Browsing by Subject "Kirkkohistoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Niskasaari, Hannu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Helsingin nuorten miesten kristillisen yhdistyksen (HNMKY) avioliitto-opetuksesta maaliskuussa vuonna 2008 käynnistynyttä lehtiuutisointia. Uutisoinnin käynnistymisen taustalla oli Tikkurilan seurakunnan kirkkoherralle ja seurakuntaneuvostolle jätetty vetoomus seurakunnassa järjestettyjen HNMKY:n avioliittokoulujen lopettamiseksi. Lakkauttamista vaadittiin yhdistyksen avioliitto-opetuksessa havaittujen, tasa-arvon kannalta kyseenalaisten kohtien perusteella. Tarkasteluni päähuomio on siinä, miten aihetta käsiteltiin lehdistössä, mutta kiinnitän huomiota myös siihen, miksi uutisointi eteni kohun asteelle sekä siihen, miten uutisointiin reagoitiin HNMKY:ssä ja Tikkurilan seurakunnassa. Tutkielmani päälähteitä ovat maalis-huhtikuussa vuonna 2008 ilmestyneet Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Kotimaan ja Vantaan sanomien numerot sekä saatavilla olevat, kyseisenä ajankohtana ilmestyneet samojen lehtien internetsivuilla julkaistut artikkelit. Edellä mainittujen ohella käytän HNMKY:n avioliitto-opetuksen oheismateriaalina tutkimusajankohtana käytettyä, kaksiosaista Parempi avioliitto I–II -teosta. HNMKY:n avioliitto-opetuksen historian ja taustateologian kuvaamisessa olen käyttänyt yhdistyksen vuodesta 1891 julkaiseman Kuukauslehden numeroita vuosilta 1981–2003. Avioliitto-opetusta koskevassa uutisoinnissa erottui kolme vaihetta. Uutisointi oli ensin faktapohjaista ja toteavaa, sitten monipuolisempia näkökulmia tavoittelevaa ja kohuhakuista sekä lopuksi jälleen toteavampaa. Aiheesta myös keskusteltiin sekä internetissä että lehtien mielipidepalstoilla kaikissa kolmessa uutisoinnin vaiheessa. Kohun syntyyn vaikuttivat avioliitto-opetuksen kohdat, jotka olivat ilmeisessä ristiriidassa ajan yleisen tasa-arvokäsityksen kanssa. Erityisesti naisen alamaisuuteen liittyvä opetus herätti uutisoinnissa laajaa arvostelua. Uutisointi aiheutti merkittäviä reaktioita HNMKY:ssä ja Tikkurilan seurakunnassa. HNMKY hyllytti paheksuntaa herättäneen opetusmateriaalin pian uutisoinnin alettua ja Tikkurilan seurakunta käynnisti laajan selvitystyön aiheeseen liittyen. Selvitysten perusteella Tikkurilan seurakuntaneuvosto päätyi jatkamaan HNMKY:n avioliittokouluja niiden opetuksessa havaituista, tasa-arvon kannalta ongelmallisista kohdista huolimatta.
  • Happonen, Juha (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee keskiaikana vuosina 1050-1418 Katolisen kirkon johtajina toimineiden paavien ja Euroopan maallisten hallitsijoiden valtapyrkimyksiä, sekä niistä aiheutuvia ristiriitoja, joita valtatavoittelu mukanaan toi.Ensiksi pyrin kuvaamaan pro gradu -tutkielmassani keskeisimmät valtapoliittiset sekä sotilaalliset tapahtumat ja valtapyrkimykset paavien ja Euroopan hallitsijoiden välillä. Tarkoituksenani on tuoda esille valtapyrkimysten eettisiä ja moraalisia näkökohtia, joilla Carl Grimberg arvioi teoksensa tapahtumia . Esimerkkien avulla pyrin nostamaan myös niitä myönteisiä ja kielteisiä seuraamuksia sekä tuloksia, joita Katolisen kirkon hallitsijoina toimineiden paavien ja Euroopan monarkististen ruhtinaiden toiminnan ja vallankäytön seurauksena oli. Tutkimuslähteinäni on historioitsija Carl Grimbergin Kansojen historia -teoksen keskiaikaa käsittelevät osat 1 ja 2. Crimbergin lähdeaineiston lisäksi tutkimuksessani on ollut siinä mielessä keskeinen sija Christensen ja Göranssonin kirkkohistorian teoksilla 1ja 2, että olen voinut niiden avulla verrata ja ikään kuin "peilata" Carl Grimbergin kerrontaa ja tulkintoja tutkimusaiheeni historiallisista tapahtumista. Valikoiden olen voinut hyödyntää myös nykyaikaista englanninkielistä kirjallisuutta etsiessäni spesifistä tietoa Henrik IV:stä, Innocentius III:sta, ja esimerkiksi paaviuden suuren skisman, niin sanotun "paavien vankeuden ajan" loppuratkaisusta. Tutkimukseni temaattinen rakenne jäsentyy ajallisesti kolmeen osaan. Ensimmäinen niistä käsittelee paavinvallan pyrkimystä haastaa Euroopan monarkistiset kuninkaat valtataistelussa Saksan keisareiden ja paavi Gregorius VII:n välillä. Toisen osan tutkimusta voi ajatella muodostuvan paavi Innocentius III:n aikaisesta paavinvallan huippukaudesta. Kolmannen pääteeman tutkimuksessani muodostaa Ranskan kuninkaan Filip Kauniin toiminta, joka tuli ajan kuluessa muuttamaan katolisen kirkon ja maallisen kuningasvallan voimasuhteita. Pro gradu -tutkielmani tutkimustuloksista kolme nousee mieleeni päällimmäisenä. Mielestäni Carl Grimberg ei itse näe eettisesti perusteltuna sotilaallisesti ekspansiivista toimintaa ja sotilaallisia operaatioita, joissa ei ole selkeästi kyseessä oman valtion kansalaisten, heidän elämänsä ja hyvinvointinsa turvaaminen. Toiseksi Carl Grimberg ei hyväksy doktriinia paavinvallan täyteydestä "plenitudo potestasis" , eikä paavi Innocentius III:n vuonna 1302 julkaisemassa "Unam Sanctam" -bullassa paaviuden ohjelmajulistuksen ilmaisua: "jos maallinen valta käyttää miekkaa väärin tai yleensä tekee jonkin virheen, kuuluu tuomitseminen ja rankaiseminen hengelliselle vallalle". Koska Carl Grimberg ei hyväksynyt "Unam Sanctam" -bullan teesiä, ei hän hyväksynyt paaviuden tekoja vain sillä perusteella, että ne olivat johdettuja tästä julistuksesta. Kolmantena johtopäätöksenäni Carl Grimberg ei mielestäni näytä pitävän tutkimuksessaan ehkä riittävästi sitä mielessään, että keskiajalla maallinen ja hengellinen poliittinen valta toimi kiinteässä yhteydessä. Molemmat niistä käsittivät velvollisuudekseen, jopa itse Jumalalta tulleena, hallita toimivaltaansa kuuluvia alueita, kansoja ja maita, sekä pitää valtakunnissa yllä hyvää järjestystä ja huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista.
