Browsing by Subject "Karkkila"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Soininen, Sari Susanna (2000)
    Tutkielma on yhden tapauksen tutkimus, jossa tarkastellaan kriisikunnaksi yksilöityä Karkkilan kaupunkia. Pro gradu tutkielman tavoitteena on tuottaa kuvaus siitä, miten paikallisjulkisuudessa jäsennettiin tilanne, joka ulkoapäin määriteltiin kriisiksi kriisikuntakonstruktion avulla. Tavoitteena on tuottaa kuvaus siitä, miten ja millaista paikallista identiteettiä tuotettiin kriisidiskursseissa. Tulosten perusteella pohditaan karkkilalaisten kuntaan samaistumista ja kuntasuhdetta kriisidiskursseissa. Tutkielman näkökulmana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuuden kuvaukset rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kielenkäytännöissä. Viitekehyksessä esitellään tutkielmaa ohjaava käsitejärjestelmä. Identiteetti määritellään Stuart Hallin mukaan konstruktioksi, jota tuotetaan, ylläpidetään ja puretaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Identifikaatioprosessissa subjekteja asemoidaan diskurssien avulla tiettyihin identiteettipositioiden merkitysrakenteisiin. Michel Foucault'n diskursiivisen valtakäsityksen mukaan valta on suhteita, kykyä tuottaa merkityksiä, identiteettejä ja sosiaalisen todellisuuden kuvauksia. Sakari Hännisen näkemykset valtiovallan tuottamasta kriisikuntakonstruktiosta ja vastuullistavasta hallinnoinnista toimivat taustana paikallisen tason tutkimisessa. Tämän lisäksi esitellään Hännisen näkemykset paikallisen identiteetin konstruoimisesta hallinnan ohjauskeinona tuottaa järjestystä ja saada tunnustusta. Kyse on hallinnan kielen kaksoismuotoilusta, jonka avulla tuotetaan yksilö- ja kollektiivista identiteettiä. Paikallinen identiteetti eritellään Anssi Paasin mukaan paikan omaan ja paikalliseen identiteettiin. Edellisellä tarkoitetaan paikan erottautumista muista paikoista ja jälkimmäisellä asukkaiden samaistumista kuntaan. Työhypoteesin mukaan kriisikuntakonstruktio ja kuntatalouden ongelmat aiheuttavat paikallisen identiteettikriisin. Aineistona käytetään Karkkilan Tienoon ja Karkkilalaisen tekstejä, jotka jaetaan asukkaiden, toimittajien, päättäjien ja kunnan ulkopuolisten asiantuntijoiden osajulkisuuksiin. Lakoffin ja Johnsonin kognitiivista metaforateoriaa sovelletaan analyysimenetelmänä. Sen avulla analysoidaan millaisia merkityksiä eli mielikuvia kuntakriisiin, Karkkilaan ja karkkilalaisuuteen liitettiin. Kuntakriisin ilmiöitä olivat kuntatalouden, asiantuntijuuden ja kunnallisdemokratian legitimaatiokriisi sekä paikallinen identiteettikriisi. Kriisissä poliittinen valtataistelu ja syyllisten etsiminen hajauttivat ja lamaannuttivat paikallisyhteisöä. Paikallisessa identiteettikriisissä Karkkilan paikkakunnan identiteetti kuvattiin pilattuna. Kriisidiskursseissa asukkailla ja toimittajilla oli kielteinen kuntasuhde ja heikko kuntaan samaistuminen. Karkkilalaisuudesta metaforisoitiin pakkoa ja valinnanvapautta. Krisiikunnan leima ja itsenäisyyden menettämisen uhat aiheuttivat paikallisuuden institutionaalisen ja metaforisen uudistamisen. Tähän sisältyivät kunnallishallinnon markkinaistaminen ja yrittäjäkaupungin identiteetin konstruoiminen. Karkkilan identiteetin konstruoimisessa pyrittiin purkamaan historiallisesti rakentuneita vasemmistolaisuuden merkityksiä. Yrittäjäkaupungin identiteetti oli poliittis-hallinnallinen konstruktio, jonka avulla pyrittiin tuottamaan järjestystä ja hankkimaan tunnustusta. Karkkilan mallia vastustettiin liian radikaalina ja kuntaan soveltumattomana. Hallinnan tekniikkana käytettiin kielteisten merkitysten myönteisiksi muokkaamista. Myönteisten tulevaisuuden mielikuvien tavoitteena oli sitouttaa paikkaan ja visioon. Karkkilasta ja karkkilalaisuudesta tuotetut todellisuuden kuvaukset olivat jännitteisen ristiriitaiset. Tutkielman keskeisimmät kirjallisuuslähteet ovat Stuart Hallin Identiteetti ja Sakari Hännisen Missä on tässä sekä Kenen ongelma.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 14/2009
