Browsing by Subject "Kypros"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Grönqvist, Jessica (2008)
    Tämä tutkielma liittyy kolmeen eri aiheepiiriin: EU:n laajentumiseen, Turkin jäsenyysprosessiin ja Kyproksen konfliktiin. Laajentuminen on olennainen osa EU:n toimintaa. Laajentuminen on määritelty pehmeäksi vallaksi sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi välineeksi, jonka avulla EU:n on mahdollista saavuttaa omia tavoitteitaan ja levitää omia arvojaan. Alkujaan kuuden jäsenvaltion yhteisö onkin kasvanut ja kehittynyt yhä laajemmalle alueelle käsittäen nykyään 27 jäsenvaltiota halki Euroopan. Unionin rajoja ei ole kuitenkaan vielä määritelty ja tällä hetkellä jäsenyysneuvotteluita käydään Turkin ja Kroatian kanssa. EU aloitti jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa lokakuussa 2005. Näiden jäsenyysneuvotteluiden arvioidaan kuitenkin vievän vuosia, eikä Turkin jäsenyys ole mitenkään varmaa. Turkin liittymisprosessiin liittyykin monia haasteita, joista Kyproksen kysymys on yksi. Kyproksen konflikti liittyy saaren kahden yhteisön välisiin suhteisiin, mutta siihen liittyvät myös kansainväliset tekijät ja toimijat. Esimerkiksi Turkin sotilaallinen läsnäolo jatkuu saarella edelleen. Kypros onkin jakautunut kahtia kyproksenkreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan sekä kyproksenturkkilaiseen Pohjois-Kyprokseen. Kyproksen tasavalta on kansainvälisesti tunnustettu, mutta kyproksenturkkilaisten itsenäisyyden on ainoastaan Turkki tunnustanut. Tutkielman päähypoteesina on, että Kyproksen kysymys on olennainen tekijä Turkin liittymisprosessissa. Työn tavoitteena on selvittää Kyproksen kysymyksen merkitystä Turkin jäsenyysprosessissa. Tämän lisäksi tavoitteena on myös liittää Turkin jäsenyyskysymys EU:n laajentumiskontekstiin. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: mikä on EU:n kanta ja asema Kyproksen kysymyksessä, miten Kyproksen kysymys näkyy Turkin liittymisprosessissa sekä miten Turkin tapaus asettuu EU:n laajentumispolitiikkaan. Kysymysten kannalta olennaisimmat lähteet muodostuvat EU-materiaalista: Eurooppa-neuvoston puhenjohtajien päätelmistä sekä Turkin liittymisprosessiin liityvistä asiakirjoista, kuten neuvottelukehyksestä, liittymiskumppanuudesta ja vuosittaisista kehitysraporteista. Turkki sopii hyvin EU:n määrittelemiin laajentumisen tavoitteisiin. Turkin jäsenyys vahvistaisi EU:n mukaan demokratiaa, vaurautta ja vakautta Euroopassa. Olennaista Turkin tapauksessa on juuri Turkin positiivisen kehityksen varmistaminen. Turkki asettuu myös hyvin EU:n ulko- ja turvallisuuspolittiisiin tavoitteisiin. Turkin sijainnilla kuten myös sen sotilaallisella vahvuudella on tässä tärkeä asema. Turkin merkitys korostuu myös energiapoliittisesta näkökulmasta. Turkin jäsenyyskysymys kuvastaakin hyvin, miten laajentuminen muodostaa poliittisen välineen. EU-jäsenyyden ehdollisuudesta nousee kuitenkin myös haasteita, joiden suhteen EU edellyttää Turkilta muutosta. Kypros yhtenä näistä on määritelty neuvottelukehyksessä ja liittymiskumppanuudessa tekijäksi, johon Turkin kehitystä arvioidaan ja joka voi näin vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun. Kyproksen merkitys Turkin liittymisprosessissa rakentuu EU:n ja Turkin erilaisesta näkökulmasta Kyproksen konfliktiin, Kyproksen kysymyksen liittämisestä Turkin jäsenyysprosessiin sekä Kyproksen EU-jäsenyydestä.
