Browsing by Subject "Legal Interpreting"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Stenvall, Annika (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella konferenssitulkkien tekemiä prima vista -ratkaisuja ja sitä, miten he kokevat omat suorituksensa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevättalvella 2021 etäyhteyden kautta nauhoitettujen tulkkauskokeiden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui kolme konferenssitulkkia, jotka tulkkasivat kaksi rakenteeltaan ja rekisteriltään erilaista ranskankielistä tekstiä prima vista -menetelmällä suomeksi. Puheen rytmittämistä analysoitiin Praat-ohjelman avulla. Tulkkauksen arvioinnin subjektiivisuuden välttämiseksi tulkkausongelmien ja -strategioiden tunnistamisessa käytettiin Henri Barikin (1971) virhejaottelua. Semanttisen ekvivalenssin arvioinnissa Barikin jaottelun avulla pyrittiin analysoimaan kohdat, jotka tuottivat ongelmia yhdelle tai useammalle tulkille, minkä avulla voitiin arvioida kognitiivista kuormittavuutta. Daniel Gilen (2009) ja Marjorie Agrifolgion (2004) kognitiivista kuormittavuutta kuvaavat mallit auttoivat ymmärtämään syitä virheiden syntymiseen. Gilen (2009) tulkkausstrategioiden jaottelulla pyritään kuvamaan tulkkien tekemiä ratkaisuja ongelmatilanteissa. Aineistosta kävi ilmi, että lähdekielen interferenssi on vahvaa pitkissä virkkeissä kieliparissa ranska–suomi. Tulkit pilkkoivatkin merkitysyksiköt osiin työmuistin säästämiseksi eivätkä tulkanneet koko virkettä yhtenä virkkeenä vaan jakoivat sen osiin. Lukusanojen tulkkaaminen oli ongelmallista sijamuotojen monimutkaisuuden ja pituuden vuoksi, vaikka luvut olivat tulkin nähtävissä lähdekielisessä tekstissä. Niiden kohdalla ilmeni korjauksia ja toistoa. Tulkattavien tekstien haasteet osoittautuivat pitkälti yksilöllisiksi, sillä eri tulkeilla vaikeudet eivät liittyneet samoihin lähtötekstin kohtiin. Tulkkien käyttämissä strategioissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Haastattelujen kautta saatiin selville, että tulkit pyrkivät unohtamaan mahdolliset virheensä nopeasti ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Tutkimustuloksissa korostui tulkkauksen arvioinnin kompleksisuus, sillä virheiden lokerointi on hankalaa ja subjektiivista. Tulkkaus on kuitenkin aina epätäydellistä, joten pitäisi keskittyä positiivisiin aspekteihin negatiivisten sijaan.
  • Kupari, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena selvittää, millaisia strategioita tulkit käyttävät sanontojen tulkkaamisessa. Sanonnat ovat kielen rikkaus, ja ne asettavat tulkkaukseen omat haasteensa. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, mitä strategioita hyödyntäen tulkit tulkkaavat sanonnat eri tulkkausmenetelmissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sanontojen tulkkausta kolmessa eri tulkkausmenetelmässä; konsekutiivi-, simultaani- ja prima vista - tulkkauksessa. Tutkielmassa käytetty aineisto koottiin kahden vastavalmistuneen ja kahden kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopintoja viimeistelevän tulkin tulkkauksista. Tulkkaukset simuloivat kolmea eri menetelmää, ja tulkkauksen aiheet olivat eri oikeudenaloilta. Tutkimuksen kielipareina olivat suomi–englanti ja suomi–saksa, ja tulkit tulkkasivat äidinkielestä vieraaseen kieleen. Äänitteet anonymisoitiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimuksen teorian alkuosuus käsittää sanonnan määrittelemisen: mikä sanonta on ja mikä tehtävä sillä on kielessä. Lisäksi selvitetään lyhyesti sanontojen alkuperä eli sanontojen kieli- ja kulttuurisidonnaisuus. Tämän jälkeen perehdytään tulkkaukseen: aluksi keskitytään tarkastelemaan Sylvie Kalinan (1998) tulkkausteorioita, Daniel Gilen (2009) kuormittavuusmalliteorioita ja Henri Barikin (1971) virhekategoriaa ja sen alaisuuteen kuuluvia muunnoksia ja lisäyksiä. Kalinan tulkkausteoriat antavat työlle raamit kokonaisuudessaan, eli teorioiden avulla kerrotaan, mitä tulkkaus on vuorovaikutuksellisena toimintana. Gilen kuormittavuusmallit pyrkivät antamaan viitteitä mahdollisista syistä, miksi tulkki päätyi tulkkausratkaisuunsa. Barikin teoriat keskittyvät arvioimaan virheiden, muunnosten ja lisäysten laatua ja sitä, millainen vaikutus niillä on tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimuksesta kerätyn aineiston perusteella voidaan tehdä päätelmä, että sanonnoilla on vaikutusta tulkkaussuoritukseen ja ne neutralisoituvat helposti tulokielessä. Jotkin sanonnat voidaan tulkata kotouttamalla eli käyttämällä idiomaattista vastinetta, mutta tulkkaus voi toisinaan häivyttää sanonnat tulokielessä. Sanonnan kantama merkitys välittyy tulokieleen, mutta toisinaan tulokielessä sanonta on niin neutralisoitunut, ettei sitä enää tunnista sanonnaksi. Tutkimuksesta selvisi myös, että sanonnat tulkataan idiomaattisemmin simultaani- ja prima vista -menetelmissä kuin konsekutiivimenetelmässä. Tutkimustulokset osoittavat, että sanonnat on mahdollista tulkata erilaisin tulkkausstrategioin, mutta eri strategioilla voi olla vaikutusta luovuuden asteeseen ja tämän vuoksi myös tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimus myös osoittaa, miten haastavaa sanontojen tulkkaaminen on kielten symmetrisyyden tai asymmetrisyyden ja siitä johtuvien kieli- ja kulttuurisidonnaisuuksien vuoksi. Sanontojen tulkkaamisessa keskeiseen asemaan nousevat tulkin laaja tulkkauskielten ja niiden edustamien kulttuurien tuntemus.
  • Montserrat Puumala, Joel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma tarkastelee tulkkausta keskittyen sen kahteen varsin ainutlaatuiseen alalajiin: asioimis- ja konferenssitulkkaus. Tutkielmassa selvitetään sekä asioimis- että konferenssitulkin suosituimpia urapolkuja, uravalintoja ja syitä, jotka rohkaisevat tulkkeja suuntautumaan tiettyyn lajiin. Keskeistä tässä tutkimuksessa on asioimis- ja konferenssitulkkauksen välisten erojen ja yhtäläisyyksien kartoittaminen. Kummankin lajin erityispiirteiden ja pääasiallisten haasteiden määritteleminen muodostaakin tutkielman tärkeämmän tutkimuskysymyksen. Lisäksi tutkimuskysymyksissä selvitetään, mistä ammattitulkin ura saa alkunsa ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kehitykseen. Lopuksi tarkastellaan, miten asioimistulkki voi toteuttaa siirtymän konferenssitulkkaukseen tai toisinpäin. Haastattelumetodina käytetään asiantuntijahaastattelua. Sen avulla kerätään tutkimusaineisto, joka koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastattelujen kohteiksi valittiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) hakupalvelusta sellaiset ammattitulkit, jotka ovat työskennelleet sekä asioimis- että konferenssitulkkeina. Haastateltaville esitettiin kymmenen kysymystä, joista jokainen liittyi yhteen seuraavista aihealueista: uran alku ja uramuuttujat, asioimis- ja konferenssitulkkauksen erot sekä siirtymä lajista toiseen. Analyysin ja sen tuottamien tulosten valossa voidaan todeta, että kaikkiin tutkimuskysymyksiin löydettiin vastaus. Ammattitulkin ura lähtee käyntiin usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa korkeakouluopintoja, ja sille on ominaista tietynlainen sattumanvaraisuus. Pääasiallisempana erona tulkkauslajien välillä nousi esille läheisyys tulkkaustilanteen osapuolten välillä, mikä on asioimistulkkauksessa hyvin välitön. Konferenssitulkkauksessa on taas tyypillisempää, että osapuolet ovat tietyn etäisyyden päässä. Kysymyksissä koskien siirtymistä tulkkauslajista toiseen koettiin, että siirtymä konferenssitulkkauksesta asioimistulkkaukseen on yleisempi ja helpompi.
