Browsing by Subject "Israel"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 35
  • Laukkanen, Annika (Helsingfors universitet, 2015)
    Joulukuussa 1987 Israelin miehittämillä Gazan kaistaleella ja Länsirannalla puhkesi intifada (arab. vavahtelu, järistys), eli palestiinalaisten kansannousu. Kivin ja polttopulloin aseistautuneet palestiinalaiset osoittivat mieltään vaatien Israelin miehityksen lopettamista. Mellakat yltyivät verisiksi yhteenotoiksi palestiinalaisten sekä aseistettujen israelilaissotilaiden ja -poliisien välillä, mikä aiheutti kansainvälistä paheksuntaa Israelin voimankäyttöä ja miehityspolitiikkaa kohtaan. Selvitän tutkimuksessa, millaisia olivat suomalaisten päivälehtien ensireaktiot palestiinalaisten kansannousuun. Tutkin erityisesti sitä, kumman konfliktin osapuolen kannalle lehdet asettuivat uutisoinnissaan. Havainnoin samalla lehtien uutisoinnin mahdollisia puoluepoliittisia sidonnaisuuksia, suurvaltapolitiikan ja -suhteiden merkitystä uutisointiin sekä sitä, miten lehdet huomioivat konfliktin uskonnollis-poliittisen ulottuvuuden. Ensireaktioita tutkiessani rajaan tutkimukseni kuukauden päähän kansannousun alkamisesta, eli ajanjaksolle 8.12.1987–8.1.1988. Käytän lähteenä tutkimusajankohtana Suomessa ilmestyneitä sanomalehtiä. Aineisto käsittää Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladetin, Kansan Uutiset, Tiedonantajan sekä Uuden Suomen. Tarkastelemalla viittä keskenään erilaisen puoluesidonnaisen historian omaavaa lehteä, rakentuu kattava kuva siitä, millaista palestiinalaisten kansannoususta uutisointi oli suomalaisissa päivälehdissä. Ensimmäisinä palestiinalaisten kansannoususta uutisoivat Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet. Kaikki muut lehdet paitsi Uusi Suomi uutisoivat levottomuuksista lähes päivittäin. Lehdet käyttivät lähteinään samoja kansainvälisiä uutistoimistoja. Lisäksi Helsingin Sanomilla ja Hufvudstadsbladetilla oli omia toimittajia raportoimassa paikan päältä. Helsingin Sanomat, Kansan Uutiset sekä Tiedonantaja asettuivat uutisoinnissaan tarkastelemaan tapahtumia palestiinalaisnäkökulmasta. Palestiinalaisten puolelle asettuminen näkyi lehtien käyttämässä uutiskielessä sekä -kuvissa. Lehdet korostivat palestiinalaismielenosoittajien nuorta ikää sekä sorrettua ja alisteista asemaa. Lehdet pitivät kansannousu-tematiikkaa näkyvästi esillä uutisoinnissaan. Varauksettomimmin palestiinalaisten puolelle asettuivat Kansan Uutiset ja Tiedonantaja, joiden vasemmistolaisen poliittisen taustan huomioiden puolenvalinta oli luonnollinen. Helsingin Sanomien puolenvalinta oli puolestaan poikkeuksellisempi ja siinä oli nähtävissä suomettumisen vaikutus. Hufvudstadsbladet pyrki lehdistä puolueettomimpaan uutisointiin tarkastelemalla levottomuuksia molempien osapuolten näkökulmasta asiallisesti sekä monipuolisesti. Pyrkimys puolueettomuuteen näkyi siinä, ettei lehti käyttänyt levottomuuksista kansannousu-termiä, eikä pyrkinyt kielellisin tai kuvallisin keinoin vaikuttamaan lukijoihin kuten Helsingin Sanomat, Kansan Uutiset tai Tiedonantaja. Uusi Suomi uutisoi kansannoususta vähiten ja pintapuolisimmin, eikä valinnut puolta tai puolueettomuutta yhtä selkeästi kuin muut lehdet. Suomettumisella sekä tutkimusajankohtana vallinneilla sisä- ja ulkopoliittisilla muutoksilla oli vaikutusta myös Uuden Suomen puolenvalintaan. Suomalaisissa päivälehdissä käsiteltiin laajasti kansannousun taustoja sekä spekuloitiin tilanteen ratkaisumahdollisuuksia. Lisäksi lehdet seurasivat tiiviisti Israelin osakseen saamaa kansainvälistä arvostelua sekä miehityspolitiikan kritisointia. Lehtien valitsema kanta vaikutti siihen, miten näitä teemoja lähestyttiin. Valittu kanta vaikutti myös siihen, kuinka PLO:n kannanotoista uutisoitiin. Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet sekä Kansan Uutiset huomioivat konfliktin uskonnollis-poliittisen ulottuvuuden uutisoinnissaan. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet katsoivat, että islamilainen fundamentalismi vaikutti kurjuudessa eläneiden palestiinalaisten radikalisoitumiseen. Kansan Uutisten mukaan levottomuuksilla ei ollut mitään tekemistä islamilaisen fundamentalismin kanssa. Suurvaltapolitiikka ja -suhteet vaikuttivat sekä lehtien uutisointiin että siihen, millaisessa ilmapiirissä uutiset julkaistiin. Sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltojen uutisoitiin arvostelleen Israelia ja Yhdysvalloilla nähtiin keskeinen rooli konfliktin ratkaisun kannalta. Suomen suhde Neuvostoliittoon vaikutti suomalaisten päivälehtien suurvaltapoliittisesta konfliktista uutisointiin.
  • Kletter, Raz (Routledge, 2019)
    This volume is a critical study of recent archaeology in the Western Wall Plaza area, Jerusalem. Considered one of the holiest places on Earth for Jews and Muslims, it is also a place of controversy, where the State marks ‘our’ remains for preservation and adoration and ‘theirs’ for silencing. Based on thousands of documents from the Israel Antiquities Authority and other sources, such as protocols of planning committees, readers can explore for the first time this archaeological ‘heart of darkness’ in East Jerusalem. The book follows a series of unique discoveries, reviewing the approval and execution of development plans and excavations, and the use of the sites once excavation has finished. Who decides what and how to excavate, what to preserve – or ‘remove’? Who pays for the archaeology, for what aims? The professional, scientific archaeology of the past happens now: it modifies the present and is modified by it. This book ‘excavates’ the archaeology of East Jerusalem to reveal its social and political contexts, power structures and ethics. Readers interested in the history, archaeology and politics of the Israeli– Palestinian conflict will find this book useful, as well as scholars and students of the history and ethics of archaeology, Jerusalem, conservation, nationalism and heritage.
