Browsing by Subject "Lahti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1912)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Hiila, Ilona (Helsingfors universitet, 2011)
    Tämän pro gradu -tutkimuksen aiheena on kaupunkimaineen tarkastelu epälineaarisena ja dynaamisena prosessina. Opinnäytteessä kaupunkimainetta tutkitaan dynaamisen onganisaatioviestinnän teorian näkökulmasta ja sen tarkoitus on hahmotella epälineaarisempaa näkemystä kaupunkimaineen rakentumisesta. Lisäksi työ siirtää kaupunkimainetutkimuksen fokusta maineen mittaamisesta sen leviämisen tutkimiseen. Tarkoituksena on siis hahmottaa sitä, miten kaupungin sisällä syntyvä maine yleisöissään leviää. Tutkimuksen tärkeimmiksi lähteiksi on valikoitu Pekka Aulan dynaamisen organisaatioviestinnän teoria sekä Aulan, Jouni Heinosen, Saku Mantereen sekä Erkki Karvosen mainenäkemykset. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty useiden kansainvälisten kaupunkitutkijoiden ajatuksia, joista tärkeimpinä lähteinä tutkimuksen kehittymisen kannalta ovat olleet Elaine Romanellin, Olga M. Khessinan sekä Patsy Healyn työt. Kaupunkia ja sen mainetta käsittelevissä osioissa tärkeään rooliin nousi myös Teppo Sintosen käsitys postmodernista organisaatiosta, jollaisena kaupunki tässä tutkimuksessa nähdään, itse tutkimuksen todellisuuskäsitys on konstruktivistinen - siinä todellisuus eli näin ollen myös kaupunki on yhteisesti rakennettua ja uusiutuu kirjoituksissa sekä puheissa. Lähteiden pohjalta on tutkimuksessa hahmoteltu ajatuksia dynaamisesta kaupunkimaineesta, joka vastaa niin maineteorioiden ajatuksiin, dynaamisen organisaatioviestinnän teorian prepositioihin kuin kriittiseen kaupunkimarkkinoinnin tutkimukseen. Työ onkin vahvasti poikkitieteellinen tutkimus, jonka takia sen teoreettinen osuus onkin erittäin laaja. Teoreettisen osuuden laajuus selittyy myös sillä, että tutkimuksessa lähestyttiin kaupunkimainetta uudesta, epälineaarisemmasta näkökulmasta. Työ on laadullinen tapaustutkimus, jossa maineen epälineaarista rakentumista on tutkittu tapauskaupunki Lahden ja tämän muotoilumaineen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena ja aineisto analysoitiin narratiiviparadigman teorian alle sijoittuvalla juonellistamisen menetelmällä. Asiantuntijahaastatteluista eritellystä aineistosta johdetut johtopäätökset osoittavat maineen rakentumiseen liittyviä epälineaarisia elementtejä sekä antavat tukea ajatukselle, jonka mukaan kaupunkimaineen tutkimuksessa saattaa olla vaatimuksia epälineaarisemmalle kaupunkimainekäsitykselle. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan mainetta voidaan siis tarkastella epälineaarisena prosessina, joka muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja kaupungin välillä, ja joka kehittyy ennustamattomien, luovien ja itseohjautuvien prosessien kautta.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Pallas Lahti Tietokantatunnus: TUU-03-013 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Rantakerrostuma Pinta-ala: 16,0 ha Korkeus: 150 m mpy. Karttalehti: 3111.03 Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m Sijainti: Pallas sijaitsee Lahdessa urheilukeskuksen länsipuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Tapanila Lahti Tietokantatunnus: TUU-03-014 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Rantakerrostuma Pinta-ala: 6,9 ha Korkeus: 150 m mpy. Karttalehti: 3111.03 Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 6 m Sijainti: Muodostuma sijaitsee Lahden Jalkarannan kaupunginosassa, Hiihtomajan pohjoispuolella