  • Meuronen, Tomi (2003)
    Euroopan unioniin on liittymässä jopa 10 uutta jäsenmaata toukokuussa 2004 ja vielä kaksi vuonna 2007. Tutkimuksessa on ollut pitkälti unionin näkökulma, eikä hakijamaiden liittymismotiiveja ole tutkimuksessa juurikaan arvioitu. Tässä tutkimuksessa pyritään vertailemaan kuuden EU-jäsenyyttä hakeneen maan motiiveja deutschilaisen turvallisuusyhteisöteorian valossa. Arvioimalla hakijamaiden motiiveja tutkimus voi samalla sanoa myös jotain EU:n tulevaisuudesta, kuten esim. yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä. Karl W. Deutsch jaottelee turvallisuusyhteisöt kahteen eri tyyppiin ja arvioi niitä kahdella ulottuvuudella, integraatiolla ja sulautumisella. Edellinen johtaa pluralistiseen yhteisöön arvojen yhdistymisen sekä solidaarisuuden tunteen muodostumisen kautta, jolloin jäsenten välisestä sodasta tulee mahdoton ajatus. Jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa lähinnä päätöksenteon yhdistymistä ja mikäli sekä integraatio että sulautuminen ovat läsnä, puhuu Deutsch sulautuneesta turvallisuusyhteisöstä. Tällaiseen yhteisöön jäsenet pyrkivät Deutschin mukaan, mikäli niillä on myös muita tavoitteita kuin pelkkä sodan välttäminen. Tutkielman pääasiallisen primaariaineiston muodostaa kuuden hakijamaan virallisten edustajien Helsingissä pitämät puheet, joissa kukin maa esitteli omia jäsenyyspyrkimyksiään. Tutkimus nojaa pääasiassa Deutschin muotoilemaan turvallisuusyhteisöteoriaan, mutta lähteinä on käytetty myös muita Euroopan unionia turvallisuustoimijana arvioivia teoksia. Vaikka Euroopan unioni ei sotilaallinen toimija olekaan, voivat hakijamaat kuitenkin haluta unioniin turvallisuussyistä. Unioni kykenee taloudellisilla keinoillaan luomaan vakautta ja siten myös turvallisuutta sekä tarjota turvaa poliittista painostusta vastaan. Selkeimmin yhteisiä arvoja ja me-tunnetta korostavat tutkimuksen mukaan Kypros ja Puola, joille Euroopan unioni on ennen kaikkea arvoyhteisö. Viro ja Bulgaria taas eivät pitäneet näitä tekijöitä kovinkaan tärkeinä. Virolle EU-jäsenyys onkin lähinnä taloudellinen hanke, ja Bulgarialle keino lisätä maan turvallisuutta. Euroopan unionia voidaan pitää hakijamaiden kannanottojen perusteella pluralistisena turvallisuusyhteisönä, jolla on myös monia sulautuneelta yhteisöltä vaadittavia ominaisuuksia. Deutschin akselistolla pisimmälle kohti sulautunutta turvallisuusyhteisöä ovat matkalla Puola ja Malta, vähiten sitoutuneita ovat Latvia ja Kypros. Malta, Kypros, Puola, Latvia ja Bulgaria odottavat kannanottojen perusteella EU:lta turvallisuutta myös ulkosuhteissaan, eli niille pelkkä unionin sisäinen turvallisuus ei riitä. Myös hakijamaiden kansalaiset ovat voimakkaasti sekä yhteisen ulko- että yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisen kannalta. Tutkimuksen perusteella näyttää todennäköiseltä, että näillä politiikan aloilla yhdentymiskehitys ei ainakaan hakijamaiden takia hidastu. EU:n tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden kannalta on myönteistä, että monissa hakijamaissa jaksetaan korostaa yhteisiä arvoja eikä EU:iin siten ole liittymässä uusia jäseniä puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista.
  • Vuorensola, Pietari (2007)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan rauhanturvatoiminnan valmistelua Suomen puolustushallinnossa eli puolustusministeriössä ja pääesikunnassa vuosina 1963–1969. Tutkielman aikarajaus pitää sisällään Suomen pysyvän valmiusjoukon suunnittelun aloittamisen vuonna 1963, pohjoismaisen yhteistyön rauhanturva-asioissa, Suomen osallistumisen Kyproksen rauhanturvaoperaatioon vuonna 1964, valvontajoukkolain säätämisen vuonna 1964 ja pysyvän valmiusjoukon varsinaisen perustamisen vuonna 1969. Tutkin työssäni rauhanturvatoimintaan liittyneitä kysymyksiä ulkopolitiikan tutkimuksen päätöksentekoteorioihin kuuluvaa byrokraattisen politiikan mallia viitekehyksenä käyttäen. Mallin avulla voidaan puolustushallinnon sisältä havaita poliittista kaupankäyntiä ja kiistelyä rauhanturvatoiminnan valmistelussa. Tutkimus sijoittuu osaksi hallintohistorian tutkimusta. Siinä tarkastellaan hallinnon vaikutusta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja turvallisuuspolitiikkaan. Tarkastelussa ei jäädä kuitenkaan hallinnon rakenteiden tasolle vaan keskitytään hallinnon todellisuuteen ja huomioidaan myös sen epäkohdat. Keskeisenä lähdeaineistona ovat Sota-arkistossa sijaitsevat pääesikunnan ja puolustusministeriön YK-toimistojen asiakirjat sekä ulkoasiainministeriön arkiston YK:ta koskevat asiakirjat. Puolustuspolitiikan valmisteluun liittyi 