  • Saarela, Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kirkkojen maailmanneuvoston käynnistämän ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n toimintaa käsitteleviä, sekä toiminnan pohjalta nousseita teologisia pohdintoja. Pohdinnoista on koottu Theological Reflection on Accompaniment niminen dokumentti, jota tarkastellaan tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat vaikuttamistyölle annetut perustelut sekä näiden perustelujen suhde konfliktitilanteessa syntyneisiin kansallisiin kertomuksiin. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin vaikuttamistyö ymmärretään ja selitetään, miten tätä käsitystä ylläpidetään ja millä tavoin vaikuttamistyölle annetut perustelut yhdistyvät jo olemassa oleviin näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen kohteena oleva EAPPI on vuonna 2002 aloitettu kansainvälinen vapaaehtoisohjelma, jonka kautta Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin lähetetään kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita. Ohjelman tavoitteena on kerätä havaintoja palestiinalaisten elämästä miehityksen alla, sekä tarjota heille henkistä ja käytännön tukea. Paikan päällä tarkkailijat keskittyvät erityisesti ihmisoikeusloukkauksien raportoimiseen sekä miehityksen ongelmista kertovan materiaalin keräämiseen. Kotiin palatessaan he aloittavat vaikuttamistyön, jonka tavoitteena on lisätä poliittista painetta miehityksen lopettamiseksi. Ohjelma teologisia perusteita pohditaan dokumentissa joka on koottu vuonna 2005 käytyjen keskustelujen pohjalta. Theological Reflection on Accompaniment sisältää puheenvuoroja paitsi tarkkailijoina toimineilta, myös Kirkkojen maailmanneuvoston edustajilta sekä Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispalta. Tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa tarkastellaan kahden käsitteen pohjalta rakennetun teoreettisen viitekehyksen avulla. Narratiivin käsitteen avulla tarkastellaan dokumentin sisältämiä kuvauksia konfliktista sekä näiden kuvausten eli narratiivien sisäistä dynamiikkaa ja prosesseja. Vaientamisen, arvioinnin ja uhriuttamisen kautta tarkastellaan narratiivien vaikutusta kumppanuusohjelman välittämien viestien sisältöön ja toisaalta vaikuttamistyön vaikutusta narratiivien sisältöön. Realistisen empatian käsitteen avulla tarkastellaan vaikuttamistyön tavoitteen ja ohjelman sisältämien narratiivien suhdetta. Näkemisen, tunnistamisen ja puhumisen kautta konfliktissa ja konfliktista syntyneet kertomukset tuodaan esille ja välitetään eteenpäin. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten vaikuttamistyön tavoitteet vaikuttavat tähän prosessiin ja miten narratiiveja käsitellään vaikuttamistyössä. Tutkimuksessa argumentoidaan, että vaikuttamistyön ja kumppanuusohjelman tarpeita palvelevan yhtenäisen ja vaikuttavan sanoman luominen ovat osin jännitteisessä suhteessa ohjelman perusteiden sekä konfliktin kompleksisuuden kanssa. Ohjelman monisyiset perusteet sekoittuvat aineistossa ohjelman ydintavoitteeseen eikä ympäröivän konfliktin vaikutusta narratiiveihin voida tavoitteista ja toiminnan luonteesta johtuen välttämään. Samalla vaikuttamistyön vaatima sitoutuminen vaikuttaa itsessään väistämättä työtä kuvaaviin kertomuksiin tuoden niihin vahvan henkilökohtaisen ulottuvuuden. Vaikuttamistyön tavoitteeksi asetettu hiljaisuuden rikkominen toteutuu korvaamalla vaiennettujen ääni kertojan äänellä ja viemällä se eteenpäin tavalla, jonka uskotaan parhaiten vaikuttavan sen kohteisiin.
  • Kangas, Terhi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan professorien John J. Mearsheimer ja Stephen M. Walt julkaiseman tutkimuspaperin The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy aloittamaa debattia Yhdysvaltain ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Mearsheimer ja Walt tarkastelevat tutkimuksessaan Amerikan juutalaisen tradition toimintaa vaikutusvaltaisena painostusryhmänä, jolle professorit antavat nimen "the Israel Lobby". Kaksikko Mearsheimer ja Walt kritisoi tutkimuspaperissaan muun muassa kyseisen "lobbyn" vaikutusta Yhdysvaltain ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Kyseessä on diskurssianalyyttinen tapaustutkimus kahdeksan politiikan tutkijan kannanotosta juutalaisryhmiä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa koskevaan keskusteluun. Tarkoituksena on tarkastella politiikan tutkijoiden kirjoituksia suomalaiseen yhteiskuntatieteeseen omaksutun diskurssianalyysin kautta, joka on syntynyt vuorovaikutuksessa brittiläisen suuntauksen kanssa. Tutkielman analyyttisina käsitteinä toimivat tulkintarepertuaarit ja vakuuttamistekniikat. Tutkielmassa pyrittiin piirtämään esiin moninaiset ja ristiriitaiset merkitysrakenteet, joiden pohjalta tutkijat muodostavat käsityksen Yhdysvaltojen ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Tutkielmassa pyrittiin myös esittämään näkemys siitä, mikä on hallitseva tapa ymmärtää Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta. Tarkoituksena oli lisäksi aineistossa esiintyvän erilaisen vakuuttelevan retoriikan analysoiminen. Yhdysvaltain ja Israelin erityissuhde ei kuitenkaan näyttänyt lähemmässä tarkastelussa muotoutuvan helposti yhden tai kahdenkaan merkitysrakenteen pohjalta, vaan suhde merkityksellistyi erilaisten taloudellisten, poliittisten, diplomaattisten ja ideologisten merkitysten ympärille. Tunnistamani, keskenään ristiriitainen tulkintarepertuaarien kirjo (erityisyyden repertuaari, vehkeilyn repertuaari, velvollisuuden repertuaari, yhtenäisyyden repertuaari, realistinen repertuaari ja uskollisen kumppanin repertuaari) osoittaa, ettei Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta voi selittää yksiselitteisesti. Vaikka siitä olisikin vallalla hegemoninen käsitys, on sosiaaliseen mielikuvitukseen tai myyttiin rinnastettavissa oleva hegemonia kuitenkin vain väliaikaista. ”Jatkuvissa valtakamppailuissa toisenlainen puhe pääsee taas jossain vaiheessa niskan päälle ja pyrkii näin pönkittämään asemaansa” (Lounasmeri 2006). Voidaan siis ajatella, että kamppailu Yhdysvaltain ja Israelin välisestä suhteesta ja sen merkityksistä on jatkuvassa prosessissa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999): Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino, Tampere Sheffer, Gabriel (1997) U.S. – Israeli Relations at the Crossroads. Frank Cass and Company Limited, England.
  • Paukkonen, Nikolai (Helsingin yliopisto, 2018)
    In this work I study the orientations of buildings excavated in Tel Kinrot in Galilee in Israel. Generally it has been thought that the east was a preferred orientation in the regional Iron Age culture, whereas the west was averted. Reasons for this are not clear, though. In my thesis I examine if this suspected anomaly is also present in Tel Kinrot. In addition, I also study which factors could determine this phenomenon. The reasons for this could vary, and my goal is to find out whether this was influenced by so called rational factors, such as climate, lighting or topography, or whether the main determinant was actually religion and cosmology. I assess the buildings excavated in Iron Age layers in Tel Kinrot on their doorway orientation based on the archaeological plans available, followed by examination of the results in tables and binomial distribution. My study shows that of the 10 doorways discernible in Tel Kinrot only one is aligned towards the western part of the compass, whereas the rest are oriented towards the eastern side. Thus it seems clear that the phenomenon of eastern preference is present in Tel Kinrot as well. The influence of cosmology for building orientations can be identified all around the world in different cultures, present with both every day dwellings and temples and palaces. In the Near East the East is favored also from the linguistic perspective, since the words denoting east have often positive connotations, and west is often related to negative concepts. These dichotomies include sunrise–sunset, birth–death, front–back or future–past. The Hebrew Bible contains this kind of thinking as well: for example, Ezekiel 44 contains a description of the temple in Jerusalem, where its main gate is said to be directed towards the east. Examining the possible practical factors reveals that the preference for east is probably not based on them. For example, to maintain colder temperatures inside the buildings should be oriented towards north or northwest. The eastern wind can be extremely hot and dry, whereas the western wind is pleasantly chilling, so in that case as well the east should be avoided, rather than preferred. Thus it seems clear that the phenomenon is determined by factors related to religion and cosmology.