    Karkkilan Pyhäjärvelle tehtiin osana suurempaa kuntakohtaista järvikunnostusohjelmaa yhteistyöprojektina Karkkilan kaupungin kanssa perustilan selvitys, kuormitusselvitys ja kunnostussuunnitelma. Työ on osa laajempaa kuntakohtaista järvien kunnostusohjelmaa. Kunnostussuunnitelmassa käydään läpi kunnostusmenetelmien periaatteet ja niiden soveltuvuus Pyhäjärvelle. Pyhäjärvi sijaitsee keskellä Karkkilan kaupungin taajamaa. Sen itärannalla sijaitsee Asemansuon Natura-alue, jota rajaa osin Saavajoki. Pyhäjärven pinta-ala on 137,88 ha. Valuma-alueen pinta-ala on 170,53 km2. Pyhäjärven keskisyvyys on 4,67 m ja suurin syvyys 10,55 m. Pyhäjärvi on keskirehevä järvi, jonka ulkoinen kuormitus on pääosin liian suurta. Tärkeintä kuormituksen vähentäminen on järveä ympäröivällä osavaluma-alueella. Järven kasvillisuus on paikoitellen hyvin runsasta. Kalasto on särkikalavaltainen. Pyhäjärven happipitoisuus on ollut 2000- luvulla kesäisin hyvin alhainen. Jotta kalaston vinoutunut rakenne saataisiin muutettua vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan, suositellaan Pyhäjärvelle tehokalastusta, petokalaistutuksia ja kalastuksen säätelyä tarpeeksi suuren silmäkokoon omaavilla verkoilla. Alhaiset happipitoisuudet aiheuttavat sisäistä kuormitusta, minkä vuoksi Pyhäjärvelle ehdotetaan tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma. Suunnitelmassa valitaan Pyhäjärvelle sopivin hapetuslaite ominaisuuksiensa ja hintansa perusteella, sekä valitaan hapettimen sijoituspaikka ja hapetusaika. Virkistyskäytön parantamiseksi Pyhäjärven vesikasvillisuutta voidaan niittää ottaen huomioon jokaiselle lajille annetut tarkemmat poisto-ohjeet. Veden laadun seuranta on hyvin tärkeää, jotta eri menetelmien vaikutukset järveen tilaan nähdään ajoissa. Happipitoisuuden seurantaa varten suositellaan ostettavaksi happimittari.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Huhtimo Karkkila Tietokantatunnus MOR-Y01-014 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 2 Karttalehti: 2042 04 Alueen pinta-ala: 99,2 ha Korkeus: 140 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 40 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m Moreenimuodostuman sijainti: Huhtimo sijaitsee Karkkilassa, noin kaksi kilometriä keskustasta koilliseen
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Vartiamäki Karkkila Tietokantatunnus MOR-Y01-015 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 3 Karttalehti: 2042 04 Alueen pinta-ala: 4,4 ha Korkeus: 143 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 24 m Muodon suhteellinen korkeus: 22 m Moreenimuodostuman sijainti: Vartiamäki sijaitsee Karkkilassa Vaskijärven ja Santalansuon välissä
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Lautojanmäki Karkkila Tietokantatunnus MOR-Y01-016 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 2042 04 Alueen pinta-ala: 11,7 ha Korkeus: 140 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 20 m Moreenimuodostuman sijainti: Lautojanmäki sijaitsee Karkkilassa Siikalan kylässä, Lopen rajalla
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Isoinmäestä pohjoiseen päin Karkkila Tietokantatunnus MOR-Y01-020 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 2024 04 Alueen pinta-ala: 4,2 ha Korkeus: 140 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Moreenimuodostuman sijainti: Isoinmäen pohjoispuolinen reunamoreeniselänne sijaitsee Karkkilan Siikalassa
