Browsing by Subject "Kurikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Juvonen, Katriina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa maaperän rakennettavuusominaisuudet ovat hankalat maaperän mittavien hienoaineskerrostumien vuoksi. Näiden kerrostumien alueellista jakautumista ei tiedetä, joten tämän työn tarkoituksena on toteuttaa maaperästä geoteknisiin pohjatutkimuksiin perustuva alueellinen 3D-malli Kurikan kaupungin rakennuslupaa-arkiston pohjatutkimusaineistoja käyttäen. Pohjatutkimukset koostuvat yksittäisiin rakennuskohteisiin toteutetuista maaperäkairauksista. Aineistona käytettäviä tutkimuskohteita on yhteensä kymmenen ja kairauksia 3D-mallissa on käytössä 112. Pohjatutkimusaineistoista digitoitiin kohde ja kairaus kerrallaan maalajitieto sekä kairauksen kuormitusominaisuudet. Digitointiin käytettiin suomalaisen 3D-Systemsin 3D-Win –ohjelmistoa. 3D-malli toteutettiin Leapfrog Geo® -ohjelmistolla. Mallin ensimmäisessä vaiheessa maaperä jaettiin kahdeksaan yksikköön. Lopullisessa yksinkertaistetussa mallissa maaperän hienoainesyksiköt yhdistettiin yhdeksi yksiköksi. Saatuja malleja verrattiin alueelta olevaan tyyppileikkaukseen. Malleilla arvioidaan millä aineiston resoluutiolla saadaan mallille paras ennustusvoima. 3D-mallien toteutus onnistui. Mallin mukaan alueella on kahdeksan maalajiyksikköä (vanhimmasta nuorimpaan): moreenit, hiekat, siltit, savet, liejusavet, siltit 2, savet 2 sekä pinnassa humus- ja täyttömaat. Useilla mallin yksiköistä (siltit, savet ja liejusavet) on samankaltaiset geotekniset ominaisuudet, joten ne yhdistettiin yhdeksi hienoainesyksiköksi. Yksinkertaistetun mallin yksiköitä verrattiin alueelta olevaan tyyppileikkaukseen. Tyyppileikkauksen sedimenttisarja ja mallin hienoainesyksikkö vastaavat hyvin toisiaan. Tämän työn tulosten perusteella geoteknisiin pohjatutkimuksiin perustuvassa maaperän 3D-mallinnuksessa hienoainesyksiköiden osalta yksinkertaistettu malli on ennustettavuuden kannalta luotettavampi kuin kompleksinen malli.
  • Silvennoinen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Itämeren pohja on ollut vähähappinen tai kokonaan hapeton useita kertoja viimeisten 8000 vuoden aikana. Holoseenin lämpömaksimin aikana, Litorinameren suojaisessa mataloituvassa lahdessa nykyisen Kurikan alueelle on kerrostunut aikaresoluutioltaan poikkeuksellisen hienosyinen sedimenttisarja, joka kertoo pohjan happitilanteen muutoksista. Ajallisesti sedimenttisarja kattaa paikallisen deglasiaation, Ancylusjärvivaiheen ja Litorinameren kehityksen paikalliseen kuroutumiseen asti, ajoittuen jaksolle n. 10 800–4 500. Magneettiset mineraalit ovat herkkiä ympäristön prokseja ja niiden kerrostumisen jälkeiseen diageneesiin liittyy joko detritaalisten magneettisten mineraalien muuttuminen tai uusien magneettisten mineraalien syntyminen. Koska muutoksia tapahtuu sekä hapettavissa että pelkistävissä ympäristöissä, voidaan magneettisia mineraaleja käyttää tutkittaessa sedimenttien diageneettisiä prosesseja ja ympäristöjä. Esimerkiksi greigiitti on rautasulfidi, jonka esiintyminen indikoi hapetonta ympäristöä. Greigiittiä voi syntyä diageneesissa sulfaatin pelkistymisen tai metaanin anaerobisen hapettumisen seurauksena. Lisäksi magnetotaktiset bakteerit tuottavat greigiittiä magnetosomeihinsa. Ympäristömagneettiset ominaisuudet kertovat greigiitin synty-ympäristön redox-olosuhteista. Huhtikuussa 2019 kerätystä 40 metriä pitkästä sedimenttisarjasta määritettiin sedimentin litologia, magneettinen suskeptilibeetti, orgaanisen aineksen pitoisuus sekä raekoko. Tulosten perusteella sedimenttisarja jaettiin viiteen yksikköön (KY15-1–KY15-5). Yksiköistä KY15-2, KY15-3 ja KY15-4 selvitettiin ympäristömagneettiset ominaisuudet neljästä eri vyöhykkeestä. Suskeptibiliteettiaineiston toistotarkkuus varmennettiin korkeamman resoluution mittauksin ja ympäristömagneettisia tuloksia verrattiin suskeptibiliteettimittauksiin. Ympäristömagneettisten tulosten vertailu