  • Saressalo, Timo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä työ tutkii Suurmiesteorian (Great Man Theory) ja erityisesti Daniel L. Bymanin and Kenneth M. Pollackin esittämien teesien valossa vuoden 1982 Israelin ja Libaonin sotaa (Rauha Galileaan Operaatio, Operation Peace to Galilee) ja sen tavoitteiden epäonnistumista Israelin ja Libanonin kristittyjen kannalta. Tutkimuksessa on käytetty primaarilähteinä julkisia arkistoja, haastatteluja, omaelämänkertoja, sekä sopimustekstejä. Sekundaarilähteinä on käytetty laajalti alan kirjallisuutta. Koska vain osaa lähdeaineistosta on lainattu suoraan, on lähdeluotteloon sisällyetty kaikki tutkimustyön pohjana käytetty materiaali. Sodan epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa on analyysin mukaan selvästi liitettävissä Israelin ja Libanonin kristittyyn johtoon ja heidän tavoitteidensa epärealistisuuteen ja osapuolten toimet konfliktin aikana, sekä syyt tavoitteiden saavuttamattomuuteen, voidaan tulkita pitkälti Bymanin ja Pollackin teesien valossa. Tutkielma osoittaa Suurmiesteorian ja Byman/Pollackin teesien käyttökelpoisuuden tulkitessa modernien konfliktien syitä ja seurauksia.
  • Korhonen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The master’s thesis views the public statements of George W. Bush, Barack Obama and Donald Trump concerning two issues central to the ongoing Israeli-Palestinian conflict: Israeli settlement activity and the status of Jerusalem. The ties between the United States and Israel are remarkably close, and it would be reasonable to assume the U.S. to have leverage over Israeli politics. The continuing Israeli settlement activity on the West Bank and East Jerusalem threaten Jerusalem’s status as a divided city between the Israelis and Palestinians and contribute to the overall unrest on the area. While the position of successive U.S. administrations has been that the settlement activity is ill-advised or even illegal, most presidents have only applied verbal means in an attempt to press Israel to end the construction. When it comes to Jerusalem, the stance of the U.S. had long been that the status of the city was to be negotiated between the Israelis and Palestinians, which however changed as the Trump administration recognized Jerusalem as the capital of Israel. In this thesis, I view the ways with which the three presidents rationalize the righteousness of their actions in speeches, interviews, press conferences and proclamations. Here, I borrow Isabella and Norman Fairclough’s term “practical argumentation”, which is argumentation for or against a particular way of acting. Using discourse analysis as my method, I view the strategies with which the presidents make their action, or abstention from action, seem as the single right option. Such strategies are referred to as “factualization strategies”. The focus is in the decisions the presidents make concerning Israeli settlements and the status of Jerusalem. For the most part, Bush avoids elaborate critique towards Israeli settlements, guiding the discussion to other topics, such as the fight against terrorism. When Bush does urge Israel to cease building settlements, he justifies his critique by referring to previous agreements and by arguing that the settlement activity has a prejudicing effect on the final-status negotiations. Obama’s critique towards the settlements is consistent. Unlike Bush, he does not show unwillingness to discuss the topic, arguing that the 2010 settlement freeze helped negotiations proceed in a constructive way. However, when inquired about further actions towards Israel, Obama states that he needs to wait and see how Israeli and Palestinian politics are going to sort themselves out and that Israeli politics are too complex to be interfered with. Like Bush, Obama occasionally prioritizes on other matters at the expense of the settlement question arguing that less emotionally loaded issues need to be solved first. Close to the end of his last term, Obama decided to abstain from vetoing a United Nations resolution that condemned Israeli settlements on the West Bank and in East Jerusalem. He factualizes the righteousness of his decision by stating that the accelerating pace of the settlement construction poses a threat to the two-state goal. Bush and Obama share the view that the status of Jerusalem is to be negotiated between the parties themselves. Trump has a different approach. While he voices his stance on the settlements only once, suggesting that Israel should slow down with the construction, he addresses the status of Jerusalem multiple times. Trump argues that recognising Jerusalem as the capital of Israel was right due to Jerusalem being founded by Jews and that the recognition was the will of the U.S. Congress. Furthermore, Trump argues that the status of Jerusalem has long been the hardest topic of the negotiations and that a U.S. intervention to solve the issue serves the interests of the peace process, as there now is one less question to discuss.
  • Saarelainen, Katri; Kletter, Raz (The Hebrew University, Institute of Archaeology, 2021)
    Qedem Monographs of the Institute of Archaeology The Hebrew University of Jerusalem
    We discuss 49 Iron Age II clay figurines and zoomorphic vessels, one mold and a unique stone figurine found at Tel Rehov in the Galilee, Israel. The figurines include a new type (freestanding plaque figurines); drummer female figurines; a drummer modified into a female and child figurine; zoomorphic vessels, and more. The conclusions relate to the interpretations and religious aspects of the figurines, and the difference between figurines in northern Israel and Southern Israel (Judah)..
  • Saukko, Olli (Helsingfors universitet, 2017)
    Young Jewish adults at the beginning of the 21st century were more integrated into American culture than previous generations. However, they did not hide their Jewishness, but continued to embrace certain aspects of it, and were proud of being Jewish. Due to famous Jews in the entertainment business, Jewish characters in popular television series, and new Jewish counterculture, such as the magazine Heeb, Jewishness in early 21st-century America appeared to be “cooler” than ever. In this study, I examine what kinds of ways of being a Jew and expressing Jewishness there were among young American Jews in the 21st century. How did they see themselves compared with the previous generations, for example concerning their stance towards Israel? I will also examine what attitudes young Jews had towards other American culture, how their Jewishness was seen in everyday life, and what significance their Jewishness had for them. Previous studies have shown that the younger generation of American Jews were more open towards new ways of expressing Jewishness, considered changes in Jewish culture as positive, and created these changes themselves. On the other hand, the older generation, especially those affiliated with the Jewish establishment, were more concerned about the future of Judaism in the United States, mainly due to the rising rates of Jews marrying non-Jews. Previous studies have also addressed the older generation’s concern about the tendency of Israel becoming less meaningful for young American Jews. In this study, my main sources are two magazines made by and for young Jewish adults: national Jewish student magazine New Voices; and Heeb, which was a countercultural magazine for “hipster Jews”. New Voices material shows that the editors had critical views on the American Jewish community and its attempts to tackle the issues around intermarriage and attitudes towards Israel. The magazine also featured a number of texts in which young American Jews pondered their Jewishness and its significance in their lives. New York -based Heeb was a radical and humorous magazine that took a stand on social and political issues. Through irony and sarcasm, which were a commonplace in hipsterism, Heeb created humor but also addressed Jewish themes in a highly inclusive way and displayed pride in being Jewish. To show what the “cool Jewishness” phenomenon brought to the American Jewish culture and how it was used, I analyze Lisa Klug’s book Cool Jew, which compiles new expressions of Jewishness and tries to engage young Jews more with Judaism.