  • Hennala, Lea; Uotila, Tuomo (Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2017)
  • Laapotti, Marjukka (1993)
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Virkki, Leena (2006)
    Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa lahtelaisten huumeasiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden tarpeita asiakkaan huumehoitoon hakeutumisesta, huumehoidosta ja hoidon jälkeisestä tuesta. Huumeasiakkaan hoitoonohjauksessa hoidon oikea ajoitus ja tarkoituksenmukainen hoitopaikka ovat erittäin tärkeitä ei vain kalliiden hoitomaksujen vuoksi, vaan asiakkaan hoidon sisällön ja hoidon jälkeisen tuen saannin turvaamiseksi. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään kohtaavatko huumeasiakkaiden hoidon ja tuen tarve sekä sosiaalityöntekijöiden näkemykset huumehoidosta ja hoitoon hakeutumisprosessista. Käsittelen aihetta huumehaittojen vähentämisen eli harm reduction näkökulmasta. Tutkimuskohteina olivat viisi lahtelaista huumeasiakasta ja heidän sosiaalityöntekijänsä. Tarkasteltavana olevat hoitoyksiköt olivat Lahdessa sijaitseva kuntoutusyksikön kuntoutusosaston hoito ja Lammilla sijaitseva kuntoutumiskeskuksen huumevieroitusosaston hoito. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Haastattelin lokakuun 2004 ja heinäkuun 2005 välisenä aikana kolme asiakasta, jotka olivat hakeutuneet huumevieroitukseen Lahdessa sijaitsevaan kuntoutusyksikköön sekä kaksi asiakasta, jotka olivat hakeutuneet huumehoitoon Lammilla sijaitsevaan kuntoutuskeskukseen. Tein haastatteluista muistiinpanot. Asiakkaat täyttivät haastattelun yhteydessä haastattelulomakkeet. Haastattelin asiakkaiden sosiaalityöntekijät. Nauhoitin sosiaalityöntekijöiden haastattelut. Kirjoitin haastattelujen jälkeen päiväkirjaa. Muistiinpanot ja haastattelut analysoin soveltaen kvalitatiiviselle tutkimukselle ominaista tyypittelyä ja teemoittelua. Hakeutuessaan huumehoitoon kaikki asiakkaat olivat tyytyväisiä yhteistyöhön sosiaalityöntekijän ja hoitoyksikön kanssa. Sosiaalityöntekijät kokivat yhteistyön puutteelliseksi ja halusivat hoitoyksiköiltä enemmän informaatiota asiakkaan hoitoprosessista. He halusivat päästä pois pelkästään maksajan roolista. Haastatteluun osallistuneet asiakkaat sekä sosiaalityöntekijät kohdistivat toivomuksia Lahdessa sijaitsevan kuntoutusyksikön hoidon sisältöön. Lammin kuntoutuskeskuksessa oli asiakkaiden mielestä liian vähän henkilökuntaa. Sosiaalityöntekijät eivät olleet riittävän tietoisia kummankaan hoitoyksikön hoito-ohjelmasta. Sosiaalityöntekijät ja asiakkaat kritisoivat huume- ja muiden päihdeongelmaisten hoitamista samalla osastolla. Asiakkaat kokivat hoidon jälkeisen tuen puuttumisen ongelmaksi. Molemmat osapuolet halusivat Lahteen keskitetyn huumeasiakkaiden neuvontapisteen. Sosiaalityöntekijöiden lisäkoulutus ja molempien hoitoyksiköiden informaation lisääminen sosiaalityöntekijöille sekä Lahden kuntoutusyksikön hoidon sisältö ja asiakkaiden hoidon jälkeinen tuki ovat merkittävimmät tarkistamista tarvitsevat kohteet. Huumeasiakkaiden keskitetty neuvonta- ja tukipistehanke edellyttää tehokasta suunnittelua ja asian jatkuvaa vireillä pitämistä.
