The aims of this study are to determine the prevalence of clinically apparent orolabial herpes and the rate of recrudescence in the Finnish population. As a secondary aim we evaluate the significance of sociodemographic, health-related and other factors previously associated with the disease. The study sample was collected from the Finnish population register office using simple random sampling. A mailed questionnaire was sent to 3200 adults and 1000 children in 1989-1990. Response rate was excellent. In the adult study sample (15-65 years old) the lifetime prevalence of recurrent herpes labialis is 19.4%. Over 60% of cases have 1-3 relapses per year. Family background and health factors are found to be independent predictive factors for recurrent herpes labialis: mother (OR 3.38; 95% CI 2.35 – 4.86), chapped lips (OR 3.28; 95% CI 2.39 - 4.49). A larger proportion of women than men have the disease (OR 2.17; 95% CI 1.70 – 2.77). In order to develop the management of the disease further studies on the role of factors affecting the clinical manifestation, symptomatic and asymptomatic latency reactivation are needed.

Non-communicable diseases, especially cardiovascular disease (CVD), account for the majority of deaths worldwide. It is well known that population health is vulnerable to political and economic influences. Russia has faced significant political and economic changes over the past few decades. The country became world-famous for its high CVD morbidity and mortality rates after the collapse of the USSR and the shift towards a market economy (transitional period). While CVD risk factors in adults have been widely investigated by international scholars, scientific evidence regarding changes in CVD risk factors among Russian youth in recent decades appears to be rather scarce. Long ago it was established that CVD risk factors, both biological and behavioural, develop early in life and are shaped by environmental influences. Once formed, CVD risk factors – especially health behaviours – are difficult to change. Epidemiological studies have shown that the development of CVD risk factors among children and adolescents follows the same trends as among adults. This thesis investigates changes in cardiovascular risk factors among Russian youth during the transition in the country between 1995 and 2013. No previous study has investigated changes in CVD risk factors in relation to adolescents’ social environment in Russia. The study period coincides with the highest CVD mortality rates in the country and significant economic changes. Biological and behavioural CVD risk factors were studied using an internationally comparable methodology among all 15-year-old students, from all schools in the Pitkäranta district in the Republic of Karelia in Russia, between 1995 and 2013. Cross-sectional surveys were conducted in 1995, 2004 and 2013. The total sample consisted of 1072 students: 368 in 1995 (response rate of 95%), 340 in 2004 (response rate of 85%) and 364 students in 2013 (response rate of 98%). In 1995 and 2004, to study changes in biological risk factors for CVD, the blood pressure, height and weight of subjects were obtained for calculation of body mass index, together with venous blood samples for the determination of lipid levels. Participants filled in a questionnaire with pre-coded answers to study smoking, drinking of alcohol and nutrition behaviour, together with nutrition literacy in all years of the survey. In 2013, data was collected using only the questionnaire. Biological risk factors (blood pressure, total cholesterol, high-density lipoprotein cholesterol, weight, height, BMI) were within a normal range initially and did not show negative changes until 2004 for both genders. Significant changes were observed in behavioural risk factors. They mostly worsened during the study period, especially among girls. Thus, the prevalence of daily smoking among boys was high and did not change during the study period. Among girls, daily smoking had more than doubled by 2004 from 7% to 15%. The proportion of non-smoking girls, believing that quitting smoking is easy for young people, increased by 2004. Also, the proportion of girls smoking at home with parents being aware of it increased compared with 1995. Both genders reported smoking at school during breaks. Especially among boys the prevalence was high but did not change between the survey years. Among girls, smoking at school during breaks increased by 2004. Even though the prevalence of smoking remained high among boys and increased among girls during the study period, the prestige of smoking, as a means of improving image, decreased among participants of both genders, except for smoking boys. Among both genders, the odds of smoking were higher among participants if the best friend smoked compared with the presence of smokers among family members. In both survey years, adolescents reported that it was possible to purchase tobacco and alcohol themselves. The self- purchasing of alcohol increased among both genders by 2004. The proportion of youth that had never tried alcohol decreased among both genders. Early initiation of alcohol-drinking increased among boys and in 2004 they consumed alcohol more frequently compared with 1995. Weekly alcohol consumption increased among both genders by 2004. Gender differences in alcohol-drinking behaviour have mostly diminished. Beer consumption among girls almost tripled and the prevalence of drunken behaviour increased among girls by 2004. The consumption of vegetables increased by 2013 but was still insufficient among both genders. Fruit and berry consumption among girls increased by 2004, with a consequent decrease almost to previous levels by 2013. The purchasing of food high in saturated fat during breaks at school and after school increased among both genders by 2004 and decreased again by 2013. The consumption of sugary drinks and snacks among boys increased from 2004. Among girls it increased steadily from 1995. Milk-drinking decreased among both genders. Nutritional literacy was rather low and further deteriorated among both genders. The country’s transition had an effect on behavioural CVD risk factors among Russian adolescents. With regard to some positive changes, negative changes in smoking, alcohol use and some dietary aspects prevailed. It is important to be aware of potential environmental influences on youth CVD risk factors, especially in countries with fluctuating economic situations. A regular country-wide surveillance system should be established to monitor changes in CVD risk factors with regard to environmental influences. Public health interventions and control over the implementation of health policies are needed to improve the CVD risk factor profile of Russian adolescents.