  • Guseva, Iuliia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän maisterintutkielman aiheena on venäjän preteritin tulkkaus suomeen, sillä venäjää äidinkielenään (A) puhuvalle tulkille, jolle suomi on vieras kieli (B), suomen kielen menneen ajan aikamuodon valinta voi olla vaikea. Hypoteesinamme on oletus siitä, että tulkkauksen aikana ammattitulkit valitsevat usein venäjän preteritin vastineeksi nimenomaan imperfektin, koska se on jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto. Suomen ja venäjän tempusjärjestelmien eroavaisuuksien vuoksi väärän aikamuodon valinta voi kuitenkin aiheuttaa oikeustulkkauksessa väärinkäsityksiä, minkä seurauksena voisi olla yksilön oikeusturvan vaarantuminen ja pahimmassa tapauksessa väärä tuomio. Tutkimuksen teorian ensimmäisessä osassa käytiin läpi oikeustulkkauksen keskeisiä asioita, siihen liittyviä haasteita sekä poliisikuulustelun erityispiirteitä. Teorian toisessa osassa kuvattiin venäjän preteritiä ja verbin aspektia sekä suomen kielen menneen ajan aikamuotoja ja vertailtiin niitä keskenään. Tutkimuksen empiirisen osan keskiössä on kirjallinen koe, jonka tavoitteena on tarkastella, miten venäjää äidinkielenään puhuvat tulkit tulkkaisivat venäjän preteritin suomeen päin ja mitkä kohdat aiheuttavat heille vaikeuksia. Kirjallisen kokeen materiaalina oli runsaasti suomen imperfektiä sisältävä, suomenkielinen ja litteroitu poliisikuulustelu tv-sarjasta Arman ja Suomen rikosmysteerit, jota hieman pidensimme lisäämällä siihen muutaman lauseen. Käänsimme koemateriaalitekstin venäjäksi. Sen jälkeen koehenkilöitä pyydettiin kääntämään teksti venäjästä suomeen sekä vastaamaan tausta- ja loppukyselyssä oleviin kysymyksiin. Kokeen tuloksista kävi ilmi, että menneen ajan aikamuodon valintaan vaikuttavat ensisijaisesti konteksti, sen ymmärtäminen sekä tilanteen luonne. Lisäksi ilmeni, että tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen perehtymättä kontekstiin voi olla hankalaa, mikä vaikeuttaa sisällöllisesti täydellisen menneen ajan aikamuodon valintaa. Kokeen tuloksista sekä loppukyselystä kävi myös ilmi, että vaihtelua tulkkien käyttämissä verbin aikamuodoissa ilmeni vaihtelua etenkin silloin, kun tekstissä ei ollut imperfektin tai perfektin valintaa helpottavaa ajan tai tavan adverbia. Näin olleen hypoteesimme todentui vain osittain, sillä yksi koehenkilöistä valitsi lähes kaikissa lauseissa venäjän preteritin vastineeksi suomen imperfektin.
