Browsing by Subject "Kouvola"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Saapaslahden reunamoreeni Anjalankoski Tietokantatunnus: MOR-Y05-001 Muodostumatyyppi: Reunamoreenivalliparvi Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3131 01 Alueen pinta-ala: 69,3 ha Korkeus: 80 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Moreenimuodostuman sijainti: Saapaslahti sijaitsee Anjalankosken kunnan pohjoisrajalla Kiikunsuon turvetuotantoalueen ja Karhusuon välissä
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Pillinkangas Anjalankoski Tietokantatunnus: MOR-Y05-002 Muodostumatyyppi: Reunamoreenivalliparvi Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3113.07 Alueen pinta-ala: 34,5 ha Korkeus: 67,5 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korjaus: 5 m Moreenimuodostuman sijainti: Pillinkangas sijaitsee Anjalankosken ja Valkealan kuntien rajalla, Kouvola-Hamina-tien varressa noin seitsemän kilometriä Kouvolan keskustasta etelään
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Sikosuonmäki Elimäki Tietokantatunnus: MOR-Y05-003 Muodostumatyyppi: Reunamoreenivalliparvi Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3024.06 Alueen pinta-ala: 16,9 ha Korkeus: 40 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 5 m Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Moreenimuodostuman sijainti: Sikosuonmäki sijaitsee Elimäellä Villikkalassa kyläkoululta noin 100 m kaakkoon
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ikaalinsuon reunamoreeni Jaala Tietokantatunnus: MOR-Y05-004 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3114 01 Alueen pinta-ala: 17,5 ha Korkeus: 115 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Ikaalinsuon muodostuma sijaitsee Jaalan kunnan lounaisosassa Metsäkylässä, Musta-Ruhmaksen järven kaakkoispuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Kivonteenkangas Valkeala Tietokantatunnus: MOR-Y05-006 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3113 12 Alueen pinta-ala: 57,7 ha Korkeus: 130 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 30 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Kivonteenkangas sijaitsee Valkealassa Rämälän kylässä noin kilometrin alueen itäosassa kulkevan yhtenäisen harjujakson länsipuolella Mikkeli-Kouvola-tien eteläpuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Taninniemi Jaala Tietokantatunnus: MOR-Y05-019 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3114.07 Alueen pinta-ala: 31,0 ha Korkeus: 105 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 32 m Muodon suhteellinen korkeus: 32 m Moreenimuodostuman sijainti: Taninniemi sijaitsee Jaalan Suolajärven ja Saarijärven välisellä kannaksella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suoniemenharju - Aittomäki - Mustikkamäki Valkeala Tietokantatunnus: MOR-Y05-020 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 2 Karttalehti: 3114.07 Alueen pinta-ala: 38,7 ha Korkeus: 120 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 25 m Muodon suhteellinen korkeus: 25 m Moreenimuodostuman sijainti: Reunamoreeniselänteet sijaitsevat Valkealassa, Kouvola - Pieksämäki radan itäpuolella, noin kilometri Saarijärveltä itään
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Kulonpalo Valkeala Tietokantatunnus: MOR-Y05-021 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3114 09 Alueen pinta-ala: 11,6 ha Korkeus: 113 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Kulonpalo sijaitsee Valkealan Hosusjärven länsirannalla Kouvola - Pieksämäki -radan itäpuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Multamäki Kouvola Tietokantatunnus: TUU-05-019 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Rantakerrostuma Pinta-ala: 3,1 ha Korkeus: 105 m mpy. Karttalehti: 3113.09 Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Sijainti: Noin 10 kilometriä Kuusankosken keskustasta koilliseen
