Browsing by Subject "Lantbruksekonomi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 125
  • Lehtinen, Reeta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisia vastuullisuuteen liittyviä odotuksia ja velvoitteita kohdistuu suomalaiseen alkutuotantoon osana suomalaista ruokaketjua. Haluttiin myös selvittää ruokaketjun tulevaisuudenkehityksen vaikutusta alkutuottajaan kohdistuviin vaatimuksiin. Suomessa oli aiemmin tunnistettu ruokaketjussa seitsemän vastuullisuuden ulottuvuutta. Niitä ovat ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. Vastuullisen toiminnan tavoitteena on sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys. Se on myös Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteissa mukana. Politiikan ohjauskeinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ovat täydentävät ehdot, viherryttäminen, ympäristökorvaus, ympäristösopimukset ja eläinten hyvinvointikorvaus. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla ruokaketjun ja sen sidosryhmien asiantuntijoita. Teemahaastatteluihin osallistui seitsemän asiantuntijaa. Mukana oli asiantuntijoita isosta kauppaketjusta, pienistä lähi- ja luomutuotteiden kaupoista, elintarviketeollisuudesta, tutkimusorganisaatiosta sekä ympäristöjärjestöstä. Haastateltavat olivat organisaatioiden johtajia ja yrittäjiä. Haastatteluteemoja olivat suomalaisen ruokaketjun nykytila, vastuullisuus ruokaketjussa, alkutuottajan vastuullisuus ja suomalaisen ruokaketjun tulevaisuus. Haastattelut tehtiin vuonna 2010. Ruokaketjun tulevaisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin kansainvälisen kilpailun kiristyminen, ilmastonmuutos, veden riittävyys ja kuluttajien preferenssit. Tulevaisuuden suuntaa ohjaa politiikka ja lainsäädäntö. Alkutuottajille tärkeimmiksi vastuullisuuden ulottuvuuksiksi nimettiin tuoteturvallisuus, ympäristö ja eläinten hyvinvointi. Parannettavaa nähtiin eläinten hyvinvoinnissa ja ympäristövastuussa. Ympäristövastuullisuuden todentaminen koettiin ongelmalliseksi. Markkinalähtöiseksi ratkaisuksi ehdotettiin vastuullisuutta todentavia laatustandardeja tai -merkkejä. Eläinten hyvinvoinnin todentamista helpottaisi läpinäkyvyyden ja jäljitettävyyden parantaminen. Vastausten perusteella vastuullisuuden kehittäminen ruokaketjussa edellyttää alkutuottajilta tulevaisuudessa tiiviimpää ketjuyhteistyötä, jatkuvaa toiminnan kehittämistä, aiempaa suunnitelmallisempaa toimintaa tuotantopäätöksissä- ja tavoissa ja markkinalähtöisemmän ajattelutavan omaksumista. Maatalouden tuottamissa markkinattomissa tuotoksissa ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin osalta ei saavuteta yhteiskunnallista optimia ilman julkisvallan väliintuloa. Tulevaisuudessa Euroopan unionin yhteisellä maatalouspolitiikalla ohjataan alkutuottajia negatiivisten ulkoisvaikutusten vähentämiseen ja julkishyödykkeiden tuottamiseen entistä enemmän.
  • Aalto-Setälä, Juuso (Helsingin yliopisto, 2019)
    Globalisoitumisen myötä maatalousala kohtaa uusia muutoksia. Osa näistä aiheutuu Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistuksesta ja siihen liittyvästä markkinaohjautuvuuden kasvusta. Muutokset tuovat haasteita maatalousyrityksille, sillä alan kilpailu kovenee. Selviytyäkseen kilpailussa yrityksen tulee tarkkailla alan muutoksia ja sen on kyettävä mukautumaan kehitykseen. Kilpailun kasvaessa yrittäjän täytyy löytää uusia keinoja yritystoiminnan ja tuottavuuden kehittämiseen. Tuottavuuden nousu parantaa pitkällä aikavälillä yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tuottavuutta voidaan edistää asiantuntijoiden näkemyksiä hyödyntäen. Sidosryhmien näkemykset voivat ohjata maitotilayrittäjiä oikeaan suuntaan kehityksessä. Tämä tutkimus on osa tutkimushankkeesta, jossa tutkitaan, voidaanko kokonaisvaltaisella johtamisella parantaa maitotilayrityksen kannattavuutta. Tutkimushankkeen päätavoitteena on luoda apuvälineitä maitotilayrityksen kokonaisvaltaiseen johtamiseen sekä tarjota uutta informaatiota, jota alan yritys voisi soveltaa toiminnassaan. Hanketta hallinnoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja sitä toteuttavat SeAMK ja Helsingin yliopisto yhdessä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa maitotilayritysten sidosryhmien, tässä tapauksessa asiantuntijoiden, näkemyksistä tuottavuudesta ja siihen vaikuttamisesta. Tutkimus kokoaa 12 asiantuntijan näkemyksiä maitotilayritysten tuottavuuden kehityksestä. Näkemykset sisältävät keinoja, miten maitotilayritykset voivat parantaa tuottavuutta, miten se on käytännössä toteutettavissa ja miten tuottavuuden parantamisen esteitä voidaan välttää. Lisäksi myös tuottavuutta parantavien toimien ja kokonaisvaltaisen johtamisnäkemyksen yhteys selvitetään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu tuottavuuden näkökulmaan. Tuottavuus kytketään strategianäkökulmaan ja kokonaisvaltaiseen johtamiseen, sillä nämä kaikki liittyvät vahvasti toisiinsa. Tutkimus osoittaa, että kilpailukyvyn vahvistamiseksi maitotilayrityksen tuottavuuteen voi vaikuttaa monien erilaisten toimenpiteiden avulla. Tuotantoprosessin tehostamista ja sujuvoittamista sekä teknologian tehokasta käyttöä pitäisi tehdä enemmän tuottavuuden parantamiseksi. Tutkimus kertoo myös, että suuri tekijä, joka joko edistää tuottavuuden parantamista tai hidastaa sitä, on maitotilayrittäjä itse. Pärjätäkseen lisääntyvässä kilpailussa yrittäjän liiketoimintaosaamisen merkitys korostuu. Maitotilayrityksen kokonaisvaltainen hahmottaminen on tärkeää kuten myös ratkaisujen johdonmukaisuus. Operatiiviset toiminnot toimivat ajureina strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Päätöksenteon tukena käytettyjen tietolähteiden tulee soveltua omalle tilalle ja olla luotettavuudeltaan faktapohjaisia.