  • Kammerer, Jaska (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen päätavoitteena on tuoda esille oikeustulkkauksessa tapahtuvat tulkkausvirheet. Lähtökohtana on osoittaa, että tietyn tyyppiset virheet toistuvat tulkkauksissa ja jopa useammalla tulkilla riippumatta kieliparista. Tarkoituksena on, että kun eri tulkkausvirheet ovat selvillä, sekä opiskelija- että ammattitulkit voivat tiedostaa sanat tai segmentit, jotka tuottavat usein vaikeuksia ja parhaassa tapauksessa olla tekemättä niitä vastaisuudessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon vain oikeustulkkauksen simultaanitulkkausvaiheessa esiintyvät virheet. Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin yliopiston Oikeustulkkaustaito-harjoitustunnilla tehdyistä tulkkauksista. Tarkastelun kohteena oli kaksi suomi–ranska- ja kaksi suomi–englanti-kieliparin opiskelijatulkkia. Tulkkausten äänitykset on litteroitu, mikä on mahdollistanut tulosten saannin ja analyysin. Tutkimuksen teoria perustuu pääasiassa yhteen virhekatogoriamäärittelyyn ja kahteen tulkkauksen virheanalyysiteoriaan, mutta myös muu alan kirjallisuus on otettu huomioon. Henri Barikin kehittelemä simultaanitulkkauksen virhekatogoriajako poistoihin, lisäyksiin ja muunnoksiin luo koko työlle raamit, joiden mukaan aineistosta selville saatavat virheet kategorisoidaan. Daniel Gilen teoria kognitiivisen kapasiteetin kuormittavuusmalleista tulkkauksessa antaa työkaluja virheiden teon syyn selvittämiselle. Anthony Pymin kontekstuaalinen näkemys kieltenvälisen viestinnän onnistumisessa mahdollistaa tulosten tarkastelun toisesta näkökulmasta ja antaa perspektiiviä eri tulkkausvirheiden vakavuuteen. Aineistosta käy ilmi, että tietyn tyyppiset sanat tuottavat vaikeuksia useampaan otteeseen, ja vaikeudet koskevat useampaa tulkkia. Tämän perusteella tulkkausvirheiden kategoriat pystyttiin jakamaan kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin virheisiin: useaan otteeseen tai useammalla tulkilla esiintyviin virheisiin ja laajoihin tai muihin merkittäviin virheisiin. Tutkimustulokset mahdollistavat tutkimuskysymyksiin vastaamisen ensinnäkin tuomalla esille tulkkauksen lähtötekstin vaikeuksia tuottavat segmentit mutta myös sen, että tulkkausvirheissä on huomattavissa kaava: lähtötekstissä esiintyvät erisnimet, numerot ja substantiivien määritteet tuottavat useammalle tulkille vaikeuksia ja voivat aiheuttaa useammanlaisia tulkkausvirheitä. Virheiden analyysissä tulee myös esille itse tulkkauksen kuormittavuus sekä virheen määrittelemisen vaikeus.
  • Stassi, Bambi Angie Luna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolen merkitystä konferenssitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoon tilanteita, joissa tulkkia ei ole valittu tai haluttu toimeksiantoon sukupuolen takia. Tutkimus on kohdistunut Italiaan ja Suomeen. Tutkimuksessa avataan käsitettä feminisaatio ja kerrotaan tulkkausalan sukupuolittuneisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja tutkimusta varten on haastateltu kolmea italialaista ja yhtä suomalaista tulkkia. Haastatteluja varten on laadittu 17 haastattelukysymystä, jotka on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen kahden kategorian 13 kysymystä koskevat tulkkien omia kokemuksia siitä, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä. Nämä kysymykset on suunnattu kaikille haastateltaville. Viimeisen kategorian kysymykset on suunnattu ainoastaan italia–suomi–italia-kieliparin tulkeille, ja ne keskittyvät Suomen ja Italian eroihin. Sukupuolen vaikutusta tulkkausalalla on tutkittu hyvin suppeasti. Tulkkaus on naisvaltainen ala, joka alun perin on kuitenkin ollut miesvaltainen. Useat tulkit toimivat freelancereina, mikä ei anna monia etenemismahdollisuuksia alalla. Miesten uraorientoituneisuus ja tahto päästä korkeaan asemaan työpaikalla ovat mahdollisia syitä tulkkausalan naisvaltaistumiselle. Tulkin työ on epäsäännöllistä, mikä voi pelottaa miehiä ja siksi ohjata heitä muille aloille. Perinteisesti nainen ottaa suuremman