  • Yli-Kojola, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Millainen on asukkaiden mielestä hyvä kadunnimi? Tätä kysymystä selvitän tutkimuksessani, josta on jo julkaistu artikkeli Kurvinpussi vai Torikatu? Kouvolalaisten mielipiteitä kadunnimistä (2005) Terhi Ainialan toimittamassa teoksessa Kaupungin nimet: kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä. Artikkeli toimii tutkimuksen pohjana, mutta kyselylomakkeiden täyttäneiden kouvolalaisten määrä on uudemmassa tutkimuksessa huomattavasti suurempi, 569. Lisäksi olen haastatellut ammatikseen kadunnimiä käyttäviä pelastustyöntekijöitä, poliiseja, taksiautoilijoita sekä postinjakajia. Tavoitteenani on kerätä nimistönsuunnittelun avuksi tietoa nimenkäyttäjien kadunnimistä esittämistään mielipiteistä: millainen kadunnimi on toimiva ja miellyttävä kaupunkiympäristössä, mitä ominaisuuksia nimissä arvostetaan ja mitä ei. Pyrin saamaan selville, mitä mieltä asukkaat ylipäätään ovat hyvistä ja huonoista kadunnimistä, mutta mielenkiintoista on myös selvittää, mitä he ajattelevat nimenomaan oman kotikaupunkinsa, Kouvolan, nimistöstä. Valintatehtävien ohella yksi tapa selvittää tätä on kysyä mielipidettä oman kotikadun nimestä, johon asukas on jo ehtinyt luoda ehkä pitkänkin suhteen, hyvässä tai pahassa. Pyrin myös vertailemaan eriikäisten asukkaiden mielipiteiden eroja. Tutkimusryhmäni on vertailuun otollinen, sillä ikäryhmät jakautuivat aika selkeästi kahtia: kävin keräämässä tutkimusaineistoa Kouvolan eri oppilaitoksissa noin 16–18-vuotiailta opiskelijoilta ja muut vastaajat olivat pääosin selkeästi iäkkäämpiä työikäisiä tai eläkkeellä olevia. Myös aihepiirinimien käsittely nousee tutkimuksessa keskeiseksi. Toivon tutkimuksellani saavan arvokasta tietoa lisäksi siitä, millaiset nimet ammatikseen kadunnimiä käyttävien mielestä toimivat ja millaiset puolestaan aiheuttavat ongelmia ja sekaannuksia. Tutkimuksen suosikkinimeksi nousseessa Omenakujassa kiteytyvät liki kaikki ne kadunnimen hyvät piirteet, joita asukkaat arvostavat. Nimi on lyhyt ja selkeä, kuten asukkaiden muutkin suosikkinimet (esim. Torikatu, Kevätkuja). Omenakujan perusosa kuja on tervetullutta vaihtelua lukuisten katu- ja tie-loppuisten kadunnimien rinnalle, mutta se ilmaisee kuitenkin selkeästi, että on kysymys kadusta. Nimi on toiveiden mukaan kirjoitusasultaan suomalainen ja sointuva eikä siinä ole vierasperäisiä äänteitä. Kadunnimestä pystyy helposti muodostamaan mielikuvan, joten se ei ole ”tuulesta temmattu”. Koska nimi on helppo ymmärtää, osoitettaan ei tarvitse moneen kertaan toistella. Jos katu vielä sijaitsisi omakotialueella, jossa kasvaisi omenapuita, olisi se toiveiden mukaisesti ympäristöön sopiva. Mikäli Omenakuja kertoisi vaikkapa paikalla olleesta omenatarhasta, olisi siinä mukana myös historian havinaa. Luontoaiheiset kadunnimet ovat yleensäkin asukkaiden mieleen, joten Omenakuja toteuttaa tämänkin toiveen. Nimen perusteella ei voine muodostaa vääriä assosiaatioita, sillä jokainen lapsikin tietää, mikä omena on. Omenakuja on monen toiveen mukaan myös sopivan neutraali ja asiallinen - siitä on vaikea keksiä mitään tyhmää. Niin ikään Omenakuja soveltuu aihepiinimeksi. Asukkaat ja etenkin ammatikseen kadunnimiä käyttävät suhtautuivat kyselyssäni myönteisesti ryhmänimiin muun muassa niiden opastavuuden vuoksi. Nimi olisikin osoitenimenä toivottu: moni asuisi mielellään veikeällä Omenakuja-nimisellä kadulla.