  • Kajo, Minna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa käydään läpi Yhdysvaltojen eugeniikan ja kristinuskon suhdetta 1920-luvulla. Lähteenä toimii 24 saarnaa 70:stä, jotka pastorit lähettivät American Eugenics Society:n (AES) vuonna 1926 järjestämään rodunjalostussaarnakilpailuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaista on pastorien kristillinen rodunjalostusoppi: miten he yhdistävät eugeniikan kristinuskon kanssa, miten he perustelevat sen käyttöä seurakunnilleen ja minkälainen ihminen on heidän mukaansa hyvä kristitty. Tutkimuksen aineisto koostuu yksinomaan protestanttisista pastoreista, mutta kilpailuun osallistui myös katolilaisia ja juutalaisia saarnaajia. Tutkimukseen osallistuneista saarnaajista 23 on ammatiltaan pastoreita ja yksi ilmoittaa olevansa professori. AES oli propaganda organisaatio ja osa kansainvälistä eugeniikan liikettä. Yhdistys järjesti saarnakilpailun amerikkalaisille pastoreille, jossa tarkoituksena oli saada mahdollisimman moni ihminen kirkon piiristä omaksumaan eugeniikka osaksi omaa elämäänsä. Siksi kilpailun ehtona oli se, että pastorien tuli saarnata saarnat omissa seurakunnissaan. Saarnojen sisällön avaamisessa käytän hyväksi eugeniikkaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, joiden avulla selvitän mitä eugeniikka on ja millaista se oli Yhdysvalloissa 1920-luvulla. Eugeniikka oli tiede, jonka edustajat uskoivat voivansa parantaa ihmiskunnan sitä riivaavista ongelmista, kuten sairauksista ja rikollisuudesta vaikuttamalla ihmisen evoluutioon. Eugeniikka sai alkunsa Francis Galtonilta, 1800-luvulla Englannissa vaikuttaneelta oppineelta. Galton jakoi eugeniikan positiiviseen ja negatiiviseen eugeniikkaan, jossa edellisessä parempien ihmisten tuli lisääntyä ja jälkimmäisessä huonompien ihmisten tuli pidättäytyä lisääntymisestä. Tutkimuksessa selviää, että Yhdysvalloissa painotettiin aina negatiivista eugeniikka, mutta sama painotus ei aina heijastu saarnoissa. Yksilöiden välillä on saarnoissa paljon eroja: osa pastoreista painottaa positiivista eugeniikkaa, toiset huomioivat ainoastaan negatiivisen eugeniikan. Tutkielmassani tutkin millaista on näiden kilpailuun osallistuneiden pastoreiden eugenistinen kristinusko. Selvitän temaattisella otteella miten eugeniikka ja protestanttisuus ilmenevät saarnoissa. Tutkimuksen tuloksena saarnoista nousee kolme suurta teemaa, joita käsittelen omissa luvuissa. Aloitan tutkimuksen selvittämällä uskonnon ja tieteen suhdetta. Pastorit pyrkivät yhdistämään uskonnon ja tieteen toisiinsa ja kritisoivat modernia tiedettä siitä, että sen avulla heikot ihmiset selviävät hengissä. Toinen teema liittyy eugeniikkaan ja yhteiskunnan tilaan. Yhdysvallat oli 1920-luvulla suurten muutosten tilassa, mikä heijastuu pastorien haluun saada eugeniikka osaksi omien seurakuntalaistensa elämää; suuret maahanmuuttaja-aallot muuttivat kantaväestön rakennetta ja liberaali maailmankuva haastoi menestyksekkäästi konservatiivisen. Pastorit pelkäävät, että jos eugeniikka ei omaksuta Yhdysvalloissa, tuhoutuu maa kelvottomien liiallisen lisääntymisen johdosta. Viimeiseksi selvitän mitä on eugenistinen kristinusko. Tutkin pastorien ymmärrystä eugenistisesta kristinuskosta, kristitystä, perheestä, Raamatusta, Jeesuksesta, Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta. Tuloksena on sosiaalidarvinistinen kova uskonto, joka yhdistää eugeniikan ja kristinuskon tiukasti toisiinsa. Jumala, Jeesus ja Raamattu valjastetaan eugeniikan auktoriteeteiksi, joiden avulla pastorit puolustavat heikkojen tuhoamista ja terveiden ihmisten oikeutta maailman hallitsemiseen. Pastorit jakavat ihmiskunnan kahtia terveeseen ja lahjakkaaseen Jumalan kansaan, joka on elävä Jumalan valtakunnassa, sekä kelvottomaan, rikolliseen, kirkon ulkopuoliseen osaan, jonka kohtalona on kadota maan päältä ja ihmiskunnan geeniperimästä. Jumala paljastuu saarnoissa eugeniikan todelliseksi isäksi, joka on tehnyt uuden liiton ihmiskunnan kanssa: terveet tulevat pelastumaan ja sairaat sekä heikot ovat tuomitut kadotukseen.
