Browsing by Subject "Lantbruksekonomi (lantbrukspolitik)"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Kiviranta, Tuure (Helsingfors universitet, 2011)
    Työn tavoitteena on tutkia nautatilojen lannan käsittelytapojen taloudellista kannattavuutta. Tutkimuksessa verrataan lietelannan vaihtoehtoisia käsittelytapoja, joita ovat (a) lietteen levittäminen peltoon ilman esikäsittelyä, (b) lietelannan jakeistaminen typpipitoiseen nestejakeeseen ja fosforipitoiseen kuivajakeeseen sekä (c) lannan hyödyntäminen biokaasun tuotannossa. Aineistona tutkimuksessa käytetään aiempia tutkimustuloksia sekä Vieremällä sijaitsevien nautatilojen (21 kpl) tietoja. Menetelmänä käytetään lineaarista ohjelmointia ja malli ratkaistaan GAMS -ohjelmaa käyttämällä. Teoriana tutkimuksessa on tuotanto- ja kustannusteoria. Tutkimuksessa tarkastellaan kuinka eläintiheys, peltolohkorakenne sekä kustannusten muutokset vaikuttavat lannankäsittelyyn. Tutkimuksessa havaitaan, että kun kaikkea lietettä ei voida levittää tilan hallinnassa oleville pelloille, on lietteen jakeistaminen kannattavaa, jos jakeistuskustannus ei ylitä 1,2 €/m3. Sijoituslevityksen havaitaan olevan hajalevitystä kannattavampaa, paitsi typen hinnan ollessa hyvin alhainen hajalevitys on kannattavampi vaihtoehto. Korkea typpikustannus ja lietteen jakeistuskustannus tekevät biokaasun tuotannosta kannattavan vaihtoehdon, jos biokaasulaitos sijaitsee hyvin lähellä tilaa. Lietteen jakeistaminen on kannattavaa alueilla, joilla lannanlevityspinta-alasta on niukkuutta. Jakeistettavaa lietettä on kuitenkin oltava vähintään 20 000 m3/a, jotta jakeistuslaitteen hankkiminen on kannattavaa. Biokaasun tuotannon ei katsota olevan tällä hetkellä kannattava lannan käsittelyvaihtoehto, koska laitoksen olisi saatava tarvittava raaka-ainemäärä kaikissa tapauksissa alle kahden kilometrin säteeltä, eikä tämän katsota onnistuvan. Vieremän tiloista ainoastaan yksi tila sijaitsee riittävän lähellä suunniteltua laitoksen sijaintipaikkaa.
  • Vaismaa, Päivi (Helsingfors universitet, 2012)
    Koulumaitotuki on maidon tukiohjelma, jonka avulla tuetaan Euroopan unionin lasten ja nuorten maidon ja eräiden maitovalmisteiden käyttöä kouluruokailun yhteydessä. Koulumaitojärjestelmä luotiin 1970-luvulla päätarkoituksenaan maitomarkkinoiden tasapainottaminen ja ylituotannon purkaminen. Sittemmin ohjelman tärkeänä tavoitteena on ollut saada lapset ja nuoret käyttämään maitotuotteita päivittäisessä ruokavaliossa maidon sisältämien hyvien ravitsemuksellisten ominaisuuksien vuoksi. Tukeen oikeutettujen tuotteiden valikoima on vuosien kuluessa muuntunut täysmaidosta vähärasvaisiin ja rasvattomiin maitotuotteisiin. Tutkielman tavoitteena oli tutkia miten maidon käytölle maksettava tuki Suomessa vaikuttaa maitoa ja maitotuotteita koskeviin hankintapäätöksiin sekä hakijatyypin (kunta vs. yksityinen koulu ja -päiväkoti) ja hakijan kokoluokan ja maantieteellisen sijainnin vaikutusta siihen hankitaanko toimipisteisiin enemmän tukikelpoisia vai tuettomia maitotuotteita. Kuluttajan ostopäätöksiin vaikuttavat tulo- ja hintatekijöiden lisäksi tarpeet, odotukset, asenteet, ryhmäjäsenyydet, esimerkki ja neuvot, vaikuttajayksilöiden suositukset, kulutusarvot ja normit sekä varsinkin markkinointikeinot kuten myynti ja mainonta. Kuluttajan käyttäytyminen vaihtelee lisäksi muun muassa hyödykeryhmittäin, alueittain ja ajoittain. Sosiaaliset tekijät selittävät kuluttajakäyttäytymisen toistuvia säännönmukaisuuksia. Organisaatiossa ryhmän muut jäsenet sekä organisaation rakenne vaikuttavat ostoryhmän päätöksiin. Elintarvikkeiden kulutuksen ohjaukseen vaikutetaan myös mm. informaatio-ohjauksen keinoin. Suomessa kouluille ja päiväkodeille maksetaan EU:n tukea maidon ja maitovalmisteiden käyttöön. Tuki määräytyy kulutuksen mukaisesti ja enimmillään sitä voi saada 2,5 desilitralle maitoa oppilasta ja koulupäivää kohti. Lukuvuonna 2010–2011 lähes kaksi kolmasosaa kouluissa käytetystä maidosta oli rasvatonta ja maitoa toimitettiin manner-Suomen ja Ahvenanmaan kouluihin yli 16 miljoonaa litraa. Tutkimusaineisto koostuu Maaseutuviraston keväällä 2010 tekemästä kyselytutkimuksesta kaikille koulumaitotuen kuntahakijoille ja tuen itse hakeville yksityisille kouluille ja päiväkodeille, vastauksia analysoitavaksi oli 89 kpl. Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Tulosten mukaan kuntahakijat hankkivat toimipaikkoihinsa enemmän tukikelpoisia tuotteita kuin yksityiset koulut ja päiväkodit. Enemmän tuettomia kuin tukikelpoisia tuotteita hankitaan vain vähän, yhteensä 6,7 prosenttiin kaikista toimipaikoista. Kuntahakijat ovat vaihtaneet kevytmaidon ykkösmaitoon ja rasvattomaan maitoon korkeammalla osuudella kuin yksityiset koulut ja päiväkodit. Myös toimipaikan maantieteellisellä sijainnilla on vaikutusta siihen onko siirrytty käyttämään ykkösmaitoa ja rasvatonta maitoa kevytmaidon sijaan. Tuki on kokonaisuudessaan ohjannut ostovalintoja rasvattomampiin maitotuotteisiin, vaikka koulumaitotuen maksettu kokonaispotti on laskenut n. 15 prosenttia vuoden 2009 määrästä (4,5 milj. euroa) vuoteen 2010 verrattuna rasvaisempien tuotteiden poistuttua tuettujen tuotteiden listalta Suomessa.
