Tutkielmassa tarkastellaan ihmissuhteita ja niiden tuhoisaa luonnetta Emily Brontën romaanissa Humiseva Harju (1847). Tutkimusmetodeina käytetään sukupuolentutkimusta ja väkivaltatutkimusta. Väkivalta vaikuttaa vahvasti lähes kaikkiin romaanin ihmissuhteisiin, sekä siinä esiintyviin henkilöihin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti Heathcliffin ja Catherinen henkilöhahmoihin, ja pyritään näyttämään, kuinka väkivaltainen kasvatus ja elinympäristö ovat vaikuttaneet heihin lapsuudessa niin, että hahmot päätyvät kohtelemaan muita ihmisiä fyysisesti ja henkisesti kaltoin myös aikuisina. Heathcliffin ja Catherinen kokema väkivalta on peräisin erilaisista syistä: Heathcliff kärsii orpotaustansa, etnisyytensä ja kasvattiveljessään herättämänsä kateuden takia, kun taas Catherinea rangaistaan, soimataan ja väheksytään oman sukupuolensa takia. Esseessä tarkastellaan myös yleisellä tasolla yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolinormeja, jotka vaikuttavat suuresti sekä tyttöjen ja poikien omaan ajatteluun, että muun lähipiirin suhtautumiseen heihin. Heathcliffin ja Catherinen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös muita keskeisiä henkilöhahmoja, kuten Nellyä, Edgaria, Isabellaa ja Lintonia. Nellyn, Isabellan ja Catherinen välisiä suhteita tutkiessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka henkilöhahmot ja heidän keskinäinen dynamiikkansa edustavat stereotyyppistä kuvausta naisten välisistä ystävyyksistä, joita värittävät vahvasti kateus, huijaus ja kilpailu. Edgarin ja Lintonin henkilöhahmoja tarkasteltaessa käsitellään toksista maskuliinisuutta ja sitä, millainen maskuliinisuuden ihanne on yhteiskunnassamme, ja kuinka se vaikuttaa miesten kohteluun. Tutkielmassa tuodaan esille kolme erilaista keskeistä väkivallan muotoa: lapsiin kohdistuva väkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta sekä lähisuhdeväkivalta. Kaikki nämä väkivallan muodot ovat vahvasti esillä Humisevassa Harjussa. Lähes jokainen romaanissa esiintyvä lapsihahmo kokee fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, mikä kertoo myös siitä, kuinka lapsiin suhtauduttiin 1700- ja 1800- lukujen Englannissa. Lapsena koettu väkivalta tekee myös monesta hahmosta, kuten Heathcliffista, Catherinesta ja Hindleystä, erittäin julmia aikuisia. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkasteltaessa keskitytään erityisesti Isabellan ja Catherinen tyttären, Cathyn hahmoihin. Naiiviksi nuoreksi romantikoksi kuvailtu Isabella ihastuu Heathcliffiin, joka käyttää häntä hyväkseen tuottaakseen tuskaa Edgarille. Isabella päätyy naimisiin Heathcliffin kanssa, mitä seuraavina viikkoina hän tulee lähes päivittäin pahoinpidellyksi, nöyryytetyksi ja eristetyksi aviomiehensä taloon. Hän tulee todennäköisen raiskauksen seurauksena raskaaksi, pakenee ja joutuu muuttamaan yksin pois kotiseudultaan. Isabellan henkilökehityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, kuinka hänen lähipiirinsä suhtautuu paheksuttuun avioliittoon ja sitä seuranneeseen kärsimykseen. Isabellan veli Edgar katkaisee välinsä siskoonsa, ja Nelly paheksuu ennemmin Isabellan avioliiton jälkeen siveettömäksi muuttunutta ulkoasua kuin Heathcliffin väkivaltaa. Cathy puolestaan elää lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa samassa turvatussa ympäristössä kuin Isabella, kunnes Heathcliffiin tutustuttuaan joutuu pakkoavioliiton, fyysisen väkivallan ja vapaudenriiston uhriksi. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Humisevassa Harjussa erityisesti Catherinen ja Heathcliffin sekä Catherinen ja Edgarin suhteissa. Catherinen ja Heathcliffin suhteen väkivalta on molemminpuolista mustasukkaisuutta, pakkomiellettä, omistamista ja fyysistä vallankäyttöä. Edgarin ja Catherinen avioliitossa puolestaan on hyvin selkeästi nähtävissä tekijä (Catherine) ja uhri (Edgar). Vaikka molemmat ihmissuhteet ovat epäterveitä ja vaarallisia, ne ovat myös vahvasti romantisoituja romaanissa, mikä omalla tavallaan kyseenalaistaa väkivallan vakavuuden ja luo erityisesti Heathcliffista ja Catherinesta kuvan kirjallisuushistorian merkittävimpinä rakastavaisina. Tutkielmassa näytetään paitsi se, kuinka sukupuolinormit, naisten väliset suhteet, toksinen maskuliinisuus ja väkivalta näyttäytyvät Brontën romaanissa ja vaikuttavat sen henkilöhahmoihin, myös se, kuinka käsitellyt teemat ja ongelmat ovat olemassa ja yleisiä myös nyky-yhteiskunnassa, ja miten niiden tunnistaminen kirjallisuudessa on osa ongelmaa vastaan taistelemista.