  • Lehtinen, Minna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa selvitän, millainen kuva Grigori Rasputinista muodostui suomenkielisessä kirjallisuudessa. Tarkastelen sitä, mitä käyttämissäni lähteissä Rasputinista kerrotaan, ja havaintojeni pohjalta luon kokonaiskäsityksen Rasputinista muodostuvasta kuvasta. Huomioin myös käyttämäni Rasputinia käsittelevät lähteet suhteessa johdannossa esiteltyyn suomalaiseen lukemiskulttuuriin. Huomioin myös niin ikään johdannossa esitellyn Rasputinia koskevan sanomalehtiuutisoinnin mahdollisena lukijan ennakkotietona. Lisäksi esitän havainnot kronologisen etenemisen myötä syntyneistä muutoksista kerronnassa. Tutkittu kirjallisuus sijoittuu aikavälille 1917–1936. Alkamisvuoden määrittävät Rasputinin murha ja Venäjän vallankumous, jotka toimivat sysäyksenä Rasputinia ja keisariperhettä koskevan kirjallisuuden julkaisulle. Takarajan määrittää saatavilla oleva kirjallisuus. Lähteinäni käytän 12:a teosta, joissa käsitellään Rasputinia. Olen jakanut ne kirjallisuudenlajin mukaan kolmeen ryhmään: pamfletteihin, muistelmiin ja elämäkertoihin. Rasputinin elämästä ja toiminnasta kertovia pamfletteja on neljä, muistelmia viisi ja elämäkertoja kolme. Tulokset -luvussa totean, että lehdistön runsas uutisointi on todennäköisesti vaikuttanut Rasputinia käsittelevien teosten kiinnostavuuteen ja niiden runsaaseen julkaisuun. Lähteiden kronologisen tarkastelun perusteella totean lisäksi, että lähteissä esiintyvät erot liittyvät pääasiassa tiedon lisääntymiseen ajan myötä. Käyttämistäni lähteistä piirtyy kuva, kuinka rikollista nuoruutta elänyt Rasputin nousi hengellisen herätyksen kautta uskonnolliseksi vaikuttajaksi. Useassa lähteessä Rasputin käsitetään omaperäisen venäläisen lahkolaisuuden edustajaksi. Tämän lisäksi Rasputin nähdään osana Venäjällä vallinnutta pyhien miesten kunnioittamisen traditiota. Pyhiä miehiä ei arvosteltu samoin kriteerein kuin muita, minkä vuoksi esimerkiksi Rasputinin kyseenalaisia naissuhteita ei aluksi tuomittu. Rasputin onnistui vakuuttamaan keisariparin siitä, että hän olisi välttämätön hemofiliaa sairastavan kruununperijän hoitamiseksi. Rasputinista tuli keisariperheen ystävä ja keisarinnan uskottu. Rasputin hyödynsi valtaansa keisaripariin, ja onnistui sitä kautta saavuttamaan huomattavan vaikutusvallan maallisessa ja hengellisessä hallinnossa. Rasputinin vaikutusvalta aiheutti laajaa vastustusta, joka lopulta johti hänen murhaansa. Useat lähteet mieltävät Rasputinin osasyylliseksi Venäjän vallankumoukseen ja keisariperheen kuolemaan. Huomautan, että edellä esitetty kuvaus on yleistys. Kaikki lähteet eivät luonnollisestikaan ole yhteneviä kerronnassaan, vaan ne sisältävät erilaisia painotuksia ja jonkin verran ristiriitaisia käsityksiä, joita käsittelen tutkimuksessa.
  • Saloharju, Sallamari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Yhdysvalloissa kristillinen oikeisto alkoi vastustamaan homoseksuaalien oikeuksien kasvua 1970-luvulta lähtien. Kristillisen oikeiston mukaan homoseksuaalisuus oli syntiä ja yksilö oli itse valinnut sen. Ratkaisuksi muodostui kristillinen ex-gay-liike, jonka toimintaan kuului auttaa homoseksuaaleja parantumaan homoseksuaalisuudestaan ja muuttumaan heteroseksuaaleiksi. Exodus International oli kristillisten ex-gay-järjestöjen kattojärjestö, joka toimi maailmanlaajuisesti. Tarkastelen tutkielmassani, miten uskonnollisesti sitoutumattomat The New York Times ja USA Today, sekä kristilliset Christianity Today sekä Christian Century suhtautuivat Exodukseen ja sen toimintaan vuosina 1993-2013. Missä yhteyksissä Exoduksesta puhuttiin ja mihin sävyyn? Miten suhtautuminen Exodukseen ja seksuaaliseen eheyttämiseen muuttui ajanjakson aikana? Otan tässä huomioon seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa ja yleisessä homoseksuaalisuuteen suhtautumisessa tapahtuneet muutokset. Tutkimukseni osoittaa, että Exoduksesta kirjoitettiin erityisesti silloin, kun seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa oli tapahtumassa muutoksia, joita Exoduksen johtajat kommentoivat. Kristillinen oikeisto järjesti vuonna 1998 seksuaalisesta eheyttämisestä kertoneen kampanjan, joka herätti paljon keskustelua lehdistössä. Exodus muutti linjaansa vuonna 2012 ja lopetti suoranaisen seksuaalisen eheyttämisen. Sen uutena tavoitteena oli tarjota hengellistä apua kristityille, jotka kamppailivat homoseksuaalisuuden kanssa. Seuraavana vuonna Exodus lopetti kokonaan toimintansa. Exoduksen johtaja ei enää uskonut seksuaaliseen eheyttämiseen ja muutoksen mahdollisuuteen. Edeltävinä vuosina sekulaarit The New York Times ja USA Today olivat pyrkineet tuomaan seksuaalisesta eheyttämisestä esille epäkohtia ja syyttivät Exodusta epäeettisyydestä. American Psychological Association tuomitsi vuonna 2009 eheytymishoidot. Lisäksi Yhdysvalloissa yleinen suhtautuminen homoseksuaaleihin oli muuttunut hyväksyvämmäksi. Yhteiskunta oli muuttunut paljon 1970-luvulta, jolloin Exodus oli perustettu. Lopulta enää Exoduksen johtajakaan ei uskonut, että homoseksuaalisutta tulisi parantaa.