  • Pyysiäinen, Jarkko (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan epäilyn asemaa sosiaalisessa havaitsemisessa sekä teoreettiselta kannalta että empiirisesti media-aineiston valossa. Lähtökohtana epäilyn ilmiön jäsentämiselle toimii mediayleisöä järkyttänyt skandaali - vuonna 2001 Lahden hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa paljastunut laaja dopingaineiden käyttö -, jossa epäilyllä oli dramaattisia vaikutuksia julkiseen sosiaalisen havaitsemisen prosessiin. Syyllisten etsintä osoittautui tässä skandaalissa harvinaisen monimutkaiseksi tehtäväksi, mutta tästä huolimatta poikkeuksellisen laaja henkilöiden joukko sai osakseen voimakasta yleisön vihaa ja epäluottamusta. Näiden voimakkaiden reaktioiden virittämänä tutkielman tutkimustehtäväksi asettuu Lahden dopingskandaalin kehityskulun tulkinta epäilyn ilmiön näkökulmasta. Steven Fein työtovereineen on kehittänyt epäilyn ilmiön kokeellis-kognitiivista teoriaa pyrkien antamaan kuvauksen siitä, kuinka toimijoiden salattujen motiivien tunnistaminen vaikuttaa tarkkailijoiden päätelmiin toimijoiden käyttäytymisestä (esim. Fein & Hilton 1994). Salattujen motiivien asemaa kommunikaation ja sosiaalisten suhteiden määrittelyn kannalta on puolestaan tarkastellut Erving Goffman erityisesti kehysanalyysiksi kutsumansa näkökulman puitteissa (Goffman 1986). Yhdessä näkökulmat tavoittavat keskeiset dopingskandaalissa esillä olleet epäilyn ulottuvuudet. Tutkielmassa pyritään siten analysoimaan dopingskandaalia em. näkökulmista sekä esittämään tulkinta kokeellis-kognitiivisen ja kehysanalyyttisen epäilyn teorian suhteista. Sanomalehtiaineistoon perustuvan laadullisen analyysin tuloksena esitetään, että kognitiivinen epäilyn teoria kuvaa osuvasti lähinnä dopingskandaalin alkuvaiheita, jolloin salatuista motiiveista vihjaava informaatio kommunikoitui ensimmäistä kertaa ja kohdistui selkeästi juuri tiettyihin toimijoihin. Tällöin tarkkailijat koettelivat monipuolisia selityksiä toimijoiden kiistanalaisena havaittuun käyttäytymiseen ja välttivät sitovia piirrepäätelmiä, aivan kuten kognitiivisessa teoriassa esitetään. Tällainen epäilyn prosessi kuitenkin muutti muotoaan, kun salatuista motiiveista vihjaavat viestit alkoivat toistua ja kohdistua yhä laajempaan ja epämääräisempään toimijoiden joukkoon. Tämän serauksena tarkkailijat pidättäytyivät sitovien käyttäytymisselitysten tekemisestä yllättäen myös silloin, kun salatuista motiiveista saatiin selkeitä näyttöjä. Tätä ratkaisevaa epäilyn muuntumista epäluottamuksen kierteeksi voi selittää kommunikatiivisten kehysprosessien näkökulmasta: epäluottamuksen esitetään juurtuneen tapahtumien normaaliksi tulkintaodotukseksi sen seurauksena, että laaja toimijoiden joukko käytti epäilyjen torjuntaan kehysstrategiaa, jonka elementteinä olivat 1) mahdollisten sisäpiirin jäsenten suojelu, 2) johdonmukainen vaikeneminen epäilyjä virittävästä informaatiosta ja 3) pyrkimys ulottaa selonteot myös muiden toimijoiden tilanteenmäärittelyt kattaviksi. Kognitiivisessa teoriassa kuvatuille päättelyprosesseille esitetäänkin vuorovaikutuksellisia reunaehtoja, joiden mukaan 1) vastaavuuspäätelmä edellyttää avoimeen kehykseen sitoutumista, 2) epäily ja vaihtoehtoiset käyttäytymisselitykset edellyttävät kilpailevien kehysten tunnistamista ja 3) epäluottamus edellyttää jatkuvan lavastuskehyksen olettamista. Tärkeimmät lähteet olivat Fein, S. & Hilton, J. L. (1994). Judging others in the shadow of suspicion; Goffman, E. (1986). Frame analysis ja Goffman, E. (1959). The presentation of self in everyday life.