Late-life cognitive impairment and dementia are more common among individuals with type 2 diabetes, and these disorders also share risk factors, such as obesity, as well as protective factors, such as healthy diet. Diabetes prevention could improve cognitive performance later in life, and improvement in diet may potentially prevent cognitive impairment through several pathways. This study aimed to examine the role of dietary intervention within a diabetes prevention study in midlife in relation to subsequent cognitive performance; and as a part of a multidomain lifestyle intervention in older adulthood in relation to simultaneous cognitive performance. The study comprised data from two pioneering randomized, controlled lifestyle intervention trials. The Finnish Diabetes Prevention Study included middle-aged participants at high risk for type 2 diabetes, who participated in an ancillary cognition assessment at 9 years after the lifestyle guidance. The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability included older adults at elevated risk for dementia, who were offered a two-year multidomain lifestyle intervention with dietary guidance, exercise, cognitive training, and management of cardiovascular risk factors. Cognitive performance was assessed with neuropsychological test batteries. These results showed that better midlife glycaemic control, healthier diet, and lower BMI may protect from cognitive decline, even among those who meet the criteria for impaired glucose tolerance, highlighting the importance of healthy lifestyle in high-risk groups. Cognitive performance was worse among those who lost weight prior to cognition assessment, which could be explained by reverse causation, i.e. preclinical memory disorder may cause weight loss. Among older adults, targeted dietary counselling improved dietary quality and may prevent age-related decline in dietary intake, thus possibly preventing cognitive decline. For global cognition, baseline diet appeared more influential than dietary changes in two years, emphasizing the role of long-term healthy diet in supporting healthy brain ageing. Dietary changes in two years were nevertheless reflected in changes in executive function, indicating that cognitive benefits with dietary changes can be achieved in older age. These findings support the concept that diet has an important role in maintaining cognitive function in different phases of life.

Because sustained physical activity is important for a healthy life, this paper examined whether a greater diversity of sport activities during adolescence predicts higher levels of leisure-time physical activity (LTPA) in adulthood. From sport activity participation reported by 17-year-old twins, we formed five groups: 1, 2, 3, 4, and 5+ different sport activities. At follow-up in their mid-thirties, twins were divided into four activity classes based on LTPA, including active commuting. Multinomial regression analyses, adjusted for several confounders, were conducted separately for male (N=1288) and female (N=1770) participants. Further, conditional logistic regression analysis included 23 twin pairs discordant for both diversity of sport activities in adolescence and LTPA in adulthood. The diversity of leisure-time sport activities in adolescence had a significant positive association with adulthood LTPA among females. Membership in the most active adult quartile, compared to the least active quartile, was predicted by participation in 2, 3, 4, and 5+ sport activities in adolescence with odds ratios: 1.52 (p=0.11), 1.86 (p=0.02), 1.29 (p=0.39), and 3.12 (p=5.4e-05), respectively. Within-pair analyses, limited by the small sample of twins discordant for both adolescent activities and adult outcomes (N=23), did not replicate the association. A greater diversity of leisure-time sport activities in adolescence predicts higher levels of LTPA in adulthood in females, but the causal nature of this association remains unresolved.

