Browsing by Subject "Lontoo"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Koikkalainen, Saara (2019)
    Britannia on ollut yksi tärkeimpiä Euroopan sisäisen muuttoliikkeen kohdemaita ja se on hyötynyt vapaasti liikkuvasta työvoimasta. Maahan on muuttanut vuosittain myös 6 000–8 000 Pohjoismaiden kansalaista, joiden asemaan brexit-prosessi vaikuttaa. He ovat pieni ja heterogeeninen ryhmä monikulttuurisessa Lontoossa, ja samalla hyvä esimerkki siitä, kuinka muuttoliikkeet Euroopassa ovat yksilöllistyneet. Artikkelissa pohditaan brexitin vaikutuksia Lontoon pohjoismaalaisten asemaan vuosina 2018–2019 toteuttamani Nordic Nationals in Post-Brexit London -kyselyn pohjalta (n=164). Kyselyvastaajien kertomuksissa tilanne näyttäytyy epävarmuuden ja negatiivisten tunteiden kautta ja ilmapiiri koetaan aiempaa ulkomaalaisvastaisemmaksi. Brexitin luomat uudet jakolinjat vaikuttavat myös täysin kotoutuneisiin muuttajiin, jotka ovat maksaneet veroja, avioituneet ja kasvattaneet lapsensa Britanniassa ja ovat siksi ajatelleet olevansa brittiläisen yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Kyselyyn vastanneiden muuttajien taustat ja elämäntilanteet ovat moninaisia ja osa heistä aikoo jäädä mahdollisen brexitin toteutumisesta huolimatta Lontooseen pysyvästi, osa palata jossakin vaiheessa entiseen kotimaahan ja osa taas muuttaa jonnekin muualle.
  • Nykänen, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee kotipaikkaan kuulumisen kokemuksia Kaakkois-Lontoon Peckhamissa. Tarkastelen aineistoni kautta mikä synnyttää paikkaan kuulumista, millaisia käytänteitä siihen liittyy ja millaisia vaikutuksia se saa aikaan kaupunkitilassa. Tutkimusalueeni Peckham on monikulttuurinen, tiiviisti asuttu ja nopeasti gentrifioituva alue noin kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta. Analyysi perustuu kahdentoista paikallisen asukkaan haastatteluihin, jotka toteutin itse Peckhamissa helmi- ja maaliskuussa 2017. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu pääpiirteissään, paitsi yksi haastattelu joka käytiin sähköpostitse. Haastateltaviksi tavoiteltiin Peckhamissa pitkään asuneita henkilöitä. Viisi heistä oli haastatteluhetkellä asunut alueella noin viisi vuotta ja loput seitsemän useita vuosikymmeniä. Haastatteluissa pyrin selvittämään miten asukkaat käsittävät oman kotipaikkansa ja kokevatko he kuulumisen tunteita. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja: jokaisessa haastattelussa keskityttiin ennalta määriteltyihin teemoihin, kuten arkielämä, sosiaaliset suhteet, paikkaan kuuluminen sekä paikan muutos, mutta tarkat kysymykset ja niiden esittämisjärjestys vaihtelivat tilanteittain. Tutkielma on alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti poikkitieteinen. Tutkimuksen kohteena ovat kokemukset, ja metodisesti tutkielma liittyy hermeneuttiseen kokemuksen tutkimukseen sekä aineiston puheesta nousevien diskurssien erittelyyn ja kontekstualisointiin. Kokemuksen määrittelyssä nojaan niinikään hermeneutiikan tapaan määritellä kokemus diskursiivisena ja valmiiksi merkityksellistyneenä. Käsittelytapa on vahvasti käsitteellinen ja tulkitseva. Teoreettinen pohja yhdistää tutkimusta monilta aloilta kuten sosiologiasta ja kulttuuri-, ihmis- ja humanistisesta maantieteestä. Aineistossa keskiöön nousevat arkiset toimet ja rutiinit sekä merkitykset, joita ihmiset niille antavat. Tutkielma liittyykin kiinteästi arkielämän tutkimukseen. Tutkielma näyttää, että paikkaan kuuluminen on monitahoinen ja muuttuva ilmiö, johon liittyy olennaisesti tuttuuden kokemus. Tuttuus liittyy niin materiaaliseen paikkaan kuin sen sosiaaliseen ulottuvuuteen. Arkiset rutiinit ja askareet muodostavat paikkakokemuksen ytimen. Niin ikään tutut sosiaalisen kanssakäymisen muodot ja erilaiset paikalliset sosiaaliset suhteet sekä koettu yhteisöllisyys vaikuttavat kuulumiseen moni tavoin. Tutkielmalle luo lisäksi yhden kontekstin paikan muutos eli Peckhamin läpikäymä gentrifikaatioprosessi, joka saa paikan kiistellyt merkitykset erityisellä tavalla näkyväksi. Pohjimmiltaan tutkielma tarkastelee kuinka erilaiset valtarakenteet vaikuttavat paikan kokemiseen, ja miten valta vaikuttaa ja tuottuu arkielämän sosiaalisissa suhteissa ja käytänteissä. Erityisesti luokan ja etnisyyden merkitys kuulumiselle nousee tärkeäksi.