  • Manninen, Marjukka (Helsingfors universitet, 2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisen kaupan teorian lähtökohdista Euroopan unionin maataloustuotteiden tuontia Mercosur-maista. Tarkastelun kohteeksi valittiin seitsemän maataloustuotetta: naudanliha, kaakao, kahvi, appelsiinimehu, siipikarjanliha, soija ja vehnä. Tutkimusongelmana oli tuonti- ja vientikysyntöjen estimointi näille tuotteille. Tutkimuksessa tehtiin myös simulaatioita, joilla pyrittiin kuvaamaan kaupan vapautumisen vaikutuksia. Lisäksi pyrittiin vastaamaan kysymykseen: millä tavoin kaupan vapautuminen olisi vaikuttanut EU:n maataloustuotteiden kokonaistuontiin ja tuontiin Mercosur-maista? Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli ekonometrinen estimointi. Ensin estimoitiin EU:n tuotteen tuontikysyntä eli kokonaistuonti, josta johdettiin kysyntä EU:n tuonnille eri Mercosur-maista eli vientikysynnät. Tuotteiden tuontikysynnöille estimoitiin tulo- ja hintajoustot ja vientikysynnöille joustot kokonaistuonnin ja hinnan suhteen. EU:n tuontikysyntää selittäviksi tekijöiksi valittiin EU:n tulotaso ja tuotteen reaalihinta. Muutamiin tuontikysyntä -malleihin lisättiin vielä niin sanottu dummy-muuttuja kuvaamaan suuria tuonnin vaihteluita. Kaikille seitsemälle tuotteelle estimoitiin myös vientikysyntämallit eli estimoitiin EU:n tietyn tuotteen tuontia yhdestä Mercosur-maasta kerrallaan. Vientikysyntää selittäviksi tekijöiksi valittiin EU:n kyseisen tuotteen kokonaistuonti ja kyseisen tuotteen suhteellinen hinta. Log-lineaariset mallit estimoitiin pienimmän neliösumman menetelmällä ja malleissa, joissa esiintyi autokorrelaatiota hyödynnettiin Cochrane-Orcutt -tekniikkaa. Tutkimuksessa tehtiin tuonti- ja vientikysyntöjen regressiokertoimien estimaateilla historiallisia (ex post) simulaatioita vuosille 1988-2006. Simulaatioiden avulla pyrittiin saamaan selville, mitä vaikutuksia kaupanvapautumisella ja EU:n ja Mercosurin välisellä vapaakauppaliitolla olisi ollut EU:n tuonti- ja vientikysyntöihin kyseisten tuotteiden kohdalla ceteris paribus. Estimoitujen EU:n tuontikysyntä -mallien hintajoustot vaihtelivat -0,69 ja 1,97 välillä, mistä voidaan päätellä, että kaupan vapauttaminen tai lähinnä tariffien poistaminen ei vaikuttaisi kovin merkittävästi EU:n kokonaistuonnin määrään. Tuontikysyntämallien tulojoustot vaihtelivat 0,77 ja 5,98 välillä. Tuontikysynnät olivat tulojen suhteen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna huomattavasti joustavampia. Tutkimuksessa estimoitujen EU:n vientikysyntä -mallien joustot kokonaistuonnin suhteen vaihtelivat -6,31 ja 4,69 välillä ja hintajoustot vaihtelivat -14,51 ja 0,87 välillä. Vientikysynnät kokonaistuonnin että hinnan suhteen olivat joustavampia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Tuontikysyntöjen simulaatiot osoittivat, että aikavälillä 1988-2006 EU:n ja Mercosurin välisen vapaakauppaliiton tapauksessa EU:n tuonti olisi ollut suurempaa kuin perusskenaariossa ja vapaankaupan tapauksessa tuonti olisi ollut vieläkin suurempaa alhaisemmasta hinnasta johtuen. Vientikysynnöissä perusskenaarion ja vapaakauppa-skenaarion välille ei syntynyt useiden tuotteiden kohdalla kovinkaan suurta eroa tuonnin määrään, mutta EU:n ja Mercosurin välinen vapaakauppaliitto olisi tämän tutkimuksen mukaan lisännyt EU:n maataloustuotteiden tuontia Mercosur-maista aikavälillä 1988-2006.
  • Lindroos, Erik (Helsingfors universitet, 2012)
    Avhandlingen behandlar världsmarknadspriset på socker och de faktorer som påverkar prisbildningen. Målet med avhandlingen är att identifiera och kvantifiera olika förklarande faktorers påverkan på världsmarknadspriserna på socker. Speciell tyngdpunkt läggs på EU:s sockerordning, dess reformering år 2006 samt dess möjliga inverkan på sockerpriserna. Som avhandlingens teoretiska referensram används pristeori ur lantbrukets synvinkel och som empirisk undersökningsmetod tillämpas ekonometrisk estimering. Världsmarknadspriserna för socker har fluktuerat väsentligt de senaste 40 åren. Speciellt det senaste decenniet har prisernas volatilitet ökat och stundvis nått de högsta nivåerna på 30 år. Bakom denna ökning i volatilitet och ökning i prisnivå finns många olika faktorer. I litteraturen nämns balansen mellan utbudet och efterfrågan, den ökande konsumtionen av bioetanol och politisk styrning som orsaker till den senaste tidens utveckling. Även makroekonomiska fenomen så som valutakurser och energipriser lyfts fram. Av de politiskt styrda marknaderna har EU:s sockermarknad varit den som genomgått en av de största förändringarna de senaste åren. I och med reformen av EU:s sockerordning år 2006, sänktes referenspriset på vitt socker med 36 procent. Tillsammans med sänkningar i referenspriserna och nedskärningar i produktionskvoterna minskade produktionen i EU med upp till sex miljoner ton. Detta förvandlade EU till en nettoimportör, från att tidigare varit en nettoexportör. Reformen har i diskussionspapper lyfts fram som en orsak till de stigande priserna de senaste åren. Utgående från litteraturgenomgången, som bestod av böcker, vetenskapliga artiklar och diskussionspapper, samt tidigare studier byggdes flera ekonometriska modeller för att förklara prisbildningen på råsocker. Som undersökningsmaterial användes statistisk data för olika påverkande faktorer från åren 1971-2011. Både linjära och log-linjära modeller användes för att estimera och kvantifiera de olika faktorernas inverkan på råsockerpriserna. Resultaten visar att mängden socker som finns i lager i slutet av året påverkar sockerpriserna negativt. En ökning av lagervärdet med 10 procent innebär en minskning i priset med 13,2 procent. Enligt resultaten innebär en förstärkning av dollarns värde, jämfört med euron, att sockerpriserna sjunker. Då dollarn förstärks med 10 procent innebär det en minskning i sockerpriset med 14,3 procent. Oljepriset påverkar sockerpriserna positivt med en fördröjning på ett år. Ett 10 procent högre oljepris föregående år medför en höjning av sockerpriset med 4,2 procent. Inget samband mellan EU:s sockerreform och sockerpriset kunde dock fastlås i avhandlingen.
  • Liesivaara, Petri (Helsingfors universitet, 2010)
    Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan toista pilaria kutsutaan maaseudun kehittämiseksi. Ohjelmakaudella 2000—2006 Suomessa maaseudun kehittämistoimintaa toteutettiin erilaisten ohjelmien avulla. Näistä ohjelmista Alueellisen maaseudun kehittämisohjelmalla (ALMA) oli suurin rooli Uudenmaan TE-keskuksen alueella. Maaseudun kehittämisohjelmien tavoitteena on ollut syrjäisen ja ydinmaaseudun negatiivisen rakenne-kehityksen pysäyttäminen. Yritystukia käytettiin yhtenä politiikkakeinona näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Yritystuen myöntämisen yhtenä perusteena on ollut muun muassa se, että yritystoiminnan on täytynyt toimia maatilan yhteydessä. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat kuuluvat Uudenmaan TE-keskuksen alueeseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Uudenmaan TE-keskuksen alueella ALMAsta myönnettyjen hevosalan yritystukien vaikuttavuutta kustannus-hyötyanalyysin avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää onko yritystuilla ollut vaikutusta tukea saaneiden yritysten kasvuun ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kasvuun. Hevosala valittiin tutkimuskohteeksi, koska se oli eniten yritystukea saanut toimiala Uudenmaan TE-keskuksen alueella. Alueen maakuntien maaseudun tilanne poikkeaa merkittävästi muun maan maaseutualueiden tilanteesta. Alueella on pieni työttömyysaste ja väestön määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Maataloudelle on ominaista Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa suuri kasvinviljelytilojen osuus kaikista tiloista. Myös tilojen monialaisuus on muuta maata yleisempää. Aluetaloustieteen teoriat pyrkivät selittämään miksi alueellista erilaistumista tapahtuu. Sijaintiteorioilla selitetään sijaintitekijöiden merkitystä alueellisten erojen synnyttäjänä. Markkinoiden läheisyys ja niiden koko vaikuttaa yritysten sijaintipäätöksiin. Alueiden epätasaiseen kasvuun vaikuttavat myös esimerkiksi alueen elinkeinorakenne ja koko. Julkisen vallan investoinneillakin voidaan vaikuttaa alueiden erilaistumiseen. Kasvu- ja kehitysteoriat selittävät taloudellisen kasvun syitä. Uusklassisen kasvuteoria selittää talouskasvua pelkästään työvoiman tai pääoman kasvulla, kun endogeenisessä kasvuteoriassa taloudellisen kasvun selittäjänä otetaan huomioon myös inhimillisen pääoman lisääntyminen. Tutkimuksen aineistona olivat Uudenmaan TE-keskuksesta ALMAsta myönnettyjen yritystukien rahoitustiedot. Yritystukea saaneille 57 hevosyrityksille postitettiin kyselylomake, jossa kysyttiin hankkeiden vaikutusta yritysten työllistämiseen ja kasvuun. Vastausprosentti oli 12 eli kyselylomakkeita palautui seitsemän kappaletta. Kustannus-hyötyanalyysissä laskettiin tuen kustannuksiksi tuista ja ohjelmien hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset. Yritystukien hyödyiksi laskettiin hankkeiden avulla luodut työpaikat. Tukien kustannus-hyötysuhteeksi saatiin viiden vuoden aikavälillä 0,73—1,27 ja kymmenen vuoden aika-välillä 1,02—1,75 riippuen käytetyistä parametrien arvoista. Tuen tehokkuus eli yhden tuen avulla luodun työpaikan hinnaksi saatiin 17 200 euroa, mikäli tuen deadweight- ja syrjäytymisvaikutusta ei oteta huomioon. Nämä vaikutukset huomioon ottaen tuen tehokkuudeksi saatiin 40 000—48 000 euroa. Tulosten perusteella tuki on todennäköisesti vaikuttanut talouden kasvuun maaseudun pääomaa kasvattamalla. Samalla kun pääoman määrä on maaseudulla kasvanut, työn tehokkuus on investointien avulla parantunut. Pääkaupunkiseudun läheisyys ja alueen koko sosio-ekonominen tilanne olisi kuitenkin antanut odottaa kustannus-hyötysuhteen olevan korkeampi. Sen sijaan tuen tehokkuus on ollut kohtuullisen hyvä, kun verrataan tulosta siihen, kuinka paljon työpaikkojen luominen Suomessa yleisesti maksaa.