1960-luvulla ristiriitoja puolustushallinon eri organisaatioiden kesken. Tutkimuksen hypoteesina on, että näitä ristiriitoja olisi havaittavissa myös rauhanturvatoiminnan valmistelussa. Tutkimuksessa selvitetään, miten puolustushallinnon rauhanturvatoiminnan valmistelu ja päätöksenteko on vaikuttanut rauhanturvajoukon asemaan ja käyttöön? Tutkin myös, millaisia kysymyksiä puolustusministeriön ja pääesikunnan välille nousi rauhanturvatoimintaan liittyen. Oliko puolustushallinto – puolustusministeriö ja pääesikunta – kysymyksessä yhtenäinen toimija? Minkälaisia päätös- ja käskyvaltasuhteita rauhanturvatoimintaan liittyen puolustushallinnossa esiintyi ja kenen eduksi? Suomi teki yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa pysyvän valmiusjoukon perustamiseksi, myös Natoon kuuluneiden Norjan ja Tanskan kanssa. Miten puolustusvoimat suhtautuivat tähän yhteistyöhön? Oliko puolustusvoimilla muita tavoitteita rauhanturvatoiminnan suhteen kuin Suomen ulko- ja puolueettomuuspolitiikan mukainen toiminta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi? Pyrkikö puolustusvoimat saamaan itselleen jonkinlaista hyötyä rauhanturvatoiminnasta? Tutkimukseni keskeinen tulos on, että rauhanturvatoimintaan liittyneessä valmistelutyössä esiintyi tietyissä asioissa erimielisyyksiä pääesikunnan ja puolustusministeriön välillä. Nämä liittyivät rauhanturvajoukon käskyvaltasuhteisiin, päätösvaltuuksiin sekä määrärahoihin. Puolustusvoimain komentaja olisi halunnut itselleen käskyvallan hallituksen alaiseen rauhanturvajoukkoon. Yksi tulos on, että puolustushallinnon suhtautuminen yhteistyöhön Tanskan ja Norjan kanssa rauhanturva-asioissa oli selvästi positiivisempaa kuin poliittisen johdon vastaava. Puolustusvoimat kokivat saavansa hyötyä voidessaan omaksua Nato-mallisen esikuntatyöskentelyn Natoon kuuluneilta Pohjoismailta. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että vaikka rauhanturvajoukko ei kuulunutkaan osaksi Suomen puolustusvoimia, pyrki puolustusvoimat saamaan kaiken mahdollisen hyödyn rauhanturvaoperaatioista itselleen puolustusvoimien tunnetuksi tekemisen ja operaatioista saadun kokemuksen avulla.
  • Paloheimo, Laura (2008)
    Kyproksenkreikkalaisilla ja kyproksenturkkilaisilla oli mahdollisuus ratkaista vuosikymmeniä jatkunut kiistansa 24.4.2004, kun YK:n tuolloisen pääsihteerin Kofi Annanin johdolla neuvotellusta yhdistymissuunnitelmasta järjestettiin kansanäänestykset saaren jakavan rajan molemmin puolin. Kyproksenturkkilaiset äänestivät suunnitelman puolesta, kun taas kyproksenkreikkalaisten enemmistö äänesti sitä vastaan. Sovintoa ei siten saatu aikaiseksi, eikä Kypros yhdistynyt ennen EU:hun liittymistään 1.5.2004. Kyproksenkreikkalaisen ja kyproksenturkkilaisen yhteisön eriävät käsitykset saaren historiasta nousivat esiin äänestystä edeltäneissä kampanjoissa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten tulkinnat saaren historiasta ilmenivät yhdistymissuunnitelmasta käydyssä keskustelussa ja kuinka näitä tulkintoja käytettiin hyväksi. Tutkimusaineiston ja -kirjallisuuden pohjalta pohdin myös, oliko menneisyyden poliittisella käytöllä vaikutusta äänestystuloksiin ja siten jaon jatkumiseen. Työn pääasiallinen alkuperäisaineisto koostuu kyproslaisten poliitikkojen ja muiden mielipidevaikuttajien puheista ja kirjoituksista. Tarkastelussa on Kyproksessa ilmestyvä englanninkielinen päivälehti The Cyprus Mail ja kummankin yhteisön tietotoimistojen verkkoarkistot 1.-24.4.2004 väliseltä ajalta. Käsittelen aihetta muistin, narratiivien ja historian julkisen käytön terminologian avulla. Historiapoliittista lähestymistapaa täydentää psykopoliittinen teoria. Nationalismiin pohjaavat historiakertomukset, kansallisen sankaruuden narratiivit, kehystivät sekä kyproksenkreikkalaisten että kyproksenturkkilaisten yhdistymissuunnitelmasta käytyjä keskusteluja. Molempien yhteisöjen valitut traumat nousivat esiin. Traumat näkyivät vastakkaisissa vaatimuksissa: kyproksenkreikkalaisille kyse oli oikeudesta, kyproksenturkkilaiset vaativat kunnioitusta. Käytössä oli kansalliseen yhtenäisyyteen ja toiseuteen vetoava retoriikka. Sekä suunnitelman puolustajat että vastustajat vetosivat menneisyyteen, mutta näkyvämpää historian käyttö oli yhdistymissuunnitelman vastustajien puheenvuoroissa. Menneisyyden valjastaminen suunnitelman vastustamiseen oli vallitseva kyproksenkreikkalaisella puolella. Valtion muistipolitiikan hegemoniseksi nostama näkemys myös kyseenalaistettiin. Kyproksenturkkilaisella puolella yhdistymismielinen linja oli kielteisestä historiapropagandasta huolimatta voittoisa.