vierailua kuvattiin The Irish Times -ja The Guardian -sanomalehdissä. Ymmärtääkseni vierailua kokonaisuutena, tarkastelen myös katolisen kirkon skandaaleja sekä yleistä ilmapiiriä ja sen muutosta Irlannissa. Irlannin katolinen kirkko koki suuren murroksen 1990—2018 vuosien aikana. Konkreettisena esimerkkinä tästä olivat Irlannin katolisista hiippakunnista tehdyt kolme valtion johtamaa tutkimusta, joissa selvitettiin lasten hyväksikäyttöä. Näistä seurasivat Ferns-raportti (2005), Murphy-raportti (2009) ja Cloyne-raportti (2011). Myös katolisen kirkon alla toimivien järjestöjen pyörittämien valtion palvelujen toimintaa tutkittiin, josta syntyi Ryan-raportti (2009). Lisäksi 2010-luvulla on tutkittu myös muita katolisia järjestöjä, kuten Magdalene-pesuloita ja äiti- ja lapsikoteja. Murroksen seuraukset näkyivät kaikessa, mikä liittyi katoliseen kirkkoon. Mielipiteet, kirkon asema yhteiskunnassa, suhtautuminen paavin vierailuun ja asenteet katolista kirkkoa kohtaan tulivat esille lehtien kirjoituksissa. Katolinen kirkko ja paavin tuleva vierailu dominoivat lehtien kirjoituksia mitä lähemmäs paavin vierailuviikonloppua siirryttiin. Mikäli vierailu olisi tapahtunut 1990-luvulla tai jopa 2000-luvun alussa, se olisi voinut olla täysin erilainen. Nyt vierailu, jonka tarkoitus oli olla osa katolisen kirkon Maailman perhetapahtumaa ja jonka teemana oli perheen tuoma ilo, saikin uudenlaisen teeman. Irlannissa katolinen kirkko oli ollut vuosikymmeniä keskellä jatkuvia uusia paljastuksia kirkon piirissä tapahtuneesta fyysisestä, psyykkisestä ja henkisestä väkivallasta. Kriisi oli ollut läsnä ilman ratkaisua 2000-luvun alusta saakka. Paavin vierailu Irlannissa aiheuttikin jonkinlaisen kriisin kulminoitumisen. Vierailun aikana keskustelun pääpiste ja uutisointi keskittyivät jatkuvasti katolisen kirkon skandaaleihin ja niiden käsittelyyn. Kommentit vuosikymmenten paljastuksista koskien lasten hyväksikäytöstä, pakkoadoptointia ja muusta kaltoinkohtelusta dominoivat keskustelua, ja Maailman perhetapahtuman teema perheen ilosta jäi vahvasti taka-alalle.
  • Vihinen, Hilkka (2001)
    Tutkimus koskee Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan poliittisuutta, ja sen muutosta erityisesti 1990-luvulla. Lähtökohtana sovelletaan teoreettista näkökulmaa, jonka mukaan poliittisuus ilmenee siinä, miten keskeiset ongelmat kulloinkin määritellään, miten ongelmia pyritään ratkaisemaan ja ennen kaikkea siinä, miten yhteisen maatalouspolitiikan tavoiteet ja toimintapolitiikat niiden saavuttamiseksi muotoillaan. Yhteisen maatalouspolitiikan poliittisuuden muutosta tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla, analysoimalla vuoden 1992 ns. MacSharry -uudistuksesta käytyä julkista keskustelua kahdessa EU:n jäsenmaassa, Irlannissa ja Alankomaissa. Aineistosta käy ilmi, että sama uudistusteksti tematisoitiin eri tavoin kansallisissa keskusteluissa, keskusteluun osaa ottaneet tahot olivat osin erilaiset, ja keskusteluissa tukeuduttiin osin erilaisiin väittämiin EU:n maatalouden luonteesta ja yhteisen maatalouspolitiikan toivottavasta linjasta. Tutkimus perustuu tekstianalyysiin, jossa käytettiin eri analyysitasoilla erilaisia menetelmiä: toimijakentän tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysiä,temaattisessa tutkimuksessa foucaultlaista diskursiivisten kenttien analyysiä, ja perelmanilaista uuden retoriikan lähestymistapaa argumentaation tutkimukseen. Siitä huolimatta, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on harjoitettu EU:ssa jo yli 30 vuotta, käsitys eurooppalaisesta maataloudesta tai sen erityisluonteesta on kehittymätön. Toisen jäsenmaan maataloutta tunnetaan heikosti, ja jopa täysin virheellisiä argumenttejä saatetaan käyttää julkisessa keskustelussa. Geopoliittisesti Euroopan Unionin maatalous jakaantuu alankomaalaisten näkökulmasta etelään ja pohjoiseen, irlantilaisten suunnalta taas länteen ja itään. Alankomaalaiset sijoittavat itsensä Euroopan taloudellisen ja poliittisen integraation keskiöön, irlantilaiset taas näkevät itsensä kirjaimellisesti erillisenä saarena tai saarekkeena periferiassa. Yleisenä kehityskaarena tutkimuksessa piirtyy yhteisen maatalouspolitiikan alkuperäinen muotoilu tuotteide, ja myöhemmin tuotannontekijöiden ympärille. Hinta- ja markkinapolitiikan keskeisyys liittyi tähän valintaan, jonka raskaana ytimenä voi pitää tulopolitiikkaa viljelijöille. Tämä yhteisen maatalouspolitiikan ydin on vahvan lainsäädännön ja varmistetun rahoituksen turvaama. 90-luvun kuluessa ja EU:n poliittisen integraation syventyessä yhteinen maatalouspolitiikka on alkanut sisällyttää itseensä teemoja ja argumentteja, sekä vähitellen myös toimijoita perinteisen tulopolitiikka-paradigman ulkopuolelta. Maatalous politisoituu nyt myös ihmisen ja luonnon kosketuspintana, joka näkyy mm. ympräristö-, ruoan turvallisuus-, eläinten hyvinvointi- ym. eettisinä kysymyksinä. Yhteisen maatalouspolitiikan muotoiluun vaikuttavat yhä enemmän unionin tarve legitimoida itsensä poliittisesti EU-kansalaisten silmissä. Maatalouspolitiikasta tulee yhä enemmän maatalouden ja yhteiskunnan välinen sopimus, jolloin sen tehtävä tulopolitiikan välineenä vähenee.