  • Partio, Hanna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan lannoitteiden kansainvälistä kauppaa, erityisesti lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohteena ovat typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteiden tuontiin vaikuttavat tekijät kolmessa erityyppisessä maaryhmässä: 1) maat, joissa on korkea tulotaso 2) maat, joissa toteutettiin vihreä vallankumous vuosina 1965-1995 3) maat, jotka eivät ole läpikäyneet vihreää vallankumousta. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät selittävät lannoitteiden tuonnin eroja eri maaryhmien välillä ja toisaalta, eroavatko tuontikysyntään vaikuttavat tekijät lannoitetyypeittäin eri maissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ekonometristä estimointia ja analyysitekniikkana log-lineaarista regressiomallia. Tutkimuksessa estimoitiin typpilannoitteista urean ja kaliumlannoitteista kaliumkloridin tuontikysyntä kolmessa erityyppisessä maassa. Urean tuontikysyntämallit muodostettiin Yhdysvalloille, Brasilialle ja Togolle. Kaliumkloridin tuontikysyntämallit tehtiin puolestaan Yhdysvalloille, Brasilialle ja Kamerunille. Tarkastelut koskivat pääsääntöisesti vuosia 1962–2009. Lannoitteiden tuontia selittäviksi muuttujiksi valittiin seuraavat tekijät: maan kansantalouden kehitys, lannoitteen maailmanmarkkinahinta, viljan maailmanmarkkinahinta, maan valuuttakurssi, viljelysmaa-ala asukasta kohti ja keinokastellun alueen osuus viljelysmaa-alasta. Estimoidut mallit sisälsivät usein autokorrelaatiota ja heteroskedastisuutta. Stationaarisuustestit paljastivat myös, että useimmat aikasarjat olivat epästationaarisia. Heteroskedastisuutta poistettiin Whiten korjattuja keskivirhe-estimaatteja käyttämällä. Autokorrelaatiota sisältävissä malleissa hyödynnettiin Cochrane-Orcutt -menetelmää. Lannoitteiden tuontia selittävät muuttujat vaihtelevat sekä verrattaessa eri maita keskenään että lannoitetyypeittäin. Useiden tilastollisesti merkitsevien muuttujien (mm. kansantalouden kehitys, viljelysmaa-ala ja keinokastelu) joustot ovat verraten suuria, mikä viittaa siihen, että lannoitteiden tuonnin vaihtelut ovat melko joustavia selittävien muuttujien muutosten suhteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta, mallit eivät selitä yhtä hyvin lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Togon ja Kamerunin tuontia kuvaavien mallien selitysasteet ovat keskimäärin alhaisempia kuin kahdessa muussa maaryhmässä, joten mallin sisältämät muuttujat onnistuvat kuvaamaan tuonnin muutoksia vain osittain. Lannoitteiden ja viljan maailmanmarkkinahinnoilla ei havaittu olevan kovinkaan suurta vaikutusta lannoitteiden tuontiin. Viljan maailmanmarkkinahinnan merkitys oli kuitenkin lannoitteen hintaa suurempi. Tämä osoittaa aiempien tutkimusten tavoin, että mm. valuuttakurssi kumoaa osan maailmanmarkkinahinnan vaikutuksesta eli maailmanmarkkinahinnalla on vain osittainen vaikutus tuontihintaan. Tarkasteltaessa lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä, voidaan eri maaryhmien välillä havaita joitain selkeämpiä eroja. Korkean tulotason Yhdysvalloissa ja vihreän vallankumouksen läpikäyneessä Brasiliassa urean ja kaliumkloridin tuontiin ovat vaikuttaneet merkittävästi kansantalouden suopea kehitys. Tulojouston suuruus vaihtelee 0,8 ja 5,47 välillä. Lisäksi myös muut selittävät tekijät, kuten viljan hinta ja valuuttakurssi liittyvät vahvasti talouteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta (Togo ja Kamerun), merkittävin selittävä muuttuja puolestaan on viljelysmaa-ala asukasta kohden.
  • Jalovaara, Eeva (Helsingfors universitet, 2014)
    Suomessa maatiloilla on mahdollisuus sitoutua maatalouden ympäristötukeen. Ympäristötuki on EU:n osarahoitteinen tukimuoto, joka koostuu perustoimenpiteistä, lisätoimenpiteistä ja erityistukisopimuksista. Tuki määräytyy tuotantosuunnan, pinta-alan ja valittujen toimenpiteiden mukaisesti. Ympäristötuen tavoitteena on kestävä tuotanto, joka kuormittaisi ympäristöä nykyistä vähemmän. Ympäristötuen merkitys suomalaisten viljelijöiden tulonmuodostuksessa on huomattava. Maataloustukien valvonnalla selvitetään, ovatko edellytykset tuen maksulle riittävät. Valvontaa säätelevät koko EU:n alueella yhteiset kaikkia jäsenvaltioita koskevat säädökset. Suomessa maataloustukien valvontaa ohjaa ja hallinnoi Maaseutuvirasto (Mavi). Mavi kuuluu maa- ja metsätalousministeriön (MMM) alaisuuteen ja toimii Suomen maksajavirastona. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat tekevät varsinaiset maatiloilla tapahtuvat viljelijätukien valvonnat. Tukia hakeneista tiloista on valvottava vähintään 5 % vuosittain. Valvontamäärään vaikuttavat edellisen vuoden valvonnoissa aiheutuneet seuraamukset. Tutkimusaineisto koostuu maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) aineistosta. Aineisto sisältää ympäristötuen satunnaisotoksella vuosina 2007–2011 valvotut tilat (n=4306). Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkimusaikana valvonnan huomautukset ja seuraamukset sekä perus- ja lisätoimenpiteisiin kasvoivat voimakkaasti. Suhteellisesti eniten puutteita perustoimenpiteessä oli pientareissa ja suojakaistoissa. Lisätoimenpiteissä eniten puutteita oli typpilannoituksen tarkentamisessa. Valvonnassa esiintyneet ongelmat (huomautukset ja seuraamukset) yhdistyvät tilastollisesti merkitsevällä tavalla alueeseen (ELY-keskus), tuotantosuuntaan ja tilakokoon, mutta eivät viljelijän ikään.