COVID-19-pandemian myötä vuotta 2020 on varjostanut epävarmuus ja pelko, mikä on havaittavissa sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa. Sosiaalisen median käytössä korostuu eri kanavien rooli sekä tiedon lähteenä että käyttäjien omien näkemysten ilmaisemisen välineenä. Lisäksi sosiaalisessa mediassa korostuu käyttäjien välinen vuorovaikutus. Sosiaalisen median käyttäminen terveyteen liittyvän tiedon lähteenä voi kuitenkin olla ongelmallista, erityisesti jos tieto erkaantuu tieteellisesti todistetusta faktasta. Sosiaalisessa mediassa esiintyvän diskurssin tarkasteleminen voi kuitenkin laajentaa ymmärrystämme käyttäjien suhtautumisesta ja asenteista uhkaavien infektiosairauksien vaaroihin sekä leviämisen estämiseen liittyviin toimenpiteisiin. Tämän tutkimuksen osalta COVID-19-pandemiaa lähestytään kasvomaskien käyttöön liittyvän diskurssin tarkastelulla suhtautumisen näkökulmasta. Analyysissa sovelletaan Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriaa (Appraisal theory), jonka avulla voidaan havainnoida puhujien asennoitumista kasvomaskien käyttöön tarkastelemalla kielessä ilmenevää evaluaatiota. Teorian viitekehys koostuu kolmesta järjestelmästä: asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja asteittaisuus (graduation). Tämä tutkimus on rajattu asennoitumisen järjestelmään, joka jakautuu edelleen kolmeen alajärjestelmään: tunteiden ilmaisuun (affect), toiminnan arvosteluun (judgement) sekä esineiden ja asioiden arvottamiseen (appreciation). Suhtautumisen teoriassa kieli mielletään systeemis-funktionaalisesta kieliteoriasta lainaten merkitysten viestittämisen järjestelmänä, jossa evaluaatio toteutuu puhujan valitessa lukuisien mahdollisten merkitysten välillä. Tutkimuksen aineistona käytetään yhdysvaltalaisessa Washington Post -lehdessä julkaistua kasvomaskien oikeaoppiseen käyttöön ohjeistavan uutisartikkelin kommenttiosiota. Kommenttiosio koostuu yhteensä 137 kommentista, joista 114 sisältää kasvomaskien käyttöön liittyvää asennoitumista. Näissä 114 kommentissa ilmenee asennoitumista yhteensä 147 kertaa. Kommenttien analysoinnissa sovelletaan kvalitatiivista analyysia, jonka avulla kommenteista ensin täsmennetään asennoitumisen esiintymät. Tämän jälkeen analyysissa määritellään tarkemmin mitä kasvomaskeihin liittyvää aspektia arvioidaan, mikä on asennoitumisen polariteetti ja mihin arviointi sijoittuu asennoitumisen alajärjestelmissä. Tulokset osoittavat, että kasvomaskeihin liittyvässä diskurssissa korostuu ihmistoiminnan arvostelu, mikä ilmenee kasvomaskien käyttämättä jättämisen kielteisenä arvosteluna. Myös kasvomaskien sääntöihin sekä sääntöjen toteutumiseen ja valvontaan liittyvät epäjohdonmukaisuudet saavat osakseen kielteistä arvottamista. Tuloksissa ilmenee myös negatiivista asennoitumista poliittisia johtajia ja instituutioita kohtaan sekä näkyvää poliittista vastakkainasettelua, jossa kasvomaskien käyttämättömyys mielletään oikeistolaisen ideologian seuraukseksi. Tulokset viittaavat siihen, että kasvomaskeihin suhtaudutaan myönteisesti ja niiden tärkeys sairauden leviämisen estämiseksi tiedostetaan.