  • Partanen, Juha (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin diskursseja, joilla Ristin Voitto -lehden (RV) Israel-keskustelussa puhutaan Israelista 1960 – 1990-luvuilla valtion sotilaallisten konfliktien aikoina ja niihin välittömästi liittyen. Tutkimustehtävänä oli vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisen position RV:ssa sotilaallisten konfliktien aikoina julkaistujen kirjoitusten diskurssi rakentaa Israelille, minkälaisia teemoja RV:n Israel-diskurssissa muodostuu sotilaallisten konfliktien aikoina, miten hengellinen suhteutuu poliittiseen RV:n Israel-diskurssissa sotilaallisten konfliktien aikoina ja millainen teologinen kuva Israelista RV:n Israel-diskurssista sotilaallisten konfliktien aikoina rakentuu? Tutkimustehtävään ja -kysymyksiin vastatessa aineistona toimivat Israelin sotilaallisiin konflikteihin ajoittuvat Israel-keskustelua sisältävät RV-lehdet 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta. Analysoin aineistoa ja luokittelin diskurssianalyysia hyödyntäen aineistosta nousevat yksittäiset nimittäjät teemoiksi, joiden pohjalta muodostuivat tutkimuskysymykset. RV:n Israel-diskurssi antaa Israelille useita positioita, joista merkittävimmät ovat nykyisen Israelin valtion asemoiminen Jumalan omaisuuskansaksi, raamatullisten ennustusten mukaisesti jälleen syntyneeksi Vanhan testamentin Israeliksi, Jumalan lopunajallisten suunnitelmien kohteeksi ja toteuttajaksi sekä hengellisestä todellisuudesta nousevan naapurimaidensa ja maailman yleisen vihan kohteeksi. RV:n Israel-diskurssia hallitseviksi teemoiksi nousevat raamatullisuus ja lopunajallisuus; kaikki Israeliin liittyvä perustellaan Raamatulla ja liittyy lopun aikoihin. Vahvaksi teemaksi kehittyy myös se, että suhtautuminen Israeliin vaikuttaa yksilöiden ja kansakuntien kohtaloihin joko siunauksen tai tuomion muodossa. Hengellinen ja poliittinen suhtautuvat RV:n Israel-diskurssissa toisiinsa siten, että hengellinen näkökulma antaa ylivoimaisen näkökyvyn ja ymmärryksen verrattuna poliittiseen näkökulmaan Israelin toiminnasta ja Lähi-idän tilanteista. RV:n Israel-diskurssin luoma teologinen kuva Israelista kiteytyy Israel-diskurssien positioiden ja siihen liittyvien teemojen kautta ajatukseen: Israel, kärsivä Herran palvelija. RV:n teologinen kuva myös tiivistää suurelta osin tutkimuksen Israel-diskurssin: Nykyinen Israel on asemastaan Jumalan omaisuuskansana kärsivä valtio, joka tänä päivänä toteuttaa Jumalan suunnitelmia maailman historian suhteen. Kristityn tulee puolustaa ja siunata nykyistä Israelia sen toimista riippumatta välttääkseen Israelin arvostelijoille varatun tuomion.
  • Klemetti, Jukka (2008)
    Tutkimuksessa selitetään Yhdysvaltain ja Israelin erityissuhdetta moraalis-uskonnollisten tekijöiden kautta. Aiemmissa tutkimuksissa erityissuhteen olemassaoloa on usein perusteltu taloudellis-strategisten syiden avulla, jolloin suhteen on ajateltu perustuvan materiaalisiin syihin. Erityissuhde ei kuitenkaan ole selitettävissä pelkkien rationaalisten syiden avulla, vaan niiden lisäksi suhteen ymmärtäminen vaatii sekä Yhdysvaltain ja Israelin identiteettipoliittisen yhteyden tuntemista. Israelin ja Yhdysvaltain erityissuhteen taustalla on historian aikana moraalis-uskonnollisille tekijöille rakentunut valitun kansan identiteetti. Molempia kansakuntia yhdistävä identiteetti koostuu pelastusteologisesti osasta sekä Luvatun maan kertomuksesta. Näiden osien kautta kansakunnat kokevat samankaltaisuutta keskenään, ja identiteetin avulla sekä amerikkalaisten että israelilaisten poliittiset valinnat ovat helpommin selitettävissä. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä Israelin että Yhdysvaltain historiaa. Menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään molempien kansakuntien identiteettejä ja yhteiskuntia. Amerikkalainen identiteetti rakentuu hyvin vahvasti puritaanien uskonnolliselle ajattelulle, joka näkyy yhä edelleen Yhdysvaltain poliittisessa elämässä. Israel on juutalainen valtio, jossa uskonto on luonnollisesti osa poliittista elämää. Uskonnon vaikutus politiikassa on kuitenkin voimistunut 1970-luvulta alkaen, jolloin oikeistolainen Likud-puolue nousi valtaan ja otti käyttöönsä uskonnollis-sionistisen politiikan, jonka tärkeänä osana on ajatus Suur-Israelista. Yhdysvaltain ja Israelin erityissuhde alkoi 1960 luvun lopulla ja voimistui Likudin johtoaseman myötä. Tutkimus osoittaa, ettei tämä ole sattumaa, vaan moraalis-uskonnollisilla tekijöillä on ollut tähän lähentymiseen merkittävä vaikutus. Tutkimuksessa erityissuhdetta selitetään historiallis-sosiologisen lähestymistavan kautta. Menetelmä soveltuu hyvin erityissuhteen tutkimiseen, koska historiallinen sosiologia näkee historian kehityksen ainutkertaisena tapahtumana, joka on myös välttämätön oletus Israelin ja Yhdysvaltain suhteen tutkimiselle. Tutkimus haluaa myös osoittaa, ettei erityissuhde pelkästään ole historiallisesti annettu kokonaisuus, jonka jatkuminen olisi automaattista. Tutkimuksessa erityissuhteen uudelleen luomista käytännön politiikassa kuvataan Bill Clintonin puheiden avulla. Aineiston analyysissä havaintovälineenä käytetään konstruktivistista teoriaa. Konstruktivismi osoittaa, että erityissuhde on sosiaalinen rakennelma, jonka jatkuminen on yksilöiden ja yhteisön vuorovaikutuksen lopputulos. Tutkimusajankohdaksi on valittu Lähi-idän rauhanprosessi, koska kylmän sodan jälkeen Israelin ja Yhdysvaltain erityissuhteen jatkuminen asetettiin monen asiantuntijan toimesta kyseenalaiseksi.