  • Uusitalo, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Vuosikymmenten taloudellinen integraatio Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Euroopan unionin jäsenmaiden välillä käänsi suuntaa, kun EU-eroa kannattavat voittivat Brexit-äänestyksessä. Kyseessä on merkittävä tapahtuma, joka vääjäämättä tulee vaikuttamaan Englannin kanaalin molemmin puolin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Brexitin vaikutuksia Yhdistyneen kuningaskunnan broilerinlihan tuontiin kolmesta maaryhmästä. Maaryhmät ovat EU-15, EU:n uudet jäsenmaat ja muu maailma. Yhdistyneelle kuningaskunnalle estimoitiin broilerinlihan tuontikysyntäyhtälö ja kullekin kolmelle edellä mainitulle maaryhmälle broilerinlihan vientikysyntäyhtälöt. Estimoitujen yhtälöiden pohjalta simuloitiin Hard Brexit -skenaario, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU-15-maiden sekä EU:n uusien jäsenmaiden välille asetetaan MFN-tariffit. Hard Brexit -skenaarion vaikutuksia verrattiin nykytilanteen jatkumiseen. Tutkimuksessa käytettiin pienimmän neliösumman menetelmää (OLS) ja yhtälöt estimoitiin double-log -funktiomuodossa. Estimoinnit antoivat tulokseksi, että UK:n tulotason kasvaessa yhden prosentin UK:n tuontikysyntä broilerinlihan osalta kasvaa 1,33 %. UK:n tuontikysynnän hintajouston arvo on -0,98. UK:n tuontikysynnän kasvaessa yhden prosentin, vientikysyntä EU-15-maista kasvaa 0,94 %, EU:n uusista jäsenmaista 1,00 % ja muusta maailmasta 1,11 %. Vientikysynnän hintajousto on EU-15-mailla -0,73, EU:n uusilla jäsenmailla -0,86 ja muulla maailmalla -0,08. Hard Brexit -skenaariossa Yhdistyneen kuningaskunnan tuontikysyntä laskee 24,1 %. EU-15-maiden vientikysyntä vähenee 23,7 %, EU:n uusien jäsenmaiden 25,0 % ja muun maailman 24,7 % verrattuna nykytilanteeseen. Hard Brexitin voidaan nähdä muuttavan EU:n aiheuttamat kaupan luomisen ja uudelleenohjautumisen vaikutukset käänteisiksi. Tämän kokonaisvaikutukset ovat negatiiviset. Mikäli EU:n broilerinlihamarkkinat eivät ehdi sopeutumaan lyhyellä aikavälillä, EU-27-maiden markkinoilla tuotetaan vuonna 2021 oletettavan siirtymäkauden jälkeen 89 miljoonaa kiloa broilerinlihaa enemmän kuin sitä kysytään. Tämä vastaisi 252 miljoonan euron viennin arvoa. Mikäli EU-27-maiden markkinoille syntyy ylitarjonta, seurauksena olisi kysyntä- ja tarjontateorian mukaisesti hintojen lasku, kunnes markkinat ovat jälleen tasapainossa. Vaikutukset muun maailman broilerinlihantuottajille ovat estimoinnin mukaan negatiiviset. Muun maailman vientikysynnän aleneminen simuloitiin vientikysynnän hintajouston arvolla, joka ei ollut estimoinnissa merkitsevä ja jonka arvo oli hyvin joustamaton. Kaupan luomisen ja uudelleenohjautumisen teorian mukaan on myös mahdollista, että muun maailman vientikysyntä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kasvaa. UK:n broilerinlihantuottajat oletettavasti hyötyvät, sillä kansainvälisen kaupan teorian mukaan tariffin asettamisen jälkeen tuojamaan tuottajat hyötyvät.
  • Piipponen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2017)
    This paper focuses on meat consumption patterns in Finland. Empirical analysis for this paper was based on the micro data of three Household Budget Surveys: 1998, 2006 and 2012. A censored linear approximation of the almost ideal demand system (LA-AIDS) model was employed in the study. The major outcomes of the study were the demand expenditure and price elasticities that were obtained from the parameter estimates of five different meat products. Since the data lacked price information, unit values were used as a price substitutes, which gave some insights into quality-quantity upgrading. According to the results, pork expenditure was elastic and thus was luxury good during the study period, whereas ruminant meat and poultry were luxuries only in 2000s. In addition, the price of a good, household size, and income had a large influence on meat consumption. Additionally, other factors (such as age) affected the portion of the budget that was allocated to meat products. In order to obtain more information relating to the food sector, further research concerning disaggregate demand would be needed.
  • Carlson, Mari (Helsingfors universitet, 2016)
    Economic integration refers to the theoretical background which is based on the functioning of regional trade agree-ments (RTAs). Trade in context of economic integration embodies special characteristics in comparison to classical free trade. The special characteristics are contested whether they are welfare enhancing or diverting. RTAs are trade agree-ments between two or more countries and their number has been increasing during the last decades. Such agreements play an important role in international agro-food trade as already over 50% of agricultural products are traded within or between RTAs. The increase in number of RTAs and wider inclusion of agricultural trade in these agreements have revealed new agricultural trade policy measures which distort trade in agro-food products. These are so called non-tariff measures of which this study focuses on sanitary and phytosanitary (SPS) measures. The legitimate intention of such measures is to protect plant, animal and human health and prevent the spreading of harmful pathogens through international trade. This study attempted to create a theoretical framework for analysis of trade effects caused by SPS measures. The ef-fects were found to depend first of all on the burden of compliance and the nature of a SPS measure. Burden of com-pliance was divided into three dimensions of specific, uniform or universal measures according to whom the costs are due. For the nature of the SPS measures three categories were identified: cost-increasing, quantity-restricting and combining SPS measures. The developed theoretical framework was applied to analyze the case of poultry meat trade between the EU and the US in a case where the SPS measure becomes ineffective. The SPS measure of pathogen reduction treatments (PRTs) applied by the EU was identified as a combining measure. After having analyzed the trade effects in partial equilibrium framework, the changes in economic welfare for the EU poultry meat market were quanti-fied. The quantification of the economic welfare measures was made by using partial equilibrium comparative static analysis combined with Marshallian economic surplus framework. Economic surplus measures were calculated by comparing the initial welfare levels with the corresponding levels after the policy change. The analysis concentrated on short-term effects and the base year used was 2013. The calculations proceeded by defining supply and demand equations to calculate equilibrium price and quantity in the present policy regime which enabled calculations of consumer and pro-ducer surpluses. Then, the new trade policy regime was introduced by manipulating producer price. Equations defined in the first stage were used to calculate new quantities for production and consumption in the EU. Then, consumer and producer surpluses were calculated in the new trade policy regime. Finally the obtained results were compared with each other. The results of the welfare analysis show that the SPS measure concerning the use of PRTs in poultry meat has impact on producer and consumer welfare in the EU. Consumer welfare increased after the SPS measure became ineffective. The explanation is the decrease in price which lead to increase in consumption. However, producer welfare decreased as a consequence of lower price. The production of poultry meat decreased which meant that the gap between the EU production and consumption increased. This indicated that the import demand for poultry meat increased for the EU. If the imports were not restricted from the US, consumers would be able to obtain the higher welfare level than before the change in policy regime.