  • Pylsy, Katariina (Helsingfors universitet, 2011)
    Suomen ja Euroopan maatalouspolitiikan tukijärjestelmästä on muotoutunut vuosien saatossa monimutkainen kokonaisuus ja Euroopan Komissio on pyrkinyt yksinkertaistamaan lainsäädäntöä. Maatalouskomissaari Ciolos on huomioinut ongelman ja ottanut yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen ja ymmärrettävyyden yhdeksi tärkeimmäksi painopistealueeksi vuoden 2013 jälkeiselle ajalle. Tukijärjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa maatalousyrittäjille ongelmia. Jotta maatalousyrittäjät oppisivat itse täyttämään tukilomakkeensa sähköisesti, järjestettiin Pirkanmaalla pilottihankkeen avulla tietokoneluokissa tukilomakekoulutusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näiden koulutusten tuloksia. Tutkimuksessa kartoitettiin maatalousyrittäjien näkemyksiä siitä, minkälainen vaikutus oppimisympäristöllä ja opettajalla oli maatalousyrittäjien oppimiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, että kokivatko kurssilaiset Flow-ilmiön ja pystyttiinkö Pirkanmaan sähköisen tukihaun kursseilla käyttämään aktivoivaa opetusmenetelmää. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli avata vuoropuhelua yrittäjyyden ja kasvatustieteen välillä ja toimia eräänlaisena työkaluna suunniteltaessa ja toteutettaessa maatalousyrittäjien koulutuksia. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli Päivi Tynjälän oppimisen kokonaismalli. Teorian rakennetta käytettiin oppimisen ongelmakohtien jäsentämiseen ja toimenpide-ehdotusten kartoittamiseen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sähköisiä tukilomakekoulutuksia tulee jatkossakin järjestää. Maatalousyrittäjien oppimista tukilomaketilaisuuksissa edisti eniten opettajan luoma positiivinen oppimisilmapiiri ja opettajan käyttämät esimerkit. Positiivinen opettaja-oppilassuhde todettiin erääksi oppimisen kulmakiveksi. Kurssin alkuvaiheessa opettajan tuki koettiin tärkeäksi. Oppija saavutti tavoitteensa, jos hän pystyi muodostamaan opittavista asioista kokonaisuuksia. Pirkanmaan sähköisissä tukilomakekoulutuksissa koettiin ahaa-elämyksiä ja aika kului nopeasti uutta mielenkiintoista asiaa opetellessa. Tutkimuksen tuloksista voitiin päätellä, että maatalousyrittäjäkoulutusten opetussuunnitelmat tulee laatia niin, että ne aktivoivat oppimista ja koulutustapahtumien aihepiirit tulee ryhmitellä selkeästi. Opetusohjelmaan tulee pyrkiä lisäämään vuorovaikutteisuutta oppijoiden aktiivisuutta lisäävinä elementteinä. Oppimisprosessi tulee rakentaa niin, että oppijalle tulee tunne, että oppiminen on hyödyllistä, tarpeellista ja mielekästä. Tuloksista myös nähtiin, että koulutukset tulee järjestää mahdollisimman lähellä toiminnan oikeata ympäristöä, sillä oppimisympäristö heijastuu oppimiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että maatalousyrittäjien opettajan tulee toimia yrittäjämäisellä otteella ja olla aihealueen vuorovaikutustaitoinen asiantuntija ja kehittäjä. Hänen tulee reflektoida opetustyötään ja seurata tieteen tuloksia oppimisesta. Opettaja tarvitsee ohjausta ja opetusta voidakseen auttaa ja innostaa oppijoita oppimaan. Opettajan tärkein tehtävä on rakentaa oppimistilanne vuorovaikutteiseksi ja aktivoivaksi, mikä auttaa, vahvistaa ja kannustaa oppijoita oppimaan.
  • Lehto, Danuta (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämänhetkisessä yleisessä pankkitilanteessa pankkien myöntäessä luottoa maatalousyrittäjäasiakkailleen on heidän kiinnitettävä yhä enemmän huomiota vakuuksien ohella myös maatalousyrittäjien lainojen takaisinmaksukykyyn ja tilan vakavaraisuuteen. Jotta pankin omaa vakavaraisuutta ei riskeerattaisi, tulisi luotonantajan luottoa myöntäessään tietää verotustietoa yksityiskohtaisempaa tietoa maatalousyrityksen kannattavuudesta, tuloksesta sekä taseesta. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, mihin asioihin pankin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota myöntäessään luottoa maatalousyrittäjäasiakkailleen. Maatalouden luototusprosessin laajemman hahmottamisen tueksi tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa maatalouden tulevaisuuden suuntia erityisesti Satakunnan alueella, sekä tulevan cap-uudistuksen vaikutuksia tilojen investointipäätöksiin. Yhtenä tutkimuksen tavoitteista on selvittää haastateltavien maatalousyritysten tämän hetkinen taloudellinen tilanne sekä taloudelliset tavoitteet tulevaisuudelle. Tutkimuksessa esitellään aluksi tutkimuksen kohteena oleva alue, Satakunta. Teoriaosio koostuu tutkimuksen keskeisistä käsitteistä sekä maatalousyrityksen ja -yrittäjän määritelmästä, joka on sovellettu yrityksen teoriasta. Lisäksi teoriaosassa käydään läpi maatalouden luototukseen liittyviä asioita jo olemassa olevan tiedon pohjalta. Tutkimus on tehty pankkisektorin näkökulmasta ja sen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä asiantuntijaa ja kymmentä maatalousyrittäjää Satakunnan alueelta. Teemahaastattelujen teemat laadittiin etukäteen tutkimuksen viitekehyksen perusteella. Tutkimustulosten perusteella yleinen luotonannon supistaminen ei ole vaikuttanut merkitsevästi maatalousyritysten luotonsaantiin. Tutkimushaastattelujen perusteella pankkien sääntelyiden kiristymisellä ja uudella pankkiverolla näyttäisi olevan enemmän vaikutusta maatalousyritysten luotonsaantiin kuin taloudellisella tilanteella. Tutkimustuloksista nousi esille sekä asiantuntijoiden että maatalousyrittäjien tietämättömyys CAP2020-tukiuudistuksesta. Tukipolitiikka näyttelee maataloustuotannossa suurta roolia ja tulevaisuudessa toivotaankin, että maatalousyrittäjä tarkastelisi tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia omaan liiketoimintaansa yhä paremmin. Tutkimustulosten perusteella rakennettiin arviointityökalu auttamaan pankkeja ja rahoituslaitoksia maatalousyrityksen luototusprosessin paremmin ymmärtämiseksi.