  • Palo-oja, Jenni (Helsingfors universitet, 2016)
    Kulttuurihistoriallisessa pro gradu -tutkimuksessani perehdyn lontoolaisen Gentleman's Magazine and Historical Chronicle -lehden artikkeleita tarkastelemalla 1800-luvun alun Britannian yhteiskunnan herrasmiehiin. Gentleman’s Magazine on erinomainen lähde tutkittaessa vuosisadan alun herrasmiehen identiteettiä, koska se oli suunnattu keskustelufoorumiksi koulutetuille herrasmiehille. Lehden lukijat olivat merkittävässä roolissa ja merkittävä osa lehden sisällöstä oli varattu lukijoiden omille kirjoituksille. Analysoin Gentleman’s Magazinen sisällön perusteella millaisena englantilainen herrasmies esitetään lehdessä. Tutkimusnäkökulmat ovat herrasmiehen pukeutumisessa ja kohteliaisuudessa sekä ulkoisessa ja henkisessä olemuksessa, jotka yhdessä muodostivat herrasmiehen kokonaiskuvan. Muodin ja herrasmiehisyyden yhteyksien analysointi on tutkimuksellisesti mielekästä, sillä herrasmiehet kiinnittivät Gentleman’s Magazinen aineiston perusteella suurta huomiota pukeutumiseen ja vaatteille annettuihin merkityksiin. Herrasmiehen henkistä puolta lähestytään 1800-luvun alun kohteliaisuusihanteen, miehen mallin, miehen roolin ja maskuliinisuuden kautta. Nykyinen muodin ja pukeutumisen historiantutkimus ei tarkastele vaatetta silkkana hyötykäyttöön soveltuvana objektina. Herrasmiesten vaatteille annetut merkitykset ovat usein pelkkää esteettistä kauneutta syvällisempiä ja liittyvät ennen kaikkea vallankäyttöön, yhteiskunnalliseen asemaan ja sukupuoleen. Pro graduni keskeiset väitteet ovat, että 1800-luvun alun Britanniassa oikeanlainen pukeutuminen oli olennainen osa yläluokkaisen herrasmiehen olemusta ja miehen ulkonäön katsottiin ilmentävän hänen sisimpäänsä. Tutkimuksessa ilmeni, että Ranskan suuren vallankumouksen liberaalit aatteet, säätyrajojen astettainen heikkeneminen yläluokan ja porvariston välillä, Britannian voimistuva imperialistinen rooli ja poliittinen vastakkainasettelu Ranskan kanssa vaikuttivat herrasmiehisyyden ja 1800-luvun alun mieskuvan kehitykseen. Säätyrajojen heikkeneminen näkyi lontoolaisten keikareiden pukeutumisessa ja eliitin suhtautuminen keikareihin Gentleman’s Magazinen sivuilla oli usein vastareaktio nouseville tasa-arvon aatteille. Samaten 1800-lukulaisen britannialaisen herrasmiehen arkkityypin muodostuminen oli nähtävissä Genteleman’s Magazinen artikkeleissa.