  • Vornanen, Matti (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nautojen elektronisen korvamerkinnän taloudellinen vaikutus Suomen nautaketjuun. Elektronisten korvamerkkien käyttö on ollut tähän asti vapaaehtoista ja niitä on ollut käytössä Suomessa noin vuodesta 2007 lähtien. Käyttö ei kuitenkaan ole yleistynyt niin, että elektronisia merkkejä voisi täysimääräisesti hyödyntää nautojen tunnistamisessa. Tutkimuksessa selvitettiin kattavasti miten eMerkintä muuttaisi Suomen koko nautaketjun toimintaa, jos se olisi virallinen ja kaikilla naudoilla oleva tunniste. Tutkimuksen tulosten pohjalta oli tavoitteena luoda myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia nautaketjun eläintunnistuksen kehittämiseksi. Tutkimuksen aikana tehtiin haastatteluja eri yrityksille ja osapuolille sekä kyselytutkimus maatiloille, joiden avulla luotiin kaksi skenaariota. Skenaarioiden pohjalta luotiin investointilaskelma, joka vertaa nautaketjun toimintaa visuaalisella ja elektronisella korvamerkillä. Ensimmäinen skenaario perustui tavanomaiseen ja toinen elektroniseen tunnistamiseen. Tutkimuksen laskelmia varten jouduttiin määrittämään nautakarjatiloilla tehty tunnistustyön työmäärä, jota ei tiettävästi ole vastaavalla tavalla aiemmin selvitetty. eMerkin käyttöönoton taloudellista kannattavuutta tarkasteltiin nettonykyarvomenetelmällä. Investointilaskelmassa verrattiin skenaarioiden välistä nautaketjun toimintaa, joissa muuttuvina tekijöinä olivat käytetty työaika, tunnistusvirheistä aiheutuva hävikki, investoitavat laitteistot sekä tunnistusmenetelmien vaatimat oheistoiminnat. Elektronisen tunnistuksen oletettiin nopeuttavan työtoimenpiteitä ja vähentävän tunnistusvirheitä. Skenaarioiden laitteistoinvestoinnit perustuivat haastatteluissa ja kyselytutkimuksessa ilmenneisiin tarpeisiin. Nautaketjun toiminnan muuttuminen eMerkkejä tukevaksi todettiin kannattavaksi. Investointi oli kannattava, kun investoivien maatilojen kokoluokka oli suuri. Investointi oli kannattava myös pienemmillä maatilakokoluokilla, kun eMerkkien hyödyntäminen maatilan työtoimenpiteissä oli tehokkaampaa. Tulosten perusteella elektroninen korvamerkintä kannattaisi ottaa viralliseksi tunnisteeksi kaikille Suomen naudoille, jolloin sitä voisi hyödyntää täysimääräisesti. Elektroninen tunniste olisi hyvä lisäominaisuus perinteisen korvamerkin lisäksi, millä saataisiin hyötyjä koko nautaketjuun.
  • Pyy, Anna Elli Helmiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikkoa. Maataloudessa käytettävien tuotantopanosten hinnat ovat kehittyneet epäedulli-seen suuntaan eikä maatalousyrittäjillä ole keinoja vaikuttaa niihin. Maataloustuotteiden, kuten maidon, hinnat määräytyvät markkinoilla. Keskeisin keino kannattavuuden lisäämiseen on tuotos-panossuhteeseen eli tuottavuuteen vaikuttaminen. Samaan aikaan Suomessa on käynnissä maatalouden rakennekehitys, jonka seurauksena tilakoot suurenevat ja tilamäärä vähenee. Tilojen työmäärän lisääntyessä kaikkea ei voida tehdä enää yrittäjän tai yrittäjäpariskunnan kesken, vaan palkataan työntekijöitä tai hankitaan uutta tuotantoteknologiaa, kuten koneita. Maataloustyöntekijöiden osaamistarve kasvaa. Maatalousyrittäjillä tulisi olla osaa-mista henkilöstöjohtamisesta. Lean on virtaustehokkuuteen ja asiakaskeskeisyyteen liittyvä toimintastrategia. Kaiken perusta on ymmärtää arvo, jota luodaan asiak-kaalle. Leanissa tuotantoprosesseja hiotaan niin, että prosesseista tulee sujuvia: tuotetaan enemmän tuotetta pienemmillä resursseilla ja samalla tuotteen laatu paranee. Leanissa tuotantoprosesseja tarkastellaan yhdessä työntekijöiden kanssa ja niistä pyritään löytä-mään arvoa tuottamattomia toimintoja ja poistaa niitä. Leanissa on viisi keskeistä periaatetta, joiden mukaan toimitaan. Henkilöstön käytettävissä on yli 50 lean-työkalua ja tekniikkaa, jotka esimerkiksi parantavat viestintää ja työnjakoa, ohjaavat tekemään jatkuvia parannuksia ja keskittyvät standardisointiin sekä ylläpitävät järjestystä. Työntekijät ovat merkittävässä roolissa, sillä leanin keskiössä on henkilöstö, heidän osallistumisensa ja sitouttamisensa. Lean vastaa hyvin edellä esiteltyihin kannattavuuden ja henkilöstöjohtamisen haasteisiin. Erityisesti maitotiloille on järjestetty viimeisen viiden vuoden aikana lean-koulutuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, soveltuuko lean käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Tavoitteena oli saada tietoa, miten leanin käyttöönotto on sujunut, minkälaisia lean-työkaluja on käytössä tiloilla sekä kuinka lean on vaikuttanut tilojen talouteen ja työhyvinvointiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina neljälle maatalous-yrittäjälle, joista kolme oli maitotilallisia ja yksi emolehmätilallinen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi lean-johtamismenetelmä, jota tarkasteltiin strategisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lean-johtamismenetelmä soveltuu käytettäväksi maito- ja emolehmätiloilla. Johtopäätöstä tukee se, että leanin nähtiin vaikuttaneen jokaisella tilalla talouteen sekä työhyvinvointiin positiivisesti. Tutkimuksessa käsitellyt lean-työkalut sopivat tarkasteltuihin tuotantomuotoihin hyvin. Yksittäisiä haasteita työkalujen käytöstä nousi kuitenkin esiin. Käytössä olevien työkalujen määrässä havaittiin myös tilojen välisiä eroja. Työkalujen määrä oli pienin tilalla, jossa ei ollut palkattuja työntekijöitä. Tutkimus toteu-tettiin yhteistyössä ProAgria Keskusten liitto ry:n kanssa, jolle saadut tutkimustulokset antavat tietoa siitä, mikä on leanin nykytila maito- ja emolehmätiloilla sekä miten lean-koulutuksia ja -asiantuntijapalveluita tulisi kehittää tulevaisuudessa.
