Browsing by Subject "Master 's Programme in Logopedics"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Katainen, Sallamari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kuulovamma on riski lapsen sanaston kehitykselle. Sanaston kehitystä voidaan arvioida sanojen määrän lisäksi nimeämisen taidoilla. Musiikin harjoittelun on todettu parantavan lasten kielellistä kehitystä, myös sanaston kasvua. Ohjatun musiikki-intervention yhteyttä kuulovammaisten lasten sanaston kasvuun ja nimeämiseen ei ole aiemmin tutkittu. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää lasten sanastoa mittaavien vanhemmille suunnatun kyselyn ja nimeämistehtävän välistä yhteyttä, miten näillä mitattuna kuulovammaisten lasten sanasto kehittyy ohjatun ja tavoitteellisen musiikki-intervention aikana, ja miten tutkittavien taustatekijät ovat yhteydessä kehitykseen. Lisäksi tarkastellaan, eroaako sanaston ja nimeämisen kehitys enemmän tai vähemmän lapsilleen laulavien vanhempien lapsilla. Tutkielma on osa MULAPAPU-hanketta, jossa tutkitaan CIsumusa-puhemuskarin vaikutuksia 0–7-vuotiaiden kuulovammaisten lasten kielenkehitykseen. Tutkittavat (n=14) olivat 2–6-vuotiaita, suomenkielisiä, bilateraalisesti kuulovammaisia lapsia, joilla ei ollut kuulovamman lisäksi muita vammoja, ja jotka olivat osallistuneet CIsumusa-puhemuskariin vuosina 2019–2020. Tutkittavilla oli käytössään kuulokojeet, sisäkorvaistutteet tai molemmat. Sanaston kehitystä arvioitiin vanhemmille suunnatun LEINIKKI-menetelmän sanastopisteillä ja sanastoon liittyvää nimeämistä arvioitiin Bo Ege -sanaston käytön testillä. Arviointi toteutettiin ennen musiikki-interventiota (T1) ja sen jälkeen (T2). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. LEINIKKI-menetelmän sanastopisteet ja Bo Ege -testi olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa, joten ne todennäköisesti mittaavat samaa asiaa eli lasten sanastoa. Tutkittavien sanasto kasvoi musiikki-intervention aikana. Vaikeampi kuulovamma oli yhteydessä parempaan nimeämiseen ennen musiikki-interventiota ja sen jälkeen. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten nimeäminen oli musiikki-intervention jälkeen parempaa kuin kuulokojetta käyttävien lasten. Äidin korkeampi koulutus oli yhteydessä lasten suoriutumiseen Bo Ege -nimeämistehtävässä ennen musiikki-interventiota ja kehitykseen sen aikana. Lasten, joiden vanhemmat lauloivat paljon lapsilleen, sanaston koon ja nimeämisen pisteiden keskiarvot nousivat enemmän kuin lasten, joiden vanhemmat lauloivat heille vähän. Musiikki-interventio vaikuttaa tulosten perusteella olevan toimiva kuntoutusmuoto kuulovammaisten lasten sanaston kehitykseen.
  • Eerikäinen, Tiiti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives. Hearing impaired (HI) children have been found to perform more poorly in tasks measuring semantic verbal fluency compared to normal hearing peers. Music activities are known to have a positive connection to the word finding skills in HI-children. However, there has not been yet studies to find out whether organized music activities have an effect on semantic verbal fluency skills in young HI children. The purpose of this study was to determine how the number of accepted words in semantic verbal fluency task develops during a music intervention in HI-children and whether background variables (age, mother’s education and hearing device) affect development. There was also a desire to find out the effect of singing at home on the development of verbal fluency task. In addition, it was examined whether the word retrieval strategies change during the music intervention and whether they are influenced by background variables. Methods. The participants (n = 15) were HI-children aged 2–6 years. Participants were divided into non-singers and singers based how much their parents sang at home. Verbal fluency (VF) and verbal fluency strategies were measured with two semantic VF tasks (animals and clothes). Tests were performed before (T1) and after (T2) the children participated in CIsumusa music intervention, organized by LapCi ry. The results were analyzed by statistical methods. Results and conclusions. The participants developed in verbal fluency task during the music intervention in both animal and clothing categories. Higher age was strongly associated with better development in both categories. Mother’s education was related to development in the animal task. Children of non-singers developed during the music intervention, but children of singers did not. However, children of singers performed better at T1 compared to children of non-singers. In a group of all participants the number of clusters increased during the music intervention in both animal and clothing tasks and the cluster size increased in the clothing task. Higher age was associated with an increase in the number of clusters, but not in cluster size. Based on the results, the music intervention was able to improve VF of children who performed poorly before the intervention. The results suggest that if there is no singing or musical activity at home, out-of-home music activities that include singing can improve VF. Singing at home and music interventions can be recommended to children with HI.