vastuun perhe-elämästä ja lapsista, ja osa-aikaisena freelancertulkkina on helpompi yhdistää perhe-elämä ja ammatti. Tutkimuksen analyysiosiossa puretaan haastatteluiden tuloksia. Luku on jaettu kolmeen alalukuun siten, että ensimmäisessä alaluvussa tarkastellaan tulkkien kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulkin valintaan, kohteluun, palkkaukseen ja arvostukseen. Tulkit kertovat myös, kokevatko he, että jommallakummalla sukupuolella etulyöntiasema ammatissa sekä miten kulttuuri vaikuttaa tulkin sukupuolirooliin. Toisessa alaluvussa esitellään tuloksia siitä, miten tasa-arvo toteutuu alalla ja vaikuttaako sukupuoli palkkauksessa. Kolmas alaluku kertoo Italian ja Suomen eroista. Tutkimuksen tuloksena on, että tulkin sukupuolella ei ole merkitystä konferenssitulkkauksessa, sillä yleensä konferenssitulkki tulkkaa kopissa. Sukupuoli ei myöskään vaikuta palkkaukseen, tulkin valintaan tai arvostukseen. Palkkaukseen vaikuttaa tulkin ikä ja työkokemus. Haastattelujen perusteella naisilla on etulyöntiasema ammatissa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuri ei vaikuta merkittävästi tulkin kohteluun, mutta se vaikuttaa stereotyyppiseen käsitykseen siitä, miten eri sukupuolet käyttäytyvät tai työskentelevät toimeksiannon aikana. Tutkimus osoittaa, että Italiassa tulkkausta pidetään kotiäitien harrastuksena ja että tulkki mielletään enemmin messuemännäksi ja sihteeriksi kuin tulkiksi. Tulkkausalalle kaivataan enemmän miehiä, jotta tasa-arvo voisi toteutua paremmin.
  • Baumgartner, Manuel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tuodaan esille, miksi Euroopan unionilla on maailman suurimmat tulkkauspalvelut ja miten nämä palvelut toimivat toimielinten päivittäisessä työssä. Ensimmäinen osa kattaa ne historialliset, poliittiset ja oikeudelliset seikat, joiden ansiosta Euroopan unionin tulkkauspalvelut ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa. Osassa esitellään lyhyesti Euroopan unionin historiaa sekä poliittisia kehityskuluja monikielisyyden alalla. Lisäksi tutustutaan nykyisen monikielisyyden ja siten myös tulkkaustoiminnan oikeudellisiin perusteisiin. Unionilla on monikielisyyden alalla tietyt demokraattiseen legitimiteettiinsä liittyvät? oikeudelliset velvollisuudet, jotka unioni täyttää muun muassa tulkkauksen avulla. Tutkielman toisessa osassa kuvataan, miten Euroopan unioni käyttää laajaa tulkkaustoimintaansa täyttääkseen ensimmäisessä osassa esitetyt oikeudelliset ja demokraattiset velvoitteet. Osassa käsitellään, missä muodossa kukin unionin toimielin järjestää omat tulkkauspalvelunsa hallinnon tasolta tulkkauskoppiin asti. Tässä osassa tarkastellaan myös virallisten kielten isosta määrästä johtuvia haasteita sekä hallinnollisia keinoja, joilla unioni pyrkii vastaamaan niihin. Lisäksi tutkielma kattaa tulkkien palvelussuhteet unionin toimielimiin ja esittelee tulkkien rekrytointiprosessia. Tarkoitus on esitellä unionin toimielinten tulkkauspalveluja sekä palvelujen käyttäjien ja järjestäjien että niiden tuottajien eli tulkkien näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan EU:n tulkkaustoimintaa kirjallisten lähteiden perusteella. Ensimmäinen osa perustuu pitkälti tutkimuskirjallisuuteen. Monikielisyyden oikeusperustaa käsittelevässä osassa keskitytään puolestaan ensisijaisesti unionin tason lainsäädäntöön, jota verrataan myös Suomen kielilakiin. Tarkoitus on antaa lukijalle käsitys siitä, mitä erilaiset kieleen viittaavat termit tarkoittavat Euroopan unionin kontekstissa. Toisessa osassa hyödynnetään erityisesti toimielinten tulkkauspalvelujen järjestäjien eli tulkkauspääosastojen tuottamaa materiaalia, kuten toimintakertomuksia, toimintasuunnitelmia ja verkkosisältöjä. Niistä tehtyjä havaintoja täydennetään tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielman viimeinen osa koostuu muuta tutkielmaa vapaamuotoisemmista päätelmistä, joissa tutkitaan ajankohtaisia (vuodet 2018–2020) kehityskulkuja tutkielmassa aiemmin esille tuotujen johtopäätösten valossa.