  • Heikinmaa, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kestävä ja tehokas viljely on maapallon väkiluvun kasvaessa tärkeää. Kalkituksella parannetaan ravinteiden hyväksikäyttöä ja näin voidaan vähentää ympäristökuormitusta ja mahdollisesti tuottaa suurempi tai samantasoinen sato pienemmillä panoksilla. Tämä tutkimus selvittää erilaistumisen keinoja kalkitusaineiden myynnissä ja kartoittaa Suomessa tapahtuvaa kalkkikauppaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta käsittelee kalkkia ja sen merkitystä Suomen maanviljelyssä. Lisäksi tutkitaan yrittäjyyden mahdollisuuden havaitsemista, liikeideaa, liiketoimintamallia ja asiakaskokemusta yhden alalla toimivan yrityksen näkökulmasta. Kilpailutekijöistä tutustutaan SWOT-analyysiin, Porterin viiteen kilpailutekijään ja kilpailuetuun. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa kyseiseltä yritykseltä meesakalkkia vähintään kerran ostanutta maatalousyrittäjää vuonna 2020. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Myös yrittäjä haastateltiin. Tutkimuksen johtopäätöksinä yrityksen kannattaa markkinoinnissaan keskittyä meesakalkin pH:n nostovaikutukseen ja erilaistaa tuotetta kilpailijoista sen avulla. Heikkouksista kalkin levitettävyyteen yritys on panostanut ja sen pitäisi tulevaisuudessa olla parempi. Kuljetuksissa yrityksen täytyy kiinnittää enemmän huomiota asiakkaiden kanssa kommunikointiin, jotta molemmilla osapuolilla on kuljetuksesta selkeä kuva ja yllätyksiä ei pääsisi syntymään. Yrityksen kilpailuetu kalkin ominaisuuksista huomattiin olevan olemassa. Asiakkaat ovat hyvin hintatietoisia ja kilpailuttavat erilaisia kalkitusaineita tarkasti, mutta differointi kalkin ominaisuuksilla on mahdollista. Meesakalkin ominaisuudet kävivät hyvin yhteen asiakkaiden arvostamien ominaisuuksien kanssa. Kilpailijat eivät myöskään pysty kopioimaan kalkin ominaisuuksia. Differointia voi mahdollisesti lisätä tarjoamalla kalkin myynnin yhteydessä myös levityspalvelua.
  • Ruuskanen, Noora (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää ulkoisen toimintaympäristön tekijöiden muuttumisen vaikutuksia Etelä-Pohjanmaan maitotilojen toimintaan. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tuotantoaan laajentaneet maidontuottajat ovat huomioineet markkinoiden ja politiikan muutoksia yritystoiminnassaan. Tutkimuksessa haastateltiin vuosina 2007-2014 investoineita Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevia maitotiloja. Tutkimukseen valittiin mukaan laajentaneet tilat, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan korkealla investointiasteella on pitkällä tähtäimellä positiivisia vaikutuksia tilojen taloudelliseen menestymiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kesän 2015 aikana. Tutkimukseen osallistui 10 eri maitotilaa. Haastatteluissa käsiteltiin viittä eri teemaa; tilan perustietoja, ennakointia, markkinoita, maatalouspolitiikkaa ja tilan sopeutumista. Tulosten mukaan tilat olivat ennakoineet vuoden 2015 muutoksia, mutta eivät olleet tehneet sen vuoksi konkreettisia suunnitelmia. Aineistosta erottautui kolme erilaista ryhmää. Ensimmäinen ryhmä oli ”toimitaan kuten ennen” (2/10). Toisena ”tehdään tarvittavat toimenpiteet”-ryhmä (4/10) ja kolmantena ”yrittäjähenkinen ennakoija”-ryhmä (4/10). Yrittäjien tausta- ja historiatekijöillä, kuten koulutuksella, tilanpidon aloitusvuodella tai yritysmuodolla ei ollut merkittävää vaikutusta siihen, mihin ryhmään he sijoittuivat. Yrittäjät olivat ennakoineet muutoksia tekemällä kannattavuuslaskelmia eri tuottajahinnoilla ja pyrkimällä tehokkaaseen maidontuotantoon, joka tarkoittaa mahdollisimman suurta maitomäärää mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Sopeutuakseen uudenlaiseen markkinatilanteeseen yrittäjät olivat joko pienentäneet investointeja tai laittaneet ne jäihin tai ulkoistaneet toimintaa. Lisäksi he olivat tehneet muutoksia rahoituksessa ja yrittäneet etsiä säästöjä tilan menoista. Yrittäjähenkiset ennakoijat-ryhmässä tuli kaikista eniten esille se, että laajentamisen kautta saavutettu tehokkuus yksikkökustannuksia alentamalla on ollut pitkän aikavälin ennakointia. He uskovat, että markkinat tulevat entistä epävakaammaksi. He ovat lähteneet systemaattisesti kasvattamaan tuotantoa pysyäkseen kilpailukykyisenä ja kannattavana myös kiintiöttömässä maailmassa. Muilla ryhmillä korostui enemmän hyvän tuotostason pitäminen puskurina epävakaisiin markkinoihin vaikeina aikoina. Maitoyrittäjät kokivat, että maatalouspolitiikalla ja sen ohjauskeinoilla ei ole merkittävää vaikutusta tilan toimintaan, vaikka ne pyrkivätkin edistämään hyviksi koettuja asioita. Maatalouspolitiikka koettiin liian epävarmaksi ja vaihtelevaksi, jotta sitä voisi ennustaa. Markkinoiden ennakointi oli yrittäjien mukaan hieman helpompaa, vaikka isoja markkinashokkeja, kuten Venäjän pakotteita, on mahdotonta ennustaa. Tilamyyntiä tai luomutuotantoa ei nähty varteenotettavana vaihtoehtona, mutta elintarviketeollisuuden rooli korostui tuottajahintaan vaikuttavana tekijänä. Vuoden 2015 muutokset markkinoilla ja maatalouspolitiikassa nähtiin tiloilla herätyksenä.
  • Lahti, Rita (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tulevalla maatalouspolitiikan ohjelmakaudella 2021–2027 suorien tukien leikkaamista on ehdotettu asteittain 60 000 eurosta 100 000 euroon. Lisäksi komissio on ehdottanut tukikattoa yli 100 000 euroa suoria tukia saaville tiloille ja leikkautuvien tukien uudelleenjakoa pienille sekä keskisuurille tiloille. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tukileikkausten kautta voitaisiin edistää yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin kuuluvia ei-tuotannollisien investointitukien kosteikkoinvestointeja. Tutkimuksessa hyödynnettiin hyvinvointitalousteoreettista analyysia, jonka perusteella arvioitiin politiikan oikeutuksen vahvistamista. Työssä selvitettiin, kuinka paljon suorien tukien asteittainen leikkaaminen ja tukikatto vapauttaisi varoja sekä kuinka suuri osa tutkitusta kansalaisten maksuhalukkuudesta ja viljelijöiden hyväksymishalukkuudesta voitaisiin kattaa tukileikkausten kautta. Tutkimusaineistona käytettiin Ruokaviraston antamaa dataa, jonka perusteella tutkielmaan kerättiin yli 60 000 euroa suoria tukia saavat tilat. Koottujen tietojen perusteella tutkielmassa laskettiin, kuinka paljon suoria tukia leikkaantuisi komission ehdottamien tukileikkausten ja tukikaton myötä. Tulokseksi saatiin 16,8 miljoonaa euroa. Laskelmissa ei ole otettu huomioon komission ehdottamia työvoimakustannusten vähennyksiä. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Tienhaaran ym. (2019) tutkimuksessa esiin nostettuja kansalaisten maksuhalukkuuksia ja viljelijöiden hyväksymishalukkuuksia. Saadun aineiston perusteella tutkittiin, miten paljon ekosysteemipalveluita, eli tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevia kosteikkohehtaareja, olisi mahdollista kattaa leikkauksilla saatavien suorien tukien sekä kansalaisten maksuhalukkuuden ja viljelijöiden hyväksymishalukkuuden kautta. Tukileikkauksilla saavutettava rahamäärä riippuu siitä, kuinka jäsenvaltio tulkitsee komission ehdotusta. Jos tukileikkauksien kautta vapautuva rahamäärä kohdennettaisiin ei-tuotannollisiin investointeihin, eli tässä tapauksessa kosteikkoihin, kasvaisi tukisumman mahdollistava hehtaarimäärä moninkertaisesti verrattuna nykyiseen ohjelmakauteen 2014–2020. Tutkimuksessa käsiteltyyn kirjallisuuteen ja käytettyihin laskentatapoihin perustuen suorien tukien uudelleen kohdentaminen ekosysteemipalveluihin ja sitä kautta julkishyödykkeiden tuottamisen tukemiseen voisi parantaa maataloustukien oikeutusta.