Tutkielmassa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden opetuskieleen liittyviä kokemuksia sekä asenteita Sambiassa. Monikielisessä Sambiassa, englanti opetuskielenä aiheuttaa haasteita muun muassa oppilaiden lukutaidossa ja opetuksen ymmärtämisessä. Tutkimuksella pyritään selvittämään, millaisia kokemuksia ja kieliasenteita opiskelijoilla on Sambian perusopetuksen (luokka-asteet 1-12) opetuskielen valintaan liittyen. Tutkimuskysymykset keskittyvät opiskelijoiden henkilökohtaisiin kielellisiin kokemuksiin ja -asenteisiin liittyen englannin kielen ja sambialaisten kielten käyttöön opetuskielinä peruskoulussa. Tutkimusaineistona ovat University of Zambia -yliopiston opiskelijoiden kanssa tehdyt haastattelut ja niiden ääninauhoitteet. 12 opiskelijan haastatteluissa keskityttiin heidän kielitaustaansa, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa kieleen liittyen koulumaailmassa, mahdollisiin opetuskieleen liittyneisiin haasteisiin, sekä kieliasenteisiin. Haastatteluissa nousi esiin myös opiskelijoiden omia ehdotuksia Sambian koulutuskielipolitiikan kehittämiseksi. Tutkimuksen perusteella useat opiskelijat kokivat haasteita englannin ymmärtämisessä ja luku- sekä kirjoittamistaidossa peruskoulun aikana. Useimmat opiskelijoista kertoivat, että paikallisten kielten käytön kieltämisen takia heillä oli haasteita esimerkiksi osallistua opetukseen tai kysyä neuvoa opettajalta. Opiskelijoiden mukaan opetuskielen valinta ja ainoastaan tiettyjen kielten salliminen kouluissa aiheuttivat haasteita myös sosiaalisissa suhteissa. Kieliasenteita tarkastellessa opiskelijat osoittivat huomattavaa tukea paikallisille kielille ja niiden käytölle sambialaisessa koulusysteemissä. Sambialaisten kielten tärkeyttä korostettiin oman kulttuurin ja kielen merkityksellä, sekä opetuksen ymmärtämisen lisäämisellä. Englannin kieltä pidettiin kuitenkin välttämättömänä osana sambialaista yhteiskuntaa. Opiskelijat ehdottivat opetuskielipolitiikalle sallivimpia asenteita paikallisten kielten käyttöä kohtaan ja tasapainon löytämistä englannin ja sambialaisten kielten käytön välille opetuksessa.