  • Koistinen, Katri; Väliniemi, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2007
    Tutkimus käsittelee päivittäistavarakaupan fyysistä saavutettavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia Turun, Lahden ja Mikkelin kaupunkiseutujen taajama-alueilla vuosina 1995-2003. Tutkimuksessa selvitetään, miten päivittäistavarakaupan palvelut ovat kävellen saavutettavissa taajama-alueilla. Lisäksi tarkastellaan päivittäistavarapalveluiden tarjontaa ja siinä tapahtuneita muutoksia alueilla, joilla asuu paljon eläkeläistalouksia, aikuistalouksia tai lapsitalouksia. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu myymälöiden saavutettavuutta taajama-alueilla erilaisten kotitalouksien näkökulmasta. Tutkimus perustuu Kuluttajatutkimuskeskuksen paikkatietojärjestelmässä oleviin A.C. Nielsen Finland Oy:n myymälärekisterin toimipaikkakohtaisiin tietoihin ja Tilastokeskuksen sosiodemografisia tietoja sisältäviin ruututietokantoihin tutkituilta kaupunkiseuduilta. Kaikilla tutkimusalueilla päivittäistavarakaupan palveluverkko on harventunut taajama-alueilla ja päivittäistavarakaupan palvelut keskittyneet yhä suppeammille alueille kaupunkien keskustoihin sekä muihin suuriin taajamiin, kuten kuntakeskuksiin. Yhä harvemmalla asukkaalla on päivittäistavarakauppa kävelymatkan etäisyydellä kodistaan. Vuonna 1995 tutkimusalueiden taajamaväestöstä asui 39-44 prosenttia enintään 500 metrin etäisyydellä myymälästä. Vuonna 2003 enintään 500 metrin etäisyydellä myymälästä asui enää 31-39 prosenttia taajamaväestöstä. Laajennettaessa tarkastelua enintään kilometrin etäisyydellä myymälästä asuviin kehitys on ollut samankaltaista. Taajaman koko toimii eräänlaisena "puskurina" päivittäistavarakaupan palveluiden saavutettavuudelle, sillä mitä pienempi taajama on, sitä todennäköisemmin päivittäistavarakaupan palvelut puuttuvat. Eläkeläistaloudet ja aikuistaloudet hakeutuvat asuinalueille, joilla päivittäistavarapalvelut ovat kävelyetäisyydellä. Taajamien eläkeläistalouksista asui 48-59 prosenttia enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä vuonna 1995. Vuoteen 2003 tultaessa osuus väheni lähes kymmenen prosenttiyksikköä, mutta edelleen tutkituista kotitaloustyypeistä eläkeläistalouksien osuus oli suurin kävelyetäisyydellä myymälöistä. Vuonna 2003 Turun ja Mikkelin seuduilla noin puolet taajamien eläkeläistalouksista asui enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä ja Lahden seudulla osuus oli 41,6 prosenttia. Taajamien aikuistalouksien osuus kävelyetäisyydellä päivittäistavaramyymälöistä väheni 1990-luvun lopulla, mutta kääntyi kasvuun kaikilla tutkimusalueilla vuosien 1999-2003 aikana. Turun seudulla puolet taajamien aikuistalouksista, Mikkelin seudulla 41,4 prosenttia ja Lahden seudulla 38,2 prosenttia asui enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä vuonna 2003. Lapsitaloudet suosivat taajamien laidoilla sijaitsevia pientaloalueita, missä ei yleensä ole kaupan palveluita. Kun vuonna 1995 tutkimusalueiden taajamien lapsitalouksista noin kolmannes asui enintään 500 metrin etäisyydellä päivittäistavaramyymälästä, niin vuoteen 2003 tultaessa osuus väheni entisestään ollen Turun seudulla 29,1 prosenttia, Mikkelin seudulla 28,2 ja Lahden seudulla vain 24,8 prosenttia. Suomen väestön ikääntyessä ja pienten kotitalouksien määrän kasvaessa päivittäistavarapalveluiden kävellen saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Hyvä yhdyskuntarakenne antaa kuluttajalle mahdollisuuden valita asiointitapansa tilanteen ja tarpeiden mukaan.