  • Valtiala, Juho (Helsingfors universitet, 2017)
    This study examined whether dairy processors and retailers have market power in the Finnish dairy chain, and the analysis was limited to the wholesale and the retail market of dairy products. The study of industrial organization and new empirical industrial organization provided methodological framework for the study. Market power has been extensively studied in other dairy chains but attempts to estimate market power in the Finnish dairy chain are few. Market power in the Finnish dairy chain has not been examined with a bilateral oligopoly approach before. The approach allows relaxing the presumptions about price taking. Because the dairy processing and the retail sector in Finland are highly concentrated, presumptions about price taking would have been too restrictive. The results indicate that retailers have market power over consumers but the wholesale market is competitive. According to the results, retailers employ full mark-up in the retail market, and the market is thus characterized by collusive behavior. A need for further research is emphasized. Because the current evidence is scarce, cumulative evidence through further research would be needed.
  • Lindqvist, Madelene (Helsingin yliopisto, 2020)
    Avhandlingens mål var att ta reda på hur lönsamheten utvecklats på lantbruk i Svenskfinland under en kontinuerlig tidsperiod. Tre forskningsfrågor definierades; Hur ser lönsamheten och dess utveckling ut på lantbruksföretag i Finland? Vilka faktorer påverkar lönsamhetsnivån på lantbruksföretag i Svenskfinland? Hur ser lönsamhetsnivån ut på djurgårdar i Österbotten? Avhandlingen indelades i en teoretisk del och en empirisk del. I teoridelen presenterades centrala begrepp vad gäller jordbruksstöd, lönsamhet samt tidigare undersökningar angående detta. Dessutom gick man igenom strukturutvecklingen inom husdjursproduktionen samt marknadsomgivningen i Finland. Man konstaterade bland annat att både det totala antalet gårdar och antal gårdar med husdjursproduktion stadigt minskat i Finland. Husdjursproduktion har varit en central del av Finlands lantbruk under en lång tid, speciellt mjölkproduktionen. Lönsamhetsutvecklingen på gårdarna har varit negativ i Finland sedan början av 2000-talet. Företagarinkomsten har minskat med 70 procent under perioden 2002 – 2016. På grund av den minskade företagarinkomsten har även lönsamhetskvoten varit negativ under det senaste decenniet. Jordbrukspolitiken är en central del av att idka jordbruk i Finland. Sedan 1995 har Finland varit en del av EU och tillämpar EU:s gemensamma jordbrukspolitik. Finland har en del nationella stöd som betalas ut baserat på antal djur eller hektar, på C-området betalas bland annat ett literstöd till mjölkproduktionen. I den empiriska delen gjordes två multipla regressionsanalyser med bokföringsdata i form av ett paneldata. Data omfattade observationer för totalt 43 kommuner under åren 2010 – 2017. I resultatet fann man i den första regressionen att tiden (år), mjölkproduktion, avskrivningar, utgifter, hektar och stöd hade en statistiskt signifikant effekt på resultatet. I den andra regressionen var mjölk, löner, avskrivningar, utgifter, stöd och jordbruksförsäljning statistiskt signifikanta. Störst inverkan hade jordbruksförsäljning, stöd och utgifter. De två första hade en positiv effekt på resultatet medan utgifter hade en negativ effekt. I diskussionen togs det fasta på den tredje forskningsfrågan hur lönsamhetsnivån ser ut specifikt i Österbotten. Där presenterades lönsamhetsuppgifter från Lukes Ekonomidoktorn. Största andelen av intäkterna bestod av husdjursförsäljning och stöd. Kostnaderna bestod i sin tur till största delen av rörliga kostnader. Lönsamhetskvoten låg under ett (1) för både mjölk-, köttproduktion samt totalt sett i Österbotten. Begränsningar med analysen är att data är i aggregerad form och en stor del av det data som användes var i form av bokföringsdata. Bokföringsdata innefattar inte implicita kostnader såsom en lönsamhetsbokföring gör. Det gör att jämförelsen mellan estimerade resultat och lönsamhetssiffror för Österbotten endast går att göra på ett allmänt plan.
  • Träskman, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Magisteravhandlingen behandlar temat unga jordbrukare och deras roll i EU:s gemensamma jordbrukspolitik. Målet med avhandlingen är att kartlägga vilken roll unga jordbrukare spelar i Finlands lantbruk och jämföra med situationen i hela EU. Genom att undersöka utvecklingen i åldersstrukturen, stödformer och särdragen på gårdar ägda av jordbrukare yngre än 35 år kan man skapa en grund för utarbetandet av Finlands nationella strategi för att nå EU:s gemensamma målsättningar för inkommande stödperiod 2021–2027. Avhandlingen strävar också till att ge svar på om det finns någon interventionslogik mellan åtgärden att betala ut stöd till unga jordbrukare i Finland och EU:s gemensamma målsättningar för kommande stödperiod. Som teoretisk referensram används teorin bakom den politiska processen och i avhandlingen analyseras aggregerade data. Andelen unga jordbrukare har minskat inom EU, men åldersdistributionen avspeglar samtidigt en allmän trend för Europas befolkning. Oron för en åldrande landsbygdsbefolkning grundar sig primärt på antagandet att Europas lantbruk förlorar potential som unga jordbrukare skulle tillföra lantbrukssektorn. I litteraturen finner man belägg för att unga jordbrukare är mer produktiva än äldre jordbrukare och mer troliga att ta i bruk nya innovationer. Undersökningar visar även på skillnader i miljöbeteende och villighet at satsa på djurens välfärd åldersgrupperna emellan. Inom ramen för EU:s gemensamma jordbrukspolitik har man under den senaste programperioden stött unga jordbrukare främst genom ett riktat arealbaserat direktstöd under första pelaren och ett etableringsstöd under andra pelaren. Bägge stödformerna ser ut att kunna utnyttjas i kommande stödperiod. Speciellt direktstödet till unga jordbrukare har fått kritik för att det saknar tydliga mål, interventionslogik och indikatorer för att granska effekten av stödet. Genom att undersöka aggregerade data, främst från Lantbrukets strukturundersökning, kan man se att andelen jordbrukare yngre än 40 i Finland varit ungefär densamma 2010-2019, medan andelen jordbrukare som är 65 år eller äldre ökat drastiskt. Trenden avspeglar den allmänna situationen för Finlands befolkning och kommer sannolikt att fortsätta i samma riktning. Resultaten visar även att de finländska jordbrukare som är yngre än 35 år främst odlar gårdar i de största storleksklasserna och de är mest sannolika att förbinda sig till miljöåtgärder. Frågan hur jordbrukarens ålder påverkar ekonomiska nyckeltal på de finländska gårdarna har inte fått sitt svar i denna avhandling på grund av bristande tillgång på data. Analysen av interventionslogiken för stödet till unga jordbrukare tyder på att antagandet att en ökad andel unga jordbrukare bidrar till målsättningarna för EU:s gemensamma jordbrukspolitik är korrekt. Däremot finns det skäl att anta att andelen unga jordbrukare inte ökar genom att man riktar ett arealbaserat direktstöd till åldersgruppen och således brister interventionslogiken. Målbilden för jordbrukspolitiken är väldigt komplex och det finns andra stöd som står i konflikt med målet att öka andelen unga jordbrukare.