  • Viljanen, Satu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Background. Aphasia is a linguistic disorder most commonly caused by a stroke. The ability to learn is essential to rehabilitation from aphasia. Verbal short-term memory is seen as one prerequisite for verbal learning and refers to the temporary, limited-capacity storage of linguistic information. It might explain the individual variation in the learning ability of people with aphasia since studies have shown that verbal short-term memory impairments are common in aphasia but may not occur in all individuals. A correlation has also been found between verbal short-term memory and novel word learning ability in chronic aphasia but some of the research findings are contradictory. Verbal short-term memory is little studied in the subacute stage of aphasia. Also, the relationship between verbal short-term memory and novel word learning ability has not been previously studied in subacute aphasia. Aims. The aim of this study was to examine verbal short-term memory in subacute aphasia and compare it with verbal short-term memory in healthy controls. The objective was also to determine whether there is a relationship between verbal short-term memory and novel word learning ability in people with aphasia and healthy subjects. Methods. 10 aphasic individuals were examined 0–3 months post-stroke. The control group consisted of 20 healthy elderly subjects. Verbal short-term memory was measured with a word pointing span task in which participants heard sequences of words and pointed corresponding images in a visual array of items. Novel word learning ability was examined with a computer-based word learning task in which participants’ task was to learn to identify correct nonword-visual referent associations on the basis of online visual feedback. The data was analyzed with statistical methods, as well as at the individual level. Results and conclusions. At the group level, verbal short-term memory capacity of the aphasic subjects was lower than that of the healthy controls, but there was individual variation. Some of the aphasic subjects had impaired verbal short-term memory, some performed at the level of the controls and one subject presented only partially impaired verbal short-term memory, regarding the span for serial order. Both the healthy and the aphasic subjects recalled items better than simultaneously their order. Verbal short-term memory capacity correlated with the severity of aphasia, naming accuracy and language processing skills of the aphasic subjects. Verbal short-term memory was not correlated with novel word learning ability in the aphasic and healthy subjects. Consequently, verbal short-term memory does not predict novel word learning ability, and even weak verbal short-term memory does not impede learning. However, the results suggested some kind of link between verbal short-term memory and novel word learning ability.
  • Aakko, Iida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Kasvavan tutkimusnäytön perusteella ultraäänilaitteen visuaalista palautetta voidaan hyödyntää äännevirhekuntoutuksessa. Ultraäänikuva voi auttaa asiakkaita havaitsemaan kielen sijainnin ja liikkeet äänteen tuoton aikana edistäen äänteen motorisen tuottotavan oppimista. Aiempien utkimuksien mukaan visuaalisesta palautteesta voivat hyötyä erityisesti ne asiakkaat, jotka ovat saaneet aiempaa äännevirhekuntoutusta mutta eivät ole oppineet tavoiteäännettä. Tutkimusta on toistaiseksi tehty vähän muilla kuin englannin kielellä. Tässä tutkimuksessa kehitetään perkeptuaalisen arvioinnin verkkosovellus, jolla voidaan arvioida ultraäänikuntoutuksen vaikutusta [r]-äänteen tuottotapaan. Tutkimuksessa tarkastellaan perkeptuaalisen arvioinnin yhdenmukaisuutta, sen soveltuvuutta äännevirheiden arviointimenetelmäksi sekä arvioijan kokemuksen vaikutusta arviointituloksiin. Tutkimuksessa arvioidaan myös alustavasti ultraäänilaitteen soveltuvuutta [r]-äännevirhekuntoutukseen. Menetelmät. Tutkimus on monitapaustutkimus, johon osallistui neljä 10–11-vuotiasta poikaa. Kaikilla osallistujilla oli primaari [r]-äännevirhe. Tutkimusaineisto lasten [r]-äänteistä ja niiden varianteista kerättiin interventiossa kolmena ajankohtana: intervention alussa, puolessa välissä ja lopussa. 11 arvioijaa (6 puheterapeuttia ja 5 logopedian opiskelijaa) ja arvioi kuulonvaraisesti 181 sanoista eristettyä äännenäytettä verkkosovelluksella. 