  • Haras, Harriet (2003)
    Tutkielma käsittelee Israelin valtion muodostumista juutalaisena kansallisvaltiona. Tutkimuksessa pohditaan, millaisilla nationalistisilla diskursseilla tuotetaan sekä modernia kansallisvaltiota että etnistä kansallisuutta. Juutalaisten muututtua poliittiseksi toimijaksi valtiossaan heidän on täytynyt etsiä yhtenäisyyttä israelilaisuudesta. Aihetta lähestytään tarkastelemalla eurooppalaista kansallisvaltiomallia, Kolmannen maailman etnistä nationalismia, kollektiivista käsittämistä muistin avulla ja myyttistä historiaa valtiollisen legitimaation välineenä. Tutkimuskysymyksen taustalla on ajatus uusien, post-kolonialististen valtioiden ongelmallisuudesta rakentua kansallisvaltioiksi eurooppalaisen mallin mukaan. Aineistona tutkielmassa on yhteensä 35 kolumnia ja pääkirjoitusta kahdesta israelilaisesta internet-sanomalehdestä (Haaretz ja The Jerusalem Post). Analyysi on tehty yhdistämällä teksteissä ilmenevä argumentointi ja retoriset keinot teorioiden avulla hahmoteltuihin temaattisiin kokonaisuuksiin, joiden taustalla ovat mm. nationalismien, väkivallan, historian, primordiaalisuuden ja valtion käsitteet. Analyysin tuloksena israelilainen nationalistinen päädiskurssi on olemassaolon diskurssi, joka jakautuu aladiskursseihin. Ne ovat poliittinen olemassaolon diskurssi ja uskonnollinen olemassaolon diskurssi. Ensin mainittu käsittelee Israelin valtion legitiimiyttä alueellaan, jonka puolustamiseksi väkivaltaisetkin toimintamallit ovat hyväksyttyjä. Oikeistolais-konservatiivisen The Jerusalem Postin teksteissä väkivaltaisuudet selitetäänn ainoana mahdollisuutena puolustaa kansalaisia ja valtion rajoja. Näin uskotaan turvallisen yhteiskunnan ja itsenäisen valtion mahdollistuvan Israelissa. Vasemmistoliberaalin Haaretzin materiaali kritisoi palestiinalaisia vastaan harjoitettavaa sotilastoimintaa, sillä sen nähdään vaarantavan valtion itsemääräämisoikeuden Israelin demokraattisen imagon heiketessä muun maailman silmissä. Kummassakin lehdessä nähtiin Israelin valtion säilyminen ja rauhallinen Lähi-itä yhteisesti tavoiteltavana päämääränä. Uskonnollinen olemassaolon diskurssi voisi olla nimeltään myös etnis-uskonnollinen diskurssi, sillä siinä painottuvat juutalaista uskontoa ja juutalaista kansakuntaa käsittelevät teemat. Israelin valtion tulee olla luonteeltaan juutalainen ja uskonnollisia arvoja tulisi ylläpitää Israelissa. Juutalaisen väestön osuus on myös tärkeää. Israelin tulee olla ehdottomasti juutalainen, jotta se voisi täyttää tehtävänsä puhtaana ja moraalisena yhteiskuntana Pyhällä maalla. Nationalistiset olemassaolon diskurssit ilmentävät israelilaisia kansallistunteen ideologioita, valtionationalismia ja sionistista nationalismia. Diskurssit tasapainottelevat poliittisen, uskonnollisen ja etnisen selittämisen ristiaallokossa. Toisaalta valtion selitetään olevan länsimainen demokratia, jossa kaikilla sen kansalaisilla on taattu tasa-arvoisuus. Toisaalta se on uskonnollisten arvojen ja kaikkien juutalaisten alkuperäinen kotimaa, missä juutalaisen väestön tulee elää israelilaisena enemmistönä. Tutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan nk. uusien valtioiden on vaikea varmistaa legitiimiytensä kansallisesti ja kulttuurisesti yhtenäisinä ja samalla etnisinä kansakuntina.
  • Mäkinen, Samuel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassani tutkin Jesajan kirjan kuvaa Messiaasta ja erityisesti luvun 53 käsitystä asiasta. Tutkielmani on tutkimushistoriallinen. Käsittelen lähimenneisyydessä tehtyä tutkimusta Messiaasta. Lisäksi pohdin, millaisena Messias on kuvattu kristinuskon näkökulmasta. Pohdin myös erilaisia näkemyksiä Messiaasta. Messiaaseen liitetään erilaisia määritelmiä, Walter H. Rosen määritelmä on, että Messias nähdään ”tulevana kuninkaallisena hahmona, jonka Jumala on lähettänyt, joka tuo pelastuksen ja asettaa kuninkuuden, jota luonnehtivat rauha ja oikeus” (Rose 2000, 23). Yhdistämällä tutkijoiden näkemykset yhteen voidaan todeta, että Messias voi olla palveleva, uskonnollinen tai maallinen johtaja. Messias voi olla nykyinen tai tulevaisuudessa toimiva hahmo. Tutkielmassani jaottelen Jesajan kirjan Messiaaseen liittyvät kohdat tämän luokittelun mukaan. Jesajan kirjan käsitys Messiaasta on erilainen kolmessa kirjan osassa. Messiasta odotetaan, kunnes hänen rooliaan sovitetaan Kyyrokselle, joka vapautti kansan. Kärsivä palvelija, josta luvussa 53 kerrotaan, on esimerkki juutalaiselle kansalle kärsimyksestä ja siitä, että kärsimys palkitaan. Tämä on osa marttyyriteologiaa. Näin se vahvistaa myös liittoteologiaa, sillä Jumalan ja ihmisen välillä on liitto, jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Messiaan roolia on sovitettu myös Melkisedekille, joka oli jumalallinen hahmo. Häneen viitataan muutamassa kohdassa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Kristinusko kuvaa Jeesuksen Messiaana. Juutalaisilla on ollut useita Messias-hahmoja edellämainittujen lisäksi, kuten Hiskia ja Josia. Myös Israelin kansalle on sovitettu Messiaan roolia. Millaisena Jesajan kirja kuvaa Messiaan? Juutalaisille hän oli tutkimukseni mukaan joko Kyyros tai kärsivä Israelin kansa, kristityille Jeesus. Vahvimmin Jesajan teksti viittaa siihen, että Messias on Israel tai ainakin Israelin keskeltä noussut tai nouseva sankarihahmo.
  • Kangasniemi, Annukka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä: Maisterintutkielmani tarkoitus on avata Israelin ja Palestiinan taiteen kansallisten myyttien ja symbolien käyttöä alueen taiteessa. Käsittelen maa-alueeseen liittyviä naissymboleita ja uhrin ja urhon myytien ilmentymiä. Tutkimustapauksinani käytän muun muassa Sigalit Landaun suolatöitä, Anisa Ashkarin ja Raeda Saadehin performansseja, Adi Nessin ja Michail Hallaqin pietatöitä ja Ismail Shammoutan ”Madonna” maalauksia. Tulen tutkimaan asiaa Roland Barthesin teorian avulla, joka jakaa myytin kohtaamisen ja käytön kolmeen eri tapaan. Tapa yksi on myyttiä tuottava, tapa kaksi on sen huomaava ja analysoiva ja tapa kolme on sitä sokeasti kuluttava. Havaittavissa on myös mahdollinen uusi tapa, eli myyttiä ”pakeneva” tapa. Tämä tapa on reaktio tavalle kaksi. Yhdistän havaitun Barthesin myytin kohtaamisen tavan hermeneuttisen kehään ja spiraaliin. Erityisesti spiraalin avulla kykenen selvittämään myytin mahdollisia totaalisia ja relatiivisia käyttötapoja. Myytin käyttötavasta ja sen hermeneuttisesta asemasta voi myös versoa yhteisen synteesin mahdollisuus. Termillä totaalinen tarkoitan asiaa, joka voi tuoda vakautta, mutta voi olla samalla sitova. Termillä relatiivinen tarkoitan asiaa, joka on eteenpäin vievä ja reflektoiva, mutta samalla voi olla tyhjyyttä luova. Siinä missä reflektointi uudistaa myyttistä kenttää, voi se myös luoda tyhjyyttä. Vastaavasti voivat jäykät myyttirakenteet tukahduttaa muutoksen ja ne voivat pitää yllä heikkoa ja kärsivää yhteiskuntaa. Taideteoksessa voi olla samaan aikaan relatiivisuutta ja totaalisuutta, koska ne palvelevat eri lailla oman yhteisönsä sisällä ja suhteessa vastapuoleen. Yhdellä objektilla voi olla monta eri symbolista merkitystä ja tulkintaa. Etnografiset elementit ja diasporaelementit ilmenevät usein relatiivisesti, kun ne on aseteltu vastapuolta ja hegemoniaa vastaan. Yhteisön sisällä ne helposti ilmenevät totaalisina ja ylläpitivät tiukkoja myyttirakennelmia. Israelin sisällä postsionistinen ajattelu haastaa hegemonista tilannetta ja purkaa sen myyttejä. Palestiinan sisällä, poliittisen epävakauden vuoksi, myytit palvelevat yhteisöä ylläpitävänä rakenteena. Universaali kuvakieli ja taidehistorialliset referenssit palvelevat kiinnikekohtana länteen. Ne luovat globaalisti kielen, jonka avulla myös poliittinen viesti on selkeästi ymmärrettävä (sosialistinen realismi ja kristillinen ikonografia) Jossain tapauksissa universaali kieli voi olla myös etnografinen ilmentymä. Yhteydellä antiikkiin korostetiin oman kansan maanomistusoikeutetta ja sen historiallisia juuria. Tutkielmani antaa ongelmasta alustavan kuvan, mutta toivon sen luovan keskustelua myyttien käytön mahdollisuuksista ja rajoituksista.