Tutkimuksen tarkoitus: Vuonna 2009 esiintyi viimeksi maailmanlaajuinen influenssapandemia (niin kutsuttu sikainfluenssa), jonka aiheuttajaksi todettiin A(H1N1)-virusalatyyppi. Pandemian aikaan influenssaan voi sairastua huomattavan suuri määrä väestöstä, mikä kuormittaa erityisesti terveydenhuoltoa terveysasemien ja sairaaloiden palvelukapasiteettien rajallisuuden vuoksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä influenssaviruksiin sekä selvittää, kuinka influenssapandemiat kuormittavat terveydenhuollon palvelutoimintoja ja millaista materiaalien ja henkilöstön riittävyys oli pandemia-aaltojen aikaan vuonna 2009. Tutkimuksen perusteella pohditaan pandemian aiheuttamia haasteita terveydenhuollon toimivuudelle sekä pohditaan varautumista tuleviin vastaavanlaisiin pandemioihin. Materiaalit ja menetelmät: Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiantona lääninhallitukset keräsivät vuonna 2009 webropol-pohjaisella nettikyselyllä tietoa perus- ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon palvelujärjestelmän toimivuudesta pandemian huippuviikkoina Manner-Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Kyselyillä selvitettiin työvoiman, materiaalien ja toimintaresurssien (tilat/laitteet) riittävyyttä, influenssapotilaiden määriä ja terveyskeskuksissa puhelinyhteydenottojen. Influenssaepidemia käynnistyi lokakuussa (viikot 41 - 42) ja huippu saavutettiin Pohjois-Suomessa viikkojen 43 - 45 aikana (loka-marraskuu) ja Etelä-Suomessa viikkojen 45 - 48 (marraskuu) aikana. Tulokset: Suomessa varmistettiin influenssaepidemian aikana 7669 influenssatapausta laboratoriokokein, mutta todellinen tartuntamäärä oli paljon suurempi. Influenssapandemiaan liittyi tavallista kausi-influenssaa vaikeampi taudinkuva. Seurantajakson aikana suurimmassa osassa lääneistä terveydenhuollon toimintakapasiteetit riittivät. Alueellisen epidemiahuipun aikaan sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palvelut kuormittuivat ja erityisesti tehohoitopaikoista oli pulaa. Seurannan aikana puhelinyhteydenotot terveyskeskuksiin lisääntyvät voimakkaasti, mikä kuormitti palvelujärjestelmää. Joillakin alueilla oli nähtävissä myös henkilökuntapulan uhkaa. Johtopäätökset: Kansallista varautumissuunnitelmaa influenssapandemiaan päivitettiin vuoden 2009 pandemian jälkeen. Uudessa varautumissuunnitelmassa (2012) todetaan, että pandemian aikana koko terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, mutta erityisesti tehohoidon kapasiteetti ylittyy helposti. Korkeassa kuormitustilanteessa vähäinenkin potilasmäärän lisääntyminen voi merkittävästi vaikeuttaa teho-osastojen toimintaa. Varautumissuunnitelmassa todetaan myös influenssapotilaita hoitavan henkilökunnan rokottamisen tärkeys, jotta terveyden- ja sairaanhoito pysyy pandemiatilanteessa toimivana. Tällöin myös muiden henkilöryhmien ennuste paranee.