12 näytettä arvioitiin kategorisesti ja 169 jatkuvan muuttujan asteikolla. Perkeptuaalisen arvioinnin aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin, ja lasten äänteiden arviointituloksia tarkasteltiin ryhmä- ja yksilötasolla. Tulokset. Arvioijien yhdenmukaisuus (ICC2) oli intervention alun arviointituloksissa 0,83 (p<0,001), intervention puolivälissä 0,89 (p<0,001) ja intervention lopussa 0.92 (p<0,001). [r]-äänteen tuottotavassa oli tilastollisesti merkitsevä ero intervention alun ja lopun mittausten välillä ryhmä ja yksilötasolla (Wilcoxonin järjestettyjen sijalukujen testi, p<0,001). Äänteen tuottotavoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero myös intervention alun ja puolivälin sekä puolivälin ja lopun mittausten välillä ryhmä- ja yksilötasolla (p<0,001), paitsi puolivälin ja lopun mittauksien välillä lapsilla 1 (p ≈ 0,78) ja 3 (p ≈ 0,62). Puheterapeuttien ja logopedian opiskelijoiden arviointituloksien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero intervention alun arviointituloksissa (Mann-Whitneyn U-testi, p ≈ 0,0036), mutta eroa ei ollut intervention puolivälin (p ≈ 0,067) eikä lopun arviointituloksissa (p ≈ 0,80). Johtopäätökset. Perkeptuaalisen arvioinnin verkkosovellus vas-janaa käyttämällä osoittautui luotettavaksi menetelmäksi suomen kielen [r]-äännevirhekuntoutuksen vaikutuksen arvioimisessa, sillä arvioijien antamien arviointituloksien yhdenmukaisuus oli hyvää tai erinomaista tasoa. Arviointitulokset vas-janalla kuvastivat [r]-äänteen ja sen varianttien tuottotapaa. Alustavien tuloksien perusteella kaikki neljä lasta vaikuttivat hyötyneen [r]-äännevirheen ultraääni-interventiosta. Perkeptuaalisen arvioinnin tuloksia tulisi verrata jatkossa akustisiin analyyseihin tai ultraäänikuvien kvantitatiivisiin analyyseihin suuremmalla otoskoolla intervention laajemman vaikuttavuuden selvittämiseksi. Perkeptuaalisen arvioinnin verkkosovellus on sellaisenaan valmis jatkotutkimuksessa käytettäväksi.
  • Kanerva, Viivi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aims. Speech processing has traditionally been studied with simple paradigms that do not take the variety of natural speech perception situations into consideration. Speech processing in everyday situations becomes more difficult if, for example, the auditory quality of speech is poor, there are other distracting voices in the listening environment or if the semantic context of the conversation is not clear. Nevertheless, humans possess an exceptional capability to selectively attend to a specific speech stream even in suboptimal listening conditions. In a recent functional magnetic resonance imaging (fMRI) study, participants followed audiovisual dialogues amongst distracting speech. The dialogues were presented in various experimental conditions including two different levels of semantic predictability. The results gave support to the novel notion that high-level semantic information has an impact already at lower levels of auditory processing. The aim of the present study was to examine whether support for this notion would be demonstrated using a method that has a better temporal resolution than fMRI. I examined the effects and interaction of semantic context and selective attention in the processing of naturalistic speech using the same stimuli as the recent fMRI study but collected neurophysiological data with electroencephalography (EEG) as it has a temporal resolution of milliseconds. Methods. Thirty adults selectively attended to audiovisual two-person dialogues with distracting speech in the background during EEG recordings. Half of the dialogues had a coherent narrative and the other half consisted of mixed lines from unrelated dialogues. The participants answered questions on dialogue content. In addition, the participants carried out a visual control task during which they were instructed to ignore all speech. I analyzed behavioral performance and event-related potentials (ERPs) timed to the beginning of dialogue lines in the two tasks. Results and conclusions. Based on the behavioral results, a coherent semantic context enhanced speech intelligibility. The ERP results suggested that semantic contextual coherence modulated the processes of auditory selective attention at around 180 ms after dialogue line onset. This attentional effect was significant only when the dialogues were attended to, and the semantic context was coherent. Furthermore, the beginnings of lines in incoherent dialogues elicited a P300 effect which could be linked to memory-related operations of contextual updating. Alternative interpretations are discussed. In conclusion, the present study provides both behavioral and neural evidence that semantic contextual information enhances the processes of auditory selective attention in compromised listening conditions. A coherent semantic context seems to facilitate the processing of contextually relevant information through semantic priming already at early stages of auditory attentional processing.