In this thesis, I study intensifiers, which are the adverbs that either strengthen or weaken the modified word. The intensifiers that strengthen the meaning of the following lexeme are called amplifiers, whereas the intensifiers that weaken the following lexeme are called downtoners. In turn, these groups of intensifiers are divided into various categories. In particular, I concentrate on maximizers, a category of amplifiers, and mitigators, a category of downtoners. The study is limited to the American variety of English. The aim of this research is twofold. Firstly, I analyze the frequency distributions of maximizers and mitigators across different registers in American English. Secondly, I discuss the reasons for the possible register variation between the different categories of intensifiers. Therefore, I conduct both quantitative and qualitative analysis of the data. I use the Corpus of Contemporary American English (COCA) as my data. I chose it for the current research due to its large size of around 1 billion words, as well as the fact that its contents are fairly evenly divided by register. Consequently, it enables the comparison of the studied lexemes across the registers in American English. Furthermore, COCA has a function of viewing a sample in the expanded context, thus making possible the qualitative analysis of the samples. The most significant finding was the preference for maximizers in informal written registers and for mitigators in formal written registers. Further, the formal spoken register, represented by unscripted TV and radio show conversations, clearly preferred maximizers to mitigators. On the contrary, the informal spoken language of TV shows and movies had a low frequency of both categories of intensifiers. As concerns the reasons for this variation, there can be several theories. One of them is the collocational patterns of the intensifiers. Another reason is the stylistic and functional characteristics of the registers. For example, academic prose style favors hedging, or tentative language. Therefore, the academic register has a high frequency of mitigating adverbs. Instead, radio show hosts may have a preference for using definitive, attention-catching phrases and thus are more likely to use maximizers such as incredibly or extremely.

With the construction of the largest water dam in the world, China’s Three Gorges Dam, many severe environmental problems have emerged along the Yangtze River. Its constructor, the China Three Gorges Corporation (CTGC), publishes an annual environmental report (AER) to address the ecological problems. This study aims to investigate these reports from the perspective of ecolinguistics under the Story Theory put forward by Arran Stibbe (2015). This study addresses three questions: 1) Are there any beneficial, ambivalent, or destructive discourses in China Three Gorges Corporation's annual environmental reports? 2) If so, how is each story being constructed? 3) What suggestions and implications can we obtain from the analyses of these stories? To answer these questions, 10 English AERs published from 2008 to 2017 by CTGC were collected to compile a corpus with a size of 114,770 tokens. Six story types, including frame, metaphor, evaluation, identity, erasure, and salience, were then chosen for analysis with the combination method of ecolinguistics, corpus linguistics, and critical discourse analysis. The results show that, within the frame story, the sustainable development frame and the green development frame were ambivalent discourses. Within the metaphor story, RIVER AS A TOOL FOR MAKING MONEY, NATURE IS A MACHINE, ECOLOGICAL DAMAGE IS AN ACCIDENT, and COMPANY IS A HUMAN were destructive discourses; NATURE IS A COMPETITION and CLIMATE CHANGE IS A WAR were ambivalent discourses. Within the evaluation story, using three purr-words (clean, new, and renewable) to describe energy formed a destructive discourse. Within the identity story, the use of the pronouns we and our distanced more-than-human participants from human participants, which formed a destructive discourse. Within the erasure story, the nominalization of the word pollute formed a destructive discourse. Within the salience story, describing endangered fish species with abstract words and describing fish as a type of resource formed two destructive discourses, and using the basic level word fish formed a beneficial discourse. Based on these judgments, this study concludes that the beneficial discourse should be promoted, the destructive discourses should be resisted, and the positive parts of the ambivalent discourses should be highlighted while their negative parts should be rejected. These findings can contribute to our understanding of the ecological discourse of the water dam.

Advertising has been an area of interest in linguistic research for the past decades due to its pervasiveness and role in shaping our notions and values in society. This study sets out to examine the socio-cultural practices in a specific field of advertising discourse, influencer marketing on social media. Influencer marketing is a recent branch of marketing, brought forth by the popularity of social media. In Influencer marketing, the products are marketed by individual influencers instead of corporations or companies. Brands turn to social media influencers in order to reach a wider audience and to utilize the influencers’ social media presence and their ability to influence their audience to promote their products and to turn this social power into capital. The hypothesis is that this key difference between traditional marketing and influencer marketing. The aim of this study is to present a critical discourse analysis to examine the social context and relationship between the influencer and the reader. The methodologic approach applied to the analysis of the data is critical discourse analysis, more specifically Norman Fairclough’s three-dimensional model. Critical discourse analysis and Fairclough’s model allow focus on the linguistic properties in addition to the production and reception processes of discourse and the socio-cultural practices within discourse. The data and its analysis deemed that influencer marketing reveals consumerist ideologies that promote purchasing of goods as a means to reach happiness and well-being, as presented by the social media influencers.

