Browsing by Subject "Johann Wolfgang von Goethe"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Ylilammi, Mikko (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee Hermann Hessen varhaisen tuotannon piirteitä Bildungsromanin perinteisen saksalaisen muodon ja parodisten tyyliseikkojen osalta. Valitut neljä tekstiä, Knulp, Muuan nuoruus (Unterm Rad), Demian ja "Haihattelija" ("Karl Eugen Eiselein"), osoitetaan sekä Bildungsroman-muodon perillisiksi että sen parodiaksi. Tutkielmassa näytetään niiden parodiset viittaukset genren tyypillisiin piirteisiin nähden sekä niiden etääntyminen perinteisen Bildungsromanin optimistisesta asenteesta. Tutkimusmetodina käytetään tekstianalyysiä ja vertailevaa kirjallisuudentutkimusta. Tärkeimpänä vertailukohtana käytetään Johann Wolfgang von Goethen arkkityyppistä Bildungsromania Wilhelm Meisterin oppivuodet (Wilhelm Meisters Lehrjahre). Teos on kirjallisuudentutkimuksessa usein saanut arvon Bildungsroman-muodon vakiinnuttajana ja sen selkeimpänä edustajana. Erityisen hyödyllinen teos on selkeyttämään Bildungin ja Bürgertumin (opin ja porvariston) asemaa Bildungsroman-muodossa. Teoreettinen taustatutkimus perustuu Bildungsroman-tutkimukseen, mm. James Hardinin, Rolf Selbmannin ja Liisa Saariluoman tutkimuksiin. Bildungsromania käsitellään rakenteena, genrenä ja tyylilajina. Parodian teoria nojautuu Linda Hutcheonin ja Simon Dentithin ajatuksiin, ja se ymmärretään tutkielmassa laajassa merkityksessä niin, että huomioidaan sekä ivaava että arvostava viittaus kohdetekstiin. Bildungsroman-muotoa käsitellään myös yksilön sosiaalistumisena yhteiskunnallisiin normeihin. Hessen varhaistuotannon teokset osoittautuvat hyvin tietoisesti Bildungsroman-muotoa mukaileviksi, mutta varsin erilaisia ratkaisuja sisältäviksi tarinoiksi. Hessen päähenkilöt joutuvat henkisten ja maallisten ihanteiden ristiriidan keskelle ja päätyvät vaihteleviin lopputuloksiin. Perinteisessä Bildungsromanissa oletettu harmonian saavuttaminen teoksen loppuvaiheessa esittäytyy mahdottomana tai naurettavana. Sen tilalla on kohtalokäsitys, joka käsittää sekä kärsimystä että korkeamman hengen tavoittelua, mutta ei lopullista yhteiskunnan arvojen sisäistämistä ja hyväksymistä. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että Hermann Hessen tekstit ovat voimakkaasti sidoksissa perinteiseen saksalaiseen Bildungsroman-muotoon, mutta myös, että Hesse pyrkii tietoisesti erottautumaan sen tavanomaisista ajattelutavoista. Hesselle tyypilliset yksilön sisäiset konfliktit, kahtia jakautuneet identiteetit ja pyrkimys korkeampaan henkiseen olemukseen sopivat hyvin kehityskertomukseen, mutta samalla hänen teksteissään on läsnä synkkyys joka leimaa myös hänen myöhempiä teoksiaan. Nämä erot genreen, jota kirjallisuushistoriassa kutsutaan Bildungsromaniksi, esiintyvät usein nimenomaan parodisessa muodossa.