  • Korvenkangas, Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee hylättyjen rakennusten käyttöä paikkasidonnaisessa taiteessa. Tutkin, miten hylätty rakennus sijaintipaikkana vaikuttaa teokseen ja miten hylättyä rakennusta materiaalinaan käyttävä teos vaikuttaa ympäristöönsä. Tarkastelen tutkimuskysymyksiä ensin teoreettisella tasolla ja sitten kolmen teosesimerkin kautta. Teosesimerkkeinä käytän Jem Finerin teosta Longplayer, Roger Hiornsin teosta Seizure ja IC-98:n teosta Khronoksen talo. Teosesimerkkieni rakennukset eroavat arkkitehtuuriltaan, historialtaan ja ympäristöltään toisistaan. Niiden autioitumiseen ja myöhempään taidekäyttöön johtaneita prosesseja tarkastelen kaupunki- ja aluehistoriaa koskevaa aineistoa hyödyntäen. Teosten tutkimiseen käytän aineistona taiteilijoilta aiemmin julkaistuja haastatteluja sekä teosten tuotantoa koskevaa aiempaa tutkimusta. Analysoin teoksia ja niiden sijaintipaikkoja myös omien havaintojeni kautta. Vähäarvoisina tai tarpeettomina pidettyjen rakennusten ottamista taide- ja kulttuurikäyttöön, esimerkiksi galleriatiloiksi, on aiemmin tutkittu. Se määrittyy osaksi alueiden gentrifikaation prosessia. Hylättyjä rakennuksia käyttävää paikkasidonnaista taidetta ei kuitenkaan ole tutkittu omana ilmiönään. Tutkielmassani pyrin luomaan lähtökohtia tätä ilmiötä koskevalle tutkimukselle. Tarkastelemilleni teoksille yhteisiä piirteitä ovat ajallinen jatkuvuus, rakennusten teoksiin tuomat historian jäljet sekä teosten tuottama ihmisten ja ihmisryhmien tilasta pois sulkeminen. Muutoksen ja väliaikaisuuden teemat ovat olennaisesti läsnä hylättyjä rakennuksia käyttävissä paikkasidonnaisissa taideteoksissa. Tarkastelemieni teosten perusteella on havaittavissa, että hylätyn rakennuksen käyttäminen paikkasidonnaisen taideteoksen materiaalina voi samaan aikaan sekä nojata pyrkimyksiin nostaa alueen arvoa että olla niiden kanssa ristiriidassa. Kaikkia tutkielmassa tarkastelemiani teoksia on koskenut keskustelu siitä, kuinka kauan ja millä tavoin teosten on mahdollista pysyä olemassa ja missä määrin teokset voivat muuttua ajan kuluessa. Teosten materiaalina toimivien rakennusten autioituminen liittyi laajempiin muutoksiin, joissa rakennusten arvo jäi tai jätettiin vähäiseksi. Sen myötä niiden säilymistä pidettiin merkityksettömänä tai mahdollisesti epätoivottavana. Hylätyn rakennuksen tai pihapiirin ottaminen paikkasidonnaisen taideteoksen käyttöön teki kuitenkin paikasta merkityksellisemmän, mikä taas johti pyrkimyksiin säilyttää se. Koska ajankulun merkit, kuten rappeutuminen, ovat välttämätön osa hylättyä rakennusta käyttävää teosta, tarkastelemiini teoksiin muodostui pysyvyyden ja väliaikaisuuden välinen jännite.
  • Niemi, Kirsi (Helsingfors universitet, 2009)
    One idea to optimize the level of congestion is to use the price mechanism to make road users more aware of the congestion externality they impose on others. The basic idea is that motorists should pay for the additional congestion they create when entering a congested road. The economic approach to analyzing congestion policies and traffic congestion can be summarized as viewing a congested road as a distorted market on which travelers demand a service (the use of the road), and supply is defined by the capacity of the road(s). A distortion exists because travel time losses from congestion constitute an externality, individual users typically ignore the implied travel time losses for others and consider only their own travel times when deciding whether or when to use the road. The situation where all prices are equal to marginal cost is often called as a „first-best? situation in the economic literature. The equality between prices and marginal costs secures equality between marginal benefits and marginal costs. For the theorem to hold first-best congestion pricing must be applied on all links of the road network. However, many practical policy proposals foresee implementation of prices on only a limited number of road links. Examples include toll cordons, pay-lanes, and congestion charging schemes in the cities as in London and Stockholm. The purpose of this study is to evaluate how well the congestion charging schemes of London and Stockholm are suited to Helsinki region. The issue of congestion charging is current also in Helsinki region because traffic jams will get worse in the future. The congestion charge is expected to „„reduce congestion, increase accessibility and improve the environment”. Some other measures which are in use today could achieve a similar impact, but not as cost-effectively as congestion charging. This study also evaluates three different congestion charging models (the single-cordon model, the multiple-cordon model and the zone model) that were presented in The Helsinki Region Congestion Charging Study by the Ministry of Transport and Communications (30/2009). According to the Ministry of Transport and Communications the socio-economic benefits of congestion charging would exceed the costs.