  • Rehunen, Antti; Rantanen, Manu; Lehtola, Ilkka; Hiltunen, Mervi J. (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 88
    Tutkimuksessa tarkastellaan palvelujen saavutettavuutta maaseudulla sekä vakituisten että vapaa-ajan asukkaiden näkökulmista. Palvelutuotteen käsite pitää sisällään usein sekä henkilökohtaisen palvelun että konkreettisen tavaran vaihdannan näkökulmat. Olennaista on vuorovaikutus palvelun tuottajan ja kuluttajan välillä. Palvelun saavutettavuuteen sisältyvät fyysisen etäisyyden lisäksi mm. koettu, sosiaalinen, kognitiivinen ja taloudellinen etäisyys. Tutkimuksessa on painotettu fyysisen etäisyyden, liikkumisen ja alueellisuuden näkökulmia erilaisilla maaseutualueilla. Palvelun saavutettavuuteen monet maaseudun toimintaympäristön muutokset, kuten väestön väheneminen ja ikääntyminen, yhteiskunnan palveluvaltaistuminen ja autoistuminen, kuntarakenteen muutos, kaupan palvelujen murros ja vapaa-ajan lisääntyminen. Palvelujen saavutettavuutta on selvitetty koko maan kattavasti paikkatietopohjaisin menetelmin matka- ja aikaetäisyytenä tieverkkoa pitkin. Saavutettavuusvyöhykkeitä on muodostettu tärkeimmille lähipalveluille ja erikokoisille palvelujen keskittymille. Lisäksi on arvioitu paikkatietopohjaisten saavutettavuustietojen hyödyntämismahdollisuuksia suunnittelussa ja kehittämisessä. Tapaustutkimus kohdistui Kouvolan vapaa-ajan asukkaisiin, jotka asuvat vakituisesti toisessa kunnassa. Kyselytutkimuksen ja ryhmähaastattelujen avulla on selvitetty yksityisten palvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Vapaa-ajan asukkaiden kysyntä voi paitsi ylläpitää nykyistä palvelutasoa, myös edesauttaa uusien palvelujen kehittymistä, mistä hyötyvät myös maaseudun vakituiset asukkaat. Vapaa-ajan asumisen muuttuminen ympärivuotiseksi kakkosasumiseksi lisää palvelujen kysyntää mökkipaikkakunnilla. Nykyisin valtaosa vapaa-ajan asukkaista liikkuu omalla autolla ja kokee, että palvelut ovat suhteellisen hyvin saavutettavissa. Vakituisen asutuksen osalta palvelujen saavutettavuus on paikkatietoihin perustuen heikentynyt monin paikoin maaseudulla. Varsinkin haja-asutusalueella keskimääräiset etäisyydet palveluihin ovat kasvaneet merkittävästi. Asutus on tiivistynyt lähemmäs kuntakeskuksia, mutta myös maaseudun taajamissa palvelujen saavutettavuus on heikentynyt jonkin verran. Kuntakeskuksilla ja kirkonkylillä on tärkeä asema palvelujen keskittyminä ja arjen solmukohtina. Palvelujen katoaminen keskuksesta pidentää usein asiointimatkoja kymmenillä kilometreillä. Vapaa-ajan asunnoilta matka palveluihin on keskimäärin paljon pitempi kuin vakituisilta asunnoilta, mutta asiointi voi tapahtua paitsi vapaa-ajan asunnolta käsin, myös mökkimatkan varrella tai vakituisen asuinpaikan lähistöllä. Palvelujen saavutettavuuden edistämisessä on omat painopisteensä erilaisilla maaseutualueilla. Harvaan asutulla maaseudulla korostuu pienten kuntakeskusten palvelujen elinvoimaisuus, haja-asutusalueen tiestön kunto ja julkisten liikennepalvelujen määrä. Ydinmaaseudulla sijaitsee kuntakeskusten lisäksi edelleen melko paljon toimivia kyläkeskuksia, joiden palvelutason säilyttäminen vaatii johdonmukaista julkista tukea. Kaupunkien läheisellä maaseudulla lähipalvelujen säilymiseen ja kehittämiseen tulee kiinnittää jatkuvaa huomiota. Mökkivaltaisilla maaseutualueilla on tarpeellista ottaa huomioon mökkien sijainti ja mökkimatkojen virrat, kysynnän kausiluonteisuus sekä vetovoimaisuuden edellytyksenä oleva riittävä palvelutaso. Kaikilla maaseutualueilla palvelutason ylläpitoa voidaan edistää erilaisilla liikkumisen ja palvelujen ratkaisuilla, kuten monipalvelupisteillä, liikkuvilla palveluilla, kimppakyydeillä ja kyytitakuulla. Vapaa-ajan asukkaiden paikallisten palvelujen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Ikääntyvät suuret ikäluokat tarvitsevat jatkossa entistä enemmän myös mökille toimitettavia palveluja. Vapaa-ajan asukkaiden tuoman kysynnän hyödyntäminen edellyttää kuitenkin maaseudun palveluympäristön modernisoitumista ja siihen liittyen avoimesti saatavilla olevaa tietoa palveluista. Palveluverkkoa ja palvelujen saavutettavuutta kuvaavia paikkatietoja voidaan tämän tutkimuksen perusteella hyödyntää monin tavoin palveluverkon arvioinnissa ja kehittämisessä, alueiden luokittelussa, vapaa-ajan ajan asutuksen merkityksen esilletuomisessa ja tulevan kehityksen ennakoinnissa. Julkisen palveluverkon harveneminen vaatii joko yhteiskunnalta tai yksittäisiltä asukkailta lisäresursseja palvelujen saavutettavuuden suhteen. Yksityisten palvelujen kohdalla palvelujen hyvä saavutettavuus on kilpailutekijä ja osa hyvää palvelua.