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Karhunsyrjä Karkkila, Loppi Tietokantatunnus: TUU-03-020 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Tuulikerrostuma Pinta-ala: 22,7 ha Korkeus: 130 m mpy. Karttalehti: 2042.04 Alueen suhteellinen korkeus: 30 m Karttalehti: 2042,05 Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Sijainti: Karhunsyrjän dyynit sijaitsevat Karkkilan ja Lopen kuntien rajalla Hunsalan ja Vaskijärven kylien välissä, Hanhisuon ympärillä
  • Virtanen, Anne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee Karkkilassa sijaitsevaa entistä kunnantupaa. Sen ensimmäisessä osassa tutkitaan kunnantuvan historiaa ja toisessa osassa rakennussuojelun toteutumista käytännössä. Kohteesta ei ole aiempaa tutkimusta ja asia ajankohtaistui rakennuksen täyttäessä 120 vuotta samaan aikaan kun sen kaavallinen suojelu kyseenalaistettiin. Tutkielman keskeisenä metodina on arkistotutkimus, jota täydentävät paikallishistoriaa käsittelevät tekstit, paikallislehtikirjoitukset sekä henkilöhaastattelut. Pyhäjärven kunnantuvan on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström 1897, se on paikkakunnan ensimmäinen arkkitehdin suunnittelema rakennus ja tutkielman mukaan myös Suomen vanhin arkkitehdin suunnittelema kunnantupa. Rakennuksen tyylipiirteissä korostuu 1800-luvun lopulla puurakennuksissa suosittu sveitsiläistyyli. Pyhäjärven kunnantupa valmistui 1898 itsenäisen Pyhäjärven ja sittemmin Karkkilan kunnan ensimmäiseksi hallintorakennukseksi ja kuntakokousten pitopaikaksi symboloiden siten paikkakunnan itsenäistymistä. Rakennus on pitkän historiansa aikana toiminut myös seurojen kokoustilana, kouluna, kirjastona, rukoushuoneena sekä kulttuuritilana. Karkkilan kaupunki osti yksityisomistuksessa olleen kunnantuvan kiinteistön vuonna 2012, josta lähtien se on ollut tyhjillään, eikä huoltotoimenpiteitä ole tehty. Rakennussuojelua ohjaava lainsäädäntö toimii tältä osin empiirisen tutkimuksen pohjatietona. Pyhäjärven entinen kunnantupa suojeltiin maankäyttö- ja rakennuslailla 2003 ja 2013. Suojelu kyseenalaistettiin Karkkilan kaupungin toimesta, mistä alkoi vuosia kestänyt kiista rakennuksen kohtalosta. Tutkimuksessa nostan esiin eri tahojen toimia ja vaikutusmahdollisuuksia asiassa pyrkien avaamaan suojelusta käytävää prosessia käytännön tasolla. Kaupunki haki suojelusta poikkeamista, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myönsi, vaikka museotahojen lausunnot eivät sitä puoltaneet vaan määrittivät rakennuksen kulttuurihistoriallisesti, paikallishistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi. Paikalliset järjestöt olivat ryhtyneet toimiin kunnantuvan suojelun puolesta ja myös valittivat hallinto-oikeuteen suojelusta poikkeamispäätöksestä. Toisaalta paikkakunnalla ryhtyivät toimiin myös kunnantuvan purkamista ajavat aktiivit. Tämä vastakkainasettelu leimasi myös paikallislehtikirjoittelua. Kiista suojelusta poikkeamisesta ratkesi, kun hallinto-oikeus kumosi myönnetyn poikkeamispäätöksen ja pysytti kunnantuvan suojelun, mutta suunnitelmat lähialueen muutoksista vaaransivat edelleen kunnantuvan tilanteen. Virkamiesvalmistelulla on ollut keskeinen rooli asiasta kehkeytyneen kiistan muodostumisessa. Toiminta ei ole ollut hyvän hallintotavan mukaista ja monelta osin maankäyttö- ja rakennuslain sekä hallintolain vastaista. Kaupungin viranhaltijoiden vaihtuminen toi muutoksen asioiden valmisteluun, mutta poliittisten päätösten osalta yhteistä näkemystä ei ole vielä saavutettu. Myös kunnantupaa ja sen lähialueita koskeva kaavamuutosprosessi, jonka yhteydessä päätetään kunnantuvan kohtalosta, on tutkielman valmistuessa keskeneräinen. Tutkimus osoittaa kolmannen sektorin, etenkin paikallisyhdistysten merkittävän ja toisinaan kohtuuttomankin haasteellisen roolin kulttuuriympäristön vaalijana. Edelleen se näyttää, kuinka kunnantuvan tapauksessa ei ole toimittu maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) edellyttämällä tavalla.