  • Kähkönen, Lauri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kansallisvaltiolaki – liberaalin demokratian loppu? –tutkielma selvittää Israelin demokratian tilaa ja sitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu heinäkuussa 2018 hyväksytyn Israel – juutalaisen kansan kansallisvaltio -lain kautta tulkittuna. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen, minkälainen demokratia Israel on ja millainen Israelin demokratia kehitys on kansallisvaltiolain myötä. Tutkielman tutkimusaineisto on Israel - juutalaisen kansan kansallisvaltio -laki. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia, jonka luoman viitekehyksen kautta tutkija on tulkinnut tutkimusaineistoa. Tutkimukseni analyysiluvuissa, tutkimusaineisto on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin artikloiden perusteella. Jaottelun jälkeen tutkija on tulkinnut ja verrannut lain artikloita erilaisiin demokratioiden viitekehyksiin ja muodostanut analyysin. Lain osien analysoinnin jälkeen, tutkijan on ollut mahdollista tehdä laajempi tulkinta lain sisällöstä kokonaisuudessaan ja siitä, miten laki vaikuttaa Israelin demokratiakehitykseen ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen valtaväestön ja vähemmistöjen välillä. Tutkimuksen tulos on, että Israel – juutalaisen kansan kansallisvaltio -laki etäännyttää Israelia liberaalin demokratian viitekehyksestä. Israel sopii lain sisältä nousevien teemojen kautta tulkittuna etnisen demokratian viitekehyksen sisälle. Tutkimustulosta tutkija on perustellut sillä, että Israel – juutalaisen kansan kansallisvaltio -laki nostaa yhden etnisuskonnollisen ryhmän oikeudet vähemmistöjen oikeuksia suuremmiksi. Liberaalista demokratiasta etäännytään, sillä vähemmistöjen edustajat eivät voi etnisyytensä takia tulla täyttä itsemääräämisoikeutta nauttiviksi kansalaisiksi Israelissa. Lisäksi laki laskee yhdenvertaisuuden toteutumista Israelissa, sillä lain myötä vain juutalaisilla on täysi itsemääräämisoikeus ja vähemmistöillä vain kollektiiviset oikeudet. Kansallisvaltiolain myötä Israel on ennen kaikkea yhden etnisuskonnollisen ryhmän valtio, jonka toimintoihin juutalainen uskonto linkittyy.
  • Kumpulainen, Heidi (2008)
    Tutkimus aiheena on naisten transnationaali aktivismi Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, sekä naisten kokemukset tästä perinteiset vihollisrajat ylittävästä yhteistyöstä. Tutkimuksessa keskittytään tarkastelemaan kahden naisjärjestön, israelilaisen Bat Shalomin ja palestiinalaisen Jerusalem Center for Women -järjestön toimintaa. Järjestöt työskentelevät yhdessä Jerusalem Link -viitekehyksen puitteissa ja toiminnassan jatkuvasti kehittävät yhteisiä poliittisia periaatteeitaan dialogin kautta. Lisäksi naisjärjestöt toimivat voimaakkaasti sen puolesta, että naisten ääni saataisiin kuuluviin myös virallisissa rauhanneuvotteluissa. Tutkimus pohjaa vuoden mittaiselle kenttätyöjaksolle Israelissa ja palestiinalaisaluilla vuosina 2004-2005, ja sen keskeinen materiaali koostuu 24 naisaktivistin haastatteluista. Haastattelumateriaalia on täydennetty arkistotutkimuksen ja osallistuvan havainnoinnin kautta. Tässä tutkimuksessa naisten aktivismia lähestytään sekä sen institutionaalisen perustan että naisjärjestöjen jäsenten kokemusten kautta. Siten konfliktialueilla toimivien naisjärjestöjen erityispiirteet sekä naisten erityiset kokemukset sodan aikana ovat muodostaneet tutkielman teoreettisen perustan. Naisten kokemukset konfliktin aikana vaikuttavat merkittävästi siihen, millaista työtä naisjärjestöt tekevät sekä sodan aikana että konfliktin jälkitilanteessa. Naisjärjestöjen toimintaa tutkittaessa huomiota on kiinnitetty erityisesti feminismin, nationalismin, ja aktivismin vuoropuheluun Jerusalem Linkin työssä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten joukossa oli Israelin juutalaisia, Israelin palestiinalaisia sekä palestiinalaisia naisia, ja tutkimus valottaakin niitä monimutkaisia rajoja ja eroavaisuuksia, jotka naisten välille muodostuvat esimerkiksi valtaerojen, etnisyyden ja luokkaerojen kautta. Erityisesti tutkimus korostaa Israelin miehityksen vaikutusta Jerusalem Linkin työlle. Miehityksen lopettaminen on paitsi naisjärjestöjen yhteinen päämäärä, myös se keskeinen tekijä, joka luo eroja naisten välille, vaikuttaen siihen, miten naiset naiset näkevät konflktin luonteen, ja millaisia heidän kokemuksensa konfliktista ovat.