Suomeen muodostui vuosina 1939–1944 talvi- ja jatkosodan sotatoimien ja alueluovutusten myötä siirtokarjalainen väestöryhmä, joka oli sijoitettava pysyvästi uusille asuinalueille. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen oli luovutetun Karjalan väestön terveydentila ennen siirtolaisuutta ja sen jälkeen, miten siirtokarjalaisten sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen on onnistunut ja mitä terveysvaikutuksia pakkoevakuoinneilla on ollut. Tutkimus toimii esiselvitystyönä rekisteripohjaiselle tutkimukselle siirtolaisuuden vaikutuksesta aikuisiän terveyteen ja sosiaaliseen asemaan. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja analysoimalla Lääkintöhallituksen vuosikirjojen tilastotietoja. Tulokset osoittivat erityisesti pakkoon perustuvaan siirtolaisuuteen liittyvän merkittäviä mielenterveyshaittoja, jotka voivat ilmetä erilaisina psyykkisinä sairauksina. Lisäksi ilmeni, että Karjalan alueen asukkaiden terveydentila oli osittain heikompi koko Suomen tilanteeseen verrattuna jo ennen siirtolaisuutta; esimerkiksi alueen kuolleisuus oli keskimääräistä korkeampi. Tulosten perusteella karjalaisen siirtoväen sulautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on onnistunut hyvin ainakin sosioekonomisella tasolla. Kuitenkin siirtokarjalaisilla todettiin olevan 15 % korkeampi sepelvaltimotautikuolleisuus asuinpaikasta riippumatta ja 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa siirtokarjalaismiesten keskuudessa nähtiin ylikuolleisuuspiikki. Pohdinta-osiossa käsitellään saatujen tulosten taustatekijöitä ja merkitystä, sekä ehdotetaan uusia tutkimusaiheita siirtokarjalaisuuteen liittyen.

Background: Breast cancer is the most common cancer among women in Western countries, invariably worsening ability to work. High occupational class is associated with higher breast cancer incidence but better survival, however, little is known about occupational class differences in breast cancer related sickness absence over time. Therefore, we aimed to examine occupational class differences in the incidence and duration of long-term sickness absence due to breast cancer over time. Methods: A nationally representative 70-per-cent random sample of Finnish women aged 35–64 in 2004–2012 (annual n=499,778–519,318) was linked to register data on over 10-days long medically certified sickness absence due to breast cancer (ICD-10 code C50) in 2005–2013. This study focused on employed women, including upper non-manual employees (n=111,127–128,905), lower non-manual employees (n=270,426–287,016) and manual workers (n=98,067–118,731). The class differences were analysed by calculating age-adjusted cumulative incidence and duration of absence due to breast cancer annually over the period 2005–2013. Results: Throughout the study period, the annual cumulative incidence was highest among upper non-manuals (314–384 per 100,000 persons) and lowest among manual workers (208–268 per 100,000 persons). In contrast, the annual duration of absence was inversely associated with occupational class, with manual workers having the longest (150–173 days) and upper non-manuals the shortest (114–140 days) duration of absence throughout. Occupational class differences in sickness absence due to breast cancer remained broadly stable over time. Conclusions: Employees in lower occupational classes had lower cumulative incidence but longer duration of sickness absence due to breast cancer compared to those in higher occupational classes. Attention should be paid to promotion of work capacity among employees with breast cancer in lower occupational classes.

Tutkimuksen tavoitteena on vertailla keinoja ja toimia, sekä näiden onnistumista ruton leviämisen estossa ja taudin hoidossa kahden edellisen ruttopandemian alkuvaiheessa, Mustan surman aikana 1300-luvun puolivälin Euroopassa ja 1800-1900 -lukujen vaihteessa Aasiassa. Ruttoa käsittelevä kirjallisuus on niin laaja, että tutkimusaiheeni systemaattinen tarkastelu ei ole mahdollista. Aineistona käytän mahdollisuuksien mukaan aikalaistekstejä sekä niiden lisäksi myöhempiä historiallisia tutkimuksia. Käyttämäni aineisto on englannin- ja suomenkielistä. Tutkimuksessa tarkastelen ruton leviämistä ja sen aiheuttamaa kuolleisuutta, pandemioiden aikaisia sairauskäsityksiä, leviämisen eston ja hoidon keinoja sekä näiden vaikuttavuutta Mustan surman ja kolmannen ruttopandemian aikana. Nykynäkökulmasta Mustan surman aikaisilla keinoilla ei ollut mahdollista parantaa ruttoa tai pysäyttää sen kulkua. Yli 500 vuotta myöhemmin kolmannen pandemian alussa ennen antibioottien käyttöönottoa ruton hoitokeinot olivat yhä tehottomia. Vaikka karanteenien avulla pystyttiin vaikuttamaan ruton leviämiseen poikkeustapauksissa, näitä suurempi merkitys leviämisen rajoittumiselle oli rutosta riippumattomilla yhteiskunnallisilla muutoksilla. Keinojen tehottomuudesta huolimatta kolmas ruttopandemia ei aiheuttanut kaksi kolmas osaa Euroopan väestöstä tappaneen Mustan surman kaltaista katastrofia.