  • Mäenpää, Kalle (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan evankelista Kalevi Lehtisen rauhaan ja konflikteihin liittyvää ajattelua vuosina 1985–1991. Tähän aikaan maailmassa ja Euroopassa elettiin tilanteessa, jota uhkasi suurvaltojen jännitteet, asekilpavarustelu ja ydinsodan pelote. Länsi-Euroopassa levisi ennennäkemätön ydinaseiden vastaisen toiminnan aalto 1980-luvulla. Neuvostoliiton ja Naton päätös sijoittaa uusia keskimatkan ohjuksia Eurooppaan oli sytyke Euroopan historian suurimmalle rauhanliikkeelle. Tutkimus käsittelee Kalevi Lehtisen ajatuksia siitä, miten hän tarkastelee rauhankysymystä sekä yhteiskunnallisesti, että ihmisen henkisen kehityksen näkökulmasta. Tutkimus käsittelee sitä mikä Lehtisen mukaan uhkaa maailmanrauhaa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen, miten hänen mukaansa rauhaa on yritetty saada aikaan ja onko siinä onnistuttu. Jos rauhan tavoittamisessa ei ole onnistuttu, niin mikä on ollut sen esteenä. Muita tutkimuskysymyksiä on myös se, mitä Lehtisen mukaan pitäisi tehdä, jotta rauha ihmisten välille voidaan saavuttaa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen miksi, hänelle rauha on henkilökohtaisesti niin tärkeä asia ja miksi hän halusi puhua rauhasta. Lehtisen näkemyksiä tarkastellaan vuosina 1985–1991 julkaistuista puheista, joissa hän puhuu rauhasta. Nämä puheet toimivat tutkimuksen päälähteinä. Täydentävinä lähteinä ovat Lehtisen vuosina 1985–1991 kirjoittamat kirjat ja joitakin hänen samoina vuosina kirjoittamiaan lähettäjäkirjeitä. Tutkimus osoittaa, että Lehtinen kantaa syvää huolta kärsivästä maailmasta, etenkin Euroopasta. Hän näkee, että suurvaltojen jännite ja ydinsodan pelote uhkaa koko maailmaa. Rauhaa on Lehtisen mielestä yritetty saavuttaa asekilpavarustelulla ja rauhanliikkeillä. Kilpavarustelut ovat kuitenkin johtaneet aina lopulta sotaan ja rauhanliikkeet ovat myös usein riitaantuneet keskenään ja pirstaloituneet. Lehtisen omia lapsuuden muistoja varjosti talvisota ja jatkosota. Nämä kokemukset jättivät hänelle kristittynä tarpeen vastustaa sotaa ja edistää rauhaa yhteiskunnassa, sekä koko maailmassa. Lehtinen näkee Jumalalla olevan aidosti rauhansuunnitelma ihmistä varten. Siihen kuuluu rauha Jumalan kanssa, jota kautta ihminen pääsee rauhaan myös itsensä kanssa. Tämä antaa mahdollisuuden elää rauhassa läheisten ja muiden erilaisten ihmisten kanssa. Lehtinen koki, että kun ihminen pääsee mukaan Jumalan rauhansuunnitelmaan, niin hänestä tulee myös osa rauhan ratkaisua, eikä hän ole enää osa ongelmaa.
  • Talja, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.
  • Halme, Riina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteenani on selvittää, millaisia kannanottoja paavi Paavali VI otti Vietnamin sotaan vuosina 1965–1973. Selvitän, miten paavi suhtautui sotaan, millaisia keinoja hän käytti tavoitellessaan rauhaa sekä millaisina hän näki sodan ratkaisut. Tarkastelen tutkimuksessani myös sitä, muuttuiko Paavali VI:n näkemys Vietnamin sotaan sen edetessä. Sen lisäksi tarkastelen sitä, kuinka valikoimani mediat suhtautuivat Paavali VI:n Vietnamin sotaa koskeneisiin kannanottoihin. Asetan tutkimustulokseni osaksi laajempaa kehystä Vietnamin sodan päättämiseksi tehdyssä työssä. Toteutan tutkimukseni tarkastelemalla Vatikaanin verkkosivuilla julkaistuja dokumentteja, joissa Paavali VI tavalla tai toisella linjaa suhtautumistaan Vietnamin sotaan tai siihen kiinteästi liittyviin teemoihin. Nämä dokumentit ovat yksityisiä kirjeitä, puheita, viestejä, kiertokirjeitä, rukouksia sekä ilmoituksia. Paavali VI:n dokumentteja, joita olen tutkimuksessani tarkastellut, on noin 40. Ne ovat pituudeltaan muutamasta virkkeestä yli 10 000-sanaisiin kannanottoihin. Toinen lähdeaineistoni ovat yhdysvaltalaiset sanoma- ja aikakausilehdet, joista tarkastelen välikoivin osin päivittäin julkaistua The New York Timesiä sekä viikoittain julkaistua katolilaista National Catholic Reporteria. Käsittelen tutkielmassani noin 80 lehtiartikkelia Analysoin lähteitäni laadullisesti. Tutkimukseni tuo esiin Paavali VI:n pitkäjänteisen panoksen rauhan saavuttamiseksi Vietnamissa. Tutkimukseni vuosina paavi otti monesti suoraan kantaa Vietnamin sodan päättämisen puolesta ja hänen selkeä tavoitteensa oli rauhan edistäminen alueella. Paavali VI käytti moninaisia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi ja käytti apunaan sekä rooliaan valtionpäämiehenä että katolisen kirkon hengellisenä johtajana. Paavali VI oli suoraan yhteydessä valtioiden päämiehiin ja vetosi yleisesti rauhan puolesta moneen otteeseen. Rauhantyö vaikuttaisi olleen Paavali VI:lle erittäin tärkeä tehtävä. Tämä tavoite huomattiin myös mediassa, minkä lisäksi myös Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon totesi rauhan olleen paavin elämän tarkoitus. Media oli kiinnostunut paavin kommenteista ja kannanotoista erityisesti vuosina 1965–1968. Myös sen jälkeen paavi ylitti monesti uutiskynnyksen, mutta kiinnostus ei ollut enää niin suurta. Tarkastelemani mediat tulkitsivat usein paavin ottaneen kantaa Vietnamin sotaan, vaikka Paavali VI ei välttämättä puhunut Vietnamista suoraan. Vaikka paavi pääsi useasti otsikoihin juuri Vietnamin sodan ja sen rauhantyön yhteydessä, suuri osa paavin rauhantyöstä ja vaikuttamisesta tapahtui kuitenkin niin kutsutuissa kulisseissa eivätkä ne omalla ajallaan päätyneet median käsiin.