  • Malinen, Veronika (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän tutkielman tavoitteena on testata terminologisen kehysanalyysin soveltuvuutta oikeustulkin sanastotyöhön, ja koota kehysanalyysin avulla rikosnimikekohtainen kollokaatiosanasto. Erikoiskielen kollokaatiot ovat kahden tai useamman saneen yhteisesiintymiä, joissa termi toimii pääsanana erikoistaen oman vierustoverinsa eli kollokaatin merkityksen. Oikeuskielessä esiintyvien kollokaatioiden hallinta palvelee tulkkauksen sujuvuutta, oikeuskielessä vakiintuneiden ilmaisujen käyttöä, ja sitä kautta myös tulkattavien oikeusturvaa. Kollokaatioiden hakuun sovellettavat sanastotyötaidot kuuluvat pätevän tulkin kompetensseihin, joita painotetaan tulkkien koulutuksessa sekä tulkkien ja kääntäjien edunvalvontajärjestöjen eettisissä säännöissä. Tutkielman sanastotyön lähtötermeinä toimivat 10 yleisintä rikosnimikettä, joista Suomessa on vuosina 2015 – 2019 tuomittu sekä Suomessa vakinaisesti että ei-vakinaisesti asuvia Venäjän kansalaisia. Rikosnimikkeisiin liittyvät oikeuskielen kollokaatiot haetaan tutkimalla oikeusalan autenttista kielenkäyttöä sähköisissä suomen- ja venäjänkielisissä juridisissa korpuksissa, jotka ovat saatavilla Kielipankissa. Kehysanalyysin avulla muodostetaan tapahtumakehys, jonka avulla tulkki voi hahmottaa rikosnimikekohtaisen oikeuskäsittelyn terminologiset osa-alueet, niihin liittyvät kehykset ja käsitteiden keskinäiset suhteet. Analyysin tulokset osoittavat, että terminologista kehysanalyysiä voi pitää tehokkaana tapana koota relevantti juridinen kollokaatiosanasto oikeustulkin tarpeisiin. Tutkielmassa suoritettu korpuspohjainen terminologinen kehysanalyysi soveltuu erityisen hyvin tuomioistuinkielessä käytettävien kollokaatioiden hakuun. Merkittävä osa analyysin kollokaatioista on predikaattirakenteita, joissa substantiivitermi toimii pääsanana ja erikoistaa verbin merkityksen. Nämä kollokaatiot vievät oikeudellista tapahtumaa eteenpäin ja linkittävät toisiinsa rikoskehyksen elementit. Osa kollokaatioista on kiinteitä ilmaisuja, jotka liittyvät rikosten luokitteluun ja rangaistusasteikkoon. Ne toistuvat samanmuotoisina useimpien rikosnimikkeiden kuvauksissa, ja ovat näin tärkeä osa tulkin oikeudellista vakiosanastoa. Kollokaatioiden vastinemuodostuksessa painottuu tulkkauksen pragmaattinen näkökulma: kollokaatioiden venäjänkieliset vastineet ovat kielten morfologisista eroista johtuen useimmiten huomattavasti lähdekielisiä pidempiä, ja silloin tulkkauksen selkeyttä palvelevat käännöslainat voivat toimia funktionaalisina vastineina.