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Mustonen, Jari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimus käsittelee lontoolaissanomalehdissä julkaistuja lapsenmurhaa koskevia uutisia sekä mielipidekirjoituksia vuosina 1867-1870. Lehtien artikkeleista on löydettävissä lapsenmurhaan aikalaisten toimesta liittämiä sosiaalisia teemoja, jotka ilmentävät yhteiskunnan sisältämiä ristiriitoja. Tutkimus tarkastelee näitä ristiriitoja sekä sanomalehtien välittämää mielikuvaa siitä, miksi joku nainen oletetusti päätyi surmaamaan vastasyntyneen lapsensa. Työn aikarajaus sisältää nelivuotisen jakson. Keski-Middlesexin kuolinsyytutkijana toiminut tohtori Edwin Lankester puhui 1860-luvun loppupuolella kotiapulaisista suurimpana aviottoman lapsensa surmaavana riskiryhmänä. Tutkimuksen päätösvuotena lehtien sivuilla käytiin läpi moraalista paniikkia, joka sisällytti itseensä keskiluokan, mutta myös lehtiä tuottavan luokan oman toiminnan. Lähteinä tutkimus käyttää British Newspaper Arhiven sisältämää digitoitua lehdistömateriaalia sekä The Timesin ylläpitämää digitaalista arkistoa. Kaiken kaikkiaan lapsenmurhauutisointia tarkastellaan noin sadan eri sanomalehtiartikkelin avulla. Sanomalehtilähteet osoittavat, että niihin kirjoittaneet henkilöt käyttivät lapsenmurhaa moninaisten sosiaalisten epäkohtien esille tuomiseen. Suosittuja lapsenmurhaan liitettyjä teemoja olivat vietteleminen, naisen häpeä, kotiapulaisten tekemä lapsenmurha, aviottomuus, yhteiskunnallinen moraalittomuus, keskiluokan moraali sekä vaatimukset lain muuttamisesta tai sen jyrkemmästä tulkitsemisesta. Vuonna 1870 lontoolaislehdissä julkiseen keskusteluun nousi kysymys myös osan lehtijulkaisijoista toiminnasta, näiden salliessa julkaisuissaan vauvafarmeja hyödyttäneet adoptiomainokset. Tutkimus toteaa aikalaisten hyödyntäneen lapsenmurhaa erilaisten sosiaalisten epäkohtien esille tuomisessa. Lapsenmurhaa ei käsitelty lontoolaislehdissä vain aviottoman lapsensa murhaavan naisen kautta, vaan murhan syyksi esitettiin yleensä joku muukin yhteiskunnallinen tekijä kuin naisen oma valinta: aviottomien naisten kohdalla sosiaaliset realiteetit tai hänet vietellyt mies ja vauvafarmien kohdalla kaupallinen toiminta. Tutkimus osoittaa, että mielikuvaa lapsenmurhaan johtavista syistä käytettiin yhteiskunnallisen debatin välineenä kenties itsetarkoituksellisestikin, jolloin aikakauden lapsenmurhauutisointia on syytä tarkastella kriittisessä valossa.
  • Terzic, Ibrahim (2008)
    The thesis provided an analysis of online media coverage of terrorist bombings in London in 2005. As the consequence of the attacks, the controversy over the link between Islam and Islamist terrorism loomed large in the mass media, effectively creating a number of media discourses. It was argued that media discourses have effects on socio-cultural and discourse practices of the readership. Thus, the discourse practice of media text production was the primary focus of analysis in the thesis. The data for the research was sourced from the online versions of Telegraph and The Guardian. The keywords for the search were Al-Qaeda. Each of the texts was published in the last three weeks of July 2005. The texts selected for the analysis included extensive reference to Islam and war, as the themes of religion and war were followed in the analysis. The research was carried out in the form of critical discourse analysis (CDA), with the focus on the concept of ideology as common sense, the majority-minority relations, the abuse of social power, manipulation, discrimination, inequality and cultural racism. The proponents of CDA state as their aim the uncovering of the connections between the use of language and the exercise of power, or how language works in the socio-cultural and discourse practices. The work of Norman Fairclough provided the main methodological and theoretical tenets for the thesis. In the data analysis, one of the primary aims was in the identification of the ‘ideational’, ‘interpersonal’ and ‘textual’ functions of the text: how the world and events were represented, how social subjects and the relationships between them were constructed and the sequential structure of the texts. The attention was also given to the presence of traces of ideological “common sense” assumptions, the employment of manipulative discourses, the intertextual use of other texts whereby a shared knowledge between the text producer and the text consumer was presupposed in the construction of the intertextual context. The results of the analysis pointed out to a sharp distinction between the texts from The Guardian and those from Telegraph. The Telegraph texts featured discursive strategies whereby the problem of terrorism was constructed chiefly in the domain of religion and the responsibility for the attacks was seemingly allocated to wider Muslim communities. The discursive subjects and the inter-subject relationships were also constructed along the lines of religion. The subject relationships suggested high degrees of demonization of the Other. The ‘war on terrorism’ was generally viewed as preventive against terrorism. The discursive strategies of the Telegraph authors also contained attempts at ideological common sense construction and suggestions of unequal power relations on the ethnic majority-minority level. The texts sourced from The Guardian generally constructed terrorism in the domain of religious extremism, effectively allocating the responsibility for the attacks to the smaller groups of extremists within the Muslim world. The ‘war o terror’ was generally constructed as the motivating factor for the Islamist terrorist groups. The construction of subjects and inter-group relations in the texts tended to be made mainly along the lines of citizenship and did not suggest demonization of the Other or any support for differential treatment of minorities.