  • Virtanen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastellaan Helsingin hiippakunnan apupappien (jatkossa vain Apupapit) ensimmäistä julkaisua Haukattua hedelmää (1994). Vastaan tutkimuksessani kysymyksiin: Millainen teos Haukattu hedelmä on ja miksi se on kirjoitettu? Millainen teoksen syntyprosessi oli ja keitä siinä oli mukana? Minkälaisia teemoja teos sisälsi? Erosivatko teoksessa esitetyt kannat jollain tavalla kirkon virallisesta opista? Ja jos eroja löytyi, mitä selittäviä tekijöitä niille oli? Ajallisesti tutkielmani sijoittuu 1990-luvun alkuun, mutta päätutkimusvuoteni on julkaisuvuosi 1994. Tutkielmani lähteistönä olen käyttänyt Haukatun hedelmän lisäksi kirkon virallisen kantana piispojen seksuaalieettistä puheenvuoroa Kasvamaan yhdessä (1984). Apupapeista ei ole aiempaa tutkimusta, joten olen käyttänyt arkistolähteitä tukemaan tietoja ryhmästä ja teoksen syntyprosessista. Käytän tekemiäni kahden Apupapin jäsenen haastatteluja tukemaan muita lähteitä ja vastaamaan kysymyksiin, joihin muut lähteet eivät kyenneet antamaan vastausta, esimerkiksi kysymykseen miten Haukattu hedelmä syntyi. Tutkimukseni menetelminä käytän lähilukua ja vertailua. Teoksen sisältöanalyysissa hyödynnän lähiluvun menetelmää, jonka avulla hahmotan teoksen teemoja ja sanomaa. Kirkon viralliseen kantaan ja sisältöanalyysin antamiin tietoihin käytän vertailun menetelmää, jonka avulla selvitän mahdollisia eroja. Mahdollisia erojen syitä hahmotan lähteistön ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Haukattu hedelmä oli yhdeksän Apupapin kirjoittama puheenvuoro, jonka kantavana teemana oli relavistinen seksuaalimoraali. Apupapit käsittivät seksuaalimoraalin suhteellisena ja vuoden 1993 ajan henki vaikutti Haukatussa hedelmässä esitettyihin seksuaalieettisiin ajatuksiin. Seksuaalisuus oli laajasti puheenaiheena Suomen yhteiskunnassa että luterilaisessa kirkossa vuonna 1993, erityisesti keskityttiin homoseksuaalisuuteen. Suomalaiset seksitavat ja seksuaalimoraali olivat muuttuneet. Naisten seksuaalinen elämä oli vapautunut ja myös heillä oli moraalisesti oikeus harrastaa seksiä miesten tapaan. Seksin aloittaisen ikä oli myös laskenut suuresti, joten seksuaalielämä oli tullut osaksi myös nuorten elämään. Haukattu hedelmä otti kantaa ihmisten seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksiin eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa, kuten nuorten ja yksineläjien tilanteissa. Nämä olivat aiheeltaan sellaisia, joihin piispojen tekemä kannanotto ei ollut ottanut kantaa. Haukattu hedelmä reagoi uusiin seksuaalieettisiin teemoihin, tavoitteena antaa ihmisille uusia näkemyksiä, joiden valossa tehdä järkeviä ja moraalisia ratkaisuja. Haukatussa hedelmässä näkyi Apupappien myönteinen suhtautuminen seksiin, mutta toisaalta myös sen vaikutus. Heidän edustamansa seksuaalietiikka oli sallivampaa ja joustavampaa kuin piispoilla. Sisällöllisesti teoksen ydinajatus oli rakkaus, joka oli yhteistä Kasvamaan yhdessä julkaisun kanssa. Haukatun hedelmän suurimmat erot kirkon kantaan olivat mielipiteissä homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä. Rakkaus oli Apupappien asettama ehto seksuaalisuuden toteuttamiseen kaikissa konteksteissa, myös piispojen kieltämissä homoseksuaalisuudessa ja esiaviollisessa seksissä. Piispat pitivät kirjelmässään avioliittoa seksuaalielämän ehtona. Haukatussa hedelmässä avioliiton ehdon korvasi rakkaus. Apupappien poikkeavat ajatukset johtuivat siitä, että suomalaisen seksuaalimoraali oli muuttunut ja piispojen antamat vastaukset eivät enää olleet ajankohtaisia. Apupapit halusivat antaa suomalaisille ajankohtaisia vastauksia. He ottivat huomioon ajan ja tapahtumien kontekstin ja suhteellisuuden, jonka takia piispojen ja Apupappien puheenvuoroissa oli eroja. Myös erojen syinä oli, että Apupapit olivat piispojen kanssa eri sukupolvea ja näkivät seksuaalieettiset asiat eri tavalla. Kokonaisuudessaan Haukattu hedelmä noudatti kirkon oppeja ja rakensi seksuaalimoraalin selkeästi kristillisen uskon varaan.
  • Anhava, Elmeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tehtävänä on selvittää millaista kristillis-isänmaallista ainesta pappi, uskonnonopettaja ja runoilija/kirjailija Lauri Pohjanpään teksteistä nousee esiin? Tutkimus näkökulmanani on miten tämä kristillis-isänmaallinen aines esiintyy suhteessa esivaltaan, koulutukseen ja kasvatukseen sekä naisen asemaan. Käytän lähdeaineistona Lauri Pohjanpään omaa sangen mittavaa kirjallista tuotantoa sekä tutkimuskirjallisuutena erilaisia historiallisia tutkimuksia ja joitakin muita samoja aiheita käsitteleviä kirjoja. Tutkimukseni ensimmäisessä pääluvussa avaan tutkimustehtävää enemmän ja kerron tutkimusajankohtani historiallisista taustoista jotka on tarpeen tietää niin Suomen maan historian kuin aatehistorian kuin Lauri Pohjanpään henkilöhistorian kannalta. Tutkimukseni toisessa pääluvussa keskittyn esivaltaan. Lauri Pohjanpää eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa automian lopun ja itsenäisyyden alun ajan Suomessa. Luvussa tarkastelen hänen suhdettaan sekä suuriruhtinaskunnan että itsenäisyyden alun ajan Suomen esivaltaan ja miten tuo suhde näytti kristillis-isänmaallisesta ajatusmaailmasta. Tutkimukseni toinen pääluku keskittyy koulutukseen ja kasvatukseen. Lauri Pohjanpää toimi suurimman osan aikuiselämänsä urasta opettajana ja monet hänen tekstinsä käsittelevät opettajuutta. Tarkastelen miten lasten koulutus ja kasvatus liittyi ja näkyi Pohjanpään kristillis-isänmaallisessa ajattelussa. Tutkimukseni kolmas pääluku keskittyy kuvailemaan naisen roolia Lauri Pohjanpään teksteissä ja mikä tämä rooli oli Lauri Pohjanpään kristillis-isänmaallisessa ajattelussa. Isänmaallisuus ja kristillisyys kytkeytyivät tiiviisti yhteen esivalta näkemyksen kanssa joka yhtäältä vaikutti olevan perinteinen valkoisen Suomen esivalta näkemys, mutta toisaalta osoitti ymmärtämystä niin sisällissodan hävinneelle osapuolelle, kuin niille jotka päätyivät vastustamaan aktiivista vastarintaa autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisinä aikoina. Koulutuksen ja kasvatuksen Pohjanpää näki tärkeänä kun Suomen valtiota rakennettiin moraalissiveelliseksi kokonaisuudeksi ja tässä oli kristillis-isänmaallisuudella tärkeä rooli. Naisen asema osoittautui teksteissä, ajankohtaansa nähden yllättävän tasa-arvoiseksi. Pohjanpään teksteissä nainen ei ollut miestä huonompi isänmaata rakentamaan.