  • Girshfeld, Miroslav (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee tulkin roolia ja tehtäviä Rajavartiolaitoksessa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä Rajavartiolaitoksen tulkkien ja tutkijoiden mielestä tulkin tehtäviin kuuluu ja mitä odotuksia hänen rooliinsa kohdistetaan. Nimitystä Rajavartiolaitoksen tutkija käytetään tässä tutkielmassa oikeudellisessa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan hallinnollisessa tutkinnassa tai rikostutkinnassa työskenteleviä tutkijoita. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Haastatteluvaiheessa haastattelukysymykset oli jaettu neljään osioon: tulkin rooli ja tehtävät, hyvä tulkkaus, tulkin pätevyys sekä tulkkien ja rajaviranomaisten välinen yhteistyö. Kyselyyn vastanneet tutkijat ja tulkit olivat yhtä mieltä siitä, että tulkin on oltava luotettava ja puolueeton osapuoli, joka mahdollistaa viranomaisen tehtävien suorittamisen ja takaa Rajavartiolaitoksen asiakkaan oikeusturvan. Molemmat haastellut ryhmät pitivät tulkin pätevyyden kriteereinä tulkin käytännön kokemusta tulkkaamisesta, vankkoja substanssitietoja, hyvää kielitaitoa ja kulttuurikompetenssia. Tulkkausta pidetään onnistuneena silloin, kun tulkilla on hyvät mahdollisuudet valmistautua tulkkaukseen ja kun tulkattavat haluavat tulla ymmärretyiksi sekä silloin, kun tulkki kykenee välittämään viestejä tulkattavien välillä selvästi ja tehokkaasti. Tulkkien mielestä tulkkauksen on oltava sisällöltään mahdollisimman kattava, kun taas tutkijoiden mielestä tulkkauksen ei tarvitse olla sananmukaista, vaan siitä on käytävä ilmi prosessiin liittyvät ydinasiat. Tulkkien ja tutkijoiden yhteistyö on ollut pääsääntöisesti sujuvaa, mutta tulkit ovat kohdanneet joitakin tulkkauksen tekniseen toteutukseen liittyviä ongelmia. Ongelmina mainittiin kokemattomien rajavartijoiden tulkkausta vaikeuttavat toimet sekä tulkkien oikea-aikaiseen varaamiseen liittyvät vaikeudet. Haastateltujen tutkijoiden vastaukset antavat sen käsityksen, että heidän kokemansa ongelmatilanteet liittyvät toisinaan ilmenevään yksityisen sektorin tulkkien epäluotettavuuteen ja heikkoihin substanssitietoihin sekä toisaalta siihen, että tulkki saattaa ottaa kantaa käsiteltävään asiaan.
  • Kannisto, Upi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää työelämän muutoksia ja epävarmuuden kokemuksia käännös- ja tulkkausalalla itsensä työllistäjien keskuudessa prekarisaation viitekehyksessä. Prekarisaatio on työelämän ja yhteiskunnallisen muutoksen ilmiö, jossa työsuhteet muuttuvat poispäin palkkatyönormista kohti epävarmuutta aiheuttavia ansiotyön muotoja. Käännös- ja tulkkausalalla on pitkälti luovuttu työsuhteissa työskentelystä ja työtä tehdään itsensä työllistäjänä, useimmiten yrittäjänä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselylomaketta, jota on jaettu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sähköpostilistalle sekä alan sosiaalisen median ryhmiin. Lomakkeessa on sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä, joiden avulla kerätään kvalitatiivista ja kvantitatiivista dataa. Vastausten analysointiin käytetään temaattista analyysia avointen kysymysten kohdalla. Monivalintakysymysten tulokset esitetään erilaisina graafeina. Kyselyyn vastasi yhteensä 208 henkilöä. Yli puolet kyselyyn vastanneista on työskennellyt alalla yli 15 vuotta, joten vastaukset tarjoavat pitkän aikaperspektiivin alalla tapahtuneisiin muutoksiin. Vastaajat tekevät alan sisällä useita eri työtehtäviä ja vastaajista 60 % työskentelee ainoastaan käännös- ja/tai tulkkausalalla. Alalla alle viisi vuotta olleita kyselyyn vastanneista oli vain 17 % ja heistä alle vuoden alalla olleita on 2 %. Kyselyn tulokset osoittavat, että suurimmat epävarmuutta aiheuttavat tekijät liittyvät toimeentuloon. Huolimatta epävarmuuden kokemuksista, monet vastaajista työskentelevät nyt ja tulevaisuudessa mielellään itsensä työllistäjinä. Töiden vaihtelevuus ja sitä kautta työaikojen määrittelemisen vapaus on monille myös epävarmuutta vähentävä tekijä. Itsensä työllistäminen ja kokoaikainen työskentely alalla on vastaajien kesken ehdottomasti suosituin työskentelyn muoto. Pitkän uran tehneiden kohdalla muutoksiin ja epävarmuustekijöihin on totuttu.