  • Vuorinen, Elina (Helsingfors universitet, 2010)
    Sukupolvenvaihdos on ajankohtainen monella suomalaisella maatilalla, koska suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Suuret ikäluokat kuuluvat vuosina 1945–54 syntyneisiin ikäluokkiin, silloin syntyi ennätysmäärä lapsia. Nyt yli 60-vuotiaiden määrä ylittää työikäisiin tulevien, eli 15-vuotiaiden ikäluokan. Suomessa oli vuonna 2007 noin 26000 maanviljelijää ikäluokassa 50–64 vuotta. Luku on noin 40 prosenttia koko aktiiviviljelijöiden määrästä Suomessa. Ongelmana on, onko maataloustuotannon lopettaville tiloille jatkajaa. Maatilan elinkaari etenee lähes samalla tavalla, kuin yrittäjän elinkaari. Elinkaaren pituus maatilalla on noin 30 vuotta ja sukupolven pitäisi vaihtua noin kolmenkymmenen vuoden välein. Jos maatilan elinkaari menee kohti laskevaa elinkaarenvaihetta, on tiloille hankala saada jatkajaa, koska siinä vaiheessa tilan kehittäminen aiheuttaa suuria kustannuksia. Aloittavalla yrittäjällä ei välttämättä ole kiinnostusta jo lähtökohdiltaan heikon tilan kehittämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin Pirkanmaalla tehtyjen maanviljelijöiden sukupolvenvaihdosten syitä ja tilan lähtökohtia tehdä sukupolvenvaihdos, sekä sitä miten tilan elinkaari ja suurten ikäluokkien eläköityminen vaikuttavat sukupolvenvaihdospäätöksiin. Tutkimusta varten haastateltiin maanviljelijöitä ja asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluna, jotta vastauksilla päästiin mahdollisimman syvälle haastateltavien mielipiteisiin. Sukupolvenvaihdoksen tehneillä tiloilla luopujat olivat oikeutettuja luopumistukeen ja aloittavat yrittäjät nuoren viljelijän aloitustukeen. Sukupolvenvaihdospäätöstä nopeutti se, että tila oli alkanut edetä kohti elinkaaren taantumaa ja näin ollen sukupolvenvaihdos piti tehdä heti, kun asioista päästiin yksimielisyyteen. Pirkanmaalla tehtiin vuonna 2009 noin 120 sukupolvenvaihdosta, joista tuettuja oli 88 kappaletta. Ilman tukia sukupolvenvaihdoksen tehneillä tiloilla tuensaannin estää ikä- tai tulorajat. Koko Suomen sukupolvenvaihdosten määrää on vaikea arvioida, koska ilman tukea sukupolvenvaihdoksen tehneiden määrää ei tilastoida. Arvio koko Suomessa tehdyistä sukupolvenvaihdoksista on noin 1000 tilaa vuodessa.
  • Arminen, Antti (Helsingfors universitet, 2008)
    Suomen maatalous on elänyt voimakasta murrosta EUjäsenyyden ajan. Maidontuotantoon rakennekehitys on heijastunut erityisen voimakkaasti. Lähes kolme maitotilaa viidestä on lopettanut maidontuotannon ja tilalukumäärän laskeva kehitys on selviö koko Suomessa. Vastaavasti jatkavien maitotilojen karjakoko kasvaa kaikilla tukialueilla, mutta kehityksen nopeudessa on havaittavissa tukialueiden välistä hajontaa. Maidontuotanto on Suomessa edelleenkin kiistatta merkittävin tuotantomuoto, ja merkittävyyttä alleviivaa maitotuottajien sijoittuminen läpi maan Hangosta Nuorgamiin. Maitotilojen panos on edelleen erittäin merkittävä niin paikallistalouksille, maaseudulle kuin koko maatalouselinkeinollekin. Maan jakautuminen kahden päätukialueen kesken etelään ja pohjoiseen on EUajan suuri paradoksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka kansallisen tukijärjestelmän tavoitteet maatalouden toimintaedellytyksien turvaamisesta eri tuotantosuunnissa ja alueilla toteutuvat maidontuotannossa. Onko alueiden välisten tukitasojen määrittelyssä poliittisten reunaehtojen puristuksessa päästy tasapainoiseen ratkaisuun, joka ottaa huomioon alueiden luontaiset tuotantomahdollisuudet? Pohjoisen tuen järjestelmässä tuenalaisen tuotannon määrä on tiukasti sidottu ennen jäsenyyttä vallinneeseen tilanteeseen. Vastaavasti artiklan 141 perusteella saatu maksuvaltuutus on eriyttänyt maidon tukitasot Eteläja PohjoisSuomen välillä. Maidon tuotantotuella ei tämän tutkimuksen perusteella ollut suoraa vaikutusta maidontuotannon kehittymiseen vuosien 1997 ja 2006 välillä, vaikka tukiero ABja C1alueiden välillä on kasvanut vuoden 2002 2,8 sentistä 4,4 senttiin per litra vuonna 2006. Tulevina vuosina tukien erilaistumiskehitys tulee edelleen jatkumaan, ja tulokset saattaisivatkin olla muutaman vuoden kuluttua erilaiset. Tulosten mukaan Aalueen maidontuotannon kehitys näyttää olleen muita tukialueita heikompaa vuodesta 2004 alkaen. Myös Balueen kehitys näyttäytyy heikompana. Muita alueita vahvempaa maidontuotannon kehitys oli erityisesti C2alueella. Tilastollisen tarkastelun huomioita vahvistaa tuettujen navettainvestointien sijoittuminen: 81 prosenttia investoinneista kohdistui Ctukialueen hankkeisiin. Lypsylehmien lukumäärän kasvu on ollut keskimäärin nopeinta C2alueella vuodesta 2004 alkaen. Muuta maata hitaampaa lehmien vähentyminen on ollut alueilla C2 pohjoinen ja C3. Tulosten valossa maitotilojen suhteellisella osuudella kaikista maatiloista on lisäksi positiivinen vaikutus lehmien lukumäärän kehitykseen. Tämä tukee hypoteesia maitotalouden keskittymisestä jo ennestään maitotalousvaltaisiin kuntiin. Tulos työttömyysasteen negatiivisesta vaikutuksesta lypsylehmien lukumäärän muutokseen on myös odotusten mukainen: mikäli vaihtoehtoisia elinkeinoja maitotilan pitämiselle on vähän tai riski työttömyydestä on suuri, on todennäköisempää, että tilaa jatketaan ja ehkä myös kehitetään investoimalla ja kasvattamalla lypsylehmien lukumäärää. Maitokiintiöiden kaupassa on havaittavissa selvä siirtymä Calueelle. ABalueella kiintiöiden tarjonta on ylittänyt kysynnän jo useiden vuosien ajan. Vastaavasti kiintiöiden vahvasta kysynnästä on seurannut Ctukialueella pohjoisen tuen pääomittuminen kiintiöiden hintaan tuottajien välisissä kiintiökaupoissa.
  • Harjula, Minttu (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimus käsittelee maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Yhdysvallat on maailman merkittävin maissin tuottaja. Aikaisemmin maissia on tuotettu suoraan tai välillisesti eläinten rehuna ihmisten ruuantuotannon tarpeisiin. 2000-luvulla maissin käyttö liikenteen polttoaineena käytettävän etanolin raaka-aineena on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan maissin hinta on noussut ennätyskorkeaksi. Tässä tutkimuksessa maissimarkkinoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ajankohtaisen viranomaistiedon, aiheeseen liittyvän aikaisemman tutkimuksen ja empiirisen ekonometrisen estimoinnin perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kysyntä- ja tarjontateoriaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa on kerrottu Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan lähihistoriasta ja tarkemmin tällä hetkellä rehuviljan tuotantoon vaikuttavasta maatalouspolitiikasta. Tutkimuksessa estimoitiin maissin tuottajien viljelypäätöksiin vaikuttavia tekijöitä käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Viljelypäätöstä kuvaavaksi selitettäväksi muuttujaksi valittiin maissin viljelypinta-ala. Aineiston saatavuus rajasi tutkimuksen vuosiin 1987 – 2010. Viljelypinta-alaa selittäviä muuttujia valittiin 12. Muuttujien valinta perustui maissin tuotantoon liittyviin tekijöihin, joita on käytetty muissa alan tutkimuksissa ja joiden käyttöä voidaan perustella talousteorialla. Vähitellen kokeilemalla mallista karsittiin turhat muuttujat pois ja viljelypinta-alaa selittämään jäi maissin ja soijan viivästetty hintasuhde, viivästetty typpilannoitteen hinta, maissifutuurien ostomäärät sekä viivästetty etanolin tuotanto ja maissin muu teollinen käyttö. Paras ja luotettavin lineaarisella mallilla saatu tulos sai selitysasteeksi 0,85. Tässä mallissa molemmat kysyntää kuvaavat muuttujat olivat alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä. Alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä olivat myös maissin ja soijan hintasuhde samoin kuin futuuriostot. Samoilla muuttujilla testattu log-lineaarinen malli antoi tutkimuksen korkeimman selitysasteen 0,87. Selittävistä muuttujista etanolin tuotanto oli edelleen alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan maissin muun teollisen käytön merkitsevyys heikkeni, ollen kuitenkin alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Lannoitteen hinnan p-arvo laski, joten lannoitteen hinta oli nyt alle 5 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä samoin kuin futuuriostot. Log-lineaarinen malli paransi myös maissin ja soijan hintasuhteen merkitsevyyttä. Tutkimustulokset ovat loogisia ja vastaavat teoriaa ja muita tutkimuksia siltä osin, että maissin korkeampi hinta, maissin lisääntynyt kysyntä ja futuuriostot lisäävät maissin viljelypinta-alaa. Tulosten perusteella voi todeta maissin tuotantokustannusten nousun ja soijan hinnan nousun laskevan maissin viljelypinta-alaa. Tutkimuksen tuloksena saadut joustokertoimet ovat pieniä, mikä kertoo maissin viljelypinta-alan vaihtelujen olevan melko joustamattomia markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nähden. Tästä voisi päätellä viljelijöiden tuotantopäätösten olevan melko riippumattomia markkinoiden muutoksista. Tämä voi selittyä maatalouspolitiikan luomalla vahvalla turvaverkolla, rajoitteilla ja kannustimilla.
