Tiedon arkeologia (L’archéologie du savoir, 1969) tunnetaan Michel Foucault’n ”metodikirjana”, jossa hän esitteli diskurssianalyysinsä periaatteita. Kuivakkaan oloinen työ on hänen vaikein teoksensa. Se kuului Foucault’n 1960-luvun jälkipuoliskon kahden ”poikkeuskirjan” sarjaan. Myöhemmin 1970- luvulla hän totesi usein kokeilleensa näissä teoksissa tilapäisesti yksinkertaisempaa lähestymistapaa. Hän keskittyi tarkastelussaan vain diskursiiviseen ja sivuutti lähes kokonaan ei-diskursiivisen. Siksi Tiedon arkeologia kädessä ei pysty lukemaan esimerkiksi seuraavaa tutkimusta Tarkkailla ja rangaista (1975), mutta teos avaa lähes klassikon aseman jo saaneen tutkijan yleistä tutkimusfi losofi aa pitkälti diskurssianalyysin yli.

Kustannusyhtiö Gaudeamus on tehnytjälleenpienenhuo- maamattoman kulttuuriteon. Se onjulkaissutsuomalaisen käännöksen amerikkalaisen kirjallisuudentutkijan Dorrit Cohnin teoksesta The Distinc- tion ofFiction (1999). Dorrit Cohnilla onsanottavaakaikille niille historiantutkijoille,jotka ovat kiinnostuneetns.kielelli- sestä käänteestä.Monetkielel- lisen käänteenteoreetikothan ovat väittäneetmeillehistorian- tutkijoille, ettätuotoksemme ovat ”pelkkääfiktiota”.Pahim- millaan fiktiollaontässäyhtey- dessä tarkoitettu”keksittyä”tai ”epätotta”, japarhaimmillaan- kin vainmyytinkaltaistateks- tiä, jotaonmahdotontatodis- taa oikeaksitaivääräksi.

Anna Sivulantutkimus Kysymyksiä javoimaviivoja Marc Blochin metodologisenajatte- lun perinnöstäonmonellata- valla kunnianhimoinentutki- mushanke, jollehänonomis- tanut opinnäytteensäprogra- du -tutkielmastasaakka.Vuo- sien mittaanAnnaSivulanote on muuttunuthistoriografises- ta, historiankirjoituksenhisto- riaan paneutuvastatutkielmas- ta yhäenemmänhistoriateo- reettiseksi analyysiksi.Mieles- täni tämäheijastaa1980-ja etenkin 1990-luvullatapahtu- nutta muutostahistoriantutki- muksen määrittelyssä.Aiem- min pärjättiinkahdellatermil- lä, toisaaltapuhuttiin(histo- rian) metodista ja sekattoi kaiken mahdollisenetenkin varsinaisten metodienulko- puolisen historiateoreettisen ajattelun jatoisaaltaviljeltiin termiä historianfilosofia, joka niin ikääntarkoittikaikkea muutakin kuinhistorianfiloso- fisia pohdintoja.Näidenkah- den sinänsävarsinkaukana toisistaan olevanterminväliin jäi melkoinenhämäräalue, metodologian kokokenttä.

Max Weberin essee protestanttisen talousetiikan ja kapitalismin ”hengen” suhteesta täytti hiljattain sata vuotta. Sehän ilmestyi ensimmäisen kerran Weberin, Werner Sombartin ja Edgar Jaffen toimittamassa ja viimeksi mainitun omistamassa aikakauslehdessä vuosina 1904 ja 1905. Esseestä on äskettäin ilmestynyt sekä ranskaksi että englanniksi kaksikin uutta käännöstä, mikä osoittaa vanhuksen yllättävää elinvoimaa. Käännösten runsaus viitannee siihen, että sitä on vihdoinkin alettu lukea tarkemmin eikä vain käytetty inspiraation lähteenä uusille ideoille. Samalla etenkin uusissa englanninkielisissä käännöksissä on voitu purkaa sosiologi Talcott Parsonsin vuoden 1930 käännöksellään luomia tulkintakehyksiä.