Browsing by Subject "Karibianmeren alue"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Folkersma, Liisa Karoliina (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of this thesis is to examine migration of educated Dominicans in light of global processes. Current global developments have resulted in increasingly global movements of people, yet people tend to come from certain places in large numbers rather than others. At the same time, international migration is increasingly selective, which shows in the disproportional number of educated migrants. This study discovers individual and societal motivations that explain why young educated Dominicans decide to migrate and return. The theoretical framework of this thesis underlines that migration is a dynamic process rooted in other global developments. Migratory movements should be seen as a result of interacting macro- and microstructures, which are linked by a number of intermediate mechanisms, meso-structures. The way individuals perceive opportunity structures concretises the way global developments mediate to the micro-level. The case of the Dominican Republic shows that there is a diversity of local responses to the world system, as Dominicans have produced their own unique historical responses to global changes. The thesis explains that Dominican migration is importantly conditioned by socioeconomic and educational background. Migration is more accessible for the educated middle class, because of the availability of better resources. Educated migrants also seem less likely to rely on networks to organize their migrations. The role of networks in migration differs by socioeconomic background on the one hand, and by the specific connections each individual has to current and previous migrants on the other hand. The personal and cultural values of the migrant are also pivotal. The central argument of this thesis is that a veritable culture of migration has evolved in the Dominican Republic. The actual economic, political and social circumstances have led many Dominicans to believe that there are better opportunities elsewhere. The globalisation of certain expectations on the one hand, and the development of the specifically Dominican feeling of ‘externalism’ on the other, have for their part given rise to the Dominican culture of migration. The study also suggests that the current Dominican development model encourages migration. Besides global structures, local structures are found to be pivotal in determining how global processes are materialised in a specific place. The research for this thesis was conducted by using qualitative methodology. The focus of this thesis was on thematic interviews that reveal the subject’s point of view and give a fuller understanding of migration and mobility of the educated. The data was mainly collected during a field research phase in Santo Domingo, the Dominican Republic in December 2009 and January 2010. The principal material consists of ten thematic interviews held with educated Dominican current or former migrants. Four expert interviews, relevant empirical data, theoretical literature and newspaper articles were also comprehensively used.
  • Lakanen, Annukka (2010)
    Tutkimukseni käsittelee Euroopan unionin (EU) sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden kumppanuussuhteita 1970-luvulta tälle vuosituhannelle asti. Osapuolten välisen yhteistyön tavoitteena on edistää AKT-maiden integroitumista maailmantalouteen ja osaltaan torjua köyhyyttä. Kumppanuuden, omistajuuden ja suvereniteetin kunnioituksen periaatteet ovat olleet läsnä yhteistyösopimuksissa jo alkuajoista lähtien, mutta erityisesti kumppanuuteen liittyvä retoriikka on korostunut tällä vuosituhannella. Keskityn tutkimaan erityisesti sitä, millaisia muutoksia EU-AKT -yhteistyössä on tapahtunut suvereniteetin näkökulmasta katsottuna, mitä kumppanuudelta ja taloudelliselta integraatiolta on edellytetty eri aikakausina ja minkälaisia kauppapoliittisia konteksteja nämä edellytykset heijastelevat. Tutkimukseni seuraa sitä kehitystä, jonka AKT-valtiot ovat kokeneet yhteistyössään EU:n kanssa suhteessa valtion rajoihin ja poliittiseen tilaansa. Tutkimukseni pohjautuu kolmen historiallisesti merkittävän yhteistyösopimuksen tarkasteluun sisällönanalyysin menetelmin. Analyysini osoittaa, että EU-AKT -yhteistyön käytännön todellisuus on kulkenut irrallaan kansainvälisesti vahvistuneesta kumppanuuden ja omistajuuden retoriikasta. Alun perin puhtaammin taloudellisena yhteistyönä käynnistynyt prosessi on saanut yhä poliittisempia ulottuvuuksia. AKT-maat ovat pitkälti kokeneet poliittisen liikkumavaransa kaventuvan ja suvereniteetin rajojensa häilyvän. Kansainvälisten toimijoiden vaikutusvalta on lisääntynyt, valtion rajat ovat häilyneet sekä ”taloudellinen” ja ”poliittinen” ovat yhdistyneet historian saatossa. Tämä yhteistyössä tapahtunut kehitys on vaikuttanut osaltaan valtion suvereniteetin eri ulottuvuuksiin. Tutkimukseni osoittaa, että yhteistyö nojaa pitkälti ulkoiseen suvereniteettiin niin AKT-valtioiden kuin EU:nkin kohdalla. Suhteet ovat vahvistaneet osapuolten ulkoista profiilia ja lisänneet kansainvälisten instituutioiden vaikutusvaltaa kansallisessa päätöksenteossa. Samalla yhteistyö on irtautunut yhä enemmän valtioiden sisäisistä poliittisista prosesseista aiheuttaen sisäiselle suvereniteetille uudenlaisia haasteita. Sekä EU:lla että AKT-mailla on vahva tarve korostaa ulkosuhteitaan ja voimistaa ulkoista profiiliaan erilaisten neuvotteluiden kautta. Molemmat kohtaavat haasteita myös legitimiteetin ja empiirisen suvereniteetin näkökulmista. Osapuolten maantieteellisille alueille mahtuu myös moninaisia identiteettejä, kulttuureja ja kieliä, jotka asettavat yhtenäisyyden tunteen luomiselle suuria haasteita. EU ja AKT-valtiot eivät siis varsinaisesti edusta tässä tutkimuksessa valtiotyyppien ääripäitä, vaan jakavat keskeisiä piirteitä. Yksi tutkimukseni johtopäätöksistä liittyykin juuri keskusteluun postkoloniaalisten ja postmodernien valtioiden luonteesta sekä tämänkaltaisen jyrkän erottelun soveltuvuudesta EU:n ja AKT-maiden yhteistyössä.