  • Rintamäki, Heidi (Helsingfors universitet, 2012)
    Maailmanlaajuinen biopolttoaineiden tuotanto on kasvanut jatkuvasti tällä vuosituhannella. Biopolttoaineet on nähty keinona ehkäistä ilmastonmuutosta, vähentää liikenteen riippuvuutta fossiilisista öljyvaroista ja edistää maaseudun kehitystä. Kannustavana tekijänä ovat toimineet viralliset edistämistoimenpiteet, jotka ovat luoneet edellytykset sekä kysynnän että tarjonnan kasvamiseen. Positiivisten odotusten vastakaiuksi on muodostunut huoli biomassojen tuotannon kestävyydestä ja vaikutuksesta ruokaturvaan. Tässä tutkimuksessa käsitellään Yhdysvaltojen, Brasilian ja Euroopan unionin biopolttoainemarkkinoiden hintavaihtelua ja hintaan vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena ovat pellonkäytön kannalta kansainvälisessä kaupassa liikkuvat olennaisimmat bioenergiatuotteet, eli liikennekäyttöön tarkoitetut nestebiopolttoaineet; bioetanoli ja biodiesel. Näihin kysymyksiin vastataan kirjallisuuden ja empiirisen ekonometrisen mallintamisen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu hintateoriaan ja tutkimusmenetelmänä käytetään ekonometristä estimointia. Tässä tutkimuksessa estimoitiin Brasilian bioetanolin, Yhdysvaltojen bioetanolin ja biodieselin markkinahintojen kehitys. Aineistot estimoitiin klassisen pienimmän neliösumman menetelmällä. Tutkimuksessa rakennettiin yksinkertaisia ekonometrisia malleja, joilla voidaan kuvata bioetanolin ja biodieselin hintavaihteluita. Mallit rakennettiin kirjallisuuden ja hintateorian perusteella. Yhdysvaltojen bioetanolin selittäviksi tekijöiksi valittiin maissin hinta, raakaöljyn hinta, bensiinin hinta, maakaasu hinta, katetuotto ja politiikan ohjelmakausi dummy-muuttujana. Yhdysvaltojen biodieselin selittäviksi tekijöiksi valittiin soijaöljyn hinta, raakaöljyn hinta, dieselin hinta, metanolin hinta, soijaöljyn nettokustannukset ja politiikan ohjelmakausi dummy-muuttujana. Brasilian bioetanolin selittäviksi muuttujiksi valittiin sokerin hinta, raakaöljyn hinta, bensiinin hinta, nestekaasun hinta ja politiikan ohjelmakausi dummy-muuttujana. Yhdysvaltojen bioetanolin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin selittävistä muuttujista kaikki muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä paitsi raakaöljyn hinta. Yhdysvaltojen biodieselin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin selittävistä muuttujista ainoastaan raakaöljyn hinta oli tilastollisesti merkitsevä. Brasilian bioetanolin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin selittavistä muuttujista sokerin hinta, bensiinin hinta ja politiikan ohjelmakausi olivat merkitseviä. Kaikissa näissä malleissa autokorrelaatiota pyrittiin vähentämään Cochrane-Orcuttin menetelmää hyödynhtämällä. Heteroskedastisuutta pyrittiin vähentämään käyttämällä apuna Whiten korjattuja keskivirhe-estimaatteja. Tutkimuksessa saadut joustokertoimet olivat pieniä, mikä kertoo markkinoilla tapahtuvien hinnan muutosten vaikuttavan suhteessa vähemmän biopolttoaineiden hintoihin. Poikkeuksen tekee Brasilian bioetanolin hintaa kuvaavan log-lineaarisen mallin bensiinin joustokerroin (2,62), mikä kertoo bioetanolin hintavaihteluiden olevan melko joustavia bensiinin hinnassa tapahtuviin muutoksiin.
  • Wanhalinna, Viivi (Helsingfors universitet, 2011)
    Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutukset ovat huomattavat, noin neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista liittyy elintarvikkeisiin ja syömiseen. Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastomyötäisyys on yhä enemmän esillä eri maiden elintarvikkeisiin liittyvissä strategioissa, ohjelmissa, ohjeistuksissa, suosituksissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaisia ohjauskeinoja voidaan käyttää ohjaamaan elintarvikkeiden kulutusta ja tuotantoa ilmastomyötäisemmäksi, mitkä keinot ovat käyttökelpoisimpia, millaisia haasteita ohjauskeinojen käyttöön liittyy ja millaisena eri elintarvikesektoriin vaikuttavien tahojen roolia ohjauksessa pidetään. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi eri ohjauskeinojen vahvuuksia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tutkimus keskittyi elintarvikkeiden kulutukseen, mutta ohessa selvitettiin myös tuotantoon liittyviä ohjauskeinoja. Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 24 kappaletta. Haastateltavat olivat elintarviketeollisuudesta, alkutuotannosta, kaupan alalta, politiikasta, valtionhallinnosta ja asiantuntijayrityksestä, tutkimuslaitoksista sekä kuluttaja- ja kansalaisjärjestöistä. Elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ohjaaminen ilmastonäkökulmasta on haasteellista. Ilmastomyötäiseen ruokavalioon siirtymistä pidettiin tärkeänä. Siksi voidaan katsoa, että ohjausta tarvitaan ja ainakin alustava tahtotila ohjaavien keinojen käyttöönottoon on jo olemassa. Toisaalta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ohjausta ei tulisi perustaa vain ilmastonäkökulmaan. Informaatio-ohjaus nähtiin kuluttajien ohjaamisessa keskeisenä keinona. Suurin osa haastateltavista käyttäisi ohjauskeinona informaatio-ohjausta, vaikka sen vaikuttavuudesta oltiin montaa mieltä. Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttamisen katsottiin ohjaavan kuluttajien valintoja. Hintaan vaikuttamisen nähtiin tapahtuvan lähinnä erilaisten veroratkaisujen kautta. Maataloustukiin vaikuttamista pidettiin myös ohjaavana keinona. Koulutusta, joukkoruokailua ja ilmastonäkökulman sisältäviä ravitsemussuosituksia pidettiin potentiaalisina keinoina vaikuttaa ruokailutottumuksiin. Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimustiedon lisääminen elintarvikkeiden ilmastokuormasta, ohjauskeinojen vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on edellytys tehokkaalle elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ilmastonäkökulman huomioivalle ohjaukselle.