  • Strömberg, Dan (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syftet med avhandlingen var att med statistiska metoder utreda ifall, och i så fall hur och hur kraftigt LIR-gårdarnas gårdsarealer påverkar dess lönsamhet. I den första delen undersöktes hur gårdens nettovinst per hektar i medeltal påverkas av gårdsarealen. I den andra delen undersöktes hur styckkostnaden för vårvete, maltkorn, vårraps och havre påverkas av gårdsarealen. Dessutom jämfördes gårdsarealens påverkan på lönsamheten med andra variablers påverkan för att ge proportioner åt fenomenet. Enligt teorin om stordriftsfördelar skulle styckkostnaderna sjunka till följd av att företagets storlek växer. Vid en viss storlek har alla fördelar utnyttjats och styckkostnaden börjar stiga igen då företaget växer ytterligare. Kurvan som beskriver styckkostnaden i förhållande till företagets storlek kallas för LRAC-kurvan och vanligtvis antar den en U- eller L-form beroende på hurudana stordriftsfördelar det finns att utnyttja. Materialet bestod av LIR-gårdarnas ekonomiska resultat för åren 2006 till och med 2015. LIR står för lantbrukssällskapets individuella rådgivning och är en rådgivartjänst som erbjuds av Nylands svenska lantbrukssällskap åt växtodlingsgårdar i Nyland. Det totala antalet observationer var 602. Metoden som användes var multipel linjär regressionsanalys. Som estimator användes OLS och WLS. Med hjälp av denna metod estimerades modeller som förklarade nettovinsten per hektar och styckkostnaden för tidigare nämnda grödor med bl.a. gårdsarealen som oberoende variabel. Regressionsanalyserna erhöll relativt höga förklaringsgrader. Den L-formade LRAC-kurvan visade sig passa bäst för det undersökta materialet. Gårdsarealen hade en signifikant inverkan på den beroende variabelns variation i fyra regressionsanalyser av fem. De andra variablerna förutom gårdsarealen som ingick i regressionsmodellerna verkade också signifikant påverka den beroende variabeln. Sammanfattningsvis innebär undersökningens resultat att gårdsarealen inverkar signifikant positivt på lönsamheten. Det förekommer inte heller starka antydningar om att det förekommer stordriftsnackdelar på de undersökta gårdarna. Däremot verkar odlingsgrödan göra skillnad ifall det finns stordriftsfördelar att utnyttja eller inte. Det kunde också konstateras att andra variabler har en större betydelse för lönsamheten än vad gårdsarealen har.
  • Karhu, Eeva-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Toimintaympäristön nopeatahtinen muutos on haastanut seurakuntia pohtimaan perustehtävänsä toteuttamisen turvaamista ja taloudellista kestävyyttään tulevaisuudessa. Harvaan asuttujen alueiden seurakuntien toimintaympäristöön on eniten vaikuttanut muuttoliike ja väestön ikääntyminen. Maan sisäinen muuttoliike on ollut voimakasta ja seurakuntien alueellinen erilaistuminen on ollut jatkuvaa viime vuosikymmenten aikana. Myös ihmisten elämäntapa on muuttunut. Ihmiset liikkuvat paljon ja kaupunkimainen, hyvin yksilöä ja yksilön vapautta korostava elämäntapa on yleistynyt. Kirkolla pitkät perinteet suomalaisen paikallishallinnon ja pitäjien syntyhistoriassa, mutta kirkon asemaa yhtenä maaseudun toimijana ei ole tunnistettu kuin vasta viime vuosina. Seurakuntien toiminta kattaa koko Suomen. Ne ovat maaseudulla merkittäviä työllistäjiä, ja tarjoavat sekä ostavat palveluja paikallisesti. Lisäksi seurakunnat osaltaan lisäävät paikallista sosiaalista ja henkistä hyvinvointia ja vahvistavat yhteisöllisyyttä paikkakunnalla. Seurakunnat toimivat osana paikallista yhteisöä ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toimintaympäristön kanssa. Seurakuntaa ei voisi olla olemassa ilman ympärillä olevaa toimintaympäristöä. Toimintaympäristön muutokset ja erityisesti muutoksista johtuva taloudellinen tilanne pakottaa seurakuntia tarkastelemaan omia toimintatapojaan, rakenteitaan ja kehittämään uusia yhteistyömuotoja sekä ratkaisuja toiminnan uudelleen organisointiin. Harvaan asutulla maaseudulla seurakunnat joutuvat pohtimaan miten turvata seurakunnan perustoiminnot tulevaisuudessakin. Seurakuntalaisen kannalta oleellista on, että seurakunnan elämä ja palvelut tapahtuvat lähellä seurakuntalaista. Seurakuntarakenteisiin vaikuttavia päätöksiä tehtäessä on huomioitava, että näitä päätöksiä ei voi tehdä vain talous ja hallinto edellä. Yritysmaailmasta poiketen seurakuntien taloudenpidon tavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaan se, että tulot kattavat menot. Strategisen, pitkän aikavälin, johtamisen tarve seurakunnissa on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta pienen, harvaan asutun maaseudun seurakunnan selviytymisen keinoja muuttuvassa toimintaympäristössä. Toimintaympäristössä vaikuttavia tekijöitä, kuten väestön muutos ja verotulojen kehitys, tarkastellaan vähintään 10 vuoden ajanjaksolla menneisyyteen, ja tulevien vuosien kehitystä vuoteen 2030 saakka. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi seurakuntaliitoksen mahdollisuutta ja uuden seurakunnan tulorahoituksen kehitystä vuoteen 2030 saakka. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimuksessa tarkastellun kahden pienen seurakunnan yhteenliittymä ei tuo riittävää taloudellista pohjaa toiminnalle ilman merkittävää kulujen leikkaamista. On pyrittävä löytämään laajempi alueellinen ratkaisu, joka luo taloudelliset edellytykset toiminnalle myös tulevaisuudessa.