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1906)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Luotonen, Ari (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of this study is to clarify where socio-economic well-being and socio-economic deprivation accumulates on municipal level in the region of Päijät-Häme between years 2000-2016. In addition to this, purpose is also explore accumulation of socioeconomic well-being and disadvantage on detail 250 m x 250 m- areal level in Lahti and Hollola during years 2004, 2009 and 2016. Map-analysis on municipal level are done during years 2000, 2005, 2010 and 2016. This study carried out partly as order by the regional council of Päijät-Häme, where the results of this study are used to needs of regional planning. Established theories of segregation and general factors which are influencing on it are providing background for the results of this study. Materials of this study are consisted of statistical data of both Finnish institute for health and welfare (THL) and Statistics Finland (StatFin). This study is empirical and methods that have been used are GIS-analysis and statistical principal component analysis. As results this study showed that on municipal level socio-economic disadvantage as form of low incomes accumulated in municipality of Hartola, while socio-economic well-being as form of higher percentage of persons with university degree, higher income level and lower rate of unemployment accumulated in municipality of Hollola. Based on the analysis of 250 m x 250 m- areal level socio-economically disadvantaged people in Lahti city tended to segregate more than socio-economically well-off, which wasn’t similar with research results from Europe and United States. This study discovered that between 2004-2016 the share of socio-economically disadvantaged people in Lahti and Hollola increased, and in Lahti this increase was significant. In Lahti the increase of the share of socio-economically well-off people was slight during same time period, while in Hollola the share of socio-economically well-off people decreased a bit. Based on map analysis about Lahti and Hollola, the locations of socio-economically disadvantaged population 250 m x 250 m- neighborhood areal units and strong-level areal appearance of socio-economically disadvantaged population dimension were not the same. In Lahti for socio-economically well-off population the locations of neighborhood areal units and strong-level areal appearance of socio-economically well-off population dimension were equal, but in Hollola that was not the case. Observations of the socio-economically well-off and disadvantaged population dimensions, which were analysed by principal component analysis showed up that in Lahti during years 2004 and 2009 the socio-economically disadvantaged population dimension was after all socio-economically priviledged by high percentage of people with university degree education level, which was the case also in Hollola during year 2016.