  • Kauriinoja, Heli (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia elintarvikealan pk-yritysten nykytilaa sekä niiden tarjonnan kasvun esteitä ja rajoitteita. Tutkimuksessa selvitettiin lähiruokayritys-ten ja lähiruokaa edistävien tahojen käsitys lähiruoan tilasta ja kehityshaasteista. Lisäk-si tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia markkinointikanavia ja -strategioita lähiruoan tarjoajat hyödyntävät toiminnassaan, minkälaisia suunnitelmia lähiruokayrittäjillä on toimintansa laajentamisen suhteen, ja minkälaisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden lähi-ruokayrittäjät kokevat rajoittavan toimintaansa sekä sen laajentamista. Tutkimuksen teoreettisessa taustoituksessa perehdyttiin lähiruoan kehitykseen ja maata-loustuotteiden tarjontaketjun hallintaan. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkittiin kysely- ja haastattelututkimuksen menetelmiä käyttäen lähiruoan tarjonnan nykytilaa sekä lähiruoan tarjonnan kasvun edellytyksiä ja esteitä. Asiantuntijahaastatteluita teh-tiin viisi kappaletta ja lähiruokayrittäjille suunnattuun kyselyyn vastasi 42 lähiruokayrit-täjää. Tutkimuksessa todettiin lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen olevan puutteel-lista. Haastatellut asiantuntijat pitivät lähiruoan tarjonnan kasvun esteenä yrittäjien us-kalluksen puutetta lähteä laajentamaan toimintaa sekä puutteita yrittäjien markkinoin-tiosaamisessa. Yritysten sijaintia ja pitkiä etäisyyksiä laajemmilta markkinoilta pidet-tiin haasteena. Lähiruokayrittäjät pitivät toimintansa kannalta merkittävimpinä esteinä ajanpuutetta, lainsäädännön vaatimuksia ja yritysten sijaintia. Yrittäjät olivat kuitenkin havainneet lähiruoan vahvistuneen kysynnän ja suurin osa yrittäjistä ilmoitti tavoitteek-seen laajentaa toimintaansa ainakin mahdollisuuksien mukaan. Yritystoiminnan laajen-tamisen kannalta merkittävimpänä esteenä yrittäjät pitivät lisätyövoiman palkkauksen tarvetta ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Yrittäjät pitivät toimintansa jatkuvuuden kui-tenkin turvattuna ja yksikään yrittäjä ei ilmoittanut aikovansa lopettaa yritystoimintaan-sa ainakaan seuraavan kahden vuoden aikana.
  • Ala-Kleemola, Katri (Helsingfors universitet, 2014)
    Maanvuokraus on yleistynyt viime vuosikymmeninä nopeasti Suomessa, mutta siitä huolimatta vuokrahintoja ei toistaiseksi ole tilastoitu säännöllisesti. Tässä tutkimuksessa tutkitaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat pellon vuokrahintaan Suomessa. Tutkimuksen teoreettisen osuuden tavoitteena on selvittää, miten vuokrahinta muodostuu vuokramarkkinoilla ja mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka teorian mukaan vaikuttavat hinnan muodotukseen. Tutkimuksessa perehdytään myös maatalouden toimintaympäristöön ja maatalouspolitiikkaan. Empiirisen osuuden tavoitteena on kartoittaa niitä tekijöitä, jotka vuokraviljelijän näkökulmasta vaikuttavat vuokrahinnan muodostumiseen. Lisäksi tavoitteena on selvittää keinoja, joilla vuokraviljelijä voi itse vaikuttaa hinnan muodostumiseen ja miten vuokraviljelijät arvioivat nykyistä vuokrahintatasoa. Tutkimusta varten on suoritettu sekä kyselytutkimus että haastattelututkimus. Tutkimuksessa on haastateltu pellon vuokramarkkinoilla pitkään toimineita viljelijöitä, joiden haastatteluihin tutkimuksen tulokset perustuvat. Haastattelututkimuksen esitutkimusluonteisena pohja-aineistona on käytetty kyselytutkimuksen tuottamia viitteitä niistä tekijöistä, jotka ovat yhteydessä maksettuun vuokrahintatasoon. Tutkimus etenee pohja-aineiston kvantitatiivisesta analyysista haastattelujen kvalitatiiviseen analyysiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vuokrahintaan vaikuttavia tekijöitä ovat tilan sijainti, peltojen sijainti ja ominaisuudet, tilan tuotantosuunta, viljelijän ikä, osapuolten keskinäiset suhteet, liiketaloudelliset tekijät, maanomistajan tausta sekä vuokraviljelijän oma toiminta ja tavoitteet. Etenkin tuotantosuunnalla ja viljelijän iällä arvioitiin haastattelujen perusteella olevan vaikutusta maksettuun vuokrahintaan. Vuokraviljelijän oma maine viljelijänä sekä sosiaaliset suhteet maanomistajaan arvioitiin haastattelujen perusteella myös tärkeiksi vuokrahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida todeta yhtä määräävää tekijää, joka vaikuttaisi vuokrahintojen muodostumiseen toisia enemmän. Vuokraviljelijän omat arvot, tavoitteet ja taustat määrittelevät pitkälti sen, mihin jokainen perustaa oman hinnanmuodostuksensa ja näkemyksensä vuokrahintatasosta. Tutkimuksen analyysi laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisestasi nojaa vahvasti myös tutkijan omiin arvoihin ja näkökulmaan eikä sitä siten voida pitää tilastollisesti merkittävänä. Tutkimus tuotti kuitenkin arvokasta tietoa siitä, millainen on vuokraviljelijän näkemys hinnanmuodostuksesta ja vuokramarkkinoiden toiminnasta.
  • Toppari, Juha-Matti (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmani käsittelee sianlihan hintaan ja hintavaihteluihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet sianlihan hintoihin ja niiden vaihteluihin. Näihin kysymyksiin vastataan kirjallisuuden ja empiirisen ekonometrisen mallintamisen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu hintateoriaan ja tutkimusmenetelmänä käytetään ekonometristä estimointia. Tutkimuksessani estimoitiin sianlihan hinnan kehitys tutkimusmaissa, jotka ovat Suomi, Ruotsi, Tanska ja Saksa vuosina 2000-2012. Aineistot estimoitiin klassisen pienimmän neliösumman menetelmällä. Tutkimuksessa on rakennettu yksinkertaisia ekonometrisia malleja, joilla voidaan kuvata sianlihan hintavaihteluita. Vuosina 2000-2012 sianlihan hintaa ja sen vaihteluja selittäviksi tekijöiksi valittiin porsaan hinta, vehnän ja ohran hinta ja tutkimusmaiden omavaraisuusaste eli tuotannon ja kulutuksen suhde. Alussa estimoidaan tavallisella ekonometrisella estimoinnilla ja toisessa mallissa estimoimme kvartaalilla viivästettyjen muuttujien avulla. Malleissa, joissa esiintyi autokorrelaatiota, hyödynnettiin Durbin-Watson ja Cochrane-Orcutt -tekniikkaa. Sianlihan hintaa ja hintavaihteluja selittävistä muuttujista porsaan hinnalla ja omavaraisuudella oli tilastollinen merkitsevyys 1-10 prosentin riskitasolla jokaisen maan kohdalla estimoitaessa. Myös vehnä oli tilastollisesti merkitsevä Ruotsissa molemmissa malleissa ja Saksassa viivästetyin muuttujin estimoitaessa. Jokaisessa mallissa oli havaittavissa heteroskedastisuutta. Tutkielman tutkimustuloksena sianlihan hintaan ja sen vaihteluihin vaikuttavat tuottajamaiden omavaraisuus ja porsaan hinta. Porsaan hinnalla oli jokaisen tutkimusmaan kohdalla sianlihan hintoja laskeva merkitys. Omavaraisuudella oli pääosin hintoja laskeva merkitys, mutta Suomen kohdalla omavaraisuus nosti hintoja viivästetyillä muuttujilla estimoitaessa.