Tämä englanninkielinen tutkielma analysoi retoriikkaa Winston Churchillin ja Barack Obaman poliittisissa puheissa. Tutkielma esittelee kahden poliitikon tavat kirjoittaa puheita ja heille ominaiset puhetyylin keinot, sekä analysoi kolme puhetta molemmilta. Tutkielma sisältää johdannon, teoreettisen kirjallisuuden esittelyn, Churchillin sekä Obaman lyhyet elämäkerrat, poliitikkojen puhetyylin ja puheiden kirjoitustapojen esittelyt, kolmen puheen analyysin molemmilta puhujilta sekä yhteenvedon. Tutkielman liitteenä on puheet, joita työssä analysoidaan. Tutkielma esittelee myös molempien poliitikkojen uskonnollisen taustan. Työn teoreettinen aineisto pohjautuu antiikin Kreikan aikaiseen Aristoteleen Retoriikka-teokseen sekä antiikin Rooman aikaiseen tuntemattoman kirjoittajan puheoppaseen Rhetorica ad Herennium. Nämä teokset ovat tärkeimmät retoriikasta laaditut oppaat, joiden teorioihin myöhempien aikakausien kirjat pohjautuvat. Muu aineisto koostuu teoksista, jotka esittelevät poliitikkojen elämäkertoja, heidän puhetapojaan sekä retoriikan termistöä. Puheiden analysoinnissa metodina on kirjallisuustutkimuksen määrittelemä lähiluku. Aineiston kautta selviää, että Winston Churchill ja Barack Obama kirjoittivat puheensa itse uransa alkuvaiheessa, mutta presidentin ja pääministerin asemassa heidän aikansa ei enää riittänyt tähän. Puheissaan Churchill personifioi maita ja hän viittasi Liittoutuneiden ja natsi-Saksan vastaiseen sotaan hyvän ja pahan taisteluna. Hänen puhetyylinsä oli pessimistinen ja pääministeri lupasi kärsimyksiä sekä tuhoa vuodesta toiseen. Barack Obaman puhetyyliin kuuluvat parafraasit, somaattiset fraasit sekä sananlaskut, hänen puheidensa yleinen teema on amerikkalainen unelma. Analyysin tuloksena selviää, että Churchill ja Obama pyrkivät vaikuttamaan kuulijan tunteisiin ennen kaikkea kristillisten kielikuvien ja viitteiden kautta. Tutkielman johtopäätöksenä on, että molemmat poliitikot ovat käyttäneet klassisen retoriikan metodeja puheissaan, lisäksi molemmat ovat käyttäneet kristinuskon sanastoa ja kuvastoa vaikuttaakseen kuulijoihin. Jokaisessa aineiston kuudesta puheesta on kristillisiä käsitteitä, jotka yhdistävät suurinta osaa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kansalaisista. Jatkotutkimusta varten olisi hyödyllistä laajentaa Churchillin ja Obaman puheiden aineistoa ja lähilukua käyttäen tutkia, millä tavoin poliitikot ovat käyttäneet kristinuskon teemoja vaikuttaakseen kuulijoihinsa. Tämä selventäisi uskon asemaa kahden vaikutusvaltaisen länsimaisen poliitikon retoriikassa ja osana yhteiskunnallista diskurssia.