  • Broas, Jenna (2017)
    Kirjallisessa opinnäytteessäni tutkin liikkeen kokemusta, ruumista, kehoa, tietoisuutta ja heijastan niitä omaan kokemukseeni Gaga-tekniikasta. Harjoitin Gaga-tekniikkaa kuukauden ajan Israelissa ja tarkastelen tässä kirjoituksessa siellä syntyneitä kokemuksia ja avaan kokemuksesta laajenevia maailmoja. Pyrin tutkimaan myös tämän kokemuksen suhdetta minuun ja syventämään ymmärrystäni tanssijaidentiteetistäni näiden havaintojen ja niiden kielellistämisen kautta. Ensimmäisessä luvussa esittelen ajatuksiani ennen matkaani ja pohdin tanssijuuden kysymyksiä, esiolettamuksiani ja vaatimuksia itselleni. Kirjoituksessani pyrin avaamaan ajatuksiani ideaalista tanssijasta sekä tarkastelen tavoitteitani, haaveitani ja suhdettani tanssijuuteen. Käsittelen tässä luvussa myös kehon ja olemisen moninaisuutta, joka avautuu minulle liikkeen avulla; pohdin, millainen on heterogeeninen keho? Toisessa luvussa esittelen tarkemmin Gaga-tekniikkaa: mitä se on, miten sitä harjoitetaan sekä miten se on suhteessa kehoni tietoisuuteen? Tarkastelen myös kehoa, kehon maastoa sekä tiedon ja taidon oppimista. Käytän lähteenä Timo Klemolan ja Jaana Parviaisen tekstejä kirjoittaessani kehoni sisältä avautuvasta maailmasta, suhteestani liikkumisen kokemukseen ja kehooni kerrostuneesta taidosta. Kolmannessa luvussa kirjoitan kokemuksen kielellistämisestä ja kirjoittamisen kokemuksesta. Millaisen jäljen kokemus jättää kieleen? Millaista on kirjoittaa lihallisesta kokemuksesta virittyneestä kehon tilasta käsin? Tarkastelen lähemmin, miten havainnot heräävät minussa ja missä kokemus asuu minussa. Pohdin, mitä kokemus on kehossani ja ruumiissani. Liikun Kirsi Heimosen ehdottamassa lihallisessa kielessä ja tutkin, millaisia jälkiä liikkeen kokemus jättää minuun. Viimeisessä luvussa sukellan kokemuksen luomaan maisemaan. Kielessä ja kirjoituksessa pyrin tuomaan esille sitä kokemushorisonttia, missä liikun. Kirjoitan kuvauksia harjoitteista ja kuvaan sitä, minne ne ovat vieneet minua. Liikun, leijailen ja kellun kokemuksesta syntyneissä sanoissa ja lauseissa. Avaan erilaisia kokemusmaailmoja ja samalla yritän eritellä millaista olemisen moninaisuutta erilaiset mielikuvat ovat herätelleet. Tässä luvussa liikun vapaasti omissa havainnoissani, mielikuvissa, assosiaatioissa ja merkityksissä, joita minulle avautui Gagan harjoittamisesta. Tämän prosessin myötä kokemusmaailmani kehoni mahdollisuuksista on syventynyt. Voin asua kehoni potentiaalissa — voin herätellä liikkumisen ja havainnoin kautta, siellä jo olemassa olevaa moninaisuutta. Matkan ja kirjoittamisen kautta, olen avannut mahdollisuuksiani ruumiillistua moneksi sekä herkistynyt olemisen identiteeteille. Minuus ja identiteettini elävät suhteessa muuttuvaan maailmaan. Tämä työ on lisäksi vahvistanut liikkumisen ja kehollisen kokemuksen merkitystä minulle ja tanssijaidentiteetilleni.
  • Vilonen, Jani (Helsingin yliopisto, 2020)
    Jo vuosikymmenten ajan Suomen ja lähes kaikkien muiden rikkaiden maiden syntyvyys on ollut vahvassa alamäessä. Tämän kehityksen on pystynyt välttämään vain muutama valtio ja niistä voi ottaa oppia väestökadon torjunnassa. Tutkimukseni pääpointti onkin avata niitä tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa esitellyn kolmen maan kokemuksiin. Nämä maat ovat Israel, Färsaaret (saaristoa käsitellään tutkimuksessa tilan säästämiseksi itsenäisenä valtiona, vaikka onkin Tanskan osa) ja Kazakstan. Tutkielmassa pyrin avaamaan näitä tekijöitä analysoimalla aiempaa kirjallisuutta väestön vähenemisestä ja vertaamalla niitä kohdemaiden politiikkaan ja niiden implikaatioihin. Pyrin analysoimaan, onko näiden kolmen maan politiikoilla mitään yhteistä aiheeseen liittyen ja voidaanko niistä vetää johtopäätöksiä laajemmin. Suurimmat aiheeni ovat naisten ja erityisesti äitien asema, lapsilisät sekä kulttuuri ja näitä aiheita käsitellään joka valtion kohdalla erikseen. Tarkoitukseni ei ole vetää lopullisia johtopäätöksiä tai väittää, että löytäisin vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Pyrkimykseni on pikemminkin löytää vihjeitä, jotka voisivat viedä keskustelua väestöpolitiikasta parempaan suuntaan. Tulokseni ovat jokseenkin yllättävät ja joissain osa-alueilla löysinkin yhtäläisyyksiä kaikkien kolmen maan kesken. Esimerkiksi jokaisessa maassa vanhempainvapaat ovat pidemmät kuin Suomessa ja vanhemmilla on myös parempi suoja työhönpaluun suhteen. Samaten näissä maissa tuntuu olevan vahva perhekeskeinen kulttuuri, jossa lapset nähdään elämän integraalisena osana pikemminkin kuin vaihtoehtona. Sen sijaan lapsilisillä ei näyttänyt olevan paljoakaan tekemistä syntyvyyden suhteen, sillä Israelissa ne ovat varsin vaatimattomat. Loppujen lopuksi voidaan todeta, että kulttuuri tuntuu olevan tärkein syntyvyyteen vaikuttava tekijä. Suomen kannalta tämä lopputulos on hiukan ongelmallinen, sillä kulttuurin muokkaaminen on vaikeaa eikä sen onnistuminen ole läheskään varmaa. Färsaaret on Suomea kulttuurillisesti lähin tutkituista maista, mikä osoittaa ettei vakaa väestö ole mahdottomuus Pohjoismaissa. Tutkielmani tärkein ja merkittävin johtopäätös on muistutus siitä, ettei laskeva väestö ole välttämätön osa maamme tulevaisuutta, vaan tätä ilmiötä vastaan on mahdollista taistella kuten Israel, Färsaaret ja Kazakstan ovat osoittaneet.