  • Viirma, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmani tavoitteena on selvittää, minkälaisia ratkaisuja on kaksi eri kääntäjää käyttänyt kääntäessään virolaisia fraseologismeja suomeen sekä pohtia mahdollisia syitä käytettyihin käännösratkaisuihin. Työni hypoteesinä on, että sukulaiskielissä fraseologiset ilmaukset ovat usein samankaltaisia. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Onko kaksi eri kääntäjää käyttänyt samoja keinoja kääntäessään virolaisia fraseologismeja? 2) Mikä keino on yleisin, kun käännetään fraseologismeja virosta suomeen? 3) Onko suomennoksissa määrällisesti saman verran fraseologismeja kuin alkuteoksissa? Fraseologismien kääntäminen on keskeinen käännösongelma ja tämänkaltaisia tutkimuksia, joissa lähde- tai kohdekielenä olisi viron kieli, ei ole juurikaan aikaisemmin tehty. Vaikka fraseologismi on terminä ollut sekava eikä sille ole tiettyä määrittelyä, käytän työssäni seuraavaa määritelmää: Fraseologismit ovat laajassa käytössä olevia sanayhdistelmiä, joille on ominaista osien merkityksellinen yhteys sekä yleensä myös metaforisuus. Fraseologismeina esiintyvät idiomit, vertailut, sanonnat, sananparret tms. Usein fraseologismit sisältävät tyylillisiä markkereita. Fraseologismit ovat osaa leikkisää kieltä ja sen takia on tärkeätä välittää niiden kuvallisuus ja tyyli kohdekielessä, jotta kohdekielen lukija saisi samankaltaisen lukukokemuksen kuin lähdekielen lukija. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja kerään ainestoni lähiluvun menetelmän avulla virolaisen kirjailijan Andrus Kivirähkin kahdesta teoksesta Rehepapp ehk November (2000) sekä Romeo ja Julia (2003) ja niiden suomennoksista ja luokittelen löytämiäni fraseologismit (101) seuraaviin ryhmiin: 1) Kohdekielen ilmaisu samanlainen sekä merkitykseltään että muodoltaan 2) Kohdekielen ilmaisu merkitykseltään samanlainen, mutta muodoltaan erilainen 3) Ratkaisut kompensoinnilla ja 4) Ilmaisun kääntäminen parafraasilla. Sain selville, että suomentajat käyttivät kaikkia edellä mainittuja käännöskeinoja kääntäessään fraseologismeja. Yleisin käännöskeino on kohdekielen ilmaisu samanlainen sekä merkitykseltään että muodoltaan. Tämä tukee hypoteesiäni siitä, että sukulaiskielissä fraseologiset ilmaukset ovat usein samankaltaisia. Toiseksi käytetyin käännöskeino on kohdekielen ilmaisu merkitykseltään samanlainen, mutta muodoltaan erilainen. Tämäkin viestii siitä, että sukulaiskielissä viro ja suomi ovat monet kulttuuriset ideat samanlaisia, niitä vaan ilmaistaan eri tavalla/sanoilla. Alkuteosten ja suomennoksien fraseologismien määrällinen ero oli marginaalista, eli suomentajat ovat säilyttäneet kummassakin suomennoksessa fraseologisen tasapainon. Tämä voi johtua siitä, että teoksissa on käytetty yleisiä fraseologismeja, joille on helppoa löytää suomen kielestä vastine tai sitten kyseiset suomentajat ovat olleet taitavia tunnistamaan lähdekielen fraseologismit ja ovat tietoisia suomenkielisistä fraseologismeista. Vähiten käytetty käännöskeino aineistoni perusteella on kompensointi. Kompensoinnille ei ole tarvetta, jos kohdekielestä löytyy lähdekieliselle fraseologismille vastine.