  • Merilahti, Anton (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani analysoi Porvoon piispa John Vikströmin Unkariin ja Tšekkoslovakiaan vuosina 1975–1976 suuntautuneita matkoja. Tarkastelen työssäni matkojen motiiveja, rakennetta sekä niiden poliittista ja yhteiskunnallista viitekehystä. Hahmotan näiden matkojen perusteella Vikströmin itään suuntautuneen toiminnan kokonaisuutta 1970-luvun puolivälin poliittisissa jännitteissä. Tutkielmani hyödyntää laajaa lähdepohjaa, joka koostuu pääasiassa Kirkkohallituksen Ulkoasianosaston arkistoaineistosta sekä Vikströmin matkaa käsittelevästä sanomalehtiaineistosta. Toteutan kyseisten matkojen historiatapahtumaprosessin kuvauksen tarkastelemalla sisältöanalyyttisesti kyseistä materiaalia. Lisäksi hahmotan Vikströmin toiminnan historiallista ilmenemistä suhteessa ajan yhteiskunnallisiin ja poliittisiin virtauksiin aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen. Vikströmin matkojen taustalla oli Suomen evankelisluterilaisen kirkon kansainvälistymiskehitys sekä Suomen poliittinen asema idän ja lännen välisenä liittoutumattomana valtiona. Liittoutumattomuus ja Neuvostoliiton kanssa solmittu YYA-sopimus vaikuttivat Suomen kirkon mahdollisuuteen toimia rautaesiripun kummallakin puolella. Tutkielmani osoittaa, että Vikström omaksui tutkimusajankohtana Suomen virallisen ulkopolitiikan linjan. Piispa vältti puuttumista sosialististen valtioiden uskontovapaustilanteeseen sekä tuomasta julkisuudessa esiin itä-Euroopan kirkkojen ja niiden jäsenten kohtaamaa sortoa ja ihmisoikeusloukkauksia. Itsesensuurin käytäntö oli tutkimusajankohtana yleinen koko Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylätasolla. Valtion ulkopoliittisten intressien myötäily perustui kirkon pyrkimykseen turvata Suomen itsemääräämisoikeus, joka itänaapurin kannalta koettiin uhkaksi. Neuvostoliiton kansandemokraattista järjestelmää pidettiin vahingollisena uskonnonvapauden toteutumiselle, minkä takia Suomen itsenäisyyden säilyttäminen oli myös Suomen kirkon etu.
  • Raitanen, Keijo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradussani selvitin, mitä roomalaiskatolisen kirkon Helsingin hiippakunnan hiippakuntalehti Fidesissä kirjoitettiin paavi Benedictus XVI:sta hänen pontifikaattinsa aikana 2005–2013. Tutkin, mitä ja miten Fides kirjoitti Suomen katolilaisille paavista ja niistä kansainvälisistä asioista, jotka sivusivat paavi Benedictus XVI:ta ja maailmanlaajuista katolista kirkkoa. Painotus on Fidesissä eniten palstatilaa saaneissa aiheissa. Tutkielmassani jaoin paavia koskevat kirjoitukset temaattisiin kokonaisuuksiin. Niistä nousivat esiin paavin valinta ja ero, lasten ja nuorten hyväksikäyttötapausten selvittely, Regensburgin puheen aiheuttamat reaktiot islamilaisessa maailmassa, Richard Williamsonin ja lefevbristipiispojen tapauksen selvittely sekä Pyhän istuimen suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja Kiinan kahtiajakautuneeseen katolilaisuuteen. Näiden lisäksi paavin ekumeeniset pyrkimykset – ennen kaikkea tapaamiset Bartolomeos I:n kanssa – nousivat kirjoituksista esille. Myös suhde Anglikaaniseen kirkkoon sai toistuvasti palstatilaa. Sen sijaan kiinnostus protestanttisiin kirkkoihin oli vähäisempää. Vapautuksen teologiasta paavi varoitti poikkeuksellisen jyrkästi. Benedictus XVI:n kannanotot seksuaalikysymyksiin eivät tuoneet kirkon oppiin Fidesin mukaan mitään uutta. Juha Ahosniemen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia tutkivassa pro gradussa kondomilausuntona ja Vatileaksina tunnetut kohuotsikot eivät juurikaan ylittäneet Fidesin uutiskynnystä. Harvahkon ilmestymisaikataulun ja uskonnollisen luonteensa takia Fidestä ei voi pitää uutislehtenä, vaan se kertoi katolisen näkökulman paavia sivuaviin tapahtumiin. Pontifikaatin käännekohtien kuvaamisen asemesta Fides vahvisti paavin tapaamisten ja puheiden kautta kirkon oppia. Paavin hengellinen ja eettinen rooli korostuivat, harvemmin poliittinen. Fidesin tapa kirjoittaa Benedictus XVI:sta oli maltillinen, aina paavin lausuntoja ja tekoja ymmärtävä sekä tiedottava. Sekulaarilehdistössä kohua aiheuttaneista aiheista Fides teki tarvittaessa selkoa Suomen katolilaisille taustoineen ja kirkon auktoriteetteihin tukeutuen. Näin esimerkiksi hyväksikäyttötapausten, Regensburgin puheen, Maailman valo -kirjasta syntyneiden epäselvien tulkintojen ja Richard Williamsonin holokaustipuheiden selvittelyssä.