  • Jauhiainen, Heta (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella henkilöstöjohtamista suomalaisissa maatalousyrityksissä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia henkilöstöjohtamisen käytänteitä yrittäjillä oli käytössään. Lisäksi selvitettiin yrittäjien kokemuksia henkilöstöjohtamiseen liittyvistä haasteista. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tutkimusotteen valintaan vaikutti tutkimusongelma tutkimuskysymyksineen sekä aikaisemman tutkimuksen vähäinen määrä. Tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, jossa aineisto hankittiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavina oli yrittäjiä yhteensä kahdeksasta keskimääräistä suuremmasta maidon- ja sianlihantuotantoyrityksestä, joissa oli palkattuna vähintään yksi vakituinen ulkopuolinen työntekijä. Tulosten perusteella henkilöstöjohtaminen vaihteli tapauksittain tutkituissa yrityksissä. Tapauksia yhdisti kuitenkin yrittäjä-johtajan toimenkuva ja työntekijöiden lukumäärä. Näiden perusteella henkilöstöjohtamista tarkasteltiin kahdessa luokassa: ’pienissä maatalousyrityksissä’ ja ’suurissa maatalousyrityksissä’. Henkilöstöjohtamisen käytänteet luokiteltiin kirjallisuuden perusteella rekrytointiin, perehdyttämiseen ja kouluttamiseen, työsuorituksen johtamiseen sekä sitouttamiseen. Aineistoa tarkasteltiin teoriasidonnaisesti. Henkilöstöjohtamisen haasteet muodostettiin puolestaan aineistolähtöisesti. Haasteet kategorisoitiin erityisosaamiseen, osaavan työvoiman rekrytointiin sekä oman toimenkuvaan muuttumiseen. Tutkielma toteutettiin yhteistyössä ProAgria Keskusten Liiton kanssa, joten tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoutta ilmiöstä asiantuntijatyön kehittämiseksi.
  • Kuusela, Tiia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä erilaistumiskeinoja heinäntuottajilla on ja mitä asioita asiakkaat arvostavat ostaessaan heinää hevostensa rehuksi. Pääasiallisena tarkastelun kohteena oli siis ammattimaiset hevosheinäntuottajat. Hevosala on kasvava toimiala Suomessa, ja hevosten lukumäärän ennustetaan kasvavan edelleen. Hevosten merkitys yhteiskunnalle näkyy taloudellisten vaikutusten lisäksi myös muun muassa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kasvuna. Maatalouteen hevosala puolestaan vaikuttaa suorasti rehujen ostamisen kautta. Hevosten ruokinnan peruspilari on heinä, jonka hygieenisen ja ravitsemuksellisen laadun on oltava hyvää. Hevosten ruokinta perustuu myös aina hevosen käyttötarkoitukseen ja hevosen yksilöllisiin tarpeisiin, ja lisäksi tallit ovat eri kokoisia. Täten yksi heinä ja paalimuoto eivät sovi kaikille Aineisto kerättiin kahdella internet-kyselyllä, joista ensimmäinen lähetettiin heinäntuottajille ja toinen tallien omistajille. Pääpaino oli tuottajien kyselyssä. Aineistoja analysoitiin tilastollisesti, mutta koska tuottajien kyselyyn tuli vain 37 vastausta niin syvällisempi tilastollinen analyysi ei ollut mahdollista toteuttaa. Analysoinnissa tuottajat ryhmiteltiin merkittävimmän asiakaskoon sekä nurmialan mukaan, ja ryhmiä vertailtiin keskenään. Myös asiakkaat jaettiin kevyttä tarkastelua varten tallikoon mukaan kahteen ryhmään. Lisäksi tuottajien ja asiakkaiden vastauksia vertailtiin toisiinsa. Erilaistumiskeinoja havaittiin niin ryhmien sisällä kuin ylipäänsäkin. Erityisesti ravintoarvoiltaan heikommalle mutta hygieeniseltä laadultaan hyvälle heinälle olisi kysyntää. Paalimuodoista pikkupaalimuotoinen kuiva heinä vaikuttaisi edelleen olevan suosittu, mutta myös kanttipaalien suhteen on havaittavissa kiinnostusta niin säilö- kuin kuivankin heinän suhteen. Voimavarojen suhteen erityisesti varakoneiden saatavuus koettiin hankalaksi, mutta osa tuottajista oli onnistunut tekemään tarvittavat järjestelyt varakoneiden saatavuuden varmistamiseksi, mikä tuo heille kilpailuetua muihin nähden.
  • Sillanpää, Aleksi Timo Juhani (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viljelijät ovat entistä enemmän alttiita hintariskeille viljantuotannossa. Viljojen hinnat ovat heilahdelleet viime vuosina yhä enemmän sekä kotimaassa että maailmanmarkkinoilla. Hintojen vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta sekä haasteita tulevien hintojen ennustamiseen. Markkinoiden seuranta on tullut entistä tärkeämmäksi, jotta savutettaisiin paras mahdollinen myyntitulo vuosittain. Viljelijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintojen muutoksiin omalla toiminnallaan, joten niiden muutosten hallintaan täytyy keksiä keinot. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten hintariskiä voidaan hallita viljantuotannossa kotimaassa. Keinoina riskin hallintaan tutkittiin viljelysopimusten käyttöä. Viljelysopimuksista tarkemmin tutkittiin markkinahintaisen sekä futuureiden käyttöä viljakaupassa. Nämä sopimusmallit otettiin tarkasteluun käytännön syistä, koska niiden käyttöön oli saatavilla tarkin ja laajin hinta-aineisto. Futuureiden käyttö viljelijöiden hinnan suojauksessa Suomessa ei ole yleistä tällä hetkellä, jonka takia niiden käyttö hintariskien hallintaan oli tutkimuksellisen näkökulmasta mielenkiintoista. Markkinahintainen sopimus taas on yleisin kotimaassa käytetty sopimusmalli. Varastoinnin tuottoa tutkittiin nettonykyarvomenetelmällä. Nettotuottojen laskennalla pyrittiin selvittämään, mikä olisi mahdollisen investoinnin suurusluokka, joka olisi viljan varastoinnilla mahdollista toteuttaa. Laskelmat sekä varastoinnista että sopimusmallien käytöstä tehtiin tapauspohjalla, jossa oletuksena viljelijä tuottaa vuosittain saman määrän leipävehnää markkinoille. Oletus tuotettavasta määrästä vuosittain oli vakio, ja tutkielmassa keskityttiin pelkästään hinnan vaihtelusta johtuvaan tulon vaihteluun. Myyntiajankohdan valinnalla on merkittävä vaikutus myyntitulon määrään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulosten mukaan myyntihinnat olivat korkeimmillaan useimmin vuoden vaihteen tienoilla mutta joskus myös elokuussa. Huonoin myyntiajankohta on ollut syyskuussa. Vuosittain ei ole tietenkään mahdollista onnistua ajoittamaan myyntejä parhaaseen ajankohtaan. Satokauden jälkeisellä varastoinnilla on mahdollista saada tulonlisä, joka kattaa varaston investointikustannuksen, jos myynnit onnistutaan ajoittamaan lähelle satovuoden korkeimpia hintoja. Futuureiden käyttö Suomessa ei ole ollut yleisesti taloudellisesti perusteltua tutkimuksessa käytetyllä esimerkkiajanjaksolla, jossa futuurit myytiin keväällä ja ostettiin takaisin ennen vuoden vaihdetta, koska hinnat usein nousivat kyseisellä aikavälillä. Lisäksi basis vaihteli usein epäedullisesti. Jos kotimaan sekä ulkomaan hinnat seuraisivat kiinteästi toisiaan, olisi futuureiden käyttö viljakaupassa mielekkäämpää.