Tutkielma tarkastelee seksuaalisesta häirinnästä käytyä keskustelua yhdysvaltalaisessa uutismediassa kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Aikaisempi tutkimus seksuaalisesta häirinnästä ja sen esiintymismuodoista mediassa osoittaa uutisdiskurssin keskittyvän ensisijaisesti olemassa olevia valtarakenteita tukevien ilmenemismuotojen korostamiseen ja edistävän osaltaan seksuaalista väkivaltaa ympäröivien myyttien (rape myths) olemassaoloa. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ovatko aihetta ympäröivät otsikot muuttuneet viime vuosien feminististen liikkeiden johdosta kartoittamalla, keskittyvätkö otsikot uhreihin vai ahdistelijoihin ja analysoimalla, miten ne hyödyntävät seksuaalisen väkivallan myyttejä diskurssissaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, eroavatko konservatiivisen ja liberaalin julkaisun uutisoinnit aiheeseen liittyen. Analyysin kohteena on kahden eri poliittista taustaa edustavan julkaisun, New York Timesin (NYT) ja Wall Street Journalin (WSJ), otsikot ennen ja jälkeen #MeToo -liikkeen nousun lokakuussa 2017. Tutkielma kattaa kaikki vuosien 2015-2019 lokakuussa julkaistut uutisotsikot, jotka NYT ja WSJ julkaisivat avaintermillä ”sexual harassment”. Hakusanalla löytyneet 857 otsikkoa analysoitiin luokittelemalla ne sen mukaan 1) keitä otsikossa mainittiin (uhri, ahdistelija vai ulkopuolinen kommentoija), 2) tuotiinko heidän sukupuolensa otsikossa esille, 3) lainattiinko ketään otsikossa mainituista henkilöistä joko suoraan tai epäsuorasti, 4) oliko joku otsikon henkilöistä julkinen henkilö tai viitattiinko häneen tittelillä, 5) mitä seksuaalisen väkivallan myyttejä (rape myths) otsikossa ilmeni ja 6) millaista sanavalintaa uhria kuvatessa käytettiin. Analyysissä nousi esiin kaksi eri poliittista taustaa edustavaa, valta-asemaansa väärinkäyttänyttä miestä ja otsikot analysoitiin toiseen kertaan luokittelemalla ne sen mukaan, keskittyikö otsikko kyseisiä henkilöitä vastaan esitettyihin syytöksiin vai ei. Analyysin tulokset vahvistivat osaltaan aikaisempia löytöjä, sillä enemmistö otsikoista keskittyi klassisiin seksuaalisen häirinnän muotoihin, joissa ahdistelijana toimi valta-asemassa toimiva mies ja uhrina oli haavoittuvaisessa asemassa oleva nainen. Tämän lisäksi otsikot keskittyivät pääasiassa ahdistelijaan ja hänen tekoihinsa. Tulokset osoittivat kuitenkin julkaisusta riippuen muutosta tasapainoisempaan suuntaan, jossa ahdistelija oli yhä vähenevissä määrin otsikon ensisijaisena kohteena. Samanaikaisesti otsikot siirtyivät yhä enenevissä määrin esittämään seksuaalisen häirinnän uhreja (NYT) tai aiempaa laajempikatseiseen esitystapaan (WSJ). Otsikoista ainoastaan 1,3% sisälsi seksuaalista väkivaltaa ympäröiviä myyttejä, ja niitä käytettiin hyvin harkitusti joko lainaamalla jotakuta, joka käytti myyttiä tai vetoamalla lukijan tietoisuuteen myytin olemassaolosta. Wall Street Journalin ja New York Timesin otsikot erosivat toisistaan huomattavissa määrin lähinnä julkaistujen otsikoiden määrässä ja republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin julkisoinnissa. Siinä missä NYT:in raportointi seksuaaliseen häirintään liittyen lisääntyi huomattavasti jo Trumpia kohtaan esitettyjen syytösten aikaan lokakuussa 2016, WSJ:in raportointi aiheeseen liittyen lisääntyi hitaammin ja suurin nousu otsikoiden määrässä tapahtui vasta lokakuussa 2017.