  • Záborszky, Mária (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkitaan saksankielisen runouden ja klassisen romantiikan ajan musiikin yhteyttä Johann Wolfgang von Goethen Prometheus-hymnin ja Franz Schubertin samannimisen lied-sävellyksen kautta. Tutkimuksessa painotetaan erityisesti teosten syntyhistoriaa ja niiden tulkinnan monia eri vaihtoehtoja eli hermeneuttista analyysiä. Teosten tulkintaan linkittyy monta eri asiaa, kuten esimerkiksi tyylisuuntaus ja sen normit, teoksen rakenne sekä ennen kaikkea taiteilijoiden oma kokemusmaailma ja heidän luova taiteellinen ilmaisutapansa. Työn keskeisenä aineistona ovat Goethen Prometheus-hymni ja Schubertin Prometheus-liedin nuotit. Lähdeaineistossa tärkein teos Goethea koskien on Rüdiger Safranskin teos Goethe Kunstwerk des Lebens – Biographie (2013). Schubertin tutkinnassa tärkeimmät teokset ovat Peter Cliven Schubert and His World (1997) ja Norman Lloydin Großes Lexikon der Musik (1987). Goethen ja Schubertin teosten syntyhistorian kannalta on tärkeää tuntea saksalaisen kirjallisuuden tunnuspiirteitä ja historiallista taustaa valistuksen- ja Sturm und Drang-aikakauden (Myrsky ja kiihko) ajalta sekä klassisen musiikin romantiikan aikakaudelta, joista on tutkielmassa perusteelliset kuvaukset. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat näiden aikakausien yhtäläisyyden ja miten nämä ilmenevät runossa ja liedissä. Runoanalyysin aineistoa ovat Jochen Strobelin Gedichtanalyse – Eine Einführung (2015) sekä Kristin Felsnerin, Holger Helbigin ja Therese Manzin Arbeitsbuch Lyrik (2012). Goethen teos on vapaasti muotoiltu hymni, jossa ei ole riimejä ja selkeää runomittaa. Prometheus-hahmo on hymnissä minäkertoja ja teos sisältää useita retorisia tehokeinoja. Hermeneuttisen analyysin lähdeaineistona toimii Jochen Vogtin teos Einladung zur Literaturwissenschaft (2002). Hermeneutiikka on teoria tulkinnasta, joka keskittyy erityisesti tekstien merkitysten tulkintaan. Hermeneuttista analyysiä ajatellen on tärkeää tuntea myös Goethen ja Schubertin omaelämänkerrallisia kokemuksian, jotka ovat vaikuttaneet heidän teoksiinsa. Hermeneuttisen analyysin tuloksena Goethen hymnille löytyy useita mahdollisia tulkintatapoja, joista osa liittyy Sturm und Drang-aikakauteen ja osa Goethen omaan elämään. Näitä tulkintatapoja ovat nerousestetiikan näkökulma, omaelämänkerrallinen näkökulma, uskonnolliskriittinen näkökulma sekä poliittinen ja yhteiskuntakriittinen näkökulma. Schubertin liediä ajatellen on tarpeellista tuntea romanttisen klassisen musiikin ja lied-taidemusiikin ominaispiirteitä. Tietoa molemmista tarjoaa Lloydin jo mainittu Großes Lexikon der Musik. Tutkielmassa mainitut Prometheus-liedin yleis- ja syntyhistoriatiedot löytyvät useista teoksista, kuten esimerkiksi Dietrisch Fischer-Dieskaun teoksesta Franz Schubert und seine Lieder (1999). Schubertin omaelämänkerrallinen tuntemus on ehdottoman tärkeää hermeneuttisen analyysin kannalta, sillä säveltäjä kärsi Wienissä poliittisesta sorrosta ja sensuurista sävellyksen syntyaikaan. Schubertin teos on ilmeisesti poliittisesti kantaaottava. Tutkielmassa musiikkianalyysi on toteutettu sointuanalyysinä ja liedin muotoanalyysinä, jonka lisäksi laulumelodia ja pianosäestys on analysoitu tarkkaan. Schubertin Prometheus-lied on läpisävelletty lied, jonka laulumelodia ja pianosäestys ovat täynnä erilaisia musiikillisia tehokeinoja.