  • Ilveskorpi, Liisa; Päivänen, Jani; Murole, Pentti; Vanhanen, Tero; Airas, Päivi (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 17/2007
    Eri puolilla Suomea on käynnistynyt tiiviiden ja matalien asuinalueiden rakentaminen. Tämä julkaisu käsittelee tiiviin ja matalan asuinalueen eri suunnittelukysymyksiä. Erityisesti paneudutaan laadukkaan katutilan muodostamiseen. Esimerkkikohteena on Lahden Karisto ja sen ensimmäiset kaava-alueet Järvenpää ja Rantakylä. Karistossa pääosa rakennuksista toteutetaan omatoimisina pientaloina, mikä tuo erityisiä haasteita myös katusuunnittelulle. Kariston rakentaminen on raporttia kirjoitettaessa kesken. Karistosta on opittu, että katujen luonne ja katutilan eri toiminnot olisi selvitettävä kunnolla jo kaavoitusvaiheessa ja tehtävä selväksi, tarvitaanko tavanomaisesta poikkeavia suunnitteluperiaatteita. Toiseksi on keskityttävä rakennusten luontevaan sovittamiseen monimuotoiseen maastoon ja katutilaan. Kolmas kysymys on omatoiminen rakentaminen, joka toisaalta luo mahdollisuuden monimuotoiselle ja rikkaalle kaupunkikuvalle, mutta edellyttää vahvaa koordinoivaa otetta, jotta kokonaiskuvasta muodostuu hallittu. Neljänneksi, asuinalueen yhteisöllisyyden tukeminen katujen ja aukioiden taitavalla suunnittelulla on mahdollista, mutta tällöin on määriteltävä, millaista yhteistoimintaa toisaalta asukkaiden välille, toisaalta kaupungin ja asukkaiden välille toivotaan. Julkaisussa käsitellään myös useita matalien ja tiiviiden alueiden suunnittelun erityiskysymyksiä, joita liittyy mm. maankäyttöön, kaupunkikuvaan, viherrakentamiseen, katurakentamiseen ja infrastruktuurin. Tiivis pientalorakentaminen edellyttää, että uskalletaan tarvittaessa kyseenalaistaa totutut, paljon tilaa vievät tekniset normit. Toisaalta on arvostettava eri asiantuntijoiden osaamisalueita ja pyrittävä löytämään uusia ratkaisuja yhteistyössä.
  • Viskari, Leo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -työni tarkoitus on selvittää Lahden kaupunginvaltuuston keskusteluissa käytettyä retoriikkaa kaupungin pohjoisosassa sijaitsevan Mukkulan lähiön rakentamiseen liittyen vuosina 1959 – 1983. Työni etenee kronologisesti Mukkulan kartanon ostamisesta lähiön pääasialliseen valmistumiseen. Käsittelen jokaiselta vuosikymmeneltä keskeisimmät Mukkulan suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät valtuustokeskustelut tarkentaen huomion vielä erikseen siteerattuihin puheenvuoroihin taustoittaen analyysiäni 1990-luvun suomalaisen lähiötutkimuksen perusteosten avulla. Lähdeaineisto muodostuu Lahden kaupungin keskusarkistossa säilytettävistä Lahden kaupunginvaltuuston pöytäkirjoista vuosilta 1959 – 1999, jotka on alustavan tarkastelun jälkeen rajattu ajallisesti vuosiin 1959 – 1983. Näiden vuosien materiaali on edelleen rajattu nimenomaan Mukkulan suunnittelua ja rakentamista suorimmin koskeviin keskusteluihin. Tätä aineistoa tarkastelen jaottelemalla puheenvuoroissa käytettyä retoriikkaa viiden eri kategorian mukaisesti. Lisäksi hyödynnän teorian osalta Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan retoriikan tutkimusta käyttämieni yleisluontoisten kategorioiden laajentamiseen. Suorittamaani Mukkulaa koskevien keskusteluiden analyysiä vertaan Irene Roivaisen teoksen Sokeripala metsän keskellä. Lähiö sanomalehden konstruktiona. (1999) kuvaukseen Helsingin Sanomien lähiökirjoittelusta. Työni kuvailee Lahden kuntapäättäjien käyttämän retoriikan jakautumista kategorioittain tulevaisuuteen suuntautuneeseen retoriikkaan sekä luontoon ja ympäristöön, ryhmäkohtaiseen ja yleiseen etuun ja käytännöllisyyteen ja ehdottomuuteen perustuvaan retoriikkaan, ja avaan yksittäisten puheenvuorojen avulla retorisia kategorioita tarkemmin. Lisäksi osoitan retoriikassa tapahtuneiden muutosten yleisiä linjoja Mukkulan rakentamisen eri vaiheissa alueen ostamisesta vuonna 1959 Mukkulan osayleiskaavoittamisesta ja sen seurauksista käytyihin keskusteluihin vuosina 1977 ja 1983. Valtuutettujen käyttämän retoriikan selvittämisen lisäksi työni osoittaa toissijaisesti retoriikan analyysin soveltuvuutta kunnallispoliittisten aiheiden tutkimukseen.