suskeptibliteetin arvoihin osoittaa, että suskeptibiliteettia voidaan käyttää ympäristömagneettisten ominaisuuksien rekonstruoimiseen Kurikan sedimenttisarjan sedimenttiyksiköissä, joissa sedimentaatio on verrattain tasaista eikä suuria raekokomuutoksia esiinny. Litorinamerivaiheen sedimentistä havaittiin single-domain (SD) kokoista (200-1000 nm) autigeenistä greigiittiä Kurikan sedimenttisarjassa ja ympäristömagneettiset tulokset indikoivat sen alkuperäksi sulfidista ympäristöä. Tutkimuskohteen sedimenttisarja eroaa muista Itämerestä tutkituista sedimenttisarjoista erityisesti Ancylusjärven sedimenttien ympäristömagneettisilta tuloksiltaan. Poiketen syvänteistä kerätyistä sedimenttisarjoista, ei Ancylusjärven savista tunnistettu greigiittiä, eikä sedimentissä nähty selviä sulfidikerroksia. Litologisten ja ympäristömagneettisten tulosten perusteella greigiitin (autigeeninen) syntymekanismi Kurikan sedimenttisarjassa on erilainen, kuin Itämeressä aiemmin havaitulla greigiittillä (magnetotaktisten bakteerien synnyttämä). Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että greigiitin syntytavat voivat olla jopa altaan samoissa sedimenteissä toisistaan poikkeavat, ja että sedimentaatioympäristö vaikuttaa vahvasti greigiitin syntymiseen ja sen säilymiseen sedimentissä. Suskeptibiliteetin perusteella hypoksia on ollut Litorinameren aikana mataloituvassa merenlahdessa yleistä, mutta ei jatkuvaa. Isomman mittakaavan trendit hapettomuuden vaihtelussa ovat olleet perenniaalisia oletetulla aikaresoluutiolla, mutta aineisto ei sulje pois hapettomuuden kausittaisuutta. Litorinameren ajalta voidaan erottaa ainakin kaksi pitempiaikaista, muutamia satoja vuosia jatkuvaa, hapetonta tai vähähappista kautta. Greigiitin määrä kuitenkin vaihtelee jaksojen aikana, heijastaen vaihtelua pohjaolosuhteissa. Hypoksisten kausien välillä (~6500–7000 cal BP) on viitteitä lyhytaikaisista hapellisista jaksoista. Kyseinen ajanjakso on yhdistetty kirjallisuudessa korkeampiin suolatasoihin Itämeren altaassa, suhteellisen merenpinnan korkeampiin tasoihin sekä hapellisten olosuhteiden yleistymiseen.
  • Mäki-Paavola, Mari (1999)
  • Kullas, Johanna (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    LSUra 4/2008
    Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteinen maatalous on rikastuttanut maisemakuvaa ja luonut viljelyalueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalousympäristön maisema on kuitenkin viime vuosikymmenien aikana muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Tällä hetkellä maatalousalueiden ympäristönhoitoa edistetään lähinnä maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman tarkoituksena on kartoittaa maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet sekä ohjata ja tehostaa kohteiden hoitoa. Tavoitteena on, että maanomistajat hoitaisivat kohteita maatalouden ympäristötuen erityistuen turvin. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmia alettiin toteuttaa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella valtakunnallisesti vuonna 2003. Kurikkaan vuonna 2008 valmistunut yleissuunnitelma on kuudes Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella toteutettu hanke. Yleissuunnitelma laadittiin yhteistyössä alueella toimivien viranomaisten ja viljelijöiden kanssa. Kurikan noin 4000 hehtaarin suuruiselta yleissuunnittelualueelta inventoitiin kesän 2007 maastotöiden aikana yhteensä 49 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää kohdetta. Tyypillisiä kohteita Kurikassa olivat pienialaiset perinnebiotoopit, kuten hakamaat ja tuoreet niityt, metsien reunavyöhykkeet, oja- ja puronotkot pientareineen sekä vanhoille savenottopaikoille kehittyneet kosteikot. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa erityistukimuotoa. Huomiota kiinnitettiin myös jokivarren avoimien viljelyaukeiden maisemalliseen merkitykseen. Perinteisen maatalousympäristön maiseman säilyttämiseksi annettiin toimenpideohjeita.
  • Sillanpää, Vuokko (1965)