  • Manninen, Sini (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma käsittelee julkista tilaa ja sen vallan ulottuvuutta, jota analysoidaan Lontoossa sijaitsevan Russell Squaren kohdalla. Turvallisuus on julkisen tilan ja vallan ohella tutkielman keskeisimpiä käsitteitä, sillä Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitsevalla Russell Squarella ja sen lähistöllä on tapahtunut 2000-luvulla useampia vakavia väkivallan tekoja. Metodologisesti tutkielma on tieteidenvälistä kvalitatiivista tutkimusta, jossa etnografiset metodit korostuvat aineiston hankkimisessa käytettyjen havainnoinnin ja haastattelun metodien myötä. Tutkielman ensisijainen aineisto koostuu Russell Squarella toteutetuista aukion käyttäjien haastatteluista, joissa yhteensä 22 haastateltavaa kertoo muun muassa, miten ja milloin he oleskelevat aukiolla, sekä kokevatko he siellä olonsa turvalliseksi. Aineistoon kuuluu myös 13 paikallisyhdistys Russell Squaren ystävien uutiskirjettä vuosilta 1999–2017, jotka tarjoavat tietoa erityisesti aukion muuttuvasta turvallisuustilanteesta. Russell Square on vuonna 1804 valmistunut Bedford Estatesin yksityisesti omistama julkinen tila, jonka hallinnoinnista vastaa Camdenin hallinnollinen kaupunginosa. Tämän myötä aukion tilan julkisuuden nähdään olevan tulkintakysymys, ja Russell Square liittyy yksityisesti omistettujen julkisten tilojen ilmiöön, jota on kritisoitu Lontoossa viime vuosina. Russell Squaren tilan julkisuuden aste on vaihdellut, sillä aukio on vuosien varrella ollut muun muassa ympäröivien talojen asukkaiden yksityinen tila sekä täysin aitaamaton julkinen tila. Myös Russell Squaren turvallisuustilanne on vaihdellut, sillä aukiolla on esiintynyt esimerkiksi avointa huumekauppaa ja kerjäämistä, mutta tilanne on nykyään aiempaa parempi. Tähän on vaikuttanut muun muassa Camdenin tiukka suhtautuminen kerjääjiin ja kodittomiin, joiden näkeminen automaattisena turvallisuusriskinä on kuitenkin kyseenalaista. Kaupallisuutta esiintyy Russell Squarella pääosin aukiolla sijaitsevan kahvilan myötä, mutta Camden vuokraa tilaa myös yksityisille tahoille, joiden tilan käyttö häiritsee osaa paikallisista. Russell Squaren käyttäjät jaetaan neljään pääasialliseen käyttäjäryhmään, joihin lukeutuvat paikalliset (koiranomistajat ja muut), opiskelijat, lähistöllä työskentelevät ja turistit. Aukion käyttöön liittyy kaikkien käyttäjäryhmien kohdalla temporaalisuus, mikä näkyy esimerkiksi siten, että koiranomistajat liikkuvat aukiolla tiettyinä aikoina ja tietyt vuorokaudenajat muodostavat omia pieniä käyttäjien yhteisöjään. Paikalliset käyttävät valtaa Russell Squarella esimerkiksi huomauttelemalla muiden aukion käytöstä, sillä aukio on heille usein sekundaarinen reviiri, mikä synnyttää heissä tarpeen kontrolloida tilaa. Russell Squarella on paikkansa myös Bloomsburyssä asuvien yhteisöllisyyden tunteiden luojana. Turvattomuuden tunteita kokevat eniten aukiolla pimeän aikaan liikkuvat naiset, mutta useimmat aukion säännölliset käyttäjät eivät ole antaneet viime vuosien väkivallan tekojen vaikuttaa heidän päivittäisiin rutiineihinsa.