Porkkana on sekä tuotannollisesti että kotitalouksien kulutuksen kannalta merkittävin avomaanvihannes Suomessa. Porkkanan merkittävin tuholainen on porkkanakemppi (Trioza apicalis), jonka havaittiin vuonna 2009 toimivan myös porkkanaa infektoivan Candidatus Liberibacter solanacearum (CLs) -bakteerin levittäjänä. Merkittävimmät porkkananviljelyalueet sijaitsevat Lounais-Suomessa, joka on myös erityisen kemppiongelmaista aluetta. Alueella on havaittu myös runsaasti CLs-bakteerin aiheuttamaa voimakkaan punaista värittymisoiretta porkkanan lehdissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa CLs-bakteeritaudin esiintyvyys Lounais-Suomen porkkanaviljelmillä ja määrittää CLs-positiivisten porkkanoiden osuudet eri oireryhmissä: oireettomat, kempinsyömät ja kempinsyömät värittymisoireiset. Tutkimuksen aikana pyrittiin kehittämään edullinen ja toimintavarma PCR-menetelmä CLs-bakteerin laajamittaiseen diagnostiikkaan soveltuvaksi. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin tarkastella porkkanakemppien määrien vaihtelua lähekkäisillä porkkanapelloilla Kanta-Hämeessä. Tämän tutkielman CLs-kartoitus oli osa Maa -ja metsätalousministeriön rahoittamaa hanketta kartoittaa taudin levinneisyys Suomessa. Elintarviketurvallisuusviraston näytteeksi keräämät porkkanakasvit käsiteltiin Helsingin yliopiston kasvipatologian laboratoriossa, jossa näytteistä eristettiin DNA:ta ja tehtiin PCR-testit CLs-bakteerin toteamiseksi. Geelissä elektroforeesilla erotellut PCR-tuotteet kuvattiin UV-valossa ja CLs-positiiviset todennettiin vertaamalla PCR-tuotetta molekyylipainostandardiin ja positiiviseen kontrolliin. Toimintavarmimmaksi PCR-menetelmäksi osoittautui kuumassa lämpötilassa toimiva entsyymi ja lyhyt PCR-ohjelma. Kartoitustulokset osoittivat, että tautia esiintyy Lounais-Suomessa runsaasti, sillä suurin osa värittymisoireisista porkkanoista todettiin CLs-positiivisiksi. Sekä taudin että kemppien määrä osoittautui olevan Lounais-Suomessa suurempi kuin vertailualueilla Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kemppien määrissä läheisillä pelloilla havaittiin suurta vaihtelevuutta. Tällä hetkellä ainoa keino torjua CLs-bakteeritautia on keskittyä kemppien torjuntaan. Kemppipopulaatiot ovat kuitenkin tulleet viime vuosina kestävämmiksi yleisesti käytetyille torjunta-aineille, mikä luo uusia leviämismahdollisuuksia myös CLs-bakteerille.

Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.

The aim of this study was to make a quantitative map inventory of the amount of temporal and spatial changes in meadow area in Finland during 1925-1992 and to make an estimation of the total amount of meadows in Finland in 1980’s and in the beginning of 1990’s. The environmental factors were also evaluated in the same areas. Initially this reseach was a part of FIBRE program. In the temporal study the area values of meadows and environmental factors were studied in three time steps: in 1930’s, 1960’s and 1980’s The oldest data from 1930’s were collected from black and white parish maps 1:20 000 and the two younger phases from base maps 1:20 000. The study area of the temporal change study was 7 500 km² and the mean areal coverage was 4,4% of the 11 studied provincial areas. North Karelia, Kainuu and Lappland were not included in this temporal change study as there were not available the oldest parish maps in these areas. The studied areas were Uusimaa, Lounais-Suomi, Häme, Pirkanmaa, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa and Åland. In the larger sample study of the meadow area in 1980’s in Finland the aim was to get an estimate of the total meadow area in Finland that time and also search for the differencies between different areas – which areas still contain most meadow hectares and which is the proportion between meadow hectares and studied surface area or proportion between the land area and meadow area or the relation between acricultural field hectares to meadow hectare amount. This larger study contained 14 provincial areas and the study area was 26 000 km² and the mean study coverage was 12 %. In the study 315 base maps 1.20 000 were inventoried – the meadows were counted hectare by hectare from the maps. The results showed that the largest changes in meadow area hectares took place already between 1930 and 1960. The biggest proportional declines were in the areas were the initial hectare amounts were highest at the start. A significant result was that the total area of meadows in Finland was not so low as estimations have given reason to expect. In this large study many areas had still left a third of the 1930 meadow hectares, in the best areas even 40% in the 1980’s and in the beginning of 1990’s. Although also in this study there were places were 99% of the original hectares of meadows were all vanished – from the hundreds of hectares were left only 2-10 hectares. Of the studied areas the most rich in meadows was Åland throughout all the three studied time steps. Other meadow high areas were Lounais-Suomi, Pirkanmaa and Keski-Suomi in the 1930’s, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa and Häme in the 1960’s and Länsi-Suomi, Uusimaa and Lounais-Suomi. For the total amount of meadow hectares in Finland this study gives estimates: 680 000 – 980 000 hectares in the 1930’s, 330 000 – 475 000 hectares in the 1960’s and 275 000 hectares in the 1980’s.