  • Ranta-Owusu, Eija Maria (2006)
    Pro gradu-työssäni tarkastelen sosiaalista toimijuutta ja kulttuurisia skeemoja regla de ocha-ifá-uskonnon rituaaleissa 1990-luvun taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen kontekstissa. Työ pohjaa Havannassa, Kuubassa, huhti-toukokuussa 2003 suoritettuun antropologiseen kenttätyöhön sekä kolmen muun matkan aikana tehtyihin havaintoihin. Menetelmiin on kuulunut rituaaleissa tapahtunut osallistuva havainnointi ja uskonnonharjoittajien kanssa suoritetut vapaamuotoiset haastattelut, mutta myös sekä kuubalaisen että kansainvälisen kirjallisuuden tarkasteleminen. Afrikkalaispohjaisen regla de ocha-ifá-uskonnon harjoittaminen on yleistynyt voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Se vastaa Kuuban rauhanajan hätätilan aikaista taloudellista ja sosiaalista muutosta, jolloin taloudellinen tilanne on heikentynyt ja ihmisten arkipäiväinen selviäminen on ollut yhä enemmän irrallaan valtion toimista. Lopputyössäni käy selville, että erilaisilla uskonnon puitteissa toimivilla sosiaalisilla toimijoilla on erilaisia toimintastrategioita käsitellä muutosta. Baba- ja iyalochien kohdalla se on uskonnollisten rituaalien kaupallistuminen, kun taas babalawot ovat nojanneet valtion tukemaan regla de ocha-ifán institutionalisoimisprosessiin. Erilaisilla toimintastrategioilla on sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät merkityksensä sillä, vaikka regla de ocha-ifán toimijat korostavat uskonnon tasa-arvoista luonnetta, sen puitteista on mahdollista löytää useita hierarkkisia asetteluja. Iyalochat ovat naispuolisia uskonnonharjoittajia ja babalochat usein homoseksuaalisia miehiä, kun taas babalawot ovat heteroseksuaalisia miehiä, joilla on ollut merkittävin asema uskonnon kentässä. Näiden sosiaalisten toimijoiden väliset ristiriidat ja jännitteet tulevat esille erilaisten rituaalien vastakkainasetteluissa, jotka näyttäytyvät käytännöissä, tilan hallinnassa ja ruumiillisuudessa. Kulttuuriset skeemat näyttäytyvät usein yhden sosiaalisen alueen sijasta myös muilla sosiaalisen elämän alueilla, minkä vuoksi aineistoni osoitti, että tasa-arvon ja hierarkian kulttuuriset skeemat toistuvat myös yhteiskunnallisella tasolla. Sosialistisen valtion tasa-arvoideologia ja tosiasialliset hierarkkiset vastakkainasettelut tasa-arvoisen massan ja kapean miehisen hallintoeliitin välillä pohjaavat usein myös sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan tehtäviin vastakkainasetteluihin. Tasa-arvon ja hierarkian vastakkainasettelu ja siitä muodostuvat kulttuuriset skeemat luovat sosiaalisen kokemuksen ja käytäntöjen luoman hegemonian, jonka kautta sosiaalisilla toimijoilla on mahdollisuus ymmärtää itseään, heidän välisiä suhteitaan ja historiallista tilannetta. Vastakkainasetteluiden ja kulttuuristen skeemojen kautta sosiaalisten toimijoiden on mahdollista käsitellä taloudellista ja sosiaalista muutosta sekä tarkastella omaa paikkaansa siinä.