  • Toijonen-Kunnari, Sari Katriina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yritysten keskeisimpiä menestystekijöitä ovat johdon kyvykkyys rakentaa ja johtaa erityyppisiä liiketoimintaverkostoja. Verkostojen johtamisella luodaan ja toteutetaan strategia, tuotetaan yhteinen näkemys tavoitteista ja sitoutetaan ihmiset toimintaan. Yhteistyön kehittyminen on jatkuva prosessi. Tavoitteena oli selvittää horisontaalisen yritysverkoston johtamisen nykytila ja kehittämiskohteet. Tutkimusongelma, miten horisontaalista yritysverkostoa johdettiin, jakaantui tutkimuskysymyksiin: millaisia tavoitteita verkostolla oli, millä tavoin verkoston johtaminen ja päätöksenteko oli organisoitu, millaisia toimintatapoja verkostoyhteistyössä käytettiin sekä millä tavoin johtamiskeinot tukivat yrittäjien sitoutumista verkostoon ja keskinäisen luottamuksen rakentumista. Yritysverkoston tarkastelussa hyödynnettiin Håkansonin ja Johanssonin (1992) kehittämää ARA -mallia. Pienyritysten yhteistyön ja verkostoituminen analysointi pohjautui Varamäen (1997) kehittämän Kuutiomallin ja Vesalainen ym. (2004) laatimien liiketoiminnallisten ja organisaationaalisten sidosten ulottuvuuksiin. Horisontaalisen yritysverkoston tavoitteellista johtamista lähestyttiin Hyötyläisen ja Simonsin (1999) Yritysverkoston johtamiskolmion -mallilla. Verkoston johtamiskeinoja tarkasteltiin Rajalan ja Westerlundin (2009) määrittämillä vaikuttamisen, integroinnin, koordinoinnin ja ohjauksen ulottuvuuksilla. Toimeksiantajana oli Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, jonka toteuttamiin matkailun kehittämishankkeisiin verkoston yritykset ovat osallistuneet. Empiirisessä osassa tutkittiin Saimaa Gastronomy -verkostoa, mihin kuuluvat Tertin Kartano Mikkelistä, TeaHouse of Wehmais Juvalta, Sahanlahti Resort Puumalasta ja Hotelli Punkaharju Punkaharjulta. Verkoston tarkoituksena oli kehittää Järvi-Suomen elinvoimaisuutta, Saimaan alueen ruokakulttuuria ja -matkailua sekä yritysten liiketoimintaa. Laadullisen tutkimusotteen aineistonhankintamenetelminä käytettiin dokumenttiaineistoja ja neljän yrittäjän teemahaastatteluja. Dokumenttiaineistoille tehtiin sisällönanalyysi ja haastatteluaineistot luokiteltiin teemoittain. Tutkimuksessa sovellettiin deduktiivista tutkimusotetta. Yrittäjät olivat sitoutuneita verkoston tarkoitukseen, mutta tavoitteista ei ollut yhteistä näkemystä. Käynnistysvaiheessa olleen yhteistyörenkaan johtaminen pohjautui epävirallisiin henkilösuhteisiin ja keskinäiseen luottamukseen. Yrittäjät muodostivat johtoryhmän, jonka demokraattiseen päätöksentekoon oli menettelytapoja. Verkostoyhteistyö perustui eri kohteiden voimavarojen integrointiin. Toimintatapoja pidettiin avoimina, oikeudenmukaisina ja reiluina. Kehittämiskohteiksi esitetään verkoston vision, strategian, tavoitteiden ja mittareiden suunnittelua sekä niitä tukevien organisaatiorakenteiden ja toimijoiden roolien määritystä yhteistoiminnallisesti.
  • Wilkman, Anders (Helsingfors universitet, 2016)
    Syftet med avhandlingen var att utreda höstrapsens lönsamhet i södra Finland samt belysa risker och hot som höstrapsodling medför. I undersökningen utreddes också lönsamheten för en vårrapssort som användes som referensvärde för att utreda skillnaden i lönsamhet mellan höst-och vårraps. Lönsamheten utreddes med hjälp av täckningsbidragskalkyler. Undersökningsmaterialet bestod av data från försöksodlingar utförda av NSL på Västankvarn gård i Ingå och K-lantbruk på Kaupan Maataloussäätiös gård i Hauho. Materialet bestod av odlingsförsök utförda under åren 2011–2014 där medelskörden, samt högsta och lägsta uppmätta skörd framgick. Tre olika höstrapssorter jämfördes sinsemellan och dessa jämfördes ytterligare med en vårrapssort. Odlare och experter inom höstrapsodling intervjuades för att belysa problem och risker som höstrapsodling medför i praktiken. I undersökningen jämfördes höstrapssorterna; Apanaci (populationssort), Banjo(hybridsort) och DK Imistar CL(Clearfield). DK Imistar CL, som var den lönsammaste höstrapssorten, hade ett täckningsbidrag som var dryga 80 € per hektar högre än Apanacis och Banjos. I jämförelsen mellan höst- och vårraps var DK Imistar CL fortfarande den mest lönsamma sorten. Täckningsbidraget var knappa 130 € högre än vårrapsen Campinos. Alla tre höstrapssorter hade ett högre täckningsbidrag än vårrapsen. I undersökningen presenterades scenarier över möjliga utfall av produktionen i syfte att beskriva variationen i skördenivån och sannolikheten för att så skulle ske. Scenarierna bestod av låg skörd, medelskörd och hög skörd och sannolikheten för att dessa skulle ske var 25 procent, 50 procent och 25 procent. Odlingsalternativen bestod av odling av en populations-, hybrid- och Clearfield höstrapssort och vårrapssorten Campino. Då de möjliga utfallen är medräknade var lönsamheten för odling av en Clearfield höstrapssort högst. Enligt tidigare undersökningar är övervintringen den största risken för höstrapsskörden. Av undersökningsmaterialet framgick att övervintringen misslyckats en gång av fyra. Av intervjuerna framgick också att övervintringen var det största hotet för en lyckad skörd. Val av rätt odlingsfält samt fungerande dränering på fältet, sniglar, nederbördsmängd, tidig såningstidpunkt samt val av förväxt var andra faktorer som ansågs problematiska inom höstrapsodling. Höstrapsen ansågs vara en tålig gröda med en mycket hög skördepotential och därför ett beaktansvärt alternativ till våroljeväxter. Odlingen innebär dock risker, övervintringen som den främsta, och kräver ett intresse och risktagande av odlaren. Antalet observationer i undersökningen var inte tillräckligt för att kunna beskriva höstrapsens lönsamhet mer allmänt. Men resultaten understöds av tidigare undersökningar där samma risker och hot kommer fram. Höstrapsen är ett beaktansvärt alternativ till våroljeväxter och ekonomiskt sett mer lönsamt. I dagsläget finns det ringa praktisk erfarenhet av odlingen i södra Finland, men resultat från odlingar i Sverige som ligger på samma breddgrader som Finlands sydkust stöder uppfattningen att höstraps är ett lönsamt alternativ till våroljeväxter.