Osalla masennuspotilaista masennusjaksot osuvat pääosin aina samalle vuodenajalle. Tätä masennuksen alatyyppiä kutsutaan vuodenaikamasennukseksi. Myös syömishäiriöihin, kuten laihuus-, ahmimis- ja ahmintahäiriöön, liittyy toisinaan mielialan laskua ja oireiden voimistumista vuodenaikojen mukaan. Vuodenaikamasennukseen puolestaan liittyy oireena lisääntynyt ruokahalu ja lihominen useammin kuin tavalliseen masennukseen. Näiden yhtäläisyyksien vuoksi syömishäiriöiden ja vuodenaikamasennuksen yhteyttä toisiinsa on tutkittu paljon. Tässä tutkielmassa selvitettiin masennusjaksojen vuodenaikaisvaihtelua HUS:n syömishäiriöpoliklinikan potilaista (N=1588) ja kaltaistetuista verrokeista (N=6290) koostuvassa tutkimuspopulaatiossa analysoimalla tutkimushenkilöiden masennuslääkereseptien lunastamismääriä eri vuodenaikoina. Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä saatiin tutkimushenkilöiden reseptitiedot tutkimusajalta vuosina 2000-2010. Masennuslääkkeiden lisäksi selvitettiin myös tulehduskipu- ja allergialääkkeiden käyttömääriä. Tuloksista selvisi, että syömishäiriöpotilaat käyttävät masennuslääkkeitä moninkertaisesti verrokkeja enemmän, eikä heillä masennuslääkitysten aloitusmäärissä näkynyt merkitseviä eroja eri vuodenaikojen suhteen. Sen sijaan verrokit aloittivat lääkityksiä talvella ja syksyllä merkitsevästi enemmän kuin kesällä ja keväällä. Verrokkipopulaatiossa masennuslääkitysten aloitusmäärissä tapahtui vuosien 2003 ja 2010 välillä kasvua noin 50%, kun taas syömishäiriöpotilailla aloitusmäärät laskivat.

Mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja vuosittain 700 000 suomalaista käyttää jotakin psyykenlääkettä. Suomessa lääkkeiden myyntiä seuraa Fimea ja korvattuja lääkeostoja Kansaneläkelaitos, mutta kokonaisuutta yhteen vetäviä julkaisuja on vain vähän. Tässä rekisteritutkimuksessa tarkastellaan neljän psyykenlääkeryhmän – psykoosilääkkeiden, neuroosilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden, unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden – kulutuksessa tapahtuneita muutoksia 1996–2011. Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoston ja Tilastokeskuksen tietoja yhdistämällä selvitetään kulutuksen jakautumista sukupuolen, iän ja sairaanhoitopiirin perusteella. Materiaalin analysointiin on käytetty R-ohjelmointikieltä hyödyntävää R-Studio-ohjelmaa. Tarkastelujakson aikana psykoosilääkkeiden kulutus kaksinkertaistui. Neuroosilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden käytössä ei tapahtunut merkittävää muutosta. Unilääkkeiden käyttö lisääntyi vuoteen 2009 ja kääntyi sitten laskuun. Masennuslääkkeiden kulutusmäärä lähes nelinkertaistui, ja ne nousivat selvästi eniten käytetyiksi psyykenlääkkeiksi. Havaitut muutokset eivät selity muutoksilla psyykkisessä sairastavuudessa. Psyykenlääkkeiden kulutus oli runsainta keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Yli 70-vuotiaat käyttivät huomattavasti muita enemmän unilääkkeitä. Alueelliset erot psyykenlääkkeitä eniten ja vähiten käyttävien sairaanhoitopiirien välillä olivat noin kaksinkertaisia.