  • Perälä, Matti (Helsingfors universitet, 2008)
    Ennen Suomen EU-jäsenyyttä kansallisen maatalouspolitiikan yksi päätavoitteista oli elintarvikeomavaraisuus. Tavoitteen saavuttamiseksi Suomessa oli maatalouspolitiikan osalta käytössä hintatukijärjestelmä, jossa yksi pääasiallisista tuotannon ohjauskeinoista oli tavoitehinnat, joilla valtiovalta pyrki vaikuttamaan tuottajahintoihin. Tavoitehintojen avulla tuottajat pystyivät ennakoimaan tulevan hintatason ja näin siirtämään tuotantoaan taloudellisesti kannattavimpaan suuntaan. Tästä oli kuitenkin seurauksena kotimaisen elintarvikeomavaraisuuden ylittyminen varsinkin eläinkunnan tuotteiden osalta. Vuonna 1994 lihatuotteiden yhteenlaskettu omavaisuus oli 110 prosenttia. Sianlihan osalta omavaisuus oli hieman tätä suurempi, 114 prosenttia. Suomen liityttyä EU:n jäsenmaaksi vuonna 1995 tavoitehinnoista luovuttiin ja samalla tuottajahinnat putosivat. Korvaukseksi tuottajahintojen pudotuksesta tuottajille alettiin maksaa suoria tulotukia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttivat sianlihan tuotantopäätöksiin maatalouden muuttuneessa toimintaympäristössä ja miten yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset vaikuttivat sianlihan tarjontaan. Tutkimuksen tarkasteluaikavälinä olivat vuodet 1995 2006. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tuotantoon vaikuttavien tekijöiden pohjalta ennustaa sianlihan tuotantoa vuoteen 2013. Tuotantopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin regressio-analyysin avulla, jotta saataisiin selville sianlihan tuotantoa parhaiten selittävät tekijät. Tutkimuksen aikasarja-aineisto poimittiin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike:n) ja tilastokeskuksen julkaisemista ja ylläpitämistä tilastoista. Sianlihan tuotantoon vaikuttavien tekijöiden ennusteisiin tutkimuksessa käytettiin sekä kansainvälisten että kotimaisten taloustutkimuslaitosten ja organisaatioiden ennusteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui yrityksen teoriasta, tarjontateoriasta ja aikavälin merkityksestä tarjontaan. Tuotantomallin estimoinnin tuloksena sianlihan tuotantoon vaikuttivat vuosien 1996 2006 aikana sianlihan tuotannon tuottavuuden kasvua kuvaava teknologiamuuttuja, neljällä neljänneksellä viivästetty sianlihan tuottajahinta ja tuotantotuet yhteenlaskettuna, kolmella neljänneksellä viivästetty vehnän tuottajahinta, kahdeksalla neljänneksellä viivästetty sianlihan tuotanto, kahdella neljänneksellä viivästetty porsaan välityshinta ja kuudella neljänneksellä viivästetty investointituet. Sianlihan tuotantomallin selitysasteeksi saatiin 0,91. Estimoidulla tuotantomallilla ennustettiin sianlihan tuotannon kehitystä vuosina 2007 2013. Perusskenaariossa tuotannon ennustettiin muuttuvan vuodesta 2007 eteenpäin samalla tavalla kuin vuosina 1995 2006 keskimäärin. Perusskenaarion lisäksi tuotantomallilla simuloitiin tuotantotukien ja investointitukien dekoplauksen vaikutusta sianlihan tuotantoon. Tuotantotukien dekoplauksen myötä sianlihan tuotanto laskisi 177 milj. kiloon vuonna 2009, mutta nousisi 193 milj. kiloon vuonna 2013. Investointitukien dekoplauksen myötä tuotanto laskisi 176 milj. kiloon vuonna 2009 ja nousisi vuoteen 2013 mennessä 191 milj. kiloon. Suurimman pudotuksen aiheutti kuitenkin vehnän tuottajahinnan nousu vuosien 2006 ja 2007 aikana, jonka seurauksena sianlihan tuotanto laskisi jo vuonna 2008 180 milj. kiloon.
  • Mattila, Pia (Helsingfors universitet, 2012)
    Sika- ja siipikarjatilojen määrä Suomessa on vähentynyt koko EU-jäsenyyden ajan tuotannon keskittyessä yhä suurempiin yksiköihin. Tuotantomäärät ovat kasvaneet, mutta viljelijöiden tulotaso on alentunut, joten maatalouden ulkopuoliset ammatit houkuttelevat luopumaan eläinten pidosta tai maataloudesta kokonaan. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoksen taloudellisena kannustimena otettiin vuonna 2009 käyttöön sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, jota maksetaan kompensaationa sika- ja siipikarjataloudesta luopuville viljelijöille. Tämän työn tarkastelukohteena on rakennemuutoskorvaus C-tukialueella, jossa yksinään on lähes yhtä paljon sika- ja siipikarjatiloja kuin A- ja B-alueilla yhteensä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset sika- ja siipikarjatilat sekä koko C-alueella että C-alueen eri osissa ovat hakeneet rakennemuutoskorvausta ja miten tilat ovat alueellisesti sijoittuneet. Maatalouden rakennepolitiikalla pyritään vaikuttamaan maatalouden yhteiskunnalliseen rakenteeseen. Rakennepoliittisilla toimilla pyritään vähentämään viljelijöiden ja tilojen määrää, jolloin maataloustulo jakaantuu pienemmälle viljelijämäärälle taaten heille suuremmat tulot. Maatalouden rakennemuutosta tapahtuu, kun maatalouden rakenteessa tapahtuu tietyllä aikavälillä muutos. Rakennemuutoksessa ja -kehityksessä on alueellisia eroja. Aluetaloustiede pyrkii selittämään, mistä alueelliset erot johtuvat ja miksi alueet erilaistuvat. Suomessa eri maakunnilla on eroja ja omia alueellisia ominaispiirteitään, joilla on suuri merkitys alueen työllisyyteen ja väestön sijoittumiseen alueella. Eri maakunnissa työllisyystilanne on vaihteleva, mutta joka maakunnassa on kuitenkin työvoimapulaa useissa sellaisissa ammateissa, joihin eläinten tai tilan pidon lopettavien viljelijöiden olisi mahdollista työllistyä. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus on kansallinen kotieläintuki, jota maksetaan tilakohtaisen viitemäärän perusteella tiloille, jotka ovat juuri lopettaneet sika- ja siipikarjatuotantonsa tai aikovat sen lopettaa. Korvausta on voitu maksaa tukiehdot täyttävälle tuenhakijalle joko vuosina 2009–2010 tai vuosina 2010–2011 ja sen maksimimäärä on tilaa kohden enintään 20000 euroa vuodessa. Kahden korvausvuoden jälkeen tilan viitemäärä lakkautetaan ja sen jälkeen tilalle ei enää makseta sika- ja siipikarjatalouden tukia. Tilan on kuitenkin edelleen mahdollista jatkaa sika- ja siipikarjatuotantoaan markkinaehtoisena. Tutkimuksen aineisto on 389 tilan tiedot sisältävä Tiken raportti tukityypin 1612 (sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, pohjoinen) tukihakutiedoista vuodelta 2010. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja koska havaintoaineisto kattaa kaikki C-alueen korvauksenhakijat, tehtiin tutkimus kokonaistutkimuksena. Tutkimustulosten mukaan 63 % korvausta hakeneista tiloista sijoittuu C1-alueelle ja 54 % Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle. Kuntatasolla eniten rakennemuutoskorvaustiloja oli Närpiössä. C-alueella tuenhakijat olivat iältään 20–71-vuotiaita. Hakijoista 62 % harjoitti päätuotantosuuntanaan viljanviljelyä ja peltoalaa kaikilla hakijoilla oli hallinnassaan lähes 16000 ha. Rakennemuutoskorvausta maksettiin C-alueella yhteensä yli 2,3 miljoonaa euroa. Kun rakennemuutoskorvauksen viitemäärät kahden korvausvuoden jälkeen lakkautetaan, poistuu tuo-tannosta yli 9600 ey. Sekä C-alueella että kaikki ELY-keskukset huomioiden oli korvauksenhakijoita kaikkia ikäluokkia tarkasteltaessa eniten 50–59-vuotiaissa. Eniten hakijoita oli viitemääräluokassa 10,01–20 ey ja viljelyalaluokassa 25,01–40 ha, vähiten luokissa 40,01–50 ey ja 50,01 ey tai enemmän sekä 150,01 ha tai enemmän. Yleisin maksuluokka oli 3000,01–4500 euroa, harvinaisin 15000,01–20000 euroa. Rakennemuutoskorvauksella saavutettuja hyötyjä ja kustannuksia on toistaiseksi vaikea määritellä, koska vuoden 2011 maksatus on vielä kesken.