  • Ristimäki, Jenna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio valittiin paaviksi maaliskuussa 2013. Paaviksi tultuaan hän otti nimekseen Franciscus. Paavi Franciscus on virkakautensa aikana muodostunut tavallista enemmän esillä olevaksi julkisuudenhenkilöksi niin kristillisiin kirkkoihin sitoutuvissa kuin sekulaareissakin mediavälineissä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten Franciscuksesta kirjoitettiin yhdysvaltalaisessa National Catholic Reporter -lehdessä Franciscuksen paaviuden ensimmäisen vuoden aikana. Tutkin, millaisia teemoja paavi Franciscuksesta ja hänen toiminnastaan nousee esille ja millaista suhtautumista häneen lehden lukijoille välitetään. Käyn läpi Franciscuksen käsittelyä lehdessä läpi kronologisessa järjestyksessä siten, että tutkimuksestani muodostuu kuva Franciscukseen liittyvän kirjoittelun kehittymisestä tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksesta selvisi, että National Catholic Reporter välitti lukijoilleen paavi Franciscuksesta pääosin hyvin positiivisen kuvan. Franciscus esitettiin lehdessä katolisen kirkon aktiivisena uudistajana ja ihmisläheisenä arvojohtajana, joka omalla esimerkillään inspiroi muita kirkon johtohenkilöitä muuttamaan toimintatapojaan. Lisäksi Franciscuksen hallinnolliset uudistukset kuuriassa herättivät lehdessä mielenkiintoa. NCR:ssä puhuttiin toistuvasti ”Franciscuksen vallankumouksesta”. National Catholic Reporter suhtautui Franciscukseen positiivisesti jo heti tämän valinnan jälkeen. Franciscuksen odotettiin alusta asti tuovan muutoksia katoliseen kirkkoon. Lehti seurasi koko tutkimusajanjakson tiiviisti Franciscuksen tekemiä hallinnollisia uudistuksia ja suhtautui niihin toivottuina asioina. Syksyn 2013 aikana vallankumous-käsite alkoi pikku hiljaa siirtyä tarkoittamaan Franciscuksen paaviuden tuomaa asennemuutosta kirkon sisällä hallinnollisten radikaalien muutosten sijaan. Franciscuksen uudenlainen tyyli toimia paavina ja hänen innostamansa asennemuutokset otettiin erittäin positiivisesti vastaan. Franciscukseen kohdistui lehden kirjoittelussa vain vähän kritiikkiä, joka ei koskaan ollut paavin itsensä, vaan tämän yksittäisten tekojen tai päätösten kritisoimista. Kritiikkiä herätti yleensä pettymys siitä, ettei paavin linja ollut kirkkopoliittisesti kyllin liberaali.
  • Larmala, Riku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Eusebius Kesarealaisen Kirkkohistoria on yksi merkittävimpiä lähteitä varhaisen kristinuskon historiasta. Eusebius oli itse nuorta kristinuskoa ravistelleiden Diocletianuksen vainojen ja niitä seuranneen nk. konstantinolaisen käänteen silmin näkijä. Tästä huolimatta tutkimuksessa on oltu kiinnostuneempia Eusebiuksen kirkon ja valtion suhteita koskevasta ajattelusta ja Kirkkohistorian syntyvaiheista kuin siitä, miten hän teoksessaan tulkitsee vainoja. Ainoastaan professori W. Tabbernee on esittänyt näkemyksen siitä, miten Eusebiuksen näkemys vainoista kehittyi, mutta tämä hänen teoriansa ”vainojen teologian kehityksestä” ei ole saanut vastinetta akateemisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa kysytäänkin, miten Eusebius tulkitsi vainoja ja kestääkö Tabberneen esittämä teoria tulkinnan kehityksestä tarkastelun Kirkkohistorian tekstin valossa. Koska Kirkkohistorian syntyprosessista käyty akateeminen keskustelu on tiivistynyt siihen, miten kirjoittaminen ajoittuu suhteessa Eusebiuksen oman ajan vainoihin, on tutkielmassa otettu kantaa myös tähän kysymykseen. Akateemista keskustelun perusteella voidaan olettaa, ettei Eusebius aloittanut Kirkkohistorian kirjoittamista ennen vainojen alkua vuonna 303. Hän aloitti lopulta kymmenen kirjaa käsittäneen teoksensa kirjoittamisen aikaisintaan 310-luvulla. Eusebius joutui kuitenkin valtakunnan tilanteen muuttuessa seuraavien vuosien aikana muokkaamaan teoksensa viimeisiä kirjoja ennen kuin se sai lopullisen asunsa vuonna 326. Kirjoittaessaan Eusebius myös muokkasi perinteisen antiikin historiankirjoituksen palvelemaan omaa tarkoitustaan eli puolustamaan kristinuskoa. Tämän takia Eusebiuksen tekstiä tuleekin tarkastella esimerkkinä varhaiskristillisestä apologiasta. Tabbernee esitti Eusebiuksen vainojen tulkinnan muuttuneen sinä aikana kun hän kirjoitti Kirkkohistorian. Hän kuvasi nämä muutokset kolmena vaiheena, joiden merkittävin ero oli se, miten Eusebius esitti ”jumalallisen koston” koituvan kristittyjen vainoajille. Tässä näkyi Tabberneen mukaan selvä ero siinä, kuinka alkuun ”kosto” osui vain juutalaisiin ja vasta Eusebiuksen oman ajan kuvauksessa roomalaisiin. Hän ei kuitenkaan ota huomioon teoksen apologista luonnetta eikä hänen argumentaationsa kestä kriittistä tarkastelua Kirkkohistorian tekstiä vasten. Juutalaisten kärsimysten kuvauksella on teoksessa selkeä apologinen funktio. Roomalaisten vainoajien kohtaloiden kuvauksessa Eusebius puolestaan käyttää raamatullista mallia, jossa kuninkaiden elämä ja kuolema tulkitaan sen perusteella, miten he suhtautuivat Jumalaan. Vaikka Tabberneen teoria Eusebiuksen ajattelun kehittymisestä ei osoittaudu kestäväksi, jää Eusebiuksen esittämään vainojen tulkintaan ristiriita kahden Kirkkohistoriassa löytyvän näkökulman välillä. Toisaalta Eusebiuksen mukaan vainot olivat Jumalaa vastustavien voimien hyökkäystä kirkkoa kohtaan, toisaalta taas Jumalalta itseltään tuleva rangaistus kirkolle sen synneistä. Tätä ei kuitenkaan Tabberneen tavoin tarvitse pitää tekstissä näkyvänä jäänteenä Eusebiuksen ajattelun eri vaiheista tai ratkaisemattomana ristiriitana. Kun Eusebiuksen ajattelua tai hänen tekstejään pyritään ymmärtämään, on vastausta etsitty ajan politiikasta tai filosofiasta. Eusebius piti itseään kuitenkin ensisijaisesti raamatuntutkijana ja vaikka hänet nykyisin tunnetaankin Kirkkohistorian kirjoittajana, on hän tehnyt varsinaisen elämäntyönsä tutkimalla kristinuskon pyhiä tekstejä. Eusebius ei todennäköisesti nähnyt ristiriitaa esittämiensä vainojen tulkintojen välillä, eikä hän pyrkinyt ratkaisemaan jännitettä. Pikemminkin kyse oli hänelle luonnollisesta asiasta. Eusebius ajatteli Raamatun muodostavan ratkaisun koko historiaa ja siksi tulkitsi myös oman aikansa tapahtumia Raamatusta löytyvien esimerkkien avulla. Tulkintansa vainoista Jumalalta tulevana rangaistuksena Eusebius liittää suoraan Jerusalemia 580-luvulla eKr. kohdanneesta hävityksestä kertoviin raamatunkohtiin. Näissä tulkitaan katastrofin olleen Jumalan rangaistus israelilaisille heidän synneistään, vaikka vieraat kansat, joiden kautta rangaistus tuli olivat samalla Jumalan kansan vihollisia. Nämä raamatunkohdat todistavat sen, että Eusebius tulkitsi vainoja Raamatun avulla ja saattoi siksi esittää tulkintoja, jotka muista lähtökohdista ja ilman hänen historiallisen taustansa huomioonottamista vaikuttavat ristiriitaisilta.