  • Niemi, Marja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä Referat Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa haasteita, jotka liittyvät uskonnon harjoittamisen tunnistamiseen arkeologisten jäänteiden perusteella kolmessa rautakautisessa, Megiddon rauniokummulla Israelissa sijaitsevassa esimerkkikohteessa. 1900-luvun alkupuolella esiin kaivetut kohteet, rakennus 338 kerrostumassa IVA ja lokus 2081 kerrostumassa VA–IVB, ovat herättäneet tutkijoiden keskuudessa runsaasti keskustelua siitä, onko tiloissa ylipäätään harjoitettu uskontoa, ja jos on, millaisiksi kulttipaikoiksi ne voitaisiin tulkita. Kolmas esimerkkitapaukseni on 2010-luvulla kaivettu, kerrostuman Q-5 rakennus 12/Q/99, joka on määritelty temppeliksi, mutta jonka tulkintaan niin ikään liittyy useita haasteellisia kysymyksiä. Syventymällä kohteista raportoituun aineistoon sekä vertailemalla aineistosta tehtyjä erilaisia tulkintoja selvitän, millaiset tekijät mahdollistavat tiloista tehdyt, toisistaan poikkeavat tulkinnat. Olennainen teema tutkielmassani liittyy myös eräisiin teoreettisiin malleihin, joita arkeologiassa on kehitetty kultin tunnistamiseksi ja joita jotkut tutkijat hyödyntävät myös esimerkkikohteitteni tulkinnassa. Tavoitteenani on selvittää, onko malleista hyötyä tulkinnan muodostamisessa. Päätteeksi esitän myös oman näkemykseni siitä, voitaisiinko esimerkkikohteeni tulkita tiloiksi, joissa on harjoitettu uskontoa. Käsittelemiini teoreettisiin malleihin kuuluvat Colin Renfrew’n kultin harjoittamisen indikaattorit sekä näiden pohjalta muodostetut Ziony Zevitin korrelaatit Israel-Palestiinan rautakautista arkeologiaa varten. Näiden lisäksi analysoin Michael Cooganin kehittämiä kriteereitä, jotka edellisten ohella sopivat erityisesti kultin harjoitukselle omistettujen pyhäkkökontekstien tunnistamiseen. Koska kulttilöydöt usein limittyvät esimerkiksi arkiaskareisiin liittyviin jäänteisiin, syvennyn myös Garth Gilmourin malliin, jossa arvioidaan kultin harjoittamisen todennäköisyyttä eri konteksteissa sekä Rüdiger Schmittin luokitukseen uskonnon harjoittamiseen liitetyistä esinetyypeistä. Lopuksi esittelen Michael Pressin ajatuksia monipuolisten menetelmien soveltamisesta kultin arkeologisessa tutkimuksessa. Johtopäätöksissä erottelen 3 keskeistä tekijää, jotka aiheuttavat tulkintojen hajontaa. Näitä ovat kaivausmenetelmiin ja löytöjen raportointiin liittyvät ongelmat varsinkin viime vuosisadan alkupuolella kaivettujen rakennusten osalta. Esiin nousee myös eräiden keskeisten, yksittäisten elementtien tulkinnallinen vaihtelu. Tällaisia ovat esim. pystykivet, joiden tulkinnat vaihtelevat masseboista rakenteellisiksi pylväiksi, sekä rakennusten pohjakaavat, joiden osalta temppeleiden erottaminen hallinnollisista tai eliitin asuinrakennuksista tuottaa vaikeuksia. Merkittävän ongelman muodostavat myös kontekstin rajaamiseen liittyvät kysymykset, eli se, millaiseen aineistoon ja kuinka laajalle alueelle tulkinta voidaan ulottaa. Esimerkkikohteitteni valossa kulttitulkinta laajenee herkästi koskemaan läheltä tehtyjä löytöjä, kuten ympäristöstä löydettyjä astioita tai rakennelmia. Käsittelemäni teoreettiset mallit eivät poista näitä tulkinnan kannalta keskeisiä ongelmia. Esimerkkikohteitteni tulkintoja on joka tapauksessa perusteltu malleissa esiintyvien teemojen, kuten jumaluuden symbolien, rinnakkaisaineiston ja kontekstin kokonaisvaltaisen tutkimuksen kautta, vaikka teorioita ei tutkimuksissa käytettäisikään. Mallit voivat kuitenkin lisätä argumentointiin selkeyttä, sillä ne tekevät näkyväksi tutkijan oletukset muinaisessa yhteiskunnassa harjoitetun uskonnon luonteesta, kultin harjoittamisen tavoista sekä siitä, kuinka nämä piirteet arkeologisessa aineistossa mahdollisesti heijastuvat. Monipuoliset menetelmät ovat joka tapauksessa tarpeen, kun analysoimme esimerkkikohteitteni kaltaisia löytöjä, joiden aineisto on hajanaista ja olennaisin osin moniselitteistä. Tässä mielessä jokainen käsittelemäni malli tarjoaa hyödyllisiä välineitä aineiston analyysiin. Huolellisesti toteutetut kaivaukset, yksityiskohtainen raportointi ja seikkaperäisesti perustellut tulkinnat luovat perustan, jonka puitteissa keskustelua eri näkemysten todennäköisyydestä on mielekästä käydä. Päädyn itse suhtautumaan epäilevästi siihen, että voisimme esimerkkikohteistani osoittaa tilan, jossa uskontoa on todennäköisesti harjoitettu. In situ löydetyistä kulttiesineistä huolimatta lokus 2081 voidaan määritellä eliitin asuinalueella sijainneeksi varastotilaksi. Myös hallinnolliseksi palatsiksi tulkitsemani rakennuksen 338 ja suuren julkisen rakennuksen 12/Q/99 osalta päädyn siihen tulokseen, ettei tilojen käytöstä kultin harjoittamiseen ole riittävästi todisteita niiden tuntumasta löydetyistä, kulttiin liittyvistä esineistä huolimatta.
  • Hyvärinen-Hellberg, Eija (Helsingfors universitet, 2017)
    Eksegeettisen tutkimuksen kohteena ovat Ugaritin tekstien Baal ja Anat -kertomussikermä ja Vanhan testamentin psalmit 74 ja 77. Tekstien sisältämiä viittauksia kaaokseen, jonka epiteettinä ovat meri, lohikäärme, Leviatan tai Lotan, joet ja virrat sekä suuret vedet, analysoidaan laaja-alaisen synkronisen tutkimuksen, narratiivisen ja ikonografisen menetelmän keinoin. Tekstit analysoidaan historialliskriittisin, diakronisin menetelmin. Analyysin tuloksia peilataan Levantin, muinaisen Orinetin kulttuureiden kuva-aineistoon pronssi- ja rautakauden ajalta. Merkityksiä peilataan myös sosio-ekonomiseen ympäristöön. Mesopotamian valtakuntien sinettien ja sylintereiden kuvakieltä samoin, kuin arkeologisten yksittäisten esineiden kantamia merkityksiä liitetään tekstiin. Kuvallisena aineistona on Frankfortin sinettejä käsittelevä tutkimus ja Keelin teostensisältämä kuva-analyysi. Tutkimuksen fokus on kysymyksessä, avaako kuvakieli tekstin merkityksiä ja luoko se uusia tutkimusnäkökulmia. Ras Shamran mytologisten, Baalia ja Anatia käsittelevien tekstien tutkimuksen fokus on meren jumaluuteen Yammiin personifioitu kaaos, elämää tuhoava voima. Hänen suhdettaan peilataan luojajumala Eliin ja myrskyn ja hedelmällisyyden jumalaan Baaliin. Esille tulee arkaaisen ihmisen maailmankuva ja kognitiivinen prosessi sellaisena kuin se kuvissa ilmenee. Tekstien merkityksen löytämiseksi niiden sisältöön sovelletaan Dumezilin sosiaalista teoriaa. Teorian sovellus nojaa Langin siitä tekemään tulkintaan. Hän luokittaa jumaluuden ilmenemismuodot hierarkiseksi, kolmiportaiseksi pantheoniksi, joka peilaa yhteiskunnan eriytynyttä sosiaalirakennetta. Tutkimus etsii Ugaritin mytologisten tekstien ja psalmitekstien” sitz im lebeniä”. Onko psalmien tekstikohdissa kaikuja Ugaritin tekstien mytologisista hahmoista nhr, lotan, seitsenpäinen lohikäärme ja kiemurtava käärme? Työ esittelee Løgstrupin analyysin ihmisenä olemisen alkukantaisista ilmaisuista, jotka ilmenevät myötätunnon, nöyryyden, rakkauden, surun ja toivon ilmauksina. Se tarkastelee kaaoksen ilmenemisen muotoja vihaa, kateutta ja mustasukkaisuutta. Psalmien kyyhkyskuvan ja tekstien pyhän kohtaamisen kuvauksissa tutkin, mitä ne merkitsevät yksilölle ja yhteisölle. Lyhyesti voi Ugaritin tekstien fokuksen olevan jumaluuksien maailmassa ja kultissa, kun taas psalmeissa fokus on inhimillisen ja jumalallisen dialogissa. Kohtaamisen merkitys todentuu elämää kannatteleven voimien ilmaisussa trauman kokeneessa yhteisössä.