The concept of Content and Language Integrated Learning (CLIL) has been rapidly adopted in Finland and received with positivity. Having high quality CLIL materials is seen as one of the most essential components of a successful CLIL programme. However, the challenges of producing materials for teaching through a foreign language have widely been acknowledged and have remained for at least three decades. Finland is, in fact, behind many other European countries in terms of CLIL materials production. This study sets three main objectives to address the research gap in CLIL materials design. The first objective is to find out the types of materials teachers use in lower secondary CLIL classrooms in Finland. The second and third objectives are to identify and to evaluate teachers’ approaches to text modification. The study focuses on five secondary teachers who teach non-language subjects to grades 7-9 in English. The qualitative data consist of thematic interviews and teaching materials designed by the participants. A thorough review of over 60 studies is conducted in order to provide a theoretical framework for the evaluation of input modification strategies. The results show that the participants commonly employ these four types of materials: 1) textbooks in Finnish, 2) textbooks in the target language, 3) self-written materials, and 4) adaptations of authentic materials. In the case of adapting authentic materials, the study identified all three main approaches to text modification: simplification, elaboration and rediscursification. All participants used some types of rediscursification strategy. Regardless of their previous teaching experience, most participants use elaboration, though the choice of its substrategy is limited to adding redundancy by paraphrasing. More experienced teachers seem to avoid using simplification strategies whilst less experienced teachers adopt a wide range of strategies of simplification. This study can provide the professionals in the field of CLIL education (e.g. material writers, publishers) with an insight into the reality of how the materials are used by CLIL practitioners. The results may also contribute to CLIL teacher education and in-service training by informing teachers of the commonly used input modification strategies and raising awareness of the effectiveness of these techniques.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia asenteita ja näkemyksiä kokeneilla ja vähemmän kokeneilla yläkoulun englanninopettajilla on kommunikatiivista kielenopetusta ja sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntäviä luokka-aktiviteetteja kohtaan sekä verrata, eroavatko asenteet ja näkemykset kokeneiden ja vähemmän kokeneiden opettajien välillä. Lisäksi halutaan selvittää opettajien mahdolliset kehitysideat kommunikatiivisuuteen ja/tai sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntävien luokka-aktiviteettien käyttöön liittyen. Tutkimuksen teoriaosio tarkastelee aiheelle oleellisia käsitteitä, joita ovat muun muassa kommunikatiivinen kompetenssi, kommunikatiivinen kielenopetus sekä sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntävä aktiviteetti. Lisäksi teoriaosiossa käsitellään esimerkiksi kommunikatiivisen kielenopetuksen historiaa Suomessa sekä kahta viimeisintä Perusopetuksen Opetussuunnitelmaa (2004; 2014). Kyseessä on laadullinen, aineistolähtöinen tutkimus, jossa materiaali koostuu kahden kokeneen ja kahden vähemmän kokeneen yläkoulun englanninopettajan litteroiduista haastatteluista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joiden apuna hyödynnettiin viittä kirjallisuuskatsauksesta esiinnoussutta aiheeseen liittyvää teemaa. Haastattelupyyntö lähetettiin sähköpostitse kaikille Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla virassa oleville yläkoulun englanninopettajille, joiden yhteystiedot pystyttiin löytämään internetistä, ja neljä ensimmäisenä vastannutta tutkimukseen soveltuvaa opettajaa kutsuttiin haastatteluun. Aineisto kerättiin kokonaisuudessaan tammi-maaliskuussa 2018. Haastatellut opettajat jaettiin kokeneisiin ja vähemmän kokeneisiin Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (2016) määrittelemän aineenopettajan kokemuslisän mukaan. Tulokset osoittavat, että sekä kokeneiden että vähemmän kokeneiden englanninopettajien asenteet kommunikatiivista kielenopetusta ja sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntäviä aktiviteetteja kohtaan ovat kaiken kaikkiaan positiivisia. Opettajien näkemykset sisälsivät enemmän samankaltaisuuksia kuin eroavaisuuksia, ja suuri osa eroavaisuuksista pystyttiin löytämään yksittäisistä vastauksista. Merkittävimmät eroavaisuudet kokeneiden ja vähemmän kokeneiden opettajien näkemysten välillä koskivat nykyteknologian käyttöä kommunikatiivisten ja sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntävien luokka-aktiviteettien toteutuksessa. Vähemmän kokeneet opettajat myös korostivat suullisen kommunikaation ensisijaista tärkeyttä, kun kokeneet opettajat vaikuttivat pitävän kirjallista ja suullista kommunikaatiota tasa-arvoisina englannin kielen opetuksessa. Opettajien samankaltaiset näkemykset liittyivät pääasiassa kohdekielen käyttöön sekä kieliopin merkitykseen opetuksessa, ja uuden opetussuunnitelman vaikutusta kielenopetuksen kommunikatiivisuuteen pidettiin myös jokseenkin vähäisenä. Opettajien ehdottamat kehitysideat omaa opetustaan koskien olivat kaiken kaikkiaan vähäisiä ja yleisluonteisia, ja vain harvoja tarkkarajaisia kehitysideoita mainittiin.