  • Juhantalo, Riikka-Eliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimus käsittelee Egerian pyhiinvaellusmatkaa Jerusalemiin vuosina 381-384. Hän kirjoitti matkastaan päiväkirjaa kirjeiden muodossa kotiyhteisölleen. Lähdeaineistona toimiva matkapäiväkirja löydettiin 1800-luvulla puutteellisena ja nämä puuttuvat palaset sisältävät paljon olennaista tietoa niin kirjoittajasta kuin hänen matkastaan. Tästä syystä tutkijat ovat alusta lähtien keskustelleet kiivaasti niin Egerian nimestä, kotimaasta, matkustusajankohdasta, yhteiskunnallisesta asemasta kuin uskonnollisesta lähtökohdasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käydä Egerian päiväkirjaa läpi etsien tietoa kirjoittajasta itsestään. Monet asiat, kuten Egerian motivaatio pyhiinvaellusmatkalle sekä hänen suhteensa Raamattuun, munkkeihin ja pappeihin kertovat paljon Egeriasta itsestään. Matkansa aikana Egeria kohtaa useita ihmisiä ja näiden kohtaamisten lähempi tarkastelu auttaa muodostamaan jonkinlaista kuvaa siitä, mikä Egerialle oli tärkeää. Egerian matkapäiväkirja on tärkeä lähde niin liturgiikan kuin pyhiinvaelluksen osalta. Egerian persoona on kuitenkin jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Asketismi oli tärkeä osa palestiinalaista kristillisyyttä 300-luvun lopulta lähtien. Antonios Suuren innoittamana monet muutkin päättivät luopua maallisesta omaisuudestaan ja omistaa elämänsä Jumalalle mahdollisimman karussa elinympäristössä, jossa he saattoivat keksittyä pelkästään rukoilemaan. Askeettien luostareista ja elinpaikoista tuli tunnettuja pyhiinvaelluskohteita 300-luvun aikana, joten Jerusalemin ympäristössä elävien askeettien oli vaikea irrottautua täysin ulkomaailmasta. Suhde oli kuitenkin toisiaan hyödyttävä, sillä pyhiinvaeltajat rahoittivat askeettien elämää ja askeetit toimivat usein oppaina raamatullisilla paikoilla. Palestiinan alueen kristillistäminen nopeutui askeettien perustaessa majapaikkansa raamatullisten paikkojen läheisyyteen ja näin vahvistaen niiden asemaa kristillisessä kulttuurissa. Egerialle askeetit ovat yhtä tärkeä pyhiinvaelluskohde kuin raamatulliset paikat. Egeria on hurskas maallikko ja varakas nainen, joka tuntee oman arvonsa eikä pelkää esittää lisäkysymyksiä matkustaessaan askeettien kanssa. Askeetit ovat Egerialle hengellisiä auktoriteetteja mutta myös matkakumppaneita, joiden kanssa hän viettää aikaa ja käy keskusteluja. Hänen raamatullinen mielenkiintonsa kohdistuu suurimmaksi osaksi Vanhaan Testamenttiin. Omasta maallikkoasemastaan huolimatta Egeria ei ole kiinnostunut maallikoiden elämästä. Liturgian kuvauksen kohdalla Egeria asettuu puolueettoman sivustaseuraajan rooliin, eristäen omat tunteensa kuvauksestaan.
  • Lempiö, Linda (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan isänmaan roolia sotilaspastorin julistustyössä talvi- ja jatkosodan aikana. Tutkimuksen aineistona on käytetty sotilaspastori Sakari Huiman julistustyötä vuosina 1939–1944. Julistustyö koostuu pääasiassa rintamalla pidetyistä, käsinkirjoitetuista, saarnoista. Osana tutkimusta on käytetty myös Huiman kirjoittamia muistiinpanoja, lehtiartikkeleita sekä kirjeenvaihtoa. Lähdemateriaalina käytettyjä saarnoja on 20 kappaletta, käsikirjoituksia ja muistiinpanoja 8 kappaletta sekä lehtiartikkeleita 12 kappaletta. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjä kirjeitä on 13 kappaletta. Aineisto sijaitsee Oulun maakunta-arkistossa. Isänmaallisella puheella on keskeinen rooli Sakari Huiman julistustyössä, mikä johtuu pitkälti siitä, että julistustyö on syntynyt sodan keskellä. Erityisesti saarnoissa on tavallista puhua asioista myös uskonnollisen tematiikan ulkopuolelta. Näin ollen on luonnollista, että sotilaspappien julistustyössä esillä ovat myös isänmaalliset teemat. Sakari Huiman isänmaallinen retoriikka liittyy Suomen kansan ylistämiseen, vastakohtana viholliselle. Isänmaallisuus tulee esiin myös puheissa Suomen lipusta, historiasta sekä suomalaisista sotilaista ja heidän velvollisuuksistaan. Isänmaallista tematiikkaa esiintyy valtaosassa Huiman julistustyötä, vaikkakaan isänmaallisuus ei ollut hänelle henkilökohtaisesti merkittävimmässä roolissa. Suuressa osassa Huiman kirjoituksia isänmaallinen puhe on sekoittunut uskonnolliseen puheeseen, mutta tästä huolimatta julistustyön keskiössä on puhe Jumalasta. Isänmaallinen retoriikka tukee ajan saarnoja ja muuta julistustyötä, mutta Huiman julistustyössä uskonnollisella puheella on isänmaallista suurempi rooli. Sotilaspapit oli ohjeistettu toimimaan nimenomaan pappeina, eikä isänmaallisen puheen katsottu sopivan papin suuhun. Huima noudattaa tätä ohjetta, vaikka hänen julistustyössään on paikoin myös radikaaleja piirteitä.