  • Haaraoja, Johanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Kouvolan Vapaaseurakunnan syntyprosessia ja seurakunnan perustajan ja esimiehen, salkkutehtailija Arvo Kääriäisen, roolia tässä prosessissa ajalla 1932–1941. Lähdeaineistona käytän Kouvolan Vapaaseurakunnan järjestämätöntä arkistomateriaalia, Kouvolan Sanomia, muistelmakirjoituksia, Arvo Kääriäisen sukulaisten käyttööni antamaa aineistoa, sähköpostihaastatteluita sekä Suomen Vapaakirkon vuosikertomuksia. Lähteiden avulla esittelen seurakunnan syntyprosessin vaiheet, ja tarkastelen Arvo Kääriäisen toiminnan merkitystä seurakunnan muotoutumiselle ja vakiintumiselle. Lisäksi tarkastelen seurakunnan synnyn luterilaisissa tahoissa aiheuttamia reaktioita ja seurakunnan suhteita muihin paikallisiin uskonnollisiin yhteisöihin. Keskityn tutkimuksessani kolmeen keskeiseen tapahtumaan: herätyksestä seurakunnaksi muotoutumiseen, oman rukoushuoneen ja kirkon saamiseen sekä Suomen Vapaakirkon seurakunnaksi rekisteröitymiseen. Tutkimuksestani selviää, että jo syksyllä 1931 Arvo Kääriäinen aloitti hengellisten kokousten pitämisen Kouvolassa. Kääriäinen oli itse saanut hengellisen herätyksen Helsingissä, ja hän tahtoi luoda Kouvolaan järjestäytynyttä vapaakirkollista toimintaa, koska sellaista ei tuolloin siellä vielä ollut. Vapaakirkollinen liikehdintä sai lyhyessä ajassa runsaasti kannatusta Kouvolassa, ja Kouvolan Vapaaseurakunta perustettiin Kääriäisen aloitteesta keväällä 1932. Herätyksestä seurakunnaksi järjestäytyminen tapahtui nopeasti. Pian Kouvolan Vapaaseurakunta sai myös oman rukoushuoneen vuonna 1933 ja kirkon vuonna 1936. Suomen Vapaakirkon seurakunnaksi Kouvolan Vapaaseurakunta rekisteröitiin vuonna 1941. Tätä ennen seurakunta kuului siis Vapaan lähetyksen alaisuuteen. Kouvolan Vapaaseurakunnan jäsenmäärä nousi vuosi vuodelta aikavälillä 1932–1941. Seurakunta hoiti toiminnastaan tiedottamisen tehokkaasti ilmoittamalla hengellisistä kokouksista kuukausittain alueen valtalehdessä, Kouvolan Sanomissa. Vapaaseurakunnan toiminta kiinnosti monista eri kirkkokunnista olevia ihmisiä, ja naisia oli seurakunnan jäsenistöstä huomattava enemmistö alusta asti. Kouvolan Vapaaseurakunta kilpaili jäsenistä paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa, mutta muuten välit muihin uskonnollisiin yhteisöihin olivat neutraalit, eikä luterilaiseltakaan taholta tullut muutamaa lehtikirjoitusta suurempaa vastustusta. Tutkimukseni osoittaa, että Arvo Kääriäisen rooli Kouvolan Vapaaseurakunnan alkuvaiheissa oli merkittävä. Kääriäinen toimi seurakunnan esimiehenä alusta asti. Hän organisoi seurakunnan toimintaa ja oli aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä. Kääriäinen rahoitti suurelta osin seurakunnan rukoushuoneen ja kirkon hankkimisen, ja hänellä oli paljon vastuuta seurakunnan raha-asioiden hoitamisessa. Kääriäinen mahdollisti seurakunnalle pysyvät tilat, mikä vaikutti siihen, että Kouvolan Vapaaseurakunnan toiminta saattoi vakiintua, ja sen toimintaa pystyttiin kehittämään tehokkaasti. Arvo Kääriäistä voidaan oikeutetusti pitää Kouvolan Vapaaseurakunnan perustajana. Seurakunnan alkuvaiheissa oli kuitenkin mukana myös monia Suomen Vapaakirkon johtohenkilöitä, kuten Eeli ja William Jokinen, ja seurakunnassa vieraili paljon vapaakirkollisissa piireissä tunnettuja puhujia.